Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Tuntuu vähän epäuskottavalta tilanne, että ollaan oltu ihan hyviä, läheisiä ystäviä ilman mitään riitoja ja sitten vain toinen osapuoli häipyy yhtäkkiä ja varoittamatta tavoittamattomiin. Eiköhän tuollaista häipymistä yleensä edellä ainakin jonkun asteinen etääntyminen, josta molemmat ovat sisimmässään kyllä tietoisia. Myös se ghostattu osapuoli, joka taitaa enemmänkin tekeytyä tietämättömäksi itseään suojellakseen, kuin olla aidosti tietämätön syistä.
Ghostaamisen syynä voi olla myös se, että etäisyyttä ottava ei vaan aidosti osaa sanoittaa syitään jos ne ovat epämääräistä pahaa oloa ystävän seurassa. Ainahan syynä ei ole selkeästi joku teko, joka on loukannut.
Itse olen joskus vuosia sitten lopettanut toimimattoman ystävyyden narsistisia piirteitä omaavan tyypin kanssa. En ghostannut, mutta syiden läpikäyminen pitkässä puhelussa oli hirvittävän raskasta. Puhelun lopussa toinen osapuoli vielä sanoi, että eihän meidän tarvi olla ystäviä enää, mutta voidaan tavata muuten vaan. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa meinasi itseltä loppua usko siihen, ylipäänsä pääsen tästä tyypistä eroon. Pääsin kyllä, mutta voimia se vaati.
Ymmärrän kyllä, että ghostatuksi tuleminenkin voi sattua, mutta se, että ryhtyy pommittamaan ghostaajaa jatkuvasti viesteillään kertoo kyllä jotain ghostatuksi tulleesta.
Mun näppituntuma on, että ghostatuksi joutuneet ystävät ovat yleensä (ei toki aina) melko itsekeskeisiä, esiintymishaluisia ihmisiä, jotka eivät osaa lukea toisten ihmisten sanatonta viestintää. Sitten ollaan tyrmistyneitä kun se kiltti yleisö yhtäkkiä häipyykin. Ystävyys onkin ollut enemmän esiintyjä-yleisö-asetelmaa kuin aitoa molemminpuolista, vastavuoroista ystävyyttä. Sellainen ihminen, joka osaa aidon vastavuoroisuuden aniharvoin joutuu yllättäen ghostatuksi ystävyyssuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Niin ja joskus ghostauksen syyksi voi paljastua keksityt valheet ja/tai väärät tulkinnat, kuten itselleni joskus kävi.
Ihan hyvä kun selvitin, ja siinä korjaantui tosiaan valheellista tietoakin.
Olen sitä koulukuntaa joka kannattaa pääsääntöisesti asioiden selvittämistä ja puhumista, en ghostauskulttuuria eli asioista vaikenemista.
Keskustelun jälkeen voi sitten aikuismaisesti sopia, että ei olla enää tekemisissä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.
Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta? Sellaista ei toistaiseksi kukaan ole kertonut eikä itselläkään ole kokemusta. On se tietysti mahdollista, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta. Parisuhteen lopettamisessa tuo on kyllä toiminut, siitä on kokemusta. Kun saa selityksen, edes jonkinlaisen, on helpompi jatkaa matkaa, vaikka se selitys olisi kömpelökin. Ap
Itsekkyys on lisääntynyt. On vain reilua kohdata asiat silmästä silmään jos vain mahdollista. Ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa, sen huomaa näistäkin kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
En ole lukenut ko. lehtijuttua, joten en kommentoinut sitä, vaan ylipäätään ghostaamista ystävyyssuhteissa.
Ghostaaminen ei ole kunnioittava tapa lopettaa ihmissuhde, ja ”ghostaamisen demonisointi” kyllä siinä mielessä nimenomaan kuuluu ystävyyteen, että ystävyydessä sitä haluaa kaikin keinoin välttää ja lopettaa ystävyyden yhteistä taivalta kunnioittaen, eikä rumasti vaan kadoten.
Jokainen ansaitsee sen ”en halua enää olla tekemisissä”-viestin tai vastaavan.
Itse ilmoitan jopa lyhyelle tapailumiehellekin etten halua enää nähdä, enkä vaan katoa maisemista jättäen vastaamatta viestiin.
