Lapsen kaverilla polyamorinen perhe

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 19:18"] [quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:12"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:07"] Ei tässä ole niistä aikuisista kyse, vaan lapsista! Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria. [/quote] Niin eli siis miten se lapsi menee siitä rikki? Eikö tärkeintä ole rakastava ja turvallinen koti? Asia erikseen, jos sitä ei pystytä tarjoamaan, mutta eihän epätavallinen perheratkaisu vielä tarkoita turvattomuutta. Minut kasvatti isoäitini rakastavasti ja hyvää huolta pitäen. Kasvoin ihan ehjäksi heteroihmiseksi, joka ei kuvittele asiasta mitään sen ihmeellisempää lapsena tai aikuisena. Myöskään ei tarvitse muiden perhejärjestelyjä arvostella, kun huomaa että myös se oma erikoisempi toimi hyvin. [/quote] No jos sinulla toimi, niin älä yleistä! Minulla on ikäiseni sisko! Isä asui meillä ja toisen perheen luona. Minä olin aina se piiloteltu lapsi. Äitini ja isäni vaimo olivat hyvissä väleissä. Vaikka tulin ja tulen edelleen toimeen muiden sisarusteni kanssa, kyllä tunsin kateuttakin. Toivoin joskus, että isäni muuttaisi pysyvästi meille. Siskon kanssa saatiin aina samat joululahjat, ettei tulisi kateutta. Olin heidän perheensä mukana usein mummolassa, ja koin aina itseni ylimääräiseksi, vähän näkymättömäksikin. Isäni vaimolla oli suhde isän lisäksi naiseen, mutta häntä en tavannut. Nyt isäni on jo kuollut, mutta pidän yhteyttä sisaruksiini. Ei ne aikuisten lemmen asiat ole helppoja lapselle. Minuakin vaivannut aina eräänlainen huonommuuden tunne, vaikka äitini, isäni ja isäni vaimo sekä toinen perhe olivat keskenään ihan ok väleissä. [/quote] Ja juuri samaten sinä et voi yleistää, että kaikilla homma sujunut yhtä huonosti kuin sinulla. Kaverillani on 8 sisarusta. Hänkin on tuntenut itsensä näkymättömäksi ja vähemmän tärkeäksi kuin toiset sisaruksista. Kielletäänkö nyt siis suurperheet? Eihän ikinä päästä eroon siitä, että toiset on hyviä vanhempia ja toiset huonompia, muttei se polyamoria tee kenestäkään automaattisesti huonoa isää tai äitiä. [/quote] Kuka tässä on mitään kieltämässä??? Ääliö!

[/quote]

Okei, mikä siis oli pointtisi? Itse sanoin, että yhteiskunnan kannalta epätavallinen perhejärjestely voi toimia ja sinä sanoit: "No jos sinulla toimi, niin älä yleistä!" joten käsitin tästä, että kannatat perinteisempää mallia. Mikä siis oli sinun ajatuksesi tässä? Olen sen verran ääliö, ettei aukea.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:28"]

Olen paljon pohtinut sitä milloin siirryttiin suurista sukuyhteisöistä ydinperheeksi ja miten ihmiset nykyään elää pienissä yksiköissä joissa tukea ei ole tarjolla riittävästi. Äidit väsyy helpommin. Meidän perheessämme ei näin käy. Aina tuemme toisiamme ja aina on joku aikuisista läsnä lapsille jaksavana ja vahvana.

Toinen mitä olen pohtinut on se kuinka parinormatiivisuus ylittää jopa heteronormatiivisuuden. Miksi ihmiset kokee niin hyökkäävänä sen jos joku toinen valitsee erilaisen peremallin elämäänsä.

Polyamoria ei ole vain elämänvaihe, vaan perhemalli, joka parhaassa tapauksessa kestää koko eliniän. Me olemme eläneet näin 12 vuotta ja mieheni tyttöystävä lapsineen on ollut kuvioissa 6 vuotta. Olemme hyvin vakaassa suhteessa ja haaveilemme kaikki aikuiset elävämme näin koko elämämme. Lapsille tämä on niiden perhe. He ovat eläneet näin pienestä pitäin ja kokevat tämän perhemallin kuonnolliseksi. Toki teini-iässä alkaa kapinointi ja olemme siihen varautuneet isolla korillisella rehellisyyttä, suorasanaisuutta ja vilpitöntä rakkautta lasta kohtaa jokaiselta perheemme aikuiselta.

 Mutta millaista lapsen on elää perheessä jossa on useampi kuin kaksi aikusita? Lapsella on useampi läheinen huolehtiva aikuinen ja ehkä lisää läheisiä lapsia ympärillä. Lapseni on sanonut, että saa enemmän tukea kun on enemmän aikuisia perheessä. Lisäksi perheen aikuisten erilaiset kiinnostuksen kohteet lisäävät lasten oppimista, koska on erilaisia asioita, joita aikuiset voi laajemmin opettaa. Lapsella on turvallinen ja hyvä olla.

Lapsien suhtautuminen polyamoriaan on luontevaa. Hän ei näe siinä mitään väärää tai outoa jos ei jonkun toisen lapsen vanhempi ole myrkyttänyt omaa lastaan ennakkoluuloillaan.  Lapselle on hyvä korostaa sitä, että äiti rakastaa myös isää tai isä äitiä. Lapsi ymmärtää asian, jos se kerrotaan hänelle suoraa ja rehellisesti. Olisi hyvä, että uudet kumppanit esitellään vasta, kun suhde on muodostunut vakavammaksi. Lapsia ei tule hämmentää joka kuukausi vaihtuvilla kumppaneilla. Kun esittelee lapselle uuden kumppanin tulisi ottaa huomioon lapsen kehitystaso. Itse olemme kertoneet, kun lapsi on sitä itse kysynyt. Olemme vastanneet, että "kyllä, hän on isin tyttöystävä, mutta isi rakastaa myös äitiä"

On todella tärkeää, että lasta ei laiteta kantamaan salaisuuden taakkaa. On hyvä, että lapselle puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja rehellisesti. Lapsen tulee saada puhua perheestään kaikille niin kuin haluaa.

Kuten jo aiemmin kirjoitin on lapset ovat tottuneet erilaisiin perhemalleihin. Löytyy uusioperheitä, yksinhuoltajia, perheitä joissa on kaksi isää tai kaksi äitiä. On myös perheitä, joista on toinen vanhempi kuollut tai perheitä joihin kuuluu samassa kodissa asuvia sukulaisia. Lapsi ei näe polyamorista perhettä mitenkään outona, vaan yhtenä tapana olla perhe.

Ja kuten uusioperheissäkin törmää polyamoriset siihen että miten sovittaa yhteen meidän teidän ja minun lapset. Ei se ole sen kummempaa kuin muissakaan perheissä. Puhutaan ja määritellään kuka kasvattaa ja ketä. Kasvatetaanko yhdessä samoilla säännöillä? Onko säännöt riippuvaisia siitä, missä osoitteessa ollaan? Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki lapset tuntevat olevansa tasavertaisia perheessä ja heitä rakastetaan.

Polymamma
[/quote]

Varmaan on hankala kuvio tuo minun, sinun ja meidän lapset ja kasvatus, uskon!!! Jos teilläkin on toisen naisen lapsilla kolme kotia (sinun ja miehesi luona, sen toisen naisen luona ja vielä lasten isän luona), niin varmaan kasvavat lapset joustaviksi sen suhteen, että yhdessä paikassa syödään ruokapöydässä, toisessa tietokoneen ääressä ja kolmannessa ei ole lämmintä ruokaa tarjolla, jokainen tekee itse leipänsä.

Yhä useampi lapsi on ns. hyppylapsi, joka seilaa isän ja äidin välillä, ja saa uusia sisaruksia. Ei se teidän tilanne taida paljon erota siis!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:15"]Miksi olen tällä palstalla? Lukemassa tätä keskustelua - eikö se nyt ole päivänselvää? Vai onko keskustelu kiellettyä muilta, kuin lisääntyviltä tai sitä suunnittelevilta?

