Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkui seksiä paljaalla, oltiin tapailtu viikko enkä tosiaan luottanyt siihen että olisi tauditon. Jos on noin kondomivastainen on todennäköistä, että jotain siellä munassa muhii!

Kuka ylipäätään menee viikon tapailun jälkeen sänkyyn lähes tuntemattoman äijän kanssa???

Lopetin erään naisen tapailun 5kerran jälkeen. Olimme harrastaneet seksiä 2tapaamisesta lähtien mutta minulla ei seissyt kunnolla ja siitä ei oikein tullut mitään. Luulin jo että impotenssi iskenyt eron jälkeen kun olin 2vuotta yksin. Sitten tapasin nykyisen naiseni ja vehje todellakin seisoo ja seksi sujuu hienosti. Hän on kyllä nätimpi ja hoikka. Taitaa sillä ulkonäölläkin olla jotain psykologista merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkätukkainen mies, ja pyysin vain latvojen siistimisen ja 2haarasten poiston, sekä kunnon pesun ja hoidon, tyttönen erittäin iloisena näytti paikan ja istumaan ja siitä sitten töihin, meni 15min selasin puhelinta, 20min,30min, 40min... aloin jo kyllästyä ja tämä siis leikkausvaiheessa vasta :D, okei mulla on todella paksu tukka mutta mitä ihmettä, noh sitten tuumasi hetken päästä että valmista on ja siitä pesemään, ja hoito, ja kuivaus, olin pyörtyä kun tukastani oli leikattu joku 15-20cm pois eikä tukka enää yltänyt edes ponnarille kokonaan... pyysivät 60€ sanoin jo heti että mitä ihmettä mun tukalle on tehty???? vastasi että perusleikkaus ja lyhennys, puolihuutoa vastasin että nimenomaisesti pyysin vaan huollon ja siistimisen, en 20cm leikkuuta, sitten sain kuulla että hän on vaan opiskelija.... En maksanut penniäkään, tein valituksen, ja lähin menemään... Jumalauta että otti päähän.

Menin kerran nuorena, mutta jo töissäkäyvänä varaamaan kampaajalle aikaa hiustenleikkaukseen. Minulla oli tasapitkät lapoihin asti olevan hiukset ja halusin niitä lyhennettävän pari cm. Asiani lykättiin jostain syystä paikalla olevalle opiskelijalle, joka pitkään tarkasteli hiuksiani ja epäili, osaakohan hän leikata, mutta  lopulta antoi kuitenkin ajan. En mennyt sinne varatulle ajalle.

Toinen tapahtui kaverilleni. Meni kampaajalle pyytäen hiustenleikkausta ja etutukan siistimistä. No, kampaaja tarttui ensimmäisenä etutukkaan ja vetäisi ensimmäisen pienen pätkän siitä parin senttimetrin pituiseksi ja sitten vasta kysyi, että tämän pituistako tarkoitit?

Toinen tapahtui miesystävälle pikkukaupungissa kesätöissä ollessaan. Oli varannut ajan parturiin ja sattui mainitsemaan siitä työkavereille. Onneksi, sillä työkaverit sanoivat heti, että älä vaan mene, se leikkaa ihan kaikille pottatukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hissit on kyllä tarkoitettu ihan kaikille, mammojen ja vaunujen on ihan turha itkeä saati rähjätä asiasta. Toki on kohteliasta päästää hissiin ensin pyörätuolit, vaunut ym., mutta ihan niillä saa kaikki ajella.  Ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään ahdistua asiasta.

Veikkaanpa, ettet ole koskaan ollut siinä vaunu- tai pyörätuoliasemassa, vaan olet voinut valita portaat hissin sijaan. Siksi et ole joutunut ahdistumaan asiasta.

Siinä ei tarvita pyöriä alle, ettei pysty käyttämään portaita. Ja se on ensisijainen hissiin menijä, joka on ensin siinä odottamassa, oli hänen hissin käytölleen mikä syy tahansa. Äitiyslomalla olevien mammojen vankkureidensa kanssa ei ole kiire muuta kuin korkeintaan kahville tapaamaan toisia yhtä pulskia kanssasisariaan.

