Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Hipsuissa? Onko minulta mennyt jotain ohi, kun luulin niiden olevan lainausmerkit?!
Hipsut! Ihana sana lainausmerkeille! Alan heti käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä on av:n mukaan tehty "_tasan_ vuosi sitten" kun aloitus on tehty tammikuussa? Sanat merkkaavat nykyään aivan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos menee vähän ohi aiheen, mutta:
15 vuotta sitten sain Facebookissa teinivuosien hyvältä ystävältä kaveripyynnön. Juttelimme ensin Facessa ja sitten puhelimessa, nauroimme katketaksemme kuin ennen vanhaan ja jossain vaiheessa ehdotin että hän voisi tulla meille kylään. Tämä henkilö, sanotaan vaikka Jaanaksi innostu ja vastasi että se olisi ihanaa, hän nukkuu vaikka vessan lattialla! Nauroin että meillä on ok-talo ja vierashuone, ei tarvitse nukkua vessassa.
Sovimme, että tulisi meille koko viikonlopuksi, mieheni olisi poissa ja voisimme jutella ja saunoa. Perjantaina alkuillasta meninkin sitten hakemaan sovitusti bussiasemalta. Olin leiponut juustokakun ja lohipiirakan sekä laittanut vierashuoneen valmiiksi. Olin innoissani,"Jaana" vain ei ollut, kun halasin häntä ja tervehdin oli jotenkin vaisu ja ärtyneen oloinen. Alkoi myös autossa mollata vanhaa kotikaupunkiaan ja samalla minua että en tajua kuka tänne jää, ei täällä ole kuin mummoja ja hometaloja. Ei suostunut käymään edes kirpputorilla kanssani vaan valitus ja arvostelu jatkui. Kun pääsimme meille ja keitin kahvit niin ei suostunut syömään mitään leipomaani vaan meni kahvikupin kanssa tupakalle. Ei ollut kiinnostunut kun koetin esitellä taloa. Ehdotin sitten että jos katsotaan joku leffa ja mennään saunaan? Vastaus oli, mä lähden kotiin! Busseja ei kulkenut enää mutta jankutti silti lähtevänsä. Ei antanut minun edes viedä vaan sanoi että kävelee. Koetin kysellä mikä on hätänä, teikö jotain väärin, etkö olisi halunnut tulla? Otti vaan reppunsa ja paineli ovesta ulos. Ajoin myöhemmin autolla katsomaan oliko päässyt bussiin ja siellä makasi penkillä reppu tyynynä! Oli syyskuu niin kaipa siellä tarkeni mutta varmaan oli mukava yö.
Seuraavana päivänä joko esti minut tai poistui Facebookista. Vieläkin on aika hemmetin hämmentynyt olo, että mikä klooni hänet korvasi matkalla luokseni. Miksi oli ensin niin innokas tulemaan ja sitten vietti mielummin yön ulkona kuin kotonani.
En tunne ap:n kaveria,mutta törppöä käytöstä kyllä,olishan sitä nyt voinut yhdeksi yöksi jäädä ja sitten myöhemmin keksiä jonkun selityksen,vaikka miten ois kateus iskenyt :/ joiltakin puuttuu vaan ihmissuhdetaidot,niitä kyllä kannattas kehittää,ettei itsestä jää ihan outo kuva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.
Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.
Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:
-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä
-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta
-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta
-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana
-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa
-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin
-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan
-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla
—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.
Herra isä!
Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?
Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.
Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.
Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla.
Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.
Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.
Jos itse kutsun jonkun ihmisen, en nyt saakuri jätä siivoamatta sen vuoksi, että kuuluu miehen alueeseen tai laittamatta tarjoamuksia sen takia, että anoppi, joka ei ole edes paikalla, loukkaantuu. Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Itse olen istunut sohvalla, jossa myös isäntäperheen teini-ikäiset lapset kiertelivät olkkaria ahdistuneina ja noloina. Yritettiin siinä jotain jutella, mutta kankeaa oli. Lähdettiin sitten hiljaisina kotiin.
