Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, mentiin perheenä - sovittuna aikana, sovittuna päivänä - kylään äidin nuoruuden kaverin luokse, parin sadan kilometrin päähän. Aika oli ihan selkeästi sovittu, moneen kertaan varmistettu, kaveri oli vierailusta ilmeisen innoissaan, oli itse kutsunut katsomaan uutta kotiaan. No, kun saavuttiin paikalle, siellä ei ollut ketään kotona. Tai ainakaan kukaan ei tullut ovelle avaamaan. Autoakaan ei ollut pihassa. Ajateltiin, että ehkä tämä perhe oli lähtenyt pikaisesti hakemaan kaupasta jotain, tms. joten odoteltiin siellä pitkä tovi. Ketään ei ilmestynyt paikalle. Lopulta lähdettiin ravintolan kautta kotiinpäin ajamaan. Tämä oli aikana ennen kännyköitä, 90-luvun alussa, joten ei voitu tekstailla ja soitellakaan kyseiselle kaverille. Äiti kävi kyllä muistaakseni jostakin naapurista kysymässä, ovatko he tietoisia, onko tässä talossa kaikki ok kun eivät ole paikalla vaikka piti olla.
Omituisemmaksi juttu kävi vielä jälkeenpäin, kun kaveri katkaisi välit äitiini ilman mitään selitystä. Siis ei ollut kyse siitä, että kaveri olisi jotenkin selittämättömästi kad o n nut maan päältä; yhteisten tuttavien mukaan hänellä meni ihan hyvin, ja on tietääkseni edelleenkin el o s sa. Eikä ole kyse siitä, että äitini olisi jotenkin suuttunut turhasta reissusta. Kuulin itse vieressä, kun äiti yritti ihmeissään soitella illalla kaverille, että onko kaikki ok. Mies vastasi puhelimeen, nainen ei suostunut tulemaan puhelimeen. Äiti yritti vielä monta kertaa soittaa myöhemmin ja lähetti kaverille kirjeenkin. Ei mitään vastausta. Lopulta äitini luovutti. Kyllä sen tajuaa, kun ei toinen halua enää pitää yhteyttä.
En kyllä ole ikinä keksinyt, mitä tuossa oikein tapahtui.
Veikkaan että tässä tais olla aikuisilla menneet sängyt vähän sekaisin jossain kohtaa.
Jos ymmärrän oikein, mitä vihjaat, niin muuten ymmärrettävä teoria, mutta tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun kukaan meistä - äitini mukaanlukien - olisi tavannut kaverin uuden miehen, jonka kanssa oli siis muuttanut tuohon uuteen taloon. Kaveri asui ennen tätä monen sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulla, ja äitini kanssa olivat olleet tiiviisti puhelimitse yhteyksissä, mutta eivät tavanneet pitkään aikaan. Lapsia naisella oli edellisestä avioliitosta, mutta nykyinen mies oli tuore.
Yhden yön pano selvästi. Sattuuhan näitä.
Luulen, että uusi mies ei halunnutkaan teitä kylään, ehkä mustasukkainen ja vähän outo ja kielsi vaimoltaan seurustelun entisten ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on koettu. Yhden kerran, mutta sekin kerta palaa aina vaan mieleen, vaikka siitäkin on jo yli 10 vuotta.
Lähtökohtana oli, että tuttavapariskunta pyytämällä pyysi minua kylään isoon lomahuoneistoonsa, kun sattui olemaan lähellä mieheni vuosittaista messumatkakaupunkia.
Tulisit nyt kun olisitte sitten kumpikin täällä ja voitaisiin sitten vaikka lähteä yhdessä risteilemään Miamista.
Kun tarpeeksi monta vuotta olivat kutsuneet sanoi mieheni, että olisi noloa, jos emme nyt joskus ottaisi ystävällistä kutsua vastaan.
Oli kyllä jo ennen sinne menoa sellainen ilkeä tunne vatsanpohjassa.
Mutta kun kerta mieskin oli sitä mieltä, että sinne vaan, niin melkeinpä pakotin itseni mukaan matkalle.
