Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasti lapseton ei halua kuulla mitään lapsestani - onko tämä normaalia?
Ystäväni on tahattomasti lapseton. Pyrin olemaan ystävää kohtaan empaattinen eli en siis hiero hänen naamaansa tällaisia "voi kun lapseni on niin rakas <3" puheita, enkä myöskään valita lapsiarjesta. En koskaan lähetä lapsestani ystävälle kuvia tms. En tietenkään koskaan kysele häneltä, onko raskaana (ei kuulu tapoihini muutenkaan). Pyrin olemaan mahdollisimman sensitiivinen, en halua loukata. Ystävälle raskauteni oli jo kova paikka. Lapseni on pieni taapero ja olen hänen kanssaan vielä jonkin aikaa kotona hoitovapaalla ennen töihin palaamista. Minulla ei ole lapsen syntymän jälkeen oikein ollut "muuta elämää", kun olen ollut kotona lapsen kanssa ja vapaa-aikaa on ollut vähän. Koska olen lapsen kanssa lähes 24/7, ymmärrettävästi tekemäni asiat liittyvät lapseen.
Emme ole nähneet lapsen syntymän jälkeen ystävän kanssa. Pidämme kuitenkin säännöllisesti yhteyttä välimatkasta huolimatta. Ystäväni ei halua kuulla lapsestani mitään. Hän ei koskaan kysy mitään lapseeni liittyvää tai jos kerron jotain, niin on vain hiljaa, ei kommentoi tai vaihtaa aihetta. Jos vaikka sanon jotain ihan neutraalia "Käytiin tänään Emman kanssa neuvolassa/vaunulenkillä/leikkipuistossa", niin ei sano mitään. Kuulumisista keskustelu on mennyt lapsen syntymän jälkeen tosi vaikeaksi. Minä en oikeastaan voi kertoa mistään lapseen (ja samalla itseeni) liittyvästä tai jos kerron, niin ystävä ei kommentoi mitään. Minä kysyn ystävän kuulumisia, kuuntelen ja kommentoin niitä. Aika pitkälti puhumme hänen kuulumisistaan tai sitten jostain tosi pintapuolisesta. Keskustelusta on tullut omalta osaltani tosi yksinkertaista: en voi kertoa arjestani oikeastaan muuta, kuin että olenko lukenut jonkun uutisen/kirjan, mitä söin tänään ruoaksi tms, jos en voi mainita mitään lapseen liittyvää. Se nyt vaan on elämääni tällä hetkellä, että olen kotona pienen lapsen kanssa eikä minulla ole tällä hetkellä säännöllisiä harrastuksia/en ole töissä/elämässäni ei tapahdu mitään ihmeellisempää, koska pikkulapsiarki ja korona.
Onko tämä normaalia, että tahattomasti lapseton ei halua kuulla mitään lapsestani? Olenko kohtuuton, kun toivon, että saisin kertoa arkisia asioita elämästäni, johon nykyisin kuuluu lapsi? Yritin kerran jutella tästä tilanteesta ystäväni kanssa, mutta hän ei koe käyttäytyvänsä mitenkään poikkeuksellisesti eikä asia muuttunut mihinkään. Hän ei edelleenkään halua kuulla mitään lapsestani.
Ja kun joku kysyy, ymmärrän täysin, ettei kaikkia kiinnosta toisten lapset. En minä odota, että lapsestani keskusteltaisiin jatkuvasti. Toivon, että ystäväni voisi keskustella ihan normaalisti kanssani ja kommentoida minunkin kuulumisia. Jos sanon käyneeni Emman kanssa siellä neuvolassa, niin miksi ei voi vaikka kommentoida "Miten meni neuvolassa?/Toivottavasti kaikki meni hyvin." Tuollaisia kommentteja muut ystävät kysyisivät.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus miten pitkä aloitus.
En ole tahattomasti lapseton, mutta miksi ihmeessä puhuisimme vauvoista tai lapsesta kaverini kanssa, jolla on lapsi? Miksi minä kysyisin lapsesta mitään??? Ei hänkään kysele akvaariokalojeni kuulumisia.
