Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut juuri tällainen hyvin aktiivinen ja kiinnittyvä ystävä joka jopa muutti kotikaupunkiini asumaan ihan muualta koska ihaili minua ja halusi olla jatkuvasti tekemisissä. Olin häntä hiukan vanhempi ja ollut tukena omasta mielestäni ikäänkuin isosiskon tavoin hänen vaikeissa jutuissaan. Omalla tahollani minulla oli ja on aina ollut ikioma elämäni enkä kokenut häntä mitenkään kovin läheisenä vaikka pidinkin hänestä kovasti. Jossain vaiheessa ymmärsin että emme sopineet oikein edes kavereiksi, elin hyvin vaativassa elämäntilanteessa ja voimani menivät siihen. Minulle olisi ollut aivan luonnotonta alkaa tällaiselle itseä nuoremmalle, ei läheiselle ihmiselle alkaa avata tilannettani, ja keskityin vain omaan elämääni koska muuhun ei ollut voimia. Kaveruus hiipui pois ja katkesi.
Vuosia myöhemmin mulle selvisi sattumalta miten hän oli haukkunut minua useille ihmisille (meillä oli yhteisiä tuttavia) ja ajatteli etten pitänyt häntä itseni arvoisena ja että olin kylmä k*sipää joka hylkäsi hänet ym. Olin aavistanut jollain tasolla että häntä ei kannata päästää kovin lähelle ja osuin oikeaan, ihmisestä kertoo eniten se miten hän menettelee kun hänen kanssaan on eri mieltä tai ei tee kuten hän haluaa.
Tämä on muuten totta. Suhtaudun aina todella varautuneesti, jos joku ihminen haukkuu ja panettelee tuttaviaan ja entisiä ystäviään tai muitakaan ihmisiä. Se on minulle varma tuntomerkki ihmisestä, josta kannattaa pysyä kaukana.
Mutta kuten tämäkin aloituksen asia osoittaa, niin varsin monet tuntuvat nielaisevan ihan sellaisenaan tarinan, missä ystävä on ghostannut hänet julmasti ja epäreilusti. Toisaalta minua ei ainakaan haittaa, vaikka minua pidettäisiin pahiksena, jos jutut jäävät ihan vain tuolle tasolle, että moititaan ystävyyden katkeisemisesta. Sen sijaan kerran minusta levitettiin paljon pahantahtoisempaa juorua kerran, ties mistä syystä. Silloin tilanne on jo vakavampi, jos uskotaan kritiikittä pahat puheet, jos ne liittyvät vaikkapa väärinkäytöksiin tms.
Toivoisin, että ihmiset käyttäisivät harkintaa siinä mitä uskovat kahden ihmisen ihmissuhteesta olipa se sitten päättynyt ystävyys tai avioero. Varsinkin odottaisin sitä terapeutilta, vaikka kyseessä ei olisi edes mikään varsinainen mustamaalaus. Ihmissuhteissa on aina kaksi ihmistä ja kaksi erilaista kokemusta samoista tapahtumista, jos käsillä on riitatilanne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.
Totta kai ja eron koettaessa näin onkin. Samaa on sekin, että avioerossakin on kaksi pahimmillaan täysin erilaista näkemystä siitä miten kaikki meni ja oli. Ystävyyden ja avioliiton ero on kuitenkin se, että avioliitossa olijat ovat kuitenkin joskus varmuudella olleet läheisiä, kun ovat naimisiin menneet. Ovat siis olleet joskus ikään kuin samalla kartalla, kun taas ystävyys voi olla täysin yksipuolista. Toinen ei pahimmillaan edes haluaisi olla tekemisissä, kun toinen pitää parhaana ystävänään. Tosin noissa tapauksissa on yleensä se ystävyyteen väkisin pyrkijä vähän erikoinen tapaus alun alkaen. Jollain tapaa ihmissuhteiden pelisäännöt aivan kateissa. Ap
Kirjoitin jo aiemmin, että mulla ystävystyminen kestää kauan. Useamman vuoden. Yksi syy on juuri tuo, minkä mainitsit. Haluan tutustua kaikessa rauhassa toiseen ihmiseen, jotta opin tuntemaan häntä riittävästi pystyäkseni edes arvioimaan, millaisia odotuksia hänellä on ystävyydestä ja olenko minä sellainen henkilö, joka voin hänen odotuksensa täyttää. Tässä tutustumisvaiheessa pidän huolen, että en anna toiselle aihetta pitää mua ystävänään. Joskus nuorena kun tuli tehtyä muutaman kerran se virhe, että vaikka en ollut toiselle antanut itsestäni juuri mitään, toinen kuvittelikin meidän olevan hyviäkin ystäviä. Olen hyvä kuuntelija ja osaan olla empaattinen. Se on ollut aikoinaan mun työtänikin eli mulle on maksettu palkkaa kuuntelemisesta ja empatiasta. Ja ehkä siksi jotkut ihmiset ovat käsittäneet asian väärin. Kuvitelleet, että suhteessa muhun on ollut jotain enemmänkin, vaikka mä olenkin vain toiminut kuten olisin toiminut töissäkin. Iän myötä olen oppinut pitämään etäisyyttä. Ja vähentänyt etäisyyttä asteittain sen mukaan, jos olen todennut, että suhde voisi kehittyä myös ystävyydeksi.
