Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (3103)
Nyt räjähtää perna! Miksi ihmiset eivät sano mitään kun heitä kohdellaan näin törkeästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenhengen solussa asuva kämppikseni kysyi, että ei kai haittaa, että hänelle tulee hoitokoira soluun(??!). Olin nuori ja tyhmä, joten vastasin, ettei haittaa, kun kuvittelin, että koira osaa oikeasti käyttäytyä, jos sitä kerran ehdotetaan hoitoon kerrostaloasuntoon.
Koira oli meillä max. viikon, ja koko sen ajan piti juosta mahdollisimman nopeasti yhteisten tilojen läpi, koska keskikokoinen, aikuinen koira hyppi päälle. Kämppiksen piti tulla taltuttamaan koira, kun se ei muuten lopettanut hyppimistä. Onneksi ei ottanut enempää koiria hoitoon, kun varmaan tajusi hävetä.
Minä olin muutaman kerran biseksuaalimiehen kanssa sängyssä. Itse hä piti itseään homona ja sanoi etten kertoisi kenellekään että on ollut naisen kanssa. Tämä homo oli kova piereskelemään ja omasi muutenkin hirveät käytöstavat. Mölisi ihmeellisesti ääntä käyttäen ja kiekaisi äänellään aina välillä. Kuvitteli itsestään silloin että on joku maailmantähti, laulaja jolla on hyväkin lauluääni. Ääni oli ihmeellistä kiukuntaa ja määkimistä. Tykkäsi esiintyä lattialla ihme asennoissa ja suu mutrulla. Oli kuin olisin ollut jonkun srksityöntekijän luona kylässä.
Tämä maailmantähti pisti itseni pesemään likaisista kupista itselleni kahvimukin. Join kahvin, mistä pyysi maksua. Ihan tärähtänyt tyyppi. Ei ole muuttunut yhtään vuosien myötä. Persoona ainoastaan toinen.
Omituinen mies vaati minua pukeutumaan isoksi tyttövauvaksi. Oli tuonut mukanaan jonkinlaisen netistä tilaamansa ison vauvojen potkupuvun aikuisille, aikuistenvaippoja ja vaippaliinoja. Olisi minun pitänyt leikkiä vauvaa, tehdä tarpeita vaippaan ja halunnut sitten vaihtaa minulle kuivat vaipat. No, enpä kyllä mennyt tähän teatteriin mukaan.
suttuisuus ja huono hygienia ylä ja alapäässä + todella onneton sängyssä.
Oli jopa yllättynyt että nahkan voi laittaa kokonaan taakse vehkeessä.
tapailimme 2 kk. ja muutenkin oli todella hidas tekemään mitään,
tunteja saatto mennä että sai jotain tapahtumaan.
EI kiitos lapamadoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava mies ja ihan komeakin. Koko ajan oli kuitenkin tunne, että salaili jotain eikä ollut täysin rehellinen itsestään. Lopulta paljastui ahkeran tenttauksen jälkeen, että historiassa ei ole ainuttakaan seurustelusuhdetta eikä ilmeisesti seksikokemuksiakaan. Mies oli yli 40-vuotias. Tapailu loppui siihen. En minä tässä iässä ala ketään enää opettamaan eikä tuollainen mies tajua mitään siitä mitä on esimerkiksi perhe-elämä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Noi pornotyypit on pahimpia mitä tiedän. Joka asennossa ja väärinpäin pääalaspäin ja jalat kattoon. Älkää nuoret naiset menkö seksiin tällaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.
Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.
Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.
Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.
Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.
