Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskeski-ikäinen heteromies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin erään naisen tapailun 5kerran jälkeen. Olimme harrastaneet seksiä 2tapaamisesta lähtien mutta minulla ei seissyt kunnolla ja siitä ei oikein tullut mitään. Luulin jo että impotenssi iskenyt eron jälkeen kun olin 2vuotta yksin. Sitten tapasin nykyisen naiseni ja vehje todellakin seisoo ja seksi sujuu hienosti. Hän on kyllä nätimpi ja hoikka. Taitaa sillä ulkonäölläkin olla jotain psykologista merkitystä?

Tottahan tuo on,mutta ei sitä saa sanoa ääneen,varsinkaan tällä palstalla.

Täällä jokaisella on se  "mun mies rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen".

Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta neidin ylipainosta tuli ainakin minulle häiriötekijä. -Hänellä oli painoa liikaa silloinkin kun me tapasimme ensi kerran, mutta hän kertoi käyvänsä salilla ja pudottavan painoa ahkerasti. Oli kuulemma pudottanut jo kymmeniä kiloja. Sitten kun aloimme tapailemaan, huomasin hänen käyttävän paljon alkoholia, syövän valtavia annoksia rasvaista ruokaa ja jääkaappi oli jatkuvasti täynnä suklaata, olutta, lihapiirakoita, makkaraa jne jne. Tämä ihminen ei laihtunut kiloakaan ja salikorttikin oli vain silmänlummeeksi. Se nyt vain on niin, että liika ylipainoisuus tappaa ainakin meikäläisen silmissä intohimon ja halun seksiin ja hyvänäpitämiseen. Kun toinen on iso kuin valas, häntä ei voi ottaa edes syliin.

Ihmisenä hän oli kiva ja fiksu, mutta se valtava ruhon koko... Minä en voinut omistaa elämääni valheelle näyttelemällä pitäväni hänen vartalostaan, ruhostaan. Ei ihmisen tarvitse olla valokuvamalli, en minäkään ole, mutta omasta terveydestä, siisteydestä ja ulkonästä pitäisi huolehtia sen verran että ihmiset eivät käännä katsettaan pois kohdatessaan kadulla kuten hänen kohdallaan kävi.

+1, valitettavasti ja jopa ehkä vähän häpeällisestikin. Läski ei kiihota, ei myöskään mikään löysä liha tms. Ensimmäinen vähän vakituisempi hoito oli ihmisenä todella kiva, ihana jne, mutta myöskin todella ylipainoinen. Sängyssä oli hyvä, laukesi helposti ja useaan kertaan mikä oli tietenkin parikymppisen, juuri edes vähän naisten makuun päässeelle parikymppisen itsetunnolle nannaa. Fiksukin. 

Kaikki hyvin? No ei. Se läski ei kiihottanut ja valitettavasti aikaa myöten se alkoi vain inhottamaan. En tiedä mikä muuttui tai miksi se ei alussa niin paljoa painanut, mutta ei kerta kaikkiaan.. Itselleni oli ehkä viimeinen pisara, kun käyttäydyin kerran vähemmän ystävällisesti, olin ärsyyntynyt ja vihainen jostain kumman syystä ja sitten jälkeenpäin sitä kai tulkitsi olevansa vihainen itselleen, kun oli moisen läskin kanssa. Mikä ei ollut hänen syytään, mutta suuntautui häneen. Ei hyvä.

Sitä on ehkä itsekin liikaa kuvitellut olevansa aina puutteessa oleva miespanokone, mutta ehkä on tullut nyt koettua päättyneen suhteen myötä, että jos on kokonaisvaltaisesti kaunis nainen, hyvät kiinteät rinnat, pyöreä pylly ja uuma, niin seisoo aina ja kovaa. Rakastuminen päälle ja haluaa vain kyntää naistaan. Tällainen oli, ei ole enää. Huokaus. 

