Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.

Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.

Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa. 

J

Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon. 

Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa. 

Sama täällä. Voin hyväksyä sen, että minut vain jätetään huomiotta.

Se, että saisin puhelun tai viestin, missä kerrotaan, ettei seuraani enää kaivata, olisi kuin veitsenisku. Ghostatkaa minut, pliis!

Vierailija kirjoitti:

t. Hyvä Ystävä kirjoitti:

Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".

Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...

Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!

Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.

Hullu

Sarkasmin ymmärtäminen edellyttää tietyn henkisen kapasiteetin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin sanoisi, että koska työnantajalla on oikeus irtisanoa työntekijä, hänellä on myös oikeus lopettaa työsuhde ilman että työntekijälle itselleen kerrotaan asiasta mitään. Yhtäkkiä vain kellokortilla ei pääsekään sisään ovesta...

Musta tuntuu joidenkin ketjuun kommentteja kirjoittaneiden perusteella, että he kutsuvat ystävikseen ihmisiä, joita eivät oikeastaan kunnolla edes tunne. Ovat ehkä tehneet pelkästään oletuksia toisesta ihmisestä ja toimineet sen mukaisesti. Sen vuoksi eivät tunnista itsessään mitään, mitä olisivat voineet tehdä tai sanoa väärin. Ja sen vuoksi ovat kovin yllättyneitä, kun toinen vain katoaakin eikä pidä enää mitään yhteyttä. Enkä nyt tarkoita sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ghostattu osapuoli ei edes kysy, mihin katosit, eikä hänestäkään kuulu enää koskaan mitään, niin siitä voi päätellä, ettet ollut kovin tärkeä ihminen hänelle. Ehkä hänkin oli jo miettinyt, miten pääsisi eroon sinusta.

Ei, vaan tuo on normaalia käytöstä, ettei jäädä vatvomaan ja kyselemään.

If they wanna go, let 'em go.

Ripustautujille ghostaus on kitkerää lääkettä.

Naisissa tuntuu olevan paljon heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.

Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.

Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.

Joo kieltämättä jotenkin reppana kuva naisista, joilla ei ole muita kuin se mies.

Hyvinvoivaan naiseuteen kuuluu ne ystävät ja mukavat illanvietot niiden kanssa.

Eri

Hyi helvetti, jotakin kännäämistä akkalaumassa, ei ikinä. Mun hyvään elämään kuuluu harrastuksia, miksi se on niin vaikea tajuta ettei kaikki halua mitään illanviettoja enää aikuisen. Sitä pussikaljaa harrastettiin pentuna ihan tarpeeksi.

Kännääminen ja pussikalja? Vai sellaisia sun illanvietot oli. Kertoo susta itsestäsi, että kuvittelet kaveri-illat tuollaisiksi.

Meillä kaveri-illat on olleet saunomista, ruokaa, viiniä. Ehkä leffa ja seurapelejä, höpöttelyä. Yhtään en kaipaa sellaisiakaan, saati sitten jotain kännäämistä.

Ja ehkä sillä naisella ei ole muita kuin se mies, koska se ei vaan kaipaa mitään turhaa p-jauhantaa niiden kavereiden kanssa. Kun se on valmis olemaan läsnä ja paikalla kun kaveri oikeasti sitä tarvii, auttamaan muutossa, kuuntelemaan kriisissä tms, mutta ei millään viitsisi tuhlata energiaansa turhaan länkyttämiseen. Ehkä se nainen ei tarvitse niitä kavereita jatkuvasti ympärilleen roikkumaan, eikä tarvitse sittenkään jos mies häipyy kuvioista. Ehkä se nainen viihtyy parhaiten yksin omissa jutuissaan jotta se jaksaa olla paikalla sitten, kun sitä tarvitaan.

-eri

Minusta pitäisi vastata, jos toinen kysyy, miksi et enää halua olla ystäväni. Miksi enää salailla syitä, jos ystävyys kerran loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Toki näin. Mutta avioliitto on virallinen, juridinen sitoumus. Liittoon on julkisesti, todistajien läsnäollessa, sitouduttu. Avioliitosta ei pitäisi voida lähteä ghostaamalla.

