Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppakorkea. Sisäänpääsy vaatinee ponnisteluja, mutta koulutus on helppo. Tämä päätellen meillä työskentelevistä ktm:istä, jotka ovat toinen toistaan yleissivistymättömämpiä ja joiden äidinkielen taidot ja varsinkin kirjoitusviestintä on apukoululaisen tasoa.
kirjoittiko tämän 'en ole katkera, mutta kuitenkin'- tradenomi tai humanisti?
Juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dipoli-insinööriksi kuten tindermieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
Jä mä kun olin ajatellut, että pitää vaan olla tarpeeksi pienessä ja syrjäisessä seurakunnassa. Jossain Kajaanin sivukylillä, missä ei tartte kuin käydä kahdesti viikossa kahvilla jonkun mummon luona, puol päivää pitää kirkkoherran virastoa ja sitten saarnata sunnuntaina. Kerran kuukaudessa on jonkun hautajaiset, häitä ei juurikaan ja kasteita vielä vähemmän....Jos viikko työtunnit menee yli 6:n, niin oma vika...
Kaupungissa sitten ihan eri juttu, kun kaikki hullut soittelee kotiin ihan mihin aikoihin vaan.Ei tilanne kaupungeissa ole lainkaan erilainen. Siellä olematonta "työkuormaa" on jakamassa useampi tyhjäntoimittaja. Sunnuntaisaarnatkin ovat kiertäviä ja iskevät ehkä kerran kuukaudessa/pappi, jos sitäkään. Pappien ansiotaso suhteutettuna tehtyyn työhön on tähtitieteellinen. Lisäksi papit ovat lähes poikkeuksetta erittäin epämiellyttäviä, jopa pahoja ihmisiä. Ainakin kohtaamani papit ovat olleet varsin viheliäisiä ihmisinä. En kertakaikkiaan löydä papiston olemuksesta yhtään positiivista seikkaa. En vaikka kovasti yritän.
Kyllähän se näin on, että mikäli vailla huolia meinaa hankkia korkean elintason on vastaus teologinen tiedekunta-> pappisvihkimys-> papin virka. Papin virassa koittavat huolettomat kissanpäivät vailla vastuuta. Että AP, pistä vaan paperit vetämään teologiseen.
Ainakin omalta vuosikurssiltani teologisesta vain yksi sai töitä pappina. Teologit voivat tietysti työllistyä muihinkin ammatteihin eivätkä edes halua papiksi. Alkuun joutuivat menemään johonkin kauas töihin eli lyhyitä viransijaisuuksia tekemään. Työllisyystilanne on siis huono, kun seurakuntia yhdistetään ja papinvirkoja ja kaikkia muitakin virkoja vähennetään eli eläköityneiden tilalle ei välttämättä palkata uusia. Itse en ole uskovainen enkä kuulu kirkkoon, mutta olen seurannut tilannetta.
Ja kaipa papilla jonkinlainen vakaumuskin tarvitaan. Tämä yksi työllistynyt oli jo nuoresta asti valmistautunut ammattiin, mukana seurakunnan töissä vapaaehtoisina eli oli työkokemusta. Hyvä pappi hänestä varmaan tulikin.
Aivan. Suurin osa teologeista ei ole pappeja. Lukion opettajalla pitää virkaa varten olla maisterintutkinto jostain opetettavasta aineesta, teologia on siihen oikein kelpo. Teologian pohjalta pääsee myös terapeuttisiin töihin etenkin kirkon ja järjestöjen saralle.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan pakko opiskella ruotsia jos korkeakouluun menee? En osaa eikä kiinnosta eikä sillä kielellä koskaan missään tee yhtään mitään.
On pakko, mutta ei ne käytännössä reputa ketään. Sinänsä käsitys on väärä, olisi kovin hyödyllinen kieli, jos hyvin osaisi, itselle olisi ollut erittäin hyödyllinen kun asuin kaukoidässä (kyllä, oikeasti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
Olen tosissani ja lisäksi tiedän mistä puhun. Todennäköisesti yhdessäkään ammatissa ei leveä leipä tule yhtä vaivattomasti ja vailla mitään vastuuta kuin papin tehtävässä.
