Pas""t lääkärikokemukset, kertokaas mitä teille/tutuillenne on tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Kärsin vakavasta raudanpuutteesta ja oirekirjo oli jo melkoinen rytmihäiriöistä kauheaan huimaukseen. Tk lääkäri käski syödä lihaa ja toivotti hyvää viikonloppua.

Kerrotko vielä, miten vakavasta rauranpuutteesta oli kysymys. Mitä olivat Hb, MCV, Ferritiini TfR, Trransferriinisaturaatuio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin mukaan mulla ei voi olla ADHD:tä, koska en sekoile päihteiden kanssa, oon pitkässä vakaassa parisuhteessa ja vakityössä. Hänen mukaansa olen sen sijaan sekamuotoisesti persoonaltani häiriintynyt, ei perustellut miksi. 

No tämähän piristävää. Olin harkinnut että lopultakin hakeudun ADHD-tutkimuksiin, mutta huonolta näyttää jos osuu tuollainen lekuri kohdalle :(

Suomessa lienee työelämässä n 15 000 lääkäriä. Aika pieni todennäköisyys, että tuo (tai vastaava) sattuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi niin moni suomalainen luule että meillä on parhaat lääkärit ja paras hoito, ulkomailla lääkärin menijää kauhistellaan aina.

No, itsellä ei ole huonoja kokemuksia onneksi, ulkomailtakaan,vaan päinvastoin.

Ehkä se johtuu osittain siitä, että monissa kansainvälisissä tutkimuksissa terveydenhoito (erityisesti erikoissairaanhoito) on ulkopuolisten tutkijoitten toimesta arvioitu Suomessa olevan ihan kärkipäässä maailmassa. Esim. monen syöpätaudin kohdalla hoitotulokset ovat Suomessa maailman parhaat. Olisi todella fantastista, jos miljoonien vastaanottokäyntien yhteydessä ei koskaan tulisi aluksi vääriäkin diagnooseja. Niitä taitaa tulla vähintään yhtä paljon missä tahansa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa eniten se, etten saa lääkärikeskuksesta hoitoa. Ne kirjoittaa

Vain lähetteen.

Voisiko johtua esim. siitä, että siinä lääkärikeskuksessa ei ole kyseisen alan spesialistia tai tarvittavia tutkimuslaitteita? Arvailemalla ei aina päästä oikeaan diagnoosiin.

Minua juoksutettiin 10 vuotta terveyskeskuksessa, koska issiashermo joka yö oli jumissa. 10 - vuoden jälkeen löytyi tyrä vatsalihaksen alta(harvinainen). Se korjattiin kirurgisesti väärin eli laitettiin verkko. Verkko tietysti ratkesi. Vuoden kuluttua laitettiin proteesi. En usko enää lääkäreihin. Pätkääkään en saanut sairaslomaa. Kipulääkkeitä syötettiin. Ei edes fysiatri löytänyt muuta vikaa, kuin skolioosi. Kukaan lääkäreistä ei myöntänyt virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin mukaan mulla ei voi olla ADHD:tä, koska en sekoile päihteiden kanssa, oon pitkässä vakaassa parisuhteessa ja vakityössä. Hänen mukaansa olen sen sijaan sekamuotoisesti persoonaltani häiriintynyt, ei perustellut miksi. 

No tämähän piristävää. Olin harkinnut että lopultakin hakeudun ADHD-tutkimuksiin, mutta huonolta näyttää jos osuu tuollainen lekuri kohdalle :(

Tutkimuksiin voi toki hakeutua, mutta tuo, jolle kommentoit, oli mennyt oman valmiin diagnoosinsa kanssa.

Olin juuri kommentoimassa samaa. Ensimmäinen on mennyt paikalle valmiin "tilauksen" kanssa ja ei kelpuuta perusteluja, kun lääkäri ei olekaan toiminut kumileimasimena tilatulle diagnoosille.

Olin synnytystapa-arviossa ja kerroin oikein mukavalle nuorelle lääkärille, että mulla on seksuaalisia traumoja, jotka toivon hänen huomioivan sisätutkimusta tehdessä, sillä gynekologiset tutkimukset ovat minulle vaikeita. Hän otti oikein hyvin huomioon asian, mutta sitten tarvittiin konsultaatiota kokeneemmalta lääkäriltä, joka tuli huoneeseen ja tutki minut. Pyysin myös huomioimaan traumataustani, mutta hänen kommenttinsa oli: "mikä siinä sisätutkimuksessa sulle nyt on niin vaikeaa??" Tunsin itseni todella nöyryytetyksi... onneksi nuorempi lääkäri oli todella empaattimen minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Mulla on tosi tummat silmänaluset vaikka syön tervellisesti ja muutenkin elämäntavat kunnossa. 

