Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:54"]

Ketjussa näköjään pyörii sadistinen äitityyppi, jolla on oma lehmä ojassa. Empatiakyvytön, vailla ymmärrystä. Päällimmäisenä ajatuksena omassa maailmassaan käsitteet syyllistäminen, armahtaminen, kaiken unohtaminen ja äiti on paras. Aikuinen tallaa toisten aikuisten ongelmat. Ei osaa käsitellä asioita, ei ongelmia. Aurinkokuningatar, joka kaipaa huomiota, äiti joka välittää kuulla vain kiitos äiti, kun äiti samalla lyö lyötyä.

[/quote]

Mitä jos ihan oikeasti hakisit apua ja lopettaisit sen itsesäälissä kiereskelyn?

[/quote]

Mitä jos sinä vihdoin jättäisit meidät rauhaan. Mene jo pois, sitä on sinulta monesti pyydetty. Keskustelu ei koske sinua mitenkään. Jokaisesta viestistäsi huokuu, että et yksinkertaisesti tiedä mistä puhut.

[/quote]

Toivon myös, että tuo taukkityyppi lähtisi. Ehkä se on niin narsistiäiti, ettei se vaan ymmärrä mitä se tekee ja mitä sille vinkataan. Loppuu ymmärrys, kohteliaisuus ja rautalangasta vääntäminen sille ihan just.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Kun elämän ainoa sisältö on uhriutuminen, ei siitä voi päästää irti, koska silloin elämä on tyhjää ja joutuu itse elämään elämänsä ja ottamaan vastuun omasta pahasta olostaan.

200 euroa kiitos.

[/quote]

Halvalla menee. Eiköhän uhriutujat maksa omien lastensa lapsuuden ja monesti vielä avioliitonkin tuolla valittamisellaan, josta ei suostuta päästämään irti.

[/quote]

Sehän se tässä kornia onkin, että märehtiessään omaa lapsuuttaan, he pilaavat omien lapsien lapsuuden.

Äidissäni tulee esille täysi teflon-reaktio, jos sen kanssa yrittää keskustella lapsuudesta. Todella isot defenssit päälle heti. Vaivaa siis häntäkin aikalailla. On laihtunut paljon ja näyttää väsyneeltä sen jälkeen kun otin asiat puheeksi. Isoja juttuja, ei tosiaan mitään kivaa. 

Omia lapsiani kannustan aina avoimuuteen ja keskusteluun. Niin tekee heidän isänsäkin. Meillä voi puhua kaikesta. Oman äitini kaltaiseksi en halua koskaan tulla.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:44"]

Ei usko. Esimerkiksi ei usko, että on pakkosyöttänyt mua niin, etten pysty nykyään syömään tiettyjä ruokia kuten silakkapihvejä. Ei muka myöskään ole vedonnut siihen, että mun silakkapihvi on afrikkalaisen lapsen kuukauden ruoka-annos.

[/quote]

Minuakin on lapsena pakkosyötetty. Äiti otti leuasta kiinni tunki ruokaa väkisin sisään. Jos oksensin, hän syötti oksennuksen takaisin väkisin. Tämä vain yksi asia mitä äitini teki. Suhteeni ruokaan muodostui hyvin kompleksiseksi. Olen koko elämäni ollut alipainoinen, sillä syöminen on minulle vaikeaa. Oksennusrefleksi on herkässä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]

Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia. 

Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.

He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät. 

[/quote]

Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.

[/quote]

Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.

En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.

Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.

[/quote]

Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään. 

[/quote]

Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.

[/quote]

Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?

[/quote]

Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.

Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta.  Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä.  Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.

Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?

[/quote]

Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi. 

Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.

Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla. 

Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin. 

Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.

Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.

Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.

Äitini taas syyllisti ruoalla. Jos en ottanut toista lautasellista ruokaa, sain kuulla, että hän teki kovan työn ja nyt ei maistu. Olen ylipainoinen ja suhteeni ruokaan on vääristynyt. Olen yrittänyt jutella äidin kanssa siitä,miksi hän pilasi suhteeni ruokaan, mutta hän ei suostu asiasta keskustelemaan. Sanoo vain, että oli pula-ajan lapsi ja hänelle ruoka oli tärkeä rakkaudenosoitus. Eli luistelee vastuustaan, eikä halua keskustella syvällisesti asiasta, että saisin suhteeni ruokaan normaaliksi.

