Lapsen kaverilla polyamorinen perhe

Elämme kahdessa eri osoitteessa, mutta olemme paljon aikaa toistemme luona. Kumppikin koti on isoja, jotta mahdumme kaikki hyvin yöksi toistemme luo. Miehelläni ei ole muita suhteita. Lapset ovat eläneet tässä pienestä pitäin ja eivät koe tilannetta mitenkään oudoksi. Mustasukkaisuutta on tietenkin. Se kuuluu ihmisluontoon ja kulttuuriin. Pyrimme kuitenkin erittelemään sen tunteen mitä ns. mustasukkaisuus on. Onko se kateutta siitä että mieheni hieroi nyt toisen hartioita, onko se hylkäämisenpelkoa vai mitä se on. Tilanteet käydään aina läpi välittömästi aikuisten kesken ja niistä puhutaan rehellisesti ja avoimesti. Näin olemme saaneet tämän toimimaan ongelmitta 6 vuoden yhteiselon aikana.

Elämme kahdessa eri osoitteessa, mutta olemme paljon aikaa toistemme luona. Kumppikin koti on isoja, jotta mahdumme kaikki hyvin yöksi toistemme luo. Miehelläni ei ole muita suhteita. Lapset ovat eläneet tässä pienestä pitäin ja eivät koe tilannetta mitenkään oudoksi. Mustasukkaisuutta on tietenkin. Se kuuluu ihmisluontoon ja kulttuuriin. Pyrimme kuitenkin erittelemään sen tunteen mitä ns. mustasukkaisuus on. Onko se kateutta siitä että mieheni hieroi nyt toisen hartioita, onko se hylkäämisenpelkoa vai mitä se on. Tilanteet käydään aina läpi välittömästi aikuisten kesken ja niistä puhutaan rehellisesti ja avoimesti. Näin olemme saaneet tämän toimimaan ongelmitta 6 vuoden yhteiselon aikana.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:56"] Moi vain kaikki, Olen polyamorisessa monisuhteessa elävä kahden lapsen äiti. Minun perheeseeni kuuluu mies, kaksi lastamme, miehen tyttöystävä (joka on minun paras ystävä) sekä hänen kolme lastaan. Olemme kaikki tasa-arvoisia perheessämme. Mieheni ei alista meitä ja elämme hyvää tavallista lapsiperheen arkea plus se että perheemme arkea jakaa kolme aikuista. On jotenkin todella loukkaavaa miestäni kohtaan että häntä ajatellaan kamalana alistajana, vaikka hän itse antaa paljon elämästään sille, että jaksaa pitää tasapuolisesti huolta ja rakastaa kahta naista. Minulla on myös ollut miesystävä, jota en ole kuitenkaan esitellyt miesystävänä lapsillemme. Olimme vuosia yhdessä, mutta en halunnut niin lyhyen ajan sisällä vielä esitellä häntä poikaystävänäni. On todella surullista huomata kuinka karmivia ennakkoajatuksia ihmisillä on perhemallistamme. Jotenkin inhottavinta tässä on se että aikuisista lähtee kiusaaminen ja aikuinen istuttaa ennakkoluulonsa lapsiinsa. Lapsi ei itsessään näe mitään pahaa erilaisissa perhemalleissa, mutta jos aikuiset sitä hänelle tuputtaa saattaa hän jopa alkaa kiusata polyperheen laspsia. Meidän perheemme ympärillä on paljon erilaisia perheitä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, yksinhuoltajia, leskeksi jääneitä vanhempia, eronneita, vuoroviikkoperheitä jne. jne. Tämä meidän perhemalli on vain yksi niiden joukossa. Emme toitota tai julista perhemallimme ihanuutta. Ei tämä kaikille sovi ja ei tarvitsekkaan. Me olemme tässä kuviossa minun aloitteestani voin vain sanoa että me olemme onnellisia eläen näin. Olisi tosi ystävällistä jos antaisimme kaikki kaikkien kukkien kukkia. Tärkeintä on että ketään ei satuteta ja ihmiset ovat onnellisia.   Paljon onnea teidän perheillenne   Polyamorinen perheen äiti [/quote] Miksi te ette voi elää erillään? Kuinka iso koti teillä on? Jos on viisi lasta, onko kaikille tilaa vai yhteen huoneeseenko ahdatte monta nukkumaan? Onko miehelläkin ulkopuolisia suhteita? Miten lapset kokee tilanteen? Onko kateutta? Isä kai on isä vain osalle lapsista?