Minä kyllä kysyn ystäviltäni heidän lemmikkiensä kuulumisista, ehkä olen sitten outo tässä asiassa?
Ap
Et todellakaan ole outo tässä, minulle eka mitä tuli mieleen tuota kommenttia lukiessa oli miten niin en kyselisi kaverin akvaariokaloista, jos ne ovat hänen rakkaita lemmikkejään ja harrastuksensa? Toiseksi, aloitus ei ollut mitenkään erityisen ”pitkä” vaan hyvin kirjoitettu ja perusteellinen kuvaus ap:n tunteista. Voi toki olla, etteivät kaikki ole tottuneet lukemaan parin rivin viestejä pidempää tekstejä, mutta sen ei pitäisi olla ongelma kenellekään muulle kuin asianomaiselle itselleen.
Ap: Oletko koskaan puhunut ystäväsi kanssa hänen lapsettomuudestaan? Tai siis, varmaankin olet, kun tiedät sen olevan tahatonta. Sanoiko ystäväsi tuolloin jotain sellaista, ettei kestä kuulla muiden ihmisten raskauksista, lapsista ym., vai tuliko hänen käytöksensä sinulle yllätyksenä? Olen itse saanut lapsettomuudesta kärsivien tuttavieni jutuista sellaisen käsityksen, että silloin kun lapsettomuuden tuska on kipeimmillään, lapseton ihminen ei edes halua nähdä raskaana olevia tai lapsen saaneita ystäviään, koska koko heidän olemassaolonsa (ilman että lapsista puhutaan sanaakaan) muistuttaa siitä, mitä itsellä ei ole, eikä voi saada. Se että ystäväsi kykenee kanssakäymiseen kanssasi (ehkä jopa ehdottaa sitä itse?), kertoo minun mielestäni siitä, ettei syynä haluttomuudelle kuulla lapsiarjestasi välttämättä johdu (pelkästään) lapsettomuuden tuskasta.
Ystäväsi ei ainakaan vaikuta siltä, että olisi käsitellyt lapsettomuuttaan kenenkään ammattilaisen kanssa, mikä voisi olla erittäin hyödyllistä (myös ystävyyssuhteiden säilymisen kannalta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus miten pitkä aloitus.
En ole tahattomasti lapseton, mutta miksi ihmeessä puhuisimme vauvoista tai lapsesta kaverini kanssa, jolla on lapsi? Miksi minä kysyisin lapsesta mitään??? Ei hänkään kysele akvaariokalojeni kuulumisia.
Minä en jaksaisi kysellä sinun kaltaiselta ihmiseltä yhtään mitään 🐡🐠🐟🤷🏽♀️
Mulla itselläni on lapsia, mutta en jaksa kuunnella muiden tarinoita omista lapsista enkä pitkästytä muita kertomalla omistani ellei erikseen kysytä.
Tajuatko kuinka kipeästä asiasta on kyse. Ehkä hän ei kaipaa sinun suolaasi havoihinsa.
Ikävää, mutta ei tavatonta :( Näin kävi itsellenikin kun ystävän kanssa toivoimme lasta samoihin aikoihin, ja minä tulin raskaaksi ja hän ei. Lähes katkaisi välit, oli vain liian vaikeaa ja herätti liikaa tuskaa ja katkeruutta. Hän tuli myöhemmin raskaaksi hedelmöityshoitojen avulla ja sitten otti yhteyttä. Kerroin että tuntui tosi pahalta että hylkäsi, vaikka ymmärränkin syyn. Hänkin ymmärsi että tuntui pahalta ja oli pahoillaan, mutta kertoi että ei vain kyennyt kestämään tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinällään normaalia, että minulla tällainen tahattomasti lapseton kaveri katkaisi täysin välit.
