Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (2966)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkui seksiä paljaalla, oltiin tapailtu viikko enkä tosiaan luottanyt siihen että olisi tauditon. Jos on noin kondomivastainen on todennäköistä, että jotain siellä munassa muhii!
Kuka ylipäätään menee viikon tapailun jälkeen sänkyyn lähes tuntemattoman äijän kanssa???
Ei miestä oikeasti tunne sen enempää kolmessa vuodessa kuin viikossakaan. Kenenkään ei pitäisi niille sitten antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuule samaa! Onko nämä niitä ihmisiä jotka juovat niin paljon, että jalat lähtee alta, vintti pimenee ja sen takia sattuu näitä alleen laskemisia. Luulisi häpeän tunteen vaikuttavan sen verran vahvasti, että juomisen kanssa osattaisiin himmailla.
Kaverin kaveri on tällainen. Lähemmäs nelikymppinen nainen joka humalassa k*see allensa ja oksentelee. Ei tulisi mieleenkään majoittaa kyseistä ihmistä. :D
Kyseessä on alkoholiongelmainen, kuten vaikkapa minä itse. Joka kerta sitä lupaa itselleen, että ei koskaan enää mitään örvelökännejä. Usein tulee myös vannottua, että nyt loppu juominen kokonaan. Sitten taas seuraavalla kerralla sokka täysin irti ja hyvällä tuurilla herää kotoa, huonolla tuurilla jostakin ojasta pissat housuissa. Eräänkin kerran olin unissani yöllä umpikännissä mennyt sängylle kyykkyasentoon ja pissannut sänkyyn niin paljon, että oli tullut patjojen läpi lattialle asti ja puhunut kuin jonkin demonin valtaamana. Siinä oli ero lähellä, kun puoliso oli tuollaista joutunut seuraamaan livenä.
Olen sairas, mutta en tiedä miten ja koska pystyn lopettamaan alkoholin kanssa läträämisen.
Alkoholistiperheen varjossa kasvaneena ei nyt heru ymmärrystä eikä säälipinnoja. Toivon, että puolisosi tajuaa, ettei sinulla ole aikomustakaan lopettaa ennen kuin maksa pettää ja haima sanoo sopimuksen irti. Ei sinua läheistesi kärsimykset estä eikä kiinnosta.
SInä väität olevasi alkoholistiperheestä, etkä vielä ymmärrä aikuisenakaan, että alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Ja monesti se alkoholiriippuvuus on periytyvää, että varo vain.
Lapsen näkökulmasta ei tarvitsekaan "ymmärtää". Jos aikuinen ymmärtää olevansa sairas, hankkikoon hoitoa, syyllistämättä hankitusta sairaudestaan ympäristöä, perimää tai muita ihmisiä.
Alkoholi ei ole minun, eikä myöskään neljän sisarukseni perheenjäsen. Ollaan vissiin peritty toiselta vanhemmalta toisenlaisia, vieläkin vahvempia perintötekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Lainasin ystävälle toista autoamme. Kun auto palautettiin se haisi sisältä joltain jota en osaa täysin kertoa. Osaksi kuin märän koiran haju johon saatu yhdistettyä kalan haju. Hiukan imelä haju . Haju paikallistettiin penkkiin. Pestiin ne . Höyrytettiin ja otsonoitiin auto. Silti haju jäi jäljelle . En pystynyt enää ajamaan sillä autolla. Oksetti ihan fyysisesti se haju . Aito myytiin. Myöhemmin oon ajatellut jopa että oliko ruumiin haju. Vai mikä voi olla noin sitkeä haju ettei lähde irti.
YSTÄVÄ olisi varmaan vastannut, kun olisit kysynyt hajusta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko pyysi meidät kylään juuri ennen, kun olin lähdössä yksin pitkään odottamalleni "once in a lifetime" työkeikalle ulkomaille. Perillä selvisi, että ovat kovassa flunssassa, mutta "kun niin halusivat vielä nähdä, ennen kuin lähden, ei kai haittaa". Halasivat vielä lähtiäisiksi.
Lopputuloksena mulle nousi 39 asteen kuume päivää ennen lähtöä, se siitä reissusta. Hyvä kuitenkin, etten lähtenyt yksin vieraaseen maahan, olin nimittäin korkeassa kuumeessa ihan petipotilas viikon.
Itsesuojeluvaiston pitäisi pelata tuollaisessa tilanteessa. Kohteliaisuus saati sukurakkaus ei edellytä terveyden riskeeraamista.