[/quote]

Mun mielestä kuulostaa aika hyvältä, että 5 lasta ja 3 aikuista. Siinä pitäisi monen saada ihan hyvin huomiota. Itse olen asunut kahden aikuisen kasvattamana ja 4 lasta, näistä kahden muun kanssa jaoin huoneen teini-ikään saakka. Silti tämä mainitsemani 2 aikuista / 4 lasta on jotenkin oudosti enemmän okei kuin 3 aikuista / 5 lasta.

Vastakysymys: Miksi ton perheen pitäisi elää erillään?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:15"]

Onks toi polymamma nyt se ap:n perheen tyttären kaverin äiti tai äitipuoli?? Vai onko se se siitä telkkuohjelmasta? Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata. Monellako niistä muka on lapsia? Ehkä kymmenellä perheellä?

[/quote]

En usko, että kaikki polyamoriset kuuluu yhdistykseen ;) Eivät ainakaan minun tuntemani kuulu. Tv. heteromamma

Olen ollut poly-yhdistyksessä aktiivina ja muuta kautta tutustunut polyperheisiin. Meitä on huomattavasti enemmän kuin kymmenen.

Polymamma

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:54"]Hmmm... Mielenkiintoista juttua. Kun ei se lapsi tosiaan valitse sitä polyamoriaa, niin ei se välttämättä ole ilon aihe. Mikseivät ihmiset voisi odottaa, että lapset kasvavat ennenkuin näitä perheviritelmiä ja useita päällekkäisiä suhteita luodaan?
[/quote]

Oliskos siinä se tyytymisen vaikeus? Aikoinaan Pohjois-Karjalassa viisas uskonnon opettaja käsitteli monenlaisia perhemuotoja ja sanoi, että länsimaissakin on lisääntymässä parisuhdeshoppailu. Ihminen ei tyydy yhteen naiseen/mieheen/perheeseen, vaan haluaa lisää. Lisää kokemuksia, lisää rakkautta, lisää lihaa ja yhteyttä (myös henkistä). Kun yksi ei riitä, pitää saada lisää, eikä se jää aina siihenkään. Jos on sellainen hinku, niin pitää saada kaikki: lapset, puolisot, tyttö- ja poikaystävät, eikä sittenkään välttämättä ole kylläinen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:15"]

Onks toi polymamma nyt se ap:n perheen tyttären kaverin äiti tai äitipuoli?? Vai onko se se siitä telkkuohjelmasta? Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata. Monellako niistä muka on lapsia? Ehkä kymmenellä perheellä?

[/quote]

En usko, että kaikki polyamoriset kuuluu yhdistykseen ;) Eivät ainakaan minun tuntemani kuulu. Tv. heteromamma
[/quote]

Ai miksei?

Polyamoria taitaa alkaa olla pikkuhiljaa yleistyvä malli. Itse en näe kuuluvani tähän ryhmään, joka tulisi olemaan sellaisessa, mutta en kyllä suoraansanottuna ymmärtänyt mikä tässä on vikana. Vaikka perheessä on kaksi naista ja yksi mies, voi heillä olla hyvinkin rakastava ja turvallinen koti.EI se perheenmallin erilaisuus anna olettaa, että he tekisivät jotain väärin. Se, että isillä on kaksi naista, ei anna minkäänlaista huonoa mallia. Kyseessä on perhe, jossa sattuu olevan yksi "äippä" lisää. Lapsen silmissä luulisin tämän olevan jopa vain positiivinen asia kun varmaan lapsellakin on enemmän huomioivia tahoja.  Itse ymmärsin, että ap pelkää, että oma lapsesikin tottuu siihen, että tuo on normaalia, mutta niinhän se onkin. Eikä tuollaisessa satuteta yhtään ketään, paitsi ehkä polyamorista perhettä, jos heidän kotiinkaan ei saa edes lapset enää tulla siinä pelossa, että he ovat huono esimerkki.

Kyllä se lapsesi oppii mikä on oikein hänelle ja mikä ei. Ei lapsesta homoseksuaaliakaan sen takia, että hän kasvaisi homojen perheessä, niin tuskin sinunkaan lapsesta tulee polyamoristista vain sen takia, että hän vierailee kaverinsa luona.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:15"] Onks toi polymamma nyt se ap:n perheen tyttären kaverin äiti tai äitipuoli?? Vai onko se se siitä telkkuohjelmasta? Ei kai noita polyamorisia ollut Suomessa yhdistyksessä kuin alle sata. Monellako niistä muka on lapsia? Ehkä kymmenellä perheellä? [/quote] En usko, että kaikki polyamoriset kuuluu yhdistykseen ;) Eivät ainakaan minun tuntemani kuulu. Tv. heteromamma [/quote] Ai miksei?

