Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Kommentit (2966)
Olimme juuri muuttaneet vastavalmistuneeseen taloomme. Ystäväperhe tuli katsomaan uutta kotiamme. Vanhemmat istuivat kahvilla terassilla valvomatta lainkaan omaa 3-vuotiasta lastansa. Minä kävin tasaisin väliajoin katsomassa sisällä mitä lapsi puuhaa. Kerran kun menin, löysin lapsen piirtämästä oman lapsemme tusseilla lastenhuoneen seinään. Juuri tapetoituun seinään tussilla joka ei lähtenyt irti, noin 5 neliön alue täysin piirretty täyteen sotkua. Joku voi kysyä, miksi tussit olivat saatavilla, mutta omat lapsemme ovat jo koululaisia eikä kukaan enää todellakaan piirtelisi muualle kuin paperille, joten ei ollut mitään tarvetta pitää tusseja piilossa. Mutta mikä ihmeellisintä, tämän ystäväperheen vanhemmat vain naureskelivat poikansa tuhotyölle. Onneksi se nyt on vaan lastenhuoneen seinä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme juuri muuttaneet vastavalmistuneeseen taloomme. Ystäväperhe tuli katsomaan uutta kotiamme. Vanhemmat istuivat kahvilla terassilla valvomatta lainkaan omaa 3-vuotiasta lastansa. Minä kävin tasaisin väliajoin katsomassa sisällä mitä lapsi puuhaa. Kerran kun menin, löysin lapsen piirtämästä oman lapsemme tusseilla lastenhuoneen seinään. Juuri tapetoituun seinään tussilla joka ei lähtenyt irti, noin 5 neliön alue täysin piirretty täyteen sotkua. Joku voi kysyä, miksi tussit olivat saatavilla, mutta omat lapsemme ovat jo koululaisia eikä kukaan enää todellakaan piirtelisi muualle kuin paperille, joten ei ollut mitään tarvetta pitää tusseja piilossa. Mutta mikä ihmeellisintä, tämän ystäväperheen vanhemmat vain naureskelivat poikansa tuhotyölle. Onneksi se nyt on vaan lastenhuoneen seinä.
Tästä tuli mieleen, kun olin nuorena koulusiivoojana. Eräs opettaja toi työpäivänsä jälkeen lapsensa luokkaansa, ja he olivat piirrelleet taululle siihen kuulumattomilla väreillä. Lähtiessään hän kävi tokaisemassa, että sinä varmaan saat ne jollain pois, kun he ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä ettei niillä saa siihen piirtää. Minulla oli muutenkin minuuttiaikataulu, joten vähän haittasi hinkutella niitä irti, mutta enpä kehdannut vastustellakaan. Lapset eivät tietenkään ymmärrä ei, mutta ehkä opeäiti olisi voinut ymmärtää katsoa perään.
Se aika muuten opetti, etten itse ole sittemmin delegoinut ainuttakaan lisähommaa siivoojalle. Jos jotain ylimääräistä sotken, vaikka "vain" kuraisilla kengillä, sen myös siivoan.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei se ryppyreikä kaikilla vanhoilla mummoilla pidä, kun ei välttämättä nuoremmillakaan, olisiko syy tämän muotiin tulleen anaalipanon, kun kuusikymppiselläkin työssäkäyvällä naisella tulee p askat housuun kävelylenkillä? Juuri uimahallissa havahduin pukuhuoneeseen mennessä, että koko paikka haisi p askalle. No, siellähän pukuhuoneen perällä mummolta oli päässyt ulosteet lattialle ja niitä sitten siivosi käsipyyhkeillä siitä roskakoriin. Ilmoitin valvojalle, ja siivooja meni paikalle. Mummo meni pesulle suihkuun, mutta sillä erää tämä vakikävijä ei rohjennut altaiden puolelle.
Syynä ei ole anaaliseksi vaan synnytykset, jotka aiheuttavat monille naisille näitä pulmia ja vanhemmiten ongelmat pahenevat. Terkuin Th
🇺🇦🇮🇱
Alkoholismi-keskustelijat, perustakaa erillinen keskustelu aiheesta, kiitos. Kiinnostava aihe, mutta täällä ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuule samaa! Onko nämä niitä ihmisiä jotka juovat niin paljon, että jalat lähtee alta, vintti pimenee ja sen takia sattuu näitä alleen laskemisia. Luulisi häpeän tunteen vaikuttavan sen verran vahvasti, että juomisen kanssa osattaisiin himmailla.
