Lue keskustelun säännöt.
Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?
26.05.2015 |
Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta
Kommentit (462)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:25"]
Miten täällä on näin paljon katkeria ihmisiä? Minä en muista mitään huonoa äidistäni. Vieläkin näemme harva se päivä ja haluan hoitaa häntä kun vanhenee. Olen kiitollinen onnellisesta lapsuudesta, kiitos äiti <3
[/quote]
Samoin. Olen yhteydessä melkein joka päivä. Eikä tulisi mieleenkään haukkua vanhempiani, vaikka siinä puurolautasen edessä on tullutkin istuttua vähän pidempään tai muita pikkujuttuja. Oikeasti minua hävettäisi kysyä tai sanoa äidilleni nyt, miksei hän ostanut minulle uutta uimapukua lapsena, kun olisin halunnut sellaisen, vaikka minulla oli jo sellainen tai miksi piti syödä pinaattilettuja, vaikken tykännyt niistä. Ehkä hän vastaisi "miksiköhän?"
Toiset tarvitsevat muita ajattelemaan heidän puolestaan tai ainakin terapeutin auttamaan ymmärtämään miksi tapahtui, mitä tapahtui. Ehkä se on jonkin sorttista kykenemättömyyttä tai haluttomuutta nähdä syitä ja seurauksia. Hyväksyä elämän ja ihmisten monimuotoisuutta, epätäydellisyyttä, kaaosta ja huonoja ratkaisuja. Inhimillisyyttä ja sen synnyttämiä virheitä. Myöntää ettei elämä aina hymyile eikä kaikki mene kuin Strömsöössä. Niin se vaan on eikä siitä auta katkeroitua loppuelämäksi.
Monilla on ollut myös kaikenlaista hyvää, mutta koskaan ei osoiteta kiitollisuutta niistä. Kyllä silakkapihvit muistetaan, muttei sitä itse tehtyä mansikkakermakkua.Ei muisteta niitä lukemattomia öitä, kun äiti kantoi itkevää vauvaansa, mutta siitä kyllä syyllistetään että jätettiin mummolaan hoitoon, kun äitin oli käytävä töissä. Muistetaan kuin äiti sanoi läskiperse, muttei sitä että kehui kuinka kauniit hiukset olivat. Elämässä on ylä ja alamäkiä. Hyviiä hetkiä ja huonoja.
Mitä jos kerrankin puhuisitte äidillenne, kuinka hyvin hän teki jotain edes. Vai oletteko katkeruudessanne unohtaneet ne kaikki? Vai ovatko ne itsestäänselvyyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:29"]
Äidissäni tulee esille täysi teflon-reaktio, jos sen kanssa yrittää keskustella lapsuudesta. Todella isot defenssit päälle heti. Vaivaa siis häntäkin aikalailla. On laihtunut paljon ja näyttää väsyneeltä sen jälkeen kun otin asiat puheeksi. Isoja juttuja, ei tosiaan mitään kivaa.
Omia lapsiani kannustan aina avoimuuteen ja keskusteluun. Niin tekee heidän isänsäkin. Meillä voi puhua kaikesta. Oman äitini kaltaiseksi en halua koskaan tulla.
[/quote]
Minäkin olen oppinut äitini virheistä, lapsesta pitäen tajusin kun ei silloinkaan mistään puhunut, haukkui vaan. Tiedostin 12 vuotiaana enemmän oikeata ja väärää, kuin äiteni. Tuntui omituiselta, että silloin valmistautua omaan äitiyteen vakuuttaen itseään, että pitää aina muistaa ettei tee sellaista omille lapsilleen. Toimin muutenkin erilaiilla, puhuin avoimesti kodin ulkopuolella, harkitusti. Puhuminen rehellisesti ja avoimesti kantoi mua elämään. Sillä pärjäsi ihmisten kanssa. Samaa linjaa vedetään täällä edelleen omassa perheessä. En ikinä vaihtaisi siihen, mitä oli äiten kanssa. Kiva lukea täältä, että teilläkin on sitä yksi parhaimmista rikkauksista, mitä voi olla.
Ongelma taas tiivistetty, samaa rataa. En osta.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:24"]
Noh siinä vaiheessa puutuin asiaan kun äitinä alkoi myrkyttämään minun ja lapseni elämää. Haukkumalla minua lapselleni!!!!
Kysyin, että miksi minut jätettiin 5-vuotiaana yksin kotiin (voitte jos voitte kuvitella, mitä se oli kerrostalossa, jossa kulkee porukkaa mennen tullen).
