Lue keskustelun säännöt.
Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?
26.05.2015 |
Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta
Kommentit (462)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]
Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt.
Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista.
Onneksi on tosiaan poikalapsia.
[/quote]
Joo, eivät valita tai yritä selvittää tapahtumia. Niistä tulee luonnevikaisia kuten mieheni joka on tunnekylmän äidin ja raivoherkän isän tulos! Että onnea vaan sulle poikalapsistas. Odota vaan kun niiden naispuolisot tajuaa niiden sairauden. Ei taida olla hymy sen jälkeen enää sulla herkässä ja tyytyväisyys omaan itseen voi kyllä kokea aikamoisen kolauksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:19"]
No johan joku vatipää nyt keksi että kun tässä keskustelussa ihmiset kertovat äitiensä olevan kykenemättömiä ottamaan vastuuta virheistään, niin silloinvatvoo ja murehtii vaan omaa elämäänsä eikä osaa elää. Täällä palstalla kyllä jatkuvasti yllättyy kuinka tyhmiä ihmisiä maailmassa onkaan.
Se että tuo esille kysyttäessä oman äidin huonon äitiyden ei tarkoita että sitä vatvoo.
[/quote]
Vatipää ja tyhmä? Jos joku esittää poikkeavan ajatuksen, niin silloin on tyhmä. Taidat olla se sama, joka aiemmin kutsui kirjoittajia sairaaksi jopa. Ei ihme, että sinulla on vaikea äiti suhde. Tuollaisella tyylillä, niin sinulla taitaa olla vaikeuksia muidenkin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:19"]
No johan joku vatipää nyt keksi että kun tässä keskustelussa ihmiset kertovat äitiensä olevan kykenemättömiä ottamaan vastuuta virheistään, niin silloinvatvoo ja murehtii vaan omaa elämäänsä eikä osaa elää. Täällä palstalla kyllä jatkuvasti yllättyy kuinka tyhmiä ihmisiä maailmassa onkaan.
Se että tuo esille kysyttäessä oman äidin huonon äitiyden ei tarkoita että sitä vatvoo.
[/quote]
Vatipää ja tyhmä? Jos joku esittää poikkeavan ajatuksen, niin silloin on tyhmä. Taidat olla se sama, joka aiemmin kutsui kirjoittajia sairaaksi jopa. Ei ihme, että sinulla on vaikea äiti suhde. Tuollaisella tyylillä, niin sinulla taitaa olla vaikeuksia muidenkin kanssa.
[/quote]
Hienoa syyllistämistä taas. Kyllä se on lapsen vika kun äiti harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, koska lapsella on yksikertaisesti väärä tyyli. Hienoa, kuulostat kokoajan enemmän äidiltäni.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:48"]Ap. tässä. Ketjun pituus kertoo miten tärkeä äitisuhde on ja miten epätoivoisesti kaipaamme äitimme hyväksyntää eikä se lopu edes aikuisena. Oppikaa tästä jotain omien lastenne kohteluun, varsinkin tyttärien. [/quote] Minä taas toivoisin, että tämä ketju opettaisi myös antamaan anteeksi virheitä eikä kaikista jutuista kannata kantaa kaunaa vuosia. Yrittää ymmärtää myös äitien näkökulmaa, eikä aina hyökätä ja haukkua heitä. Hekin ovat vain ihmisiä ja monet yrittivät parhaansa ja uskoivat tekevänsä ihan hyvin. Kaikkien pahanolon lähde ei ole äiti, vaikka se on helppoa siihen vedota. Armollisuus ja anteeksianto on kuitenkin helpompaa kuin saada tehdyt tekemättömiksi. Vaikka sekin näyttää olevan toisille aivan ylivoimaista.
