"Kyllä vapaaehtoisesti lapsetonkin omaa lastaan rakastaisi" – roskaa!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 19:11"]

Ei ole vela jos tekee 35v. lapsia vaan aika oli vasta kypsä vähän myöhempänä. Ihmisen mieli kun muuttuu kasvun myötä.

Vela ei tee milloinkaan lapsia.

[/quote]Nää on niin hauskoja... Ihminen on neitsyt kunnes panee ensimmäisen kerran; siis hän ei ole koskaan ollutkaan neitsyt? Ihminen on lapsi kunnes täyttää 18 vuotta; hän ei siis koskaan ole ollutkaan lapsi? ...jne... Onko tämä vela sitten joku ihmeellinen poikkeus? Jonkin lahkon jäsen, joka on ikihyviksi sitoutunut olemaan aito, oikea, puhdasverinen vela? Niinkuin vaikka että nunna, joka jättää luostarin, ei sitten ikinä ole ollutkaan nunna? Ei aukea mulle tämä pyhä vela-logiikka.

[/quote]Uskonlahkoahan tuo raivopäinen velahehkutus tosiaan muistuttaakin. Ainakin näiden oikeaoppisten palstavelojen mielestä, jotka mustasukkaisesti varjelevat oppinsa pyhyyttä niin harhaoppisilta kuin hairahtuneilta... LOL

Vai on rakkaus mitä suurimmassa määrin juuri tahdon asia?

No sittenhän olisi varmaan järkevää siirtyä järjestettyihin avioliittoihin. Koko suku tai vähintään omat vanhemmat päättäisivät järkevästi, ketkä olisivat heidän lapsilleen sopivia vaimoja ja aviomiehiä. Koska rakkaus on tahdon asia, lapsilla ei olisi mitään syytä valittaa näistä viisaasti valituista aviopuolisoista.

En tiedä, minä aloin pitää äidinrakkautta hömpötyksenä sen jälkeen kun sain oman lapsen. Lapsi oli toivottu ja hartaasti odotettu, mutta hänen synnyttyään tuntui kuin olisin saanut rinnoilleni aivan vieraan ihmisen. Valitettavasti hän tuntuu nyt murrosikäisenä taas yhtä vieraalta. Välillä on ollut ihania aikoja ja kyllä häntä rakastan, mutta toista lasta en uskaltanut hankkia, koska huomasin, etten osaa olla hyvä äiti. En osaa tehdä oikeita päätöksiä, vaikka tahdon toimia oikein. Jostakin syystä voimani eivät riitä äitiyteen, mikä harmittaa minua kovasti, mutta niin on.

Osa minusta kaipaa vieläkin lisää lapsia, mutta se realistisempi puoli toteaa, ettei se sovi minulle.

Toivon, etten ole täysin pilannut lapseni elämää omalla taitamattomuudellani.

Lisäksi vanhojen ystävien kesken on noussut esiin kiistoja kasvatusperiaatteista. Meillä kaikilla on erilaiset lapset ja se on aiheuttanut paljon pahaa mieltä varmaan meille kaikille.

Joten eräänlaista viisautta on sekin, että osaa olla hankkimatta lapsia ja tiedostaa sen, ettei osaa olla äiti.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 18:07"]

Sama biologia taustalla on, oli raskaus haluttu tai ei. Jos haluat uskoa, että et rakastaisi lastasi niin hyvä on sitten. Herää vain kysymys, miksi tämä on sinulle niin valtavan tärkeä asia todistaa?

[/quote]

Miksi sinulle on valtavan tärkeää todistaa ettei asia ole (välttämättä) niin? Mitä traumoja tuo defenssi palvelee, ettet voi mitenkään myöntää sitä että joku voisi olla rakastamatta lastaan?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 18:30"]

Ennemmin painostaisivat lopettamaan ylenpalttisen porsimisen. Suurin osa lisääntyy. IHMISIÄ ON LIIKAA! Voisiko sen nyt jo tajuta??