Vierailija kirjoitti:

Kampin kauppakeskuksen hissien vieressä on kyltti, jossa kehotetaan antamaan hissit heidän käyttöön, jotka niitä oikeasti tarvitsee. On totta, ettei kaikki vammat päällepäin näy, mutta myös totta, että monet sellaiset ihmiset käyttää hissiä, joiden ei tosiaankaan tarvitse.

Mistä tiedät? Vai oletko itse sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää hissien käyttäjät, joilla on terveet jalat eikä ylimääräisiä pyöriä vedettävänään tai työnnettävään, ovat niitä "ei kai tää nyt haittaa" tyyppejä, jotka eivät pysty samaistumaan, ennen kuin ovat itse sellaisessa asemassa, että olisi joskus kiva päästä liikkumaan kerroksien välissä, kun EI VOI oikeasti valita niitä portaita. 

Suosikaa siis edes hyötyliikunnan edestä portaita ja jättäkää ne hissit heille, jotka niitä välttämättömästi tarvitsevat, etenkin vilkasliikenteisillä paikoilla, kun ne hissit tuntuu koko ajan olevan varattuina (koska hupiajelijat). 

Tämä on todella yksi esteettömyyden haasteista, että useat ihmiset eivät välitä nähdä  silloinkaan nenäänsä pidemmälle, vaikka sen heille selittäisikin "mullakin on oikeus".

Alapeukuista päätellen täällä on useita sellaisia, jotka uskoo näiden näkymättömien tuki- ja liikuntaelinvaivojen nuorilla ihmisillä olevan hirveän yleisiä. Eikä muka olisi olemassa sellaisia, jotka nyt vain ihan huvikseen ottaa hissin liikkuakseen yhden kerroksen välin.

Tietenkin hissiä saavat käyttää kaikki, mutta vähän tilannetajua toivoisin: Jos hissiä odottaa selkeästi sellainen ihminen, joka kulkee pyörillä, keppien kanssa tai muuten hankalasti, niin tietenkin hän saa mennä ensin. Ei tulisi mieleenkään viedä hissiä sellaiselta, mutta osa ei vain välitä.

Pyörätuolissa on paljon helpompi ihan siinä rauhassa istuksella ja odottaa kyytiä kuin sellaisen häntä ehkä nuoremmankin ihmisen, jonka jalat kipeytyvät niin kävelystä kuin paikallaan seisomisesta, mutta ei ole vielä joutunut pyörätuoliin turvautumaan. Miksi pyörätuolissa kulkevilla pitäisi olla joku etu-ajo-oikeus, tuskin heillä sen kiireempi on kuin muilla ihmisilläkään. Näitä näkee joskus kaupan kassajonossakin, pyörätuolin tuomalla "etuudella" ohitetaan muut kassajonossa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee hyvin mieleen miten ite ollut monissa muutoissa pakuni kanssa, ja aina sanonut että voin tulla kuskaamaan mutta kanna en, ja haluan ennalta sovitun rahallisen korvauksen. Kerran sitten sovittiin tuttavan kanssa muutosta, reilu 180km suuntaansa, ja 2kuormaa, ja sanoin että 200€ niin ajan 2kertaa tuon matkan, no tehtiin kirjallinen sopimus paperille, no muuttopäivänä selvisi ettei ollut hänen muutosta edes kyse vaan kaverinsa, jonka kanssa en ollut mitenkään ennaltatuttu, menin sovittuna aikana, ja vieläpä vähän ajoissa paikalle, 100kmn päähän kotoani, selvisi tosiaan että ei oo kantajia, vaan minun olisi pitänyt kantaa, vaikka sopimuksessa selvästi oli että vain kuskaan, ja että oltava omat kantajat... noh monen tunnin venkoamisen jälkeen sai jotkut kantamaan kaljapalkalla romujaan kyytiin, olin siinävaiheessa jo semivittuuntunut, no auto saatiin täyteen, ja minä ajamaan 180+km, paikanpäällä ei ollut ketään, yritin soittaa kaverilleni, ei vastaa, tämä muutettava ei vastaa, ei mitään tietoa yli tuntiin, sitten tulee joku vanhempi herra kyseleen et oonko mä muuttamassa siihen, ja sanoin että en vaan olen töissä muuttamassa tähän, no hän sanoi että talo on kyllä täynnä ja hän tuli juuri taloyhtiön kokouksesta eikä uusia ole tulossa :D, noh aika kului, kävin syömässä, varmistin osoitteet yms, sitten tämä emäntä soittaa että missä viivyn, etten ole tullut takaisin, minä onneksi omaan rauhallisen luonteen, ja selitin rauhallisesti asian, että mitä ihmettä täällä tapahtuu, tämä sanoi että kyllä olen oikeassa osoitteessa, noh sanoin että siinä asuu joku mummo joka ei oo koskaan kuullukkaan sinusta, ja täällä piti olla mies vastassa. plaaplaaplaa