Miksei saa olla muita miehiä? Sitäkin on kokeiltu, mutta se ei toiminut. Miksei toiminut on perheen sisäinen asia, jota emme halua jakaa. Nykyinen malli toimii meillä hyvin ja olemme siihen tyytyväisiä. Näissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että uusi miespuolinen rakkaus ilmestyisi kuvioon.
Viimeiseen kohtaan esitän vastakysymyksen. Kun lapset kokevat perheemme turvalliseksi ja luonnolliseksi, miksi kävisimme erikseen selittelemään asioita? Rehellinen vastaus on, ettemme halua sellaista järjestelyä. Näin on hyvä.

[/quote]

Miksi te ette kertoisi POJILLE, jotka ovat tulevia miehiä, minkä vuoksi teillä on useampi nainen ja naisilla tyttöystäviä, mutta joukkoon ei mahdu useampaa miestä? Sovinisteja tai alfauroksiako haluat kasvattaa? Kai ne pojat kuitenkin ymmärtävät, että yleensä myös naiset kokevat mustasukkaisuutta ja ovat pahoillaan, jos parisuhde ei ole kahdenkeskinen ja ainoa. Tulee poijille pettymys, jos ei voikaan ottaa vaimoa ja tyttöystävää ja ehkä kolmatta kumppania, koska se tuntuu toisista osapuolista pahalta.
[/quote]Elämä on täynnä pettymyksiä, isoja ja pieniä. Se mitä opetamme pojille, on vapaan valinnan kunnioittaminen. Ketään ei saa pakottaa mihinkään ja suhteessa on tärkeää kuunnella myös toista/toisia osapuolia.

Mikä vimma siihen on, että suhteessa Pitää olla mukana tätä tai tuota, on Oikein tehdä niin tai noin? Jos kukaan ei HALUA enempää miehiä suhteeseen, eikö se riitä? Meillä ei ole aikomustakaan tehdä niin kuin muut haluavat, tai mihin muut painostavat. Teemme kuten meille on hyvä.

Mistä epävarmuudesta kumpuaa tämä naisvihamielinen asenne täällä? Jotenkin vaikuttaa, että naiset halutaan esittää heikkoina, tahdottomina heittopusseina, joiden on vain alistuttava miesten tahtoon jos haluavat perheen? Vähän itsekunnioitusta ja sukupuolista ylpeyttä nyt, hyvät naiset. Kyllä jokainen aikuinen osaa tehdä omat valintansa, eikä kenenkään ole pakko nöyrtyä toisen tahtoon ja ottaa mitä annetaan.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:21"]Ai että naisilla ei ole sanaa sanottavana? Voi kun tietäisitkin. Et edes arvaa, miten ahtaalle sitä joutuu, kun naiseni ovat jotakin päättäneet ja tiukasti yhtä mieltä. Siinä on sanottavana vain yksi asia:"Kyllä rakkaani".

Mitä poikien tuleviin tyttöystäviin tulee, niin eivätköhän nuoret osaa ihan itse keskustella asioista ja miettiä mitä haluavat. Eikä ole mitenkään kirkossa kuulutettua, että automaatona olisi halu polyamoriseen suhteeseen. On jos on, mitä sitten?
[/quote]

Siis että naiset ovat yhdessä päättäneet, että haluamme miehen tänne ja sinä siihen, että kyllä rakkaani. Epäilen! Eiköhän ala mustasukkaisuus puskea siinä vaiheessa läpi. Helppo on huudella, jos on naisensa ainoa mies. Jos itse joudut jakamaan, varmaan tulee epäilyksiä.

Kun nyt näkyy olevan hieman haastavaa lähteä hakemaan itse tietoa polyamoriasta luulojen sijaan, niin pistänpä minäkin lusikkani soppaan.

Polyamoriassa oleellista on aivan ensinnä vastuullisuus ja vapaaehtoisuus. Suhteessa ollaan, koska halutaan, ja tehdään sellaiset sopimukset, jotka kaikille osapuolille käyvät. Sitä ikävää tosiasiaahan se ei poista, että joku mulkvisti saattaa "polyamorisuutensa" varjolla käyttää muita hyväksi, valehdella, pettää ja satuttaa. Näitä ikäviä ihmisiä tosin lienee ihan tasaisesti jokaisessa suhdemuodossa. Polyamoria sinänsä ei ole pettämistä. Ai miten niin ei?

Pettäminen: suhteen sovittuja sääntöjä vastaan toisen selän takana toimiminen.

Polyamoria: suhteessa sovitaan, että muitakin voi olla, ja mahdollisesti muita ehtoja, ja pidetään kaikki ajan tasalla. Helppoa, eikös?

Täällä on ilmaistu huolta, ettei polyamoria olisi jotenkin lähtökohtaisesti tasa-arvoista, ja nimenomaan niin, että kaksi naista kilpailisi yhdestä miehestä. Tässä näkemyksessä on se ongelma, että kilpailussa jonkun pitäisi ns. voittaa, saavuttaa yksinoikeus kilpaillun jutun suhteen. Tämä ei ole polyamoriassa tavoitteena. Idea pikemminkin on juurikin se, että toista ei toisen takia tarvitse jättää ja siksi ei tarvitse luoda väkisin kilpailutilannetta. Toki ihmiset kokevat varmasti mustasukkaisuutta ja kipuilevat vaikeiden ja uusien tilanteiden kanssa. Mutta näinhän on missä tahansa suhteessa! Itse näen mielelläni polyamorian kutsuna haastamaan itsensä käsittelemään nämä tilanteet ja tunteet siten, ettei niistä ole liiemmälti haittaa. Ainakin omalle kasvulleni polyys on tehnyt hyvää. Ja btw: eihän sitä tiedä, vaikka noilla naisillakin olisi muita.

Harrastavatko kaikki suhteen osapuolet seksiä keskenään?

Eivät välttämättä, mutta joitakuita tällainenkin järjestely miellyttää. Ensin vain pitäisi kyetä kiinnostumaan nimenomaan tietyn parin/ryhmän kaikista osapuolista, eikä tätä välttämättä tapahdu. Ja se on ihan ok.

Lasten edessä seksiä?

Ei sen enempää kuin missään muussakaan suhteessa lähtökohtaisesti, eli ei. :D Mistä tällainen käsitys on peräisin? Polyamoriassa keskeistä on kaikkien osapuolten vapaaehtoinen suostumus (consent) aikuisten täysivaltaisten ihmisten välillä. Täten esim. lapset tai eläimet eivät voi luotettavissa määrin ilmaista tällaista suostumusta. All clear?

Ovatko polyamoriset ihmiset mormoneita?

Eivät sen enempää kuin sinäkään. Mormoneillakin useimmissa suuntauksissa polyGAMIA eli moniavioisuus on nykyisin ainakin nimellisesti kielletty. Poly = monta, gamos = avioliitto, amor = rakkaus.

"Onko se joku jännitysmomentti, kun se kumppani ei ole pelkästään sun käytettävissä?"

Minä en KÄYTÄ ketään. Älä sinäkään käytä. Seurustelusuhteet ovat minun nähdäkseni vapaaehtoisia eikä tarkoitettu kenenkään käyttämiseen. Hyi, ilettää tollanen ajatus.

"Nämä suhteet, joissa on naosia vain yksi, ovat kyllä harvinaisempia."