Menin lääkäriin näyttämään rintaan ilmestynytt pattia. Nuori mieslääkäri sitten tutki ja kokeili ja pysähtyi lopuksi tuijottamaan kasvojani ja purskahti nauramaan. Sai soperrettua: "Nukutko sä ikinä? On meinaan aikamoiset silmäpussit!".

Menin aivan mykäksi ihmetyksestä. Silmänaluset on mulle todella arka paikka. Mutisin vaan joo...

Olis pitänyt tehdä valitus. Mun ulkonäkön arvostelu ei liittynyt mitenkään tutkittavaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Itsellä sama hoito kipeään selkään Otaniemen YTHS, paitsi että en polta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Tuossa diagnoosijutussa on jännä yksityiskohta. Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeen mukaan lääkäri ei saa olla eri mieltä aiemman lääkärin antaneen diagnoosin kanssa, olematta ensin yhteydessä tuohon aiempaan lääkäriin. Jos rikkoo tuota, voidaan jopa erottaa lääkäriliitosta.

https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakari…

"Jos lääkäri havaitsee tai epäilee, että toisen lääkärin diagnoosi, hoito tai muu menettely on ollut virheellinen, hänen on pyrittävä ilmoittamaan havainnoistaan asiallisesti kyseiselle kollegalle ja huolehdittava potilaan asianmukaisesta informoinnista ja hoidosta. Lääkärin on sopimatonta moittia potilaalle kollegansa toimintaa ja hänen on aina muistettava myös oman erehtymi­sensä mahdollisuus."

"Lääkärin tulee suhtautua myönteisesti potilaan haluun saada toisen lääkärin arvio. Lääkärin ollessa itse epävarma sopivimman hoitovaihtoehdon valinnasta hänen tulee oma-aloitteisesti harkita toisen lääkärin asiantuntija-apua.

Mikäli toinen lääkäri havaitsee arviotaan antaessaan, että hänen ja kollegan näkemysten välillä on potilaan kannalta merkittävä ristiriita, hänen on pyrittävä selvittämään asia potilaan luvalla suoraan kollegansa kanssa."

Eli jos epäilee diagnoosia ja haluaa toisen mielipiteen, ei koskaan pidä kertoa, että sai toiselta lääkäriltä jo diagnoosin, vaan mennä "nollista" uudelle lääkärille. Vain silloin tuo uusi lääkäri voi kertoa rehellisen mielipiteensä, eikä hänen tarvitse suojella edellisen diagnoosin antanutta kollegaansa.

Erikoislääkäri kyseenalaisti lapsitoiveeni (pitkä juttu). Naurahti vielä ja pyöritteli silmiään kun melkein itkin vastaanoton päätteeksi. Kieltäydyin jatkossa kyseisen lääkärin hoidosta. Asiat järjestyvät aivan todella hyvin toisen lääkärin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi tummat silmänaluset vaikka syön tervellisesti ja muutenkin elämäntavat kunnossa. 

Menin lääkäriin näyttämään rintaan ilmestynytt pattia. Nuori mieslääkäri sitten tutki ja kokeili ja pysähtyi lopuksi tuijottamaan kasvojani ja purskahti nauramaan. Sai soperrettua: "Nukutko sä ikinä? On meinaan aikamoiset silmäpussit!".

Menin aivan mykäksi ihmetyksestä. Silmänaluset on mulle todella arka paikka. Mutisin vaan joo...

Olis pitänyt tehdä valitus. Mun ulkonäkön arvostelu ei liittynyt mitenkään tutkittavaan asiaan.

Ala-arvoista, törkeää ja totaalisen epäammattimaista käytöstä lääkäriltä! Sana vaan kiertämään, kuka toimii näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Mulla on myös kokemusta tuosta, että kun potilas kehtaa itse esittää jonkun arvion siitä mikä voisi olla, päättää lääkäri ikään kuin periaatteesta olla eri mieltä, vaikka oireet täsmäisivät.

Omalla kohdallani kyseessä oli sappikivet. Tk-lääkärin mukaan ei voinut olla kyse niistä ja käskettiin vaan syödä närästyslääkettä, mutta kun päädyin parin päivän päästä päivystykseen sappikivikohtauksen takia sanottiin minulle, ettei tuollaisia oireita aiheuta käytännössä mikään muu. Ja sappikivethän ne oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Mulla on myös kokemusta tuosta, että kun potilas kehtaa itse esittää jonkun arvion siitä mikä voisi olla, päättää lääkäri ikään kuin periaatteesta olla eri mieltä, vaikka oireet täsmäisivät.