Nyt kun joku sen noin avaa, tekee kyllä mieli kysyä, mikä omasta mielestä antaa oikeuden jonkun parisuhteen täysin ulkopuolisen nolata ja tehdä pahan mielen?
Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?
Muistan muutamankin kerran kun minua on pidetty "syyllisenä" siitä että ei ole pöytä koreana. Anoppi ei mielellään tule meille kylään kun MINÄ olen niin töykeä. Töykeys on sitä että hän sopii poikansa kanssa tulosta meille, poikansa ei valmistaudu kyläilyyn kuin kahvin keittämällä. Sitten ihmetellään miksi ei ole kahvileipää pöydässä, ja niukat tarjoilut. Niukka tarjoilu on heillä päin töykeää, ja sillä viestitään vieraalle ettei hän ole tervetullut. Anoppi myös rehaa pussitolkulla leipää ja keksiä meille tullessaan, koko ajan vain lisääntyy tuomiset, vihjailevat katseet minun suuntaani, että tässä nyt on kassitolkulla pötyä pöytään, että MINÄ voisin ne tarjota hänelle ja pojalleen.
Ymmärrän että anopilla on tuollainen käsitys, enkä sinänsä häntä mistään syyttele, mutta meillä on se tapa että molemmat hoitaa vieraansa itse. Jos poikansa ei koe tarpeeliseksi kestitä äitiään, niin minkäs minä sille mahdan.
Kerran anoppi tuli yllättäen kun ystäväni oli kylässä. Meillä oli kakku pöydässä, ja juustoja. Tarjosin toki anopille kun siihen yllättäen tupsahti, mutta anoppipa ei ottanut, kun ei ole hänelle tarkoitettu nämä eväät. Sanoin vain että pakko ei ole ottaa, mutta tarjottu on.
Tulee myös mieleen toinen tapaus, joka ei vierailuun liity, mutta liittyy tähän että NAISEN oletetaan tekevän asioita, toisin kuin miehen.
Hain mieheni töistä mieheni autolla. Hänen naispuolinen työkaverinsa heitettiin kotiin siinä samalla sitten. Jlkikäteen hän oli ihmetellyt auton sotkuisuutta, että MINÄ, naisihminen en autoa siivoa, vaan kehtaan ottaa vieraita kyytiin likaiseen autoon.
En kai minä nyt herranjestas sentään miehenkin autoa siivoa omani lisäksi? Tiedossa oli että auto on miehen.
Se luetun ymmärtäminen, edellinen nimenomaan sanoi
Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??
Niin? Lainasin viestiä jossa oli "Molemmathan vastaa omista vieraistaan, miksi mies ei laittanut anopille kystä kyllä??"
Pohjustin omaa tekstiäni aluksi tällä "Tiukassa taitaa elää luulot siitä että se talon nainen tekee kaiken, ja mies vain odottelee vieraiden kanssa kieli pitkällä?"
Jonka jälkeen kirjoitin oman viestini jossa perustelen alun kysymystäni esimerkeillä, joissa vieraat osoittavat syyttävällä sormella väärää kohdetta, eli naista, vaikka mies olisi se jota pitäisi osoittaa.
Mikä on siis ongelmasi? Luetun ymmärtäminen?
Jos anoppi syyttää sinua, siinä kohtaa olisi miehen syytä sanoa, että näin on meillä sovittu ja hän ollut vastuussa tarjoiluista. Kun hänellä ei tällaisia käytöstapoja vielä ole, niin sanoisin tämän hänelle suoraan.
Moniinkin kommentteihin täällä liittyen, on ihan uskomatonta, miten ihmiset ei osaa keskustella keskenään. Oli kyse sitten omasta puolisosta, vanhemmasta tai kaverista. Usein kun asioista vaan keskustelisi, niin ne ratkeaisivat. Muutenkin käytöstavat näyttää puuttuvan todella monelta ihan kokonaan, kuten nuo tarjoiluista kieltäytyjät (ellei kyse ole esim. erikoisruokavalioista eli henkilö ei voi tarjoiluja syödä).