Olen sairaiden halailuista osannut kieltäytyä jo ennen koronaa, ja pystyn sanomaan kenelle vain, etten halua tartuntaa olipa tarjolla noroa tai puhdasta nuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainasin ystävälle toista autoamme. Kun auto palautettiin se haisi sisältä joltain jota en osaa täysin kertoa. Osaksi kuin märän koiran haju johon saatu yhdistettyä kalan haju. Hiukan imelä haju . Haju paikallistettiin penkkiin. Pestiin ne . Höyrytettiin ja otsonoitiin auto. Silti haju jäi jäljelle . En pystynyt enää ajamaan sillä autolla. Oksetti ihan fyysisesti se haju . Aito myytiin. Myöhemmin oon ajatellut jopa että oliko ruumiin haju. Vai mikä voi olla noin sitkeä haju ettei lähde irti.
YSTÄVÄ olisi varmaan vastannut, kun olisit kysynyt hajusta.
Tuskinpa. Näillä " ystävillä" on tapana lainailla muiden tavaroita, rikkoa ja sotkea niitä mutta palauttaessa ollaankin sitten hiljaa. Kysyttäessä levitellään käsiä "en minä ainakaan tiedä, ei se siinä ollut kun sitä lainasin" ! En v***u ymmärrä näitä ihmisiä joilla on moraali liuennut jo kohdussa lapsiveteen :(
Olen itse elämässäni hankkiutunut kaikista toksisista ihmisistä eroon.
Ex istui pyykkikorini paskaksi kun piti sitä kännissä ilmeisesti tuolina, sanoi että ostaa uuden. Ei koskaan ostanut.
Sotki auton penkit likaisilla renkailla, ei puhettakaan että pesisi niitä.
Hajotti Iittalan viinilasin, niitäei enää valmisteta. Lupaa ostaa uuden kirpputorilta, ei ole ostanut vieläkään.
On sotkenut ja rikkonut kainelaista mun omaisuutta, ei koskaan korvaa mitään. Tämä yksi syy siihen että onkin ex.
Ihan sama hänelle kun tavarat ei ole omia. Ei kiinnosta kun ei itsellä ole latin latia kiinni. K***pää.
Ex-miehen kanssa muutettiin ja hänen ystäväpariskunta ilmoittautui avuksi. Ajoittivat tulonsa siihen kun viimeiset rippeet tyhjennettiin autosta. Mies taisi kantaa jonkun hyllylevyn ja nainen lampun. Odottelivat sitten pitsaa, mitä luvattiin tilata muuttoporukalle. Kertoivat tulleensa syömästä ja siksi myöhästyivät. Pitsa mahtui kyllä. Sitten nainen alkoi availemaan laatikoita ja levitteli tavaroita pitkin lattioita. Pyysin useaan otteeseen, ettei levittelisi tavaroita, koska siellä ei mahdu kulkemaan. Oli niin utelias tonkimaan tavaroita, ettei millään meinannut uskoa. Eivät meinanneet lähteä mihinkään kunnes pyysin pesemään astiat ja laittamaan kaappiin.
Sama pariskunta myöhästyi kihlajaisista pari kolme tuntia, koska kävivät taas syömässä. Vaativat tullessaan palvelua ja ruokaa. Siinäpä sitten lämmittelin heille sapuskat ja katoin heille erikseen.
Yllättäen sama pariskunta vieraili aina yllättäen ja vierailu venyi yöhön saakka.
Erään kerran syntymäpäivänäni olimme suunnitelleet romanttisempaa illallista ja hankittiin siihen herkkuja. Tämän pariskunnan mies tulikin pelaamaan tietokonepelejä. Mieheni ei raaskinut pyytää kaveriaan poistumaan. Odottelin kymmeneen poistumista ja kyselin sitten kyllästyneenä, että haluut varmaan syödä. Juu kyllä alkaa olla nälkä. Kokkailin herroille ja lähdin ulos lenkille. Otti niin paljon päähän. Kihlatusta tuli exä myöhemmin ja pääsin pariskunnan yllärikestityksistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä eivät kaikki ehkä osaa ajatella. Eräs sukulaiseni opiskeli sairaanhoitajaksi ja tapasi työharjoitteluissaan tunnettuja ja ihan tuntemattomia ihmisiä. Näistä tapaamisista ja työharjoitteluissa sattuneista asioista kertoili tohkeissaan äidilleen. Joka taas kertoi näistä asioista eteenpäin minulle ja kaikille sukulaisilleen sekä tutuilleen. Aika moni tietää kuka on ollut sairaalassa ja miksi ja mitä sanonut. Edelleen porskuttaa sairaanhoitajana ja mietin joskus, kuinka monia potilastietoja on käynyt urkkimassa. Tuntuu tosi nihkeältä, enkä usko hänen edes olevan ainut lajiaan.