[/quote]

Ei Euroopassa synny ihmisiä liikaa, vaan liian vähän. Väestörakenne sakkaa jos perhekokoja ei saada kasvuun. Lisäksi lapset on niin ihania ettei mitään rajaa... Taidankin kokeilla tänä iltana jos saataisiin jo kolmas pellavapää aluille..:)

[/quote]

Meinaatko, että maapallon kantokykyä kinnostaa, mitä rotua palloa ylenpalttisesti kuormittavat ihmiset ovat? Sun älynlahjoillasi kannattaa kyllä pitää jalat tiukasti ristissä ettei enää pahempaa vahinkoa pääse tapahtumaan.

[/quote]

Eurooppalainen, ja etenkin pohjoismaalainen lapsia kuluttaa kymmeniä kertoja enemmän luonnonvaroja kuin esim. afrikkalainen tai intialainen lapsi. Siksi esim. suomalaisen lapsen syntymä on paljon suurempi ympäristökatastrofi kuin lapsen syntyminen kehitysmaahan.

On järkyttävän kapeakatseista miettiä väestönkasvua vain jonkun väestörakenteen suhteen - siinä unohdetaan koko muu maapallo kokonaan! Vain ihminen kärsii "väärästä", vanhenevasta väestörakenteesta. Ihmisten paljoudesta sen sijaan kärsii koko hemmetin maapallo ja sen miljoonat muut eläinlajit sekä luonto! Ja joku puolustelee lisääntymistään sillä että tarvitaan eläkkeenmaksajia ettei väestöpyramidi kieroudu, tsiisus voiko itsekeskeisempää olla. Viis luonnosta ja eläimistä ja koko maapallosta, kun on eläkkeet kyseessä!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:05"]

Ärsyttää, kun minulle vakuutellaan äidinrakauden kaikkivoipaisuutta sanomalla, että minunkin kaltainen omasta tahdostani lapseton kyllä rakastaisi omaa lastaan. En viitsi sanoa näille sönkkääjille, ettei tämä pidä paikkaansa.

Ainoa tapa, jolla minä hankin lapsen, on nimittäin se, että minut fyysisesti pakotetaan olemaan raskaana ja synnyttämään Josef Fritzl -tyyliin. Noin traumaattisessa tilanteessa jokin lapsen hoivaaminen olisi varmaan viimeinen asia, joka olisi mielessä. Tätä ei voi sanoa ääneen, koska tuohan nyt on kauheaa hyvänen aika.

Jostakin syystä osan ihmisistä on mahdoton tajuta, että jos joku ei halua lapsia, hän ei todella halua lapsia. Lakkaa nyt viimeistään tyrkyttämästä äitiyden ihmeitä ihmisille, jotka eivät niitä lainkaan kaipaa.

[/quote]

:-D Ihan kuin minun suusta 20 -vee. Nyt oloen 40 -vee ja onnellinen äiti puolivuotiaalle tytölle. Se tarvitsee vain oikean miehen. 

[/quote]

Tämä "tarvitsee vain oikean miehen" on kanssa omanlaisensa tyhmyyden huipentuma. Minulla on aivan huippu mies, ja parisuhteemme on aivan loistava. Miksi minun pitäisi nyt yhtäkkiä alkaa haluta huoltajaksi jollekin ihmiselle sen takia, että minulla on loistava parisuhde? Ja koska en nyt tosiaan huippumiehestä huolimatta halua ryhtyä äidiksi, niin millainen mies sen tunteen minussa sitten herättäisi?

ap: miksi inhoat niin paljon lapsia?

Mä haluaisin nähdä sen kun tänne tulee vela, joka on tullut vahingossa raskaaksi, pitänyt lapsen ja voi sanoa vihaavansa lastaan.

