Narkkiäiti kokee onnistuneensa 5. lapsen kohdalla "vieroittumaan"

minä vaan kysyn kirjoitti:

Syntyivätkö ne sijoitetut lapset huumeriippuvaisina ja jäikö heille äidin huumeidenkäytöstä johtuvia kehityshäiriöitä?

Harvasta kamasta tulee niin pahoja vaurioita kuin alkoholista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.

En toki tiedä, missä he ovat olleet perhekuntoutuksessa, mutta monessa perhekuntoutuksessa ei ole riittävää tietotaitoa vakavien päihdeongelmien hoitamiseen. Artikkelin mainitsemassa Ainossa on taas valtava tieto päihdeongelmien kuntoutuksesta, koska työntekijät ovat sitä varten koulutettuja.

Kerropa sitten Ainon onnistumisprosentti. Kuinka moni on kuivilla 5 vuoden päästä? Entäs työelämässä? Miten verrattuna niihin nisteihin, jotka eivät saa apua (niistäkin aina silloin tällöin joku pääsee kuiville ja elämänsyrjään kiinni.)

Niin kauan kun rahat näihin otetaan veroista, pitäisi hieman miettiä sitä hyötysuhdettakin. Jos sadasta narkista ehkä yksi pelastuu elämälle, on 99 % panostuksesta mennyt hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näille ei hankita ehkäisyä? Tuolla äidillä oli tuossa yhdessä takaa päin otetussa kuvassa aika iso maha. Onko taas raskaana? Ikää 25 ja viisi lasta jo joista neljä huostassa ja yksi vahvasti tuettuna asuu vanhempien kanssa kärsittyään vastasyntyneenä kuukausien vieroitushoidon.

En tajua, miksi tuollaisia ihmisen irvikuvia edes halutaan auttaa. Eiköhän se ole tullut selväksi että huumeet on tällekin "äidille" se elämän rakkain asia, eikä minkäänlaista kykyä myötätuntoon ole. Jos olisi, hän olisi itse kestänyt vaikka millaiset vieroitusoireet heti saatuaan tietää olevansa raskaana sen sijaan, että vauva joutuu käymään saman läpi vastasyntyneenä.

Jokainen näitä auttava ihminen on vain ja ainoastaan mahdollistaja. Ainoa mikä auttaa päihteidenkäyttäjien kanssa, on ns. tough love. Eli että saat olla osa perhettä ja yhteiskuntaa ja saat apua sitten, ja vasta sitten, kun olet osoittanut haluavasi parempaa elämää. Eli katkolle pääsee vaan selvinpäin, lapsensa saa tavata vasta kun on ollut päihteetön JA ILMAN KORVAUSHOITOA useita kuukausia jne. Koska nuo korvaushoidot ovat vain samaa paskaa eri paketissa. Silkkaa itsepetosta. Huumeisiin pätee tasan sama kuin tupakkaan: on niitä, jotka yrittävät lopettaa Nicoretten avulla ja niitä, jotka lopettavat sillä, että eivät sytytä enää yhtään uutta savuketta.

Israelissa oli aikanaan tapana vieroittaa huumeista sillä, että narkki pantiin selliin ja ovi lukkoon. Kun möly lakkasi kuulumusta, mentiin katsomaan, vieroittuiko ihminen. Joskus ne nimittäin tietysti vieroittuivat aika lopullisesti. Mutta ne vieroitusoireet ovat se kiirastuli, minkä läpi on sen oman tahdon riitettävä. Jos se ei riitä, ei se riitä kuivilla pysymiseenkään.

Ja jos kerran vauvat, vastasyntyneet, pakotetaan sen läpi, miksi ihmeessä kaiken aiheuttanut äiti päästetään helpommalla?

Hölmö kirjoitus ja paljastaa kirjoittajansa tietämättömyyden aiheesta.

Tahdonvoimalla voi toki lopettaa ja jos se onnistuu niin sitten ei välttämättä mitään apua tarvitsekaan. Mutta niillä joilla on vaikein päihderiippuvuus sillä tahdonvoimalla ei tehdä paljoakaan. Tällaiset ihmiset tarvitsevat apua, pelkkä tahdonvoimalla ponnistelu ei yleensä auta mutta sitten kun saadaan apua voi tulla hyviä tuloksia.

Sitä paitsi vaikeinta päihderiippuvuudesta toipumisessa suinkaan ole lopettaminen. Kyllä useimmat pystyy sen ainakin pakon edessä kärsimään. Vaikeinta on se, ettei aloita uudestaan. Ne viekkarit on yleensä pikkujuttu verrattuna siihen, että päihteiden lopettaminen jättää valtavan tyhjiön elämään (mikä on ehkä ennen päihteitä ollutkin ja mitä on yritetty päihteillä täyttää).

Jos tahdonvoima ei riitä se ei välttämättä tarkoita etteikö ihminen voisi pysyä kuivilla. Sitä ongelmaa pitää vaan lähestyä eri kantilta kuin "havuja prkl nyt sisuunnut ja otat ittees niskasta kii".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.

En toki tiedä, missä he ovat olleet perhekuntoutuksessa, mutta monessa perhekuntoutuksessa ei ole riittävää tietotaitoa vakavien päihdeongelmien hoitamiseen. Artikkelin mainitsemassa Ainossa on taas valtava tieto päihdeongelmien kuntoutuksesta, koska työntekijät ovat sitä varten koulutettuja.

Kerropa sitten Ainon onnistumisprosentti. Kuinka moni on kuivilla 5 vuoden päästä? Entäs työelämässä? Miten verrattuna niihin nisteihin, jotka eivät saa apua (niistäkin aina silloin tällöin joku pääsee kuiville ja elämänsyrjään kiinni.)

Niin kauan kun rahat näihin otetaan veroista, pitäisi hieman miettiä sitä hyötysuhdettakin. Jos sadasta narkista ehkä yksi pelastuu elämälle, on 99 % panostuksesta mennyt hukkaan.

Narkki joka jojoilee kadun ja hoidon välillä on sekin halvempi kuin narkki joka jatkuvasti kuormittaa oikeuslaitosta, poliisia ja terveydenhuoltoa ja aiheuttaa omaisuusrikoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.

