Pas""t lääkärikokemukset, kertokaas mitä teille/tutuillenne on tapahtunut

Meidän pojalla oli pienenä infektioastma. Meillä oli jo avaava lääke kotonakin, kun tuli kolmannen kerran, mutta tuntui ettei se auta, halusin varmistusta annostukseen ja tarvitaanko kortisonia lisäksi.

Terveyskeskuksella venäläinen naislääkäri hymisteli jotain vastaukseksi, sanoi lopuksi että korvat punoittaa, on korvatulehdus, ja kirjoitti antibioottikuurin. No meillä oli onneksi vakuutus, varasin ajan terveystaloon, sieltä lääkäri passitti meidät suoraan keskussairaalan päivystykseen hengitysvaikeuksien takia ja sanoi että ei korvissa ole minkäänlaista tulehdusta..

Päivystyksessä seurattiin jonkin aikaa, saatiin isompi annos avaavaa lääkettä ja jotain muuta, ja lääkäri kertoi että nyt kun näin käy kolmannen kerran, otetaan kontrollikäynti 2 kk päähän ja 2 kk kuuri kortisonisuihketta. Eikä ole minkäänlaista korvatulehdusta lapsella. Olisi pitänyt tehdä joku valitus siitä naislääkäristä, mutta jäi tekemättä silloin kun ei jaksanut.

Paha jalkakipu oli tk-lääkärin mukaan iskias, käski syödä buranaa. Ilmaisin suoraan, että nyt olen täysin eri mielyä asiasta ja että tämä on pakko tutkia.

Menin omalla rahalla magneettikuviin ja löytyi iso verenkiertohäiriö luussa, joka johti luukuolioon.

Jep jep.

Onhan niitä. Varmaan enemmän kuin hyviä. Oikeastaan helpompi kertoa hyvä kokemus. Olin Malmin sairaalassa hoidossa sisätautiosastolla ja oli niin upeaa henkilökuntaa! Lääkärit määräsivät kunnolla kokeita ja hoitajat olivat mukavia. Palautti vähän luottoa terveydenhuoltoon.

En edes tiedä mistä aloittaa 🤣🤣🤣 niin paljon huonoja kokemuksia

Olen erittäin vakavasti penisilliinille allerginen, joskus tullut henkeä uhkaava allerginen reaktio kun lääke sisälsi jotakin penisilliinin johdannaista. Tieto allergiasta tietysti näkyy automaattisesti lääkärin koneella. Menin keuhkoputkentulehduksen vuoksi lääkäriin. Hän kysyi onko allergioita ja kerroin tuosta allergiastani. Lääkäri sanoi että juu täällä tiedoissa näkyykin. Sain reseptin tassuuni (tuohon aikaan vielä paperisena) ja kääntelin kummissani paperia ja ihmettelin vähän lääkkeen nimeä joka oli Amyxillin. Maallikkonakin hälytyskellot kilkattivat aika lujaa päässä ja apteekissa kysyin eihän lääke sisällä penisilliiniä. Apteekin työntekijä tuijotti minua pöllämystyneenä kun kerroin mitä lääkärillä oli tapahtunut. Hän soitti puhelun ja lääke vaihdettiin. Olin tuohon aikaan niin nuori ja hölmö etten osannut tehdä mitään kantelua, mutta puistattaa ajatus että lääkärin aivopierun takia olisi ollut hengenlähtö lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Mulla on myös kokemusta tuosta, että kun potilas kehtaa itse esittää jonkun arvion siitä mikä voisi olla, päättää lääkäri ikään kuin periaatteesta olla eri mieltä, vaikka oireet täsmäisivät.

Omalla kohdallani kyseessä oli sappikivet. Tk-lääkärin mukaan ei voinut olla kyse niistä ja käskettiin vaan syödä närästyslääkettä, mutta kun päädyin parin päivän päästä päivystykseen sappikivikohtauksen takia sanottiin minulle, ettei tuollaisia oireita aiheuta käytännössä mikään muu. Ja sappikivethän ne oli.