Pohdin joskus, kenellä näitä asioista voisin avautua. Terapia ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta, koska epäilin ettei ammattihenkilö ymmärtäisi ja siksi kärsisin vain lisää. Äidille niistä alon kertomaan, hän ei ottanut vastaan mitään. Ajattelin, että perheen sisäisistä asioista olisi järkevää puhua äidille, ettei leviä ulkopuolelle. Koska äiti täystyrmäsi tämän mahdollisuuden, ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin avatutua sukulaiselle. Se kannatti. Sain ns. sijaisäidin, jonka kanssa käsitellä asioita. Samalla ystävän, jonka kanssa jakaa niin hänen kuin minunkin elämän ilot, kuten ongelmatkin. Asiosta voidaan keskustella luonnollisesti ja yhteinen hyvä päämäärä on välittää kaikista ihmisistä, tehdä elämästä hyvää.

En käsitä, miksi tuo silakkapihviasia nostetaan esiin yhä uudelleen esimerkkinä olemattomasta ongelmasta ja turhasta valittamisesta. Sen maininnut kirjoittaja puhui pakkosyöttämisestä, josta hänelle on jäänyt pysyvät traumat. Hän ei tarkentanut, mistä pakkosyöttämisessä tarkalleen ottaen hänen kohdallaan oli kysymys, mutta toinen kirjoittaja tässä ketjussa kertoi, kuinka suu väännettiin väkisin auki ja ruokaa lapattiin sinne - ja jos hän oksensi, oksennuskin tungettiin väkisin suuhun. Ei täällä kukaan ole pahoittanut mieltään siitä, että jokaista ruokaa pitäisi maistaa, vaan osaa on todella kohdeltu kaltoin.

Se perus "mähän oon niin huono äiti", jos sille sanoo että tosiaan, hän on huono äiti, kertoo kaikille kuinka häntä on taas haukuttu. Kertois ite samalla, mitä on tehnyt kun olin pieni (ei mitään pikkuasioita). Tai sit kieltää asioita mitä on tehnyt. Mulla on PASKA mutsi.

Tuo narsistiäiti käänsi koko silakkapihvikeisssin nurinpäin ja toistelee sitä joka väliin. Ei siis välitä noista alkuperäisistä kertomuksista ja kaltoinkohtelusta - pakkosyöttäminen.

Tuo pakkosyöttäminen on aivan järkyttävää. Meillä ei tungettu väkisin suuhun, mutta meillä pidettiin nälässä, jos jätti syömättä. Ei siis tarvinnut tulla seuraavalle aterialle "kun ei aikasemminkaan kelvannu". Se kaikki nöyryyttäminen ja tappalu ruokapöydässä... En tänäkään päivänä syö esim. perunaa. En vain pysty. Inhottavinta oli kuitenkin ehkä slogan "ei meidän perheessä ole ruoka-allergioita". Minkäs teet, kun suu valuu verta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 18:49"]

Tuo narsistiäiti käänsi koko silakkapihvikeisssin nurinpäin ja toistelee sitä joka väliin. Ei siis välitä noista alkuperäisistä kertomuksista ja kaltoinkohtelusta - pakkosyöttäminen.

[/quote]

Jokin vika hällä on että hän ymmärtää asiat niin kuin haluaa. Muut puhuvat aidasta niin hän puhuu aidan seipäästä. Silakkapihvit eivät olleet se pääasia vaan pakkosyöttäminen. Siinä tilalla voisi lukea vaikka banaani tai paahtoleipä tai kourallinen kiviä, mutta mikään noista ei ollut se mistä puhuttiin.

Olen viisikymppinen ja vanhempieni esikoinen, minun takiani he joutuivat naimisiin. 60-luvulla pakkoavioliitot olivat yleisiä, lastenhoitopaikat tiukassa ja äitiyslomat minimaalisia. En yhtään ihmettele sen ajan työssäkäyvien äitien kiireisyyttä ja ankaruutta. En puolustele ollenkaan äitejä jotka olivat tunnekylmiä ja sulkeutuneita ja jotka kasvattivat lapsia enemmän vitsalla kuin rakkaudella. Olen antanut anteeksi omille vanhemmilleni kaiken, koska etenkään äidilläni ei ollut helppoa ja hän pystyi vasta 80-luvulla ottamaan eron ja saamaan oman elämänsä järjestykseen.  

