Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Tää on ihan mahtava keskusteluketju. Tässä huomaa, että sattuu sitä noloja juttuja kyläilyissä muillakin.. se on ihan huojentavaa :D

Meidät oli kutsuttu yks joulu miehen siskolle joulupäivänä syömään. Näin siis kuvittelin mutta joku informaatiokatkos siinä on täytynyt olla koska kun viestiteltiin aattona että mihin aikaan sopisi tulla niin vastaus oli että "no me täällä syödään joksus kahden maissa että tervetuloa sen jälkeen naposteltaville". En tiedä oliko mieheni ymmärtänyt väärin vai hänen äitinsä lupaillut siskon puolesta juttuja mutta onneksi teen aina paljon ruokaa joulun päiviksi niin syötiin sitten rauhassa kotona - minulle paljon mieleisempi ruoka muutenkin koska englantilainen jouluruoka on mun mielestä niin tylsää :D Sit tosiaan kun sinne mentiin niin ei niitä naposteltavia tietenkään alettu laittaa kun vasta tosi myöhään, kun nekin oli syöneet vasta iltapäivällä ja meidän poika oli yksivuotias silloin eli ei nyt kauhean myöhään voitu jäädä... Eli sen jälkeen olen itse varmistellut moneen kertaan suunnitelmat ;)

Mukava mökkinaapuri pyysi meidät (mies ja vaimo) veneajelulle ja maistamaan herkullisia muikkuja veneen kannella. Mutta kun liesi ei toiminut, niin naapuri pyysi meidät kotiinsa. Astuimme terassille ja naapuri meni sisälle kotiinsa. Jäimme odottelemaan ja odotimme kauan. Sitten naapuri tuli avaamaan oven ja pyysi meidät ruokapöytäänsä istumaan. Hän tarjoili meille niitä muikkuja.

       Sitten hmettelimme, että kuka tuolla olohuoneessa kävelee edestakaisin ja puree kynsiään. Sehän oli ystävällisen naapurimiehen outo vaimo. Vaimo ei kai tykännyt, että hänen sotkuiseen keittiöönsä tulee yllätysvieraita. Mutta meidäthjän oltiin kutsuttu, sehän se. Luultavasti heillä oli ollut riitaa tai muuta, mut oudolta se näytti. Emme ole vaimon kanssa muutenkaan olleet tekemisissä ja hyvä niin. 

Tämä ei nyt varsinaisesti liity suoraan juttuun, mutta kun kutsu on tehty, niin mielestäni on todella epäkohteliasta, että kutsuun ei vastata. Ei edes napsauttamalla viestin, että kiitos kutsusta, mutta meille ei sovi. Tai muuta vastaavaa. Esimerkiksi tällaista:

     "Mieheni pyysi lastensa serkkua perheineen käymään ohikulkumatkalla, mutta koskaan emme saaneet vastausta. Olimmekohan koskaan olleet tekemisissä, eipäjuuri, mutta mieheni on nyt tuollainen. Olen miettinyt, että oiskohan asialla ollut jokin taho, joka ei ollut onnistunut aiemmista tapaamisista ja kertoi sitten eteenpäin. Outoa, koska olemme olleet vieraanvaraisia -  mukaville ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia..

Kyllä tällainen epäsosiaalinen/asosiaalinen käytös on aika suomalainen ilmiö. Monissa paljon köyhemmissä maissa ollaan paljon vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä vieraille. Suomessa erityisesti nykyään tämä ilmiö näkyy. Molemmat isoäitini olivat hyvin vieraanvaraisia ja lämpimiä ihmisiä, äitini ei. Minä  yritän olla isoäitieni kaltainen edes jossain määrin, vaikka en leivokaan joka viikko kakkuja ja pullia!

Noin karkeasti sanottuna eteläisimmissä kulttuureissa toisia ihmisiä ei pelätä eikä karteta, vaan ihmisten kanssa osataan olla luontevasti, ja ollaan lämpimiä. 