Kyllä mies sen tietää että molemmat kestitsee omat vieraansa :D ei sitä tarvitse hänelle koko ajan olla selittämässä.
Huomasitko että sana "syyllisenä" oli viestissäni hipsuissa? Niiden käyttäminen tarkoittaa sitä että sana ei välttämättä ole täysin sopiva siihen kohtaan, mutta hipsujen takia käyttö on laveampaa, ja järkevä ihminen osaa lukea sen muuten kuin täysin kirjaimellisesti.
Mies ei välitä hoitaa äitinsä kyläilyjä tuon kummemmin, ja hän saa tehdä kuten itse haluaa. En ala hänelle kertomaan miten hänen pitäisi toimia. Pointti olikin se, että anoppi ajattelee että "syy" on minussa, koska olen nainen, ja talon emäntä. Minua tämä ei haittaa, vaan molemmat hoitavat edelleen vieraansa itse. Ja tosiaan, jos anopilla on jotain sanottavaa (tähän asti hän on vain vihjalillut MINULLE, ei pojalleen) ja hän sanansa minulle osoittaa, niin sanon kyllä sitten että tuosta sinun pitää varmaan puhua poikasi kanssa, koska meillä on tapa että molemmat kestitsevät omat vieraansa.
Harmi että pointti meni sinulta noin kovasti ohi. Se löytyy kuitenkin ensimmäisestä viestistäni :)
Hipsuissa? Onko minulta mennyt jotain ohi, kun luulin niiden olevan lainausmerkit?!
Hipsut! Ihana sana lainausmerkeille! Alan heti käyttää.
Mikä vika lainausmerkeissä on? Muutkin ymmärtäisivät, mitä tarkoitat.
On jäänyt harmittamaan yksi vierailu. Näin kaveriani pitkästä aikaa, olin kylässä. Tällä kaverilla on lapsia, minulla ei. Ymmärrän, että kaverin omat lapset on siinä eikä se haittaa yhtään. Pelattiin jotain lautapelejä ja juteltiin yhdessä lasten kanssa ja välillä kaverini kanssa. Kunnes yhtäkkiä sinne alkaa lappaa ihan tuntemattomia lapsia ja minut istutetaan pöydässä jonkun ihan tuntemattoman lapsen viereen eikä ystäväni enää huomioi minua ollenkaan. Tuli todella typerä olo. Lähdin siitä sitten kotiin eikä olla enää nähty sen kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen opiskelukaveri kutsuu kylään ja päätän lähteä junalla koska matka on niin pitkä, toiselle puolelle Suomea. Saavun ja huomaan heti että jotain on pielessä.
En ollut vielä tavannut kertaakaan kaverini miesystävää, joka möllöttää oudosti sohvalla ja puhuu mulle tasan "moi" ja häipyy johonkin. Huomaan että koti on varsin kauheassa kunnossa ja mun tarkoitus olisi kuulemma majoittua kämpän p*skaisen keittiön lattialle reikäisen patjan päälle. En ole itse mikään siivoushirmu, oikeastaan aika boheemi, mutta tämä on todellakin kiusallista.
Istumme alas ja todella vaivalloinen dialogi alkaa. Yritän parhaani mukaan parantaa tunnelmaa, otan tuliais-viinipullon esiin mutta tilanne vain pahenee. Kaverini kittaa viiniä kuin autiomaalla viikon tarponut, juopuu nopeasti ja alkaa suoraan sanoen vinoilla sekä mulle että tälle miesystävälleen, joka vain mykkänä istuu keittiön tuolin reunalla tuijottaen ulos.