Oletteko muuten miettineet että omien äitienne käytökseen on saattanut vaikuttaa heidän omien vanhempiensa tai appivanhempiensa määräykset ja odotukset? Oma äitini on ottanut itse esille monia lapsuuteeni vaikuttaneita ikäviä asioita, ovat häntäkin painaneet.Ymmärrän monet jutut lapsuudestani paremmin nyt.

Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että mennyttä ei voi muuttaa mutta omien lapsien kohdalla pahan kierteen voi katkaista ja näin itsekin tein.  Toivon kaikille paskan lapsuuden kokeneille sisäisen rauhan saamista, joku voi selvittää asiat vanhempiensa kanssa, joku tarvitsee terapiaa siihen. Toivotaan parempaa huomista.

Olen joskus nuorena jotain kritisoinut ja äiti vastasi, että toivottavasti pystyt olemaan sitten itse parempi äiti. Kun sain omia lapsia, muistin nämä sanat ja sitten osasin vihdoin armahtaa äitiäni. Totesin, että itsekin kun synnytin esikoisen, olin todella raakile äitinä ja en ole osannut sitä hommaa täydellisesti.

Toivottavasti nämä äitejänsä syyllistävät osaavat olla valmiita ja täydellisiä äitejä heti lapsen synnyttyä. Mutta epäilen, että eivät osaa olla ja perustelevat oman paskan äitiytensä sillä, että "en mää parempaan voi, kun mulla oli niin huono lapsuus"

Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:37"]Olen joskus nuorena jotain kritisoinut ja äiti vastasi, että toivottavasti pystyt olemaan sitten itse parempi äiti. Kun sain omia lapsia, muistin nämä sanat ja sitten osasin vihdoin armahtaa äitiäni. Totesin, että itsekin kun synnytin esikoisen, olin todella raakile äitinä ja en ole osannut sitä hommaa täydellisesti.

Toivottavasti nämä äitejänsä syyllistävät osaavat olla valmiita ja täydellisiä äitejä heti lapsen synnyttyä. Mutta epäilen, että eivät osaa olla ja perustelevat oman paskan äitiytensä sillä, että "en mää parempaan voi, kun mulla oli niin huono lapsuus"
[/quote]

Olen samaa mieltä. Itse olen hyvin epätäydellinen äiti. Ymmärrän äitiäni nykyään paremmin. Uskon etteivät nämä äitejään vihaavat näe omaa epätäydellisyyttään.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:48"]

Ap. tässä. Ketjun pituus kertoo miten tärkeä äitisuhde on ja miten epätoivoisesti kaipaamme äitimme hyväksyntää eikä se lopu edes aikuisena. Oppikaa tästä jotain omien lastenne kohteluun, varsinkin tyttärien.

[/quote]

Ketjussa on hyvää sisältöä. Mielenkiintoinen ketju sinänsä, että tämä on kuin verrattavissa todellisuuteen. Täällä ovat kirjoittaneet kaltoinkohdelluksi tulleet lapset, ja äidit, jotka ymmärtävät lapsia ja todella heistä välittävät. Tämä on hyvä yhtälö. Sitten, väliin töksähtelee äitejä, jotka eivät edes halua ymmärtää mitään, juuri näitä äitejä, jotka ovat koko ketjun aiheena ongelmana.

Ironista, että nuo ongelmalliset äidit juuri kieltävät ongelmat livenä ja täällä, aiheuttaen näin lapsille traumoja. Ja tämän voi lukea täältä, millä suhtautumisella, asenteella ja sanamuodoila he sen tekevät. Yksi asia heitä yhdistää ja se ei liity älykkyyteen.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:48"]

Ap. tässä. Ketjun pituus kertoo miten tärkeä äitisuhde on ja miten epätoivoisesti kaipaamme äitimme hyväksyntää eikä se lopu edes aikuisena. Oppikaa tästä jotain omien lastenne kohteluun, varsinkin tyttärien.