Eivät ole. Kaikki polysuhteet eivät ensinnäkään ole kolmen ihmisen suljettuja suhteita, joten väitteesi on yksinkertaisesti virheellinen. Itse elän suhteessa, jossa heilallani (miespuolinen) on vaimonsa ja minut, vaimolla on poikaystävä, jolla on toinenkin kumppani, ja minulla on ollut sekä satunnaisia seksisuhteita että poikaystävä (tällä hetkellä ei ole oikein kumpaakaan, mutta tulevaisuudessa voi ollakin). "millaisissa kulttuureissa ja maissa moniavioisuutta pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja laillisena" Joo, katsoo kuinka haluaa, niillä ei ole polyamorian kanssa mitään tekemistä. Polygamia, ja etenkin polygynia (monivaimoisuus) on näissä uskontoon ja/tai kulttuuriin liittyvää ja täysin erillinen asia polyamoriasta, joka on nimenomaan eettistä, vastuullista ja tasa-arvoista monisuhteisuutta. Niissä tapauksissa kuten tämä Erilaisten perheiden polyperhe, joissa miehellä on kaksi naista ja naisilla ei ole muita, asiasta on yhdessä sovittu. Jos haluaa sopimusta muuttaa, niin tämä on joko neuvoteltavissa tai sitten saa aivan vapaasti etsiä itselleen paremmin sopivan suhteen (jälkimmäinen pätenee tähän televisiossa olleeseen perheeseen, näin juteltuani heidän kanssaan ymmärsin). Ketään ei pakoteta, se on pointti. Polyamoria ei liity uskontoon tai kulttuuriin.

"Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria."

Lapselle on harmia siitä, jos häntä lyödään, vähätellään tai muutoin kohdellaan kaltoin. Hänelle ei ole haittaa siitä, että hänellä on elämässään useampi aikuinen, joka hänestä välittää ja on häntä valmis vaikkapa läksyissä auttamaan tai laastaroimaan ruvelle mennyttä polvea ja laittamassa nukkumaan. Se, mikä ratkaisee lapsen osalta, on lapsen rakastava ja kunnioittava kohtelu, ja se, että hänen perheensä aikuiset kohtelevat toisiaan näiden samojen periaatteiden mukaan.

Suosittelisin aloittajalle, että puhuisit perheen aikuisten kanssa. Itse ainakin arvostaisin, että huolet ilmaistaan avoimesti ja suoraan, selän takana kyräilemättä. Varmasti hekin arvostavat enemmän suoraa ja rehellistä lähestymistapaa.

"Ei se kuulkaa ole niin, että kaikki itse vapaasti valitsevat. --- Minä tuskailin viikkoja päätökseni kanssa ja lopulta päätin, että en pysty."

Sinä valitsit yrittää. Sinulle tämä vain ei sopinut, jolloin olit vapaa lopettamaan suhteen. Kukaan ei sinua siinä väkisin koettanut pitää, vaikka exäsi varmasti arvostikin yritystäsi. Se on kuitenkin eri asia kuin pakottaminen. Sinun ei ollut pakko edes kokeilla, mutta valitsit kuitenkin että yrität. Kunnioitan määrätietoisuuttasi, ja valitsemaasi tietä. Toivoakseni sinulla on nyt hyvä olla. Vaikeita asioita kohtaamme kaikki, ja voimme tällöin yleensä valita, kuten tässäkin asiassa, että koetammeko selvittää asian parhaamme mukaan vai jätämmekö homman sikseen.

"Polyamoristien suhteet voi olla ihan yhtälailla uskollisia tai avoimia, kuin kahdenkin ihmisen väliset."

"Uskollisessa polyamorisessa suhteessa harrastetaan seksiä vain sen suhteen sisällä, avoimessa myös muiden kanssa. Ihan samalla tavalla, kuin kahdenvälisissä suhteissakin, ei tämä oikeasti ole noin vaikeaa :)"

Näinpä.

"Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata." Niin. Yhdistyksessä. Kaikki eivät koe yhdistystoimintaa itselleen oleelliseksi, eivätkä täten ole liittyneet yhdistykseen. Tai eivät vain ole kuulleet koko yhdistyksestä, tai elävät kaapissa. Että ei se jäsenmäärä ole oikeasti mikään mittari.

"Sitä sanotaan sitoutumiseksi. Halutaan olla yhdessä koko elämä ja sitoudutaan siihen, että näin tehdään. Ei mennä muiden luo."

Sitoutuminen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minulle esimerkiksi sitoutuminen on sitä, että teen parhaani suhteen eteen, ja kaikkeni että se säilyisi hyvänä. Koska en voi koko molempien elämää luvata (se olisi minulta muutenkin aika omavaltaista luvata toisenkin puolesta). Itsekin voin jäädä vaikka auton alle tietä ylittäessäni ensi viikolla. Siinä ei paljon sitoutumiset auta. Tiedän haluavani olla nykyiseni kanssa koko elämäni, mutta muiden suhteiden mahdollisuus ei sulje sitä pois. Sinä aikana, mitä meillä on, haluan rakastaa ja olla rehellinen itselleni ja hänelle, ja tämä on ihan hyvin toteutunutkin. En näe syytä, miksei toteutuisi jatkossakin. Hänen vaimonsa on ihana ihminen ja heidän lapsensa - vaikken biologisia lapsia itse haluakaan - aivan hurmaava pieni ihminen, jonka elämässä minulla on onni olla.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:15"]Miksi olen tällä palstalla? Lukemassa tätä keskustelua - eikö se nyt ole päivänselvää? Vai onko keskustelu kiellettyä muilta, kuin lisääntyviltä tai sitä suunnittelevilta?

Miksei saa olla muita miehiä? Sitäkin on kokeiltu, mutta se ei toiminut. Miksei toiminut on perheen sisäinen asia, jota emme halua jakaa. Nykyinen malli toimii meillä hyvin ja olemme siihen tyytyväisiä. Näissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että uusi miespuolinen rakkaus ilmestyisi kuvioon.
Viimeiseen kohtaan esitän vastakysymyksen. Kun lapset kokevat perheemme turvalliseksi ja luonnolliseksi, miksi kävisimme erikseen selittelemään asioita? Rehellinen vastaus on, ettemme halua sellaista järjestelyä. Näin on hyvä.

[/quote]

Miksi te ette kertoisi POJILLE, jotka ovat tulevia miehiä, minkä vuoksi teillä on useampi nainen ja naisilla tyttöystäviä, mutta joukkoon ei mahdu useampaa miestä? Sovinisteja tai alfauroksiako haluat kasvattaa? Kai ne pojat kuitenkin ymmärtävät, että yleensä myös naiset kokevat mustasukkaisuutta ja ovat pahoillaan, jos parisuhde ei ole kahdenkeskinen ja ainoa. Tulee poijille pettymys, jos ei voikaan ottaa vaimoa ja tyttöystävää ja ehkä kolmatta kumppania, koska se tuntuu toisista osapuolista pahalta.
[/quote]Elämä on täynnä pettymyksiä, isoja ja pieniä. Se mitä opetamme pojille, on vapaan valinnan kunnioittaminen. Ketään ei saa pakottaa mihinkään ja suhteessa on tärkeää kuunnella myös toista/toisia osapuolia.

Mikä vimma siihen on, että suhteessa Pitää olla mukana tätä tai tuota, on Oikein tehdä niin tai noin? Jos kukaan ei HALUA enempää miehiä suhteeseen, eikö se riitä? Meillä ei ole aikomustakaan tehdä niin kuin muut haluavat, tai mihin muut painostavat. Teemme kuten meille on hyvä.