[/quote]
Minusta on myös hyvä arvioida niiden virheiden vakavuutta. Jos ne ovat olleet ominaisia aiheuttamaan paljonkin vahinkoa niin anteeksianto ei sovi kuvioon. Esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä en antaisi anteeksi. Sen sijaan minä olen antanut Itselleni anteeksi että syytin ja häpesin itseäni kun äitini takia. Valta tuo vastuuta ja äidillä on aivan mielettömästi valtaa toiseen ihmiseen. Sen takia en anna "automaattista" armoa vaan katson ensin voiko hän ottaa vastuun virheistään ja myöntää ne.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:45"]
Kieltää aina kaiken. Ei hän ymmärrä, mitä on itse tehnyt. Vaihtoehtoisesti alkaa marttyyrin huokailu, kuinka hän on ollut niin huono äiti ja niin epäonnistunut kasvatuksessa. No, eipä voi kehuakaan.
[/quote]
Äitini on samanlainen. Yritin ottaa puheeksi huonon lapsuuteni ja huostaanottamiseni joka johtui äidin alkoholismista. Hän suuttui minulle kun aloin itkemään ja kysyin miksi hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään aiheuttamaansa kärsimystä. Ilmeisesti hänestä on ok kaltoinkohdella lapsia mutta siitä ei saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[/quote]
Onneksi on sitten olemassa sinä, joka vielä siihen päälle lyöt lyötyä. Mitä saat tuosta toisten haukkumisesta?
Kukaan ei huvikseen tuhlaa elämäänsä. On äärettömän surullista, jos joku ei kykene millään keinoa pääsemään yli traumoistaan. Mutta ei se ole naurun, ivan tai pilkan aihe. Se on surullista ja saa kaiken myötätuntoni.
Onko tässä ketjussa joku kuvailemasi kaltainen ihminen kirjoittanut? Moni on täällä terapiansa alkutaipaleella, tai prosessinsa puolivälissä, kuten minä. Minulla on vahva usko siihen, että selviän ja voin joku päivä elää ilman menneisyyteni taakkaa, mutta tänään ja nyt se ei vielä ole mahdollista. Mutta on mahtavaa, että täällä on tämä keskustelu, jossa saa sanoa ja puhua näitä asioita.
Jos keskustelunaihe ei sinua kosketa, niin mene ihmeessä muualle pois mitätöimästä muita täältä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[/quote]
Onneksi on sitten olemassa sinä, joka vielä siihen päälle lyöt lyötyä. Mitä saat tuosta toisten haukkumisesta?
Kukaan ei huvikseen tuhlaa elämäänsä. On äärettömän surullista, jos joku ei kykene millään keinoa pääsemään yli traumoistaan. Mutta ei se ole naurun, ivan tai pilkan aihe. Se on surullista ja saa kaiken myötätuntoni.
Onko tässä ketjussa joku kuvailemasi kaltainen ihminen kirjoittanut? Moni on täällä terapiansa alkutaipaleella, tai prosessinsa puolivälissä, kuten minä. Minulla on vahva usko siihen, että selviän ja voin joku päivä elää ilman menneisyyteni taakkaa, mutta tänään ja nyt se ei vielä ole mahdollista. Mutta on mahtavaa, että täällä on tämä keskustelu, jossa saa sanoa ja puhua näitä asioita.
Jos keskustelunaihe ei sinua kosketa, niin mene ihmeessä muualle pois mitätöimästä muita täältä.
[/quote]
Maltatko päästää irti menneisyyden taakasta. Sehän on elämäsi merkitys. Velloa itsesäälissä. Mitä sinulle jää jäljelle, kun ei ole enää syytä olla uhri. Osaatko elää enää sen jälkeen, kun joudut ottamaan vastuun omista tunteistasi ja elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:19"]
No johan joku vatipää nyt keksi että kun tässä keskustelussa ihmiset kertovat äitiensä olevan kykenemättömiä ottamaan vastuuta virheistään, niin silloinvatvoo ja murehtii vaan omaa elämäänsä eikä osaa elää. Täällä palstalla kyllä jatkuvasti yllättyy kuinka tyhmiä ihmisiä maailmassa onkaan.
Se että tuo esille kysyttäessä oman äidin huonon äitiyden ei tarkoita että sitä vatvoo.
[/quote]
Vatipää ja tyhmä? Jos joku esittää poikkeavan ajatuksen, niin silloin on tyhmä. Taidat olla se sama, joka aiemmin kutsui kirjoittajia sairaaksi jopa. Ei ihme, että sinulla on vaikea äiti suhde. Tuollaisella tyylillä, niin sinulla taitaa olla vaikeuksia muidenkin kanssa.