En toki tiedä, missä he ovat olleet perhekuntoutuksessa, mutta monessa perhekuntoutuksessa ei ole riittävää tietotaitoa vakavien päihdeongelmien hoitamiseen. Artikkelin mainitsemassa Ainossa on taas valtava tieto päihdeongelmien kuntoutuksesta, koska työntekijät ovat sitä varten koulutettuja.

Kerropa sitten Ainon onnistumisprosentti. Kuinka moni on kuivilla 5 vuoden päästä? Entäs työelämässä? Miten verrattuna niihin nisteihin, jotka eivät saa apua (niistäkin aina silloin tällöin joku pääsee kuiville ja elämänsyrjään kiinni.)

Niin kauan kun rahat näihin otetaan veroista, pitäisi hieman miettiä sitä hyötysuhdettakin. Jos sadasta narkista ehkä yksi pelastuu elämälle, on 99 % panostuksesta mennyt hukkaan.

Luuletko, ettei sitä olla yhtään mietitty? Ehkä ei tarpeeksi, koska muuten Suomessa pääsisi nopeammin ja helpommin muualle kuin pelkkään katkaisuhoitoon. Mutta tuosta kustannusnäkökulmasta on aivan ehdottomasti taloudellisesti kannattavaa hoitaa päihderiippuvuutta, humanismista viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näille ei hankita ehkäisyä? Tuolla äidillä oli tuossa yhdessä takaa päin otetussa kuvassa aika iso maha. Onko taas raskaana? Ikää 25 ja viisi lasta jo joista neljä huostassa ja yksi vahvasti tuettuna asuu vanhempien kanssa kärsittyään vastasyntyneenä kuukausien vieroitushoidon.

En tajua, miksi tuollaisia ihmisen irvikuvia edes halutaan auttaa. Eiköhän se ole tullut selväksi että huumeet on tällekin "äidille" se elämän rakkain asia, eikä minkäänlaista kykyä myötätuntoon ole. Jos olisi, hän olisi itse kestänyt vaikka millaiset vieroitusoireet heti saatuaan tietää olevansa raskaana sen sijaan, että vauva joutuu käymään saman läpi vastasyntyneenä.

Jokainen näitä auttava ihminen on vain ja ainoastaan mahdollistaja. Ainoa mikä auttaa päihteidenkäyttäjien kanssa, on ns. tough love. Eli että saat olla osa perhettä ja yhteiskuntaa ja saat apua sitten, ja vasta sitten, kun olet osoittanut haluavasi parempaa elämää. Eli katkolle pääsee vaan selvinpäin, lapsensa saa tavata vasta kun on ollut päihteetön JA ILMAN KORVAUSHOITOA useita kuukausia jne. Koska nuo korvaushoidot ovat vain samaa paskaa eri paketissa. Silkkaa itsepetosta. Huumeisiin pätee tasan sama kuin tupakkaan: on niitä, jotka yrittävät lopettaa Nicoretten avulla ja niitä, jotka lopettavat sillä, että eivät sytytä enää yhtään uutta savuketta.

Israelissa oli aikanaan tapana vieroittaa huumeista sillä, että narkki pantiin selliin ja ovi lukkoon. Kun möly lakkasi kuulumusta, mentiin katsomaan, vieroittuiko ihminen. Joskus ne nimittäin tietysti vieroittuivat aika lopullisesti. Mutta ne vieroitusoireet ovat se kiirastuli, minkä läpi on sen oman tahdon riitettävä. Jos se ei riitä, ei se riitä kuivilla pysymiseenkään.

Ja jos kerran vauvat, vastasyntyneet, pakotetaan sen läpi, miksi ihmeessä kaiken aiheuttanut äiti päästetään helpommalla?

Niihin vierotusoireisiin voi kuolla. Ei ole inhimillistä. Ei niitä vauvojakaan laiteta vierottumaan mihinkään hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ohjaajana päihdevanhempien ensikodissa. Meillä on niin vahva tuki ja kuntoutus, että edellytykset hyvään vanhemmuuteen todellakin on. Ei ensikodista pois pääse, jos on vähänkään epävarmuutta. Vahva tuki jatkuu myös vuosia kuntoutuksen jälkeenkin.

Lapsen elämä on jo peruuttamasti tuhottu kun raskausaikana käytetty vahvoja huumeita. Vaikka vauva vieroitettiin kahden kuukauden ajan sairaalassa niin vauriot siitä jää loppuelämäksi. En kutsuisi hyväksi vanhemmuudeksi sellaista.

Alkoholi on sikiölle vaarallisempaa kuin huumeet.

Sikiölle ovat vaarallisia KAIKKI PÄIHTEET. Ei niitä ole tarpeen vertailla vaan olla käyttämättä siitä saakka, kun on lapsi pistetty aluille. Ja tarkoitan tällä päihteettömyyttä myös lapsen synnyttyä, koska sinä olet nyt vanhempi etkä ole oikeutettu pilaamaan lapsesi elämää, joka ei tehnyt päätöstä syntyä tänne.

Totta kai kaikki päihteet ovat vaarallisia sikiölle. Siitä ei olekaan kyse. Mutta jos niitä nyt vaarallisuusasteikkoon laittaa, niin alkoholi on kaikista vaarallisin. FAS-lapsilla on rakenteellisia vikoja sydämessä ja muissa sisäelimissä, liian pieni pää, saattaa puuttua joitain elimiä kokonaan SEN LISÄKSI että heillä on oppimishäiriöt, adhd:t, autismin kirjot ja mahdollinen älyllinen kehitysvammaisuus.

Alkoholia kun juo, niin sikiön kehitys hidastuu tai pysähtyy kokonaan. Sikiö kasvaa mahassa vain kun alkoholia ei ole istukan kautta verenkierrossa. Se on hemmetin vaarallinen päihde.

Sen sijaan huumeet ovat vaarallisia eniten siksi, ettei äiti jaksa huolehtia itsestään, esim. painaa sen 38 kiloa, kun ei muista syödä ja tätä kautta aiheuttaa ongelmia sikiölle. Tai elää muuten riskialttiisti, saa piikeistä hepatiitin tai nussiessaan sukupuolitauteja. 