Vaikka tätäkin tapahtuu, ikävä kyllä. Ghostaaja ei silloin pääse aivan katoamaan, vaan paperityöt on hoidettava kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi vastata, jos toinen kysyy, miksi et enää halua olla ystäväni. Miksi enää salailla syitä, jos ystävyys kerran loppuu.

Tämä 😳

Joku vielä ihmetteli että hänestä oli jauhettu paskaa selän takana ghostaamisen jälkeen. No aivan varmasti minäkin jauhaisin! Tietysti! Haukkuisin pataluhaksi ja laittaisin vielä omiani lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Noh, minä näen kyllä avioliiton ihan erilaisena ihmissuhteena kuin ystävyyssuhteen. Ensinnäkin avioliittoon on sitouduttu (joko maistraatissa, kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa). Nimi paperiin.  Avioliitto on myös  juridinen sopimus, johon liittyy paljon lainsäädäntöä. Avioliitto on sopimus, johon liittyy myös omaisuus ja raha. Näitä asioita taas voi säädellä avioehdolla. Avioliittoon liittyy myös puolison kuollessa oikeus leskeneläkkeeseen. En siis vertaisi avioliittoa ystävyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Noh, minä näen kyllä avioliiton ihan erilaisena ihmissuhteena kuin ystävyyssuhteen. Ensinnäkin avioliittoon on sitouduttu (joko maistraatissa, kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa). Nimi paperiin.  Avioliitto on myös  juridinen sopimus, johon liittyy paljon lainsäädäntöä. Avioliitto on sopimus, johon liittyy myös omaisuus ja raha. Näitä asioita taas voi säädellä avioehdolla. Avioliittoon liittyy myös puolison kuollessa oikeus leskeneläkkeeseen. En siis vertaisi avioliittoa ystävyyteen. 

Lue kunnolla. Tuossa lukee PARISUHDE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Noh, minä näen kyllä avioliiton ihan erilaisena ihmissuhteena kuin ystävyyssuhteen. Ensinnäkin avioliittoon on sitouduttu (joko maistraatissa, kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa). Nimi paperiin.  Avioliitto on myös  juridinen sopimus, johon liittyy paljon lainsäädäntöä. Avioliitto on sopimus, johon liittyy myös omaisuus ja raha. Näitä asioita taas voi säädellä avioehdolla. Avioliittoon liittyy myös puolison kuollessa oikeus leskeneläkkeeseen. En siis vertaisi avioliittoa ystävyyteen. 

Lue kunnolla. Tuossa lukee PARISUHDE.

Lue itse. Tässä threadissa kahdessa aiemmassa kommentissa puhutaan avioliitosta ja threadin ensimmäisessä kommentissa aviomiehestä. Lihavoin kyseiset sanat, jotta voit tarkistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi vastata, jos toinen kysyy, miksi et enää halua olla ystäväni. Miksi enää salailla syitä, jos ystävyys kerran loppuu.

Ei kyse ole salailusta. Syyt ovat usein monisyisiä ja sellaisia, ettei niitä _ystävä_ halua toiselle sanoa päin kasvoja. Ehkä selkeää syytä on vaikea edes pukea sanoiksi. Monet ihmiset eivät osaa analysoida tekemisiään, senkin menevät ja tekevät, elävät.

Toinen haluaa irrottautua, kun ei enää nauti ystävän seurasta. Joko omista syistään tai siitä toisesta johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Noh, minä näen kyllä avioliiton ihan erilaisena ihmissuhteena kuin ystävyyssuhteen. Ensinnäkin avioliittoon on sitouduttu (joko maistraatissa, kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa). Nimi paperiin.  Avioliitto on myös  juridinen sopimus, johon liittyy paljon lainsäädäntöä. Avioliitto on sopimus, johon liittyy myös omaisuus ja raha. Näitä asioita taas voi säädellä avioehdolla. Avioliittoon liittyy myös puolison kuollessa oikeus leskeneläkkeeseen. En siis vertaisi avioliittoa ystävyyteen. 

Voi se aviopuolisoiden välinen SUHDE kuitenkin loppua ikään kuin ghostaamalla. Siis niin, ettei toinen selittele, miksi lähtee. Asian juridinen puoli on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.

Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.

En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)

On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.