Sinänsä aihe ei (enää) koske minua, sillä katson nykyään tarkemmin millaisiin ihmisiin tutustun ja että heidän kanssaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, mutta nuorempana on tullut oltua ystävänä ja deittailtua näitä vähemmän kunnioittavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta? Sellaista ei toistaiseksi kukaan ole kertonut eikä itselläkään ole kokemusta. On se tietysti mahdollista, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta. Parisuhteen lopettamisessa tuo on kyllä toiminut, siitä on kokemusta. Kun saa selityksen, edes jonkinlaisen, on helpompi jatkaa matkaa, vaikka se selitys olisi kömpelökin. Ap
Häh? Tuohan on se normi, ei mitkään takertujat ja pommittajat.
Kun asia on selvitetty, se jätetään siihen ja molemmat voi jatkaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Ei niitä selvityksiä tarvi hokea kuin papukaija , riittää kun sanoo miksi ystävyys päättyy.
Kun sanoo suoraan, miksi ei jaksa toisen seuraa ja se ei mene jakeluun, sitten on parasta häipyä takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
En ole lukenut ko. lehtijuttua, joten en kommentoinut sitä, vaan ylipäätään ghostaamista ystävyyssuhteissa.
Ghostaaminen ei ole kunnioittava tapa lopettaa ihmissuhde, ja ”ghostaamisen demonisointi” kyllä siinä mielessä nimenomaan kuuluu ystävyyteen, että ystävyydessä sitä haluaa kaikin keinoin välttää ja lopettaa ystävyyden yhteistä taivalta kunnioittaen, eikä rumasti vaan kadoten.
Jokainen ansaitsee sen ”en halua enää olla tekemisissä”-viestin tai vastaavan.
Itse ilmoitan jopa lyhyelle tapailumiehellekin etten halua enää nähdä, enkä vaan katoa maisemista jättäen vastaamatta viestiin.Sinänsä aihe ei (enää) koske minua, sillä katson nykyään tarkemmin millaisiin ihmisiin tutustun ja että heidän kanssaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, mutta nuorempana on tullut oltua ystävänä ja deittailtua näitä vähemmän kunnioittavia ihmisiä.
Minä luulen, että ghostaus on tosiasiassa harvinaista eli että häivytään kuin tuhka tuuleen aivan yllättäen pitkästä ystävyyssuhteesta. Eri asia sitten kaikenkarvaiset tuttavuudet, joita elämässä tulee ja menee. Hyvistä ystävistä haluaa pitää kiinni, eikä sellaista ystävyyttä lopeteta ghostaamalla. Näitä asioita jo moni toikin edellä esille, keskustelussa alkavat toistua samat asiat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta? Sellaista ei toistaiseksi kukaan ole kertonut eikä itselläkään ole kokemusta. On se tietysti mahdollista, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta. Parisuhteen lopettamisessa tuo on kyllä toiminut, siitä on kokemusta. Kun saa selityksen, edes jonkinlaisen, on helpompi jatkaa matkaa, vaikka se selitys olisi kömpelökin. Ap
On mulla. Henkilö sanoi väsyneenä muhun, kun mulla oli niin paljon ongelmia. Olin ollut masentunut ja tajusin sitten kyllä itsekin, että olin kuormittanut toista liikaa,kun se mulle kerrottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Ei niitä selvityksiä tarvi hokea kuin papukaija , riittää kun sanoo miksi ystävyys päättyy.
Kun sanoo suoraan, miksi ei jaksa toisen seuraa ja se ei mene jakeluun, sitten on parasta häipyä takavasemmalle.
Tämä. Ja jos asia on kerrattu, Ei Tämä Ole Chostausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta? Sellaista ei toistaiseksi kukaan ole kertonut eikä itselläkään ole kokemusta. On se tietysti mahdollista, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta. Parisuhteen lopettamisessa tuo on kyllä toiminut, siitä on kokemusta. Kun saa selityksen, edes jonkinlaisen, on helpompi jatkaa matkaa, vaikka se selitys olisi kömpelökin. Ap
On mulla. Henkilö sanoi väsyneenä muhun, kun mulla oli niin paljon ongelmia. Olin ollut masentunut ja tajusin sitten kyllä itsekin, että olin kuormittanut toista liikaa,kun se mulle kerrottiin.