Mä en vaan ymmärrä. Jos et halua lasta, etkä sellaista aio hankkia, niin mitä väliä sillä on rakastaisitko tätä teoreettista ihmisolentoa.. Mitä väliä sillä on miten joku toinen tähän fiktiiviseen tilanteeseen suhtautuu? Olin itsekin lapseton 38-vuotiaaksi, ei sitä juurikaan tarvinnut selitellä. Kenelle tarvitsisi, jos vaan sanoo, ettei nyt halua tai ei tiedä haluaako ikinä, aika harva siitä vaatii sen ihmeempiä perusteluja.. Tuntuu, että itsellesi haluat jotain todistaa. Ei toi vaan ole tänä päivänä mikään juttu, joku ei halua lasta, mitä sitten?!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:34"]

Mä en vaan ymmärrä. Jos et halua lasta, etkä sellaista aio hankkia, niin mitä väliä sillä on rakastaisitko tätä teoreettista ihmisolentoa.. Mitä väliä sillä on miten joku toinen tähän fiktiiviseen tilanteeseen suhtautuu? Olin itsekin lapseton 38-vuotiaaksi, ei sitä juurikaan tarvinnut selitellä. Kenelle tarvitsisi, jos vaan sanoo, ettei nyt halua tai ei tiedä haluaako ikinä, aika harva siitä vaatii sen ihmeempiä perusteluja.. Tuntuu, että itsellesi haluat jotain todistaa. Ei toi vaan ole tänä päivänä mikään juttu, joku ei halua lasta, mitä sitten?!

[/quote]

Jos joku väittäisi sinusta jotain (joskin teoreettista) asiaa joka on täysin ristiriidassa oman mielipiteesi kanssa, niin sinua ei haittaisi yhtään? Jos joku vaikka väittäisi että jos tulisi sota ja nälänhätä, niin sinä tappaisit ja söisit lapsesi. Ihan sama sulle, sehän on vain teoriaa, pitäkööt mielipiteensä ja väittäkööt sitä päin sun naamaa vaikka sata kertaa, ei tunnu missään? Tai joku väittäisi että odotas kun tapaat SEN miehen, niin ihan satavarmasti pettäisit nykyistä kumppaniasi, ihan varmasti, turha väittää vastaan, minä tiedän paremmin! Ei mitään vaikutusta tai tarvetta väittää vastaan, eikö?

Se nyt vaan on biologiaa, ihmiseen sisäänrakennettu juttu, että omaa lastaan rakastaa. Ei välttämättä heti kun se maailmaan putkahtaa, vaan hoivaamisen myötä syntyy kiintymyssuhde. Tässä voi sitten tietysti olla jotain traumaa tai muuta ongelmaa joka häiritsee tätä kiintymyssuhteista syntymistä. Siksi sanotaan että tunne-elämältään normaali ihminen rakastaa omaa lastaan. Tämän asian vastaan vänkääminen on vähän hassua.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 21:34"]

Mä en vaan ymmärrä. Jos et halua lasta, etkä sellaista aio hankkia, niin mitä väliä sillä on rakastaisitko tätä teoreettista ihmisolentoa.. Mitä väliä sillä on miten joku toinen tähän fiktiiviseen tilanteeseen suhtautuu? Olin itsekin lapseton 38-vuotiaaksi, ei sitä juurikaan tarvinnut selitellä. Kenelle tarvitsisi, jos vaan sanoo, ettei nyt halua tai ei tiedä haluaako ikinä, aika harva siitä vaatii sen ihmeempiä perusteluja.. Tuntuu, että itsellesi haluat jotain todistaa. Ei toi vaan ole tänä päivänä mikään juttu, joku ei halua lasta, mitä sitten?!

[/quote]

Jos joku väittäisi sinusta jotain (joskin teoreettista) asiaa joka on täysin ristiriidassa oman mielipiteesi kanssa, niin sinua ei haittaisi yhtään? Jos joku vaikka väittäisi että jos tulisi sota ja nälänhätä, niin sinä tappaisit ja söisit lapsesi. Ihan sama sulle, sehän on vain teoriaa, pitäkööt mielipiteensä ja väittäkööt sitä päin sun naamaa vaikka sata kertaa, ei tunnu missään? Tai joku väittäisi että odotas kun tapaat SEN miehen, niin ihan satavarmasti pettäisit nykyistä kumppaniasi, ihan varmasti, turha väittää vastaan, minä tiedän paremmin! Ei mitään vaikutusta tai tarvetta väittää vastaan, eikö?