Miksi hänen onnellisen ensimmäisen lapsen isoäidin sanat oli että " sinäkö muka raskaana, anna mun nauraa." tiai silloin kun löysin puolisoni 23 vuotiaana, kotoa lähtöä joudutettiin sanomalla, että "jos raskaaksi tulet ei ole sitten mitään asiaa kotiin"
Noh raskaaksi tulin noin 10 vuotta tämän lausunnon jälkeen. Molemmat halusivat ensin valmistua. Ja vastaus oli tuo edellä mainittu. :-(
Sen lisäksi äitini mollasi minua lapselleni vähän joka kulmassa. En osannut keittää oikeanlaista puuroa, en keskustella isoäidin kanssa oikein jne. Mieheni oli luuseri (kauppatieteen maisteri) ja minä huonoin mahdollinen äiti päällä maan.
Tosin en koskaan jättänyt lastani yksin kotiin (taloudellisista yms syistä ennen kuin hän oli kyllin vahva sen kestäämään, ja silloinkin jätin hänet tuttujen seuraan)
[/quote]
Tuota ei voi ymmärtää, ei millään. Äiti tekee välillisesti vahinkoa lapsenlapselleen, lapsensa perheeseen. Äitinä olisin onnellisen otettu, että tytölläni miehenä kauppatieteiden maisteri. Ei ne maisterit minkään bimbojen kanssa perhettä perusta. Tuosta seikasta huolimatta, syytä olla onnellinen tyttärestä ja vielä että tytär on löytänyt onnea elämäänsä. Ei omakaan äitini ollut tyytyväinen mihinkään, mikään ei hänelle "riittänyt". Omaa elämääni elin ja niitä meriittejä kertyi, mistään ei onnitellut, lisää vaan piti ja piti saada. En välittänyt. Nyt on meriittejä vähän lisääkin kertynyt ja tuo tuolla jaksaa senverran kontaktia ottaa, että lisää pitäisi saada. Kenelle? Oma valintani on elämäni ja elän niinkuin hyvältä tuntuu.
Jollain angstikirjoittelijalla mennyt kynsilakat varpaankynsistä sivuun tällä palstalla? Vaikuttaa lapsivihaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:42"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:32"]Mun äiti on pahoillaan siitä, ettei 70-luvulla ohjattu imetyksessä tarpeeksi, minkä takia minä ja vanhempi sisarukseni olemme saaneet korviketta kun maitoa ei tullut. 80-luvulla syntynyt sisarukseni on imetetty ja hän on meistä ainoa allergiton ja muutenkin paljon paremman vastustuskyvyn omaava, muuten samoilla geeneillä. [/quote] Syytätkö äitiäsi allergioistasi? Vai yhteiskuntaa? Mistä tiedät ettette ole vaan geneettisesti sen verran erilaisia tai siskosi ehkä vietti enemmän aikaa ympäristössä, jossa hänen allergiat eivät puhjenneet?
[/quote]
En ole kyseinen ihminen, mutta miksi kaikkien menneisyyden tapahtumien toteaminen on joidenkin mielestä syyttämistä? Miksei menneisyydessä tapahtuneista asioista voi puhua ja todeta, että näin toimittiin silloin ja harmittaa sen (mahdolliset) seuraukset. Eihän kyse ole syyllistämisestä, vaan faktojen sanomisesta ääneen. Ihmetyttää täällä ne henkilöt, jotka ajattelevat kaiken keskustelun olevan automaattisesti syyttämistä.
Voihan menneisyydestä puhua ihan vain senkin takia, että haluaa selvittää itseä vaivanneita asioita tai ylipäätään tietää jotain omasta lapsuudesta tai vaikka haluaisi purkaa pahan olon alkulähteitä, ei sekään tarkoita syyllistämistä. Jos äiti myöntäisi aikuismaisen kypsästi, että "olen pahoillani, että sinulle jäi pelko hylkäämisestä kun ei osattu selittää isäsi lähtöä kun olit pieni", se riittäisi minulle. Ei ole tarvetta syyttää eikä syyllistää, mutta tilanteet ja niiden tuomat kivut jos kohdattaisiin, voisi ihminen vapautua niiden seurauksista helpommin. Totuus kun tekee vapaaksi. Tietysti ymmärrän vanhempieni vaikeaa tilannetta ja sitä, etteivät osanneet toimia toisin. Enhän minä heitä syytä ja itse olen vastuussa nykyisin omista tunteistani. Haluaisin vain tulla kuulluksi omalta puoleltani asiasta. Mutta jos se ei onnistu, niin on tosiaan tärkeää voida puhua ystäville tai terapeutille. Vanhemmiltaan kun ei voi mitään "velkoa" kuitenkaan. Silti toivoisin olevani henkilö, jolle voi puhua myös niistä negatiivisista tuntemuksista ilman, että tarvitsee pelätä minun huutavan/ahdistuvan/kieltävän kaiken.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:25"]
Miten täällä on näin paljon katkeria ihmisiä? Minä en muista mitään huonoa äidistäni. Vieläkin näemme harva se päivä ja haluan hoitaa häntä kun vanhenee. Olen kiitollinen onnellisesta lapsuudesta, kiitos äiti <3
[/quote]
Samoin. Olen yhteydessä melkein joka päivä. Eikä tulisi mieleenkään haukkua vanhempiani, vaikka siinä puurolautasen edessä on tullutkin istuttua vähän pidempään tai muita pikkujuttuja. Oikeasti minua hävettäisi kysyä tai sanoa äidilleni nyt, miksei hän ostanut minulle uutta uimapukua lapsena, kun olisin halunnut sellaisen, vaikka minulla oli jo sellainen tai miksi piti syödä pinaattilettuja, vaikken tykännyt niistä. Ehkä hän vastaisi "miksiköhän?"
