Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Jotkut ystävyydet ovat toksisia. Minulla oli ystäviä, jotka hokivat, ettei tarvitse nähdä usein ja silti ystävyys säilyy, mutta kuitenkin minun oli pakko tavata heitä, kun he halusivat. Puhuivat minusta paskaa ja heidän ystävyytensä oli pystyyn kuollutta ilman sitä. Ilmassa oli huono henki ja aitoa yhteyttä ei enää ollut. Kun yritin hivuttautua ulos porukasta, alkoi heidän osaltaan loukkaantuminen ja keskenään juoruilu. Tosin ensin otin vain etäisyyttä, kun oli täysi kalenteri ja jopa kerroin täysin suoraan, että ei ole aikaa panostaa juuri nyt. Kaksi esti minut yhtäkkiä myöhemmin, kun kyselin heidän teoistaan, jotka kantautuivat korviini, vaikka olisin omalta puoleltani jättänyt asian siihen, enkä pommittanut yhteydenotoilla tai mitään muutakaan. Sillä saa itselleen kuvitellun uhrin aseman? Myöhemmin tajusin, että yrittivät vain hyötyä minusta. Ei todellakaan ole ikävä. Olisi pitänyt lopettaa ystävyys jo vuosia aiemmin. Osa ihmisistä, jotka yrittävät häpäistä muita vähäisestä ystävien määrästä, ovat vain toksisia hyväksikäyttäjiä. Aikuinen ihminen tajuaa kyllä, että kenen kanssa ei ole hyvä olla tekemisissä ja on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Syyllistäminen on manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dr phil fani kirjoitti:
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
PS. Ghostaaminen on väkivaltaa! Ghostaaminen on väkivaltaa! Ei saa ghostata! Ei saa ghostata! Ei saa satuttaa toista ihmistä sillä lailla!
Miksi MUT aina ghostataan? Miksi? Miksi MULLE aina käy näin? Miksi MUA aina kohdellaan näin pahasti?
Tässä hauska opettavainen esimerkki ghostatusta naisesta, joka meni dr phil ohjelmaan hakemaan selitystä sille miksi hänet ghostattiin. Jostain kumman syystä naisen äiti meni mukaan. Naisen ghostannut mies ei jostain kumman syystä tahtonut mukaan ohjelmaan, onpas outoa:
HENKENSÄ EDESTÄ PAKENEMINEN ei ole ghostaamista!
PS. Suurin osa ghostaamisesta valittavista ihmisistä on takertujasosiopaatteja. Ja tuo "takertujasosiopaatti" on kiltein sana jonka keksin heitä kuvaamaan. En nyt viitsi alkaa luetella useita paljon rumempia heitä kuvaavia sanoja. Väkivaltaisia vaarallisia ihmisiä. Pysykää kaukana.
Ihan sopiva nimitys olisi myös kontrolloiva persoona: jätetyt tai ghostatut eivät halua hyväksyä sitä, mutta haluaisivat edes saada tuon törkimyksen pään vadille, kun ovat kehdanneet ja uskaltaneet lähteä "neuvottelematta" asiasta ensin heidän kanssaan.
Ja nämä "neuvottelut" ghostaaja nimenomaan haluaa jättää väliin.
Lopputuloshan kumminkin jo tiedetään: ystävyys (tai mikälie) on ohi.
Jos tilanne on sellainen, ettei enää halua nähdä, niin silloin ei selittelyt enää auta. Musta olis todella epäkohteliasta ruveta jollekin selittämään suoraan, että en halua enää nähdä. Ei, vähittäinen kuvioista poistuminen (ei siis että kerralla poistetaan somesta) on kohtelias, kasvot molemmilla säilyttävä tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Mitä viddua nyt taas, alapeukuttajien mielestä siis juurikin pitäisi väin törkeästi ghostata läheiset ihmiset eikä kenellekkään tarvitse sanoa mitään? Kunnon narsisteja mutta alapeukuista päätellen tämä keskustelu onkin täynnä niitä. Suomalaiset ovat varmaan ainoita jotka inhoavat aitoa ystävyyttä ja siihen kuuluvia siteitä(ystävä ei ole mikään kännipano jonka voi unohtaa seuraavana päivänä)
Tämäpä se! Mutta ei! Minäminäminä! Häivyn ihan hiljaa ja jätän kaiken paskani siivoamatta - koska mä voin!