Huume itsessään ei hidasta sikiönkasvua, ei ainakaan samalla tavalla kuin alkoholi. Se aiheuttaa neurologisia häiriöitä ja vieroitusoireita, lisää keskenmenon ja pienipainoisuuden riskiä, mutta sisäelimet kehittyvät normaalisti eikä lapsesta välttämättä tule älyllisesti kehitysvammaista, jos äiti käyttää vain huumeita, mutta ei alkoholia. Jos huumeitten lisäksi polttaa tupakkaa ja juo, on seuraukset sikiölle erityisen pahat. 

FAS-lapsella ei välttämättä ole syntyessään edes silmäluomia, riippuu siitä, millä sikiönkehityksen kaudella änkyräkännejä on vedetty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ohjaajana päihdevanhempien ensikodissa. Meillä on niin vahva tuki ja kuntoutus, että edellytykset hyvään vanhemmuuteen todellakin on. Ei ensikodista pois pääse, jos on vähänkään epävarmuutta. Vahva tuki jatkuu myös vuosia kuntoutuksen jälkeenkin.

Lasten kannalta olisi kuitenkin parempi ottaa ne pois ja antaa adoptioon perheille, joissa on hyvä sosioekonominen asema. Tutkimukset kun ovat osoittaneet, että lapset pärjäävät parhaiten a) ydinperheessä ja b) perheen sosioekonomisen aseman mukaan.

Kuivilla oleva narkki on ehkä askelman narkkaavaa narkkia yläpuolella, mutta ei se mitään kovin kummoista elämää lapselleen silti kykene tarjoamaan. Itsekin osoitat, miten lapsille annetaan se malli, että joku muu hoitaa. Päihdevanhempi ei koskaan eikä missään olosuhteissa pysty luomaan lapselleen kunnollista perusturvallisuudentunnetta, koska hänellä ei ole itsellä elämä hallinnassa.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet että adoptiolapsilla on lähes poikkeuksetta emotionaalisia haavoja adoption vuoksi. Eli asia lapsen parhaasta ei suinkaan ole niin yksinkertainen kuin kuvittelet.

Lähes poikkeuksetta emotionaalisia haavoja turvallisessa ja vakaassa ympäristössä vs. ehdottoman varmasti emotionaalisia haavoja turvattomassa epävakaassa ympäristössä narkin hoteissa? Pelkästään se, että eletään ensikodissa ensimmäiset kuukaudet, vs. oikeassa kodissa, vaikuttaa paljon...

Tämän tutkimuksen näkisin mielelläni. Tutkimuksen siitä että ensikodissa ensimmäisten kuukausien viettämisellä olisi jonkinlainen merkitys. Arvaan kahdesti löydätkö lähdettä väitteellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ohjaajana päihdevanhempien ensikodissa. Meillä on niin vahva tuki ja kuntoutus, että edellytykset hyvään vanhemmuuteen todellakin on. Ei ensikodista pois pääse, jos on vähänkään epävarmuutta. Vahva tuki jatkuu myös vuosia kuntoutuksen jälkeenkin.

Lasten kannalta olisi kuitenkin parempi ottaa ne pois ja antaa adoptioon perheille, joissa on hyvä sosioekonominen asema. Tutkimukset kun ovat osoittaneet, että lapset pärjäävät parhaiten a) ydinperheessä ja b) perheen sosioekonomisen aseman mukaan.

Kuivilla oleva narkki on ehkä askelman narkkaavaa narkkia yläpuolella, mutta ei se mitään kovin kummoista elämää lapselleen silti kykene tarjoamaan. Itsekin osoitat, miten lapsille annetaan se malli, että joku muu hoitaa. Päihdevanhempi ei koskaan eikä missään olosuhteissa pysty luomaan lapselleen kunnollista perusturvallisuudentunnetta, koska hänellä ei ole itsellä elämä hallinnassa.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet että adoptiolapsilla on lähes poikkeuksetta emotionaalisia haavoja adoption vuoksi. Eli asia lapsen parhaasta ei suinkaan ole niin yksinkertainen kuin kuvittelet.

Adoptio ei tietenkään ole optimaalinen vaihtoehto. Mutta on se kuitenkin parempi kuin kelvottomat vanhemmat, jotka eivät kykene edes itseään elättämään tai itse lapselleen kotia hankkimaan.

Vedät jälleen mutkia suoriksi. Se ei tee vanhemmasta kelvotonta ettei kykene itseään elättämään, voi olla sairastanut esim syövän tai masennuksen niin ettei ole kuntoutunut työkuntoiseksi. Voi kuitenkin olla ihan hyvä vanhempi.

Mutta kaikki varmasti ovat samaa mieltä että adoptio on varmasti parempi vaihtoehto kuin kelvottomat vanhemmat. Tässä nyt onkin kyse siitä että millainen on kelvoton vanhempi. Lapsen parasta suurin osa ihmisistä varmasti ajattelee, paitsi ne jotka ajattelevat ensin kuluja yhteiskunnalle. Mutta nämä jotka ajattelevat ensin kuluja yhteiskunnalle, eivät sitten kannata esim ilmaista ehkäisyäkään koska ”periaate”, jolla ei sitten olekaan mitään oikeita perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset ovat alinta pohjasakkaa ammattirikollisten ohella.

Koko ikänsä narkanneet eivät voi tarjota lapselle MITÄÄN elämän eväitä vaikka kuinka olisivat hetkellisesti kuivilla.

Narkkariäitien tulisi saada syyte ja tuomio vammantuottamuksesta, jos lapsi syntyy vieroitusoireisena. Vauva tulisi ottaa samantien huostaan ilman vanhempien tapaamisoikeutta.

Mitä nopeammin nämä ihmiset kuolevat yliannostuksiin, sen parempi koko yhteiskunnalle ja heidän lapsilleen,

Ai jaa. Kyllä mä oon pystynyt kummasti lapselleni tarjoamaan hyvän, turvallisen kodin ja kiintymyssuhteen ja sitä mieltä oli kaikki sossutkin ennen kuin asiakkuudet lopetettiin tarpeettomina.