Sappikivet tuntuu muutenkin olevan usein sellainen vaiva, että diagnoosista saa tapella, vaikka kyse ei ole mistään harvinaisesta taudista saati sitten havitellusta muotidiagnoosista. Monet on sanoneet, että todella pitkään on diagnosoitu melkein miksi tahansa muuksi, kuin sappikiviksi, ennen kuin on suostuttu tekemään se varsin vaativa ultraäänitutkimus, varsinkin jos on alle nelikymppinen.

Hih, joo, mulla sappivaivat diagnosoitiin aluksi paniikkihäiriöksi. Sit oli myös närästys.

Menin ensimmäistä kertaa lääkäriin ilman vanhempien läsnäoloa, siis yksin. Olin kahdeksannella luokalla oleva tyttö tuolloin. Lääkäri halusi kuunnella keuhkot ja pyysi riisumaan paidan. Otin paidan pois niin mieslääkäri sanoi; ota ne liivitkin pois.

Otin rintaliivitkin pois. Keuhkoja kuunneltiin pitkään ja eeestä ja takaa.

Jälkeenpäin minulle selvisi että tuo liivien pois ottaminen ei todellakaan ollut mikään asiallinen ja normaali pyyntö. Olen silloin nuori ja naiivi enkä ymmärtänyt kyseenalaistaa tuollaista.

Aikuisena olen miettinyt että kaikenlaisia sikoja sitä lääkäreiksikin valmistuu.

Mulla meni nivelsiteet kyynärpäästä lautaillessa. Olin varmaan jotain 20-vuotias nainen. Olin odotushuoneessa itkenyt n. 3h, kun särki niin pirusti.

Pienessä aluesairaalassa itseään täynnä oleva nuori (siis varmaan joku 25-30v) mieslääkäri tosi ronskein ottein kettuuntuneena, sadistisen oloisena riuhtas sen mun käden suoraks "sattuuko?!" Joo, aivan todella sattui. Ihan kuin ei olis uskonut, että on joku vika.

Vähän myöhemmin oli yllättyneen oloinen "ai no onhan sulla toi nivelside revennyt". Ja kun oli kerran ollut väärässä siinä, kun ei uskonut, että on rikki, niin joku voittohan hänen täytyi saada. Mulla oli ääni käheänä kaikesta siitä itkemisestä, niin tää alkoi mussuttaan jotain, että "kannattais se tupakanpolttokin lopettaa". Olin että "häh? En polta.", niin vastasi, että "kyllä minä sen sun äänestä kuulen".

Uskomaton tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipeään polveen sain ohjeeksi laihduttaa ja lopettaa tupakoinnin. Painoin 62 kiloa enkä ollut ikinä polttanut.

Menin lääkäriin sydämen lisälyöntien vuoksi.

Lääkäri kuunteli asiani ja alkoi solvata, että ai vai niin joo, täällä käy näitä tiinoja ja riittoja ja leenoja mitkä ne teidän ikäistenne nimet nyt olikaan kaikki. Ja kaikki te valitatte rytmihäiriöistä ettekä ymmärrä että vaihdevuodet ne tulee teillekin (olin 43 v).

Pääsin sitten toiselle lääkärille joka oli loistava ja sain sopivat lääkkeet.

Tottahan hän puhui sun iän suhteen. Se että oireet olivat nyt muusta syystä niin vaihdevuodet ovat hyvin todennäköiset.

Vaihdevuodet – eivät koske minua. Niin moni nelikymppiseksi asti tuudittautuu, ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei kannattaisi, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio Terveystalosta.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/terveys/naistentautie…

Joo, mutta siinä on eroja , miten lääkärikin asiansa esittää.

Samoin kuin nuo valmiin diagnoosin kanssa menevät.

Voihan sitä nyt kuunnella potilasta, luulisi näin maallikkona, että siinä saa kuitenkin arvokasta tietoa oireista , jolloin oikean ( joko saman tai eri) diagnoosin voi tehdä.

Eikä olla koppava tyyliin minä olen se joka tietää etkä sinä.

Itse olen mennyt itse " keksityn" basalioomadiagnoosin kanssa ihotautilääkärille, joka epäili.

Minä olin kuitenkin oikeassa, basalioomahan se oli.

Samoin arvasin ihan oireiden perusteella että minulla on paksusuolisyöpä ja näin oli. Siitä ei tosin tarvinnut kinata vaan pääsin tutkimuksiin.