Hän käski minun kantaa romut sisälle että seon tyhjä asunto, no ei ollut... Siellä on mies, no ei ollut...

soitin kaverilleni joka nyt sitten vastasi, sanoi että ei ole hänen asia, ja minä tuumasin että kyllä muuten on et nimet on paperissa... katkaisi puhelun... tässä kohtaa olen melkein 300km kotoa ja minua käsketään murtautumaan mummelin kotiin joka muuten oli täynnä tavaraa, eikä tosiaan tyhjä asunto....

Tässäkohtaa alkaa olla ilta, pimeä, pakkanen kiristyä, ja edelleenkään ei mitään oikeaa tietoa.. Päätin soittaa poliisiin, joka onneksi partioi lähistöllä, tulivat paikanpäälle kys osoitteeseen, selitin asian poliisille ja millä asialla olen, varmistivat mummelilta että hän ei tämmöstä tunne, kattovat myös osotteen joka mulle annettiin, ja olin oikeassa paikassa, poliisi yritti soittaa tälle muuttajalle ja kaverilleni jotka eivät vastanneet ja minulla oli auto täynnä tavaraa, sanoin että haluan kotiin ja että en voi olla täällä yötä myöten odottelemassa kun selvästi en ole oikassa paikassa... poliisi käski palauttaa tavarat ja mennä kotiin, noh onneksi tämä nainen asui matkan varrella ja ajoin sinne takaisin, oli jo yö, asunnosta kuuluin äänekäs musiikki, eikä ketään näkynyt eikä kukaan avannut ovea, tässä vaiheesssa hermot meni, ja työnsin kaiken tavaran hankeen oveneteen ja lähin painaa kotia.. seuraavana aamuna poliisit kävi ovella selvittelemässä "omaisuusvahinkoa" jonka olin kuulema tehnyt. noh tästä ei mulle seurannut mitään, sanoin vaan että ottaavat piip poliisiyksikköön yhteyttä, että sieltä käskivät tehä näin. 

noh tää kys kaveri ei koskaan enää ollut yhteyksissä, ja hyvä näin, aikaa meni hukkaan päivä ja muutamakymppi polttoainetta. En sittemmin oo lähteny ku oikeesti tutuille avuksi.. 

Kommenttisi kirjoitit yli vuosi sitten, mutta jos luet tätä ketjua minä sinuna olisin kyllä jättänyt ne huonekalut ja tavarat sinne 300 km päähän johonkin sopivaan paikkaan. Olisihan siihen sitten voinut jättää omistajan tiedot tavaroiden mukaan.

Pistää vihaksi kirjoitti:

Oltiin juuri eläintieteellisessä museossa. Olin alhaalla rattaiden kanssa menossa lapseni kanssa ylös. Sieltä hissistä tuli äiti kouluikäisen kersan kanssa. Juma...uta olisivat kävelleet eikä tuolla tavalla varaile hissejä niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsee.