[/quote]
Hienoa syyllistämistä taas. Kyllä se on lapsen vika kun äiti harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, koska lapsella on yksikertaisesti väärä tyyli. Hienoa, kuulostat kokoajan enemmän äidiltäni.
-ohis
[/quote]
Ei, vaan ihmisten haukkuminen aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Joten, jos sinulla on tapana haukkua muita, niin se aikaan saa ongelmia sinulle. Joskus haukut kaikissa ihmissuhteissasi kyseisiä henkilöitä, niin se aiheuttaa ongelmia niissä kaikissa. Ihmetteletkö sitä, jos haukut äitiäsi, miksi teillä ei ole hyvää suhdetta?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[/quote]
Onneksi on sitten olemassa sinä, joka vielä siihen päälle lyöt lyötyä. Mitä saat tuosta toisten haukkumisesta?
Kukaan ei huvikseen tuhlaa elämäänsä. On äärettömän surullista, jos joku ei kykene millään keinoa pääsemään yli traumoistaan. Mutta ei se ole naurun, ivan tai pilkan aihe. Se on surullista ja saa kaiken myötätuntoni.
Onko tässä ketjussa joku kuvailemasi kaltainen ihminen kirjoittanut? Moni on täällä terapiansa alkutaipaleella, tai prosessinsa puolivälissä, kuten minä. Minulla on vahva usko siihen, että selviän ja voin joku päivä elää ilman menneisyyteni taakkaa, mutta tänään ja nyt se ei vielä ole mahdollista. Mutta on mahtavaa, että täällä on tämä keskustelu, jossa saa sanoa ja puhua näitä asioita.
Jos keskustelunaihe ei sinua kosketa, niin mene ihmeessä muualle pois mitätöimästä muita täältä.
[/quote]
Maltatko päästää irti menneisyyden taakasta. Sehän on elämäsi merkitys. Velloa itsesäälissä. Mitä sinulle jää jäljelle, kun ei ole enää syytä olla uhri. Osaatko elää enää sen jälkeen, kun joudut ottamaan vastuun omista tunteistasi ja elämästäsi.
[/quote]
Miksi teet olettamuksia? Missä minä, tai kukaan muukaan on sanonut velloneensa koko elämänsä menneisyydessä?
Minä pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta menneisyyttäni koko aikuisuuteni kun pääsin lähtemään lapsuushelvetistäni. Tiedätkö mitä siitä seurasi? Totaalinen romahtaminen saatuani itse lapsen kolmekymppisenä. Suosittelekon kenellekään menneisyyden käsittelemättä jättämistä? En.
Menneisyyden jatkuva läsnäolo mielessäni ei riipu tahdostani. Se tulee sinne väkisin. Näin vain tapahtui saadessani lapsen. Painajaisiaan ei pääse pakoon. Öisin on pakko nukkua. Tiedätkö mikä auttoi? Puhuminen ja menneisyyden kohtaaminen. Sen ajatteleminen ja työstäminen.
Puhun siis kokemuksesta. Miksi mitätöit sitä? Puhuminen ja käsitteleminen on auttanut minua, miksi siis pilkkaat siitä?
En ymmärrä miksi sanot vatvomisen olevan elämäni merkitys, kun olen vasta 18kk käsitellyt lapsuuttani, eli menneisyyttäni mielessäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:19"]
No johan joku vatipää nyt keksi että kun tässä keskustelussa ihmiset kertovat äitiensä olevan kykenemättömiä ottamaan vastuuta virheistään, niin silloinvatvoo ja murehtii vaan omaa elämäänsä eikä osaa elää. Täällä palstalla kyllä jatkuvasti yllättyy kuinka tyhmiä ihmisiä maailmassa onkaan.
Se että tuo esille kysyttäessä oman äidin huonon äitiyden ei tarkoita että sitä vatvoo.