Mistä epävarmuudesta kumpuaa tämä naisvihamielinen asenne täällä? Jotenkin vaikuttaa, että naiset halutaan esittää heikkoina, tahdottomina heittopusseina, joiden on vain alistuttava miesten tahtoon jos haluavat perheen? Vähän itsekunnioitusta ja sukupuolista ylpeyttä nyt, hyvät naiset. Kyllä jokainen aikuinen osaa tehdä omat valintansa, eikä kenenkään ole pakko nöyrtyä toisen tahtoon ja ottaa mitä annetaan.
[/quote]

No ei tietenkään ole pakko nöyrtyä toisen tahtoon ja ottaa mitä annetaan. Tahdon oman mieheni kokonaan, tahdon olla hänelle se kaikkein rakkain! Tahdon, että me kaksi muodostamme parin, olemme uskollisia ja sitoutuneita toisiimme. En ikimaailmassa suostuisi olemaan toinen nainen tai kolmas pyörä. Kunnioitan myös miestäni niin paljon, etten tahdo toista miestä, hän riittää minulle tuollaisenaan.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 11:55"]Kuvitelkaapa sama aloitus niin, että polyamorisuus olisi korvattu homoseksusalisuudella. Mikä paskamyrsky täällä tulisikaan niskaan! Vaikka polyamoriaa voidaan "puolustella" täsmälleen samoilla argumenteilla kuin homouttakin (ja on muuten luonnossa paljon yleisempää). Tässä se taas nähdään, millaisia lampaita ihmiset ovat; puhutaan vain niiden puolesta, keiden oikeuksia on muodikasta puolustaa, kuten homoja. Itse olen tavallinen tympeä heteromamma, mutta tämä kaksinaismoralismi pistää silmään. [/quote] Homosuhde ja polyamorinen suhde eivät ole verrannollisia asioita keskenään. Homosuhteessa ei esim ole samankaltaista kilpailuasetelmaa, joka tällaisessa suhteessa syntyy lähes aina. Kysy vaikka mormoneilta. Ihmiset tehkööt mitä haluavat, mutta lapselle voi olla haitallista oppia esim, että vaimot (naiset) kilpailevat miehen huomiosta.

[/quote]

Juuri tämä on tässä tilanteessa minunkin mielestäni se arveluttava osuus. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että aikuiset, täysijärkiset ihmiset yhdessä tuumin päättävät laajentaa parisuhteensa sisältämään kahden sijasta kolme, neljä tai vaikka viisi henkilöä. Mutta jostain syystä etenkin tuo kaksi naista, yksi mies -asetelma haiskahtaa ikävällä tavalla haaremilta, jossa naiset kilpailevat keskenään miehen suosiosta. Samasta syystä en ymmärrä mormonienkaan meininkiä. Enkä tuota parisuhteen kuvaa haluaisi lapsilleni opettaa.

[/quote]

Tiedän polyamorisen suhteen jossa on yksi nainen ja kaksi miestä. Kaikki kolme ovat suhteessa vapaaehtoisesti eikä kukaan kilpaile mistään kenenkään kanssa.

Jos aikuinen ihminen suostuu polysuhteeseen, vaikka haluaisi pitää puolisonsa "vain itsellään", se kertoo hänen omasta heikkoudestaan tai huonosta itsetunnostaan, ei polyamoriasta.

Kyseisen perheen tilanteesta ei voi tehdä mitään päätelmiä vain sen perusteella montako ihmistä suhteeseen kuuluu ja mitä sukupuolta he ovat. 

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:15"] Onks toi polymamma nyt se ap:n perheen tyttären kaverin äiti tai äitipuoli?? Vai onko se se siitä telkkuohjelmasta? Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata. Monellako niistä muka on lapsia? Ehkä kymmenellä perheellä? [/quote] En usko, että kaikki polyamoriset kuuluu yhdistykseen ;) Eivät ainakaan minun tuntemani kuulu. Tv. heteromamma [/quote] Ai miksei?

[/quote]

Ehkä siksi ettei se ole pakollista. Minäkin äänestän vihreitä, mutta en silti ole puolueen jäsen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:36"]

Itku kurkussa luen keskustelua. Ei se kuulkaa ole niin, että kaikki itse vapaasti valitsevat. Minun avomieheni sanoi aikoinaan, että on tärkeää asiaa. Sitten kun istuttiin alas, hän kertoi rakastuneensa toiseen naiseen. Pahoitteli, ettei voi tunteilleen mitään, mutta ei tahtoisi luopua minustakaan. Ihan kuin minulta olisi revitty sydän irti, sillä tämä mies oli minulle koko maailma. Toinen nainen olisi suostunut siihen, että mieheni seurustelee molempien kanssa. Minä tuskailin viikkoja päätökseni kanssa ja lopulta päätin, että en pysty. Mies muutti suoraan sen naisen luo. Hän kävi ensimmäisenä vuonna silloin tällöin kylässä, ja meillä oli sama rakkaus kuin ennenkin, mutta ilmeisesti hänen oli pakko saada se toinenkin nainen. Toiselle naiselle olisi ollut ok, jos rakkaussuhde olisi jatkunut, mutta minä tapasin vuoden päästä erosta uuden miehen ja lopetin kaikki suhteet entiseen.

[/quote]

Sinun puolestasi kyseessä ei siis ollut polyamoria vaan pakon sanelema tilanne. Se ei tee polyamoriasta sairasta vaan sinun ja miehesi välisestä suhteessa, jossa sinua ei kohdeltu reilusti.

Eikö uskollisuus tarkoita sitä että on luottamuksen arvoinen eikä tee mitään sellaista, joka rikkoisi parisuhteessa sovittuja sääntöjä?

Eikö pettäminen tarkoita sitä että pettää luottamuksen, ei niinkään jotain fyysistä tapahtumaa?Jos parisuhteessa olevilla on lupa esimeriksi harrastaa seksiä muidenkin kanssa, ei voida sanoa että heillä on lupa pettää. Jos parisuhteessa on sovittu että molemmilla on lupa valehdella ja pettää lupauksensa, voi silloin sanoa että heillä on "lupa pettää".

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:13"]Kun nyt näkyy olevan hieman haastavaa lähteä hakemaan itse tietoa polyamoriasta luulojen sijaan, niin pistänpä minäkin lusikkani soppaan.

Polyamoriassa oleellista on aivan ensinnä vastuullisuus ja vapaaehtoisuus. Suhteessa ollaan, koska halutaan, ja tehdään sellaiset sopimukset, jotka kaikille osapuolille käyvät. Sitä ikävää tosiasiaahan se ei poista, että joku mulkvisti saattaa "polyamorisuutensa" varjolla käyttää muita hyväksi, valehdella, pettää ja satuttaa. Näitä ikäviä ihmisiä tosin lienee ihan tasaisesti jokaisessa suhdemuodossa. Polyamoria sinänsä ei ole pettämistä. Ai miten niin ei?

Pettäminen: suhteen sovittuja sääntöjä vastaan toisen selän takana toimiminen.

Polyamoria: suhteessa sovitaan, että muitakin voi olla, ja mahdollisesti muita ehtoja, ja pidetään kaikki ajan tasalla. Helppoa, eikös?

Täällä on ilmaistu huolta, ettei polyamoria olisi jotenkin lähtökohtaisesti tasa-arvoista, ja nimenomaan niin, että kaksi naista kilpailisi yhdestä miehestä. Tässä näkemyksessä on se ongelma, että kilpailussa jonkun pitäisi ns. voittaa, saavuttaa yksinoikeus kilpaillun jutun suhteen. Tämä ei ole polyamoriassa tavoitteena. Idea pikemminkin on juurikin se, että toista ei toisen takia tarvitse jättää ja siksi ei tarvitse luoda väkisin kilpailutilannetta. Toki ihmiset kokevat varmasti mustasukkaisuutta ja kipuilevat vaikeiden ja uusien tilanteiden kanssa. Mutta näinhän on missä tahansa suhteessa! Itse näen mielelläni polyamorian kutsuna haastamaan itsensä käsittelemään nämä tilanteet ja tunteet siten, ettei niistä ole liiemmälti haittaa. Ainakin omalle kasvulleni polyys on tehnyt hyvää. Ja btw: eihän sitä tiedä, vaikka noilla naisillakin olisi muita.

Harrastavatko kaikki suhteen osapuolet seksiä keskenään?

Eivät välttämättä, mutta joitakuita tällainenkin järjestely miellyttää. Ensin vain pitäisi kyetä kiinnostumaan nimenomaan tietyn parin/ryhmän kaikista osapuolista, eikä tätä välttämättä tapahdu. Ja se on ihan ok.

Lasten edessä seksiä?

Ei sen enempää kuin missään muussakaan suhteessa lähtökohtaisesti, eli ei. :D Mistä tällainen käsitys on peräisin? Polyamoriassa keskeistä on kaikkien osapuolten vapaaehtoinen suostumus (consent) aikuisten täysivaltaisten ihmisten välillä. Täten esim. lapset tai eläimet eivät voi luotettavissa määrin ilmaista tällaista suostumusta. All clear?