[/quote]

Siis varmasti sanoisin, vastaan mikäli jotain loukkaavaa esitettäisiin, että olen täysin eri mieltä, mutta sen jälkeen jättäisin asian omaan arvoonsa. Olen huomannut, että ihmiset, jotka uskovat tietävänsä paremmin nimenomaan sinun asioista, harvemmin "ottavat onkeensa". Olisi siis sanomiseni todennäköisesti täysin hyöydytöntä, enkä haaskaisi aikaani tuollaisiin.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:02"]

Se nyt vaan on biologiaa, ihmiseen sisäänrakennettu juttu, että omaa lastaan rakastaa. Ei välttämättä heti kun se maailmaan putkahtaa, vaan hoivaamisen myötä syntyy kiintymyssuhde. Tässä voi sitten tietysti olla jotain traumaa tai muuta ongelmaa joka häiritsee tätä kiintymyssuhteista syntymistä. Siksi sanotaan että tunne-elämältään normaali ihminen rakastaa omaa lastaan. Tämän asian vastaan vänkääminen on vähän hassua.

[/quote]

Voisiko sen kiintymyssuhteen muodostumista haitata esimerkiksi se, että on pakotettu hankkimaan lapsen, vaikka ei missään tapauksessa lasta halua? Tämähän on se tilanne, josta olen koko ajan puhunut. Sellaisilla olosuhteilla, joissa minulla voisi olla oma lapsi, ei ole mitään tekemistä normaalin vanhemmuuden kanssa.

Tässä asiassa ei tosiaankaan ole mitään vänkäämistä. Epäselvin kysymys on se, onko jonkun mielestä todella lisääntymiseen väkivaltaisesti pakotettu nainen tai tyttö tunne-elämältään epänormaali, jos hän ei rakasta lastaan. Minusta on uskomatonta, että joku voisi todella olla tätä mieltä. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:30"]

En tiedä rakastaisinko lastani. Voihan olla, että vihaisin ja inhoaisin sitä vitun kusipäätä. En ota riskiä.

[/quote]

Sama minulla! En ota riskiä.

Ja vituttaisi kyllä suunnattomasti, jos lapsessa olisi jokin vika. Tervettä, älykästä lasta voisi kai rakastaakin, mutta joku erityislapsi... 

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:33"]Jos huomaisin pamahtaneeni paksuksi ja olisi jo liian myöhäistä aborttiin, olisin varmaan sairaalan vihaisin synnyttäjä. En haluaisi nähdäkään lasta, vaan antaisin kersan samantien pois. Sitten keskittyisin saamaan kroppani taas siedettävään kuntoon. Mitenhän tällaisissa tapauksissa yleensä toimitaan, kun synnyttäjä ei halua lasta lähellekkään?
[/quote]

Älä ota tätä väärin, olen vain kiinnostunut... Itsekään en lapsia halua, mutta en minä heihin vihamielisesti suhtaudu. Mistä tuo viha kumpuaa? Lapsi on syntymäänsä täysin syytön. Mitä/ketä sinä siinä oikeasti vihaat? Itseäsi? Äitiäsi? Ketä? Osaatko analysoida tunteen taustoja?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:05"]

Ärsyttää, kun minulle vakuutellaan äidinrakauden kaikkivoipaisuutta sanomalla, että minunkin kaltainen omasta tahdostani lapseton kyllä rakastaisi omaa lastaan. En viitsi sanoa näille sönkkääjille, ettei tämä pidä paikkaansa.

Ainoa tapa, jolla minä hankin lapsen, on nimittäin se, että minut fyysisesti pakotetaan olemaan raskaana ja synnyttämään Josef Fritzl -tyyliin. Noin traumaattisessa tilanteessa jokin lapsen hoivaaminen olisi varmaan viimeinen asia, joka olisi mielessä. Tätä ei voi sanoa ääneen, koska tuohan nyt on kauheaa hyvänen aika.