Minusta tuo on vaikea rasti. Jos et ole uskossa, miltä se tuntuu saarnata siellä jostain, mihin et itsekään usko?
Toisaalta - jos olet uskossa, miltä se tuntuu olla pappina kirkossa, jossa uskovat papit on harvassa ja kirkko itsekin melkolailla maallistunut?
Ei tuossa oikein voi voittaa.
Uskovat papit ei todellakaan ole harvassa kirkossa! Leipäpapit ne on harvinaisia. Mitä järkeä olis olla leipäpappi, rahaa saa helpommallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Itse pidän sosionomia helpoimpana. Lääkelaskut kyllä on, mutta vähemmän niitä on kuin tradenomilla muita. Olettaen, että ei ole hyvä matikkapää.
Ei tradenomeilla hirveästi ole laskemista, ihan perusmatikalla pärjää. Mutta jos pitää myös työllistyä, voisin kuvitella, että sosionomeista on enemmän kysyntää. Tradenomien on toki helpompi löytää vähemmän kuluttavaa työtä. Että ihan mitä kukakin halajaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki korkeakoulututkinnot ovat ihan helppoja. Huomattavasti helpompia kuin amiska.
En tiedä mitä hait kommentillasi mutta toipahan mieleeni oman yliopistoon pyrkimseni. - Olihan siinä omat haasteensa kun piti opetella huolella pääsykoekirjat, sanottiin että ne tuli osata ulkoa mutta etua oli, jos vähän ymmärsikin lukemaansa.
Onneksi sain tuolloin paikkani sillä nykyisin kun yliopisto-opiskelija valinnoissa suositaan ylppäreissä parhaiten menestyneita ja ensikertalaisia niin en varmastikaan olisi saanut paikkaa. Hekin jotka "omalta alaltani" saavat paikan pääsykokeen kautta ovat kyllä useimmiten ihan hyvin ylppäreissä pärjänneitä; ei minun laisiani, joilla ylppäreiden arvosanat ovat heikommat kuin Tp Sauli Niinistöllä, joka nyt vain esimerkkinä siksi, että olemme opiskelleet samassa paikassa ja jolla myös ylppäreiden arvosanat olivat heikommanlaiset; toisin kuin vaikka emerita Tp. Tarja Halosella.
Ikäväähän viime aikaisessa kehityksessä on se, että yhä nuorempana pitäsi tietää, mitä haluaisi tulevaisuudessa opiskella, koska ei surkealla ylioppilastodistuskella ole paljoa arvoa. Ja perusasteen ammattikoulututkinnolla saat 98% vain yleisen kelpoisuuden hakea ja olet siten aina heikommassa asemassa korkeakoulu/ yliopistopaikkoja hakiessa kuin surkeinkaan ylioppilas.
Mihin ovat kadonneet puheet elinikäisestä oppimisesta?
Yliopistoon hakeminen ja sieltä paikan saaminen oli siinä mielessä helpompaa, että tuolloin ei onnekseni ollut kiinnostunut siitä millainen on yleisesti otaten "korvien välini". Ei ollut minkäänlaisia erityisiä soveltuvuus testejä tai psykologisia testejä tai haastatteluita - Kaikki edellä mainitut sen sijaan oli silloin käytävä läpi kun hain lähihoitajaksi opiskelemaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki korkeakoulututkinnot ovat ihan helppoja. Huomattavasti helpompia kuin amiska.
En tiedä mitä hait kommentillasi mutta toipahan mieleeni oman yliopistoon pyrkimseni. - Olihan siinä omat haasteensa kun piti opetella huolella pääsykoekirjat, sanottiin että ne tuli osata ulkoa mutta etua oli, jos vähän ymmärsikin lukemaansa.