[/quote]
Vatipää ja tyhmä? Jos joku esittää poikkeavan ajatuksen, niin silloin on tyhmä. Taidat olla se sama, joka aiemmin kutsui kirjoittajia sairaaksi jopa. Ei ihme, että sinulla on vaikea äiti suhde. Tuollaisella tyylillä, niin sinulla taitaa olla vaikeuksia muidenkin kanssa.
[/quote]
Hienoa syyllistämistä taas. Kyllä se on lapsen vika kun äiti harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, koska lapsella on yksikertaisesti väärä tyyli. Hienoa, kuulostat kokoajan enemmän äidiltäni.
-ohis
[/quote]
Ei, vaan ihmisten haukkuminen aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Joten, jos sinulla on tapana haukkua muita, niin se aikaan saa ongelmia sinulle. Joskus haukut kaikissa ihmissuhteissasi kyseisiä henkilöitä, niin se aiheuttaa ongelmia niissä kaikissa. Ihmetteletkö sitä, jos haukut äitiäsi, miksi teillä ei ole hyvää suhdetta?
[/quote]
En ole koskaan haukkunut äitiäni. Olen avoimesti puhunut väkivaltaisesta äidistäni, mutta en koskaan haukkunut. Puhuminen ja tosiasioiden ääneen sanominen ei ole sama asia kuin haukkuminen.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[/quote]
Onneksi on sitten olemassa sinä, joka vielä siihen päälle lyöt lyötyä. Mitä saat tuosta toisten haukkumisesta?
Kukaan ei huvikseen tuhlaa elämäänsä. On äärettömän surullista, jos joku ei kykene millään keinoa pääsemään yli traumoistaan. Mutta ei se ole naurun, ivan tai pilkan aihe. Se on surullista ja saa kaiken myötätuntoni.
Onko tässä ketjussa joku kuvailemasi kaltainen ihminen kirjoittanut? Moni on täällä terapiansa alkutaipaleella, tai prosessinsa puolivälissä, kuten minä. Minulla on vahva usko siihen, että selviän ja voin joku päivä elää ilman menneisyyteni taakkaa, mutta tänään ja nyt se ei vielä ole mahdollista. Mutta on mahtavaa, että täällä on tämä keskustelu, jossa saa sanoa ja puhua näitä asioita.
Jos keskustelunaihe ei sinua kosketa, niin mene ihmeessä muualle pois mitätöimästä muita täältä.
[/quote]
Maltatko päästää irti menneisyyden taakasta. Sehän on elämäsi merkitys. Velloa itsesäälissä. Mitä sinulle jää jäljelle, kun ei ole enää syytä olla uhri. Osaatko elää enää sen jälkeen, kun joudut ottamaan vastuun omista tunteistasi ja elämästäsi.
[/quote]
Miksi teet olettamuksia? Missä minä, tai kukaan muukaan on sanonut velloneensa koko elämänsä menneisyydessä?
Minä pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta menneisyyttäni koko aikuisuuteni kun pääsin lähtemään lapsuushelvetistäni. Tiedätkö mitä siitä seurasi? Totaalinen romahtaminen saatuani itse lapsen kolmekymppisenä. Suosittelekon kenellekään menneisyyden käsittelemättä jättämistä? En.
Menneisyyden jatkuva läsnäolo mielessäni ei riipu tahdostani. Se tulee sinne väkisin. Näin vain tapahtui saadessani lapsen. Painajaisiaan ei pääse pakoon. Öisin on pakko nukkua. Tiedätkö mikä auttoi? Puhuminen ja menneisyyden kohtaaminen. Sen ajatteleminen ja työstäminen.
Puhun siis kokemuksesta. Miksi mitätöit sitä? Puhuminen ja käsitteleminen on auttanut minua, miksi siis pilkkaat siitä?
En ymmärrä miksi sanot vatvomisen olevan elämäni merkitys, kun olen vasta 18kk käsitellyt lapsuuttani, eli menneisyyttäni mielessäni?
[/quote]
Tässä ketjussa puhutaan myös muista, kun sinusta. Eikä pelkästään jopa niistä, jotka ovat kirjoittaneet tähän ketjuun. Sinä puhut omasta esimerkistäsi, me sisällytämme myös nuo silakkapihvi valittajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:15"]
Olet siis mies. Kerro lisää.