-Ap-

-Hetkinen, kyllä kotimaassamme osataan oikein kauniit tavat.

      Lapsuudessani useat maalaistalojen emännät olivat heti valmistamassa kahvia ja tuoreet pullat ja kakut olivat tuossatuokiossa kauniisti katettuna tuvan pitkälle päydälle.  Ihmettelin sitä aina ja varsinkin kun vastaavasti emäntä oli tulossa hevoskärryllä ukkonsa kanssa meidän mökille, niin minua hävetti aivan kamalasti, kun meillä ei ollut tarjottavaa, vain kahvetta. Nämä ihanat savolaisemännät tekivät minuun suuren vaikutuksen ja olen oppinut, että tarjottavaa täytyy olla varastossa, vaikka olisi rinkeleitä, mutta jotain kuitenkin. Nykyään kun kaikilla on kännykät, niin voi aina ilmoittaa tulostaan, eikä tulla yllätyksenä. 

   Sekin hermittaa, että puhelimeen ilmoitetaan tekstarilla, ettei pääse tulemaan hetkeä ennen sovittua tapaamista. Olimme ostaneet suuren määrän ruokaa ja nyt harmittaa todella tuollaiset "mua ei nyt huvita tulla käymään-ihmiset"

     Niin, että ennemuinoin oli toisenlaista, varsinkin maaseudulla ja me kaupunkilaiset oltiin jääkaappi tyhjänä-sakkia. Mutta emme kuitenkaan käännyttäneet ihmisiä pois. 

Up

Lapsena häpesin silmät päästäni epäsosiaalisia vahempiani. 

Vanhempani kammosivat sitä, että joku tuli käymään. Meillä ei oikeastaan ollut yhtäkään perhetuttua, vaan ainoat vierailevat perheet olivat sukulaisia. Silti jopa sukulaisia kohtaan oltiin etäisiä ja töykeitä. 

Perheeni asui siis tuohon aikaan n. 50 km Helsingistä melko maaseutumaisella alueella. Ympärillä pelkkää peltoa & metsää, kotipihaan päästäkseen vieraiden täytyi ajaa yli kilometrin verran yksityisomistuksessa olevaa hiekkatietä. Oli siis aina erityinen hetki, kun pihaan ajoi vieras auto. Eikä ympärillä tosiaan mitään palveluita (kauppoja, ravintoloita, lämpimiä julkisia tiloja jne.), joten vieraat olivat aina täysin vieraanvaraisuutemme varassa. 

Eräs kaupungissa asuva sukulainen tuli aina välillä meille huoltamaan autoaan, sillä pihasta löytyi toki tilaa & autotalli tarvikkeineen. Tämä sukulainen oli aina todella ystävällinen ja kiitteli, kun sai tulla pihaamme laittelemaan autoaan ja lainamaan isäni autonhuoltovälineitä. Hän toi aina runsaita tuomisia, kuten isoja Arnold's-donitsipaketteja tai pahvilaatikollisen Fazerin herkkuja. En silti muista, että tuo sukulainen olisi oikeastaan kertaakaan käynyt meillä sisällä. Vanhempani ottivat ulko-ovella tuomiset vastaan ja veivät keittiöön, toivottivat sukulaiselle tsemppiä auton kanssa. Muistan jopa monet kerrat, kun istuimme perheen kanssa ruokapöydässä syömässä illallista ja katsoin ikkunasta, kun sukulaissetä väsäili autoaan pihalla. Oli talvi ja setä istui polvillaan lumessa otsalampun kanssa. Kysyin äidiltä, eikö sedällekin pitäisi tarjota ruokaa. Äiti aina vastasi, että setä menee sitten kotiinsa syömään. En vieläkään voi ymmärtää tätä töykeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena häpesin silmät päästäni epäsosiaalisia vahempiani. 