Olisi kiva kuulla lapsen mielipide tästä sitten aikuisena. Päihteidenkäyttäjät eivät välttämättä itse ollenkaan tajua miten se vaikuttaa lapsiin. Oletko esim. pystynyt antamaan lapsellesi kulttuurista pääomaa, aineellista turvaa, opettamaan hänelle erilaisia yhteiskuntataitoja, oletko vienyt häntä matkoille ja tukenut kouluttautumista ym? Turvallinen elämä on muutakin kuin perus koti ja ruoka.

Työssäkäyvänä isänä täytyy todeta että melkoista vittuilua ja paskaa.

Minulla ei ole edes alkoholiongelmaa, en narkkaa, enkä ole kokeilutkaan huumeita.

Pitää todeta että duunit vie sen verran mehuja elämästä ja kun illalla tulen kotiin ja nyt syön päivällistä ja menen kohta nukkumaan että jaksan aamulla duuniin neljältä. Niin en minä ole vienyt esikuista mihinkään lomille tai edes korkeasaareen kertaakaan.

Omat vanhemmat sentään jaksoivat viedä kun 80-luvulla työelämä oli armollisempi ja ostovoima parempi.

Mulla olis varaa, mutta ei ole aikaa yhtään viedä tai tarjota kultuurista pääomaa vai mitä helvettiä sä kirjotitkaan. Kuulostaa ihan vittumaiselta paskanjauhamiselta oikeesti.

Ruuat kykenen antamaan ja katon pään päälle. Läksyjä en kerkeä vahtimaan ja en auttaa kokeisiin lukemisissakaan.

Se siitä sitten. Mun vaimo on duunissa kanssa ja ei meillä oikesti aikaa jää kuin pikaruokaan pakkaseen mikro tyylillä.

Hyvä teidän työttömien on tarjota kultuurista ja mitä helvettiä sä kirjotitkaan. Ihme paskaa sitä saa lukea nykyään.

Vaikutat kirjoittamasi perusteella tunnekylmältä isältä.

Perinteinen luterilaistyyppinen työtä painava yrittäjä iskä tai keikkaa tekevä duunari.

Eipä moni isä kerkeä lapsiaan näkeä kuin viikonloppuisin vaikka kotona käyvätkin nukkumassa.

He maksavat tämän maan verot.

Yleensä ne silti jaksaa viedä lapsia huvipuistoon ja lomalle ja perheessä syödään muutakin kuin eineksiä. Ja lasten läksyt vahditaan ja niitä ja kuljetuspalvelu Isi kuskaa harrastuksiin ja niin edelleen.

Siis nimenomaan niissä perheissä, missä ne verot maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buprenorfiinia saa ihan kivun hoitoon ja sitä moni suomalainen perheen isä tai äiti käyttää joka päivä. Päivittäin käytettynä ei mene ns pää sekaisin. Kyllä tuo on jo elämän kuntoon saamista.

Minusta on outoa, miten narkkarit olettavat kaikkien muidenkin käyttävän. Suurin osa suomalaisista ei käytä päivittäin mitään kipulääkkeitä saati Subutexia ja vertaisiaan.

Minä kerran kysyin psykiatrilta, voisinko saada ahdistuoireisiin Buspironia, kun olin huolissani bentsojen mahdollisesta koukuttavuudesta. Psykiatrin kommentti oli, ettei sitä määrätä kuin alkoholisteille ja narkeille, jotka eivät voi bentsoja käyttää koska eivät kykene käyttöään hallitsemaan. "Käytä sä sitä Alproxia vaan, ei sun tapaiset ihmiset ikinä koukkuun jää". Lisäksi huomautti että Buspironi on merkittävästi kalliimpi kuin bentsot, eli sitä ei kannata käyttää ellei ole pakko.

Eri lääke toki kyseessä, mutta kyllä minusta vaikuttaa että Suomessa on hyvin tarkkaan narkkien lääkkeet ja tavisten lääkkeet erillään. Mitä tuttujen leikkausten jälkeisiä lääkkeitä olen kuullut, opioideista käytetään Tramalia ehkä viikon verran (isot selkäleikkaukset esim) ja sen jälkeen mennään ipubrofeenilla ja panadolilla. Tekonivelleikkausjonossa olevat ovat saaneet Panacodia. Sitä en tiedä mitä osastolla on mennyt suoneen isojen leikkausten jälkee, oletettavasti morfiinia.

Näyttää muuten olevan niin, että nuo minun listaamani lääkkeet ovat paitsi halpoja, myös Kela-korvattavia. Subutex ei näyttänyt olevan. Joten miksi kukaan käyttäisi sitä, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Suurissa leikkauksissa ei anneta nykyään opioideja kuin heräämössä. Tavoite on sen jälkeen mennä panadolilla ja buranalla. Sektion jälkeen onnistuinkin, mutta sappirakon puoliavoin poisto oli todella kivulias ja seuraavan yön tarvitsin opioideja. Sitten kotiin buranalla ja panadolilla. En ole minkään sortin addikti vaan ihan tavis. Raskaana ollessa taas kärsin kovista kivuista ja silloin lääkärit määräsivät ihan huoletta panacodia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten surettaa, että vuoden parin päästä nämä vaativat aiemmat lapset itselleen (jos ovat edes jotenkin kuivilla yhä). Lapset, jotka ovat ikänsä asuneet muualla, menettävät vanhempansa (rakastavat sijaisvanhemmat ovat tuossa ne oikea äiti ja isä, ei lisääntyjät), ja sijaisvanhemmat menettävät rakkaat lapsensa. Tämän takia minusta ei koskaan olisi ollut sijaisvanhemmaksi. Sekoaisin, jos pitäisi vauvasta asti hoitamani lapsi antaa vuosien jälkeen pois.

Mielestäni jonkin aikarajan jälkeen ei lapsia enää pitäisi palauttaa, vaikka yhteyttä biologisiin vanhempiin pidettäisiinkin.

Olen samaa mieltä. Olen siis se aiempi kommentoija, jonka huumeongelmaisen siskon 8v. poika asuu isovanhemmillaan, missä on asunut taaperosta asti.

Olisi ajatuksena ihan kauhea, että hänet nyt koululaisena siirrettäisiin asumaan käytännössä vieraan ihmisen kanssa. Varsinkin, kun kaikenlaisia tuen tarpeita hänellä on jo nyt. Ennenkaikkea se olisi epäreilua lapselle.