Omalla kohdallani kyseessä oli sappikivet. Tk-lääkärin mukaan ei voinut olla kyse niistä ja käskettiin vaan syödä närästyslääkettä, mutta kun päädyin parin päivän päästä päivystykseen sappikivikohtauksen takia sanottiin minulle, ettei tuollaisia oireita aiheuta käytännössä mikään muu. Ja sappikivethän ne oli.

Sappikivet tuntuu muutenkin olevan usein sellainen vaiva, että diagnoosista saa tapella, vaikka kyse ei ole mistään harvinaisesta taudista saati sitten havitellusta muotidiagnoosista. Monet on sanoneet, että todella pitkään on diagnosoitu melkein miksi tahansa muuksi, kuin sappikiviksi, ennen kuin on suostuttu tekemään se varsin vaativa ultraäänitutkimus, varsinkin jos on alle nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin mukaan mulla ei voi olla ADHD:tä, koska en sekoile päihteiden kanssa, oon pitkässä vakaassa parisuhteessa ja vakityössä. Hänen mukaansa olen sen sijaan sekamuotoisesti persoonaltani häiriintynyt, ei perustellut miksi. 

No tämähän piristävää. Olin harkinnut että lopultakin hakeudun ADHD-tutkimuksiin, mutta huonolta näyttää jos osuu tuollainen lekuri kohdalle :(

Ei sinulla mitään ADHD:ta olekaan, vaan ADT (attention deficit trait), joka on itse omilla terveyden kannalta vaillinaisilla elintavoilla aiheutettu. ADHD ja ADD ovat myötäsyntyisiä, joten turha ruinata näitä diagnooseja. Tasapainota sen sijaan verensokerisi ja hankkiudu eroon insuliiniresistenssistäsi, ja huomaat, että kognitiiviset hekkenemät helpottavat. Lue vaikka aivotutkija Minna Huotilaista niin ymmärrät.

Menin kutsuntatarkastukseen (siis naisena), ja mieslääkäri kysyi onko ehkäisyasiani kunnossa. No ei siinä, tuon vielä sinänsä ymmärsin, vaikkei se kyllä palveluskelpoisuuteen liity yhtään mitenkään, mutta kun vastasin että tarvetta ei kyllä todellakaan ole, hän rupesi vänkäämään asiasta. Kun kolmeen tai neljään kertaan toistin ettei tarvetta ole, hän sanoi "No se on kyllä sitten todella ikävää jos sielä armeijassa sattuu vahinko". Kiitos huolenpidosta, mutta en ole menossa armeijaan mihinkään seksilomalle.

Kova toista päivää kestänyt päänsärky, sain ajan sairaanhoitajalle vaikka olisin halunnut lääkärille. Määritteli niskajuntturaksi, käski mennä uimaan ja toivotti hyvää loppupäivää. Ulos ovista päästyäni päätin polttaa hermosavut ja silloin meni taju, tupakka ehti polttaa neuletakkiini reiän.  Onneksi tuolloin ei pihassa ollut vielä tupakkakoppeja vaan penkki,  eihän minua olisi huomattu siellä kopissa makaamassa moneen tuntiin!

Ikinä ei selvinnyt mistä tuossa oli kyse, ottivat yöksi osastolle ja magneettikuvaan eli lopulta sain ihan hyvää hoitoa.  Mutta koskaan  ei selvinnyt päänsäryn tai  pyörtymisen syy eikä se, olivatko  ne yhteydessä toisiinsa. Tuosta on  jo 10  vuotta aikaa eli tuskin se mitään vakavaa oli. 

Hei kaikki, joilla huonot kokemukset liittyivät mielenterveyteen, ja miksei muutkin! Minulla on aikeissa perustaa aktivistiryhmä, jonka tarkoituksena olisi alkaa ajaa potilaiden oikeuksia. Jos haluat liittyä mukaan, alkuperäinen aloitus löytyy täältä: https://keskustelu.suomi24.fi/t/17408637/aion-perustaa-mielenterveysasi…!

Kiitos ❤️

Kovan korvakivun takia menin tk-päivystykseen. Lääkäri tutki kaiken huolellisesti, paitsi sen korvan. Sanoi, että kaikki hyvin. Itse kysyin takaisin "entäs se korva, jonka takia tulin?"