[/quote]

No, varmaankin siksi, ettei kaikki kasvissyöjät kuulu vegetaristi ry:hyn tai kaikki paperityöntekijät paperinpyörittäjät ry:hyn: ei kiinnosta, liian eri henkisiä, siellä on joku ikävä tyyppi, syitä lienee yhtä paljon kuin maailmassa ns "omaan" yhdistykseensä kuulumattomia taivaltajia. Itse olen mm. opiskelija, joka ei kuulu opiskelijajärjestöön. Soitan myös pianoa, mutta en kuulu mihinkään musiikkiseuraan.

No vähän tiedän polyamoriasta, elän siis itse polyamorisessa suhteessa. aiemmalla kumppanillani oli 2 tytärtä ja ei kyllä pienessä mielessä käynyt koskaan puuhastella lasten nähden. 
Polyamoriset suhteet lähes poikkeuksetta perustuvat sopimiseen, avoimeen keskusteluun sopimiseen ja keskusteluun. Luottamukseen jota itse nuorena poikana en tajunnut.

Nykyisessä suhteissani ei ole lapsellisia aikuisia. mutta minut ja kumpanini on ihan palkittu kummitoiminnasta.
Suosittelen tutustumaan polyamoriaan ja heidän tapaansa sopia asioista.
Moni suhde toimisi paremmin kun asioista keskusteltaisiin ja sovittaisiin. Pervojakin ja vapaammin rakkautta tulkitsevia varmasti polyjen joukossa on mutta niin heitä on jokaisessa monogamisessakin suhteessa.

Paras neuvo tuolla jo annettiin, tutustukaa lastenne ystävien vanhempiin. Varsinkin teini iässä se on kuin vakuutus kun lapset hakevat rajojaan ja kokemuksia. Koko kylä kasvattaa...

Polyamorinen mies. 

Melko naiivi näkemys, että polyamorisilla on yksi äippä lisää. Ei lapsi koe niin, että meitä oli äiti ja isä ja sitten kun kuvioon tuli äidin tyttöystävä ja isän tyttöystävä, niin ne on nyt lisä-äitejä. Ei uusperheen lapsikaan käsittääkseni pidä uutta äiti/isäpuolta äitinään tai isänään. Joskus ehkä, mutta harvemmin kai kuitenkaan. Hänellä on edelleenkin vain yksi isä ja yksi äiti (tai homoperheessä kaksi isää tai kaksi äitiä). En ymmärrä, miten täällä aina verrataan polyamoriaa homouteen. Serkkuni on asunut 20 vuotta naisen kanssa, yhden ja saman naisen siis, eikä varmasti olisi mielissään tästä vertauksesta. Heillä on toisensa ja muut eivät siihen rakkauteen mahdu.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:19"]Elämme kahdessa eri osoitteessa, mutta olemme paljon aikaa toistemme luona. Kumppikin koti on isoja, jotta mahdumme kaikki hyvin yöksi toistemme luo. Miehelläni ei ole muita suhteita. Lapset ovat eläneet tässä pienestä pitäin ja eivät koe tilannetta mitenkään oudoksi. Mustasukkaisuutta on tietenkin. Se kuuluu ihmisluontoon ja kulttuuriin. Pyrimme kuitenkin erittelemään sen tunteen mitä ns. mustasukkaisuus on. Onko se kateutta siitä että mieheni hieroi nyt toisen hartioita, onko se hylkäämisenpelkoa vai mitä se on. Tilanteet käydään aina läpi välittömästi aikuisten kesken ja niistä puhutaan rehellisesti ja avoimesti. Näin olemme saaneet tämän toimimaan ongelmitta 6 vuoden yhteiselon aikana.
[/quote]

Aina vaan minä, minä, minä, me aikuiset... Kuka on kiinnostunut, oletteko te toistenne hartioiden hieronnasta ja mustasukkaisia. Teillä elää siellä 5 lasta, miten he kokevat sen, että toisten biologiset vanhemmat on siellä? Onko huonompia ja parempia lapsia? Tuleeko heille ulkopuolisuuden tunnetta ja kuinka paljon halaatte ja kerrotte, että kaikki ovat yhtä rakkaita? Jos joku sen toisen naisen lapsista haluaisi muuttaa isänsä luo, antaisitteko luvan vai olisiko se teille epäonnistuminen perheenä? Jos teille tulee uudestaan ulkopuolinen miesystävätilanne, eikö lapset ansaitse tietää, missä se äiti juoksee joka perjantai ja keskiviikko vuosien ajan?