Muutenkin koululaisella alkaa olla jo aika paljon taustaa ja rakennetut elämänpiirit, eikä enää sen ikäisen elämää enää voi aloittaa täysin uudestaan.

Olen myös sitä mieltä, että jos sijoitus on kestänyt vuoden tai kauemmin (vauvoilla ja taaperoilla riittää lyhyempikin aika), ja johtunut vanhemman vakavista syistä: lapsen laiminlyönti-,  vanhemman mielenterveyden hajoaminen- , päihdekäyttö- tai rikostuomiosta, niin sijoitusta ei pureta. Lapsella on oikeus pysyvyyteen. Lapsen oikeudet on tässä maassa ihan liian heikoilla kantimilla, miettii nyt vaikka pientä Vilja Erikaa, joka kuoli oman isän käsissä. 

Sitten lukee ihan kummissaan, että lapsen vanhempi on sairastunut esim. syöpään ja lapsi on siksi "väliaikaisesti" sijoitettu, eikä palauteta enää täyspäiselle vanhemmalleen, joka on tervehtynyt ja pystyy huolehtimaan lapsesta. Kumpikin kaipaa toisiaan. Sitä ihmettelen! Onko se lapsen etu? 

Lapsille pitäisi määrätä oma asianajaja näissä jutuissa. Lapsen etu jää niin usein jalkoihin, se sellainen terve maalaisjärki näiden sosiaalitätien "vanhemmuutta pitää tukea" höpötyksessä joo- mutta ei lapsen kustannuksella!

Siis millä lailla mielenterveyden hajoaminen on jotenkin vanhemman omaa sössimistä mutta syöpään sairastuminen ei? Kumpaankin voi kuolla, kumpikin voi uusia ja kummastakin voi parantua. Kumpikaan ei ole ihmisen oma vika eikä toista pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.

En toki tiedä, missä he ovat olleet perhekuntoutuksessa, mutta monessa perhekuntoutuksessa ei ole riittävää tietotaitoa vakavien päihdeongelmien hoitamiseen. Artikkelin mainitsemassa Ainossa on taas valtava tieto päihdeongelmien kuntoutuksesta, koska työntekijät ovat sitä varten koulutettuja.

Kerropa sitten Ainon onnistumisprosentti. Kuinka moni on kuivilla 5 vuoden päästä? Entäs työelämässä? Miten verrattuna niihin nisteihin, jotka eivät saa apua (niistäkin aina silloin tällöin joku pääsee kuiville ja elämänsyrjään kiinni.)

Niin kauan kun rahat näihin otetaan veroista, pitäisi hieman miettiä sitä hyötysuhdettakin. Jos sadasta narkista ehkä yksi pelastuu elämälle, on 99 % panostuksesta mennyt hukkaan.

Ei todellakaan tule miettiä mitään hyötysuhdetta. Ihminen on ihminen. Jos aletaan ihmisen hyötysuhteita mittaamaan, ollaan petollisen lähellä yhteiskuntaa jollaista 30-luvulla eräs itävaltalaismies tavoitteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ohjaajana päihdevanhempien ensikodissa. Meillä on niin vahva tuki ja kuntoutus, että edellytykset hyvään vanhemmuuteen todellakin on. Ei ensikodista pois pääse, jos on vähänkään epävarmuutta. Vahva tuki jatkuu myös vuosia kuntoutuksen jälkeenkin.

Lasten kannalta olisi kuitenkin parempi ottaa ne pois ja antaa adoptioon perheille, joissa on hyvä sosioekonominen asema. Tutkimukset kun ovat osoittaneet, että lapset pärjäävät parhaiten a) ydinperheessä ja b) perheen sosioekonomisen aseman mukaan.

Kuivilla oleva narkki on ehkä askelman narkkaavaa narkkia yläpuolella, mutta ei se mitään kovin kummoista elämää lapselleen silti kykene tarjoamaan. Itsekin osoitat, miten lapsille annetaan se malli, että joku muu hoitaa. Päihdevanhempi ei koskaan eikä missään olosuhteissa pysty luomaan lapselleen kunnollista perusturvallisuudentunnetta, koska hänellä ei ole itsellä elämä hallinnassa.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet että adoptiolapsilla on lähes poikkeuksetta emotionaalisia haavoja adoption vuoksi. Eli asia lapsen parhaasta ei suinkaan ole niin yksinkertainen kuin kuvittelet.

Veikkaan silti, että pienempi riski niihin haavoihin on, kun pieni lapsi pääsee asumaan turvalliseen kotiin kykeneville vanhemmille. Siis verrattuna siihen, että jatkaisi ongelmaisilla vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näille ei hankita ehkäisyä? Tuolla äidillä oli tuossa yhdessä takaa päin otetussa kuvassa aika iso maha. Onko taas raskaana? Ikää 25 ja viisi lasta jo joista neljä huostassa ja yksi vahvasti tuettuna asuu vanhempien kanssa kärsittyään vastasyntyneenä kuukausien vieroitushoidon.

En tajua, miksi tuollaisia ihmisen irvikuvia edes halutaan auttaa. Eiköhän se ole tullut selväksi että huumeet on tällekin "äidille" se elämän rakkain asia, eikä minkäänlaista kykyä myötätuntoon ole. Jos olisi, hän olisi itse kestänyt vaikka millaiset vieroitusoireet heti saatuaan tietää olevansa raskaana sen sijaan, että vauva joutuu käymään saman läpi vastasyntyneenä.

Jokainen näitä auttava ihminen on vain ja ainoastaan mahdollistaja. Ainoa mikä auttaa päihteidenkäyttäjien kanssa, on ns. tough love. Eli että saat olla osa perhettä ja yhteiskuntaa ja saat apua sitten, ja vasta sitten, kun olet osoittanut haluavasi parempaa elämää. Eli katkolle pääsee vaan selvinpäin, lapsensa saa tavata vasta kun on ollut päihteetön JA ILMAN KORVAUSHOITOA useita kuukausia jne. Koska nuo korvaushoidot ovat vain samaa paskaa eri paketissa. Silkkaa itsepetosta. Huumeisiin pätee tasan sama kuin tupakkaan: on niitä, jotka yrittävät lopettaa Nicoretten avulla ja niitä, jotka lopettavat sillä, että eivät sytytä enää yhtään uutta savuketta.