Huoneistossa haisee myös todella pahalle ja huomaan sen tulevan likaisista rottien häkeistä, joita on pinottu makuuhuoneeseen. Melkein yökkään kun kaveri avaa tämän huoneen oven ja voin vain olla kiitollinen, etten joudu nukkumaan siellä.
Alan tuskaisena miettiä pakosuunnitelmaa, idea kun alunperin oli, että olen paikalla koko viikonlopun ja tarkoitus oli lähteä jonnekin istumaan tyttöjen iltaa, mutta kaverini kertookin ettei hänellä ole yhtään rahaa. Tässä tilanteessa en suostu vippaamaan hänelle "muutamaa kymppiä", sen verran kaikki ketuttaa.
Lopulta tilanne on sitten se, että minä kustannan sekä omat että tämän pariskunnan iltasapuskat, jotka haemme läheisestä marketista ja ostan lisää viiniä kestääkseni jotenkin siellä läävässä seuraavaan aamuun saakka. En halua muuta kuin lähteä ja nopeasti, mutta junia ei enää lähde joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nukkua seuraava yö siellä roskien keskellä rotanp*skan käryssä ja toivoa että aika menee mahdollisimman nopeasti eteenpäin.
En ymmärrä mitä kaverilleni oli tapahtunut. Iloinen ja mukava ihminen jonka tunsin oli muuttunut täysin, tiuskivaksi ja vastenmieliseksi henkilöksi, joka ei lopun iltaa puhunut enää mistään muusta kuin siitä kuinka paljon miesystäväänsä vihaa, tämän töllöttäessä meitä mykkänä. Mietin illan mittaan ettei tämän hirveämpää reissua oikein voi olla, mutta olin väärässä, sillä tämä kaverini miesystävä humaltui myös, pariskunnan kesken alkoi raivoisa riita ja ukko juoksi ilman kenkiä ulos pakkaseen. Kaverini lähti rääkyen hänen peräänsä.
Herätessäni tähän tiesin tilaisuuteni tulleen, nousin patjalta, heitin vaatteet päälle, keräsin kamani ja juoksin aamupakkaseen. Kello oli puoli viisi aamulla. Pariskunta räyhäsi pihalla eikä huomannut pakoani.
Löysin onneksi kahvilan, jossa sain odotella rauhassa, mutta häpesin lemuani, sillä haju oli tarttunut vaatteisiini ja ihmiset mulkoilivat mua ja äärimmäisen helpottuneena nousin ensimmäiseen junaan jolla pääsin takaisin kotiin.
Ei varmaan tule yllätyksenä kun kerron, että tämä oli viimeinen kerta kun koskaan nähtiin.
Me menimme kerran kutsuttuina lapsiperheeseen kylään. Koti oli sotkuinen, juuri töistä palannut isä lasten kanssa syomässä hernekeittoa ruokapöydän ääressä. Kysyttiin kyllä meiltäkin halutaanko hernekeittoa. Pari tuntia siinä ihmeteltiin perheen arkitouhuja, kunnes emäntä keitti meille kahvit, mukeista tarjottiin ilman mitään kahvileipää. Ihmetytti kyllä kovasti ihan erilaiseen vierailukulttuuriin kasvaneena, miksi ihmeessä meidät oli kutsuttu. Itsebkyllä pikkuisen enemmän satsataan hommaan, jos joku varta vasten kutsutaan.
Siivottuun kotiin saavat vieraat tulla ja tarjoilut on mietitty, milloin rennommin, milloin juhlavammin, ja vieraat ovat keskipisteenä kun seurustellaan ja nautitaan tarjoiluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasiin kannattaa katkaista yhteydenpito kokonaan.