Ovatko polyamoriset ihmiset mormoneita?

Eivät sen enempää kuin sinäkään. Mormoneillakin useimmissa suuntauksissa polyGAMIA eli moniavioisuus on nykyisin ainakin nimellisesti kielletty. Poly = monta, gamos = avioliitto, amor = rakkaus.

"Onko se joku jännitysmomentti, kun se kumppani ei ole pelkästään sun käytettävissä?"

Minä en KÄYTÄ ketään. Älä sinäkään käytä. Seurustelusuhteet ovat minun nähdäkseni vapaaehtoisia eikä tarkoitettu kenenkään käyttämiseen. Hyi, ilettää tollanen ajatus.

"Nämä suhteet, joissa on naosia vain yksi, ovat kyllä harvinaisempia."

Eivät ole. Kaikki polysuhteet eivät ensinnäkään ole kolmen ihmisen suljettuja suhteita, joten väitteesi on yksinkertaisesti virheellinen. Itse elän suhteessa, jossa heilallani (miespuolinen) on vaimonsa ja minut, vaimolla on poikaystävä, jolla on toinenkin kumppani, ja minulla on ollut sekä satunnaisia seksisuhteita että poikaystävä (tällä hetkellä ei ole oikein kumpaakaan, mutta tulevaisuudessa voi ollakin). "millaisissa kulttuureissa ja maissa moniavioisuutta pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja laillisena" Joo, katsoo kuinka haluaa, niillä ei ole polyamorian kanssa mitään tekemistä. Polygamia, ja etenkin polygynia (monivaimoisuus) on näissä uskontoon ja/tai kulttuuriin liittyvää ja täysin erillinen asia polyamoriasta, joka on nimenomaan eettistä, vastuullista ja tasa-arvoista monisuhteisuutta. Niissä tapauksissa kuten tämä Erilaisten perheiden polyperhe, joissa miehellä on kaksi naista ja naisilla ei ole muita, asiasta on yhdessä sovittu. Jos haluaa sopimusta muuttaa, niin tämä on joko neuvoteltavissa tai sitten saa aivan vapaasti etsiä itselleen paremmin sopivan suhteen (jälkimmäinen pätenee tähän televisiossa olleeseen perheeseen, näin juteltuani heidän kanssaan ymmärsin). Ketään ei pakoteta, se on pointti. Polyamoria ei liity uskontoon tai kulttuuriin.

"Se mitä joku haluaa kotonaan tehdä, on eri asia kuin se, että siihen kuvioon hankitaan lapsia ja lapsilla on äitiä ja äitipuolta ja isää ja isäpuolta ja isän tyttökaveria ja äidin tyttökaveria."

Lapselle on harmia siitä, jos häntä lyödään, vähätellään tai muutoin kohdellaan kaltoin. Hänelle ei ole haittaa siitä, että hänellä on elämässään useampi aikuinen, joka hänestä välittää ja on häntä valmis vaikkapa läksyissä auttamaan tai laastaroimaan ruvelle mennyttä polvea ja laittamassa nukkumaan. Se, mikä ratkaisee lapsen osalta, on lapsen rakastava ja kunnioittava kohtelu, ja se, että hänen perheensä aikuiset kohtelevat toisiaan näiden samojen periaatteiden mukaan.

Suosittelisin aloittajalle, että puhuisit perheen aikuisten kanssa. Itse ainakin arvostaisin, että huolet ilmaistaan avoimesti ja suoraan, selän takana kyräilemättä. Varmasti hekin arvostavat enemmän suoraa ja rehellistä lähestymistapaa.

"Ei se kuulkaa ole niin, että kaikki itse vapaasti valitsevat. --- Minä tuskailin viikkoja päätökseni kanssa ja lopulta päätin, että en pysty."

Sinä valitsit yrittää. Sinulle tämä vain ei sopinut, jolloin olit vapaa lopettamaan suhteen. Kukaan ei sinua siinä väkisin koettanut pitää, vaikka exäsi varmasti arvostikin yritystäsi. Se on kuitenkin eri asia kuin pakottaminen. Sinun ei ollut pakko edes kokeilla, mutta valitsit kuitenkin että yrität. Kunnioitan määrätietoisuuttasi, ja valitsemaasi tietä. Toivoakseni sinulla on nyt hyvä olla. Vaikeita asioita kohtaamme kaikki, ja voimme tällöin yleensä valita, kuten tässäkin asiassa, että koetammeko selvittää asian parhaamme mukaan vai jätämmekö homman sikseen.

"Polyamoristien suhteet voi olla ihan yhtälailla uskollisia tai avoimia, kuin kahdenkin ihmisen väliset."

"Uskollisessa polyamorisessa suhteessa harrastetaan seksiä vain sen suhteen sisällä, avoimessa myös muiden kanssa. Ihan samalla tavalla, kuin kahdenvälisissä suhteissakin, ei tämä oikeasti ole noin vaikeaa :)"

Näinpä.

"Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata." Niin. Yhdistyksessä. Kaikki eivät koe yhdistystoimintaa itselleen oleelliseksi, eivätkä täten ole liittyneet yhdistykseen. Tai eivät vain ole kuulleet koko yhdistyksestä, tai elävät kaapissa. Että ei se jäsenmäärä ole oikeasti mikään mittari.

"Sitä sanotaan sitoutumiseksi. Halutaan olla yhdessä koko elämä ja sitoudutaan siihen, että näin tehdään. Ei mennä muiden luo."

Sitoutuminen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minulle esimerkiksi sitoutuminen on sitä, että teen parhaani suhteen eteen, ja kaikkeni että se säilyisi hyvänä. Koska en voi koko molempien elämää luvata (se olisi minulta muutenkin aika omavaltaista luvata toisenkin puolesta). Itsekin voin jäädä vaikka auton alle tietä ylittäessäni ensi viikolla. Siinä ei paljon sitoutumiset auta. Tiedän haluavani olla nykyiseni kanssa koko elämäni, mutta muiden suhteiden mahdollisuus ei sulje sitä pois. Sinä aikana, mitä meillä on, haluan rakastaa ja olla rehellinen itselleni ja hänelle, ja tämä on ihan hyvin toteutunutkin. En näe syytä, miksei toteutuisi jatkossakin. Hänen vaimonsa on ihana ihminen ja heidän lapsensa - vaikken biologisia lapsia itse haluakaan - aivan hurmaava pieni ihminen, jonka elämässä minulla on onni olla.
[/quote]

No voi hyvää päivää! Kylläpä taas aivopestään ihmisiä. Melkein samanlainen uskonnollinen fiilis, kun tulee erään ryhmän edustajat ovelle ;)

Copypasteanpa toisen vastaukseni muualta, missä oli muitakin kysymyksiä käsitelty.

Quote:Jakautuuko tällaiset aina pareiksi vai mitä?

- Ei. On myös esimerkiksi triadeja (kolmen henkilön suhteita, joissa kaikki ovat suhteessa keskenään) ja myös useamman henkilön vastaavia kokonaisuuksia, ja kaikenlaisia ketjuja ja heimoja ja kasoja ja konstellaatioita.

Quote:Ne dokumentit mitä oon katsonut, niin niistä on jäänyt aina vähän sellainen fiilis, että joku siinä kuviossa on vähän niin kuin vasten tahtoisesti, tai siis että olisi mieluummin sen yhden kanssa kahdestaan, mutta suostuu siihen kolmioon koska toinen vaihtoehto on olla ilman sitä ihmistä keneen on rakastunut.