- Nro 162 -
Itselläni on vastaavia kokemuksia eli minulle halutaan välillä uskoutua ja sitten tuiskahdetaan, jos minä en koe uskoutumista vastavuoroisena velvoitteena uskoutua tai ystävystyä. Tai ei enää käy noin, koska olen tullut varovaisemmaksi niiden tilanteiden suhteen, missä voi uskoutua.
Ja ystävyyshän kehittyy vähitellen. Luin kerran paksun kirjan ystävyydestä ja yksinäisyydestä, missä todettiin tuo asia, ja lisäksi se, että ystävyys on taito. Kaikki ihmiset eivät ole saaneet riittävästi harjoitusta siitä, jolloin heidän tulkintansa vuorovaikutuksesta voi olla virheellistä ja käytöksensä vahingossa tungettelevaa. Omana huomiona lisään, että ystäväksi pakottaminen voi kehittyä tuollaisesta vaikeudesta ystävystyä. Eli koska jotkut suostuvat pakotettuina ylikiltteyden takia pitämään yhteyttä, he ajattelevat, että tämä toimii ja näin tulee toimia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yhtä hyvin avioliitossa voi olla niin, että vain toinen osapuoli kokee liiton olevan onnellinen, kun taas toinen on jo kauan harkinnut eroa.
Totta kai ja eron koettaessa näin onkin. Samaa on sekin, että avioerossakin on kaksi pahimmillaan täysin erilaista näkemystä siitä miten kaikki meni ja oli. Ystävyyden ja avioliiton ero on kuitenkin se, että avioliitossa olijat ovat kuitenkin joskus varmuudella olleet läheisiä, kun ovat naimisiin menneet. Ovat siis olleet joskus ikään kuin samalla kartalla, kun taas ystävyys voi olla täysin yksipuolista. Toinen ei pahimmillaan edes haluaisi olla tekemisissä, kun toinen pitää parhaana ystävänään. Tosin noissa tapauksissa on yleensä se ystävyyteen väkisin pyrkijä vähän erikoinen tapaus alun alkaen. Jollain tapaa ihmissuhteiden pelisäännöt aivan kateissa. Ap
Sinä et nyt kyllä taida tietää mitään avioliitoista. Juridinen side on kyllä molemminpuolinen, mutta siitä, että tunneside on, ei ole mitään takuuta. Monille selviää eron yhteydessä, ettei toinen ole koskaan tuntenut samanlaista läheisyyttä suhteessa kuin itse on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut juuri tällainen hyvin aktiivinen ja kiinnittyvä ystävä joka jopa muutti kotikaupunkiini asumaan ihan muualta koska ihaili minua ja halusi olla jatkuvasti tekemisissä. Olin häntä hiukan vanhempi ja ollut tukena omasta mielestäni ikäänkuin isosiskon tavoin hänen vaikeissa jutuissaan. Omalla tahollani minulla oli ja on aina ollut ikioma elämäni enkä kokenut häntä mitenkään kovin läheisenä vaikka pidinkin hänestä kovasti. Jossain vaiheessa ymmärsin että emme sopineet oikein edes kavereiksi, elin hyvin vaativassa elämäntilanteessa ja voimani menivät siihen. Minulle olisi ollut aivan luonnotonta alkaa tällaiselle itseä nuoremmalle, ei läheiselle ihmiselle alkaa avata tilannettani, ja keskityin vain omaan elämääni koska muuhun ei ollut voimia. Kaveruus hiipui pois ja katkesi.