Tuo korostamani asia on ihan käsittämätöntä. Sairaanhoito-opiskelijoille tehdään vaitiolovelvollisuus jo ihan uran alkuvaiheissa hyvinkin selväksi. Hänestä olisi pitänyt tehdä ilmoitus jo opiskelijana ollessaan, eikä varmaan haittaisi, jos pyydettäisiin nykyisellään tuolla taustalla selvittämään, kenen papereissa hän on asiattomasti käynyt.
N59
Painotetaanko vaitiolovelvollisuudesta puhuttaessa sitä, että sen rikkominen ja tietojen urkkiminen todellakin on rikos, josta vääjäämättä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä eivät kaikki ehkä osaa ajatella. Eräs sukulaiseni opiskeli sairaanhoitajaksi ja tapasi työharjoitteluissaan tunnettuja ja ihan tuntemattomia ihmisiä. Näistä tapaamisista ja työharjoitteluissa sattuneista asioista kertoili tohkeissaan äidilleen. Joka taas kertoi näistä asioista eteenpäin minulle ja kaikille sukulaisilleen sekä tutuilleen. Aika moni tietää kuka on ollut sairaalassa ja miksi ja mitä sanonut. Edelleen porskuttaa sairaanhoitajana ja mietin joskus, kuinka monia potilastietoja on käynyt urkkimassa. Tuntuu tosi nihkeältä, enkä usko hänen edes olevan ainut lajiaan.
Tuo korostamani asia on ihan käsittämätöntä. Sairaanhoito-opiskelijoille tehdään vaitiolovelvollisuus jo ihan uran alkuvaiheissa hyvinkin selväksi. Hänestä olisi pitänyt tehdä ilmoitus jo opiskelijana ollessaan, eikä varmaan haittaisi, jos pyydettäisiin nykyisellään tuolla taustalla selvittämään, kenen papereissa hän on asiattomasti käynyt.
N59
Painotetaanko vaitiolovelvollisuudesta puhuttaessa sitä, että sen rikkominen ja tietojen urkkiminen todellakin on rikos, josta vääjäämättä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin?
Siis jää kiinni ja joutuu vastaamaan rikoksesta oikeudessa. - Meillä töissä (sisältyy asiakaspalvelua) sanotaan asiasta sivistyneesti ja toki tiukasti, mutta ilmeisesti jostain hienotunteisuussyistä ei käytetä termiä "rikos". Mielestäni olisi hyvä tuoda tämä fakta esiin selkeästi, ettei jää taustahyminäksi monien muiden uusien asioiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko pyysi meidät kylään juuri ennen, kun olin lähdössä yksin pitkään odottamalleni "once in a lifetime" työkeikalle ulkomaille. Perillä selvisi, että ovat kovassa flunssassa, mutta "kun niin halusivat vielä nähdä, ennen kuin lähden, ei kai haittaa". Halasivat vielä lähtiäisiksi.
Lopputuloksena mulle nousi 39 asteen kuume päivää ennen lähtöä, se siitä reissusta. Hyvä kuitenkin, etten lähtenyt yksin vieraaseen maahan, olin nimittäin korkeassa kuumeessa ihan petipotilas viikon.
Tais haluta estää sun matkan, eli tavoite saavutettu?
Olin etsimässä vaihtokumppania kaupungin vuokra-asunnolle ja sain viestin mieheltä, jonka asunnosta olisin kyllä ollut kiinnostunut.
Hänen kanssaan sitten vaihdettiin viestejä ja kerroin oman asuntoni tiedot ja lähetin kuviakin. Hän vastaili kysymyksiini epämääräisesti ja vähitellen kävi ilmi, ettei hän ollut mihinkään muuttamassa omasta kämpästään ja ihan vaan uteliaisuuttaan kyseli minun asunnostani. "Kerro rehellisesti ja avoimesti alueen huonot puolet, onko ruuhkia? onko palveluja? onko meteliä? millaiset naapurit? onko kuuma kesällä?" Ja selitti, miten hyvin viihtyy nykyisessä asunnossaan kun se on niin edullinen ja hiljainen, eikä ole liian kuuma vaikka on parveke etelään.