Kaverin kaveri on tällainen. Lähemmäs nelikymppinen nainen joka humalassa k*see allensa ja oksentelee. Ei tulisi mieleenkään majoittaa kyseistä ihmistä. :D
Kyseessä on alkoholiongelmainen, kuten vaikkapa minä itse. Joka kerta sitä lupaa itselleen, että ei koskaan enää mitään örvelökännejä. Usein tulee myös vannottua, että nyt loppu juominen kokonaan. Sitten taas seuraavalla kerralla sokka täysin irti ja hyvällä tuurilla herää kotoa, huonolla tuurilla jostakin ojasta pissat housuissa. Eräänkin kerran olin unissani yöllä umpikännissä mennyt sängylle kyykkyasentoon ja pissannut sänkyyn niin paljon, että oli tullut patjojen läpi lattialle asti ja puhunut kuin jonkin demonin valtaamana. Siinä oli ero lähellä, kun puoliso oli tuollaista joutunut seuraamaan livenä.
Olen sairas, mutta en tiedä miten ja koska pystyn lopettamaan alkoholin kanssa läträämisen.
Alkoholistiperheen varjossa kasvaneena ei nyt heru ymmärrystä eikä säälipinnoja. Toivon, että puolisosi tajuaa, ettei sinulla ole aikomustakaan lopettaa ennen kuin maksa pettää ja haima sanoo sopimuksen irti. Ei sinua läheistesi kärsimykset estä eikä kiinnosta.
SInä väität olevasi alkoholistiperheestä, etkä vielä ymmärrä aikuisenakaan, että alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Ja monesti se alkoholiriippuvuus on periytyvää, että varo vain.
Sairaus juu, mutta voi silti sen korkin laittaa kiinni, kuten voi nikotisti vanhempien lapsikin lopettaa tupakoinnin, vaikka on jo kohdussa kuorrutettu siihen myrkkyyn.
Monista sairauksista on mahdollisuus parantua.
"Luulo ei ole tiedon väärtti."
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti voi todellakin kuolla ilman alkoholia.
T. Päihdetyöntekijä
Juu, voi kuolla. Mutta alkoholin kanssa kuolee varmasti.
Jokainen meistä kuolee joskus.
Pitkältä sairauslomalta palasin töihin jonne oli tilattu sopiva työtuoli joka oli ergonominen selkäleikkauksen jälkeen. Eipä ollut tuolia toimistossa ja kysellessäni kadonnutta tuolia esimies totesi "Eihän se haittaa että annoin sen xxxx kun hän tykästyi siihen".
En muista, olenko jo kertonut tämän, mutta kerron silti.
Työpaikalla oli tulossa iso tapahtuma, jonne tilattiin kaikille collegepuserot työpaikan logolla. Puserot saapui ja minäkin menin hakemaan omaani. Olin tilannut puseron koossa XL, mutta jäljellä oli enää yksi pusero, jonka koko oli M. Ihmettelin asiaa esimiehelleni, niin hän sanoi, että otti sen itselleen, kun tykkäsi, että pusero saa olla reilusti väljä. Sanoin, että tuo ei kyllä sovi minulle ja esimies vastasi, että ei se haittaa, jos pusero on vähän tiukka. Minua haittasi ja menin paikalle omissa vaatteissa. Sainkin sitten selitellä monelle, miksen ole pukeutunut kuten oli suunniteltu.
Olen ehkä jo tämän tänne kirjoittanut.. pahoittelut toistosta jos näin. Halusin viettää aikaa ystäväni kanssa kerrankin muualla kuin jommankumman kotona, joissa tapaamiset olivat suht lyhyitä. (Olin jo pitkään siis miettinyt, onko ystävyyttä järkeä tekohengittää, kun minulla vahva tunne siitä, että meillä ei valitettavasti enää ollut juurikaan mitään yhteistä.)
Siis pyysin, että lähtisi kanssani kiertämään kirpputoreja läheiseen isompaan kaupunkiin ja samalla olisi vaihdettu kuulumisia. Kuten tavallista, vastaus oli tyyliä "En minä tykkää kirpputoreista ja jaksa niissä kierrellä". Tämä ok, ymmärrän täysin. Yleensä sain saman tyylin vastauksia kaikkiin ehdottamiini asioihin, etteivät ne häntä kiinnosta (ja minä silti vielä mietin tuolloin olisiko ystävyydessä yhä jotain järkeä 😆).