Toiset tarvitsevat muita ajattelemaan heidän puolestaan tai ainakin terapeutin auttamaan ymmärtämään miksi tapahtui, mitä tapahtui. Ehkä se on jonkin sorttista kykenemättömyyttä tai haluttomuutta nähdä syitä ja seurauksia. Hyväksyä elämän ja ihmisten monimuotoisuutta, epätäydellisyyttä, kaaosta ja huonoja ratkaisuja. Inhimillisyyttä ja sen synnyttämiä virheitä. Myöntää ettei elämä aina hymyile eikä kaikki mene kuin Strömsöössä. Niin se vaan on eikä siitä auta katkeroitua loppuelämäksi.
Monilla on ollut myös kaikenlaista hyvää, mutta koskaan ei osoiteta kiitollisuutta niistä. Kyllä silakkapihvit muistetaan, muttei sitä itse tehtyä mansikkakermakkua.Ei muisteta niitä lukemattomia öitä, kun äiti kantoi itkevää vauvaansa, mutta siitä kyllä syyllistetään että jätettiin mummolaan hoitoon, kun äitin oli käytävä töissä. Muistetaan kuin äiti sanoi läskiperse, muttei sitä että kehui kuinka kauniit hiukset olivat. Elämässä on ylä ja alamäkiä. Hyviiä hetkiä ja huonoja.
Mitä jos kerrankin puhuisitte äidillenne, kuinka hyvin hän teki jotain edes. Vai oletteko katkeruudessanne unohtaneet ne kaikki? Vai ovatko ne itsestäänselvyyksiä?
[/quote]
Ei kai huonoista asioista keskustelu automaattisesti tarkoita sitä, etteikö muistaisi hyviä tai puhuisi vanhemmilleen kauniita asioita tai kiittäisi? Eiköhän kaikki ymmärrä, jos piti mennä töihin ja siksi olit paljon mummolassa. Eikä tässä keskustelussa kai ole kyse normaalista lastenkasvatuksesta, normaalista vanhempien väsymyksestä ja siitä johtuvasta kiukusta tai kielloista, vaan asioista, jotka ovat jollain pysyvämmällä tavalla vaikuttaneet henkilön persoonaan ja elämään aikuisiällä elämää hankaloittavalla tavalla ja siitä, että miksei äidin kanssa näistä asioista voi keskustella nyt kun molemmat ovat aikuisia. Paino sanalla aikuisia eli ihmisiä, joiden pitäisi pystyä omista tunteistaan huolimatta keskustelemaan asiallisesti asioista ja hyväksymään toisen kokemukset.
Oma äitini on ihana ja rakas ja olen aina ollut rakastettu, mutta silti minusta on tärkeä puhua niistäkin asioista, mitkä lapsuudessani olivat vaikeita. Ehkä kaikilla ei tätä tarvetta ole, mutta mielestäni avoimiin ja rakastaviin väleihin kuuluu tämäkin puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.
Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.
Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.
[/quote]
Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.
[/quote]
Tämä on sitä uhriutumista ja vastuun pakenemista omasta elämästä. Mallit eivät periydy, jos et itse niitä jatka. Elät omaa elämääsi ja et työnnä lapsesi päätä pönttöön. Jos pahoinpitelet lastasi, olet siitä ihan itse vastuussa. Et ole tahdoton uhri, kenen on pakko kostaa lapselle se, mitä olet itse kokenut. Kyllä sinä sen itse teet, jos niin toimit.
[/quote]
Psykiatrin nimi? Jaa ja auta meitä muita, jotka turhaan yritimme miettiä, miten luoda äidin kanssa hyvä suhde. Ja miten olimmekaan niin tunteikkaita, että sattui kun äiti teki väärin. Miksemme ymmärtäneet jo lapsena, että äiti pitää heittää pois koko elämästä. Miksi kuvittelimme, että traumat vahingoittisivat omia tunteitamme ja elämäämme. Yhtä kylmästi vain kohti omaa äitiyttä, lapsi on kuin tavara, jolla ei sitten tunteita saa olla. Ja jos ja kun on, niin pitäisi ymmärtää toki heittää hänet maailmalle. NOT!