Jostakin syystä osan ihmisistä on mahdoton tajuta, että jos joku ei halua lapsia, hän ei todella halua lapsia. Lakkaa nyt viimeistään tyrkyttämästä äitiyden ihmeitä ihmisille, jotka eivät niitä lainkaan kaipaa.

[/quote]

Minä uskon että rakastaisit omaa lastasi 100% varmasti, samoin kuin minä rakastaisin ihan varmasti pientä koiranpentua jos sellaisen hankkisin. En silti halua koiraa, koska en kestäisi että sen ainoa kosketus ulkomaailmaan olisivat ne kolme lenkkiä päivässä jotka minä laiskuuksissani pitäisin mahdollisimman lyhyinä. En olisi ollenkaan hyvä koiranomistaja koska pitäisin koirasta huolehtimista vain ylimääräisenä rasitteena. Ja koska rakastaisin sitä pientä luontokappaletta, murehtisin sitä että se on saanut minut emännäkseen.

Ymmärrän sinua hyvin, ap. T: kolmen lapsen äiti.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:55"]

Ei sun tartte hankkia lasta, mutta tunne-elämältään normaali ihminen jota on lapsena rakastettu, rakastaa kyllä omaa lastaan. Mutta eihän se tosiaan tarkoita että se lapsi pitäisi hankkia.

t. Monen äiti, jolla ei koskaan ollut vauvakuumetta

[/quote]

Ai jaa. No kuinka selität lastensuojelutapaukset sitten? 

[/quote]

Päihteet, mt-ongelmat. Lapsuuden traumat. Ja edellisessä viestissäni mainitsinkin jo kaksi asiaa: "tunne-elämältään normaali" ja "jota on lapsena rakastettu".

[/quote]

No jos leikitään että nämä ovat ne premissit, niin mistä tiedät että sinä olet tunne-elämältäsi normaali? Kuka on? Ei asiantuntijatkaan tätä voi tarkalleen määrittää. Ja mistä tiedät kokevatko lapsesi että rakastat heitä. Voit tehdä kaikkesi ja lapsi voi silti olla onneton. Sinä et heidän subjektiivisista tunnekokemuksistaan päätä.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 15:45"]Minulta on kerran kysytty, kykenenkö ollenkaan rakastamaan oikeasti toista ihmistä (esim. puolisoani tai vanhempiani), kun en kerran halua lapsia. En ymmärrä, miten nämä liittyvät toisiinsa.

En voi tietysti sanoa varmasti, rakastaisinko lastani. Mutta en halua kokeillakaan. En vain yksinkertaisesti halua lapsia, en koe itseäni millään tavalla äitimateriaaliksi.
[/quote]

Siis mitä ihmettä...?! Mun äidiltä tulee aika samanlaista juttua, mutta toisinpäin ihankuin rakkaus on jotain mikä pitää saada osoitettua / mahdutettua johonkin tms. ja siksi lapsi. Ahdistavaa. Rakkautta minulla ja miehellä on yllinkyllin enkä halua enää ketään kolmatta enkä neljättä pyörää meidän perheeseen.

Jos huomaisin pamahtaneeni paksuksi ja olisi jo liian myöhäistä aborttiin, olisin varmaan sairaalan vihaisin synnyttäjä. En haluaisi nähdäkään lasta, vaan antaisin kersan samantien pois. Sitten keskittyisin saamaan kroppani taas siedettävään kuntoon. Mitenhän tällaisissa tapauksissa yleensä toimitaan, kun synnyttäjä ei halua lasta lähellekkään?

Minä en usko, että vela rakastaisi lastaan.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:35"]

Minä en usko, että vela rakastaisi lastaan.

[/quote]

Minä taas uskon, että vela voisi rakastaa lastaan, huolimatta kaikista lapsen mukanaan tuomista negatiivisista asioista.