Mihin sinulla oli kiire, jos kerran museossa oli aikaa kulutettavana? Eikö sinulle mammavankkureinesi tullut yhtään mieleen, että sillä hissistä tulevalla lapsella saattoi olla sydänvika tai äidillä vaikea astma? Ja vaikka ei olisi ollutkaan, niin kaikilla on lupa käyttää niitä hissejä,  museossakin. Ota seuraavalla kerralla lapsesi mukaan kantorepussa älä turhaan käytä hissiä, jos tämä rattaissa kulkeva lapsi nyt juuri mitään eläinlääketieteellisestä museosta ymmärsikään. Tai menkää vasta sitten, kun hän on sen verran iso, että osaa kulkea portaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä kukaan enää kirjoita enääN. 🙄

-eri

Enää on täysin keinotekoinen luomus. Murteissa on alunperin esiintynyt kaksi muotoa: enään ja ennään.

Minä kyllä käytän ihan puhekielessäkin enää-sana. Harmillista on, että meillä terveyskeskuksessa on töissä tekstinkäsittelijä, joka kirjoittaa puhtaaksi lääkäreiden tekstit, ja sen lisäksi, että hänen yhdyssanojen osaamisensa on täysin olematonta, ja hän myös käyttää kirjoittaessaan termiä "enään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin kutsu veljen lapsen synttäreille. Hetken verran syötiin kakkua ja sitten leikittiin omien lasten ja heidän pienempien serkkujen kanssa.

Veli ja vaimonsa kävivät vaivihkaa vaihtamassa saunakamat päälle ja kysyivät yhtäkkiä kylpytakeissa ovelta että ei kai haittaa että käydään pikaisesti löylyissä? Kaksi tuntia meni kun me jouduttiin vanhimman tyttöni kanssa paimentamaan lapsilaumaa kunnes punaposkiset vanhemmat tuli kikatellen ”löylyistä”.

Meidän tyttö myöhästyi tämän takia leffasta ja veljelleni ei tullut mieleenkään korvata aiheuttamaansa mielipahaa :(

Joo, ymmärrän, että tuossa jää hämmennyksissään katsomaan lapsia. Mutta kyllä minä kävisin koputtelemassa saunan ovelle, että tehdään lähtöä 15 minuutin kuluttua kun pitää ehtiä leffaan.

Nimenomaan! Kyllä mäkin sanoisin, että lähden puolen tunnin päästä pois. Ja jos eivät tulisi siinä ajassa saunasta, niin koputtaisin oveen ja ilmoittaisin, että nyt lähdemme, kun on omiakin menoja.

Aika tossukka saa olla, jos kiltisti suostuu kärsimään omien lasten kustannuksella.

Tarvitseeko sitä nyt oman saunansa oveen niin koputellakaan sisään mennessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti myöhästeli, ja kohteliaasti totesin että ”ei haittaa”. Jatkossa myöhästely kroonistui, ja hän totesikin kerran että ”suahan ei haittaa”. Kiva ihminen - eikö totta?

Ilmeisesti koit terapian todella hyödylliseksi, kun tuosta huolimatta jatkoit hänen asiakkaanaan?

Käsittelitte varmaan myös ylikiltteyttäsi?

Mulle on käynyt sekä hammaslääkärin että psykoterapeutin vastaanotolla niin, että olen ollut paikalla tasan reikä reikä. Siinä meni molemmilla kymmenisen minuuttia aikaa, ennen kuin minut kutsuttiin huoneeseen, hammaslääkäri sätti minun olleen myöhässä ja psykoterapeutti kirjasi papereihinsa minun tullleen myöhässä vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli myymässä mulle Jyskin sohvaa 200€ (ovh alle 400€). Olin hankkinut sitä varten pakun ja menin hakemaan sitä. Kaveri vasta paikan päällä tokaisi: "Ei varmaan haittaa, että tässä on öljytahra, jota en ole saanut pois. Sen voi peittää viltillä halutessaan." Tahra oli tosiaan aina ollut peitettynä, kun olin kaverilla käymässä. Eikä kyseessä ollut mikään pikkutahra, vaan huomattavan kokoinen. Sohva oli muutenkin huonommassa kunnossa kuin oletin. Sohvatyynyt olivat mm. toiselta puolelta aivan kissan kynsimiä ja istuinpatja muotoutunut väärään muotoon.