- Huolimatta dokumentin tittelistä moni "dokumentti" pyrkii keräämään suosiota tämänkaltaisilla ristiriidoilla. On myös paljon, paljon polysuhteita, joissa kaikki osapuolet ovat omasta halustaan, MUKAAN LUKIEN moni sellainen suhde, jossa yksi osapuoli identifioituu monoamoriseksi. Toki joissain tapauksissa mukana oleva vastentahtoinen henkilö on kiristetty mukaan, mutta hei, ei olisi eka kerta ihmiskunnan historiassa, kun joku kusipää narsisti käyttää jotakin sosiaalista rakennetta (tässä kohden "poly"suhdetta) hyväkseen nujertaakseen uhrinsa. Sama voisi käydä tavan monosuhteessakin, eli siis sellaisessa perinteisessä parisuhteessa. Lähtökohtana ei voida pitää, että polysuhde sisältäisi aina tai useimmiten vähintään yhden vastentahtoisen ihmisen, koska se ei ole polyyden idea. Sen sijaan mulkkuja löytyy ihan kaikista "leireistä", sille ei oikein voi mitään.

Quote:Onko polyamorisuus sitten joku synnynnäinen ominaisuus, kuten homous vai mitä? Ajatteleeko ihminen että, haluan monisuhteen alusta asti, vai vasta sitten, jos joku toinen sopiva kumppani osuu kohdalle?

- Jotkut kokevat asian niin. Toisaalta moni henkeen ja vereen perinteistä parisuhdetta kannattava on ja/tai on ollut ihan onnellinen myös polysuhteessa, eli ainakin heidän kohdallaan sanoisin, että sopivat kumppanit varmaankin vaikuttavat suurelta osin asiaan. Jotkut voivat olla ihan iloisesti hyvien kumppanien/hyvän kumppanin sattuessa kohdalle kumman tahansa laisessa suhteessa.

Quote:ihminen on liian mustasukkainen ja omistushaluinen otus tällaiseen

- Ihmisille on kyllä melko yleistä ja tyypillistäkin tuntea mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta, mutta asia ei kaikkien kohdalla näin ole. Toki moni polykin on mustasukkainen, mutta asiaa voidaan käsitellä ja työstää keskustelemalla ja kuuntelemalla toisiaan ja itseään. Mustasukkaisuus yleensä koostuu joko yhdestä tai useammasta näistä aineksista:

1) huono itsetunto
2) luottamuspula (kumppaniin ja/tai suhteen kestävyyteen)
3) vertailun pelko (jos toi toinen onkin parempi kuin minä...?)
4) menettämisen pelko

Quote:tähän pystyy vain välinpitämättömät, kiintymättömät tyypit, joilla ei ole tavallisenkaltaista tunne-elämää. parhaiten kai sopii narsisteille ja psykopaateille, jotka ny on vähän vinksahtaneita...

- Narsistit ja psykopaatit ovat kykenemättömiä rakentamaan tasapainoisia, kestäviä ihmissuhteita. Polyys vaatii onnistuakseen kykyä kommunikoida rehellisesti ja avoimesti, kykyä myöntää omat virheensä, kykyä ymmärtää ja myötäelää toisen tunteita (empatia), kykyä antaa toisen olla vapaa ja oma itsensä, hyvää tahtoa, halua kehittää itseään, järjestelykykyä sekä sinnikkyyttä. Näistä puoliinkaan ei narsisti tai psykopaatti kykene. Lisäksi narsistit ja psykopaatit pyrkivät hallitsemaan ja omistelemaan muita, polysuhteessa tämä ei käy päinsä. Think again. Oman kokemukseni mukaan polyt ovat keskimääräistä tunnetietoisempia ja -taitoisempia sekä empaattisempia. Ja sitä kokemusta on paljon.

Kiintyminen on jännä juttu. Kun se tarkoittaa eräänlaista riippuvuutta. Kiintyä, kiinnittyä KIINNI johonkin/johonkuhun. Rakastaa voi tietääkseni ilmankin. En ole varma, onko kiintyminen pakollista, tai sen puute huonon kumppanin tai tunnevajaan ihmisen merkki. Sori, huijasin. Ei se ole.

Quote:Niillähän on siis primääri ja sekundääri kumppaneita. Primäärin kanssa mennään sitten naimisiin, mutta silti edelleen on sekundäärikin olemassa. Kuulemma ovat myös mustasukkaisia, mutta haastattelemani mukaan sehän on vain tunne siinä missä muutkin, ja se sitten vain puhutaan lävitse. Ilmeisesti nämä myös uskovat, että yksi ihminen ei voi mitenkään heidän kaikkia tarpeitaan tyydyttää ja siksi heidän mielestään on ok olla monia kumppaneita yhtäaikaa.

- Melkein, mutta ei välttämättä sinne päinkään. Kaikilla ei ole primääri- ja sekundäärikumppaneita, ja muutenkin parempi termi olisi usein primääri- ja sekundaarisuhteet kuin -kumppanit, rakkaat ihmiset kun eivät ole useinkaan vertailtavissa tuolla tavoin ja laitettavissa johonkin parhausjärjestykseen. Tunteet toki voivat olla erilaisia ja jopa erivahvuisia, mutta mitä olen tarkkaillut, niin hierarkioita harrastavilla polyilla suhteiden "järjestys" menee useinkin (ei välttämättä useimmiten eikä aina, mutta usein) sen mukaan, että se, kenen kanssa asuu ja jonka kanssa on muita yhteisiä arjen velvoitteita (lapsi, yritys, asuntolaina) sekä eniten yhteistä aikaa, on se "primääri". 

Sitten on ns. soolopolyja, jotka eivät mieluusti käsitä itseään ensi sijassa suhteidensa kautta, eivätkä halua (tai muuten vaan pidä) esim. yhteistä asuntoa kenenkään kumppaninsa kanssa, ja toimivat ennen kaikkea yksilöinä. Joku voisi sanoa, että he ovat itse oma ensisijainen kumppaninsa, joka minusta onkin melko tervehenkinen ajatus - miten sitä voi olla hyvä muille, jollei ensin pidä huolta itsestään ja ole hyvä itselleen?

Sitten on tapauksia, jotka eivät tykkää niin minkäänsorttisista hierarkioista. Voi toki olla vakavampia ja kevyempiä suhteita, mutta se ei tarkoita, että toinen olisi toista tärkeämpi, vaan kaikilla on osansa suhteiden kudelmassa, ja kaikki osaset ovat yhtä tärkeitä omalla tavallaan.

Mustasukkaisuuden käsitteleminen on parhaassakin tapauksessa hankalahkoa, ja usein perhanan raastavaa ja vaikeaa. Siinä mielessä sitä ei mitenkään "vaan" keskustella läpi, vaikka toki asiaa kommunikoidaan ja työstetään, monesti kauankin suhteen kestäessä. Eikä se käsittely välttämättä koskaan lopu, mutta mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa voi elää. Mutta ihmiset monesti on sen arvoisia, joten mustasukkaisuuden tunteen käsittely on sitten sen arvoista.

Itselleni auttaa esim. sen muistaminen, että ei tähän kuole, ja ettei tää mun tunne ole tuon toisen vastuulla tai sen vika mitenkään, se on tasan ja ainoastaan mun oma reaktioni siihen, kun koen itseni jollain tapaa uhatuksi tai unohdetuksi tulemisen vaarassa olevaksi. Ja sitten kun faktat todistaa sitä vastaan, että se olisi millään tapaa oikeasti tilanteena, mustasukkaisuus menee ohi. Tosin harvoin mä henkilökohtaisesti mustasukkainen olen, yleensä siihen on liittynyt mulla joku sellainen tilanne, missä mua ihan oikeasti ollaan sysäämässä syrjään sellaisesta suhteesta, jossa normaalisti koen olemisen iloa. Jos olen vakaalla pohjalla ja luotan suhteen kantavuuteen, syytä mustasukkaisuuteenkaan en koe olevan. Kuten esim. tämänhetkisessä suhteessani on asiainlaita. (Heila, jos luet ikinä tätä, vaikka se onkin epätodennäköistä, niin oot ihana. Puspus.)