[/quote]

Ketjussa on hyvää sisältöä. Mielenkiintoinen ketju sinänsä, että tämä on kuin verrattavissa todellisuuteen. Täällä ovat kirjoittaneet kaltoinkohdelluksi tulleet lapset, ja äidit, jotka ymmärtävät lapsia ja todella heistä välittävät. Tämä on hyvä yhtälö. Sitten, väliin töksähtelee äitejä, jotka eivät edes halua ymmärtää mitään, juuri näitä äitejä, jotka ovat koko ketjun aiheena ongelmana.

Ironista, että nuo ongelmalliset äidit juuri kieltävät ongelmat livenä ja täällä, aiheuttaen näin lapsille traumoja. Ja tämän voi lukea täältä, millä suhtautumisella, asenteella ja sanamuodoila he sen tekevät. Yksi asia heitä yhdistää ja se ei liity älykkyyteen.
[/quote]
Yritä nyt ymmärtää, että vaikka sinä jaksaisit jauhaa loppuelämäsi silakkapihveistä, niin monet (äidit) eivät vaan jaksa miettiä 25 vuotta sitten tapahtunutta episodia. Heidän elämössään on ollut myös vaikka mitä ja ehkä he taas vuorostaan jauhaisivat siitä. Se on minusta taas suoranaista heikkolahjaisuutta, jos alkaa väittämään toisen mielipiteen omaavia aina tyhmiksi. Tämä todistaa kuinka minä keskeisiä nämä äiti syyllistäjät ovat. Vuosikymmeniä. Puhu jos haluat puhua, mutta kunnioita myös muiden haluttomuutta keskustella määrätyistä aiheista. Jossain vaiheessa olette muuttuneet pahemmiksi kuin äitinne. Mutta teistä teidän traumanne ja teidän halunne ja tarpeenne puhua menee kaiken muun ohi.

Miten täällä on näin paljon katkeria ihmisiä? Minä en muista mitään huonoa äidistäni. Vieläkin näemme harva se päivä ja haluan hoitaa häntä kun vanhenee. Olen kiitollinen onnellisesta lapsuudesta, kiitos äiti <3

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:48"] Ap. tässä. Ketjun pituus kertoo miten tärkeä äitisuhde on ja miten epätoivoisesti kaipaamme äitimme hyväksyntää eikä se lopu edes aikuisena. Oppikaa tästä jotain omien lastenne kohteluun, varsinkin tyttärien. [/quote] Ketjussa on hyvää sisältöä. Mielenkiintoinen ketju sinänsä, että tämä on kuin verrattavissa todellisuuteen. Täällä ovat kirjoittaneet kaltoinkohdelluksi tulleet lapset, ja äidit, jotka ymmärtävät lapsia ja todella heistä välittävät. Tämä on hyvä yhtälö. Sitten, väliin töksähtelee äitejä, jotka eivät edes halua ymmärtää mitään, juuri näitä äitejä, jotka ovat koko ketjun aiheena ongelmana. Ironista, että nuo ongelmalliset äidit juuri kieltävät ongelmat livenä ja täällä, aiheuttaen näin lapsille traumoja. Ja tämän voi lukea täältä, millä suhtautumisella, asenteella ja sanamuodoila he sen tekevät. Yksi asia heitä yhdistää ja se ei liity älykkyyteen. [/quote] Yritä nyt ymmärtää, että vaikka sinä jaksaisit jauhaa loppuelämäsi silakkapihveistä, niin monet (äidit) eivät vaan jaksa miettiä 25 vuotta sitten tapahtunutta episodia. Heidän elämössään on ollut myös vaikka mitä ja ehkä he taas vuorostaan jauhaisivat siitä. Se on minusta taas suoranaista heikkolahjaisuutta, jos alkaa väittämään toisen mielipiteen omaavia aina tyhmiksi. Tämä todistaa kuinka minä keskeisiä nämä äiti syyllistäjät ovat. Vuosikymmeniä. Puhu jos haluat puhua, mutta kunnioita myös muiden haluttomuutta keskustella määrätyistä aiheista. Jossain vaiheessa olette muuttuneet pahemmiksi kuin äitinne. Mutta teistä teidän traumanne ja teidän halunne ja tarpeenne puhua menee kaiken muun ohi.

[/quote]

Mikä helkkarin silakkapihvi? :DD Tarkoitat varmaan väkivaltaa ja nöyryyttämistä, mutta ajtauksissasi satuit valitsemaan väärät kirjaimet.