Sepä se, viestissäni ei ollut mitään alapeukutettavaa. Jokainen aikuinen varmasti tajuaa ettei läheistä voi vain jättää, sanotaan edes jotain. Ellei ole jokin antisosiaalinen hyypiö tai narsisti, ja jostain syystä niitä tuntuu olevan tämä maa pullollaan. Selkäpiitä karmi lukea noita vastauksia, hirveitä selittelyitä miksi ystävää juuri saisi kohdella pasckasti eikä vastuuta tarvitse ottaa mistään koska minäminä niin kuin sanoit.
Syletyttää tuollaiset muita hyväksikäyttävät niljaskat.
Mulla on ollut juuri tällainen hyvin aktiivinen ja kiinnittyvä ystävä joka jopa muutti kotikaupunkiini asumaan ihan muualta koska ihaili minua ja halusi olla jatkuvasti tekemisissä. Olin häntä hiukan vanhempi ja ollut tukena omasta mielestäni ikäänkuin isosiskon tavoin hänen vaikeissa jutuissaan. Omalla tahollani minulla oli ja on aina ollut ikioma elämäni enkä kokenut häntä mitenkään kovin läheisenä vaikka pidinkin hänestä kovasti. Jossain vaiheessa ymmärsin että emme sopineet oikein edes kavereiksi, elin hyvin vaativassa elämäntilanteessa ja voimani menivät siihen. Minulle olisi ollut aivan luonnotonta alkaa tällaiselle itseä nuoremmalle, ei läheiselle ihmiselle alkaa avata tilannettani, ja keskityin vain omaan elämääni koska muuhun ei ollut voimia. Kaveruus hiipui pois ja katkesi.
Vuosia myöhemmin mulle selvisi sattumalta miten hän oli haukkunut minua useille ihmisille (meillä oli yhteisiä tuttavia) ja ajatteli etten pitänyt häntä itseni arvoisena ja että olin kylmä k*sipää joka hylkäsi hänet ym. Olin aavistanut jollain tasolla että häntä ei kannata päästää kovin lähelle ja osuin oikeaan, ihmisestä kertoo eniten se miten hän menettelee kun hänen kanssaan on eri mieltä tai ei tee kuten hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Ystävyyssuhdetta ei kuitenkaan voi verrata lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Toki niitäkin katkeaa, jos suhde on ollut myrkyllinen. Mutta noin lähtökohtaisesti lapsen ja äidin suhde on ainutlaatuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ystävyydet ovat toksisia. Minulla oli ystäviä, jotka hokivat, ettei tarvitse nähdä usein ja silti ystävyys säilyy, mutta kuitenkin minun oli pakko tavata heitä, kun he halusivat. Puhuivat minusta paskaa ja heidän ystävyytensä oli pystyyn kuollutta ilman sitä. Ilmassa oli huono henki ja aitoa yhteyttä ei enää ollut. Kun yritin hivuttautua ulos porukasta, alkoi heidän osaltaan loukkaantuminen ja keskenään juoruilu. Tosin ensin otin vain etäisyyttä, kun oli täysi kalenteri ja jopa kerroin täysin suoraan, että ei ole aikaa panostaa juuri nyt. Kaksi esti minut yhtäkkiä myöhemmin, kun kyselin heidän teoistaan, jotka kantautuivat korviini, vaikka olisin omalta puoleltani jättänyt asian siihen, enkä pommittanut yhteydenotoilla tai mitään muutakaan. Sillä saa itselleen kuvitellun uhrin aseman? Myöhemmin tajusin, että yrittivät vain hyötyä minusta. Ei todellakaan ole ikävä. Olisi pitänyt lopettaa ystävyys jo vuosia aiemmin. Osa ihmisistä, jotka yrittävät häpäistä muita vähäisestä ystävien määrästä, ovat vain toksisia hyväksikäyttäjiä. Aikuinen ihminen tajuaa kyllä, että kenen kanssa ei ole hyvä olla tekemisissä ja on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Syyllistäminen on manipulointia.