Lopulta ilmoitin hänelle, että olen löytänyt sopivan vaihtoasunnon toisaalta ja toivotin hyvää jatkoa. Mies vielä sen jälkeen jatkoi viestittelyä ja ehdotti, että tulisi kuitenkin katsomaan asuntoani. Että sopisiko näyttö huomenna klo 10? Kun hän on kuitenkin kiinnostunut alueesta eikä ole koskaan tutustunut siihen tarkemmin. Että ei kai haittaa jos hän "ihan mielenkiinnosta tulee piipahtamaan".
Todellakin haittasi. En huvikseni esittele kotiani jollekin tuntemattomalle uteliaalle sedälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on valinta.
Valitettavasti ei ole.
Harvalle sitä ensimmäistäkään kertaa on juotettu väkisin. Siksi toisekseen se vaatii aika paljon työtä ja hajoittelua että pääse tosijuoppojen kerhoon. Eli itse aiheutettu sairaus. Kyllä se alttius on aika monella geeneissä, silti kaikki ei juo. Omalla kohdalla isä oli ammattijuoppo, minä olen työnarkomaani ja veli läträä kaljan kanssa yhtä ahkerasti kuin isä.
"Tosiystävä" kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin menossa treenaamaan hallille kaverin kanssa. Vähän ennen treenejä hän laittoi viestiä, että meneekin mieluummin toisen kaverin kanssa, ei kai haittaa?
Siinäpä "kaveri".
Varsinkin jos viesti meni juurikin noin, kirjoittamallasi tavalla.
Joo, kerran otin kiireisimpään työaikaan vapaapäivän että ehdin viettää ystävän kanssa mukavan päivän. Ensin laittoi viestiä, että ottaa yhden toisen ystävän mukaan "eihän haittaa" ja sitten että eivät tule ollenkaan. Sitä ketutuksen määrää kun pyörittelin puoli päivää peukaloita ja kun ilmoitti että tapaaminen peruttu, niin menin loppupäiväksi töihin.
Sama ystävä myöhästyi usein sovituista tapaamisista ja monta kertaa pyysi minulle tuntemattoman kaverin mukaan. Juttelivat sitten omiaan ja minä mietin mielessäni että mitä täällä oikein teen. Kun oli omia murheita niin soitteli tuntien puheluja ja kun minulla olisi ollut huolia, niin ei ehtinyt puhua. Eipä olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Oon lääkäri ja työpuhelimen soidessa siihen on pakko vastata. Voi olla esim ambulanssipoppoo konsultoimassa ja se menee polvikipuisen yms ohitse.
Työrauha potilaan ollessa lääkiärin vastaanotolla pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään, mutta aina se ei onnistu, jos vaikka sattuu olemaan ainoa talossa paikalla oleva alan lääkäri tai jos muut talon lääkärit ovat uusia sijaisia, joita tietenkin on syytä auttaa. Kyllä se lääkäriäkin ärsyttää, kun vastaanotto keskeytyy, ja pitää ottaa kantaa johonkin merkilliseen asiaan. Mutta ei voi mitään, työpuhelimeen vastataan, kun se soi.
Täällä myös lääkäri ja samaa mieltä! Ainostaan syöpäpotilaat vastaanotolla pyrin olemaan vastaamatta puhelimeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lääkäri ja työpuhelimen soidessa siihen on pakko vastata. Voi olla esim ambulanssipoppoo konsultoimassa ja se menee polvikipuisen yms ohitse.
Työrauha potilaan ollessa lääkiärin vastaanotolla pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään, mutta aina se ei onnistu, jos vaikka sattuu olemaan ainoa talossa paikalla oleva alan lääkäri tai jos muut talon lääkärit ovat uusia sijaisia, joita tietenkin on syytä auttaa. Kyllä se lääkäriäkin ärsyttää, kun vastaanotto keskeytyy, ja pitää ottaa kantaa johonkin merkilliseen asiaan. Mutta ei voi mitään, työpuhelimeen vastataan, kun se soi.
Täällä myös lääkäri ja samaa mieltä! Ainostaan syöpäpotilaat vastaanotolla pyrin olemaan vastaamatta puhelimeen
En ole lääkäri, potilas kylläkin monesti, ja ihmettelen mitä muuta konsultaatiota 'ambulanssipoppoo' voi tarvita kuin että ajakaa nyt pe*keleen kovaa vauhtia tänne sairaalalle?
Ärsyttää minuakin nuo kesken vastaanoton tulevat puhelut, onneksi nykyään fiksut lääkärit pitävät nuo mahdollisimman lyhyinä. Ei ole potilaan vika jos teillä on alimiehitys.