Vuosia myöhemmin mulle selvisi sattumalta miten hän oli haukkunut minua useille ihmisille (meillä oli yhteisiä tuttavia) ja ajatteli etten pitänyt häntä itseni arvoisena ja että olin kylmä k*sipää joka hylkäsi hänet ym. Olin aavistanut jollain tasolla että häntä ei kannata päästää kovin lähelle ja osuin oikeaan, ihmisestä kertoo eniten se miten hän menettelee kun hänen kanssaan on eri mieltä tai ei tee kuten hän haluaa.
Tämä on muuten totta. Suhtaudun aina todella varautuneesti, jos joku ihminen haukkuu ja panettelee tuttaviaan ja entisiä ystäviään tai muitakaan ihmisiä. Se on minulle varma tuntomerkki ihmisestä, josta kannattaa pysyä kaukana.
Mutta kuten tämäkin aloituksen asia osoittaa, niin varsin monet tuntuvat nielaisevan ihan sellaisenaan tarinan, missä ystävä on ghostannut hänet julmasti ja epäreilusti. Toisaalta minua ei ainakaan haittaa, vaikka minua pidettäisiin pahiksena, jos jutut jäävät ihan vain tuolle tasolle, että moititaan ystävyyden katkeisemisesta. Sen sijaan kerran minusta levitettiin paljon pahantahtoisempaa juorua kerran, ties mistä syystä. Silloin tilanne on jo vakavampi, jos uskotaan kritiikittä pahat puheet, jos ne liittyvät vaikkapa väärinkäytöksiin tms.
Toivoisin, että ihmiset käyttäisivät harkintaa siinä mitä uskovat kahden ihmisen ihmissuhteesta olipa se sitten päättynyt ystävyys tai avioero. Varsinkin odottaisin sitä terapeutilta, vaikka kyseessä ei olisi edes mikään varsinainen mustamaalaus. Ihmissuhteissa on aina kaksi ihmistä ja kaksi erilaista kokemusta samoista tapahtumista, jos käsillä on riitatilanne. Ap
Mulla ihan sama juttu. Tapa, millä henkilö puhuu muista ihmisistä mulle, on tapa, millä hän puhuu minusta muille ihmisille.
- Nro 162 -
Mua jäi kyllä mietityttämään tosi paljon itseänikin tuo hesarin juttu, että no miksi se kaveri sitten yhtäkkiä ghostasi sen ulkomaanmatkan jälkeen! :D Voin uskoa että on ollut tosi hämmentävää ja raskasta sille hylätyllekin miettiä mitä oikein tapahtui. Minusta se olisi huomaavaista kertoa toiselle syy, tai edes jotain. Eihän siitä jankkaamaan tarvitse jäädä.
Minutkin on ghostattu joskus, ja olen itsekin ghostannut. Koin että hyvästä syystä, toinen oli tehnyt rikoksen joka järkytti. En saanut edes sanotuksi että tiedän mitä hän teki. Voinee päätellä itse että sain tietää.
Minä taas en ole tehnyt mitään tuollaista ja silti minut ghostattiin. Kaipa ihmisillä on erilaisia syitä. Itse ajattelin että ulkomaille muuttanut kaveri ei vaan jaksanut pitää yhteyksiä ja hyväksyin sen, vaikka harmitti. Mutta olisi nyt vikaan viestiin voinut vastata jotain. Ihan että muistot pysyy hyvinä. Nyt ne on vähän pilalla. Hyvä keino pilata välit lopullisesti tuo ghostaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
En ole lukenut ko. lehtijuttua, joten en kommentoinut sitä, vaan ylipäätään ghostaamista ystävyyssuhteissa.
Ghostaaminen ei ole kunnioittava tapa lopettaa ihmissuhde, ja ”ghostaamisen demonisointi” kyllä siinä mielessä nimenomaan kuuluu ystävyyteen, että ystävyydessä sitä haluaa kaikin keinoin välttää ja lopettaa ystävyyden yhteistä taivalta kunnioittaen, eikä rumasti vaan kadoten.
Jokainen ansaitsee sen ”en halua enää olla tekemisissä”-viestin tai vastaavan.
Itse ilmoitan jopa lyhyelle tapailumiehellekin etten halua enää nähdä, enkä vaan katoa maisemista jättäen vastaamatta viestiin.Sinänsä aihe ei (enää) koske minua, sillä katson nykyään tarkemmin millaisiin ihmisiin tutustun ja että heidän kanssaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, mutta nuorempana on tullut oltua ystävänä ja deittailtua näitä vähemmän kunnioittavia ihmisiä.