Quote:ja heillä voi kaikilla olla useampiakin tyttöystäviä

- Sori, mut kyllä naisillakin voi olla useampia miehiä. Tai miehillä useampia miehiä. Tai muita. Kellä vaan ketä vaan, jos niin on sovittu. Joillain alun epävarmoihin askeleihin laitetaan tueksi jotain sukupuolisääntöjä, tyyliin että "moi oon Mikko ja tässä on Tiina, me ollaan polysuhteessa mutta ollaan sovittu niin, että nyt ainakin toistaiseksi Tiinalla voi olla vain muita naisia kun se on kerta bi, koska sillä välin kun käsittelen omia miehuuteeni liittyviä epävarmuuksia, se, et Tiina olisi muiden miesten kanssa, olisi enemmän kuin voin just nyt käsitellä". Nämä tällaiset ehdot onneksi yleensä putoavat pois sitä mukaa, kun suhde kehittyy. Onneksi, sillä harvemmin sitä pystyy ihastumisensa sukupuolta päättämään jos on vaikka bi. Yleensä, koska aina ne eivät putoa, mikä monesti aiheuttaa ongelmia suhteelle. Siis ehtona. Joskus tietty voi vaan sattua niin, että Tiina nyt ei satu ihastumaan muihin miehiin kuin Mikkoon, olivat heidän välisensä sopimukset mitkä tahansa.

Quote:Sellainen, että on monta tyttö- tai poikaystävää, kuulostaa vähän keräilyltä. Jos aika pitää jakaa vaikka viiden eri tyypin kanssa, niin miten siinä pääsee tutustumaan kunnolla.

- Harva pystyy viittä lähisuhdetta (niinko lähi- vs. kaukosuhde) pitämään pystyssä, elleivät useimmat suhteen osapuolista vietä muutenkin paljon aikaa yhdessä, esim. saman katon alla asuen tai siten, että kyseessä on enemmän pallo kuin ketju, eli vaikka näistä viidestä useimmat seurustelevat muiden näistä viidestä kanssa. Mutta on näitäkin. Miten sitä pääsee tutustumaan kunnolla jos on vaikka viisi ystävää??? :D Heh. Ja kun yhteistä aikaa on vähän, niin sitä käyttää sitten ehkä tehokkaammin siihen tutustumiseen, ja osa kommunikaatiosta voi tapahtua vaikkapa WhatsAppissa tai Facebookissa. Yhteistä aikaa voi olla vähän kerrallaan, mutta kyllä se siitä kasaantuu ja se toisen tunteminen samalla. Ei sitä heti kaikkea tarvitse osata toisesta ulkoa, vai? Kun se tuntemaan oppiminen on niin mukavaa jo itsessään, kun on kiva ihminen opeteltavana. :)

Quote:Voidaan myös ajatella, onko se polyamoriaa, että on toisen kumppanin tietämättä toinen, hmm...

- Ei, se on pettämistä. Pettäminen tarkoittaa suhteessa yhteisesti sovittujen (tai no, yleensä oletettujen, tuntuu, että harvoin ihmiset oikeasti keskustelee näistä) rajojen rikkomista ja yleensä lisäksi asian salaamista. Pettää taas nyt tietenkin voi minkämerkkisessä suhteessa vaan.

Quote:Eiks polyamoria oo nimenomaan sellainen suhde, missä esim. Matti, mika ja johanna seurustelee kaikki keskenään? Mikä nimitys on sellaiselle suhteelle, missä mika seurustelee johannan kanssa ja juhan kanssa, mutta johanna ja juha ei seurustele keskenään?

Molemmat ovat, kuten aiemmin mainittua, polysuhteita, eli polyamorisia suhteita. Jos Matti, Mika ja Johanna seurustelevat kaikki keskenään, kyseessä on triadi. Jos Mika seurustelee Johannan ja Juhan kanssa, mutta Johanna ja Juha eivät seurustele keskenään, kyseessä on ns. V-mallinen suhde, jossa Mika on ikään kuin saranana suhteen kahden muun osapuolen välillä.

RELEVANTTI SARJIS (englanniksi):

https://scontent-ams.xx.fbcdn.net/hphotos-xft1/v/t1.0-9/10527368_10153290543163769_5037034871893397608_n.jpg?oh=278850e650b7a77a0973dfb2617fb712&oe=55FC75A8

Polyys ei sulje pois sielunkumppanien (vaikka sana on mulle vieras, niin käytän sitä yleisen ymmärtämisen takia - suom. huom. en ajattele että olennoilla on sielu, sori vaan sivuraide) etsintää tai edes löytämistä. Se vaan tarkoittaa, ettei tartte välttis hylätä aiempaa, kun seuraava löytyy.

Mutta kun se on itsekästä!

Sitten on tervettä ja sairasta itsekkyyttä.

Monen rakastaminen on eri asia kuin käyttää ihmisiä itsensä hyväksi. On eri asia käyttää ihmisiä kuin vain saada vastavuoroisesti, osapuolten vapaasta tahdosta, jostakin ihmissuhteestaan jotain.

Tässä monella tuntuu olevan oletus, että kun on polysuhde, niin joku jää siinä väistämättä jostain paitsi ja ihmisiin sattuu (jotenkin enemmän kuin parisuhteessa). Ihminen ei edelleenkään ole vastuussa siitä, että onko joku toinen ihminen onnellinen, vaikka he olisivat suhteessa keskenään. He voivat halutessaan tehdä asioita sen eteen, että kumppani on onnellinen, mutta se ei tällöin ole mikään vastuu joka kannetaan, vaan vapaasta tahdosta toiselle annettuja asioita. Minä en omista kumppaneitani eivätkä he minua. Minä en ole vastuussa heidän onnestaan, eivätkä he minun, mutta haluamme silti jostakin mystisestä syystä lisätä siihen onneen, joka toisilla on ilmankin meitä.

Mitä sitoutuminen tarkoittaa sinulle, entä uskollisuus? Eikö niillä ole mitään väliä?

Minulle sitoutuminen tarkoittaa lupausta tehdä parhaani suhteen eteen niin pitkälle kuin se on suhteen osapuolille hyväksi, mahdollista ja mielekästä. Se tarkoittaa minulle myös sitä, että kun alun ihastus ja intohimo laantuvat (eivät lopu, sillä ne voi herätellä viitsiesssään uudelleen henkiin sitten, kun niitä aletaan kaipaamaan), niin päättää rakastaa edelleen sitä toista, vaikka niitä muitakin tunteita tulee muita kohtaan, koska uudet tunteet eivät minun kohdallani vähennä aiempaa rakkautta. Ne ovat vain eri kohdilla omalla aikajanallaan. Toisesta voi tulla toista voi tulla toista ja sama jatkuu uudelleen, kyseessä on vain enemmän kuin yksi eri ihminen.

Uskollisuus puolestaan minulle on sitä, että ei omin päin mene salaa rikkomaan tehtyjä sopimuksia, ja sitä ettei valehtele. Jos sopimukset kokee ongelmallisiksi, niin sitten niistä voi keskustella.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:01"]Yleinen ennakkoluulo taitaa just olla, että mies ei halua naisilla olevan useita miehiä, koska mies haluaa olla ainoa alfauros ja on mustasukkainen ja omistuksenhaluinen. Eihän se varmaan ole ainoa totuus, mutta kyllä ymmärrä, miksi asia ap:n mielessä pyörii. En itsekään haluaisi oman tyttäreni näkevän, että on sellaistakin tässä maailmassa.
[/quote]

Ja jos nuo kaikki polyamoristit ovat samanlaisia "saarnaajia" oman haureutensa ja omituisten perheidensä paremmuudesta kuin täällä, niin ehkä lastaan ei halua aivopestäväksi sinne? Tämä nyt vaan oman fiiliksen pohjalta, en siis ole väleissä polyjen kanssa, vaikka olen itse bi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 18:36"]

Itku kurkussa luen keskustelua. Ei se kuulkaa ole niin, että kaikki itse vapaasti valitsevat. Minun avomieheni sanoi aikoinaan, että on tärkeää asiaa. Sitten kun istuttiin alas, hän kertoi rakastuneensa toiseen naiseen. Pahoitteli, ettei voi tunteilleen mitään, mutta ei tahtoisi luopua minustakaan. Ihan kuin minulta olisi revitty sydän irti, sillä tämä mies oli minulle koko maailma. Toinen nainen olisi suostunut siihen, että mieheni seurustelee molempien kanssa. Minä tuskailin viikkoja päätökseni kanssa ja lopulta päätin, että en pysty. Mies muutti suoraan sen naisen luo. Hän kävi ensimmäisenä vuonna silloin tällöin kylässä, ja meillä oli sama rakkaus kuin ennenkin, mutta ilmeisesti hänen oli pakko saada se toinenkin nainen. Toiselle naiselle olisi ollut ok, jos rakkaussuhde olisi jatkunut, mutta minä tapasin vuoden päästä erosta uuden miehen ja lopetin kaikki suhteet entiseen.