Koitko sen hyvänä ja arvostavana, että ystävyys haluttiin päättää kertomalla tuo? Jäikö ystävyydestä hyvä muisto? Ap
Enta jos ystävä, jota on ghostaamassa on muuttunut epävakaaksi ja väkivaltaiseksi viimeisten vuosien aikaan. Saako ghostata vai pitääkö kertoa syy ja ottaa puukoniskut rintaan?
Kuollessaan voi lohduttautua sillä että oli se parempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostaamisen syynä voi olla sekin, että ghostaaja ennakoi ystävyyden lopetuskeskustelusta hyvin vaikeaa, mitä se varmasti yleensä onkin.
On todella vaikeaa sanoittaa toista loukkaamatta ystävyyden lopettamissyitä. Tiedän mistä puhun, kun olen tällaisen keskustelun käynyt. Ei se ole mikään itsestäänselvyys, että ihminen, jonka ystävyydestä halutaan eroon, pystyy ottamaan tämän tiedon vastaan.
Ihminen, josta halusin eroon teki kaikkensa, että en vain lopettaisi yhteydenpitoa. Vuorotellen solvasi, kehui ja syyllisti. Selitti, että minulle ei jää muita ystäviä jos hylkään hänet ja kuinka hänellä on paljon enemmän ystäviä kuin minulla etc. Kyseenalaisti mielenterveyteni jne.
Keskustelun pyörteissä alkoi tuntua, että vain hänellä on mielestään oikeus määritellä ystävyytemme. Lopulta jouduin vääntämään rautalangasta, että ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, enkä halua enää olla hänen ystävänsä. Tosiasiassa hän ei kaivannut minusta ystävää, vaan yleisöä. Mutta sanopa tämä nätisti niin, että narsistisia piirteitä omaava henkilö pystyy ottamaan sen vastaan.
Lopetuskeskustelun jälkeen hän luonnollisesti panetteli minua kaikille yhteisille tutuille.
En sano, että kaikki ystävyyden lopetuskeskustelut ovat tällaisia, mutta ei kannata täysin demonisoida sitä ghostaajaakaan. Hän voi vaan olla enemmänkin neuvoton ja kykenemätön vaikeisiin keskusteluihin kuin tahallaan ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta? Sellaista ei toistaiseksi kukaan ole kertonut eikä itselläkään ole kokemusta. On se tietysti mahdollista, mutta en ole ikinä kuullut tuollaisesta. Parisuhteen lopettamisessa tuo on kyllä toiminut, siitä on kokemusta. Kun saa selityksen, edes jonkinlaisen, on helpompi jatkaa matkaa, vaikka se selitys olisi kömpelökin. Ap
On mulla. Henkilö sanoi väsyneenä muhun, kun mulla oli niin paljon ongelmia. Olin ollut masentunut ja tajusin sitten kyllä itsekin, että olin kuormittanut toista liikaa,kun se mulle kerrottiin.
Koitko sen hyvänä ja arvostavana, että ystävyys haluttiin päättää kertomalla tuo? Jäikö ystävyydestä hyvä muisto? Ap
Kyllä koin sen hyvänä, että kerrottiin. Laittoi mut miettimään, miten toimin ja varomaan jatkossa sitä, etten kuormita ystäviä liikaa.
Muistoja jäi tietysti hyviä ja huonoja. Oli ollut hauskaakin yhdessä ja toisaalta sit kiitollisuus siitä, että oli mua tukenut. Ja harmitus siitä että sössi itse suhteen... yhdistettynä kuitenkin myös myötätuntoon silloista itseä kohtaan.
Ja nyt tietty päällimmäisenä se fiilis, että mennyt on mennyttä. Ihmisiä tulee ja menee ja jos jorain sössii jonkin kanssa, ei se maailmaa kaada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
En ole lukenut ko. lehtijuttua, joten en kommentoinut sitä, vaan ylipäätään ghostaamista ystävyyssuhteissa.