Minä luulen, että ghostaus on tosiasiassa harvinaista eli että häivytään kuin tuhka tuuleen aivan yllättäen pitkästä ystävyyssuhteesta. Eri asia sitten kaikenkarvaiset tuttavuudet, joita elämässä tulee ja menee. Hyvistä ystävistä haluaa pitää kiinni, eikä sellaista ystävyyttä lopeteta ghostaamalla. Näitä asioita jo moni toikin edellä esille, keskustelussa alkavat toistua samat asiat. Ap
Ainahan sille joku syy on, mutta itse olen tosiaan sitä koulukuntaa joka pyrkii kohtelemaan itseään ja muita kunnioituksella eli selvittämään asiat jos selvitettävää on, pyytämään ja antamaan anteeksi jne.
Paljon mukavampi molemmille jatkaa matkaa omiin suuntiinsa, kun ei ole jäänyt kaunoja ja katkeruuksia, vaan asiat on puhuttu ja pöytä ikään kuin puhdas.
Siinä on sekin, että jos asioita ei selvitä, ne kasautuu helposti mieleen ja voivat vaikuttaa seuraavaankin ihmissuhteeseen.Ketju on kyllä jo sen verran pitkä, että varmasti samat asiat sanottu jo moneen otteeseen.
Pääasiahan olisi, että jokainen löytäisi itselleen sopivaa seuraa ja ystävyyssuhteita, mitä se sitten itse kullekin merkitsee.
Minut on tosiaan kerran ystävä ghostannut eikä se tilanne sinänsä yllätyksenä tullut, sillä en itsekään halunnut enää olla juurikaan tekemisissä, mutta se kieltämättä silloin yllätti, että hän oli valmis tekemään sen niin radikaalilla tavalla ja välit katkaisten. Itse olisin tehnyt sen keskustellen ja tuttava-tasolle jääden, mutta syy ystävyyden hiipumisellekin oli erilaiset arvot ym., joten ei sinänsä ihme, että lopullinen irtaantuminenkin oli asia jonka toteutuksesta oltiin aivan eri linjoilla :D
Muistelen häntä silti hyvällä, vaikka en ystävyyttä hänen kanssaan kaipaakaan.
Hän jäi katkerana vihaamaan.Mistä tiedät, jos ette kerran ole enää tekemisissä?
Yhteisiltä tutuilta. Hän on valitettavasti yrittänyt sabotoida muita ystävyyssuhteitani tuon jälkeen levittelemällä perättömiä juttuja ym.
Toisille ghostaaminen on myös tapa kostaa tai ikään kuin ”rankaista” ihmisiä.
Ei siinä todellakaan ole kyse aina mistään sellaisesta, että se ghostattu vain olisi ihan hirveä tai vähintään jotenkin raskas ihminen, josta on vaan pakko päästä jotenkin eroon.
Ghostaaminen on oikein oiva henkisen väkivallan ja vallankäytön muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
No, jos minä olisin vuosikausia ollut niinsanotusti sinun ystäväsi ja jos tuo meinaisi niinsanotusti päättyä, niin kyllä minä voisin ihan selkärankaisesti suoraan kertoa sinulle:
>>Minä olen olemassa maapallolla ja olen varmaan jatkossakin. Sinä olet olemassa maapallolla ja olet varmaan jatkossakin. Aika varmaan kuluu jatkossakin. Joten me jatkossakin tulemme olemaan olemassa kutakuinkin samassa paikassa samana aikana. Välillämme saattaa kuitenkin jatkossa olla enemmän etäisyyttä kuin mitä aiemmin on ollut. Kenties välillämme on aiemmin useina ajankohtina ollut vain joitain metrejä, mutta tulevaisuudessa useina ajankohtina välillämme saattaa olla ainakin joitain kilometrejä. Näin, olen selittänyt sinulle miten sinä ja minä olemme tulevaisuudessakin olemassa samalla maapallolla. Jos kuitenkin tarvitset vielä lisää selityksiä vaikkapa sellaisiin asioihin liittyen kuin "ystävyys", "ihmissuhde", "alkaa", "loppua",... niin kenties sinun tarvitsee mennä terapeutille saamaan selityksiä tuollaisiin asioihin liittyen. Nuo ovat sinun sanojasi, ihan sinun omia juttujasi, omia keksintöjäsi, minä en niihin mitenkään liity. Minä en voi sinua sinun omien sanojesi kanssa auttaa, en ole sinun terapeuttisi.<<
Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostaan jos en pidä toista ihmistä sen arvoisena että lähtisin selittämään. Itse etsin ystäviä hyötysuhteeseen, milloin olen kaivannut bilekaveria ja millon muuta. Se on niiden ongelma jos luulevat muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaaminen on oikein oiva henkisen väkivallan ja vallankäytön muoto.
