Lue keskustelun säännöt.
Pisin aika sinkkuna?
28.05.2015 |
Mikä on pisin aika elämässänne sinkkuna? Miltä se tuntui?
APlla elämän ensimmäiset 22 vuotta toki, sen jälkeen pisin aika ollut 1,5 vuotta joka menossa tällä hetkellä.
Vähän yksinäiseltä ja epätoivoiselta tuntuu joskus, joskus taas ihan hyvältä.
Kommentit (85)
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistipä miettimään...vajaa 16 vuotiaana heti lukion alettua vuoden parisuhde, sen jälkeen vuosi ilman varsinaista parisuhdetta muttei seksiä. Sitten noin 4 vuoden suhde, jonka jälkeen reilu puoli vuotta sinkku. Sitten tapasin nyksän jonka kanssa ollaan oltu 20 vuotta ja nyt rakoilee. Eli teini-iän jälkeen olen ollut yhteensä vajaa kaksi vuottaa sinkkuna, kuitenkin tapaillen sällejä ja seksiä harrastaen....läheisriippuvainen?
Olen joutunut nykyisessä tilanteessa miettimään paljon yksinoloa ja todennut että sinkkuna olen ollut kaikkein onnellisimmillani, niin miksi se silti pelottaa jotenkin?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Samaa meinasin juuri kysyä. Vaikka olen ollut naimisissa lähes koko aikuisikäni ja sinkkuna muutaman kuukauden teininä, osaan kyllä hoitaa kaikki paperiasiat, tehdä remontteja, vaihtaa renkaat autoon, tehdä pihatyöt. Mieheni on tehnyt jo 15 vuotta matkatyötä, joten mulla ei ole peukalo keskellä kämmentä missään asiassa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Viisasta puhetta.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote] Niin siis minä hoidan meillä esim. raha-asiat, koti hoidetaan puoliksi. Toiseksi, vaikka emme ole eroamassa, niin ajattelen, että jos jään esim. leskeksi, niin todellakin aion elää sinkkuna loppuelämäni, miestä en ihan heti ota, kun korkeintaan tarpeita tyydyttämään. Siihen hommaan käy varattukin.
Kiitos, osaan pitää itsestäni kyllä hyvän huolen. Minut on siihen kasvatettu pakostakin, koska isäni oli yh ja ihan liian nuori rooliinsa.
t: 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Luulet, että pariskunnat eivät koskaan matkusta erikseen, käy leffassa ilman puolisoa tai kaverin kanssa, syömässä yksin? Sinkulla ei ole juhlapyhinä sukulaisia tai sinkkukavereita? Ihmeellisiä käsityksiä täällä parisuhteessa elämisestä, ei se ole mitään 24/7 toisen kyljessä kiinni kyhnäämistä. Suhdemarkkinat tuntuu palstan mukaan kaikilla olevan samaa paskaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Niin, pitkissä suhteissa osa suhteen jutuista pyritään monesti ulkoistamaan. Minäkin törmäsin nettitreffeillä oikein talousjohtajaan. Eronnutta esitti. Katkeraa miestä sitten esitti. Lempilaulunsa riimisi rupiset, minulle supiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Luulet, että pariskunnat eivät koskaan matkusta erikseen, käy leffassa ilman puolisoa tai kaverin kanssa, syömässä yksin? Sinkulla ei ole juhlapyhinä sukulaisia tai sinkkukavereita? Ihmeellisiä käsityksiä täällä parisuhteessa elämisestä, ei se ole mitään 24/7 toisen kyljessä kiinni kyhnäämistä. Suhdemarkkinat tuntuu palstan mukaan kaikilla olevan samaa paskaa.
[/quote]
Varmaan pariskunnan osapuolet tekevät pieniä piipahduksia yksinoloon, mutta se on aiivan eri asia kuin olla yksin vastuussa kaikesta. Aina parisuhteessa olleella ei voi olla käsityksiä elämän kovista realiteeteista.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Luulet, että pariskunnat eivät koskaan matkusta erikseen, käy leffassa ilman puolisoa tai kaverin kanssa, syömässä yksin? Sinkulla ei ole juhlapyhinä sukulaisia tai sinkkukavereita? Ihmeellisiä käsityksiä täällä parisuhteessa elämisestä, ei se ole mitään 24/7 toisen kyljessä kiinni kyhnäämistä. Suhdemarkkinat tuntuu palstan mukaan kaikilla olevan samaa paskaa.
[/quote]
Varmaan pariskunnan osapuolet tekevät pieniä piipahduksia yksinoloon, mutta se on aiivan eri asia kuin olla yksin vastuussa kaikesta. Aina parisuhteessa olleella ei voi olla käsityksiä elämän kovista realiteeteista.
[/quote]
Ja niitä ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:43"]
Toisille lyhytkin aika yksin on hirveää, toiset elää aina yksin.
Millaiset taidot sellaisella, joka on ollut teinistä asti yhdessä jonkun kanssa, on elää yksin esim. viiskymppisenä, jos silloin eroaa? Onko aivan toivotonta kohellusta?
[/quote] En nyt ihan ymmärrä mitä luulet tapahtuvan ja mitä tuo kohellus tarkoittaa?
t:49, 46v
[/quote]
Ajattelen, että on naisia, jotka ovat jättäneet esim. raha-asiat miehen hoidettaviksi, samoin kaikki tekniset jutut. Jne. Ja toisaalta mies on jättänyt kodin naisen huomaan. Siis tiukat roolijaot suhteessa voivat aiheuttaa tietyn taito/tietovinouman, joka sitten erotessa paljastuu avuttomuutena.