Ei olisi oikein ollut rahaakaan tuhlattavaksi, mutta se on taas toinen juttu.
Kyselin vielä, olisiko toiveita Suomesta. Ja niitähän oli. Matkalaukku oli täynnä lakua ja suklaata ja pyysivät vielä kolme juuri sinä syksynä ilmestynyttä elämäkertaa tuliaiseksi (ne ovat muuten tosi kalliita vasta ilmestyneinä) - ai joo, ja voisitko tuoda vielä kaikki naistenlehdet mukanasi. Ja Tekniikan maailman ja Suomen Kuvalehtden. Voi niitä olla useammaltakin viikolta. Ja tietenkin viimeiset Iltalehti ja Iltasanomat.
Sitten soittivat vielä edellisenä päivänä että sopisiko kuitenkin että tilaat itsellesi kuljetuksen lentokentältä kun lentokin tulee vasta yhdeksältä illalla. Emme viitsisi lähteä ajamaan pimeällä.
No sitten olinkin perillä.
Illalla vielä kysyttiin mitä olin ajatellut tekeväni seuraavana päivänä, he kun ovat tottuneet lähtemään kahdestaan koko aamupäivän kestävälle kävelylle.
Toivotin hyvää aamupäivää ja sanoin että ehkä nukun tai sitten menen kävelemään rannalle.
No parempi että menet rannalle kun emme me jätä vieraita yksin kotiin.
Jättivät sitten yksin rannalle.
Olin siellä kaksi yötä ja sanoin, että siirryn nyt hotelliin, kun on muita treffejä (joita ei ollut, mutta alkoi tuntua inhottavalta).
Halusivat sitten kuitenkin vielä viedä minut paikkakunnan kalliiseen ravintolaan. Kutsuivat mukaan poikansa (joka ei asunut heidän kanssaan) ja ruokailun aikana selvisi, että minun tulee maksaa lasku.
Kiitokseksi siitä, että olin saanut yöpyä heillä.
Vaikken itseäni ollut sinne kutsunutkaan.
Tämä oli elämäni kalleimpia matkoja ja epämiellyttävyydessään huippua.
Kesti hetken, ennenkuin sain kerrottua kaikki yksityiskohdat miehelleni, joka ihmetteli, miksen ollut enää näiden kivojen tuttujen luona.
Tulee mieleen, että avaisin suuni jo tällä elämäkokemuksella. Nuorempana olisin niellyt kitkerää kalkkia, mutta en suostuisi enää tuollaiseen kohteluun.
Kalkki on juoma-astia, katkera kalkki viittaa sen sisältöön.
Et olisi viitsinyt itseäsi vaivata. Tällä palstalla on pari kirjoittamatonta sääntöä. Et saa oikaista, neuvoa, sivistää etkä korjata, jos ei ole pyydetty. Se on rumaa.
Saat sen sijaan irvistellä ja pilkata palstan lukihäiriöisiä, jos siltä tuntuu. Se on asiallista.
jo on mielikuvitusystäviä, omituisia otuksia. ei me jakeluun- onhan kalenterit, yms keksitty ja vierasvara säilyy pakastimessa. yllärien varalta. minun ystävät ovat pysyneet kehissä jo monta vuotta, ja m eillä on ollut aina kivaa, ja se johtuu tahdosta.