Ghostaaminen ei ole kunnioittava tapa lopettaa ihmissuhde, ja ”ghostaamisen demonisointi” kyllä siinä mielessä nimenomaan kuuluu ystävyyteen, että ystävyydessä sitä haluaa kaikin keinoin välttää ja lopettaa ystävyyden yhteistä taivalta kunnioittaen, eikä rumasti vaan kadoten.
Jokainen ansaitsee sen ”en halua enää olla tekemisissä”-viestin tai vastaavan.
Itse ilmoitan jopa lyhyelle tapailumiehellekin etten halua enää nähdä, enkä vaan katoa maisemista jättäen vastaamatta viestiin.Sinänsä aihe ei (enää) koske minua, sillä katson nykyään tarkemmin millaisiin ihmisiin tutustun ja että heidän kanssaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, mutta nuorempana on tullut oltua ystävänä ja deittailtua näitä vähemmän kunnioittavia ihmisiä.
Minä luulen, että ghostaus on tosiasiassa harvinaista eli että häivytään kuin tuhka tuuleen aivan yllättäen pitkästä ystävyyssuhteesta. Eri asia sitten kaikenkarvaiset tuttavuudet, joita elämässä tulee ja menee. Hyvistä ystävistä haluaa pitää kiinni, eikä sellaista ystävyyttä lopeteta ghostaamalla. Näitä asioita jo moni toikin edellä esille, keskustelussa alkavat toistua samat asiat. Ap
Ainahan sille joku syy on, mutta itse olen tosiaan sitä koulukuntaa joka pyrkii kohtelemaan itseään ja muita kunnioituksella eli selvittämään asiat jos selvitettävää on, pyytämään ja antamaan anteeksi jne.
Paljon mukavampi molemmille jatkaa matkaa omiin suuntiinsa, kun ei ole jäänyt kaunoja ja katkeruuksia, vaan asiat on puhuttu ja pöytä ikään kuin puhdas.
Siinä on sekin, että jos asioita ei selvitä, ne kasautuu helposti mieleen ja voivat vaikuttaa seuraavaankin ihmissuhteeseen.
Ketju on kyllä jo sen verran pitkä, että varmasti samat asiat sanottu jo moneen otteeseen.
Pääasiahan olisi, että jokainen löytäisi itselleen sopivaa seuraa ja ystävyyssuhteita, mitä se sitten itse kullekin merkitsee.
Minut on tosiaan kerran ystävä ghostannut eikä se tilanne sinänsä yllätyksenä tullut, sillä en itsekään halunnut enää olla juurikaan tekemisissä, mutta se kieltämättä silloin yllätti, että hän oli valmis tekemään sen niin radikaalilla tavalla ja välit katkaisten. Itse olisin tehnyt sen keskustellen ja tuttava-tasolle jääden, mutta syy ystävyyden hiipumisellekin oli erilaiset arvot ym., joten ei sinänsä ihme, että lopullinen irtaantuminenkin oli asia jonka toteutuksesta oltiin aivan eri linjoilla :D
Muistelen häntä silti hyvällä, vaikka en ystävyyttä hänen kanssaan kaipaakaan.
Hän jäi katkerana vihaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaamisen syynä voi olla sekin, että ghostaaja ennakoi ystävyyden lopetuskeskustelusta hyvin vaikeaa, mitä se varmasti yleensä onkin.
On todella vaikeaa sanoittaa toista loukkaamatta ystävyyden lopettamissyitä. Tiedän mistä puhun, kun olen tällaisen keskustelun käynyt. Ei se ole mikään itsestäänselvyys, että ihminen, jonka ystävyydestä halutaan eroon, pystyy ottamaan tämän tiedon vastaan.
Ihminen, josta halusin eroon teki kaikkensa, että en vain lopettaisi yhteydenpitoa. Vuorotellen solvasi, kehui ja syyllisti. Selitti, että minulle ei jää muita ystäviä jos hylkään hänet ja kuinka hänellä on paljon enemmän ystäviä kuin minulla etc. Kyseenalaisti mielenterveyteni jne.
Keskustelun pyörteissä alkoi tuntua, että vain hänellä on mielestään oikeus määritellä ystävyytemme. Lopulta jouduin vääntämään rautalangasta, että ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, enkä halua enää olla hänen ystävänsä. Tosiasiassa hän ei kaivannut minusta ystävää, vaan yleisöä. Mutta sanopa tämä nätisti niin, että narsistisia piirteitä omaava henkilö pystyy ottamaan sen vastaan.