Tämä ei ole hyvä asia. Harva meistä kuuluu siihen parhaimpaan desiiliin, joka saa aina ja kaikkialla helposti. Iän myötä ulkonäkö muuttuu vähemmän viehättäväksi. Varmasti miesten suhteen naiset voivat sanoa samaa. Kun niitä hyvävartaloisia kauniskasvoisia ihanuuksia ei ole ja vähemmän kauniita ylipainoisia on, niin näitä ei halua. Olla ilman lopun ikäänsä? Olisi upeaa, kun ei haluaisi naista. Ei tekisi mieli seksiä. Tai jos tekisi, niin ulkonäkö ja vartalo ei merkitsisi niin paljoa kuin se näköjään sittenkin merkitsee, ja syvällä jopa osittain refleksitasolla.

Ylipaino tappaa seksin niin talossa kuin puutarhassa.

Taidat olla aika harvinaisuus. Itse olen keskiverto nainen ja rinnatkin vähän riippuvat, mutta ei ole ikinä ollut vaikeuksia saada miestä kiihottumaan. Ja keski-ikäiset ukot sitä vasta tuijottelevatkin. Oma mies haluaisi joka päivä, itse en ihan niin usein, ja yhdessä ollaan oltu lähes kymmenen vuotta. Miksi sinulle kelpaa vain ne kauneimmat mallivartaloiset? Jotenkin erikoista. Suurimmalle osasta miehiä kelpaa oikein hyvin normaalivartaloinen, jolla muutama paikka jopa vähän roikkuu.

Joo ja kun ikää tulee lisää niin ne vaihtoehdot käy melko vähiin. Aika harva 20v mallivartaloinen kaunotar hyväksyy vanhan ukon petikumppaniksi. Tavan marjatta hyväksyisi kyllä.

Hehän juuri hyväksyvätkin, mutta ukkelin pitää olla julkkis tai rikas, mieluummin molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljän naisen ystäväporukka. Kaikilla on lapsia ja miehet. No, tässä jokunen vuosi sitten oli sovittu illanistujaiset yhden ystävän kotiin, kun tämän mies oli työmatkalla, että sitten saadaan hölistä rauhassa tyttöjen juttuja ja ottaa viiniä vaikka vähän enemmänkin. Kaksi viikkoa ennen tätä iltaa kävi ilmi, että tämän ystävän 14-vuotiaat lapset olisivatkin kotona. Selvisi, että myös toisen ystävän teini-ikäiset lapset ovat tulossa mukaan; olivat keskenään sopineet tästä järjestelystä. Käsittämätöntä! Äitien nollausillasta olisikin siis tullut lapsenvahtikeikka. "Ei kai haittaa? Nehän on omissa huoneissaan ja puuhaavat omiaan!" Kyllä haittasi, ja peruin osallistumiseni.

Ei 14-vuotiailla ole lapsenvahteja, he ovat sen ikäisiä että he itse ovat lapsenvahteina nuoremmille. Kuka tahansa 14-vuotias voi olla muutaman päivän yksinään. Jos illan tarkoitus oli juoda viinaa ja tehdä aikuisten juttuja niin ymmärrän jos harmittaa, mutta ei 14-vuotiaita vahdita.

No joo, myönnän, että taisi jäädä lainausmerkit tuosta sanasta, mutta pointti tuli kuitenkin selväksi. Illan tarkoitus oli juurikin tuo aikuisten ilta, ainakin meidän mielestä, joille ei näistä lapsista kerrottu.

Teillä taisi tosiaan olla eri käsitys lllan tarkoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinostaa, lopeta!

No sellaista, joka kirjoittaa "kiinostaa" yhdellä n-kirjaimella, pitäisi ainakin KIINNOSTAA kielioppi sen verran, ettei kirjoittelisi kuin lukihäiriöinen alakoululainen. 

Tuota, lukihäiriö ei ole vain alakoululaisten juttu. Koetko kovasti ylemmyyttä? Noloa kohdistaa pilkkaa ihmisiin, jotka ovat heikommassa asemassa, kuin sinä.

-Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljän naisen ystäväporukka. Kaikilla on lapsia ja miehet. No, tässä jokunen vuosi sitten oli sovittu illanistujaiset yhden ystävän kotiin, kun tämän mies oli työmatkalla, että sitten saadaan hölistä rauhassa tyttöjen juttuja ja ottaa viiniä vaikka vähän enemmänkin. Kaksi viikkoa ennen tätä iltaa kävi ilmi, että tämän ystävän 14-vuotiaat lapset olisivatkin kotona. Selvisi, että myös toisen ystävän teini-ikäiset lapset ovat tulossa mukaan; olivat keskenään sopineet tästä järjestelystä. Käsittämätöntä! Äitien nollausillasta olisikin siis tullut lapsenvahtikeikka. "Ei kai haittaa? Nehän on omissa huoneissaan ja puuhaavat omiaan!" Kyllä haittasi, ja peruin osallistumiseni.

Ei 14-vuotiailla ole lapsenvahteja, he ovat sen ikäisiä että he itse ovat lapsenvahteina nuoremmille. Kuka tahansa 14-vuotias voi olla muutaman päivän yksinään. Jos illan tarkoitus oli juoda viinaa ja tehdä aikuisten juttuja niin ymmärrän jos harmittaa, mutta ei 14-vuotiaita vahdita.

Mielenkiintoinen näkökanta. Tosin useat nuoret ovat vielä tuossa iässä ja vähänvanhempinakin sellaisia, että tarvitsevat enemmän aikuisen tukea ja muutama päivä on liikaa. Joillekin se yksi iltakin yksin voi olla pelottava kokemus. Jokainen varmaa tuntee oman lapsensa ja osaa sen mukaisesti miettiä. 14 - vuotias on vielä lapsi, teiniangstit ja aikuismaisen käyttäytymisen haku ei tätä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljän naisen ystäväporukka. Kaikilla on lapsia ja miehet. No, tässä jokunen vuosi sitten oli sovittu illanistujaiset yhden ystävän kotiin, kun tämän mies oli työmatkalla, että sitten saadaan hölistä rauhassa tyttöjen juttuja ja ottaa viiniä vaikka vähän enemmänkin. Kaksi viikkoa ennen tätä iltaa kävi ilmi, että tämän ystävän 14-vuotiaat lapset olisivatkin kotona. Selvisi, että myös toisen ystävän teini-ikäiset lapset ovat tulossa mukaan; olivat keskenään sopineet tästä järjestelystä. Käsittämätöntä! Äitien nollausillasta olisikin siis tullut lapsenvahtikeikka. "Ei kai haittaa? Nehän on omissa huoneissaan ja puuhaavat omiaan!" Kyllä haittasi, ja peruin osallistumiseni.

Ei 14-vuotiailla ole lapsenvahteja, he ovat sen ikäisiä että he itse ovat lapsenvahteina nuoremmille. Kuka tahansa 14-vuotias voi olla muutaman päivän yksinään. Jos illan tarkoitus oli juoda viinaa ja tehdä aikuisten juttuja niin ymmärrän jos harmittaa, mutta ei 14-vuotiaita vahdita.

Mielenkiintoinen näkökanta. Tosin useat nuoret ovat vielä tuossa iässä ja vähänvanhempinakin sellaisia, että tarvitsevat enemmän aikuisen tukea ja muutama päivä on liikaa. Joillekin se yksi iltakin yksin voi olla pelottava kokemus. Jokainen varmaa tuntee oman lapsensa ja osaa sen mukaisesti miettiä. 14 - vuotias on vielä lapsi, teiniangstit ja aikuismaisen käyttäytymisen haku ei tätä muuta.

Tuon ikäiset on yleensä kotona, ei kaikilla ole sellaisia kavereita kene luo voi mennä kun vanhemmilla on aikuisten ilta. Meilläkin on ollut ja teinit kyllä touhuavat omiaan omissa huoneissaan, mutta ei ole katastrofi jos näkyvät välillä. Aikuisten asioita puhutaan kun eivät ole paikalla. Ei ongelmaa. 965

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

We have a winner :D

No ei tuo nyt niiin kummallista ole. Mummo on ehkä sitä ikäpolvea jotka niin kotona kuin koulussakin kävivät usean reiän huusseissa. Melkeinpä oli tylsää jos ei ollut ketään seurana.

