Pisin aika sinkkuna?
Mikä on pisin aika elämässänne sinkkuna? Miltä se tuntui?
APlla elämän ensimmäiset 22 vuotta toki, sen jälkeen pisin aika ollut 1,5 vuotta joka menossa tällä hetkellä.
Vähän yksinäiseltä ja epätoivoiselta tuntuu joskus, joskus taas ihan hyvältä.
Kommentit (85)
18 vuotta, nyt 21 ja onnellisessa parisuhteessa :)
Ekat 15v elämästäni sen jälkeen joitakin pätkiä ja nyt on vähän päälle 2 vuotta oltu sinkkuna/yhäitinä. En kaipaa suhdetta niin kauan kun lapset on pieniä.Ja ikää minulla 36
Parikymppisenä oli joitakin kokeiluja, muttei niin pitkiä, että olisin voinut sanoa niitä seurusteluksi. Sinkkuna on menty sen jälkeen kolmekymmentä vuotta ja mennään tästedeskin. Parisuhde ei sovi kaikille eivätkä kaikki parisuhteeseen.
Aloitin seurustelun 16v. En ole ikinä ollut sinkkuna enkä siltikään ole naimisissa sen ekan poikaystäväni kanssa.
Koko elämäni olen ollut sinkkuna, siis 32.5 vuotta. En ymmärrä miksi miestä ei löydy, ja miksi en pääse treffeillekään. Olen kuitenkin kivannäköinen, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen nainen. Luonteeltani ihan normaali, pikkuisen hassuttelijan puolelle painottuva. Olen elämäni aikana pyytänyt lukuisia miehiä ulos, korkeintaan yhdet treffit seuranneet, yleensä ei niitäkään. Nettitreffikumppanit eivät ole pitäneet minusta myöskään.
Joten samaa ihmettelen minäkin: miten on mahdollista että toisilla on koko ajan joku, ja toisilla ei koskaan ketään? Olen jo aika hyvin tottunut elämään ilman miehen kumppanuutta ja kosketusta, mutta myönnän että välillä itken sitä, että onko tätä paskaa tosiaan vielä 40 vuotta edessä...
P.s. Rangaistus kaikille jotka käyttävät ilmaisuja:
"Hyvää kannattaa odottaa" - no v***u mun ukko on sitten koko universumin paras!
"Olet vielä nuori" - kerropa tämä kropalleni etenkin ovulaation aikaan.
"Et etsi tarpeeksi vakavasti" - jaa että kaikki ne treffipyynnöt/treffit eivät olleet etsintää?
"Etsit aivan liian vakavasti" - no mites päin sitten pitäisi olla kun haluaisi rakastua ja jakaa elämää jonkun kanssa?
"Se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" - lopullinen toivo meni 3 vuotta sitten. Eipä ole näkynyt ukkoa...
"Ei se parisuhde kuule aina niin herkkua ole" - no shit?? Jos miehesi kyllästyttää niin annapa mulle lainaan...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:06"]
Koko elämäni olen ollut sinkkuna, siis 32.5 vuotta. En ymmärrä miksi miestä ei löydy, ja miksi en pääse treffeillekään. Olen kuitenkin kivannäköinen, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen nainen. Luonteeltani ihan normaali, pikkuisen hassuttelijan puolelle painottuva. Olen elämäni aikana pyytänyt lukuisia miehiä ulos, korkeintaan yhdet treffit seuranneet, yleensä ei niitäkään. Nettitreffikumppanit eivät ole pitäneet minusta myöskään.
Joten samaa ihmettelen minäkin: miten on mahdollista että toisilla on koko ajan joku, ja toisilla ei koskaan ketään? Olen jo aika hyvin tottunut elämään ilman miehen kumppanuutta ja kosketusta, mutta myönnän että välillä itken sitä, että onko tätä paskaa tosiaan vielä 40 vuotta edessä...
P.s. Rangaistus kaikille jotka käyttävät ilmaisuja:
"Hyvää kannattaa odottaa" - no v***u mun ukko on sitten koko universumin paras!
"Olet vielä nuori" - kerropa tämä kropalleni etenkin ovulaation aikaan.
"Et etsi tarpeeksi vakavasti" - jaa että kaikki ne treffipyynnöt/treffit eivät olleet etsintää?
"Etsit aivan liian vakavasti" - no mites päin sitten pitäisi olla kun haluaisi rakastua ja jakaa elämää jonkun kanssa?