[/quote]
Kun vituttaa, voin läimiä pari kertaa lastani, koska enhän minä sille mitään voi, kun äitisuhteeni on huono ja olen uhri ja elämäni on niin surkeaa. Voin tässä vähän masistella ja olla pari vuotta saikulla ja jäädä kolmikymppisenä sairaseläkkeelle ja alkaa nappailla sen jälkeen pillereitä ja viinaa sekaisin ja vähän lisää läpsiä lasta, kun äiti ei suostu juttelemaan lapsuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[/quote]
Ei voi olla totta :D, käy jo viihteestä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[/quote]
Kerro hyvä ihminen miksi äitejä kohtaan ei saa edes nostaa sormenpäätäkään? Sinä et tiedä minkälaisia äitejä tähän keskusteluun osallistuneilla on, mutta sana "äiti" rittää mitätöimään kaikki (aikuisten) lasten kokemukset ja pitää vain sääliä ja antaa armoa äidille. Miksi sinä et anna ihmisten kokea vapaasti omia tunteitaan äitejään kohtaan? Minusta äitien puolustajat ovat niin defensiivisiä että haluavat osoittaa ensin kaikkien muiden suuntaan ja viimeisenä äitiin. Isäkin pitää ottaa kuvioihin samoin yhteiskunta. Varmasti myös kaveripiirikin jyrää äidin vaikuttimien yli ja lopulta myös lapsi itse on syyllinen kokemuksiinsa ja tunteisiinsa ennen kuin voidaan siirtyä miettimään äidin roolia. Jos uskaltaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini vaihtaa puheenaihetta tai on hiljaa ja tuijottaa. Alkaa puhua jonkun muun asioista tai näkemästään mainoksesta.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 07:19"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.
Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.
Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.
[/quote]
Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.
[/quote]
Tämä on sitä uhriutumista ja vastuun pakenemista omasta elämästä. Mallit eivät periydy, jos et itse niitä jatka. Elät omaa elämääsi ja et työnnä lapsesi päätä pönttöön. Jos pahoinpitelet lastasi, olet siitä ihan itse vastuussa. Et ole tahdoton uhri, kenen on pakko kostaa lapselle se, mitä olet itse kokenut. Kyllä sinä sen itse teet, jos niin toimit.
[/quote]
Psykiatrin nimi? Jaa ja auta meitä muita, jotka turhaan yritimme miettiä, miten luoda äidin kanssa hyvä suhde. Ja miten olimmekaan niin tunteikkaita, että sattui kun äiti teki väärin. Miksemme ymmärtäneet jo lapsena, että äiti pitää heittää pois koko elämästä. Miksi kuvittelimme, että traumat vahingoittisivat omia tunteitamme ja elämäämme. Yhtä kylmästi vain kohti omaa äitiyttä, lapsi on kuin tavara, jolla ei sitten tunteita saa olla. Ja jos ja kun on, niin pitäisi ymmärtää toki heittää hänet maailmalle. NOT!
[/quote]
Kun vituttaa, voin läimiä pari kertaa lastani, koska enhän minä sille mitään voi, kun äitisuhteeni on huono ja olen uhri ja elämäni on niin surkeaa. Voin tässä vähän masistella ja olla pari vuotta saikulla ja jäädä kolmikymppisenä sairaseläkkeelle ja alkaa nappailla sen jälkeen pillereitä ja viinaa sekaisin ja vähän lisää läpsiä lasta, kun äiti ei suostu juttelemaan lapsuudestani.
[/quote] mitähän säkin saat tuosta toisille ilkeilystä. Millainen ihminen ja äiti oikein olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[/quote]
Kerro hyvä ihminen miksi äitejä kohtaan ei saa edes nostaa sormenpäätäkään? Sinä et tiedä minkälaisia äitejä tähän keskusteluun osallistuneilla on, mutta sana "äiti" rittää mitätöimään kaikki (aikuisten) lasten kokemukset ja pitää vain sääliä ja antaa armoa äidille. Miksi sinä et anna ihmisten kokea vapaasti omia tunteitaan äitejään kohtaan? Minusta äitien puolustajat ovat niin defensiivisiä että haluavat osoittaa ensin kaikkien muiden suuntaan ja viimeisenä äitiin. Isäkin pitää ottaa kuvioihin samoin yhteiskunta. Varmasti myös kaveripiirikin jyrää äidin vaikuttimien yli ja lopulta myös lapsi itse on syyllinen kokemuksiinsa ja tunteisiinsa ennen kuin voidaan siirtyä miettimään äidin roolia. Jos uskaltaa...
[/quote]
Ja isät pääsevät, kuin koira veräjästä.
mammat vinkuu täällä, kuinka mies vain makaa ja ei tee mitään ja ei suostu edes hoitamaan lasta tuntia pari kertaa illassa ja ovat uupuneita siksi ja masennuslääkkeillä. Mutta omaa äitiä ruoditaan kuin paskaa, kun se ei ole jaksanut olla koko aikaa pullantuoksuinen ja hellä äiti ja on käskenyt syödä silakkapihvejä.