No, jos tilanne olisi jäänyt tähän, niin olisin varmasti vielä liki elämänmittaista ystävyyttä yrittänyt pitää vireillä. Lähes viimeinen niitti oli kuitenkin se, että laittoi "ei kai haittaa" -viestin minulle, kun hänen eräs toinen ystävä samana päivänä minun jälkeeni kysyi häntä myös kirppareilla käymään samaan kaupunkiin minne minäkin ehdotin. Että meneekin nyt hänen kanssaan eikä sitten kyllä millään jaksa enää toiseen kertaan minun kanssani lähteä... Voiko tuon selvemmin ilmoittaa, että seurani ei paljon kiinnosta.
Viimeinen niitti oli sitten se, kun itse ehdotti ja oli useaan otteeseen yhteydessä, että nähdään pitkästä aikaa ja tosi kivaa jne jne. Sitten ko. sovittuna päivänä odottelin tarjoilujen kanssa eikä hän tullutkaan, kun unohti ja tämäkin "ei kai haittaa" -selityksellä. Haittasi kyllä. Toivon hänelle kaikkea hyvää mutta yhteyttä en jaksa enää pitää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä jo tämän tänne kirjoittanut.. pahoittelut toistosta jos näin. Halusin viettää aikaa ystäväni kanssa kerrankin muualla kuin jommankumman kotona, joissa tapaamiset olivat suht lyhyitä. (Olin jo pitkään siis miettinyt, onko ystävyyttä järkeä tekohengittää, kun minulla vahva tunne siitä, että meillä ei valitettavasti enää ollut juurikaan mitään yhteistä.)
Siis pyysin, että lähtisi kanssani kiertämään kirpputoreja läheiseen isompaan kaupunkiin ja samalla olisi vaihdettu kuulumisia. Kuten tavallista, vastaus oli tyyliä "En minä tykkää kirpputoreista ja jaksa niissä kierrellä". Tämä ok, ymmärrän täysin. Yleensä sain saman tyylin vastauksia kaikkiin ehdottamiini asioihin, etteivät ne häntä kiinnosta (ja minä silti vielä mietin tuolloin olisiko ystävyydessä yhä jotain järkeä 😆).
No, jos tilanne olisi jäänyt tähän, niin olisin varmasti vielä liki elämänmittaista ystävyyttä yrittänyt pitää vireillä. Lähes viimeinen niitti oli kuitenkin se, että laittoi "ei kai haittaa" -viestin minulle, kun hänen eräs toinen ystävä samana päivänä minun jälkeeni kysyi häntä myös kirppareilla käymään samaan kaupunkiin minne minäkin ehdotin. Että meneekin nyt hänen kanssaan eikä sitten kyllä millään jaksa enää toiseen kertaan minun kanssani lähteä... Voiko tuon selvemmin ilmoittaa, että seurani ei paljon kiinnosta.
Viimeinen niitti oli sitten se, kun itse ehdotti ja oli useaan otteeseen yhteydessä, että nähdään pitkästä aikaa ja tosi kivaa jne jne. Sitten ko. sovittuna päivänä odottelin tarjoilujen kanssa eikä hän tullutkaan, kun unohti ja tämäkin "ei kai haittaa" -selityksellä. Haittasi kyllä. Toivon hänelle kaikkea hyvää mutta yhteyttä en jaksa enää pitää.
Yläfemma.
Kiitos kun sanoitit kokemukseni!
Entisestä työpaikasta muistui mieleen tapaus, jossa järjestin juhlia henkilökunnalle tietyllä rajauksella yrityksen edustustiloissa. Eräs osallistuja kysyi saako hänen lapsensa tulla paikalle myös. Kun tulee heidän kyydissään (=olivat täysi-ikäisiä), ettei heidän tarvitse odottaa missään "kylillä", että kai siellä on joku huone jossa voivat aikaa viettää.
Kieltäydyin ehdottomasti, koska ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta valvoa heitä ja olisi ollut kohtuutonta muita kutsuttuja kohtaan, että nurkissa pyörii jonkun perhettä. Sitäpaitsi siellä "kylillä" oli heille paljon enemmän tekemistä kuin tuossa juhlapaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...
Joillain nuoremmillakin on se ryppylanka niin löysä, ettei pysty pidättämään. Ehkä olit siellä vessassa jo ollut jo jonkin aikaa. Ajatteli, että parempi häiritä, kun siivoilla vahinkoja pöksyistään. Kuka nyt ehdoin tahdoin haluaa jonkun vieressä ähertää. Muistan oman lapseni vaipanvaihtoa, siinä piti jos jonkinlaista ääntä pitää suusta ja hauskuttaa ja höpötellä vauvalle, että pysyi paikallaan ja tyytyväisenä, ei ollut aina ihan hetkessä pylly pesty ja puhdasta saatu ylle.