Onneksi sain tuolloin paikkani sillä nykyisin kun yliopisto-opiskelija valinnoissa suositaan ylppäreissä parhaiten menestyneita ja ensikertalaisia niin en varmastikaan olisi saanut paikkaa. Hekin jotka "omalta alaltani" saavat paikan pääsykokeen kautta ovat kyllä useimmiten ihan hyvin ylppäreissä pärjänneitä; ei minun laisiani, joilla ylppäreiden arvosanat ovat heikommat kuin Tp Sauli Niinistöllä, joka nyt vain esimerkkinä siksi, että olemme opiskelleet samassa paikassa ja jolla myös ylppäreiden arvosanat olivat heikommanlaiset; toisin kuin vaikka emerita Tp. Tarja Halosella.
Ikäväähän viime aikaisessa kehityksessä on se, että yhä nuorempana pitäsi tietää, mitä haluaisi tulevaisuudessa opiskella, koska ei surkealla ylioppilastodistuskella ole paljoa arvoa. Ja perusasteen ammattikoulututkinnolla saat 98% vain yleisen kelpoisuuden hakea ja olet siten aina heikommassa asemassa korkeakoulu/ yliopistopaikkoja hakiessa kuin surkeinkaan ylioppilas.
Mihin ovat kadonneet puheet elinikäisestä oppimisesta?
Yliopistoon hakeminen ja sieltä paikan saaminen oli siinä mielessä helpompaa, että tuolloin ei onnekseni ollut kiinnostunut siitä millainen on yleisesti otaten "korvien välini". Ei ollut minkäänlaisia erityisiä soveltuvuus testejä tai psykologisia testejä tai haastatteluita - Kaikki edellä mainitut sen sijaan oli silloin käytävä läpi kun hain lähihoitajaksi opiskelemaan..
Eiköhän tuo ollut sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin toiselle helppo ei ole toiselle sitä välttämättä. Ja jaksaako lukea jos ei itse ole kiinnostunut. Itse olen nauttinut suuresti yhteiskuntatieteiden ja psykologian opinnoista. Toisaalta hyvien arvosanojen saaminen edellyttää kykyä analyyttisyyteen ja luovuuteen. Ymmärtääkseni jossain oikiksessa pärjää ne, jotka osaa päntätä, laajempaa ymmärrystä ja kriittistä ajattelua ei vaadita. Itse en ikinä jaksaisi pelkkää pänttäystä. Mut joillekin se on helppoa ja mukavaa. Ja selkeää.
En ole lakimies enkä ole opiskellut alaa, mutta epäilen kyllä, että huono lakimies tulee, jos ei ole laajempaa ymmärrystä ja kriittistä ajattelua. Itseasiassa laki on niin koko yhteiskunnan ytimessä, ja heijastelee niin monia asioita, että jos ei ole laajaa yhteskunnallista ymmärrystä, ei myöskään lakimiehenä pärjää. Ei ainakaan sellaisissa tehtävissä, joissa on kyse oikeuden toteutumisesta, esim. tuomioistuimissa. Ja oikeuden toteutuminen on käsittääkseni kuitenkin alan ammattietiikan perusta. Sanottakoon myös se, että oikeustiede on kielellisesti kaikkein vaativin tieteenala. Väärä pilkun paikka, lauserakenne, viittaus tai sanajärjestys voi kääntää asian merkityksen täysin.
Että jos on henkilö, jolla ei ole äidinkieli 10, eikä ole halua saivarrella pilkkusääntöjen kanssa, niin en oikista suosittele.
Tuo äidinkieli on kyllä oltava hyvin hallussa. Otetaan vaikka yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittäminen vs. yksityisyyttä loukkaava tiedon levittäminen. Siinä on kyse eri asioista, kun alkaa miettiä. Ensimmäinen ilmaus on oikein. Samoin vaikka lakeihin viittaaminen on todella pilkuntarkkaa. Vaikkapa laki potilaan asemasta ja oikeuksista, niin siihen viitataan Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (numero) mukaan...