Mielenkiintoista keskustelua täällä käydään. Huomaan monien negatiivisten kommentoijien tulkitsevan polysuhteita ennakkoluulojen perusteella, mikä on ihan ymmärrettävää. Itselläni oli aikanaan samanlainen, perusnegatiivinen suhtautuminen homouteen. Kun kävi ilmi, että sukulaiseni on homo, päätin ottaa härkää sarvista ja mennä kylään. Kävi ilmi, että hän on ihan sama ihminen kuin ennenkin. Tämä sai minut arvioimaan omaa asennettani uudelleen ja suhtautumaan asiaan rationaalisemmin.

Meidän polysuhteessamme on kaksi naista ja minä. Me koemme suhteessamme olevan juuri niin paljon tasa-arvoa, kuin haluamme ja kaipaamme. Sitä on vaikea kenenkään muun arvioida, varsinkaan jos ei tunne meitä ollenkaan. Olemme tyytyväisiä elämäämme tällaisena ja kaikki ovat tosiaan tässä perheessä omasta, vapaasta tahdostaan.

Lapsemme voivat hyvin, heillä on kavereita ja kotona on aina joku, jonka kanssa voi leikkiä tai lähteä vaikka uimahalliin tms. On mahtavaa tehdä asioita yhdessä, yhtenä suurena perheenä.

Arkemme on pitkälti samanlaista, kuin millä tahansa suurperheellä; käydään töissä, kaupassa, koulussa, harrastuksissa, laitetaan ruokaa, remppaillaan ja niin edespäin. Aikuisten seksuaalisuus pysyy makkarissa. Ihan kuin missä tahansa perheessä. Läheisyyttä meillä aikuisilla on paljon, pidetään toisiamme kädestä, istutaan sohvalla toisten kainalossa, halaillaan ja pussaillaan. Lapsetkin saavat halauksia, kos haluavat. Toivon, että lapset oppivat tästä ettei läheisyydessä tai hellyydessä ole mitään pahaa.

Jos aikuisena olet huolestunut niistä vaikutteista, joita lapsesi voi polyperheestä saada, ole rohkea ja mene käymään kylässä, vaikka kahvilla. Siinä on hyvä arvioida, onko vaarana saada jotakin vahingollista mukaansa pelkästä kyläilystä. Meidän kodissamme ovet ovat aina auki vieraille ja ystävät ja kaverit käyvätkin ysein kylässä. Heille olemme perhe siinä missä muutkin perheet, vaikka meitä on kelpo lauma.

- Marko

P.S. Kyllä. Juuri SE Marko.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:54"]Hmmm... Mielenkiintoista juttua. Kun ei se lapsi tosiaan valitse sitä polyamoriaa, niin ei se välttämättä ole ilon aihe. Mikseivät ihmiset voisi odottaa, että lapset kasvavat ennenkuin näitä perheviritelmiä ja useita päällekkäisiä suhteita luodaan?
[/quote]

Oliskos siinä se tyytymisen vaikeus? Aikoinaan Pohjois-Karjalassa viisas uskonnon opettaja käsitteli monenlaisia perhemuotoja ja sanoi, että länsimaissakin on lisääntymässä parisuhdeshoppailu. Ihminen ei tyydy yhteen naiseen/mieheen/perheeseen, vaan haluaa lisää. Lisää kokemuksia, lisää rakkautta, lisää lihaa ja yhteyttä (myös henkistä). Kun yksi ei riitä, pitää saada lisää, eikä se jää aina siihenkään. Jos on sellainen hinku, niin pitää saada kaikki: lapset, puolisot, tyttö- ja poikaystävät, eikä sittenkään välttämättä ole kylläinen.
[/quote]
Voi olla noinkin, mutta silti en ymmärrä, miksei sitä rakkautta voi toteuttaa ilman että ne perheet yhdistetään tai hankitaan sinne lisää lapsia. Lapsuus on lyhyt aika. Sen jälkeen kun lapsi muuttaa kotoa, on aikaa ulkopuolisille mies- ja naisystäville ja voi vaikka joka yö vaihtaa sänkyjärjestystä ja ottaa mukaan perheeseen vaikka 5 uutta aikuista.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 08:30"]Mielenkiintoista keskustelua täällä käydään. Huomaan monien negatiivisten kommentoijien tulkitsevan polysuhteita ennakkoluulojen perusteella, mikä on ihan ymmärrettävää. Itselläni oli aikanaan samanlainen, perusnegatiivinen suhtautuminen homouteen. Kun kävi ilmi, että sukulaiseni on homo, päätin ottaa härkää sarvista ja mennä kylään. Kävi ilmi, että hän on ihan sama ihminen kuin ennenkin. Tämä sai minut arvioimaan omaa asennettani uudelleen ja suhtautumaan asiaan rationaalisemmin.