Minun mielestäni hän nimenomaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa juuri sinuun, esineiden kautta vain; varsinkin kun ajattelee tuota että haukkui huolimattomuudesta tietäessään aivan hyvin itse piilottaneensa korun. Lyöminen toki ei olisikaan enää MILLÄÄN lailla "tää ei kai haittaa" -juttu.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Olet spämmännyt tätä samaa viestiäsi (ja allaolevaa) muihinkin ketjuihin, joka ei ainakaan lisää sen uskottavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan ujo, mukavan oloinen mies joka ei uskaltanut suudella, ennenkuin tein aloitteen paljastui pornosta oppinsa ottaneeksi. Kinusi nyrkkinaintia ja peppuseksiä, halusi laueta naamalleni, esileikit käsitti tissien kovakouraista puristelua , selosti silmät kiiluen yksityskohtia katsomistaan sairaista pornofilmeistä mm miten nainen puuhaillut hevosen kanssa ja äitipuoli tyttären kanssa. Voisi luulla, että kyse on jostain peräkamarin pojasta joka on ollut vain kätensä kanssa mutta ei, mies oli ollut naimisissakin. En tiedä mitä exänsä oli tykännyt, minä en ainakaan syttynyt! :(
En saanut seksistä muuta kuin kipeät mustelmaiset tissit ja aristavan toosan... Kun koetin kertoa mistä minä tykkäisin, miehellä ei enää seissyt ja hän alkoi murjottaa!
Olet spämmännyt tätä samaa viestiäsi (ja allaolevaa) muihinkin ketjuihin, joka ei ainakaan lisää sen uskottavuutta.
Ei kai samalle ihmiselle voi sattua niin paljon merkillisyyksiä. Jos jokin tapaus on jäänyt mieleen ja sopii tuoda julki niin mikä ettei.
Vierailija kirjoitti:
Heze69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"
Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.
Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.
Tämä kertaa miljoona… Toinen on myös nämä ketkä päästää toisen koiran siihen lähelle ”tutustumaan” kun parhaillaan harjoitellaan kontaktin ottamista koiran kanssa ja jättämään muut kadulla kulkijat huomioimatta, argh! ”Ei kai haittaa kun tää on niin kilttikin”, sanoo koiranomistaja kuka ei saa pidettyä täyttää häkää vetävää hurttaansa kaukana mun koirista.
Arrgh! Ei kai haittaa, jos opetan vähän kielioppia. Se ei ole ”kuka ei saa pidettyä” vaan , ”ketä ei saa pidettyä”.
-minusta tuohon kyllä tulee sana "joka" eli koiranomistaja joka ei saa pidettyä hurttaansa kaukana minun koiristani
-ketä on muutenkin hieman ihme sana 😱 joka soveltuu sellaisenaan hyvin harvaan paikkaan; esim ketä (kaikkia) asia koskee? tai ketä (kaikkia )sinne on tulossa?
-ketä on tavallaan monikkomuoto vaikka sitä jostain ihmeen syystä nykyisin tungetaan ihan vääriin / outoihin paikkoihin / yhteyksiin 🙄
ei ole. se on keitä.
-sanoinkin että on "tavallaan" monikko (enemmän kuin yksikkö puhekielessä) -tokihan kirjakielen oikea muoto on sitten se keitä 👍
-oleellisin pointtihan olikin siinä että ketä-sana tungetaan nykyisin ihan "epäasiallisiin" paikkoihin / kohtiin, joihin se ei todellakaan kuuluu 😠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
? Siis en tuntenut heitä ennestään, vaan lounasravintolassa kysymättä istuivat toisen pöytään, siirsivät takinkin tieltä. Siinä vastakkain syödessä kyllä tarttuu ja nyt kyllä haittasi, kun raskaana ollessa vakava korona voi johtaa teholle. Joku voi tarkoituksella haluta istua yksin.
Lounasavintolassa ei aina ole mahdollista päästä yksin pöytään, joten jos haluaa vältellä koronaa niin ei ole ehkä paras paikka käydä syömässä. Mutta on sen täytynyt olla täynnä, jos aletaan jo toisten takkeja siirrellä.
Heze69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heze69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"
Inhoan ihmisiä jotka antavat koiransa, varsinkin ison sellaisen, hyppiä päälleni. Sitten sanotaan että ei se tee mitään pahaa, se on vain leikkisä. Joo mutta vaatteet likaantuu. Ja pahinta kun koiran annetaan hyppiä pienen lapsen päälle. Tykkään kyllä koirista mutta en kaikista koiranomistajista.