[/quote]

Sinun puolestasi kyseessä ei siis ollut polyamoria vaan pakon sanelema tilanne. Se ei tee polyamoriasta sairasta vaan sinun ja miehesi välisestä suhteessa, jossa sinua ei kohdeltu reilusti.
[/quote]

Sairasta? Siis itsekin uskon näin, että monet ajautuvat näihin pölyjuttuihin noin, että kun on lupa harrastaa seksiä useamman kumppanin kanssa, tuleekin tunteita petikumppania kohtaan, eli ns. rakastuminen ja sitten ei haluakaan jakaa arkeaan enää vain sen yhden kumppanin kanssa, kun tunteet muuttuu vakaviksi. Ei näissä aina kysellä parisuhteen toiselta osapuolelta, mikä hänestä olisi mukavinta. On kaksi vaihtoehtoa: joko se seksikumppani tulee pysyväksi osaksi perhettä tai ei tule. Ja jos ei tule, on kaksi vaihtoehtoa: joko muodostuu uusi liitto ja vanha purkautuu tai sitten uusi liitto jää muodostumatta ja jatketaan vanhalla mallilla. Joka tapauksessa on riski antaa kumppanilleen lupa olla myös toisten kanssa suhteissa, jos tunteet syveneekin, kuten monesti voi käydä. Tällöin pitäisi olla valmis siihen, että uudesta tyypistä tulee osa arkea. Paha mieli ei aina liity petipuuhiin, vaan siihen, että tahtoisi olla se kaikkein rakkain toiselle.

Olisin mieluummin ikäni yksin kuin monenkeskisessä suhteessa. En pidä siitä, että polyamoria yhdistetään bi-seksuaaleihin. En myöskään kouluta muita, että bi-seksuaalisuus olisi parempaa kuin heterona olo. Polyna olo on valinta, eivätkä useimmat bi:t halua muuta kuin yhden parisuhteen kerrallaan. Terv. Bi-seksuaali nainen

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:52"] Ja jos nuo kaikki polyamoristit ovat samanlaisia "saarnaajia" oman haureutensa ja omituisten perheidensä paremmuudesta kuin täällä, niin ehkä lastaan ei halua aivopestäväksi sinne? Tämä nyt vaan oman fiiliksen pohjalta, en siis ole väleissä polyjen kanssa, vaikka olen itse bi. [/quote]

Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan asioista. Jos ihmisillä on erilaisia näkemyksiä, se kuuluu asiaan. Enemmän vaikuttaa, että kyse on pyrkimyksestä kertoa avoimesti mistä on kysymys. Tietenkin, jos oma maailmankuva siitä järkkyy, se on pakko leimata "saarnaamiseksi", "valehtelemiseksi" tai vastaavaa. Se taas on älyllistä itsepetosta, jonka taakse on helppo mennä piiloon, pistää sormet korviin ja alkaa lallattaa.  

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:24"]Tiedän polyamorisen suhteen jossa on yksi nainen ja kaksi miestä. Kaikki kolme ovat suhteessa vapaaehtoisesti eikä kukaan kilpaile mistään kenenkään kanssa.

Jos aikuinen ihminen suostuu polysuhteeseen, vaikka haluaisi pitää puolisonsa "vain itsellään", se kertoo hänen omasta heikkoudestaan tai huonosta itsetunnostaan, ei polyamoriasta.

Kyseisen perheen tilanteesta ei voi tehdä mitään päätelmiä vain sen perusteella montako ihmistä suhteeseen kuuluu ja mitä sukupuolta he ovat. 

[/quote] Tai sitten se kertoo vain siitä, että kaksi ihmistä on tyytyväisiä parisuhteeseen, eivätkä kaipaa muuta. On ikävä olettamus, että ihminen ei ole parisuhteessa muutoin, kuin mielen heikkoudesta.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:24"]Tiedän polyamorisen suhteen jossa on yksi nainen ja kaksi miestä. Kaikki kolme ovat suhteessa vapaaehtoisesti eikä kukaan kilpaile mistään kenenkään kanssa.

Jos aikuinen ihminen suostuu polysuhteeseen, vaikka haluaisi pitää puolisonsa "vain itsellään", se kertoo hänen omasta heikkoudestaan tai huonosta itsetunnostaan, ei polyamoriasta.

Kyseisen perheen tilanteesta ei voi tehdä mitään päätelmiä vain sen perusteella montako ihmistä suhteeseen kuuluu ja mitä sukupuolta he ovat. 

[/quote] Tai sitten se kertoo vain siitä, että kaksi ihmistä on tyytyväisiä parisuhteeseen, eivätkä kaipaa muuta. On ikävä olettamus, että ihminen ei ole parisuhteessa muutoin, kuin mielen heikkoudesta.

 
[/quote]

Ikävä olettamus on myös se, jos mies ajaa omaa asiaansa parisuhteessa, ruinaa, että laajennetaan kokemuksia ja molemmilla voi olla muitakin suhteita, kunhan rakastetaan toisiamme eniten, mutta sitten itse esittää asiansa, että on rakastunut toiseenkin naiseen, eikä tahtoisi luopua kummastakaan. Kannattaa valmiiksi miettiä, miltä se tuntuu, jos niin käy. Kahdenkeskinen parisuhde on monelle paljon mukavampi juttu. Kun on kokemusta molemmista tilanteista, uskallan olla näiden polyamoristien kanssa eri mieltä. Järvi ei soutamalla kulu, mutta jos se järvi halutaan siirtää entisen mökkilammen viereen, lampi voi itkeä kaikki vedet pohjamutiin.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:24"]Tiedän polyamorisen suhteen jossa on yksi nainen ja kaksi miestä. Kaikki kolme ovat suhteessa vapaaehtoisesti eikä kukaan kilpaile mistään kenenkään kanssa.

Jos aikuinen ihminen suostuu polysuhteeseen, vaikka haluaisi pitää puolisonsa "vain itsellään", se kertoo hänen omasta heikkoudestaan tai huonosta itsetunnostaan, ei polyamoriasta.

Kyseisen perheen tilanteesta ei voi tehdä mitään päätelmiä vain sen perusteella montako ihmistä suhteeseen kuuluu ja mitä sukupuolta he ovat. 

[/quote] Tai sitten se kertoo vain siitä, että kaksi ihmistä on tyytyväisiä parisuhteeseen, eivätkä kaipaa muuta. On ikävä olettamus, että ihminen ei ole parisuhteessa muutoin, kuin mielen heikkoudesta.

[/quote]

Viestissä sanotaan että jos ihminen suostuu POLYSUHTEESEEN vastoin tahtoaan on kyse heikkoudesta. Siitä ettei osaa pitää puoliaan vaikka haluaisi olla yksiavioisessa suhteessa. 

Oliko se siinä toisenlaisissa perheissä, jossa perheen pää naureskeli, ettei ymmärrä, miten kukaan voi olla vain yhden naisen kanssa? Saattaa olla, että sekoitan tapauksen. Onko se tyypillistä polyamorisissa perheissä, että naisia pidetään jotenkin "hankalina" ja mies pääsee helpommalla, jos heitä on monta siellä pyykkiä viikkaamassa? Vai onko yksittäismielipide?