Meidän polysuhteessamme on kaksi naista ja minä. Me koemme suhteessamme olevan juuri niin paljon tasa-arvoa, kuin haluamme ja kaipaamme. Sitä on vaikea kenenkään muun arvioida, varsinkaan jos ei tunne meitä ollenkaan. Olemme tyytyväisiä elämäämme tällaisena ja kaikki ovat tosiaan tässä perheessä omasta, vapaasta tahdostaan.

Lapsemme voivat hyvin, heillä on kavereita ja kotona on aina joku, jonka kanssa voi leikkiä tai lähteä vaikka uimahalliin tms. On mahtavaa tehdä asioita yhdessä, yhtenä suurena perheenä.

Arkemme on pitkälti samanlaista, kuin millä tahansa suurperheellä; käydään töissä, kaupassa, koulussa, harrastuksissa, laitetaan ruokaa, remppaillaan ja niin edespäin. Aikuisten seksuaalisuus pysyy makkarissa. Ihan kuin missä tahansa perheessä. Läheisyyttä meillä aikuisilla on paljon, pidetään toisiamme kädestä, istutaan sohvalla toisten kainalossa, halaillaan ja pussaillaan. Lapsetkin saavat halauksia, kos haluavat. Toivon, että lapset oppivat tästä ettei läheisyydessä tai hellyydessä ole mitään pahaa.

Jos aikuisena olet huolestunut niistä vaikutteista, joita lapsesi voi polyperheestä saada, ole rohkea ja mene käymään kylässä, vaikka kahvilla. Siinä on hyvä arvioida, onko vaarana saada jotakin vahingollista mukaansa pelkästä kyläilystä. Meidän kodissamme ovet ovat aina auki vieraille ja ystävät ja kaverit käyvätkin ysein kylässä. Heille olemme perhe siinä missä muutkin perheet, vaikka meitä on kelpo lauma.

- Marko

P.S. Kyllä. Juuri SE Marko.
[/quote]

Miksi tämä Marko on vauvapalstalla? Onkos teillä kenties lapsia suunnitteilla? Yksi kysymys: miksei sinun naisillasi saa olla muita miehiä? Entäs jos jompi kumpi rakastuu sinun lisäksi toiseen mieheen, saako sitten olla? Miten selität sen lapsille, että miehellä ja naisella voi olla monta vaimoa/tyttöystävää, muttei toisin päin? Vai onko se vaan median tekemä mielikuva, ettei teillä saa olla kuin yksi mies?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 08:42"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:32"]
Voi olla noinkin, mutta silti en ymmärrä, miksei sitä rakkautta voi toteuttaa ilman että ne perheet yhdistetään tai hankitaan sinne lisää lapsia. Lapsuus on lyhyt aika. Sen jälkeen kun lapsi muuttaa kotoa, on aikaa ulkopuolisille mies- ja naisystäville ja voi vaikka joka yö vaihtaa sänkyjärjestystä ja ottaa mukaan perheeseen vaikka 5 uutta aikuista.
[/quote]saman kysymyksen voi ulottaa muihinkin, aikanaan hyvinkin kyseenalaisiin järjestelyihin. - Miksi sitä pitää erota, vaikka olisi kuinka paha olla yhdessä? - Miksi pitää mennä uusiin naimisiin, kun lapset ovat pieniä? - Miksi tyytyä yhteen lapseen, kun lapsilla pitää olla sisaruksia? - Miksi pitää muuttaa maalta kaupunkiin, kun lapset eivät siellä voi olla lapsia? - Mikset mene uusiin naimisiin, koska lapsi tarvitsee myös miehen/naisen ettei kasva kieroon? Miksi homoperheen pitäisi saada lapsia, jos Jumala ei ole niin tarkoittanut? Ja niin edelleen.

