Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.
Siten, että näillä eri koulutuksilla esimerkiksi pk-seudulla jopa ”pääsee” tai joutuu tekemään toimistotyössä täysin samoja työtehtäviä. Palkka ainut ero. Sosiaaliohjaaja saattaa opettaa ja perehdyttää sosiaalityöntkeijälle, mitä lainsäädäntö (useita eri lakeja) sanoo ja millaisia päätöksiä tulee tehdä ja miten. Kokemus on osoittanut, että ero käytännön työtehtävissä voi olla häviävän pieni. Jopa laissa sosiaalityöntekijälle määritellyt tehtävät on saatettu laittomasti siirtää sosionomille. Koska hän tekee ne halvemmalla.
Ei tosiaan pidä paikkaansa. Tutkinnot eivät ole keskenään verrannollisia, eivätkä myöskään työtehtävät. Vastuusta maksetaan, eikä sosiaaliohjaaja ole lakisääteisessä vastuussa. Eikä varsinkaan tee samoja tehtäviä. Miksi ihmeessä joku kävisi samantasoisen tutkinnon (sosionomi) johon on sinun mukaasi vaikeampi päästä saadakseen vain tonnin vähemmän palkkaa. 😂 Hyvä kun ohjeistatte ja koulutatte sosiaalityöntekijöitä, itsevarmuutta ei ainakaan puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Yhteiskuntatieteet, kasvatustieteet ja sairaanhoitaja on helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Taitaa olla rakennusmestarin kohdalla niin, että osaamista ja kokemusta pitäs olla aika lailla. Ei amiksesta saa riittävää pohjaa. Ihmettelen tarvetta tunkea AMK-opiskelijoita yliopistomaailmaan, kun oppilaitosten perimmäinen tarkoitus on ihan eri. Yliopistossa tehdään tutkimusta ja siihen pohjautuvaa opetusta. AMK:sta on tarkoitus tuottaa käytännönläheisiä suunnittelijoita, sairaanhoitajia, myymäläpäälliköitä, ravintolapäälliköitä jne. jotka on siinä konkreettisen työn ohjaamisessa ja tekemisessä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta miksei voisi? Molemmathan ovat sosiaalialan korkeakoulututkintoja, ja monessa paikassa näillä tutkinnoilla tehdään ihan samoja työtehtäviä. Molempiin on vaikea päästä. Tunnen ihmisiä, jotka hakivat 1. toiveenaan saman kunnan AMK:hon sosionomiksi sekä vasta 2. toiveena yliopistoon, mutta eivät päässeet sosionomitutkintoon. Pisteet riittivät vain yliopistoon sosiaalityöntekijän pätevyyttä suorittamaan tai sitten varasijaa tarkastellessa yliopistolle pääsy oli paljon lähempänä kuin AMK:n opiskelupaikka. Kertoo sosionomitutkinnon suosiosta. Olen itse siis sekä pätevä sosionomi että sosiaalityöntekijä. Paljon samoja asioita opinnoissakin on. Toki yliopistotutkinto on laajempi ja hieman teoreettisempi koulutus.
Samalla logiikalla voi verrata amk-insinöörin ja DI:n koulutusta sekä tradenomin ja kauppakakorkean. Että vertaile vaan jos siltä tuntuu, mutta ei se tee tutkinnoista keskenään verrannollisia. Kannattaa kuitenkin miettiä, kumman suorittaa kun toisessa on eri palkkaus.
Olipa varsin suomalainen ketju, täynnä itseriittoisuutta ja toisen ammattikoulutuksen ja -taidon väheksymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa varsin suomalainen ketju, täynnä itseriittoisuutta ja toisen ammattikoulutuksen ja -taidon väheksymistä.
Minusta tässä kejussa on aika paljon realismia. Alemmuuskompleksi on jokaisen oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Minä tein on tradenomin koulutuksen lukion jälkeen. Hain kyllä useampaankin kauppakorkeaan, mutta ei pisteet riittäneet ja tyydyin AMK:hon. Töissä olin aloittanut jo yläasteen jälkeen ja jatkanut töitä lukiossa ja jo vähän edennyt uralla. AMK-opintojen aikana olin töissä koko ajan ja ura eteni työpaikan vaihdon myötä parempiin asiantuntijatehtäviin. AMK:n jälkeen hain uudelleen kauppakorkeaan, mutta nyt suoraan 2-vuotiseen maisteriohjelmaan. Tein välissä KHT-tutkinnon ja sen jälkeen pääsin toisella yrittämällä maisteriohjelmaan. AMK ei minun kohdalla hidastanut työuraa, koska olin koko ajan töissä. Nyt 25-vuotiaana olen edennyt päällikkötasolle. Tällä hetkellä maisterin paperit eivät lyhyellä tähtäimellä suoraan hyödytä työuraani, mutta aion tehdä ne pois, koska uskon, että pitkällä tähtäimellä niistä on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
Kuka * pyytää papin kotiinsa?? Olen äimän käkenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Heh, ei todellakaan me lääkärit ohjeisteta miten hoitotaso tekee työtään. Mikä ihme edes on "hoitotaso"? Olet selvästi joku insinööri. Lääkäri-seniorilääkäri-hallintoylilääkäri on oma hallintolinjansa. Lähihoitaja-sairaanhoitaja-hoitotyön johtaja-ylihoitaja on oma hallintolinjansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta miksei voisi? Molemmathan ovat sosiaalialan korkeakoulututkintoja, ja monessa paikassa näillä tutkinnoilla tehdään ihan samoja työtehtäviä. Molempiin on vaikea päästä. Tunnen ihmisiä, jotka hakivat 1. toiveenaan saman kunnan AMK:hon sosionomiksi sekä vasta 2. toiveena yliopistoon, mutta eivät päässeet sosionomitutkintoon. Pisteet riittivät vain yliopistoon sosiaalityöntekijän pätevyyttä suorittamaan tai sitten varasijaa tarkastellessa yliopistolle pääsy oli paljon lähempänä kuin AMK:n opiskelupaikka. Kertoo sosionomitutkinnon suosiosta. Olen itse siis sekä pätevä sosionomi että sosiaalityöntekijä. Paljon samoja asioita opinnoissakin on. Toki yliopistotutkinto on laajempi ja hieman teoreettisempi koulutus.