[/quote]
en vaan nainen. Mutta helvetin kyllästynyt siihen, että naisilla on tapana muutama lasi viiniä juotuaan alkaa vollottamaan surkeaa lapsuuttaan ja huonoa äitisuhdettaan ja sitä vatvotaan kerta toisensa jälkeen ja taas uudelleen, kun on otettu viiniä. Mietitään jokainen sana ja ollaan uhreja ja taas vatvotaan ja kaivetaan. Uhrina on niin mukava kai olla ja tuntee itsensä niin syvälliseksi.
[/quote]
Miksi puhut noin ilkeästi ja vähättelevästi toisten traumoista? Miksi koet olevasi Jumala arvioimaan mitä kukakin on kokenut? Väkivaltaisen lapsuuden kokeneena minua puistattaa lukea tekstejäsi. Niistä huokuu lapsuuteni vähättely ja tunnekylmyys.
[/quote]
Ja kun äitisuhdetta on vollotettu parikymmentä vuotta ja surkeaa lapsuutta, aletaan vollottamaan, kun mies ei ymmärrä ja ei anna kasvaa naisena ja on niin paha olo. Tätä samat naiset jatkavat kuuskymppisiksi. Ja sen jälkeen viiniä lipittäessä vollotetaan, kun lapset ei ymmärrä.
Koko elämä menee surkeaan vollottamiseen, kuinka elämä on vaikeaa. Mitä elämän tuhlausta. Koko elämä vain prosessoidaan ja unohdetaan nauttia elämästä ja yhtäkkiä huomataan, että piru vie, minusta ei valmista tullut tässä kriisien keskellä, vaan olen tekemässä kuolemaa ja unohtui nauttia elämästä.
Mitä tuhlausta
[/quote]
Onneksi on sitten olemassa sinä, joka vielä siihen päälle lyöt lyötyä. Mitä saat tuosta toisten haukkumisesta?
Kukaan ei huvikseen tuhlaa elämäänsä. On äärettömän surullista, jos joku ei kykene millään keinoa pääsemään yli traumoistaan. Mutta ei se ole naurun, ivan tai pilkan aihe. Se on surullista ja saa kaiken myötätuntoni.
Onko tässä ketjussa joku kuvailemasi kaltainen ihminen kirjoittanut? Moni on täällä terapiansa alkutaipaleella, tai prosessinsa puolivälissä, kuten minä. Minulla on vahva usko siihen, että selviän ja voin joku päivä elää ilman menneisyyteni taakkaa, mutta tänään ja nyt se ei vielä ole mahdollista. Mutta on mahtavaa, että täällä on tämä keskustelu, jossa saa sanoa ja puhua näitä asioita.
Jos keskustelunaihe ei sinua kosketa, niin mene ihmeessä muualle pois mitätöimästä muita täältä.
[/quote]
Maltatko päästää irti menneisyyden taakasta. Sehän on elämäsi merkitys. Velloa itsesäälissä. Mitä sinulle jää jäljelle, kun ei ole enää syytä olla uhri. Osaatko elää enää sen jälkeen, kun joudut ottamaan vastuun omista tunteistasi ja elämästäsi.
[/quote]
Miksi teet olettamuksia? Missä minä, tai kukaan muukaan on sanonut velloneensa koko elämänsä menneisyydessä?
Minä pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta menneisyyttäni koko aikuisuuteni kun pääsin lähtemään lapsuushelvetistäni. Tiedätkö mitä siitä seurasi? Totaalinen romahtaminen saatuani itse lapsen kolmekymppisenä. Suosittelekon kenellekään menneisyyden käsittelemättä jättämistä? En.
Menneisyyden jatkuva läsnäolo mielessäni ei riipu tahdostani. Se tulee sinne väkisin. Näin vain tapahtui saadessani lapsen. Painajaisiaan ei pääse pakoon. Öisin on pakko nukkua. Tiedätkö mikä auttoi? Puhuminen ja menneisyyden kohtaaminen. Sen ajatteleminen ja työstäminen.