Täysin sama kokemus . Kiitos kun jaoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Ystävyyssuhdetta ei kuitenkaan voi verrata lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Toki niitäkin katkeaa, jos suhde on ollut myrkyllinen. Mutta noin lähtökohtaisesti lapsen ja äidin suhde on ainutlaatuinen.
Osa tuntuu olettavan, että ystävillä on sama funktio kuin lapsena äidillä. Että pitäis olla niiden omien (aikuisena usein henkisten) tarpeiden täyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Pitäisikö ihmisten osata lukea ajatuksesi? Toinen hiljainen ja kiltti voi kysellä toisen perään, mihin katosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
Sinä et ymmärrä. Minä taas en ymmärrä naisia joilla on kauheasti kavereita ja ystäviä. Miten ihmeessä kukaan jaksaa? Mulle on lähes liikaa 2 ystävää, mies, ja lapsuuden perhe. Kaikki muut ovat mulle vain tuttuja. Onneksi nämä ystävät ovat aika samanlaisia siinä, ettei yhteyttä tarvitse välttämättä pitää kuin harvakseltaan, joskus välissä voi mennä parikin vuotta. Siitä se sitten jatkuu taas kuin aikaa ei olisi kulunut yhtään. Ikävä kyllä mulla ei riitä sosiaalista energiaa enempään, sen kun imee kaikenmaailman työkaverit ja vastaavat joka ikinen päivä. Työpäivän jälkeen hädin tuskin omaa miestään enää jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Mitä viddua nyt taas, alapeukuttajien mielestä siis juurikin pitäisi väin törkeästi ghostata läheiset ihmiset eikä kenellekkään tarvitse sanoa mitään? Kunnon narsisteja mutta alapeukuista päätellen tämä keskustelu onkin täynnä niitä. Suomalaiset ovat varmaan ainoita jotka inhoavat aitoa ystävyyttä ja siihen kuuluvia siteitä(ystävä ei ole mikään kännipano jonka voi unohtaa seuraavana päivänä)
Alapeukutin siksi, että mun mielestä suun avaamisen ja syyn kertomisen ainoa vaihtoehto ei ole ghostaaminen vaan se, että antaa ystävyyssuhteen vain hiipua. Otetaan etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dr phil fani kirjoitti:
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
PS. Ghostaaminen on väkivaltaa! Ghostaaminen on väkivaltaa! Ei saa ghostata! Ei saa ghostata! Ei saa satuttaa toista ihmistä sillä lailla!
Miksi MUT aina ghostataan? Miksi? Miksi MULLE aina käy näin? Miksi MUA aina kohdellaan näin pahasti?
Tässä hauska opettavainen esimerkki ghostatusta naisesta, joka meni dr phil ohjelmaan hakemaan selitystä sille miksi hänet ghostattiin. Jostain kumman syystä naisen äiti meni mukaan. Naisen ghostannut mies ei jostain kumman syystä tahtonut mukaan ohjelmaan, onpas outoa:
HENKENSÄ EDESTÄ PAKENEMINEN ei ole ghostaamista!
PS. Suurin osa ghostaamisesta valittavista ihmisistä on takertujasosiopaatteja. Ja tuo "takertujasosiopaatti" on kiltein sana jonka keksin heitä kuvaamaan. En nyt viitsi alkaa luetella useita paljon rumempia heitä kuvaavia sanoja. Väkivaltaisia vaarallisia ihmisiä. Pysykää kaukana.