Tuli tästä mieleen entinen koirani. Se oli pieni ja söpö ja pentuna kovin innokas tutustumaan ihmisiin ja hyppimään näitä päin. Kielsin ja estin aina parhaani mukaan, mutta ei siitä mitään tullut, kun lähes poikkeuksetta ihmiset kumartuivat rapsuttamaan ja sanoivat että ei se haittaa. No kyllä se vaan haittaa, taas mentiin reilusti takapakkia koulutuksessa.
Tämä kertaa miljoona… Toinen on myös nämä ketkä päästää toisen koiran siihen lähelle ”tutustumaan” kun parhaillaan harjoitellaan kontaktin ottamista koiran kanssa ja jättämään muut kadulla kulkijat huomioimatta, argh! ”Ei kai haittaa kun tää on niin kilttikin”, sanoo koiranomistaja kuka ei saa pidettyä täyttää häkää vetävää hurttaansa kaukana mun koirista.
Arrgh! Ei kai haittaa, jos opetan vähän kielioppia. Se ei ole ”kuka ei saa pidettyä” vaan , ”ketä ei saa pidettyä”.
-minusta tuohon kyllä tulee sana "joka" eli koiranomistaja joka ei saa pidettyä hurttaansa kaukana minun koiristani
-ketä on muutenkin hieman ihme sana 😱 joka soveltuu sellaisenaan hyvin harvaan paikkaan; esim ketä (kaikkia) asia koskee? tai ketä (kaikkia )sinne on tulossa?
-ketä on tavallaan monikkomuoto vaikka sitä jostain ihmeen syystä nykyisin tungetaan ihan vääriin / outoihin paikkoihin / yhteyksiin 🙄
ei ole. se on keitä.
-sanoinkin että on "tavallaan" monikko (enemmän kuin yksikkö puhekielessä) -tokihan kirjakielen oikea muoto on sitten se keitä 👍
-oleellisin pointtihan olikin siinä että ketä-sana tungetaan nykyisin ihan "epäasiallisiin" paikkoihin / kohtiin, joihin se ei todellakaan kuuluu 😠
Ketä kiinostaa, lopeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi potki junassa kipeää jalkaani (siinä on iso jalkatuki ja koko jalka on väärässä asennossa, joten ei voi olla huomaamatta, että jalassa on jotain vikaa). Äidin mielestä tämä on täysin ok 🙄
Jos äitiä ei kerran haittaa, antaa lapselle vähän samaa herkkua takaisin päin. Tai jos ei suoraan uskalla tehdä mitään, "vahingossa" voi ohimennen vähän tönästä/talloa nilkoille sitä penikkaa.
Tai ehkä sittenkin sen penikan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...
Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.
Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.
Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.
Miten joku voi olla noin törkeä ja julma omalle lapselleen! Mun äiti samoin kaiveli kaikki mun tavarat. Jossain vaiheessa kannoin päiväkirjaa mukana koulussakin juuri tästä syystä. Keittiön kaapista tuli kerran vastaan minulle osoitettu kirje, jonka hän oli takavarikoinut ennen kuin ehdin sitä nähdä. Tämä jo 70-luvulla kun olin ala-asteella, mutta hänen käytöksensä törkeys on valjennut minulle vasta nyt aikuisena ja olen äitinä yrittänyt käyttäytyä päinvastoin lastani kohtaan.
Rippilahjaksi saamani pieni riipus katosi. Ihmettelin ja kuuntelin sitten ne kaikki haukkumiset huolimattomuudesta yms. Vuosien kuluttua etsin, mitä lie, äitini korurasiasta. Ja mitä löysin? Hyvin huolellisesti samettivuorin sisään piilotetun riipuksen. Äidillä oli merkillinen tapa piilottaa/hävittää minulle mieluisia tavaroita. Moni kirja meni hänen käsissään riekaleiksi. Kai siinä sitten oli hyvää se, ettei hän lyönyt, vaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa esineihin. Kerran hän vei kultasormukseni roskiin, löysin sen kyllä, toisen hän onnistui hukkaamaan lopullisesti.
Minun mielestäni hän nimenomaan purki vihansa/kiukkunsa/mielipahansa juuri sinuun, esineiden kautta vain; varsinkin kun ajattelee tuota että haukkui huolimattomuudesta tietäessään aivan hyvin itse piilottaneensa korun. Lyöminen toki ei olisikaan enää MILLÄÄN lailla "tää ei kai haittaa" -juttu.