Ymmärtänet, että osa meistä on kasvanut aikuiseksi eikä tarvitse jatkuvaa emotionaalista tukea koko ajan.

Emotionaalisessa mielessä minä tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Eli sen miehen ja mukulat. Mutta en minä tarvitse mitään emotionaalista/henkistä tukea. En edes ymmärrä, mitä sellaisessa tarkoitetaan. Ettekö te osaa käsitellä omia tunteitanne ilman päänsilitystä vai mistä on kyse?

Joskus voin tarvita neuvoja jossain ongelmassa, mutta niitä voi antaa kuka tahansa täyspäinen aikuinen. Ei siihen tarvita kiintymyssuhdetta. Itse asiassa etäisempi antaa objektiivisempia neuvoja.

Tämätämätämä ja miljoona kertaa tämä. Emotionaalisessa mielessä todellakin minäkin tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Siihen riittää koira. Sosiaalisessa mielessä mulle riittää kontaktiksi työkaverit sähköpostin ja teamsin välityksellä, ja kesäaikaan kaupan kassa kerran viikossa ja satunnainen kohtaaminen naapurin kanssa. Siihen päälle on sitten vielä plussaa se, että mulla on puoliso, ja pari ystävää, mutta en mä heitä mihinkään tarvitse. He ovat niin sanotusti extraa, joiden kanssa vietän aikaa jos/kun haluan, enkä jonkun emotionaalisen pakon takia. Ainakin puolisoni ja ystäväni voivat olla varmoja, että olen heidän kanssaan koska haluan olla, enkä jonkun pakottavan tarpeen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Totta kai ja eron koettaessa näin onkin. Samaa on sekin, että avioerossakin on kaksi pahimmillaan täysin erilaista näkemystä siitä miten kaikki meni ja oli. Ystävyyden ja avioliiton ero on kuitenkin se, että avioliitossa olijat ovat kuitenkin joskus varmuudella olleet läheisiä, kun ovat naimisiin menneet. Ovat siis olleet joskus ikään kuin samalla kartalla, kun taas ystävyys voi olla täysin yksipuolista. Toinen ei pahimmillaan edes haluaisi olla tekemisissä, kun toinen pitää parhaana ystävänään. Tosin noissa tapauksissa on yleensä se ystävyyteen väkisin pyrkijä vähän erikoinen tapaus alun alkaen. Jollain tapaa ihmissuhteiden pelisäännöt aivan kateissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitäisi vastata, jos toinen kysyy, miksi et enää halua olla ystäväni. Miksi enää salailla syitä, jos ystävyys kerran loppuu.

Tämä 😳

Joku vielä ihmetteli että hänestä oli jauhettu paskaa selän takana ghostaamisen jälkeen. No aivan varmasti minäkin jauhaisin! Tietysti! Haukkuisin pataluhaksi ja laittaisin vielä omiani lisää!

Tässä esimerkki, miksi ei koskaan kannata yrittää ystävyyttä älyllisesti haasteellisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.

Sepä se. Mutta kun täällä ollaan päätetty, että parisuhde on erilainen ihmissuhde koska siinä ollaan ”intiimisti”. Tämän lisäksi palstalla on tietysti ydinperhepsykoosiporukka viime vuosisadalta.

Noh, minä näen kyllä avioliiton ihan erilaisena ihmissuhteena kuin ystävyyssuhteen. Ensinnäkin avioliittoon on sitouduttu (joko maistraatissa, kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa). Nimi paperiin.  Avioliitto on myös  juridinen sopimus, johon liittyy paljon lainsäädäntöä. Avioliitto on sopimus, johon liittyy myös omaisuus ja raha. Näitä asioita taas voi säädellä avioehdolla. Avioliittoon liittyy myös puolison kuollessa oikeus leskeneläkkeeseen. En siis vertaisi avioliittoa ystävyyteen. 

Voi se aviopuolisoiden välinen SUHDE kuitenkin loppua ikään kuin ghostaamalla. Siis niin, ettei toinen selittele, miksi lähtee. Asian juridinen puoli on sitten asia erikseen.