Muistuttaa tilanteesta, kun menetin lapsuudenystäväni 38 vuoden kaveruuden jälkeen. Olimme tunteneet alle kaksivuotiaasta ja seitsemännelle luokalle asti olimme parhaita kavereita kolmen ystävän porukassa. Perheemme muutti muualle, kaveruutemme säilyi. Myöhemmin muutimme molemmat Helsinkiin opiskelemaan ja pidimme yhteyttä jonkun verran, myös perheiden kesken myöhemmin. Kutsuin ystäväni nelikymppisjuhliini, ja hän tuli paikalle aamupäivään ja viihtyi mukavasti. Kun seuraavan kerran otin yhteyttä, hän ei vastannut eikä enää koskaan vastannut yhteydenottoihini sen jälkeen. Tämä ystäväni oli jonkinverran introvertti, ja olen arvellut, että hänellä tuli joitain omia vaikeuksia siinä vaiheessa. Muutaman vuoden lähettelin vielä viestejä jouluna ja hänen syntymäpäivänään, mutta en ole koskaan kuullut hänestä sen jälkeen. Tästä on kohta kymmenen vuotta, ja edelleen välillä mietin, mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä ihan vastaa ap:n kokemusta. Olin muuttanut pois paikkakunnalta ja paras ystäväni vieraili luonani ja minä vuorostani hänen luonaan aika usein. Pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimitse, kun emme tavanneet fyysisesti. Kerran soitin hänelle ja juttelimme kuulumisia, kun hän yhtäkkiä sanoi, että tytär tuli kotiin ja lopetti puhelun siltä istumalta mitään muuta sanomatta. Soitin muutaman viikon kuluttua hänelle, niin hän oli estänyt minut, eikä puhelu mennyt läpi. Tästä on nyt muutama vuosi, enkä ole kuullut hänestä mitään, enkä ole itsekään yrittänyt ottaa yhteyttä, koska blokkasi minut. Selvennykseksi, että tytär oli jo 20 + iältään, ettei mikään pikkulikka, joka olisi tarvinnut äitiä akuutisti. Mietityttää moinen käytös, olimme naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta. 🤔
Yksi vaihtoehto voi olla esim. että puhelun kulku on mennyt siten, että sinä puhut 99% ajasta. Itselläni on kokemus tälläisestä lähisukulaiseni kanssa. Puhelun alussa saattaa kysästä kuulumisia, jonka jälkee alkaa monologi, jota kestäisi helposti tunnin, ellen itse sanoisi että nyt pitää lopettaa. Usein joutuu vielä sanomaan painokkaammin uudestaan, että nyt pitää lopettaa.
Onneksi puhelut ei ole joka päiväisiä, tai joutuisin jättäämään kokonaan vastaamatta, tai lopettamaan puhelua jo minuutin parin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ihan ymmärrä, missä ongelma. Mikset itse voinut nousta sohvalta ja mennä sinne, missä talonväki? Ja jos oli jano, niin mikset sanonut, että hei, voinko ottaa lasin vettä, missä teillä onkaan lasit?
Jos lapsiperheellinen kutsuu lapsiperhettä kylään, niin kyllä ainakin itse odotan, että ollaan ihan rennosti vaan eikä mitenkään muodollisesti teekutsuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä ihan vastaa ap:n kokemusta. Olin muuttanut pois paikkakunnalta ja paras ystäväni vieraili luonani ja minä vuorostani hänen luonaan aika usein. Pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimitse, kun emme tavanneet fyysisesti. Kerran soitin hänelle ja juttelimme kuulumisia, kun hän yhtäkkiä sanoi, että tytär tuli kotiin ja lopetti puhelun siltä istumalta mitään muuta sanomatta. Soitin muutaman viikon kuluttua hänelle, niin hän oli estänyt minut, eikä puhelu mennyt läpi. Tästä on nyt muutama vuosi, enkä ole kuullut hänestä mitään, enkä ole itsekään yrittänyt ottaa yhteyttä, koska blokkasi minut. Selvennykseksi, että tytär oli jo 20 + iältään, ettei mikään pikkulikka, joka olisi tarvinnut äitiä akuutisti. Mietityttää moinen käytös, olimme naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta. 🤔
Yksi vaihtoehto voi olla esim. että puhelun kulku on mennyt siten, että sinä puhut 99% ajasta. Itselläni on kokemus tälläisestä lähisukulaiseni kanssa. Puhelun alussa saattaa kysästä kuulumisia, jonka jälkee alkaa monologi, jota kestäisi helposti tunnin, ellen itse sanoisi että nyt pitää lopettaa. Usein joutuu vielä sanomaan painokkaammin uudestaan, että nyt pitää lopettaa.