Lopetuskeskustelun jälkeen hän luonnollisesti panetteli minua kaikille yhteisille tutuille.
En sano, että kaikki ystävyyden lopetuskeskustelut ovat tällaisia, mutta ei kannata täysin demonisoida sitä ghostaajaakaan. Hän voi vaan olla enemmänkin neuvoton ja kykenemätön vaikeisiin keskusteluihin kuin tahallaan ilkeä.
Kun mitta on täynnä niin se on täynnä. Minä olen ollut myös ”yleisö”, ja annatin tulla lopetuksessa kyllä ihan täydellä volymilla kuinka helvetisti hänen maailmanvalloituksensa ja munajatkerassauksensa olivat kiinnostaneet minua - kuuntelin silti koska ystävyys. Vastavuoroisesti sain kuulla kuinka pienet piirit ja epäkiinnostava elämä minulla sairudestani johtuen on. Tämänkin kerroin- tietysti. Aivan tuo ja sama mitä narsku ajattelee, eikä hän mitään ajattele, ei ne ajattele muuta kuin itseään. Jos kaunoja ja syitä on, ne kannattaa säästelemättä lyödä pöytään, loukkasi tahi ei.
Vierailija kirjoitti:
Enta jos ystävä, jota on ghostaamassa on muuttunut epävakaaksi ja väkivaltaiseksi viimeisten vuosien aikaan. Saako ghostata vai pitääkö kertoa syy ja ottaa puukoniskut rintaan?
Kuollessaan voi lohduttautua sillä että oli se parempi ihminen.
On kokemusta tuollaisesta, siis ystävästä jota lopulta pelkäsin.
Katkaisin välit kirjeellä, jossa kerroin miten olen hänen käytöksensä kokenut ja miksi en enää voi olla hänen kanssaan.
Hän meni sittemmin hoitoon, ja nykyisin ollaan hyviä tuttavia.
- yksi näistä ketjun tyypeistä, jotka eivät kannata ghostaamista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.Toistan jälleen, että lehtijutussa kuultiin vain yhden osapuolen näkemys. Tilanteita on hyvin monenlaisia, ja itse koetan ajatella asiaa sen toisenkin osapuolen kannalta mikä lehtijutusta mielestäni puuttui täysin. Termiä ghostaaminen oli käytetty keppihevosena syyllistämiselle, vaikka asia on selvästi monimutkaisempi kuin yhden osapuolen kertomus asiasta.
Myöskään en ole sitä mieltä, että välien poikki pistäminen tarkoittaisi, että joku on mustavalkoinen tai kehittymätön. Pikemminkin tuollainen tapa käsitellä mennyttä ystävyyttä (syyllistäminen) osoittaa, ettei tilannetta ole käyty läpi siltä kannalta mitä se toisen osapuolen osalta ehkä on näyttänyt. Jos tarkastelee asiaa ystävyyden päättäneen osapuolen silmin, hän on saavuttanut tavoitteensa nimenomaan panemalla välit poikki ja ymmärrettävä syy siihen saattaa olla olemassa. Itse olen taipuvainen pitämään sitä kehittyneisyytenä, että kykenee hahmottamaan tilanteita myös muista kuin omista lähtökohdistaan, kun taas syyllisen etsiminen yksinomaan toisesta ystävyyden osapuolesta herättää epäilyksen lavastuksesta. (Edellyttäen, että ystävyyttä on ylipäätään ollut olemassa eli että ei ole kyseessä se luultavasti yleisempi tilanne, jolloin toinen on kokenut ystävyyden tuttavuutena.) Ap
En ole lukenut ko. lehtijuttua, joten en kommentoinut sitä, vaan ylipäätään ghostaamista ystävyyssuhteissa.
Ghostaaminen ei ole kunnioittava tapa lopettaa ihmissuhde, ja ”ghostaamisen demonisointi” kyllä siinä mielessä nimenomaan kuuluu ystävyyteen, että ystävyydessä sitä haluaa kaikin keinoin välttää ja lopettaa ystävyyden yhteistä taivalta kunnioittaen, eikä rumasti vaan kadoten.