Pää pois perseetä, hyvät naiset.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[/quote]
Kerro hyvä ihminen miksi äitejä kohtaan ei saa edes nostaa sormenpäätäkään? Sinä et tiedä minkälaisia äitejä tähän keskusteluun osallistuneilla on, mutta sana "äiti" rittää mitätöimään kaikki (aikuisten) lasten kokemukset ja pitää vain sääliä ja antaa armoa äidille. Miksi sinä et anna ihmisten kokea vapaasti omia tunteitaan äitejään kohtaan? Minusta äitien puolustajat ovat niin defensiivisiä että haluavat osoittaa ensin kaikkien muiden suuntaan ja viimeisenä äitiin. Isäkin pitää ottaa kuvioihin samoin yhteiskunta. Varmasti myös kaveripiirikin jyrää äidin vaikuttimien yli ja lopulta myös lapsi itse on syyllinen kokemuksiinsa ja tunteisiinsa ennen kuin voidaan siirtyä miettimään äidin roolia. Jos uskaltaa...
[/quote]
Ja isät pääsevät, kuin koira veräjästä.
mammat vinkuu täällä, kuinka mies vain makaa ja ei tee mitään ja ei suostu edes hoitamaan lasta tuntia pari kertaa illassa ja ovat uupuneita siksi ja masennuslääkkeillä. Mutta omaa äitiä ruoditaan kuin paskaa, kun se ei ole jaksanut olla koko aikaa pullantuoksuinen ja hellä äiti ja on käskenyt syödä silakkapihvejä.
Pää pois perseetä, hyvät naiset.
[/quote]
Heh, voisit itse nostaa pääsi kohti otsikkoa. Voit itse perustaa uuden ketjun sille, miten isät ovat suhtautuneet, mutta tässä puhutaan nyt äideistä ja heidän kyvystään keskustella aikuisen lapsensa kanssa asiallisesti menneistä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:25"]
Miten täällä on näin paljon katkeria ihmisiä? Minä en muista mitään huonoa äidistäni. Vieläkin näemme harva se päivä ja haluan hoitaa häntä kun vanhenee. Olen kiitollinen onnellisesta lapsuudesta, kiitos äiti <3
[/quote]
Samoin. Olen yhteydessä melkein joka päivä. Eikä tulisi mieleenkään haukkua vanhempiani, vaikka siinä puurolautasen edessä on tullutkin istuttua vähän pidempään tai muita pikkujuttuja. Oikeasti minua hävettäisi kysyä tai sanoa äidilleni nyt, miksei hän ostanut minulle uutta uimapukua lapsena, kun olisin halunnut sellaisen, vaikka minulla oli jo sellainen tai miksi piti syödä pinaattilettuja, vaikken tykännyt niistä. Ehkä hän vastaisi "miksiköhän?"
Toiset tarvitsevat muita ajattelemaan heidän puolestaan tai ainakin terapeutin auttamaan ymmärtämään miksi tapahtui, mitä tapahtui. Ehkä se on jonkin sorttista kykenemättömyyttä tai haluttomuutta nähdä syitä ja seurauksia. Hyväksyä elämän ja ihmisten monimuotoisuutta, epätäydellisyyttä, kaaosta ja huonoja ratkaisuja. Inhimillisyyttä ja sen synnyttämiä virheitä. Myöntää ettei elämä aina hymyile eikä kaikki mene kuin Strömsöössä. Niin se vaan on eikä siitä auta katkeroitua loppuelämäksi.
Monilla on ollut myös kaikenlaista hyvää, mutta koskaan ei osoiteta kiitollisuutta niistä. Kyllä silakkapihvit muistetaan, muttei sitä itse tehtyä mansikkakermakkua.Ei muisteta niitä lukemattomia öitä, kun äiti kantoi itkevää vauvaansa, mutta siitä kyllä syyllistetään että jätettiin mummolaan hoitoon, kun äitin oli käytävä töissä. Muistetaan kuin äiti sanoi läskiperse, muttei sitä että kehui kuinka kauniit hiukset olivat. Elämässä on ylä ja alamäkiä. Hyviiä hetkiä ja huonoja.
Mitä jos kerrankin puhuisitte äidillenne, kuinka hyvin hän teki jotain edes. Vai oletteko katkeruudessanne unohtaneet ne kaikki? Vai ovatko ne itsestäänselvyyksiä?