Sanoin, että olisi ollut reilua mainita sohvan olevan tahrainen ja huonokuntoinen, koska mulle tuli turha reissu kun en viitsinytkään ostaa sitä. Siihen hän jatkoi "No voi höhlä. En mä tätä mihinkään tori.fi:hinkään kehtaa myyntiin laittaa! Tämä vie nyt turhaan tilaa ja aiheuttaa ongelmia, koska uusi sohva on jo tilattu!" Eli hän olisi kehdannut tyrkyttää paskaisen sohvansa mulle ja pyytää siitä vielä parisataa, vaikka sohvan arvo siinä kunnossa oli lähempänä nollaa euroa 😅 Uskomatonta

Tässä on loistava esimerkki siitä että tuttujen ja sukulaisten kanssa ei pidä tehdä kauppaa yhtään mistään.

Tuttavaperhe osti ok-talon sukulaisperheeltä hyvää hyvyyttään, ja siinä talossa sitten kauppojen jälkeen ilmeni monenlaista vikaa, josta ei ollut kauppoja tehdessä kerrottu. Mm. takan hormi ei vetänyt eikä ollut koskaan vetänytkään, eikä sitä takkaa oltu koskaan sitten käytettykään sen edellisen asujan aikana. Ja lisäksi monta muunlaista vikaa, esim. tontin ilmoitetut rajat eivät pitäneet paikaansa.

Tapahtui terveydenhuollossa kirjoitti:

"Tiedetään suhun kohdistuneesta moraalittomasta ja rikokseen luettavasta teosta, mutta emme ilmianna sitä"

Jos kyse on henkirikokseen verrattavasta rikoksesta, tai rikoksesta, josta saa samanmittaisen tuomion, on terveydenhuoltohenkilökunta velvoitettu ilmoittamaan rikoksesta poliisille. Muissa rikoksissa sitoo vaitiolovelvollisuus poliisiin nähden.

Toki tuo nyt oli vaitiolovelvollisuuden rikkomista puhua toisen potilaan kertomia asioita toiselle potilaalle, vaikka näin olisi tapahtunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Leivoimme äitini kanssa eräisiin ristiäisiin kakkuja ja muita herkkuja päivätolkulla. Lisäksi toimimme juhlissa tarjoilijoiden roolissa. Meille oli luvattu "kunnon korvaus" vaivannäöstä.

"Tästähän selviää kiitoksella, hahaha" oli pitkän päivän päätteeksi kommentti. Eli ei varsinaisesti edes kysytty, että ei kai meitä haittaa ettei mitään korvausta ole tulossa, vaan ilmoitettiin naureskellen. :)

Tämmöisistä oon lukenut ennenkin. Maksu etukäteen.

Nötkötti kirjoitti:

Tänä tapahtui noin 20 vuotta sitten.

Eräänä kesäisenä ja perjantaina, vanhin veljeni soitti minulle:

-Eihän se haittaa, jos minun nuorin lapseni tulisi sinulle nyt kylään?

-Valitan hän ei voi tulla kylään.

-Mutta kun nyt on ihan pakkotilanne.

-Siitä huolimatta minulle ei voi tulla kylään.

-Mutta kun minun vanhimmat lapseni ovat tänään menossa, Särkänniemeen ja nuorimmainen tarvitsee siksi aikaa hoitajan

-Se ei ole minun ongelmani.

-Mutta kun asiasta on sovittu jo kaksi kuukautta sitten, siksi sinun täytyy, ottaa lapseni hoitoon!!

-Minä en ole ollut asiasta tietoinen, kenen kanssa sinä olet mennyt tuollaista sopimaan?

-Vaimoni kanssa tietenkin.

-Minä en ole käytettävissä erittäin hyvästä syystä. Minä olen täällä hetkellä noin 300km päässä kaverilla kylässä ja palaan kotiini vasta viikon päästä.