Israelissa oli aikanaan tapana vieroittaa huumeista sillä, että narkki pantiin selliin ja ovi lukkoon. Kun möly lakkasi kuulumusta, mentiin katsomaan, vieroittuiko ihminen. Joskus ne nimittäin tietysti vieroittuivat aika lopullisesti. Mutta ne vieroitusoireet ovat se kiirastuli, minkä läpi on sen oman tahdon riitettävä. Jos se ei riitä, ei se riitä kuivilla pysymiseenkään.

Ja jos kerran vauvat, vastasyntyneet, pakotetaan sen läpi, miksi ihmeessä kaiken aiheuttanut äiti päästetään helpommalla?

Niihin vierotusoireisiin voi kuolla. Ei ole inhimillistä. Ei niitä vauvojakaan laiteta vierottumaan mihinkään hoitamatta.

Vauvan syytön siihen, että äiti on narkki. Narkki on ihan itse kamansa hankkinut ja vetänyt. Ei ole oikein, että vauva kärsii. On ihan oikein, että vapaata tahdosta päänsä sekaisin vetänyt kärsii vieroitusoireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näille ei hankita ehkäisyä? Tuolla äidillä oli tuossa yhdessä takaa päin otetussa kuvassa aika iso maha. Onko taas raskaana? Ikää 25 ja viisi lasta jo joista neljä huostassa ja yksi vahvasti tuettuna asuu vanhempien kanssa kärsittyään vastasyntyneenä kuukausien vieroitushoidon.

En tajua, miksi tuollaisia ihmisen irvikuvia edes halutaan auttaa. Eiköhän se ole tullut selväksi että huumeet on tällekin "äidille" se elämän rakkain asia, eikä minkäänlaista kykyä myötätuntoon ole. Jos olisi, hän olisi itse kestänyt vaikka millaiset vieroitusoireet heti saatuaan tietää olevansa raskaana sen sijaan, että vauva joutuu käymään saman läpi vastasyntyneenä.

Jokainen näitä auttava ihminen on vain ja ainoastaan mahdollistaja. Ainoa mikä auttaa päihteidenkäyttäjien kanssa, on ns. tough love. Eli että saat olla osa perhettä ja yhteiskuntaa ja saat apua sitten, ja vasta sitten, kun olet osoittanut haluavasi parempaa elämää. Eli katkolle pääsee vaan selvinpäin, lapsensa saa tavata vasta kun on ollut päihteetön JA ILMAN KORVAUSHOITOA useita kuukausia jne. Koska nuo korvaushoidot ovat vain samaa paskaa eri paketissa. Silkkaa itsepetosta. Huumeisiin pätee tasan sama kuin tupakkaan: on niitä, jotka yrittävät lopettaa Nicoretten avulla ja niitä, jotka lopettavat sillä, että eivät sytytä enää yhtään uutta savuketta.

Israelissa oli aikanaan tapana vieroittaa huumeista sillä, että narkki pantiin selliin ja ovi lukkoon. Kun möly lakkasi kuulumusta, mentiin katsomaan, vieroittuiko ihminen. Joskus ne nimittäin tietysti vieroittuivat aika lopullisesti. Mutta ne vieroitusoireet ovat se kiirastuli, minkä läpi on sen oman tahdon riitettävä. Jos se ei riitä, ei se riitä kuivilla pysymiseenkään.

Ja jos kerran vauvat, vastasyntyneet, pakotetaan sen läpi, miksi ihmeessä kaiken aiheuttanut äiti päästetään helpommalla?

Hölmö kirjoitus ja paljastaa kirjoittajansa tietämättömyyden aiheesta.

Tahdonvoimalla voi toki lopettaa ja jos se onnistuu niin sitten ei välttämättä mitään apua tarvitsekaan. Mutta niillä joilla on vaikein päihderiippuvuus sillä tahdonvoimalla ei tehdä paljoakaan. Tällaiset ihmiset tarvitsevat apua, pelkkä tahdonvoimalla ponnistelu ei yleensä auta mutta sitten kun saadaan apua voi tulla hyviä tuloksia.

Sitä paitsi vaikeinta päihderiippuvuudesta toipumisessa suinkaan ole lopettaminen. Kyllä useimmat pystyy sen ainakin pakon edessä kärsimään. Vaikeinta on se, ettei aloita uudestaan. Ne viekkarit on yleensä pikkujuttu verrattuna siihen, että päihteiden lopettaminen jättää valtavan tyhjiön elämään (mikä on ehkä ennen päihteitä ollutkin ja mitä on yritetty päihteillä täyttää).

Jos tahdonvoima ei riitä se ei välttämättä tarkoita etteikö ihminen voisi pysyä kuivilla. Sitä ongelmaa pitää vaan lähestyä eri kantilta kuin "havuja prkl nyt sisuunnut ja otat ittees niskasta kii".

Tämä on totta. Mä oon toipuva narkkari ja vaikka vieroitusoireet ovat täyttä helvettiä (pahimmillaan bentsoista tai vahvoista opioideista sellaiset ettei suurin osa voi kuvitellakaan) niin vaikeinta on juurikin se, ettei aloita uudestaan.

Suurin osa ihan katuojanisteistäkin kärsii viekkareita tämän tästä kun on pakko - rahat loppu, myyjää ei saa kiinni, ollaan putkassa tai tutkintavankeudessa.

Mut toi on vaarallinen harhaluulo. Mä luulin itsekin että jos pystyy lopettamaan, niin ei ole mikään kovin kummoinen addikti. Sitten kun onnistuin lopettamaan niin saatoin todella itselleni, että sitten kun tulee "oikea" tarve lopettaa, voin sitten taas lopettaa, ja nyt voin käyttää huoletta.

Kuulostaa älyvapaalta mutta kyseessä on täysin sama harha kuin alkoholistilla, joka "todistaa" että pystyy viettämään tipattoman tammikuun ja sitten jatkaa heti dokaamista.

Lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ei mitään verrattuna siihen ettei aloita taas.

Y.t. lopetin viimeksi yli 8v sitten, mutta tein päätöksen olla aloittamatta uudestaan viimeksi tänä aamuna.