[/quote]
Ehkä tässä ei tarkoiteta pinaattiletuista puhumista vaan esim. sitä että vanhemmilla on mielenterveysongelmia, joista ei katsota aiheelliseksi keskustella lasten kanssa. Näin meillä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 16:54"]
Te huonot äidit voisitte opetella keskustelemaan. Marttyyrikse heittäytyminen ei vakuuta. Ajatusmaaimaa voisi laajentaa syyllistämis- ja katkeruuskäsitteistä laajemmaksi. Asioiden kiertely ja ongelman vierrittäminen silakkapihvien yms. päälle, antaa äidistä lapsellista, vastuutonta kuvaa. Miksi noille äideille on niin helvetin vaikeaa kohdata todellisuus ja puhua siitä niillä nimillä mitä ne on?
[/quote]
Miksi syytät vain äitejä. Eikö isäsi osallistunut kasvatukseesi? Saiko isäsi olla vapaamatkustaja ja äitisi on kaikesta pahasta olostasi vastuussa.
Nämä iänikuiset äitisuhteen jauhajat ovat minusta niitä ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, vaan nauttivat siinä itsesäälissä vellomisesta, missä kaikki paha olo on muiden ja varsinkin äidin syytä.
Minä uskon, että seuraava sukupolvi kysyy vanhemmiltaan, että miksi et asettanut minulle rajoja, miksi et opettanut, että kaikkea ei voi saada, miksi siloitit minulle tien niin hyvin, että en oppinut sietämään pettymyksiä
[/quote]
Kerro hyvä ihminen miksi äitejä kohtaan ei saa edes nostaa sormenpäätäkään? Sinä et tiedä minkälaisia äitejä tähän keskusteluun osallistuneilla on, mutta sana "äiti" rittää mitätöimään kaikki (aikuisten) lasten kokemukset ja pitää vain sääliä ja antaa armoa äidille. Miksi sinä et anna ihmisten kokea vapaasti omia tunteitaan äitejään kohtaan? Minusta äitien puolustajat ovat niin defensiivisiä että haluavat osoittaa ensin kaikkien muiden suuntaan ja viimeisenä äitiin. Isäkin pitää ottaa kuvioihin samoin yhteiskunta. Varmasti myös kaveripiirikin jyrää äidin vaikuttimien yli ja lopulta myös lapsi itse on syyllinen kokemuksiinsa ja tunteisiinsa ennen kuin voidaan siirtyä miettimään äidin roolia. Jos uskaltaa...
[/quote]
Ja isät pääsevät, kuin koira veräjästä.
mammat vinkuu täällä, kuinka mies vain makaa ja ei tee mitään ja ei suostu edes hoitamaan lasta tuntia pari kertaa illassa ja ovat uupuneita siksi ja masennuslääkkeillä. Mutta omaa äitiä ruoditaan kuin paskaa, kun se ei ole jaksanut olla koko aikaa pullantuoksuinen ja hellä äiti ja on käskenyt syödä silakkapihvejä.
Pää pois perseetä, hyvät naiset.
[/quote]
Heh, voisit itse nostaa pääsi kohti otsikkoa. Voit itse perustaa uuden ketjun sille, miten isät ovat suhtautuneet, mutta tässä puhutaan nyt äideistä ja heidän kyvystään keskustella aikuisen lapsensa kanssa asiallisesti menneistä.
[/quote]
Eihän tuo ymmärrä, antaa olla. Taitaa olla sama tyyppi joka syyttelyä viljelee, eikä näe metsää puilta. Täällä on muilta rakentavia näkökulmia kyllä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.
Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.
Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.
[/quote]
Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.
Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.
Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.
[/quote]
Kiitos. Uskon, että pääsen tästä vielä. Olen jo pitkällä. Prosessointi kuitenkin alkoi verraten hiljattain, joten mistään vellomisesta ei kohdallani vielä voi puhua. Päivä kerrallaan parempaa kohti. Lapseni on se, mikä pitää minut elämässä kiinni. Hänen vuoksensa teen nyt sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ties kuinka monta sukupolvea sitten. Surullista on, että nämä periytyvät. Kun ei muuta mallia kotoaan saa, on liian helppo jatkaa samalla tiellä.
[/quote]
Tämä on sitä uhriutumista ja vastuun pakenemista omasta elämästä. Mallit eivät periydy, jos et itse niitä jatka. Elät omaa elämääsi ja et työnnä lapsesi päätä pönttöön. Jos pahoinpitelet lastasi, olet siitä ihan itse vastuussa. Et ole tahdoton uhri, kenen on pakko kostaa lapselle se, mitä olet itse kokenut. Kyllä sinä sen itse teet, jos niin toimit.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:32"]
Se koira älähtää, keneen kalikka kalahtaa. Täällä on yksi jos toinenkin huono äiti silminnähden hermostunut ja syyttänyt vatvomisesta ja menneisyydessä elämisestä. Vähätellyt toisten kokemia pahuuksia.
Ihminen, joka ei lähtökohtaisesti tunne empatiaa täällä kipeästä lapsuudestaan avautuneita ihmisiä kohtaan on todennäköisesti itse juuri sellainen äiti, mistä täälläkin on lukuisiä esimerkkejä. Pelko omien lasten tilinteosta saa heidät ilkeilemään täällä muille.