Tuossa diagnoosijutussa on jännä yksityiskohta. Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeen mukaan lääkäri ei saa olla eri mieltä aiemman lääkärin antaneen diagnoosin kanssa, olematta ensin yhteydessä tuohon aiempaan lääkäriin. Jos rikkoo tuota, voidaan jopa erottaa lääkäriliitosta.

https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakari…

"Jos lääkäri havaitsee tai epäilee, että toisen lääkärin diagnoosi, hoito tai muu menettely on ollut virheellinen, hänen on pyrittävä ilmoittamaan havainnoistaan asiallisesti kyseiselle kollegalle ja huolehdittava potilaan asianmukaisesta informoinnista ja hoidosta. Lääkärin on sopimatonta moittia potilaalle kollegansa toimintaa ja hänen on aina muistettava myös oman erehtymi­sensä mahdollisuus."

"Lääkärin tulee suhtautua myönteisesti potilaan haluun saada toisen lääkärin arvio. Lääkärin ollessa itse epävarma sopivimman hoitovaihtoehdon valinnasta hänen tulee oma-aloitteisesti harkita toisen lääkärin asiantuntija-apua.

Mikäli toinen lääkäri havaitsee arviotaan antaessaan, että hänen ja kollegan näkemysten välillä on potilaan kannalta merkittävä ristiriita, hänen on pyrittävä selvittämään asia potilaan luvalla suoraan kollegansa kanssa."

Eli jos epäilee diagnoosia ja haluaa toisen mielipiteen, ei koskaan pidä kertoa, että sai toiselta lääkäriltä jo diagnoosin, vaan mennä "nollista" uudelle lääkärille. Vain silloin tuo uusi lääkäri voi kertoa rehellisen mielipiteensä, eikä hänen tarvitse suojella edellisen diagnoosin antanutta kollegaansa.

Lääkärin exänä allekirjoitan! Hän usein tuskasteli (tietysti kertomatta mitään tunnistettavaa) jotain työtapauksiaan, jossa aiempi lääkäri oli tehnyt jonkin selkeän mokan ja mietti miten korjaa tilanteen ilman että tuo kollega menettää kasvonsa tai tulee seurauksia. Nämä oli onneksi aika pieniä tapauksia, joissa potilaalle koitui lähinnä vaivaa ja harmia eikä onneksi mitään pysyvää, mutta selväksi tuli että omien suojelu on iso osa lääkärietikettiä.

Olin ensimmäistä kertaa lääkärillä hakemassa e-pillerireseptiä ollrssani 18-vuotias. Lääkäri teki kovakouraisesti sisätutkimuksen ja otti papakokeen. Sattui jonkin verran, mutta lääkäri karjaisi ääneen, ettei se pitäisi sattua. Ikävä kokemus noin nuorelle. Jonkin aikaa myöhemmin sama lääkäri oli kirjoittanut reseptin vaihdevuosi-ikäisen lääkkeelle, vaikka e-pillereitä olin hakemassa. Apteekissa huomasivat asia. En ollut yhtään pahoittanut siitä, että lääkärin oli pistänyt myöhemmin hengiltä joku potilas.

Pyysin siedätyshoitoa heinälle, lääkäri sanoi että on liian kallista ja hoito kestää kauan. Menin toiselle lääkärille ja sain reseptin siedätyshoitoon, josta maksan oikeen mielelläni ja syön tabletteja seuraavat kolme vuotta, itse kun tätä halusin ja toivoin.

Yksityisellä koronan alkaessa pyysin päästä testiin, silloin ei testattu kuin vanhat ja hyvin sairaat. Minua ei testattu, mutta päivittelin lääkärille kamalaa tilannetta ja totesin että miljoonat tulevat kuolemaan tähän tautiin. Siihen nuori mieslääkäri, joku osaston johtaja totesi, että " ei tähän tautiin nyt miljoonat kuole".

Otti suikkiin ja yritti antaa eturauhasorkkua.

Ei onnistunut, vaikka oli urologi.

En tiedä johtuiko se siitä että oltiin vapaalla eikä vastaanotolla.

Vierailija kirjoitti:

Menin ensimmäistä kertaa lääkäriin ilman vanhempien läsnäoloa, siis yksin. Olin kahdeksannella luokalla oleva tyttö tuolloin. Lääkäri halusi kuunnella keuhkot ja pyysi riisumaan paidan. Otin paidan pois niin mieslääkäri sanoi; ota ne liivitkin pois.