"Se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" - lopullinen toivo meni 3 vuotta sitten. Eipä ole näkynyt ukkoa...
"Ei se parisuhde kuule aina niin herkkua ole" - no shit?? Jos miehesi kyllästyttää niin annapa mulle lainaan...
[/quote]
Voi, otan osaa.. :( Kunpa kaikille halukkaille sinkuille löytyisi joku, paranisi monen elämänlaatu kummasti :(
-AP-
Ensimmäiset 18 vuotta. Edelleen siis yhdessä ensimmäisen poikaystävän kanssa. T. N22
17-46v. välisenä aikana olen ollut sinkkuna 1 päivän.
Ekaksi meni 19 vuotta. Sit ekan seurustelusuhteen jälkeen pisin aika sinkkuna taisi olla vuosi. Toki aina oli yhden illan suhteita tai fuck buddy, mutta seurustelua ei.
Ensimmäiset 19 vuotta, sen jälkeen kuukausi.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 07:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:27"] 24,5 vuotta and counting... [/quote] Olet vielä nuori.. ja hyvää kannattaa odottaa, eikö.. -AP- [/quote] En ole tuo edellinen, mutta haista paska. Tuo kirjoittamasi on aivan suoraa vittuilua! T: 25v and counting...
[/quote]
Niinpä, m41 and counting.....
[/quote]
ja täällä n 26,5 v and counting
eiköhän tää homma ala olla selvä, en kelpaa kenellekään
[/quote]
Jep. 2873Kyllä sen siinä 18-20 v huomaa mihin suuntaan homma kallistuu.
M40
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 00:46"]
Ihminen joka ei osaa olla yksin/ei viihdy itsensä seurassa ei ole kovin täysipäinen, vaikka olisi naimisissa tai seurustelisi niin se kumppanui voi IHAN koska tahansa sairastua, kuolla tai jättää niin että jokaisen olisi kyllä hyvä oppia olemaan myös yksin ja pidempään kun vaan joku 4kk.
Nykymeininki on niin naurettavaa kun ei osata olla hetkeäkään yksin, koko ajan pitää olla koomikko kumppani vieressä viihdyttämässä ja sitten on supertylsää eikä mitään tekemistä jos joutuu hetkenkin olemaan yksin! ja sitten ei ole ihme kun erossa vaihtuu heti mies toiseen kun ei vaan kyetä olemaan hetkeäkään yksin ja omassa rauhassa! kuvottavaa käytöstä
[/quote]
Minkäs sille voi, että parhaat viedään päältä heti kun ovat vapaana. Kaikille sinkkuilu ei ole mikään elämän ykkösprioriteetti. Jokainen varmasti OSAA olla yksin olosuhteiden niin vaatiessa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 06:20"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 05:21"]0-14v sinkkuna, sen jälkeen pisin aika n. 6kk. Olen 20 ja yhteensä 5 eri poikaystävää ollut
[/quote]
Huo.....
[/quote]
Höpöhöpö! Tuon ikäisenä pitää nauttia poikakavereista. Kyllä sitä samaa naamaa sitten ehtii vielä katsella vuosikymmenet!
Yksi todella huono suhteen tapainen lukion jälkeen, jota en voi edes parisuhteeksi kutsua. Siinä roikuin mukana useamman vuoden. Nyt jälkikäteen olen katunut koko asiaa syvästi. Tuntui, että annoin ja tein kaiken, mitä voi inhimillisesti olettaa toisen tekevän suhteen eteen ja sain vain märän rätin kasvoille. Sen jälkeen olen nyt vissiin neljättä vuotta sinkkuna ja olo on edelleen kuin olisi sielunsa myynyt. Ihania naisia olen tavannut, mutta jotenkin on omat tunteet vaan lopahtaneet seinään ihan yllättäen eikä mikään ole edennyt muutamaa treffikertaa pidemmäksi jutuksi. Ehkä minulle on tullut joku liiallinen itsesuojelumekanismi, tiedä häntä. Minulla vaan alkaa pikkuhiljaa isänvaistot heräämään, kun opinnot on takana ja olen vakavaraisessa työssä ja omassa kivassa kodissa. Nämä seinät vaan tuntuu niin autioilta, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää. Kaipa tässä on vielä aikaa. Mihinkään Tindereihin en kyllä aio sortua...
M25
Up!