Lue keskustelun säännöt.
Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?
26.05.2015 |
Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta
Kommentit (462)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Miten joku voi olla näin naiivi. Että ihan tieten tahtoen joku haluaa vatvoa ja velloa. Mielessä ei ede käy, että traumat eivät ole tahdonalaisia asioita. Huomaa, että jotkut eivät vain osaa asettua toisen asemaan tai kykene ymmärtämään millaista on elää traumatisoituneena. Traumaterapiat ovat äärettömän rankkoja sessioita ja joku tulee kevyesti heittämään, että älä hei funtsi noit juttui enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:13"]
Olen kysynyt äidiltäni miksi antoi isäni olla minua ja sisarustani kohtaan paha. Äiti ei osaa vastata tähän. Kyselee, että voisimmeko puhua vain kivoista aiheista. Hän on täydellisen kykenemätön keskstelemaan asiasta. Kaikkien muiden ihmisten asiat kyllä vatvoo ja jaksaa vaatia, että minä en puhuisi lapsuuteni väkivallasta muille vaan salaisin sen.
Päätin kuitenkin terapiani avulla, ettei lapsuuteni väkivalta ole minun vikani tai häpeäni ja voin puhua siitä avoimesti ja niin teenkin.
[/quote]
Terapeutti vetää hyvän palkan itsestäänselvyyksistä ja siitä, että sanoo, että äitisi vika, kun antoi isäsi pistää sinua turpaan.
Hitto, kun en lukenut psykologiksi.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Kun elämän ainoa sisältö on uhriutuminen, ei siitä voi päästää irti, koska silloin elämä on tyhjää ja joutuu itse elämään elämänsä ja ottamaan vastuun omasta pahasta olostaan.
200 euroa kiitos.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Kiitos kontribuutioistasi. Se olisi tullut kahdenkymmenen viestin sijaan ihan yhdelläkin viestillä sanotuksi. Nyt voinet jättää meidät terapoimaan ja puhumaan kokemuksistamme.
[/quote]
Kuka sinua estää? Kun lukitsevat ketjun, voit aina aloittaa uuden. Ei sinun ole edes pakko vastata minulle. Vastailette vaan niille, jotka ajattelevat kuten te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
En ole edes ottanut puheeksi. Loukkaantuisi tasan varmasti. Toisaalta en halua häntä loukata, koska lapsuuteni epäkohdat liittyvät isäni käytökseen, äitini teki parhaansa. Mutta vikaa on hänessäkin, koska salli isän tekemiset, ruumiillisen kurituksen ja henkisen mitätöimisen ja mielipuolisen huutamisen. Meillä ei siis keskustella aiheesta. Ja äitini ja isäni ovat edelleen yhdessä. Meillä muistellaan vaan hyviä hetkiä ja välillä meidän onnellisen lapsuuden hehkuttaminen tuntuu suorastaan kornilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Kun elämän ainoa sisältö on uhriutuminen, ei siitä voi päästää irti, koska silloin elämä on tyhjää ja joutuu itse elämään elämänsä ja ottamaan vastuun omasta pahasta olostaan.
200 euroa kiitos.
[/quote]
Halvalla menee. Eiköhän uhriutujat maksa omien lastensa lapsuuden ja monesti vielä avioliitonkin tuolla valittamisellaan, josta ei suostuta päästämään irti.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:13"]
Olen kysynyt äidiltäni miksi antoi isäni olla minua ja sisarustani kohtaan paha. Äiti ei osaa vastata tähän. Kyselee, että voisimmeko puhua vain kivoista aiheista. Hän on täydellisen kykenemätön keskstelemaan asiasta. Kaikkien muiden ihmisten asiat kyllä vatvoo ja jaksaa vaatia, että minä en puhuisi lapsuuteni väkivallasta muille vaan salaisin sen.
Päätin kuitenkin terapiani avulla, ettei lapsuuteni väkivalta ole minun vikani tai häpeäni ja voin puhua siitä avoimesti ja niin teenkin.
[/quote]
Terapeutti vetää hyvän palkan itsestäänselvyyksistä ja siitä, että sanoo, että äitisi vika, kun antoi isäsi pistää sinua turpaan.
Hitto, kun en lukenut psykologiksi.