Samalla logiikalla voi verrata amk-insinöörin ja DI:n koulutusta sekä tradenomin ja kauppakakorkean. Että vertaile vaan jos siltä tuntuu, mutta ei se tee tutkinnoista keskenään verrannollisia. Kannattaa kuitenkin miettiä, kumman suorittaa kun toisessa on eri palkkaus.
Mitä järkeä on verrata keskenään alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Taitaa olla rakennusmestarin kohdalla niin, että osaamista ja kokemusta pitäs olla aika lailla. Ei amiksesta saa riittävää pohjaa. Ihmettelen tarvetta tunkea AMK-opiskelijoita yliopistomaailmaan, kun oppilaitosten perimmäinen tarkoitus on ihan eri. Yliopistossa tehdään tutkimusta ja siihen pohjautuvaa opetusta. AMK:sta on tarkoitus tuottaa käytännönläheisiä suunnittelijoita, sairaanhoitajia, myymäläpäälliköitä, ravintolapäälliköitä jne. jotka on siinä konkreettisen työn ohjaamisessa ja tekemisessä kiinni.
Jotenkin sulla tuntuu nyt olevan sellainen putkiaivo, joka estää ajattelemasta, että tässä ei ole kyse siitä, mitä jokin AMK tai yliopisto tavoittelee, vaan siitä, mitä nämä elävät ihmiset haluaa elämältään.
Ei ihmiset halua jämähtää loppuelämäkseen johonkin käytännönläheiseen pikku suunnitteluun tai työnjohtoon. Sitä hommaa moni tekee aikansa ja suuntaa sitten eteenpäin. Tämä on tosi paljon muuttunut verrattuna siihen, mikä oli tilanne joskus vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi hoitoalalla ei edes olisi esimiehiä, jos ei AMK:sta voisi jatkaa yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
"tuottaa niitä ihmisiä"
Ihanko ne on aina kokonaan eri ihmisiä, joita tuotetaan AMK:sta ja yliopistosta? Ja sitten pitää loppuelämä pysyä siinä, miksi on tuotettu, rajan yli ei saa sitten vilkuilla? Olet hauska.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan pakko opiskella ruotsia jos korkeakouluun menee? En osaa eikä kiinnosta eikä sillä kielellä koskaan missään tee yhtään mitään.
On opiskeltava, mutta täällä maakuntayliopistossa puolet ryhmästäni ei päässyt edes lähtötasokokeesta läpi. Saivat lisätehtäviä. Osa ei osaa oikeasti ruotsia juuri ollenkaan. Niinpä kurssi lähtee kuukausien ja viikonpäivien kertaamisesta yms. Opettaja puhuu saman verran suomea kuin ruotsia. Lopputentin voi uusia monta kertaa, vaikka tehtävä kerrallaan. Eli kaikki pääsevät läpi ja taso ei ole läheskään sama kuin yliopiston Academic English-kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Heh, ei todellakaan me lääkärit ohjeisteta miten hoitotaso tekee työtään. Mikä ihme edes on "hoitotaso"? Olet selvästi joku insinööri. Lääkäri-seniorilääkäri-hallintoylilääkäri on oma hallintolinjansa. Lähihoitaja-sairaanhoitaja-hoitotyön johtaja-ylihoitaja on oma hallintolinjansa.
Juu, myönnän auliisti, etten todellakaan tunne terveydenhoitoalan yleisiä käytäntöjä. Olen kuullut, että joissakin paikoissa lääkäri johtaa jotain ensihoitoon liittyvää yksikköä, jossa on esim. ensihoitajia töissä. Hoitotason lansseista esim. puhutaan. Voi olla, että terveyspuoli on vähän oma lukunsa korkeakouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
"tuottaa niitä ihmisiä"
Ihanko ne on aina kokonaan eri ihmisiä, joita tuotetaan AMK:sta ja yliopistosta? Ja sitten pitää loppuelämä pysyä siinä, miksi on tuotettu, rajan yli ei saa sitten vilkuilla? Olet hauska.
Ei nyt kannata uhriutua ihan jokaisesta sanasta.
Biologiaan on yleensä paljon hakijoita, ja silloin, kun itse sitä pääsin opiskelemaan oli ihan yhtä vaikea päästä kuin lääkikseen. Kukaan ei vain bilsan opiskelusta hehkuta.
Alalta ei saa töitä, ei ainakaan vakituista. Varsin monet opiskelleet uuden ammatin valmistumisensa jälkeen joltain muulta alalta, jos ovat halunnet itsensä työllä elättää. Opinnot olivat varsin vaikeat. Paljon kemiaa, opetellaan ulkoa biokemian kaavoja, lasketaan tilastomatikkaa, opiskellaan tunnistamaan valtavat määrät lajeja, (kasvipuolella 1000-2000, selkärankaisia satoja, selkärangattomia ....), paljon ihan kivoja labratöita ja kenttäkursseja. Anatomiaa ja morfologiaa eli latinaksi elimiä ja elimistän rakenteita paljon. Perinnöllisyystiede on silkkaa biokemiaa ja tilastotiedettä.
Omat muut opintoni olleet humanistisella puolella ihan lapsellisen helppoja biologiaan verrattuna.