Otin rintaliivitkin pois. Keuhkoja kuunneltiin pitkään ja eeestä ja takaa.

Jälkeenpäin minulle selvisi että tuo liivien pois ottaminen ei todellakaan ollut mikään asiallinen ja normaali pyyntö. Olen silloin nuori ja naiivi enkä ymmärtänyt kyseenalaistaa tuollaista.

Aikuisena olen miettinyt että kaikenlaisia sikoja sitä lääkäreiksikin valmistuu.

Ei keuhkoja eikä varsinkaan sydäntä voi kuunnella kunnolla, ellei potilas ota liivejä pois.

Vierailija kirjoitti:

Menin kutsuntatarkastukseen (siis naisena), ja mieslääkäri kysyi onko ehkäisyasiani kunnossa. No ei siinä, tuon vielä sinänsä ymmärsin, vaikkei se kyllä palveluskelpoisuuteen liity yhtään mitenkään, mutta kun vastasin että tarvetta ei kyllä todellakaan ole, hän rupesi vänkäämään asiasta. Kun kolmeen tai neljään kertaan toistin ettei tarvetta ole, hän sanoi "No se on kyllä sitten todella ikävää jos sielä armeijassa sattuu vahinko". Kiitos huolenpidosta, mutta en ole menossa armeijaan mihinkään seksilomalle.

Mä olin 17-vuotias neitsyt kun menin ihotautilääkärille aknen takia. Sain roaccutanin ja lääkäri melkein pakotti e-pillerit mukaan (lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja niiden aikana ei saa raskautua).

Ei meinannut millään uskoa, että olen tosiaan neitsyt, mulla ei ole poikaystävää eikä minkäänlaista seksielämää tai pelkoa raskaudelle.

Ihanko tosissaan et tarvitse, kyseli epäuskoisena moneen otteeseen. Sain kuitenkin vakuutettua, eikä tarvinnut raskaan lääkekuurin lisäksi vielä ehkäisypillereitä syödä turhaan.

Se on joillekin niin epäuskottavaa, että kaikki sinkut ei harrasta seksiä ympäriinsä.

Työterveyssopimus ei korvaa tutkimuksia, joita työterveyslääkärin mielestä olisin tarvinnut oireisiini, joten hän ohjasi menemään terkkariin ja sitä kautta saamaan lähetteen tutkimuksiin julkisella. Eka vapaa aika oli neljän viikon päähän. Kun menin paikalle ja kerroin asiani, lääkäri alkoi minulle huutaa miksi olen tullut sinne, työterveyslääkärin olisi pitänyt vaan itse kirjoittaa lähetteet suoraan. Seuraavaksi lääkäri alkoi kiukutella minulle kuinka huono Kanta on, kun hän yritti sieltä tarkistaa aiempia yksittäisiä laboratoriotutkimuksia. Lopuksi hän vielä diagnosoi että vaikka oireeni ja kipuni ovat ruumiinosassa X, eikä ruumiinosassa Y, niin kyllä ne johtuvat silti ruumiinosaa Y koskevasta diagnoosista ja en minä mitään jatkotutkimuksia tarvitse. Oli kyllä heittämällä kummallisin ja epämiellyttävin lääkärikäyntini ikinä.

Puolisoni isän toinen korva on kuuro. Kuulevaan korvaan tuli tulehdus ja appi soitti päivystykseen 100 km päähän. Tulehtuneella korvalla oli vaikeaa kuulla mutta appi käsitti että hänelle soitetaan kohta ja annetaan aika päivystykseen.

Kun pariin tuntiin kukaan ei soittanut takaisin ja kipu korvassa yltyi soitin apen puolesta uudestaan päivystykseen. Oli sunnuntai, vappuaatto viime vuonna. Päivystyksen hoitaja selitti puhelimessa että he eivät tee korvahuuhteluita päivystyksellisesti. Selitin vastaan että appi tarvitsee antibioottikuurin tulehtuneeseen korvaan ei mitään huuhtelua.