Ihan sopiva nimitys olisi myös kontrolloiva persoona: jätetyt tai ghostatut eivät halua hyväksyä sitä, mutta haluaisivat edes saada tuon törkimyksen pään vadille, kun ovat kehdanneet ja uskaltaneet lähteä "neuvottelematta" asiasta ensin heidän kanssaan.
Ja nämä "neuvottelut" ghostaaja nimenomaan haluaa jättää väliin.
Lopputuloshan kumminkin jo tiedetään: ystävyys (tai mikälie) on ohi.
En oikein ymmrtänyt viestäsi mutta faktahan on se että suurin osa haluaa kuulla mikä meni vikaan, tai edes sen että moido, adios. Se että läheinen henkilö vain häviää elämästä on erittäin traumaattista eikä sillä saisi pelleillä. Mikään ei oikeita vain hylkäämään muita ilman selittelyjä. Eri asia on ongelmatapaukset ja toksiset suhteet mutta tässähän ei ollutkaan siitä kyse. Vaikka nämä itsekkäät hylkääjät yrittävätkin sillä oikeuttaa tekoaan, että kaikki muut ovat muka "ripustautujia" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut juuri tällainen hyvin aktiivinen ja kiinnittyvä ystävä joka jopa muutti kotikaupunkiini asumaan ihan muualta koska ihaili minua ja halusi olla jatkuvasti tekemisissä. Olin häntä hiukan vanhempi ja ollut tukena omasta mielestäni ikäänkuin isosiskon tavoin hänen vaikeissa jutuissaan. Omalla tahollani minulla oli ja on aina ollut ikioma elämäni enkä kokenut häntä mitenkään kovin läheisenä vaikka pidinkin hänestä kovasti. Jossain vaiheessa ymmärsin että emme sopineet oikein edes kavereiksi, elin hyvin vaativassa elämäntilanteessa ja voimani menivät siihen. Minulle olisi ollut aivan luonnotonta alkaa tällaiselle itseä nuoremmalle, ei läheiselle ihmiselle alkaa avata tilannettani, ja keskityin vain omaan elämääni koska muuhun ei ollut voimia. Kaveruus hiipui pois ja katkesi.
Vuosia myöhemmin mulle selvisi sattumalta miten hän oli haukkunut minua useille ihmisille (meillä oli yhteisiä tuttavia) ja ajatteli etten pitänyt häntä itseni arvoisena ja että olin kylmä k*sipää joka hylkäsi hänet ym. Olin aavistanut jollain tasolla että häntä ei kannata päästää kovin lähelle ja osuin oikeaan, ihmisestä kertoo eniten se miten hän menettelee kun hänen kanssaan on eri mieltä tai ei tee kuten hän haluaa.
Tarkennan etten tätä kaveria/ystävää kohdellut tuona itselleni hyvin vaikeana aikana mitenkään muuten kuin muitakaan ihmisiä elämässäni. Ajat ankeimmat selvittää kuka viereesi jää. Niinhän se menee. Se on mulle ihan ok ja olen myös itse menettänyt ihmisiä elämästäni jotka vain ovat jääneet pois. Tämä henkilö ei koskaan ole myöskään lähettänyt minulle viestiä tms johon en olisi vastannut. Silti hän kertoo edelleen kaikille miten olen ghostaava ämmä. Olen sanonut tutuille etten välitä kuulla hänestä mitään. Blokkasin hänet somessa josta seurasi se että hän on yli 6v välimme päättymisen jälkeen kysellyt mikä hänessä on niin provosoivaa että blokkaan hänet. Hän on myös koettanut vakoilla minua tuttujemme kautta. Että kyllä jotkut ihmiset ovat vain hankalia ja jopa vaarallisia muille, tai ainakin ihan hemmetin raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Pitäisikö ihmisten osata lukea ajatuksesi? Toinen hiljainen ja kiltti voi kysellä toisen perään, mihin katosi.