Puhun siis kokemuksesta. Miksi mitätöit sitä? Puhuminen ja käsitteleminen on auttanut minua, miksi siis pilkkaat siitä?
En ymmärrä miksi sanot vatvomisen olevan elämäni merkitys, kun olen vasta 18kk käsitellyt lapsuuttani, eli menneisyyttäni mielessäni?
[/quote]
Tässä ketjussa puhutaan myös muista, kun sinusta. Eikä pelkästään jopa niistä, jotka ovat kirjoittaneet tähän ketjuun. Sinä puhut omasta esimerkistäsi, me sisällytämme myös nuo silakkapihvi valittajat.
[/quote]
Osoitit tekstisi minulle ja vastasin minulle esittämiisi kysymyksiin. Kerrotko missä täällä on ne keskustelijat, jotka ovat koko elämänsä velloneet menneisyydessä? Miksi takerrut silakkapihveihin kun täällä moni puhuu väkivallasta? Pidetään keskustelu nyt sellaisena, että kaltoinkohdellut hyötyvät siitä. Jos et itse saa tästä ketjusta mitään, hienoa. Jätä se meille, joille tämäkin on tärkeää terapiaa.
Olen kysynyt äidiltäni miksi antoi isäni olla minua ja sisarustani kohtaan paha. Äiti ei osaa vastata tähän. Kyselee, että voisimmeko puhua vain kivoista aiheista. Hän on täydellisen kykenemätön keskstelemaan asiasta. Kaikkien muiden ihmisten asiat kyllä vatvoo ja jaksaa vaatia, että minä en puhuisi lapsuuteni väkivallasta muille vaan salaisin sen.
Päätin kuitenkin terapiani avulla, ettei lapsuuteni väkivalta ole minun vikani tai häpeäni ja voin puhua siitä avoimesti ja niin teenkin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:24"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]
Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt.
Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista.
Onneksi on tosiaan poikalapsia.
[/quote]
Joo, eivät valita tai yritä selvittää tapahtumia. Niistä tulee luonnevikaisia kuten mieheni joka on tunnekylmän äidin ja raivoherkän isän tulos! Että onnea vaan sulle poikalapsistas. Odota vaan kun niiden naispuolisot tajuaa niiden sairauden. Ei taida olla hymy sen jälkeen enää sulla herkässä ja tyytyväisyys omaan itseen voi kyllä kokea aikamoisen kolauksen!
[/quote]
Minulla taas exä jauhoi vielä viisikymppisenäkin ankeata lapsuuttaan. Oli ihan tavallinen perhe, ei alkoholismia, väkivaltaa, työttömyyttä tai köyhyyttä. Mutta jotenkin vaan äiti oli pilannut hänen elämänsä. Tunsin hänen äitinsä useiden vuosien ajan ja kyllä, välillä rasittava ihminen, mutta että pilannut elämän. Tähän juttuun palattiin uudestaan ja uudestaan eikä koskaan tullut tolkkua siihen millä tavalla se lapsuus oli ankea. Ei syyttänyt vähättelystä, ivaamisesta tai silakkapihveistä. Kunhan vain oli päättänyt että huonoon fiilikseen on syy lapsuudessa. Että kyllä ne miehetkin osaavat.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:07"]
Mä olen kyllä kysynyt parista ratkaisusta, joita en ymmärtänyt. Äiti sitten selitti mulle, mitä hän oli silloin ne ratkaisut tehdessään miettinyt ja miksi oli tehnyt kuten oli tehnyt. Hyvä, että tulivat puheeksi.
[/quote]
Bingo! Tästähän on ollut koko ajan kyse, mutta jotkut vaan vääntävät, että on äidin syyllistämistä, jos edes kysyy mitään. En ole itsekään täydellinen äiti vaikka parhaani olen tehnyt, mutta kyllä minua kauhistuttaa ajatus, jos lapset eivät uskalla kysyä minulta mieltä painavista asioista. Lapsi voi muistaa jonkin arkisenkin asian epäreiluna, jolle olisi yksinkertainen selitys, mutta epäreiluna muistona se pysyy, jos siitä ei saa puhua.