--- vähän aiheen vierestä ---
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli myymässä mulle Jyskin sohvaa 200€ (ovh alle 400€). Olin hankkinut sitä varten pakun ja menin hakemaan sitä. Kaveri vasta paikan päällä tokaisi: "Ei varmaan haittaa, että tässä on öljytahra, jota en ole saanut pois. Sen voi peittää viltillä halutessaan." Tahra oli tosiaan aina ollut peitettynä, kun olin kaverilla käymässä. Eikä kyseessä ollut mikään pikkutahra, vaan huomattavan kokoinen. Sohva oli muutenkin huonommassa kunnossa kuin oletin. Sohvatyynyt olivat mm. toiselta puolelta aivan kissan kynsimiä ja istuinpatja muotoutunut väärään muotoon.
Sanoin, että olisi ollut reilua mainita sohvan olevan tahrainen ja huonokuntoinen, koska mulle tuli turha reissu kun en viitsinytkään ostaa sitä. Siihen hän jatkoi "No voi höhlä. En mä tätä mihinkään tori.fi:hinkään kehtaa myyntiin laittaa! Tämä vie nyt turhaan tilaa ja aiheuttaa ongelmia, koska uusi sohva on jo tilattu!" Eli hän olisi kehdannut tyrkyttää paskaisen sohvansa mulle ja pyytää siitä vielä parisataa, vaikka sohvan arvo siinä kunnossa oli lähempänä nollaa euroa 😅 Uskomatonta
Tässä on loistava esimerkki siitä että tuttujen ja sukulaisten kanssa ei pidä tehdä kauppaa yhtään mistään.
Tuttavaperhe osti ok-talon sukulaisperheeltä hyvää hyvyyttään, ja siinä talossa sitten kauppojen jälkeen ilmeni monenlaista vikaa, josta ei ollut kauppoja tehdessä kerrottu. Mm. takan hormi ei vetänyt eikä ollut koskaan vetänytkään, eikä sitä takkaa oltu koskaan sitten käytettykään sen edellisen asujan aikana. Ja lisäksi monta muunlaista vikaa, esim. tontin ilmoitetut rajat eivät pitäneet paikaansa.
Kuka ihme ostaa talon " hyvää hyvyyttään"?
Ystävän kanssa sovittiin, että lähdetään juhannuksena yhdessä reissuun. Kaksi päivää ennen juhannusta hän soitti, että lähteekin yhden toisen kaverin kanssa. On entinen ystävä.
Ambulanssipoppoo kysyy lupaa tai ohjausta lääkehoitoon, kotiinjättämiseen, kuljetuspaikkaan, konsultaatiota ekg:hen tai muuta hoitoon liittyvää, johon heillä ei itsellään ole suoraan lupaa tai osaamista. Ei kaikkia viedä pillit soiden sairaalaan vaan tehdään hoidontarpeenarvio ja tarvittaessa annetaan hoito kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lääkäri ja työpuhelimen soidessa siihen on pakko vastata. Voi olla esim ambulanssipoppoo konsultoimassa ja se menee polvikipuisen yms ohitse.
Työrauha potilaan ollessa lääkiärin vastaanotolla pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään, mutta aina se ei onnistu, jos vaikka sattuu olemaan ainoa talossa paikalla oleva alan lääkäri tai jos muut talon lääkärit ovat uusia sijaisia, joita tietenkin on syytä auttaa. Kyllä se lääkäriäkin ärsyttää, kun vastaanotto keskeytyy, ja pitää ottaa kantaa johonkin merkilliseen asiaan. Mutta ei voi mitään, työpuhelimeen vastataan, kun se soi.
Täällä myös lääkäri ja samaa mieltä! Ainostaan syöpäpotilaat vastaanotolla pyrin olemaan vastaamatta puhelimeen
En ole lääkäri, potilas kylläkin monesti, ja ihmettelen mitä muuta konsultaatiota 'ambulanssipoppoo' voi tarvita kuin että ajakaa nyt pe*keleen kovaa vauhtia tänne sairaalalle?
Ärsyttää minuakin nuo kesken vastaanoton tulevat puhelut, onneksi nykyään fiksut lääkärit pitävät nuo mahdollisimman lyhyinä. Ei ole potilaan vika jos teillä on alimiehitys.
--- vähän aiheen vierestä ---
No esim että köijjätäänkö se potilas sairaalaan vai jääkö kohteeseen.
Tehkää oma aloitus tuosta alkoholismista. Täysin ohis täällä!
Kun oikein puutteessa on, niin kelpaa vaikka uroskoira.