Vanhempani kammosivat sitä, että joku tuli käymään. Meillä ei oikeastaan ollut yhtäkään perhetuttua, vaan ainoat vierailevat perheet olivat sukulaisia. Silti jopa sukulaisia kohtaan oltiin etäisiä ja töykeitä. 

Perheeni asui siis tuohon aikaan n. 50 km Helsingistä melko maaseutumaisella alueella. Ympärillä pelkkää peltoa & metsää, kotipihaan päästäkseen vieraiden täytyi ajaa yli kilometrin verran yksityisomistuksessa olevaa hiekkatietä. Oli siis aina erityinen hetki, kun pihaan ajoi vieras auto. Eikä ympärillä tosiaan mitään palveluita (kauppoja, ravintoloita, lämpimiä julkisia tiloja jne.), joten vieraat olivat aina täysin vieraanvaraisuutemme varassa. 

Eräs kaupungissa asuva sukulainen tuli aina välillä meille huoltamaan autoaan, sillä pihasta löytyi toki tilaa & autotalli tarvikkeineen. Tämä sukulainen oli aina todella ystävällinen ja kiitteli, kun sai tulla pihaamme laittelemaan autoaan ja lainamaan isäni autonhuoltovälineitä. Hän toi aina runsaita tuomisia, kuten isoja Arnold's-donitsipaketteja tai pahvilaatikollisen Fazerin herkkuja. En silti muista, että tuo sukulainen olisi oikeastaan kertaakaan käynyt meillä sisällä. Vanhempani ottivat ulko-ovella tuomiset vastaan ja veivät keittiöön, toivottivat sukulaiselle tsemppiä auton kanssa. Muistan jopa monet kerrat, kun istuimme perheen kanssa ruokapöydässä syömässä illallista ja katsoin ikkunasta, kun sukulaissetä väsäili autoaan pihalla. Oli talvi ja setä istui polvillaan lumessa otsalampun kanssa. Kysyin äidiltä, eikö sedällekin pitäisi tarjota ruokaa. Äiti aina vastasi, että setä menee sitten kotiinsa syömään. En vieläkään voi ymmärtää tätä töykeyttä. 

 

Ja täsmennyksenä vielä tähän: setä oli aina sopinut tulostaan, ei tullut yllättäen. Setä oli myös aina sopinut auton huollosta isäni kanssa, eikä isääni haitannut lainata tarvikkeita sedälle. Meillä oli aina runsaasti ruokaa illallispöydässä, sitä jäi usein ylikin. Eli ei ollut myöskään kiinni tykötarpeista. Kyse oli tasan siitä, etteivät vanhempani piitanneet sosiaalisista tilanteista, eivätkä tykänneet, kun meillä kävi vieraita. 

Nosto

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

Häntä harmitti koska sinulla on omakotitalo sekä vierashuone. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

Todella outoa. Vaikka olenkin hyvin analyyttinen, on tälle vaikea keksiä selitystä. Kenties juurikin kateus myrkytti tämän tyypin mielen.. tai taustalla oli kenties jotain mielenterveydellisiä seikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

ehkä haistoi (tai luuli haistavansa) homeen hajua ok-talossanne, kun valitti hometaloista.