En jaksa lukea koko ketjua. Luin myös tuo jutun ja tulin surulliseksi, kun mietin näiden vanhempien lapsuutta/ nuoruutta.

Lapsesta saakka, ovat katsoneet päihteiden käyttöä. Ei ole ollut mitään normaalia mallia elämään. Hoitamattomia mielenterveysongelmia, huumenuoruus.

Huh, äiti painanut 38 kiloa ensimmäisen raskauden aikana. Ihan hirveää ollut näillä vanhemmilla. Onneksi saavat tukea nyt, en puolusta heidän huumeiden käyttöä.

Toivottavasti lapset saavat kaikki paremmat lähtökohdat, ja tarvittavat erityistuet. Ja vanhemmat joskus seisovat omilla jaloillaan. onhan näitä onnistumisia joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näille ei hankita ehkäisyä? Tuolla äidillä oli tuossa yhdessä takaa päin otetussa kuvassa aika iso maha. Onko taas raskaana? Ikää 25 ja viisi lasta jo joista neljä huostassa ja yksi vahvasti tuettuna asuu vanhempien kanssa kärsittyään vastasyntyneenä kuukausien vieroitushoidon.

En tajua, miksi tuollaisia ihmisen irvikuvia edes halutaan auttaa. Eiköhän se ole tullut selväksi että huumeet on tällekin "äidille" se elämän rakkain asia, eikä minkäänlaista kykyä myötätuntoon ole. Jos olisi, hän olisi itse kestänyt vaikka millaiset vieroitusoireet heti saatuaan tietää olevansa raskaana sen sijaan, että vauva joutuu käymään saman läpi vastasyntyneenä.

Jokainen näitä auttava ihminen on vain ja ainoastaan mahdollistaja. Ainoa mikä auttaa päihteidenkäyttäjien kanssa, on ns. tough love. Eli että saat olla osa perhettä ja yhteiskuntaa ja saat apua sitten, ja vasta sitten, kun olet osoittanut haluavasi parempaa elämää. Eli katkolle pääsee vaan selvinpäin, lapsensa saa tavata vasta kun on ollut päihteetön JA ILMAN KORVAUSHOITOA useita kuukausia jne. Koska nuo korvaushoidot ovat vain samaa paskaa eri paketissa. Silkkaa itsepetosta. Huumeisiin pätee tasan sama kuin tupakkaan: on niitä, jotka yrittävät lopettaa Nicoretten avulla ja niitä, jotka lopettavat sillä, että eivät sytytä enää yhtään uutta savuketta.

Israelissa oli aikanaan tapana vieroittaa huumeista sillä, että narkki pantiin selliin ja ovi lukkoon. Kun möly lakkasi kuulumusta, mentiin katsomaan, vieroittuiko ihminen. Joskus ne nimittäin tietysti vieroittuivat aika lopullisesti. Mutta ne vieroitusoireet ovat se kiirastuli, minkä läpi on sen oman tahdon riitettävä. Jos se ei riitä, ei se riitä kuivilla pysymiseenkään.

Ja jos kerran vauvat, vastasyntyneet, pakotetaan sen läpi, miksi ihmeessä kaiken aiheuttanut äiti päästetään helpommalla?

Niihin vierotusoireisiin voi kuolla. Ei ole inhimillistä. Ei niitä vauvojakaan laiteta vierottumaan mihinkään hoitamatta.

Vauvan syytön siihen, että äiti on narkki. Narkki on ihan itse kamansa hankkinut ja vetänyt. Ei ole oikein, että vauva kärsii. On ihan oikein, että vapaata tahdosta päänsä sekaisin vetänyt kärsii vieroitusoireet.

No sadisti mikä sadisti. Minusta kenenkään ei tule kärsiä kipuja kuolemanuhkaa jos se on vältettävissä. Addiktio on sairaus. Mieti nyt itsekin, onko kukaan narkkari kahdeksanvuotiaana kertonut haluavansa isona narkkariksi. Ei yksikään. Jutunkin narkkari oli alkanut käyttää päihteitä 12-vuotiaana, PIKKULAPSENA. Ei empatia ole mikään rajallinen tunne. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset ovat alinta pohjasakkaa ammattirikollisten ohella.

Koko ikänsä narkanneet eivät voi tarjota lapselle MITÄÄN elämän eväitä vaikka kuinka olisivat hetkellisesti kuivilla.

Narkkariäitien tulisi saada syyte ja tuomio vammantuottamuksesta, jos lapsi syntyy vieroitusoireisena. Vauva tulisi ottaa samantien huostaan ilman vanhempien tapaamisoikeutta.

Mitä nopeammin nämä ihmiset kuolevat yliannostuksiin, sen parempi koko yhteiskunnalle ja heidän lapsilleen,

Ai jaa. Kyllä mä oon pystynyt kummasti lapselleni tarjoamaan hyvän, turvallisen kodin ja kiintymyssuhteen ja sitä mieltä oli kaikki sossutkin ennen kuin asiakkuudet lopetettiin tarpeettomina.

Olisi kiva kuulla lapsen mielipide tästä sitten aikuisena. Päihteidenkäyttäjät eivät välttämättä itse ollenkaan tajua miten se vaikuttaa lapsiin. Oletko esim. pystynyt antamaan lapsellesi kulttuurista pääomaa, aineellista turvaa, opettamaan hänelle erilaisia yhteiskuntataitoja, oletko vienyt häntä matkoille ja tukenut kouluttautumista ym? Turvallinen elämä on muutakin kuin perus koti ja ruoka.

Työssäkäyvänä isänä täytyy todeta että melkoista vittuilua ja paskaa.

Minulla ei ole edes alkoholiongelmaa, en narkkaa, enkä ole kokeilutkaan huumeita.

Pitää todeta että duunit vie sen verran mehuja elämästä ja kun illalla tulen kotiin ja nyt syön päivällistä ja menen kohta nukkumaan että jaksan aamulla duuniin neljältä. Niin en minä ole vienyt esikuista mihinkään lomille tai edes korkeasaareen kertaakaan.

Omat vanhemmat sentään jaksoivat viedä kun 80-luvulla työelämä oli armollisempi ja ostovoima parempi.