Jokainen ansaitsee sen ”en halua enää olla tekemisissä”-viestin tai vastaavan.
Itse ilmoitan jopa lyhyelle tapailumiehellekin etten halua enää nähdä, enkä vaan katoa maisemista jättäen vastaamatta viestiin.Sinänsä aihe ei (enää) koske minua, sillä katson nykyään tarkemmin millaisiin ihmisiin tutustun ja että heidän kanssaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, mutta nuorempana on tullut oltua ystävänä ja deittailtua näitä vähemmän kunnioittavia ihmisiä.
Minä luulen, että ghostaus on tosiasiassa harvinaista eli että häivytään kuin tuhka tuuleen aivan yllättäen pitkästä ystävyyssuhteesta. Eri asia sitten kaikenkarvaiset tuttavuudet, joita elämässä tulee ja menee. Hyvistä ystävistä haluaa pitää kiinni, eikä sellaista ystävyyttä lopeteta ghostaamalla. Näitä asioita jo moni toikin edellä esille, keskustelussa alkavat toistua samat asiat. Ap
Ainahan sille joku syy on, mutta itse olen tosiaan sitä koulukuntaa joka pyrkii kohtelemaan itseään ja muita kunnioituksella eli selvittämään asiat jos selvitettävää on, pyytämään ja antamaan anteeksi jne.
Paljon mukavampi molemmille jatkaa matkaa omiin suuntiinsa, kun ei ole jäänyt kaunoja ja katkeruuksia, vaan asiat on puhuttu ja pöytä ikään kuin puhdas.
Siinä on sekin, että jos asioita ei selvitä, ne kasautuu helposti mieleen ja voivat vaikuttaa seuraavaankin ihmissuhteeseen.Ketju on kyllä jo sen verran pitkä, että varmasti samat asiat sanottu jo moneen otteeseen.
Pääasiahan olisi, että jokainen löytäisi itselleen sopivaa seuraa ja ystävyyssuhteita, mitä se sitten itse kullekin merkitsee.
Minut on tosiaan kerran ystävä ghostannut eikä se tilanne sinänsä yllätyksenä tullut, sillä en itsekään halunnut enää olla juurikaan tekemisissä, mutta se kieltämättä silloin yllätti, että hän oli valmis tekemään sen niin radikaalilla tavalla ja välit katkaisten. Itse olisin tehnyt sen keskustellen ja tuttava-tasolle jääden, mutta syy ystävyyden hiipumisellekin oli erilaiset arvot ym., joten ei sinänsä ihme, että lopullinen irtaantuminenkin oli asia jonka toteutuksesta oltiin aivan eri linjoilla :D
Muistelen häntä silti hyvällä, vaikka en ystävyyttä hänen kanssaan kaipaakaan.
Hän jäi katkerana vihaamaan.
Mä näen tuossa lihavoimassani kohdassa pienen ristiriidan. Tarkoitan, että kun ystäväänsä kohtelee kunnioituksella, ei tule tehneeksi eikä sanoneeksi mitään sellaista, jota pitäisi pyytää anteeksi. Sellaisia asioita ei yksinkertaisesti tee ystävälleen. Ei edes ollessaan huonolla tuulella tai kännissä.
- Nro 162 -
Mä olen samoilla linjoilla ketjun aloittajan kanssa. Ymmärrän kuitenkin ainakin jollain tavalla myös sinua, vaikka mulle itselleni tuottaa vaikeuksia kuvitella tilanne, jossa tänään ystävän kanssa kaikki olisi ihan hyvin ja huomenna hän ei enää vastaisi mun viesteihini ja pistäisi somessakin kaikki mahdolliset estot päälle enkä mä muka tietäisi tai osaisi edes aavistaa, miksi. Joko minä olisin tehnyt tai sanonut jotain ystävääni loukkaavaa tai sitten hän olisi kuullut joltain toiselta valheita minusta. Tiedän oikein hyvin, mitä olen sanonut ja tehnyt, joten jos syy olisi tässä, niin ymmärtäisin ihan hyvin ghostauksen syyn. Tuo toinen juttu olisikin vähän ongelmallisempi, JOS mulla olisi ystävieni kanssa yhteisiä tuttuja. Mutta mulla ei ole.