-Sinun olisi pitänyt kertoa menostasi minulle, ennenkuin lähdet kyläilemään!

-Minulla ei ole mitään selitys velvollisuutta, sinua kohtaan.

-Kyllä nyt lapseni pettyvät todella paljon, kun he niin olisivat halunneet päästä Särkänniemeen, nyt he eivät pääse ja se on ainoastaan sinun syytä!

-Todellako? Sinä siis olet tiennyt kyseisestä menostasi jo kaksi kuukautta ja päätät kertoa minulle vasta viime hetkellä ennenkuin lähdet ja kehtaat vielä syyllistää minua omasta virheestäsi.

Puhelu päättyi tähän ja veljeni kertoi kaikille sukulaisille, kuinka minä en ottanut hänen lastaan hoitoon, vaikka asiasta oli sovittu 2kk aiemmin.

Moni sukulainen haukkui minut, kunnes minä kerroin, että veljeni jätti aika olennaisen asian kertomatta, hän sopi asiasta ainoastaan vaimonsa kanssa, eikä kertonut minulle kuin vasta lähtöpäivänä.

Veljeni oli asiasta pitkään vihainen ja yritti edelleen väittää, että se oli minä, vain ja ainoastaan minä, pilasin hänen lapsensa hartaasti odottaman lomareissun.

Kuulostaa ihan nuoruudeltani ja siltä miten äitini "sopi", että vahdin nuorempia sisaruksiani. Nämä sopimiset oli tehty vain hänen päässään ja kun olin poistumassa johonkin omaan menooni, alkoi äitini yhtäkkiä raivoamaan että mihin voin olla menossa kun tästähän on sovittu. Joillakin on vain niin rikas sisäinen elämä, että keskustelutkin käydään pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella samanlaisen perheen lapsi joka söi lunta maanantaisin nälkäänsä, keittiötäti sääli välillä kun oli huomannut ja antoi leipää ennen ruokaa. Sossuilmoitushan siitä myöhemmin tuli, mutta sanoivat että koulun ei pidä välittää kun ovat jo seurannassa. Perheellä siis kallis auto jne ulospäin kallista, muttei rahaa ostaa ruokaa. =/

Lapsiparka.

Tein joskus myös viranomaisena lastensuojeluilmoituksen lapsesta, jolla oli viitteitä psyykisestä sairaudesta, mutta ei ollut minkään hoitotoimien piirissä. No, kävi ilmi, että lapsi oli jo lastensuojelun piirissä, joten ei asiaa ei sosiaaliviranomaisten taholta tarvinnut huomioida.

Asuin pienessä yksiössä, mutta majoitin silti silloin tällöin kavereitani, jos olivat käymässä samalla paikkakunnalla. Yksi kaveri sitten vieraili säännöllisesti työjuttujensa takia, mikä oli ihan kivaakin, kun hän toi aina ruokaa mukanaan ja olihan hän ystäväni. 

SItten homma levisi siihen, että hän ilmoitti juuri ennen tuloaan, että mukana tulee yksi kaveri. "Ei varmaan haittaa?" No vähän haittasi, mutta ajattelin että menköön.

Tätä toistui muutaman kerran ja sitten hän soittikin jo kavereilleen yöpaikkaa niin, ettei itse ollut edes mukana. Sain tietää, että oli kysymättä minulta lupaillut yöpaikkaa yhdelle jos toiselle. Yhden tuntemattoman hämmennyksissäni majoitin, mutta sitten meni majatalon ovi kiinni. 

Vanhemmiten olen ihmetellyt, että minkälaisia juttuja sitä on vaan jotenkin sietänyt, mutta ainakin opin pitämään puoleni myöhemmin elämässä.