Tai , riippuen talostanne, ja "menestyksestäsi" hän oli joko kateellinen eikä kestänyt sitä, tai sitten päinvastoin luuli sinua enemmän menestyneeksi puheittesi perusteella, ja pettyi kun näki kotisi, ehkä se olikin röttelö  mielestään. Voi olla että ei syönyt jos hänellä oli joku mahavaiva tms. Outoa kyllä, miksi ei voinut sanoa. Ehkä ajatteli kotisi olevan liian sotkuinen ja epähygieeninen hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, mentiin perheenä - sovittuna aikana, sovittuna päivänä - kylään äidin nuoruuden kaverin luokse, parin sadan kilometrin päähän. Aika oli ihan selkeästi sovittu, moneen kertaan varmistettu, kaveri oli vierailusta ilmeisen innoissaan, oli itse kutsunut katsomaan uutta kotiaan. No, kun saavuttiin paikalle, siellä ei ollut ketään kotona. Tai ainakaan kukaan ei tullut ovelle avaamaan. Autoakaan ei ollut pihassa. Ajateltiin, että ehkä tämä perhe oli lähtenyt pikaisesti hakemaan kaupasta jotain, tms. joten odoteltiin siellä pitkä tovi. Ketään ei ilmestynyt paikalle. Lopulta lähdettiin ravintolan kautta kotiinpäin ajamaan. Tämä oli aikana ennen kännyköitä, 90-luvun alussa, joten ei voitu tekstailla ja soitellakaan kyseiselle kaverille. Äiti kävi kyllä muistaakseni jostakin naapurista kysymässä, ovatko he tietoisia, onko tässä talossa kaikki ok kun eivät ole paikalla vaikka piti olla.

Omituisemmaksi juttu kävi vielä jälkeenpäin, kun kaveri katkaisi välit äitiini ilman mitään selitystä. Siis ei ollut kyse siitä, että kaveri olisi jotenkin selittämättömästi kad o n nut maan päältä; yhteisten tuttavien mukaan hänellä meni ihan hyvin, ja on tietääkseni edelleenkin el o s sa. Eikä ole kyse siitä, että äitini olisi jotenkin suuttunut turhasta reissusta. Kuulin itse vieressä, kun äiti yritti ihmeissään soitella illalla kaverille, että onko kaikki ok. Mies vastasi puhelimeen, nainen ei suostunut tulemaan puhelimeen. Äiti yritti vielä monta kertaa soittaa myöhemmin ja lähetti kaverille kirjeenkin. Ei mitään vastausta. Lopulta äitini luovutti. Kyllä sen tajuaa, kun ei toinen halua enää pitää yhteyttä.

En kyllä ole ikinä keksinyt, mitä tuossa oikein tapahtui.

Veikkaan että tässä tais olla aikuisilla menneet sängyt vähän sekaisin jossain kohtaa.

Jos ymmärrän oikein, mitä vihjaat, niin muuten ymmärrettävä teoria, mutta tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun kukaan meistä - äitini mukaanlukien - olisi tavannut kaverin uuden miehen, jonka kanssa oli siis muuttanut tuohon uuteen taloon. Kaveri asui ennen tätä monen sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulla, ja äitini kanssa olivat olleet tiiviisti puhelimitse yhteyksissä, mutta eivät tavanneet pitkään aikaan. Lapsia naisella oli edellisestä avioliitosta, mutta nykyinen mies oli tuore.

Yhden yön pano selvästi. Sattuuhan näitä.

Luulen, että uusi mies ei halunnutkaan teitä kylään, ehkä mustasukkainen ja vähän outo ja kielsi vaimoltaan seurustelun entisten ystävien kanssa.

tai mitä tahansa yllätävää perhekriisiä on voinut tapahtua. Mies vaikka hakannut vaimonsa. Eikä hän ole kehdannut näyttäytyä sinulle koska asia olisi tullut ilmi ja levinnyt eteenpäin. Tai vain erokriisi yllättäen.Ei ole voinut esittää iloista sinulle. Sairastuminen. Oisihan se ollu hyvä selittää vaikka puhelimessa, mutta ehkä ei luottanut sinun vaitioloon.

Vierailija kirjoitti:

Mukava mökkinaapuri pyysi meidät (mies ja vaimo) veneajelulle ja maistamaan herkullisia muikkuja veneen kannella. Mutta kun liesi ei toiminut, niin naapuri pyysi meidät kotiinsa. Astuimme terassille ja naapuri meni sisälle kotiinsa. Jäimme odottelemaan ja odotimme kauan. Sitten naapuri tuli avaamaan oven ja pyysi meidät ruokapöytäänsä istumaan. Hän tarjoili meille niitä muikkuja.