Toki, mutta asian juridinen puoli pitää hoitaa silti. Ystävyydessä ei ole tällaista elementtiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin monella on mennyt ystävyys ja parisuhde sekaisin, etten enää halua olla kenenkään ystävä. Ne alkavat esittää vaatimuksia ja takertua.

Sama. On järkyttävää, miten naiset yrittävät hakea naispuoliselta kaveriltaan sellaista emotionaalista yhteyttä, jota varten ainakin minulla on mies.

En uskalla enää yrittää ystävystyä, koska tässä iässä kaikki ystävän tarpeessa olevat tuntuvat olevan noita takertujia. (Omat vanhat ystävyyssuhteet haipui kun sairastin monta vuotta enkä jaksanut pitää yhteyttä.)

On kyllä järkyttävää! Kukapa olisi uskonut, että ystäviltä kaivataan emotionaalista yhteyttä. Olet kyllä aika outolintu, jos yksi ihminen riittää täyttämään kaikki emotionaaliset tarpeet. Aika monien miehillä ei edes ole mitään taitoja tarjota jotain emotionaalista tukea. En itse ole koskaan ajatellut, että mies olisi ainoa, jolta sellaista on sopivaa hakea, vaikka omani onkin siinä hyvin taitava.

Ymmärtänet, että osa meistä on kasvanut aikuiseksi eikä tarvitse jatkuvaa emotionaalista tukea koko ajan.

Emotionaalisessa mielessä minä tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Eli sen miehen ja mukulat. Mutta en minä tarvitse mitään emotionaalista/henkistä tukea. En edes ymmärrä, mitä sellaisessa tarkoitetaan. Ettekö te osaa käsitellä omia tunteitanne ilman päänsilitystä vai mistä on kyse?

Joskus voin tarvita neuvoja jossain ongelmassa, mutta niitä voi antaa kuka tahansa täyspäinen aikuinen. Ei siihen tarvita kiintymyssuhdetta. Itse asiassa etäisempi antaa objektiivisempia neuvoja.

Tämätämätämä ja miljoona kertaa tämä. Emotionaalisessa mielessä todellakin minäkin tarvitsen jonkun, jota rakastaa. Siihen riittää koira. Sosiaalisessa mielessä mulle riittää kontaktiksi työkaverit sähköpostin ja teamsin välityksellä, ja kesäaikaan kaupan kassa kerran viikossa ja satunnainen kohtaaminen naapurin kanssa. Siihen päälle on sitten vielä plussaa se, että mulla on puoliso, ja pari ystävää, mutta en mä heitä mihinkään tarvitse. He ovat niin sanotusti extraa, joiden kanssa vietän aikaa jos/kun haluan, enkä jonkun emotionaalisen pakon takia. Ainakin puolisoni ja ystäväni voivat olla varmoja, että olen heidän kanssaan koska haluan olla, enkä jonkun pakottavan tarpeen takia.

Tässä on huomioitava, ettei kaikilla ole puolisoa ja perhettä. Tästäkin jo keskusteltiin, mielestäni hyvin ja monipuolisesti, mutta totean osaltani, että itsekään en koe tarvitsevani mitään emotionaalista tukea ystäviltäni, vaan toivon saavani sitä jatkossakin puolisoltani.

Ystävyys on minulle enemmän elämän jakamista, uusien näkökulmien saamista, yhteistä tekemistä, näköalojen laajenemista eikä itselleni saatua emotionaalista tukea. Mutta ymmärrän hyvin, että jos ei ole puolisoa tai sellaista puolisoa, jolta tuota saisi tai muitakaan läheisiä ihmisiä, niin silloin sitä haetaan ystäviltä. Tilanteet siis vaihtelevat.

Ja kuulun muutenkin siihen "koulukuntaan" (hyvä nimitys asialle), että hakisin emotionaalista tukea ensisijaisesti ammattilaiselta, jos sitä todella tarvitsisin jossain kriisissä tms. Työpaikkojen pohtiminen tai muut kevyemmät aiheet taas sitten voi käsitellä ystävien kanssa. Parisuhteen vaikeista asioista en esimerkiksi keskustele ystävien kanssa syystä että puolison asiat eivät mielestäni kuulu ystäville (eivätkä ystävien asiat kuulu puolisolle, jos näitä kertovat luottamuksella). Ap