Musta on normaalia kysellä kerran tai pari toisen perään, että mihin se toinen katosi, jos siltä tuntuu. Jos ei saa vastausta, niin se on vastaus itsessään. Ei vaadi ajatustenlukua, voi lukea niitä toisen tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Pitäisikö ihmisten osata lukea ajatuksesi? Toinen hiljainen ja kiltti voi kysellä toisen perään, mihin katosi.
Musta on normaalia kysellä kerran tai pari toisen perään, että mihin se toinen katosi, jos siltä tuntuu. Jos ei saa vastausta, niin se on vastaus itsessään. Ei vaadi ajatustenlukua, voi lukea niitä toisen tekoja.
Voi lukea tekoja, mutta sitten on itse vastuussa siitä miten niitä tekoja tulkitsee. Toisen osapuolen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta siitä mitä sanoo, koska hän ei ole edes sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Eikä se syy välttämättä ole sen kummempi kuin että toinen on elämässään kulkenut niin eri suuntaan, ettei enää tunnu mielekkäältä jatkaa ystävyyttä. Näin varsinkin käy, jos on ollut suhde, jossa toinen on aurinko ja toinen kuu, joka heijastaa sen auringon valoa. Sitten kun se kuu alkaa löytää omaa valoaan, niin alkaa loitontua auringosta. Eikä koskaan tule kertoneeksi mitä tapahtui, ja ehkä aurinko ei omassa valossaan edes näe sen kuun omaa pienempää valoa.
Vaikka toisaalta loittoneminen ja ghostaaminen ovatkin 2 eri asiaa.
Jos ei halua olla tekemisissä enää avataan se suu ja kerrotaan se, tai laitetaan vaikka tekstari. Ei pitäisi olla aikuiselle vaikeaa? Ghostaaminen varsinkaan vuosien jälkeen ei ole mitään muuta kuin selkärangattomuutta ja lieroutta ja kertoo henkilön luonteesta aika paljon.
Olen hiljainen ja kiltti, aggressiivisuutta jne välttävä ihminen. Mulle olis todella ikävä kokemus saada tuollainen tekstari. Läheiseltä ystävältä varsinkin. Sen sijaan jos joku vaan häipyy, ajattelen, että no, mikähän sillä, ei sitten varmaan haluakaan olla mun kanssa, vähän ikävää, mutta sillä on sen elämä ja mulla mun. Eli itse arvostan, että jos mun seurasta ei tykätä, niin ei tehdä siitä numeroa.
Pitäisikö ihmisten osata lukea ajatuksesi? Toinen hiljainen ja kiltti voi kysellä toisen perään, mihin katosi.
Musta on normaalia kysellä kerran tai pari toisen perään, että mihin se toinen katosi, jos siltä tuntuu. Jos ei saa vastausta, niin se on vastaus itsessään. Ei vaadi ajatustenlukua, voi lukea niitä toisen tekoja.
Voi lukea tekoja, mutta sitten on itse vastuussa siitä miten niitä tekoja tulkitsee. Toisen osapuolen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta siitä mitä sanoo, koska hän ei ole edes sanonut mitään.
Jos suhde on sellainen, että tarvii häipyä sanomatta, niin sitten on paras häipyä sanomatta.
Jos ghostattu osapuoli ei edes kysy, mihin katosit, eikä hänestäkään kuulu enää koskaan mitään, niin siitä voi päätellä, ettet ollut kovin tärkeä ihminen hänelle. Ehkä hänkin oli jo miettinyt, miten pääsisi eroon sinusta.
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
Hullu
Tämäpä se! Mutta ei! Minäminäminä! Häivyn ihan hiljaa ja jätän kaiken paskani siivoamatta - koska mä voin!