       Sitten hmettelimme, että kuka tuolla olohuoneessa kävelee edestakaisin ja puree kynsiään. Sehän oli ystävällisen naapurimiehen outo vaimo. Vaimo ei kai tykännyt, että hänen sotkuiseen keittiöönsä tulee yllätysvieraita. Mutta meidäthjän oltiin kutsuttu, sehän se. Luultavasti heillä oli ollut riitaa tai muuta, mut oudolta se näytti. Emme ole vaimon kanssa muutenkaan olleet tekemisissä ja hyvä niin. 

Eihän se vaimon vika ole jos ukkonsa kutsuu yllätysvieraita. Mua kanssa ahdistaa nämä toisten puolesta lupailijat. Kai ne saa jotakin sairasta tyydytystä kun katsovat miten emäntä /isäntä polttaa päreensä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

Minusta tuntuu, että hänen omasta elämästään puuttui niitä asioita, mitä sinulla oli. Oli sitten luonteeltaan tuollainen epäsosiaalinen törppö, joka marssi pois, kun ei kestänyt sitä, että olit vieraanvarainen ja ystävällinen. Tiedän muutaman tämän tyyppisen ihmisen. Eivät arvosta mitään, mitä toinen ihminen tekee heidän hyväkseen ja kehtaavat olla avoimen itsekkäitä ja tökeröitä. Heitä oikeasti ärsyttää se, jos heille ollaan ystävällisiä, niin outoa kuin se onkin..

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:

15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa. 

Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa.  Perjantaina alkuillasta meninkin sitten  hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille  ja  keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään  leipomaani vaan meni  kahvikupin kanssa tupakalle.  Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.

Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin  kotonani. 

En usko että kateus oli syynä käyttäytymiseen. Olisko aika kultanut muistot ja kun juttelitte entiset muistelut oli great , mutta paikan päällä kaikki olikin tylsää. Itselleni kävi samankaltainen tilanne , vanha ystävä otti yhteyttä ja jutellessa nauroimme katketaksemme. Ystävä ehdotti HETI kyläilyä , onneksi tajusin kieltäytyä koska tajusin ettei siitä ystävyydestä tule sen enempää. Meillä oli entiset muistot muttei muuta.

Tämä ei ehkä ihan vastaa ap:n kokemusta. Olin muuttanut pois paikkakunnalta ja paras ystäväni vieraili luonani ja minä vuorostani hänen luonaan aika usein. Pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimitse, kun emme tavanneet fyysisesti. Kerran soitin hänelle ja juttelimme kuulumisia, kun hän yhtäkkiä sanoi, että tytär tuli kotiin ja lopetti puhelun siltä istumalta mitään muuta sanomatta. Soitin muutaman viikon kuluttua hänelle, niin hän oli estänyt minut, eikä puhelu mennyt läpi. Tästä on nyt muutama vuosi, enkä ole kuullut hänestä mitään, enkä ole itsekään yrittänyt ottaa yhteyttä, koska blokkasi minut. Selvennykseksi, että tytär oli jo 20 + iältään, ettei mikään pikkulikka, joka olisi tarvinnut äitiä akuutisti. Mietityttää moinen käytös, olimme naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Hipsuissa? Onko minulta mennyt jotain ohi, kun luulin niiden olevan lainausmerkit?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.

Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen? 

Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?

Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.  

Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan. 

Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.

Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.

Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.

En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.

Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi

Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??

Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"

Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"

Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa. 

Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?

Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan. 

Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä). 

Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.

Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.

Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.

Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)

Hipsuissa? Onko minulta mennyt jotain ohi, kun luulin niiden olevan lainausmerkit?!

Tähän anoppi-juttuun liittyen , ei anopin tyyppisille auta mitkään keskustelut. Voit itse sivistyneesti yrittää keskustella asiasta mutta anopilla on "näin on aina ollut ja tulee olemaan " moodi päällä. Anoppi on kasvattanut poikansa siihen uskoon että naiset passaa ja hoitaa , muu ei käy.