Yksi tyyppi jota olin tapaillut jokin aika sitten otti yhteyttä ja sanoi, että on paikkakunnallani ja olisi kiva nähdä. Ajattelin, että mikä ettei ja sovimme tapaamisen läheiseen ravintolaan. Menin ravintolaan työpäiväni jälkeen joskus illalla ja kävi ilmi, että ravintola oli jo suljettu, mutta tämä tyyppi oli luvannut tehdä siellä hieman maalaushommia. Homman piti olla nopeasti ohi ja lupauduin sitten hyvää hyvyyttäni auttamaan. Lopulta urakassa kesti pitkälle yöhön ja tämä tyyppi sitten sanoi, että hänen on pakko tulla luokseni yöksi, kun julkisilla ei enää pääse ja taksi maksaa liikaa. 

En käsitä miksi suostuin, mutta se tuntui siinä hetkessä pakkotilanteelta. Tyyppi yritti vielä jotain lämmittelyä siinä kaikenlisäksi, mutta siihen en sentään suostunut.

Aamulla tämä tyyppi heräsi ennen minua ja kolisteli keittiössä. Sitten hän lähti. Kun heräsin, huomasin että hän oli syönyt jääkaapista yli puolet fetasalaatin aineksista, jotka pienituloisena olin varannut viikonlopun harvinaista herkkuruokaa varten ja leivästäkin oli jäljellä pieni pala. Hän laittoi vain viestin, että "tein itselleni vähän aamupalaa, ei kai haittaa?" No haittasi tietenkin, ihan kaikki.

Pari päivää myöhemmin tämä tyyppi soitti ja pyysi minua lounaalle. Sanoin, että en ole enää kiinnostunut näkemään häntä koskaan. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Kaikenlaiseksi kynnysmatoksi sitä rajattomuuttaan ja kiltteyttään suostuukin, mutta raja se jossain menee kynnysmatollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

Taas tämmöinen kateellisuuähkäisy. Joillekin auto on vaan kulkemista varten, jollekin nautinto. Jokainen tavallaan. Tämmöinen 'ajetaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden...', tämä kuulostaa pelkästään kateellisuudelta.

Minulla on hyvät tulot ja kallis auto. Siltikin se vit**taa, jos joku ulkopuolinen sitä kolhii. Eikä tulisi mieleenkään lainata autoa muille. Melko usein suomalainen on sellainen, että toisen omaisuudella ei ole mitään väliä. Lainataan ja sitten juuri se tyypillinen 'oho, no ei kai toi pieni lommo mitään haittaa'. Ja itse pidät autostasi hyvää huolto. Juu ei.

Sitä paitsi, mikä sosialistin märkä uni se on, että toisten omaisuuden pitäisi olla muiden lainattavissa? Kertoo pikemminkin surullista tarinaa suomalaisista hyväksikäyttäjien laumast.

Miten teidät noin tarkkaan kuka on uudet vaatteet ostanut? Ja kouluvälineiden tilanteen? Oletko kateellinen sisko ?

-

"Tämmöinen 'ajetaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden...', tämä kuulostaa pelkästään kateellisuudelta."

-Tiedän uusioperheen, jossa on puolen kymmentä lasta sikin sokin kummankin aviopuolison edellisistä ja myös tästä nykyisestä avosuhteesta. Mitä mieltä olet, ajetaanko vai ei ajeta liian hintavalla autolla:

-eivät IKINÄ käy missään

-lapsilla ei IKINÄ ole muita uusia vaatteita, kuin isovanhempien hankkimat

-koululiikuntaa varten ei löydy yksiäkään suksia eikä luistimia yhdellekään lapselle

-edes teini-ikäisille lapsille eimakseta viikkorahaa

-lasten käyttämät vaatteen ovat kooltaan täysin mitä sattuu ja HYVIN usein vielä rikkinäisiä

-jne

-jne tätä olisi helppo jatkaa vielä tovi

-----> pihassa on kaikesta huolimatta öky-Bemari.    Oksettaako?  Kyllä. Onko kateutta? Ei, on pelkkää oksetusta lasten tilanteen tietäen, samaan aikaan kun ilmiselvästi elvistellään Bemarilla.

- - - -

"Miten teidät noin tarkkaan kuka on uudet vaatteet ostanut? Ja kouluvälineiden tilanteen? Oletko kateellinen sisko ?"