Mutta tuohonkin oppii kyllä. Jos pitää äidinkielestä ja on pilkunviilaajan taipumusta, niin se on jopa ihan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki korkeakoulututkinnot ovat ihan helppoja. Huomattavasti helpompia kuin amiska.
En tiedä mitä hait kommentillasi mutta toipahan mieleeni oman yliopistoon pyrkimseni. - Olihan siinä omat haasteensa kun piti opetella huolella pääsykoekirjat, sanottiin että ne tuli osata ulkoa mutta etua oli, jos vähän ymmärsikin lukemaansa.
Onneksi sain tuolloin paikkani sillä nykyisin kun yliopisto-opiskelija valinnoissa suositaan ylppäreissä parhaiten menestyneita ja ensikertalaisia niin en varmastikaan olisi saanut paikkaa. Hekin jotka "omalta alaltani" saavat paikan pääsykokeen kautta ovat kyllä useimmiten ihan hyvin ylppäreissä pärjänneitä; ei minun laisiani, joilla ylppäreiden arvosanat ovat heikommat kuin Tp Sauli Niinistöllä, joka nyt vain esimerkkinä siksi, että olemme opiskelleet samassa paikassa ja jolla myös ylppäreiden arvosanat olivat heikommanlaiset; toisin kuin vaikka emerita Tp. Tarja Halosella.
Ikäväähän viime aikaisessa kehityksessä on se, että yhä nuorempana pitäsi tietää, mitä haluaisi tulevaisuudessa opiskella, koska ei surkealla ylioppilastodistuskella ole paljoa arvoa. Ja perusasteen ammattikoulututkinnolla saat 98% vain yleisen kelpoisuuden hakea ja olet siten aina heikommassa asemassa korkeakoulu/ yliopistopaikkoja hakiessa kuin surkeinkaan ylioppilas.
Mihin ovat kadonneet puheet elinikäisestä oppimisesta?
Yliopistoon hakeminen ja sieltä paikan saaminen oli siinä mielessä helpompaa, että tuolloin ei onnekseni ollut kiinnostunut siitä millainen on yleisesti otaten "korvien välini". Ei ollut minkäänlaisia erityisiä soveltuvuus testejä tai psykologisia testejä tai haastatteluita - Kaikki edellä mainitut sen sijaan oli silloin käytävä läpi kun hain lähihoitajaksi opiskelemaan..
Eiköhän tuo ollut sarkasmia.
No joo, niin varmasti tai vain satunnainwn töräys; minusta on aika hyödytöntä pohtia mikä on helpoin tai mikä vaikein korkeakoulu tutkinto suorittaa. En myöskään ymmärrä sitä, että miksi ammattikoulun valinneita pidetään turhauttavankin usein edelleen osaamattomina, tai jotenkin vähempi arvosina kuin korkeakoulu/yliopiston käyneitä.
Eritysien ikävää oli kouluaikaan jolloin opo syystä tai tosiesta halusi yllpitää mielikuvaa, jossa "jo" lukioon pääseminen sen jälkeen kun sinne oli erikseen haettu ja pyritty oli jo erityinen saavutus kun taas ammattikouluun hänen mielestään lähinnä jouduttiin tai ajauduttiin ja tai päädyttiin. - Ja ettei kukaan oikeasti fiksumpi tai sellainen, jolla oli edes vähän ruutia korvien välissä mennyt ammattikouluun. Tai ei ainakaan saattanut sellaiseen paikkaan haluta.
Tällaiseen ammattikoulun käyneitä kohtaan osoitettua halveksintaa olen sittemmin kohdannut lähinnä vain tällä palstalla, Ja tällöinkin se kertoo luultavasti enempi halveksunnan esittäneestä kuin halveksunnan kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Psykologia on varmasti helpoin. Psykolokiassa ei ole mitään eksaktia oikeaa tai väärrää oppia kuten matematiikassa. Psykolokia on enempi sellasta kuuntelua ja mielistelyä vallitsevan aikakauden henkeä myötäillen.