Ja toisaalta keski-ikäinen eronnut voi olla hiukan ulkona sinkun elämän kuvioista, verkostojen tärkeydestä, siitä miten tehdään yksin asioita, matkustetaan yksin, juhlitaan yksin, toimitaan aina yksin. Tietty on kavereita, mutta ne puuttuvat monesti tärkeissä saumakohdissa, kuten juhlan tai loman aikaan.
Ja vielä, eronnut saattaa hamuta kohta pikaa uuteen suhteeseen ja suhdemarkkinoilla voi tulla ankaria pettymyksiä. Siellä on paljon kaikenlaisia hamslankareita mukana menossa, esim. paaaljon varattuja miehiä... Niillä tyypeillä on varastossa nyyhkytarinoita karmeista vaimoista, ovat muka valmiita eroamaan jne. soopaa. Se on sellaista laivanupotusta. Pidähän varasi jos joudut siihen mukaan.
[/quote]
Luulet, että pariskunnat eivät koskaan matkusta erikseen, käy leffassa ilman puolisoa tai kaverin kanssa, syömässä yksin? Sinkulla ei ole juhlapyhinä sukulaisia tai sinkkukavereita? Ihmeellisiä käsityksiä täällä parisuhteessa elämisestä, ei se ole mitään 24/7 toisen kyljessä kiinni kyhnäämistä. Suhdemarkkinat tuntuu palstan mukaan kaikilla olevan samaa paskaa.
[/quote]
Varmaan pariskunnan osapuolet tekevät pieniä piipahduksia yksinoloon, mutta se on aiivan eri asia kuin olla yksin vastuussa kaikesta. Aina parisuhteessa olleella ei voi olla käsityksiä elämän kovista realiteeteista.
[/quote] Kerrohan muutama esimerkki niistä elämän kovista realiteeteistä joista vaan sinkut tietää? Täähän alkaa mennä hauskaksi.
Jotenkin arvasin, että tyyppi ei tule enää kommentoimaan noita sinkkuelämän realiteettejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0-17vuotta ja sen jälkeen pisin aika ollut puoli vuotta sinkkuna.
N26
26 vuotta sinkkuna ja onhan tämä aivan paskaa elämää. Noin parikymppiseksi asti elämä oli ihan siedettävää ja nyt sen jälkeen elämänlaatu laskenut tasaisesti. En kyllä jaksa näin onnetonta elämää enää kovin kauaa.
M26
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:42"]40 vuotta
[/quote]
En ole koskaan seurustellut
Seurustelin ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana, suhde kesti 4 vuotta. Halusin lopulta erota, kun mies ei vaan tuntunut oikealta. Tarkoitus oli sitten olla sinkkuna ja oppia olemaan yksin, vähintään vuoden verran. Rehellistä sinkkuelämää ilman suhteen etsimistä, kavereiden kanssa hengailua ja korkeintaan yhden illan juttuja jne.
Mutta kuinkas kävikään, elämääni tuli netin kautta heti eron jälkeen mies, jonka kanssa viihdyin skypessä ja chataten. Olisin halunnut olla yksin ja kliseisesti ns. etsiä itseäni, mutta toisin kävi. Päädyttiin yhteen 4kk eroni jälkeen, nyt asutaan yhdessä 4kk seurustelun aloittamisesta.
Ei tämä nyt suunnitelmien mukaan mennyt ollenkaan. Välillä pelkään, että tarvitsen vielö jossain vaiheessa sen pitemmän sinkkukauden. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen parisuhteessa ja mieheni tuntuu sielunkumppaniltani, joten se olkoon tulevaisuuden murhe jos alkaa yksinolo kiinnostaa enemmän.
Muutin kotoa ja menin suoraan suhteeseen 17-vuotiaana. Tästä erosin 22-vuotiaana ja olin sinkkuna melkein pari vuotta. Se aika oli yksinäistä ja surullista välillä, ja välillä taas todella ihanaa! Tulihan siinä ihastutta ja torjuttua muiden ihastumisia, mutta myös opeteltua pärjäämään ihan yksin. Suosittelen :)
Sitten olin vähän päälle vuoden suhteessa joka loppui todella rumasti, ja sen jälkeen en suhteille uhrannut ajatustakaan kunnes sattumalta seitsemän kuukautta eron jälkeen nykyinen aviomies astui kuvioihin.
4 kk. Ei ollut sinkkuelämä kivaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:46"]
52 vuotta 3 kk 11 päivää.
Jatkuu edelleen ja tuntuu edelleen tosi paskamaiselta.
[/quote]
56 vuotta, tuntuu kivalta. Nuorempana torjuin kasapäin miesten kosintoja. Jopa hieman liian julmin sanakääntein. Eräänkin kohdalla olen ajatellut kirjoittaa tälle miehelle nyt kirjeen, jossa kerron, että taisin sanoa aika pahasti. En siis halua miestä elämääni, vaan vain tuottaa hänelle hieman mukavaa mieltä. Olisi niissä miehissä varmaan ollut joku, jonka kanssa olisi voinut elääkin, hyviä miehiä kaikki tyynni, jos ajattelee elämässä menestymistä.