Näin minulle sanoi eräs, joka oli itse vuosia haukkunut ja käyttänyt minua hyödykseen. Yritti vielä vetää narusta, josta ennen syöksyin heti taas auttamaan, eli vääränlaisesta kiltteydestä. En mennyt halpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ghostaa koskaan, ikinä. Sen verran pitää olla ihmisessä selkärankaa että sanoo suoraan missä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Sama juttu itsellä. Terapiaa tarvitsisi moisen suoran viestin jälkeen. Jos ystävyys vain haalistuu pois, on se paljon lempeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne parisuhteet/avioliitotkin menee ja tulee. Ja siinä sitten itketään kun ero tulee ja ystäviä ei enää ole kun niiden tärkeyttä ei olla arvostettu -___-
Kyllä hankalat ihmiset saa haamuttaa. En ala ainakaan ikävälle ihmiselle sanomaan päin naamaa, että miten iso riippa ja energiasyöppö hän on. Parempi hiipua vain vähitellen pois siitä tilanteesta. Jokainen saa kyllä valita ihmisseuransa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poimin tämän pitkästä lainauksen ketjusta "Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap"
Olen "ghostannut" useita kertoja. Mitä toiset osapuolet eivät tiedä: esim. läheisen kuolema, josta toipumisen aikana kaikki "välien selvittelyt" tuntuivat täysin merkityksettömiltä. Lisäksi samoihin aikoihin mieheni masentui. Jos olisi pitänyt alkaa selittää ja käyttää yhtään energiaa ystävyyssuhteisiin, olisin romahtanut täysin. Mutta ihmisiä kiinnostaa vain oma itsensä (niin minuakin tuossa tilanteessa) ja he loukkaantuivat verisesti koska HEIDÄN egonsa kolhiintui.
Ystävyysuhde ei ole sopimus missä olisi velvollinen kertomaan toiselle mitään = ghostaaminen on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia
Niin ovat parisuhteetkin.
Parisuhteessa ollaan yleensä tiiviisti yhteydessä. Ystävien kanssa viikkojen tai kuukausienkaan hiljaisuus ei ole poikkeuksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia
Niin ovat parisuhteetkin.
Parisuhteessa ollaan yleensä tiiviisti yhteydessä. Ystävien kanssa viikkojen tai kuukausienkaan hiljaisuus ei ole poikkeuksellista.
Ei tuollainen ole ystävyyttä. Korkeintaan kaveruutta jos sitäkään.
Kirjoitin jo aiemmin, että mulla ystävystyminen kestää kauan. Useamman vuoden. Yksi syy on juuri tuo, minkä mainitsit. Haluan tutustua kaikessa rauhassa toiseen ihmiseen, jotta opin tuntemaan häntä riittävästi pystyäkseni edes arvioimaan, millaisia odotuksia hänellä on ystävyydestä ja olenko minä sellainen henkilö, joka voin hänen odotuksensa täyttää. Tässä tutustumisvaiheessa pidän huolen, että en anna toiselle aihetta pitää mua ystävänään. Joskus nuorena kun tuli tehtyä muutaman kerran se virhe, että vaikka en ollut toiselle antanut itsestäni juuri mitään, toinen kuvittelikin meidän olevan hyviäkin ystäviä. Olen hyvä kuuntelija ja osaan olla empaattinen. Se on ollut aikoinaan mun työtänikin eli mulle on maksettu palkkaa kuuntelemisesta ja empatiasta. Ja ehkä siksi jotkut ihmiset ovat käsittäneet asian väärin. Kuvitelleet, että suhteessa muhun on ollut jotain enemmänkin, vaikka mä olenkin vain toiminut kuten olisin toiminut töissäkin. Iän myötä olen oppinut pitämään etäisyyttä. Ja vähentänyt etäisyyttä asteittain sen mukaan, jos olen todennut, että suhde voisi kehittyä myös ystävyydeksi.
- Nro 162 -