Juu, ei se ryppyreikä kaikilla vanhoilla mummoilla pidä, kun ei välttämättä nuoremmillakaan, olisiko syy tämän muotiin tulleen anaalipanon, kun kuusikymppiselläkin työssäkäyvällä naisella tulee p askat housuun kävelylenkillä? Juuri uimahallissa havahduin pukuhuoneeseen mennessä, että koko paikka haisi p askalle. No, siellähän pukuhuoneen perällä mummolta oli päässyt ulosteet lattialle ja niitä sitten siivosi käsipyyhkeillä siitä roskakoriin. Ilmoitin valvojalle, ja siivooja meni paikalle. Mummo meni pesulle suihkuun, mutta sillä erää tämä vakikävijä ei rohjennut altaiden puolelle.
Kun hitaat mummot harrastavat kerran viikossa liikuntaa, suoli alkaa toimia.
T. Entinen uimahallin siivooja.
Vierailija kirjoitti:
Lainasin ystävälle toista autoamme. Kun auto palautettiin se haisi sisältä joltain jota en osaa täysin kertoa. Osaksi kuin märän koiran haju johon saatu yhdistettyä kalan haju. Hiukan imelä haju . Haju paikallistettiin penkkiin. Pestiin ne . Höyrytettiin ja otsonoitiin auto. Silti haju jäi jäljelle . En pystynyt enää ajamaan sillä autolla. Oksetti ihan fyysisesti se haju . Aito myytiin. Myöhemmin oon ajatellut jopa että oliko ruumiin haju. Vai mikä voi olla noin sitkeä haju ettei lähde irti.
Oli unohtanut sinne vuotaneen roskapussin tai ostokset, eläin oli mennyt ja poikinut/kuollut , eläimellä oli ollut jokin tulehdus tai tehnyt sinne tarpeensa tms.
Vierailija kirjoitti:
Pitkältä sairauslomalta palasin töihin jonne oli tilattu sopiva työtuoli joka oli ergonominen selkäleikkauksen jälkeen. Eipä ollut tuolia toimistossa ja kysellessäni kadonnutta tuolia esimies totesi "Eihän se haittaa että annoin sen xxxx kun hän tykästyi siihen".
Aika vahvastikin haittaisi. Meidän firmassa ergonomiatuotteet tilataan työterveysfyssarin lähetteellä ja ne todellakin on henkilökohtaisia, vaikka kollega kuinka tykästyisi.
Ei nyt mikään törkeä juttu, mutta Tinder-keskustelun aikana olimme jo sopineet treffit miehen kanssa seuraavalle päivälle, kun hän kertoi, että hänellä on lapsi. Oli siis tietoisesti ollut kertomatta asiasta aiemmin. "Ajattelin, et sua ei varmaan haittaa, kun sulla itelläkin on lapsi." Ei se lapsi minua haitannutkaan, vaan asian piilottelu ja sitten lausahdus "Sua ei varmaan haittaa.", joka välitti minulle sellaista asennetta, että mies halusi ajatella puolestani ja kontrolloida minua. Olin jo hilkulla perua treffit, kun meni maku, mutta menin kuitenkin. Emme tosin tavanneet enää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni alkoi imettämään lastaan kaikkien nähden joulupöydässä. Tulee vieläkin kylmäät väreet kun mietin tuota, meni ruokahalu täysin.
Muutama päivä ennen jouluaattoa viime vuonna eräs nuorehko äiti imetti lastaan kauppakeskuksen käytävällä muiden ihmisten nähden. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että tämä imettäjä nautti samanaikaisesti energiajuomaa tölkistä.
Kyllä on ihmiset vieraantuneet luonnosta ihmisyydestä. Että imettämisestä meni ruokahalu ja että kummaa juoda energiajuomaa samalla.
Mitähän ihmett luulette imettämisen olevan?! Se on vauvan ruokkimista ja siinäpä se. Ei mikään seksuaalinen tai vessarutiini. Syömistä se on.
Meniköhän vauvalla ruokahalu kun näki kun te söitte jouluruokaa, hyi h itto.
Vauvakin jaksaa paremmin valvoa yöt kun saa annoksensa kofeiinia.
Ihan samalla tavalla sille vastasyntyneelle vauvallekin tulee kofeiinin vieroitusoireet kuin meille aikuisillekin. Kukapa haluaisi vauvansa altistaa sille.