He tietävät oikein hyvin, että minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää ja sitä he pelkäävät.
[/quote]
Juuri näin. En näe mitään muuta motivaatiota pyöriä täällä ilkeilemässä muille.
[/quote]
Miten voikin lukea noin vääristyneesti mitä teille yritetään sanoa? Tämä ketju ei olisi mitään, jos ei olisi myös meitä, jotka haastamme teitä ajattelemaan uusilla tavoilla. Sen minkä te koette ilkeilyksi on vaan erilainen näkökulma, jota ette haluaisi kuulla. Minä annan sinulle mahdollisuuden kertoa ja jaan näkemykseni ja sinä vastaat haukkumalla. Sanotte itsekin, että kyseessä on vaikeat asiat.
En ole epäonnistunut äiti, eikä lapseni ole haukkuneet minua. Sen sijaan täällä ketjussa, joku haukkui minua, koska uskalsin kyseenalaistaa ajatuksianne. Kestän sen ja kun laitan koneen kiinni, niin en jää vatvomaan sitä. Se mikä näyttäytyy sinulle, että koen syyllisyyttä omasta käytöksestä on oikeasti taito antaa menneiden olla ja nauttia nykyhetkestä. On se sitten, vaikka se hetki pari minuuttia sen jälkeen, kun joku on sanonut minulle rumasti tai tuottanut pettymyksen. Jätän sen sinne missä sen kuuluu olla. Ja se paikka ei ole sisälläni kasvamassa möykkyä. En vaan viitsi kantaa kaikkea jätettä mukanani vuosia.
Kaikilla on joskus ollut vastoinkäymisiä ja he jotka ovat nyt onnellisia ovat juuri niitä, jotka ovat osanneet laskea irti siitä pahasta ja negasta. He jotka sen sijaan eivät suostu päästämään irti tulevat ikuisesti kantamaan sisällään negaa, joka tekee heidät ikuisesti onnettomiksi ja pahimmillaan vuosikymmeniä valittaviksi tapauksiksi.
[/quote]
Mikä saisi sinut ymmärtämään että niin moni meistä ei huvikseen ajattele miltä tuntui kun äiti hakkasi päätä patteriin ja tunki perään päätä vessanpönttöön? Mikä saisi sinut tajuamaan, että emme ole mestareita hallitsemaan ajatuksiamme ja uniamme? Kerron tämän sinulle nyt: Nämä traumaattiset asiat vain tulvivat mieleen. En voi sille mitään.
[/quote]
Kerron nyt sinulle, ettei täällä puhuta ainoastaan sinusta. Sinulle ehkä tulee, jollekin toiselle ei.
[/quote]
Osaisitko yhtään osoittaa myötätuntoasi ihmiselle, jonka äiti on tunkenut lapsensa päätä vessanpönttöön? Ilkeilysi sijassa tai edes sen lomassa?
[/quote]
Olen jo osoittanut. Kerroin että lapsuutesi meni pieleen. Homma kokonaan väärin.
Ei ollut sinun vikasi. Et ansainnut mitä kohdallesi osui. Lapsuuden ei kuuluisi olla sellainen. Äitisi teki väärin. Kohdallesi osui julmuutta. Väärään perheeseen jouduit. Ei osunut lottovoitto sinulle. Vessan pönttö on tehty muuta varten, kun lapsen päätä. Sinua kohtaan oltiin epäreiluja. Ihanaa jos saisit mahdollisuuden kostaa. Äitisi jumittuisi pöntöön kiinni. Isäsi kaatuisi ja löisi päänsä patteriin.
Nyt kun olen kertonut ääneen sen minkä jo varmaan tiesit, niin mikä on seuraava askeleesi?
[/quote]
Aito myötätuntosi olisi ollut se mikä olisi ollut hienoa. Riittää kun olisit todennut, että olet pahoillasi.
Seuraava askeleeni on maanantainen terapiaistunto. Käyn traumaterapiassa kerran viikossa. Sitä ennen pohdin viikonlopun aikana mistä haluan puhua maanantaina ja millaisia kysymyksiä minulla mahdollisesti on.
Kokeilen varmasti taas viikonlopun aikana nukahtamista ilman nukahtamislääkkeitä. Toivon, etten näe painajaisia. Jos kuitenkin näen, pyrin heräämään ihan kunnolla ja nousemaan ylös. Luen kepeää kirjaa ja pyrin aktiivisesti rauhoittamaan mieleni, jotta voisin nukahtaa uudelleen. Stressitasojani pyrin pitämään alhaalla tiettyjen mielen harjoitteiden ja liikunnan avulla.
Pyrin viettämään paljon aikaa lapseni kanssa ja toivon, että hän pitää minut kiireisenä, silloin nukahdan illalla helpommin.