Mulla olis varaa, mutta ei ole aikaa yhtään viedä tai tarjota kultuurista pääomaa vai mitä helvettiä sä kirjotitkaan. Kuulostaa ihan vittumaiselta paskanjauhamiselta oikeesti.

Ruuat kykenen antamaan ja katon pään päälle. Läksyjä en kerkeä vahtimaan ja en auttaa kokeisiin lukemisissakaan.

Se siitä sitten. Mun vaimo on duunissa kanssa ja ei meillä oikesti aikaa jää kuin pikaruokaan pakkaseen mikro tyylillä.

Hyvä teidän työttömien on tarjota kultuurista ja mitä helvettiä sä kirjotitkaan. Ihme paskaa sitä saa lukea nykyään.

Tekstistäsi ensinnäkin näkee todella pitkälle, että sinun äo on tukevasti siellä kaksinumeroisissa lukemissa. Sinänsä ei siis tällainen katkera (suutun kun en ymmärrä) purkaus yllätä. Toiseksi, sinähän olet malliesimerkki ihmisestä jonka ei pidä lasta hankkia. Mä ja vaimo ollaan molemmat yksityisyrittäjiä, aika on tosiaan kortilla. Siitä huolimatta mulle on kunnia-asia olla läsnä mun jälkikasvulle ja huolehtia siitä, että he saavat juuri sitä kulttuuria, läsnäoloa, apua läksyissä, ja silloin tällöin jtn arjesta poikkeavia elämyksiä.

Oon itse sunlaisten vanhempien lapsi, jotka ajatteli just noin; jos on ruokaa ja katto niin se lapsi ei muuta tarvitse. Sulta kysyisinkin että miksi ihmeessä piti panna paljaalla, jos ei lapsille ole kuitenkaan valmis tarjoamaan mitään muuta kuin sen mitä tarjoaa automaattisesti koirallekin?

Toisaalta kun noi sun kognitiiviset kyvyt ja ulosanti on noin kelvottomalla tasolla voi myös olla parempi, ettei sun lapset opi sulta mm. keskustelutaidoista tms. yhtään mitään.

Sinulla on varmasti hyvä tarkoitus, mutta ulosantisi antaa sinusta hyvin kylmän ja tylyn kuvan. Sori.

-eri-

Ei, kyllä on ihan tarkoituskin olla tyly. En itse sellaisten vanhempien lapsensa jaksa katsella tuota, että aikuiset ihmiset lisääntyy vaikka ei ole aikomustakaan yrittää tarjota lapselle sitä, mitä lapsi ansaitsee. Jos ei halua tarjota lapselle muuta kuin ruokaa ja suojaa niin ei pidä nussia ilman ehkäisyä. Lapsi tarvitsee muutakin kuin ne perusasiat, joita tarvitsee hengissä pysymiseen. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä. Kun on lisäännytty, pitäisi kantaa vastuu eikö raivostua tollaiseen äo 70 älämölöraivoon siitä, kun joku vihjaa että lapsi tarvitsee myös vanhemman läsnäoloa.

Eikä vain vanhemman, vaan isän. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että lapset, joiden biologinen isä on maisemissa, pärjäävät paremmin kuin muut. Ei auta, että perheessä on joku mies, vaan sen täytyy olla se oikea isä.

Isän ei tarvitse olla äiti, eikä yrittää antaa "naistyypillistä" hoivaa, jos se ei ole luontevaa. Mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin kunnollinen isä.

Minunkin isäni teki paljon töitä, mutta hän oli aina käytettävissä kun minulla oli joku pelkotila. Jos pelkäsin esim. viiden vanhana tulivuoria, äiti sanoi, että "sä olet turvassa, älä ajattele sellaisia, aikuiset hoitaa" tms. Mikä ei tietenkään auttanut. Isäni selitti, että Suomessa ei ole tulivuoria, koska tässä on 3 km graniittia jalkojen alla, ja tulivuoria on vain mannerlaattojen liittymäkohdissa. Pelko hellitti heti. Samoin kävin kaikissa pelkojutuissani. Isäni kykeni luomaan sen todellisen turvallisuudentunteen tosiasioilla, eikä sellaisella päänsilityksellä, mikä ei nyt vaan minun kohdallani toiminut.

On tosi tärkeää, että lapsella on molemmat vanhemmat ja täyspäisenä versiona, koska ne täydentävät toisiaan siinä kasvatuksessa. Mutta siinä mennään metsään, jos ajatellaan että isän pitää tehdä kuten äidin. Ei, isän pitää olla isä omalla tavallaan.

Ja ettei menisi ihan ot:ksi, näissä narkkiperheissä on kaksi käytännössä lapsen tasolla olevaa vanhempaa (koska ei ole aikuista vastuuntuntoa eikä aikuisten kykyä pitää elämää kasassa), ja sitten sossut ottavat äidin ja isän roolin. Tai lähinnä äidin, koska miehiä on alalla niin vähän. Tulee kuvaannollisesti pelkkää päänsilitystä, mutta ei rationaalisia selityksiä siitä, miten maailma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaana aloittanut päihteidenkäytön, niin en ihan kamalasti toista addiktiostaan syyllistäisi. Suomessa saa todella huonosti hoitoa..

Siinä mielessä samaa mieltä että syyllistäminen tuskin estää yhtään päihdeongelmaa kehittymästä, pitäisi miettiä ratkaisuja millä varsinkin jatkuva lisääntyminen huume-elämän ohessa estetään. Itse puoltaisin jopa jonkinlista pakkohoitoa äidille raskausaikana jos muu ei auta.

Pakkohoito raskausaikana on ihmisen ihmisoikeuksien viemistä. Paljon järkevämpi vaihtoehto olisi ilmainen, matalan kynnyksen (eli esim kaikille ilmaiseksi) pitkäaikaisen ehkäisyn tarjoaminen. Eli vaikka kierukka tai kapseli. Eettistä ja varmasti veronmaksajille pidemmällä tähtäimellä huomattavasti halvempaa.

Mites sitten jos narkit ei halua sitä ehkäisyä? Vaikkapa siksi että haluavat lapsiperheen etuudet ja lapsilisät? Pitääkö oikeesti vaan katsella sivusta kun odottaja vetää kovia huumeita ja lapsi syntyy elinikäisillä vaurioilla?