[/quote]
Ei terapeuttini ole niin sanonut. Mistä sen keksit. Et voi tietää mitä terapeuttini on minulle sanonut. Olen terapiassa saanut voimaa ja vahvuutta tehdä tuollaisen päätöksen. Minusta on koko elämäni hakattu pois kaikki oma tahto ja siksi tuollaisen muille ehkä itsestään selvän asian tajuamiseen tarvitsin apua.
Ei terapeutin tehtävä ole sanoa mitä minun tulee tehdä tai osoittaa syyllistä. Olet ymmärtänyt terapian aivan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa näköjään pyörii sadistinen äitityyppi, jolla on oma lehmä ojassa. Empatiakyvytön, vailla ymmärrystä. Päällimmäisenä ajatuksena omassa maailmassaan käsitteet syyllistäminen, armahtaminen, kaiken unohtaminen ja äiti on paras. Aikuinen tallaa toisten aikuisten ongelmat. Ei osaa käsitellä asioita, ei ongelmia. Aurinkokuningatar, joka kaipaa huomiota, äiti joka välittää kuulla vain kiitos äiti, kun äiti samalla lyö lyötyä.
Äitini ei osaa puhua kipeistä asioista. Itse kuitenkin välillä kyselee, että miksi en vastaa puheluihin tai halua hänen tapaavan lastani ja silloin ihan asiallisesti kerron mistä kiikastaa. Aina kun puhun lapsuudestani ja siitä millainen hän on edelleen minua ja sisaruksiani kohtaan, hän vetäytyy. Sitten menee hiljaisuudessa kuukausi ja taas sama alusta. Ei mene perille, että tämä oli nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan äitini sanoo, ettei muista mitään. Tuntuu kuin seinälle puhuisi. Huomaan kuitenkin hänen puhuvan ristiin ja selvästi muistavan. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Äitini on aina ollut vähän yksinkertainen ja reppana. Outo ja vetäytyvä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kaivaisi taas esille sen 70-luvulla syntyneiden terapiaketjun, jossa puhutaan äideistä?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:54"]
Ketjussa näköjään pyörii sadistinen äitityyppi, jolla on oma lehmä ojassa. Empatiakyvytön, vailla ymmärrystä. Päällimmäisenä ajatuksena omassa maailmassaan käsitteet syyllistäminen, armahtaminen, kaiken unohtaminen ja äiti on paras. Aikuinen tallaa toisten aikuisten ongelmat. Ei osaa käsitellä asioita, ei ongelmia. Aurinkokuningatar, joka kaipaa huomiota, äiti joka välittää kuulla vain kiitos äiti, kun äiti samalla lyö lyötyä.
[/quote]
Mitä jos ihan oikeasti hakisit apua ja lopettaisit sen itsesäälissä kiereskelyn?
äitini kuoli ennenkuin täytin 30. Omanlaisensa persoona oli ja varmasti toimi vahingollisesti näin lapsen näkökulmasta, joissain asioissa. Oli oman aikansa lapsi hänkin. Ei olisi tullut mieleenkään lyödä vyönalle kasvatusmokistaan. Ihminen hänkin oli.
Saattaa nuo omatkin sjatella tulevaisuudessa minusta jotta hohhoijaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:54"]
Ketjussa näköjään pyörii sadistinen äitityyppi, jolla on oma lehmä ojassa. Empatiakyvytön, vailla ymmärrystä. Päällimmäisenä ajatuksena omassa maailmassaan käsitteet syyllistäminen, armahtaminen, kaiken unohtaminen ja äiti on paras. Aikuinen tallaa toisten aikuisten ongelmat. Ei osaa käsitellä asioita, ei ongelmia. Aurinkokuningatar, joka kaipaa huomiota, äiti joka välittää kuulla vain kiitos äiti, kun äiti samalla lyö lyötyä.
[/quote]
Mitä jos ihan oikeasti hakisit apua ja lopettaisit sen itsesäälissä kiereskelyn?
[/quote]
Mitä jos sinä vihdoin jättäisit meidät rauhaan. Mene jo pois, sitä on sinulta monesti pyydetty. Keskustelu ei koske sinua mitenkään. Jokaisesta viestistäsi huokuu, että et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Kiitos kontribuutioistasi. Se olisi tullut kahdenkymmenen viestin sijaan ihan yhdelläkin viestillä sanotuksi. Nyt voinet jättää meidät terapoimaan ja puhumaan kokemuksistamme.