Asia järjestyi ja appi pääsi lääkäriin mutta jäin miettimään kuka oikeastaan kuuli huonosti

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni nivelsiteet kyynärpäästä lautaillessa. Olin varmaan jotain 20-vuotias nainen. Olin odotushuoneessa itkenyt n. 3h, kun särki niin pirusti.

Pienessä aluesairaalassa itseään täynnä oleva nuori (siis varmaan joku 25-30v) mieslääkäri tosi ronskein ottein kettuuntuneena, sadistisen oloisena riuhtas sen mun käden suoraks "sattuuko?!" Joo, aivan todella sattui. Ihan kuin ei olis uskonut, että on joku vika.

Vähän myöhemmin oli yllättyneen oloinen "ai no onhan sulla toi nivelside revennyt". Ja kun oli kerran ollut väärässä siinä, kun ei uskonut, että on rikki, niin joku voittohan hänen täytyi saada. Mulla oli ääni käheänä kaikesta siitä itkemisestä, niin tää alkoi mussuttaan jotain, että "kannattais se tupakanpolttokin lopettaa". Olin että "häh? En polta.", niin vastasi, että "kyllä minä sen sun äänestä kuulen".

Uskomaton tyyppi.

Ymmärrän.

Uskomaton tyyppi oli myös keskussairaalan lekuri .

Maksa arvo oli hieman pielessä normaalista arvoista, jolloin totesi että se johtuu alkoholista.

Siihen totesin, että en juo ollenkaan alkoholia. Oli liki ettei tullut nyrkkihippa ottelu kun molemmat pitivät kannastaan kiinni.

Toinen tapaus on kun oli sydämen rytmihäiriöitä ym niin ilpo vaarnamo niminen konitohtori väitti luulosairaudeksi näitä oireita.

Joten lääkäreissä on myös täysin idioottimaisen tyhmiä henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin kutsuntatarkastukseen (siis naisena), ja mieslääkäri kysyi onko ehkäisyasiani kunnossa. No ei siinä, tuon vielä sinänsä ymmärsin, vaikkei se kyllä palveluskelpoisuuteen liity yhtään mitenkään, mutta kun vastasin että tarvetta ei kyllä todellakaan ole, hän rupesi vänkäämään asiasta. Kun kolmeen tai neljään kertaan toistin ettei tarvetta ole, hän sanoi "No se on kyllä sitten todella ikävää jos sielä armeijassa sattuu vahinko". Kiitos huolenpidosta, mutta en ole menossa armeijaan mihinkään seksilomalle.

Mä olin 17-vuotias neitsyt kun menin ihotautilääkärille aknen takia. Sain roaccutanin ja lääkäri melkein pakotti e-pillerit mukaan (lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja niiden aikana ei saa raskautua).

Ei meinannut millään uskoa, että olen tosiaan neitsyt, mulla ei ole poikaystävää eikä minkäänlaista seksielämää tai pelkoa raskaudelle.

Ihanko tosissaan et tarvitse, kyseli epäuskoisena moneen otteeseen. Sain kuitenkin vakuutettua, eikä tarvinnut raskaan lääkekuurin lisäksi vielä ehkäisypillereitä syödä turhaan.

Se on joillekin niin epäuskottavaa, että kaikki sinkut ei harrasta seksiä ympäriinsä.

Tuo säästää aikaa ja vaivaa , eli sitte jos myöhemmin päätit aloittaa pilsut,jouduit hakeen ne erikseen.

Ei sitä reseptiä ole pakko käyttää heti.

Vierailija kirjoitti:

Paha jalkakipu oli tk-lääkärin mukaan iskias, käski syödä buranaa. Ilmaisin suoraan, että nyt olen täysin eri mielyä asiasta ja että tämä on pakko tutkia.

Menin omalla rahalla magneettikuviin ja löytyi iso verenkiertohäiriö luussa, joka johti luukuolioon.

Jep jep.

Nyt kuulostaa tutulta. Äitilleni tuli kova kipu sääreen ja alkoi varpaat tummumaan. Lääkäri oli sitä mieltä että on kihti. Ja pisti kotiin joidenkin lääkkeiden kanssa. No veritulppahan se oikeasti oli ja kun pääsi leikkaukseen niin oli jo niin paha tilanne että ensin poistettiin akillesjänne ja lopputulos oli kuitenkin vähän ajan päästä verenmyrkytys ja kuolema.