Onneksi puhelut ei ole joka päiväisiä, tai joutuisin jättäämään kokonaan vastaamatta, tai lopettamaan puhelua jo minuutin parin jälkeen.
Huom! En sano, että välttämättä sinun kohdalla näin olisi, vain että voi olla yksi mahdollinen vaihtoehto. Jos oma kaverini olisi tälläinen, laittaisin varmaan ajan myötä estoon tms. mutta lähisukulaisen kanssa tämä on hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me menimme kerran kutsuttuina lapsiperheeseen kylään. Koti oli sotkuinen, juuri töistä palannut isä lasten kanssa syomässä hernekeittoa ruokapöydän ääressä. Kysyttiin kyllä meiltäkin halutaanko hernekeittoa. Pari tuntia siinä ihmeteltiin perheen arkitouhuja, kunnes emäntä keitti meille kahvit, mukeista tarjottiin ilman mitään kahvileipää. Ihmetytti kyllä kovasti ihan erilaiseen vierailukulttuuriin kasvaneena, miksi ihmeessä meidät oli kutsuttu. Itsebkyllä pikkuisen enemmän satsataan hommaan, jos joku varta vasten kutsutaan.
Siivottuun kotiin saavat vieraat tulla ja tarjoilut on mietitty, milloin rennommin, milloin juhlavammin, ja vieraat ovat keskipisteenä kun seurustellaan ja nautitaan tarjoiluista.
Mutta oli siis arki-ilta? Musta aika normaali kuvio, että kutsutaan vaan, ruokaa saa jos haluaa. Ei tarvitse erikseen pönöttää sohvalla, voidaan touhuta arkihommia yhdessä. Tällaiset vierailut on musta parhaita, sekä itse vieraana että emäntänä ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä ihan vastaa ap:n kokemusta. Olin muuttanut pois paikkakunnalta ja paras ystäväni vieraili luonani ja minä vuorostani hänen luonaan aika usein. Pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimitse, kun emme tavanneet fyysisesti. Kerran soitin hänelle ja juttelimme kuulumisia, kun hän yhtäkkiä sanoi, että tytär tuli kotiin ja lopetti puhelun siltä istumalta mitään muuta sanomatta. Soitin muutaman viikon kuluttua hänelle, niin hän oli estänyt minut, eikä puhelu mennyt läpi. Tästä on nyt muutama vuosi, enkä ole kuullut hänestä mitään, enkä ole itsekään yrittänyt ottaa yhteyttä, koska blokkasi minut. Selvennykseksi, että tytär oli jo 20 + iältään, ettei mikään pikkulikka, joka olisi tarvinnut äitiä akuutisti. Mietityttää moinen käytös, olimme naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta. 🤔
Yksi vaihtoehto voi olla esim. että puhelun kulku on mennyt siten, että sinä puhut 99% ajasta. Itselläni on kokemus tälläisestä lähisukulaiseni kanssa. Puhelun alussa saattaa kysästä kuulumisia, jonka jälkee alkaa monologi, jota kestäisi helposti tunnin, ellen itse sanoisi että nyt pitää lopettaa. Usein joutuu vielä sanomaan painokkaammin uudestaan, että nyt pitää lopettaa.
Onneksi puhelut ei ole joka päiväisiä, tai joutuisin jättäämään kokonaan vastaamatta, tai lopettamaan puhelua jo minuutin parin jälkeen.