Kansakoulua käydessäni silloinen vessa oli ulkohuusi, 8 reikää vierekkäin, käsiä ei voinut pestä. Ennen ruokailua sentäs marsimme jonossa koulun aulaan, missä oli kaksi allasta.

Tämä oli vuonna 1965.

Ei kai haittaa jos tuodaan meidän asuntovaunu teidän pihalle talvisäilytykseen, kun muuten joudutaan maksamaan talvisäilytyspaikasta…. No ette tuo!…. Ja onneksi ei annettu lupaa, jokainen ylimääräinen neliö tarvittiin lumen vuoksi ihan itse

Taas sivukaupalla ihme jankkausta. Mikä siinä on että kaikki ketjut pitää pilata tuollaisella kolmevuotiaan käytöksellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Siis en tuntenut heitä ennestään, vaan lounasravintolassa kysymättä istuivat toisen pöytään, siirsivät takinkin tieltä. Siinä vastakkain syödessä kyllä tarttuu ja nyt kyllä haittasi, kun raskaana ollessa vakava korona voi johtaa teholle. Joku voi tarkoituksella haluta istua yksin.

Ei lounaalla keretä etsiä jostain yläkerrasta paikkaa. Eikä takkisi kertonut olet raskaana.

Mä inhoan tätä, kun 1 ihminen varaa 4 hengen pöydän vaan sillä, että on kiva syödä yksin.

Jo yleiskohteliaisuus edellyttää, että toisen jo varaamaan pöytään tungettaessa kysytään ensin, sopiiko ja onko vapaata. Ethän sinä voi tietää, onko siihen tulossa isompikin seurue.

Eri asia esimerkiksi joukkoliikennevälineissä - niissä vapaalle paikalle voi mennä ilman suuria neuvotteluja.

Siis mitä ihmettä kirjoitti:

Tuikattiin tuntematonta ainetta.

Mähän sanoin että älä juokse niissä huumeluolissa, sitä ei tiedä mitä pesuainetta sinulle pirinä myydään.

Lentokonees tuntematon vierustoveri: "ei varmaan haittaa, että pidän viinilasiani teidän pöydällä" (tais olla läppäri ym omalla pöydällä eikä ollu siis nousemassa ylös ym.)

No kyllä haittaa! Enkä suostunut 😁

Kaveri veti porakoneella sivuun vuokra-asunnossa niin, että seinään tuli hirveä jälki. Ei edes kysynyt, että haittaako, vaan ihan itse totesi, että ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.

Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.

Minun mielestäni hän nimenomaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa juuri sinuun, esineiden kautta vain; varsinkin kun ajattelee tuota että haukkui huolimattomuudesta tietäessään aivan hyvin itse piilottaneensa korun. Lyöminen toki ei olisikaan enää MILLÄÄN lailla "tää ei kai haittaa" -juttu.

Mulla samoja kokemuksia. Tyhmyyksissäni puhuin äidilleni omia asioitani. En edes epäillyt, että höpöttää ne eteenpäin. Kyseessä olivat arat asiat.

Aikaisempaan kun olin ollut vierailulla, lahjaksi saamani erikoinen rannekello katosi. Äiti etsi myös sitä. Jostain tajusin, että kateuksissaan hän oli sen ottanut. Ilmeisesti heitti roskiin. Nämä asiat vain tuntee intuitiollaan.

Kun olin nuorempi ja ekassa työpaikassa, olin ostanut palkallani ihanan villapaidan. Jätin sen pestävien vaatteiden koriin. Äiti pesi kai valkopesussa (värillinen neule) koska se kutistui vauvanvaatteeksi. Ei korvannut minulle mitään. Tätä ennen painosti minua pesemään itse pyykkejäni. Hänellä oli pesukone. Asuin vielä kotona. Mulla ei ollut konetta.