-Ei, olen yksi lukuisista ja oikeammin lukemattomista isovanhemmista.

-Niin, sen verran piti vielä täydentää, ettei tuollaisesta lapsikatraasta yksikään harrasta yhtään mitään ja yhden yhtä kersaa ei kyytsätä mihinkään harrastuksiin, kun faijan omat harrastukset ajavat kiireissä edelle. Mutta Bemarin maalipinta on virheetön kelillä kuin kelillä.

-  Joko muistin mainita, että pidän touhua oksettavana?

Jos nyt mainitsisin, että kaikki lapset eivät halua harrastaa. Me olemme hyvätuloinen perhe, miehen kanssa yhteiset vuositulot lähemmäs 200 000 euroa, joten kyllä riittäisi varaa harrastuksiin. Ei ole tosiaankaan tarvinnut harrastuksiin kuskata. Lapsi on jo ylioppilastutkintonsa tehnyt, mutta missään vaiheessa hän ei ole ollut kiinnostunut mistään harrastamisesta. Monenlaista tarjottu pienestä pitäen, käyty kokeilemassa, mutta ei kiinnostanut. Kavereiden kanssa vietti kyllä aikaa.

Kyllä hänestä ihan hyvä ihminen tuli, sosiaalinen pienestä pitäen. Kiinnostus on kielissä, puhuu sujuvasti vaikka kuinka montaa kieltä, joista suurimman osan on itse opiskellut. Opiskelualaksikin valikoitui kielten opiskelu.

Jos nyt tuohon kommenttiin "faijan omat harrastukset ajavat kiireissä edelle", niin en omassa lapsuudenkodissakaan köydyyden ja vanhempien puoluepolitiikan  vuoksi voinut mitään kallista tai puoluepolitiikan vastaista (kuten partio tai naisvoimisteilijat) harrastaa, mutta faijan harrastukset menivät kyllä lasten edelle. Jos lapsi sai puukosta tikattavan, runsaasti verta vuotavatn haavan käteensä, hänet vietiin lääkäriin vasta, kun isän minkälieharrastusseuran kokous oli loppunut. (Äidillä ei ollut ajokorttia.)

Miehen sisko pyysi meidät kylään juuri ennen, kun olin lähdössä yksin pitkään odottamalleni "once in a lifetime" työkeikalle ulkomaille. Perillä selvisi, että ovat kovassa flunssassa, mutta "kun niin halusivat vielä nähdä, ennen kuin lähden, ei kai haittaa". Halasivat vielä lähtiäisiksi.

Lopputuloksena mulle nousi 39 asteen kuume päivää ennen lähtöä, se siitä reissusta. Hyvä kuitenkin, etten lähtenyt yksin vieraaseen maahan, olin nimittäin korkeassa kuumeessa ihan petipotilas viikon.

Vierailija kirjoitti:

Tätä eivät kaikki ehkä osaa ajatella. Eräs sukulaiseni opiskeli sairaanhoitajaksi ja tapasi työharjoitteluissaan tunnettuja ja ihan tuntemattomia ihmisiä. Näistä tapaamisista ja työharjoitteluissa sattuneista asioista kertoili tohkeissaan äidilleen. Joka taas kertoi näistä asioista eteenpäin minulle ja kaikille sukulaisilleen sekä tutuilleen. Aika moni tietää kuka on ollut sairaalassa ja miksi ja mitä sanonut. Edelleen porskuttaa sairaanhoitajana ja mietin joskus, kuinka monia potilastietoja on käynyt urkkimassa. Tuntuu tosi nihkeältä, enkä usko hänen edes olevan ainut lajiaan.

Tuo korostamani asia on ihan käsittämätöntä. Sairaanhoito-opiskelijoille tehdään vaitiolovelvollisuus jo ihan uran alkuvaiheissa hyvinkin selväksi. Hänestä olisi pitänyt tehdä ilmoitus jo opiskelijana ollessaan, eikä varmaan haittaisi, jos pyydettäisiin nykyisellään tuolla taustalla selvittämään, kenen papereissa hän on asiattomasti käynyt.

N59