Mielestäni hassu ajatus, että elämän voi aloittaa vasta lasten jälkeen, jos lapset eivät jää heitteille ja kokevat olevansa osa perhettä.

Miksi olen tällä palstalla? Lukemassa tätä keskustelua - eikö se nyt ole päivänselvää? Vai onko keskustelu kiellettyä muilta, kuin lisääntyviltä tai sitä suunnittelevilta?

Miksei saa olla muita miehiä? Sitäkin on kokeiltu, mutta se ei toiminut. Miksei toiminut on perheen sisäinen asia, jota emme halua jakaa. Nykyinen malli toimii meillä hyvin ja olemme siihen tyytyväisiä. Näissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että uusi miespuolinen rakkaus ilmestyisi kuvioon.
Viimeiseen kohtaan esitän vastakysymyksen. Kun lapset kokevat perheemme turvalliseksi ja luonnolliseksi, miksi kävisimme erikseen selittelemään asioita? Rehellinen vastaus on, ettemme halua sellaista järjestelyä. Näin on hyvä.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:15"]Miksi olen tällä palstalla? Lukemassa tätä keskustelua - eikö se nyt ole päivänselvää? Vai onko keskustelu kiellettyä muilta, kuin lisääntyviltä tai sitä suunnittelevilta?

Miksei saa olla muita miehiä? Sitäkin on kokeiltu, mutta se ei toiminut. Miksei toiminut on perheen sisäinen asia, jota emme halua jakaa. Nykyinen malli toimii meillä hyvin ja olemme siihen tyytyväisiä. Näissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että uusi miespuolinen rakkaus ilmestyisi kuvioon.
Viimeiseen kohtaan esitän vastakysymyksen. Kun lapset kokevat perheemme turvalliseksi ja luonnolliseksi, miksi kävisimme erikseen selittelemään asioita? Rehellinen vastaus on, ettemme halua sellaista järjestelyä. Näin on hyvä.

[/quote]

Ai niin, tää oli se äijä, joka halus olla kukkona tunkiolla. Jossain vaiheessa tulee varmasti lapsilla mieleen, että miehet ovat niin paljon naisia ylempänä, että voivat hankkia monta naista, eikä siinä naisella ole sanaa sanottavana.

Voi olla tulevat tyttöystävät (jos siis poikia on) ihmeissään, kun pojalle onkin normaalia heilua monen kanssa samaan aikaan.

Yleinen ennakkoluulo taitaa just olla, että mies ei halua naisilla olevan useita miehiä, koska mies haluaa olla ainoa alfauros ja on mustasukkainen ja omistuksenhaluinen. Eihän se varmaan ole ainoa totuus, mutta kyllä ymmärrä, miksi asia ap:n mielessä pyörii. En itsekään haluaisi oman tyttäreni näkevän, että on sellaistakin tässä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:15"]Miksi olen tällä palstalla? Lukemassa tätä keskustelua - eikö se nyt ole päivänselvää? Vai onko keskustelu kiellettyä muilta, kuin lisääntyviltä tai sitä suunnittelevilta?

Miksei saa olla muita miehiä? Sitäkin on kokeiltu, mutta se ei toiminut. Miksei toiminut on perheen sisäinen asia, jota emme halua jakaa. Nykyinen malli toimii meillä hyvin ja olemme siihen tyytyväisiä. Näissä olosuhteissa on epätodennäköistä, että uusi miespuolinen rakkaus ilmestyisi kuvioon.
Viimeiseen kohtaan esitän vastakysymyksen. Kun lapset kokevat perheemme turvalliseksi ja luonnolliseksi, miksi kävisimme erikseen selittelemään asioita? Rehellinen vastaus on, ettemme halua sellaista järjestelyä. Näin on hyvä.

[/quote]

Miksi te ette kertoisi POJILLE, jotka ovat tulevia miehiä, minkä vuoksi teillä on useampi nainen ja naisilla tyttöystäviä, mutta joukkoon ei mahdu useampaa miestä? Sovinisteja tai alfauroksiako haluat kasvattaa? Kai ne pojat kuitenkin ymmärtävät, että yleensä myös naiset kokevat mustasukkaisuutta ja ovat pahoillaan, jos parisuhde ei ole kahdenkeskinen ja ainoa. Tulee poijille pettymys, jos ei voikaan ottaa vaimoa ja tyttöystävää ja ehkä kolmatta kumppania, koska se tuntuu toisista osapuolista pahalta.