Palkat ei mitää ihan hirveen mahtavia ole yleisellä sektorilla, jonne selkeästi suurin osa valmistuneista sijoittuu, betonoiden itsensä suojatyöpaikan turvin eläkevirkaan.
Selvästihän tämä oli provo, mutta hän on hyvä ja kokeilee, jos niin helppoa on. Sisäänpääsy todella, todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Tradenomin papereilla olet vain väliinputooja, suoraan yliopistoon.
Ketju on mennyt täysin pilalle. Täällä lähinnä luetellaan tutkintoja, joita kirjoittaja itse ei arvosta.
Se ei kerro niiden vaativuudesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matemaattiset alat on tavallaan helppoja, kun ei tarbitse niin kamalasti analysoida ja tulkita mitään. Senkun vaan laskee 1+1.
Helppoa kirjoitti:
Matemaattiset alat on tavallaan helppoja, kun ei tarbitse niin kamalasti analysoida ja tulkita mitään. Senkun vaan laskee 1+1.
Niin, ekalla luokalla peruskoulussa.
Suuri osa ei hahmota edes ala-asteella sanallisia tehtäviä, kun pitäisi oikeasti ymmärtää mitä on laskemassa, ei vain tehdä pluslaskua.
Laskuoppi eli aritmetiikka on hyvin kapea osa-alue matematiikkaa. Suurinta osaa matikasta ei voi laskea laskukoneella, analysointi- ja tulkintataito täytyy tulla omasta päästä, luotettavasti oikein. Ei mutulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Oikis ei kyllä ole mikään helppo rasti.
On se. Valmistumisen jälkeenkään ei tarvitse osata mitään.
Jos mietitään juridista prosessia, niin saman koulutuksen käyneet ihmiset väittelevät salissa keskenään. Lopputuloksesta äänestetään voittaja, joka saattaa hyvinkin muuttua seuravalla oikeusasteella. Prosessissa voi olla mukana kymmeniä oppineita jotka kaikki voivat olla eri mieltä keskenään. Kaikki tulkitsevat asioita eri tavalla ja päätöksissä loistaa fakta-tiedon puute. Suomeksi siis oikeustieteellisestä valmistuu Lotto -palloja ja arvonta suoritetaan oikeudenkäynnin lopuksi. Oikeutta Suomessa saavat vain oikeusoppineet, koska muilla ei ole varaa maksaa random - päätöksistä.
Eli oikis. Helppo ja varma tuloautomaatti myös ilman osaamista.
Milloin ja mistä oikiksesta valmistuit?
Itsekin sanon kasvatustieteet. Pelkkää lukemista eikä edes niin kovin paljon, aikuiskasvatustieteitä voi suorittaa paljon/kaiken myös etänä! Saattaa olla kyllä osittain myös tylsää, ei haastetta.
Jos olet hyvä laskemaan niin ehdottomasti matematiikka, fysiikka tai tilastotiede (jos vielä tietokoneharrastuneisuutta niin!). Helppo päästä sisään ja eikun laskemaan. Jos et osaa laskea tai ei kiinnosta, en suosittele, koska opiskeltavaa ja laskuharjoituksia on joka tapauksessa paljon.
Pro tip: kaikkein helpoimmalla pääset kun valitset alan, joka kiinnostaa. Motivaatio on tärkeä.
Ketjun kysymyksestä ei kyllä olisi voinut uskoa, että päädytään suosittelemaan papin ammattia 😀 ihan vihoviimeinen olis ainakin mulle. Olisin työtön mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Tradenomin papereilla olet vain väliinputooja, suoraan yliopistoon.
Kannattaa valita harjoittelupaikka huolella. Jos ei haikaile alkuun isoa palkkaa niin aika helppo tradena työllistyä.
Lue itsesi DI:ksi! Minäkin olen jo yhtä tenttiä vaille diploomi-impotentti!