Yhtä hyvin voisi olla hakkaava ja mustasukkainen puoliso joka haluaa eristää ystävistä ja sukulaisista. Jos luuri menee tuosta vaan kiinni ja on estetty niin kuulostaa vähän muulta kuin siltä että ei saa suustaan ulos että haluaa puhua lyhyempiä puheluita...
Matkustimme joskus liki 700 km, ihan kutsuttuina, mutta perillä oli emännällä lähinnä hapanta naamaa. Häipyi kesken kyläilyn marjoja poimimaan, ei voinut poimiminen kuulemma odottaa yhtään. 😂 Palasimme 700 km takaisin paljon nopeammin kuin ajattelimme.
On saanut anteeksi. Varsinkin, kun ei enää kuulu sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä ihan vastaa ap:n kokemusta. Olin muuttanut pois paikkakunnalta ja paras ystäväni vieraili luonani ja minä vuorostani hänen luonaan aika usein. Pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimitse, kun emme tavanneet fyysisesti. Kerran soitin hänelle ja juttelimme kuulumisia, kun hän yhtäkkiä sanoi, että tytär tuli kotiin ja lopetti puhelun siltä istumalta mitään muuta sanomatta. Soitin muutaman viikon kuluttua hänelle, niin hän oli estänyt minut, eikä puhelu mennyt läpi. Tästä on nyt muutama vuosi, enkä ole kuullut hänestä mitään, enkä ole itsekään yrittänyt ottaa yhteyttä, koska blokkasi minut. Selvennykseksi, että tytär oli jo 20 + iältään, ettei mikään pikkulikka, joka olisi tarvinnut äitiä akuutisti. Mietityttää moinen käytös, olimme naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta. 🤔
Yksi vaihtoehto voi olla esim. että puhelun kulku on mennyt siten, että sinä puhut 99% ajasta. Itselläni on kokemus tälläisestä lähisukulaiseni kanssa. Puhelun alussa saattaa kysästä kuulumisia, jonka jälkee alkaa monologi, jota kestäisi helposti tunnin, ellen itse sanoisi että nyt pitää lopettaa. Usein joutuu vielä sanomaan painokkaammin uudestaan, että nyt pitää lopettaa.
Onneksi puhelut ei ole joka päiväisiä, tai joutuisin jättäämään kokonaan vastaamatta, tai lopettamaan puhelua jo minuutin parin jälkeen.
Yhtä hyvin voisi olla hakkaava ja mustasukkainen puoliso joka haluaa eristää ystävistä ja sukulaisista. Jos luuri menee tuosta vaan kiinni ja on estetty niin kuulostaa vähän muulta kuin siltä että ei saa suustaan ulos että haluaa puhua lyhyempiä puheluita...
Totta tuokin. Kirjoittajan mukaan he olivat olleet naapureita ja ystäviä yli 30 vuotta, jolloin kyseessä olisi luultavasti jokin tuoreempi kumppani, kuin pitkäaikainen, jos ystävä alkaisi yhtäkkiä pelkäämään omaa puolisoaan niin kovasti, ettei puhelimessa uskaltaisi enää puhua.
Ystävä kutsui mut grillijuhliinsa. Oli sitten ihmeissään ja harmissaan, kun minulla ei ollutkaan kasvomaalaustarvikkeita mukana. Kävi ilmi, että minua ei ollutkaan kutsuttu vieraaksi oman itseni takia, vaan tekemään lapsille kasvomaalauksia. Ystävä vain oli unohtanut mainita asiasta ja pyytää ottamaan maalaustarvikkeet mukaan. Ei peitellyt pettymystään ja ihmetteli, miksen ollut sanomattakin tajunnut ottaa tarvikkeita mukaan.
Nämä on kyllä han karmeita tapauksia, kaikki. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Oih, mulle tuli ihan fyysisestikin tosi paha olo sinun ja sukulaissedän vuoksi. Kuulostaa tosi ikävältä. Haleja sinulle, olet varmaan omakohtaisestikin joutunut lapsena kärsimään tuosta vanhempiesi tylystä puolesta.