Älä käännä veistä haavassa. Jos haluat pitää sen kaverin niin älä puhu sille koskaan lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapseton ei osaa puhua lapsista, koska ei ole omaa kokemusta heistä.
Aika yleistä, että lapsettomat eivät halua puhua lapsista, mutta pahempaa on se, että jotkut heistä jopa syyttelevät siitä, että muut ovat saaneet lapsia.
Kipu on kipua, mutta eiväthän yksinelävätkään käyttäydy noin, jos kyseessä on ystävä, jolla on onnellinen parisuhde. Pitäisikö yksinäisen siinä kohtaa syytellä ystävää siitä, että hän on löytänyt hyvän kumppanin?
- Sitten oma lukunsa ovat ne lapsettomat naiset, jotka arvostelevat muiden lastenkasvatusta ahkeraan. He kuvittelevat, että he olisivat 'parempia äitejä' kuin kukaan muu, mutta sitten kun he vihdoin saavat omia lapsia, tilanne onkin täysin erilainen. Monet heistä ovat jopa sitten välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaan, (anteeksi vaan kun sanon tämän), mutta näitä esimerkkejä olisi useita.
Ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen asioiden jakaminen. Lapseton ystäväsi voisi ajatella tilanteen niinkin, että hän voisi lähentyä sinun lapsesi kanssa ja olla lapselle sillä tavoin tärkeä aikuinen, vaikka omaa lasta ei olekaan.
Suomalaiset mieluummin käpertyvät omaan koloonsa ja kadehtivat muita, kuin jakavat iloa ystävien kanssa.
Siinä suhteessa miehet on naisiin ylivertaisia, eivät ole kahdella jalalla käveleviä kohtuja. Lisääntyminen on toki ihan normaalia koko eläinmaailmassa, ainoastaan jotkut naarasyksilöt, lajin ihminen, pitävät sitä omaa aikaansaannostaan, oli se RoosaKalle, whatever, maailman suurimpana ihmeenä. Toki lisääntyjän elämä muuttuu radikaalisti monessakin suhteessa,mutta ei pitäisi stressata muita sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin lapsista ei saa puhua lapsettoman ystävän kanssa? Eihän hän sitä ole kieltänyt? Jos hänellä ei ole mitään sanottavaa, se ei ole sama kuin se, ettei saisi puhua. Toki jos et muuta teekään kuin puhu lapsistasi, se voi olla rasittavaa. Itse lapsettomana tunnistan sen, että usein haluaisin jutella ystäväni kanssa kahden kesken ilman että lapset ovat kuuntelemassa/häsläämässä lähellä. Tämä ei tarkoita, ettenkö pitäisi hänen lapsistaan, vaan haluaisin laatuaikaa ystäväni kanssa. Itse asiassa toivoisin, että ystäväni kertoisi enemmän lastensa kuulumisia, mutta hän on niistä aika hiljaa. Ehkä pitää sitten kysellä enemmän, jos hän ajatteleekin vaikka samalla tavalla kuin sinä.
Lapseton taas saattaa kertoa matkoustaan, koirasta jne. On normaalia että kyselee myös lasten kuulumisia. Kipeä on asia jos haluaa lapsen eikä saa edes hedelmöityshoidoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plääh... kersat on ihan kivoja, mutta miksi heistä pitää "keskustella". Juttelu kuuluu asiaan, ja lasten kanssa rupattelu on vielä mukavampaa ja neuvoja voit kysyä, mutta analysointi äidin kanssa on ihan samanlaista tylsää kuin katsoisit kuinka ruoho kasvaa.
T: Tahallisesti lapseton
Ps. Jo tuo luokittelu jossa annat ymmärtää tahallisuuden tai tahattomuuden on lapsettomille ... sinä "lapsellisena" et voi edes ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole nähnyt pitkiin aikoihin ja hän ei ole nähnyt lasta, ei hänellä ole mitään suhdetta lapseesi. Mulla on vähän sama juttu ystäväni kanssa, jonka kanssa ollaan asuttu yli 20 vuotta eri paikkakunnalla. Nähdään pääsääntöisesti ilman hänen lapsia. Mitä sanoisin hänen lapsilleen...hei, sinä olet varmaan Saara.