Parempi kai niin, kuin huumevieroitusoireet.
Eihän sitä nyt noin voi ajatella? Parempi kai se olisi tupakkakin kuin huumeet, mutta en minä silti tupakkaa polttaisi raskaana ollessa.
Istuskeltiin nurmikolla kavereiden kanssa. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Eräällä kaverilla oli keskikokoinen kiva koira mukana. Koiruli päätti vetää ässän hihasta; nosti jalkaansa ja virtsasi päälleni. Ilmeiesti muistutin puun runkoa ruskeassa mekossani. Pahoittelujen sijaan kaverini nauroi räkäsesti.
Nimim. Ei haittaa, kusta se vaan on
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt mikään törkeä juttu, mutta Tinder-keskustelun aikana olimme jo sopineet treffit miehen kanssa seuraavalle päivälle, kun hän kertoi, että hänellä on lapsi. Oli siis tietoisesti ollut kertomatta asiasta aiemmin. "Ajattelin, et sua ei varmaan haittaa, kun sulla itelläkin on lapsi." Ei se lapsi minua haitannutkaan, vaan asian piilottelu ja sitten lausahdus "Sua ei varmaan haittaa.", joka välitti minulle sellaista asennetta, että mies halusi ajatella puolestani ja kontrolloida minua. Olin jo hilkulla perua treffit, kun meni maku, mutta menin kuitenkin. Emme tosin tavanneet enää uudelleen.
Missä vaiheessa itse kerroit lapsestasi? Ehkä miehellä oli kokemuksia naisista, jotka ajattelevat uutta seurustelukumppania isän korvikkeeksi omalle/omille lapselleen/lapsilleen ja sehän ei onnistu täysipainoisesti, jos miehen pitää uhrata aikaa myös omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni (10 v) kaverin äiti soitti, että olivat sopineet että tyttäreni hoitaa heidän kissojaan viikon lomareissun ajan. Se oli koulujen hiihtolomaviikko, ei kai haittaa. Avain sitten tulee meille tyttäreni mukana. Puhelun aikana kävi ilmi, että heidän omakotitalossa on hälytysjärjestelmä, joten tarkoitti sitä, että minä olisin joka käyntikerralla mukana.
No tytär toi avaimen ja mukana oli lappu, jossa mystisiä puhelinnumeroita ja vartiointiliikkeen nimi. Siis mitä?! Soitin kissarouvalle ja kysyin mihin tarkoitukseen numerot ovat? Kertoi, että heidän talon murtojärjestelmä hälyttää viikon ajan minun puhelimeeni! Ja kun menen katsomaan hälytyksen syytä, niin jos kyseessä murtovaras, sitten minun pitää soittaa lapussa näkyviin vartiointifirman numeroihin. Siis käytännössä tarkoitti sitä, että aviomieheni pitäisi olla heidän talovahtinsa.
Ilmoitin napakasti, että meillä on puhelimet äänettömällä yöaikaan eikä muutenkaan kytätä millon puhelin soi. Kissarouva vaikutti selvästi loukkaantuneelta tuon töksäytykseni jälkeen.Meillä kävi samantapaisesti.
Asuttiin rivitalokonseptissa ja naapurustossa yks nainen oli jutellut tyttören kanssa.
Tyttö tuli kotiin ja sanoi sillä naisella on asiaa.Kaikki tiedettiin on hirveä pummi, sanoin minulla ei ole asias ja älä juttele nyt tämän kanssa.
Meni pari päivää ja nainen tuli kiukkuisena soittekemaan ovikelloa.
Oli sopinut tyttöreni kanssa me hoidetaan hänen kissaa jne.
Vastasin sä varmaan sovit myös palkan. Ei ollut ja sanoin ilmaisejsi ei tehdä sulle mitään.Hänen miehensä tuli parin päivän päästä ovelle. On rauhallisempi tapaus.
Ehdotti karkkipussia palkaksi.Kysyin mitä pitäisi tehdä ja kysyin listan saatua onko sinusta sellainen 0.20 e tuntipalkja hyvä
Pyhdetään 10 e päivä, maksu etukäteen. Mies lähti silmiä pyöritellen ja niin sitten oli joku tuttu saanut köydä hoitamassa kissaa.
Selvästi keksitty juttu koska ei sisällä yhtään että-sanaa.
Kuka ylipäätään menee viikon tapailun jälkeen sänkyyn lähes tuntemattoman äijän kanssa???