Päivä kerrallaan. Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Olen jo pitkällä, jos vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kyllä myötätuntoni on ihan aitoa. En tiedä mitä haluat kuulla, joten pystyn vaan sanomaan sen minkä osaan. Kyllä, uskon kaiken mitä sanon ja olen myös ihan oikeasti pahoillani mitä olet joutunut kokemaan.
Toivon vaan, että pääsisit eteenpäin. Katsomalla eteenpäin ja menemällä eteenpäin. Ettei alitajuntasi puskisi kokoajaan sitä samaa, että joku nytkähtäisi eteenpäin. Että unesi tulisi ilman lääkkeitä ja mielesi ei täyttyisi lapsuudestasi vaan lapsestasi. Kun katsot pönttöä näkisit siellä vettä, etkä päätäsi. Ja patterit tarkoittaisi sinulle lämpöä eikä kipua.
Toivon, että ymmärrät olla sekoittamatta noita silakkapihvi vastauksiamme, omiisi. Painitte ihan eri kategorioissa. Sinä olet joutunut suoranaisten rikosten kohteeksi ja silti toivon ja patistan sinua päästämään irti sitä uhrista, vaikka ihan oikeasti sellainen oletkin.
[/quote]
Silakkapihvi vastauksiamme??? Epäilinkin jo, kun noita luin, että siellä on joku tuplatriplamultipersoona kirjoittelemassa samankaltaisia lyttäysviestejä. Jonka kannattaisi vaihtaa psykiatria tai oikeasti alkaa käymään läpi omaa lapsuuttaan.
Busted!
[/quote]
Sinulla on outo todellisuuden käsitys. Koska kaikki silakkapihvi viestit eivät ole minun, minun lisäkseni ainakin joku toinen on käyttänyt sitä viestissään. Itse uskon, että kaksi muuta ainakin. Tämä henkilö jolle vastasin, lukee myös nuo muut silakkavastaukset omieni lisäksi. Ne ovat kuitenkin kaikki saman suuntaisia. Hän ei tiedä mikä niistä on minun tai jonkun toisen. Mutta koska ne kaikki eivät olleet minun , en voi väittää niitä kaikkia omikseni. Omani nyt ei kuitenkaan viitannut häneen.
Sinä sen sijaan taidat olla se kirjoittaja, joka nimittelee muita ja etsii haukuttavaa. Jota ärsyttää suunnattomasti eriävät mielipiteet ja haluat, että ketjussa kaikki ajattelee samalla tavalla tai lähtevät pois. Sinun lisäksi on nyt muutamia satunnaisia kirjoittajia, sekä tämä henkilö, jolle vastaan lähinnä.
[/quote]
Kova on selitys, mitkä silakkapihveillä puolustukset ovat sinun lyttäysmaailmaasi. Täällä on lukuisia viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten äidin kohtelu on satuttanut lapsia. Liityy ketjun aiheeseen. Arvokasta on se, että täällä on niistä avauduttu ja niihin saatu tukea sekä ymmärrystä, se auttaa! Nämä asiat ovat herkkiä ja niistä halutaan selvitä, mahdollisesti kukin mielessään toivoo, miettii jopa mielessään keinoja, että saisi vielä äidin elämäänsä. Täällä on myös lapsia, joiden äiti on suhtautunut kullanarvoisin tavoin, kun lapsi on tuonut esille lapsuuden epäkohdan. Se mikä satuttaa nimenomaan heitä, jotka kertovat omista ikävistä kokemuksistaan, on vähättelevä tai välttelevä asennoituminen. Tai suoranainen toisen tunteiden, traumojen kieltäminen. Tiedätkö, että tuollainen asennoituminen on juuri samanlaista, mitä nämä ihmiset ovat kohdanneet omalta äidiltään ja se on johtanut siihen, että näiden ihmisten ongelmat ovat juuri näitä, mistä täällä kirjoitetaan sivukaupalla.
[/quote]
Keksit omiasi pystyäkseesi taas haukkumaan. Et ole yhtään sen parempi kun mistä syytät minua.
[/quote]
Busted! Taas :D
[/quote]
Oot sekaisin! :D
[/quote]
En ole sekaisin, kun yritän sinulle selittää, että täällä on ihmisiä, jokta kertovat omista kipeistä kokemuksistaan ja toivon, että et olisi täällä lyttäämässtä ihmisten tunteita. Voit jatkaa tuota, mutta se näkyy läpi kommenteissasi, kuten tullut jo selväksi. Ignooraan. Monelle muullekin tarpeeksi jo, että on kärsinyt oman äitinsä vastaavasta kohtelusta, ei täällä enää sitä kaipaisi. Jos teet tuota omaksi huviksesi, oma asiasi.
[/quote]
No harvinaisen selkeästi selität! Jos tuo busted on tapasi. :D