Miksi sinua ei kiinnosta miehesi lapset, edes tutustua????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätte eri arjessa, maailmanne ei nyt kohtaa. Ei kannata väkisin vääntää veistä haavassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla itselläni on lapsia, mutta en jaksa kuunnella muiden tarinoita omista lapsista enkä pitkästytä muita kertomalla omistani ellei erikseen kysytä.
Oon kiinnostunut myös muiden lapsista. Silti puheenaiheita riittää.
Miten tärkeästä ystävästä on kyse? Tahattomasti lapsettomalle on varmasti kipeää, kun ystävä saa lapsen, jos sitä kipua ei pysty käsittelemään eikä hyväksymään. Jos ystäväsi toimintatapa loukkaa sinua, vastaavassa tilanteessa sanoisin suoraan asiasta tai ottaisin etäisyyttä.
Tahallisesti lapseton ystäväni ei voinut sietää lastani. Itse olen sen verran vahva, että voin valita ystäväni, niin julmalta kuin se kuulostaa. Itseään saa myös suojella jos ei ole sinut ystävän kipuilun tai epäasiallisen käytöksen takia. En koskaan ottanut lasta mukaani tavatessani tätä nykyisin entistä ystävääni. Hän jaksoi aina muistuttaa, miten lapset ovat kamalia, riesoja, sitovia. Niin loppui sekin ystävyys. En ole pahoillani.
Laittaisin yhteydenpidon tauolle tuollaisessa ystävyydessä. Tsemppiä! Etsi uusia, itsesi kanssa samanhenkisiä ystäviä, joita kiinnostavat myös sinun kuulumisesi.
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä, miten yksi lapsi voi viedä noin ajan? Ettei mitään muuta ehdi kun touhuta lapsen kanssa tai olla kiinnostunut mistään!? Itselläni oli 90-luvulla 4 lasta kotona!! 5,4, 2 ja 0 vuotta! En silti vain uppoutunut lapsiini. Tein käsitöitä, luin kirjoja, seurasin maailman tapahtumia paremmin kun nykyisin! Minulla oli useampikin ihan oma juttu meneilläni. Kävin harrastamassa! Enemmän olen huolissani Ap:sta kun hänen lapsettomasta ystävästään, joka on varmaan aivan hermona kun Ap:n kanssa juttelee! Joskus käy vaan niin, että elämä kuljettaa ystävätkin eri suuntiin ja se entinen yhteys katoaa! Se on surullista, mutta elämässä voidaan kulkea eri suuntaan. Olin itse kotona 7 vuotta ja kyllä huomasin, että ystäväni jolla yksi lapsi ja uraputki päällä, jutut eivät oikein kohdanneet. Sitten kun menin töihin, aloitin urani alusta ja hän oli jo pitkällä! Tuloni vain ehkä puolet hänen! En voinut osallistua matkoille tai reissuihin hänen kanssaan. Enkä sujahtaa kyläreissulle lentokoneella! Se sitten jäi.
Lapsia 4 niin ei siinä ehdi harrastaa jos haluaa olla lasten elämässä. Tottakai uutisia seurata jne.
Mitäpä jos tuo tahattomasti lapseton ei muutenkaan ole kiinnostunut mistään toisten ihmisten iloista?
Se selittäisi, miksei halua kuulla mitään lapsestasi.
Itsekkyys ja empatiakyvyttömyys ovat piirteitä, joita harvemmin tulee ajatelleeksi.
Mutta jos alat miettiä, mitkä ovat olleet yleensä niitä "yhteisiä" juttujanne, niin ehkä huomaat hämmästykseksesi, että tämä "ystäväsi" ei muutenkaan ole ollut mistään kiinnostunut, mikä ei liittyisi juuri häneen itseensä.
Pane kiertoon tuollaiset "ystävät"
On