Paljon tällaisia mystisiä myyräntöitä. Jossain välissä tosiaan aloin yhdistää asioita ja epäillä äitini sabotaaseja.

Olisiko pitänyt olla molemmille omat pesukoneet? Tuo on kyllä aika outoo.

Kuule. Mut tökättiin 15-vuotiaana töihin. Äitini eli elämänsä kotirouvana. Olin siis 15. Hän pesi kyllä muiden pyykit mukisematta. Muutin kotoa 17-vuotiaana, mutta vasta 25-vuotiaana ostimme avomiehen kanssa pesukoneen. Siihen asti pesin käsin pyykkini. Joskus jos oli varaa, vein lakanat pesulaan.

Kämppis päästi kaverinsa nukkumaan minun sänkyyn, kun olin vanhemmilla yökylässä! Ei edes lakanoita vaihtanut tai pessyt. Sanoi vaan että "Ei varmaan haittaa". Tälle kaverille sanoin sitten asiasta seuraavalla vierailulla ja hän oli pahoillaan. Oli luottanut kämppikseni sanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään, että miksi pitää tuoda jokeltava ja kiljuva pikkulapsi taidemuseoon, jossa on hämärässä ja hiljaisessa tilassa olevaa meditatiivista videotaidetta? Onko pakko pilata kaikkien taidekokemus? Pikku kakkonen ois varmaan sopivampaa katsottavaa.

En sanonut mitään, mutta katseeni sanoi.

Ai meditatiivista video "taidetta"

Tylsää hömppää kuten melkein kaikki taidenäyttelyt.

Ja ei en tajua meditatiivista enkä muutakaan taidetta oikeen, jääkiekko ja pelimuseo on ainoot oikett museot joissa voi käydä.

Käytä järkee.laitosapulainen.eli siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

No minun äitini avautui henk. koht. asioistani naistenlehdessä! Kysymättä yhtään mitään etukäteen, vaan juurikin näin että "ei kai haittaa, kun en maininnut sun nimeä" - äiti esiintyi kuitenkin omalla naamallaan ja nimellään ja hänellä on vain yksi tytär että tutut ainakin tunnistaa. Mut hei, eihän se varmaan haittaa :)

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti myöhästeli, ja kohteliaasti totesin että ”ei haittaa”. Jatkossa myöhästely kroonistui, ja hän totesikin kerran että ”suahan ei haittaa”. Kiva ihminen - eikö totta?

Mulla neurologi oli aamun ensimmäiseltä ajalta myös vähintään 30-45 min myöhässä, ei edes pyytänyt anteeksi tai kysynyt tuota kuuluisaa ei kai haittaa? Valitettavasti jouduin käymään hänen luona muutaman kerran koska oli paikkakunnalla ainoa joka pystyi tekemään hoitoa jota halusin kokeilla.

Pari tyyppiä tuli tähän ketjuun jauhamaan epäluotettavista äideistään ja toiset koiristaan ja niiden omistajista.

Kukaan ei sanonut " Ei kai haittaa " vaan jatkoivat juttuaan, mutta täytyy sanoa, että kyllä se vähän lukukokemusta haittaa.

Ja hei, ei kai haittaa että valitan? Ei varmaan. Jatkakaa.

P. S: Oma ketju epäluotettavista äideistä löytyy pian otsikolla: " Kun äiti petti luottamuksen ".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

No minun äitini avautui henk. koht. asioistani naistenlehdessä! Kysymättä yhtään mitään etukäteen, vaan juurikin näin että "ei kai haittaa, kun en maininnut sun nimeä" - äiti esiintyi kuitenkin omalla naamallaan ja nimellään ja hänellä on vain yksi tytär että tutut ainakin tunnistaa. Mut hei, eihän se varmaan haittaa :)

Jatkakaa pliis täällä: https://www.vauva.fi/keskustelu/4533072/kun-aiti-petti-luottamuksen

Kerroin siellä oman äitijuttuni. Koirista en voi tehdä omaa aihetta koska ei oo kokemusta. Tää äitijauhanta tukkii tän ketjun.