Mulla samoja kokemuksia. Tyhmyyksissäni puhuin äidilleni omia asioitani. En edes epäillyt, että höpöttää ne eteenpäin. Kyseessä olivat arat asiat.
Aikaisempaan kun olin ollut vierailulla, lahjaksi saamani erikoinen rannekello katosi. Äiti etsi myös sitä. Jostain tajusin, että kateuksissaan hän oli sen ottanut. Ilmeisesti heitti roskiin. Nämä asiat vain tuntee intuitiollaan.
Kun olin nuorempi ja ekassa työpaikassa, olin ostanut palkallani ihanan villapaidan. Jätin sen pestävien vaatteiden koriin. Äiti pesi kai valkopesussa (värillinen neule) koska se kutistui vauvanvaatteeksi. Ei korvannut minulle mitään. Tätä ennen painosti minua pesemään itse pyykkejäni. Hänellä oli pesukone. Asuin vielä kotona. Mulla ei ollut konetta.
Paljon tällaisia mystisiä myyräntöitä. Jossain välissä tosiaan aloin yhdistää asioita ja epäillä äitini sabotaaseja.
Tilattiin keittiö ja monessa kohtaa mainittiin että sillä on kiire, oli menossa vuokra-asuntoon ja asukas oli muuttamassa kämppään kunhan keittiö saadaan valmiiksi. Koko tilauksen tekeminen oli sitä että katsottiin että tarjottuja materiaaleja saa nopeasti, se vaikutti sekä väreihin että kaapin malleihin, mutta hyvä ja toimiva kokonaisuus saatiin lopulta aikaan. Toimitus ajaksi sovittiin nettipalaverissa helmikuun puolivälin aikoihin.
Sitten tulee maili: toimitus huhtikuussa "Ei kai se nyt pahasti haittaa...?"
Oli sitten eka ja viimeinen keittiö siitä firmasta.
Meitä on neljän naisen ystäväporukka. Kaikilla on lapsia ja miehet. No, tässä jokunen vuosi sitten oli sovittu illanistujaiset yhden ystävän kotiin, kun tämän mies oli työmatkalla, että sitten saadaan hölistä rauhassa tyttöjen juttuja ja ottaa viiniä vaikka vähän enemmänkin. Kaksi viikkoa ennen tätä iltaa kävi ilmi, että tämän ystävän 14-vuotiaat lapset olisivatkin kotona. Selvisi, että myös toisen ystävän teini-ikäiset lapset ovat tulossa mukaan; olivat keskenään sopineet tästä järjestelystä. Käsittämätöntä! Äitien nollausillasta olisikin siis tullut lapsenvahtikeikka. "Ei kai haittaa? Nehän on omissa huoneissaan ja puuhaavat omiaan!" Kyllä haittasi, ja peruin osallistumiseni.
Minullekin on tuttua, että äitini juoruaa asioitani eteenpäin. Pahin oli, kun mulla todettiin 14-vuotiaana munasarjakysta ja täähän piti toki kertoa kaikille. Osalle hän meni vielä vahingossa sanomaan, että minulla on myooma. Kun sain kuulla asian levittelystä, pidin äidilleni melkoisen saarnan, etten halua terveysasioitani koko kylän tietoon, en vasinkaan näin yksityisiä. Hän ihmetteli, että eihän se nyt haittaa. No kyllä se MINUA haittaa!
[/quote]
Ketä kiinostaa, lopeta![/quote]
No sellaista, joka kirjoittaa "kiinostaa" yhdellä n-kirjaimella, pitäisi ainakin KIINNOSTAA kielioppi sen verran, ettei kirjoittelisi kuin lukihäiriöinen alakoululainen.
Runkkaatko sä noille jutuille lihavien naisten hajusta? Kun normaalille ihmiselle ei ongelmaksi saakka muodostu muiden hajut, kun kukaan ei edelleenkään pakota ketään seurustelemaan nimenomaan lihavan naisen kanssa.
Sairas fetissi.