Mun äiti tulee aina liian aikaisin paikalle. Vaikka kuinka olisi sovittu, että tule klo 14, että ruoka on silloin valmis, niin hän on viimeistään klo 13 paikalla. Sehän ei haittaisi, jos hän osallistuisi sitten jotenkin ruoan valmistukseen tai sitten istuisi keittiössä ja juttelisi, mutta hänelle pitää pitää seuraa. Jos ei pidä, niin sitten alkaa huokailu, "mitä mä nyt tässä voin tehdä (mutta auttaa ei tietenkään voi)", "joudunko mä nyt tässä yksin olemaan" , ja iso marttyyrikohtaus. Sivullisen on helppo sanoa, että jätä se istumaan olkkariin, mutta mun äiti on maailmanmestari manipuloinnissa ja marttyroinnissa. Paras tempaus siltä oli se, kun veli meni naimisiin, häät olivat pienet, ja sopimus oli, että äiti tulee veljen ja avovaimon kotiin, josta sitten jatketaan yhdessä matkaa maistraattiin. Äiti vakuutti, että tämä on hyvä ja hän tulee sitten klo 14. Veli vielä painotti, että tulethan vasta sitten klo 14, koska avovaimo ja avovaimon äiti (joka tuli kaukaa) pukeutuvat heillä kotona, ja hän toivoi heille rauhaa hääpuku- ja kampausvalmisteluihin. No mitä tekee äiti, tulee lähes kaksi tuntia etukäteen, tuo mukanaan hänelle ylijääneitä puutarhatarvikkeita, joista oli sovittu, että veli hakee ne seuraavalla viikolla. Tietenkin niitä olisi sitten pitänyt alkaa heti purkaa autosta pois ja kantaa pihavajaan, ja kas kun ei koekäyttää - häävaatteet päällä!
törppöontörppö kirjoitti:
Mun äiti tulee aina liian aikaisin paikalle. Vaikka kuinka olisi sovittu, että tule klo 14, että ruoka on silloin valmis, niin hän on viimeistään klo 13 paikalla. Sehän ei haittaisi, jos hän osallistuisi sitten jotenkin ruoan valmistukseen tai sitten istuisi keittiössä ja juttelisi, mutta hänelle pitää pitää seuraa. Jos ei pidä, niin sitten alkaa huokailu, "mitä mä nyt tässä voin tehdä (mutta auttaa ei tietenkään voi)", "joudunko mä nyt tässä yksin olemaan" , ja iso marttyyrikohtaus. Sivullisen on helppo sanoa, että jätä se istumaan olkkariin, mutta mun äiti on maailmanmestari manipuloinnissa ja marttyroinnissa. Paras tempaus siltä oli se, kun veli meni naimisiin, häät olivat pienet, ja sopimus oli, että äiti tulee veljen ja avovaimon kotiin, josta sitten jatketaan yhdessä matkaa maistraattiin. Äiti vakuutti, että tämä on hyvä ja hän tulee sitten klo 14. Veli vielä painotti, että tulethan vasta sitten klo 14, koska avovaimo ja avovaimon äiti (joka tuli kaukaa) pukeutuvat heillä kotona, ja hän toivoi heille rauhaa hääpuku- ja kampausvalmisteluihin. No mitä tekee äiti, tulee lähes kaksi tuntia etukäteen, tuo mukanaan hänelle ylijääneitä puutarhatarvikkeita, joista oli sovittu, että veli hakee ne seuraavalla viikolla. Tietenkin niitä olisi sitten pitänyt alkaa heti purkaa autosta pois ja kantaa pihavajaan, ja kas kun ei koekäyttää - häävaatteet päällä!
Näin toimii myös minun äitini. Olen jo pari vuotta kutsunut hänet tunnin myöhässä, jolloin hän siis tulee suunnilleen samaan aikaan kuin muutkin kutsutut. Sisaruksilleni olen kertonut tästä joten eivät möläytä äidille juhlien "oikeaa" alkamisaikaa. Saa nähdä miten selvitään tulevista ristiäisistä, sinne kun on vaikea kutsua tunnin myöhässä - äiti varmaan tajuaisi että pappi alkaa pälättää liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni pyysi minut päiväkahville kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Ajoin mikkelistä juvalle mukanani kukkia ja kahvipaketti. Ystäväni työnsi kukat lavuaariin edes ottamatta niitä pois muovista ja alkoi vihaisen oloisena keittää kahvia, tukka oli sekaisin ja päällä aamutakki kuin olisi juuri herännyt. Varmistelin että olihan puhe ollut tästä sunnuntaista ja iltapäivästä, oli kuulemma, Tunsin silti oloni erittäin ei-toivotuksi. Koetin kysellä onhan kaikki hyvin, sitten yleistä small talkia mutta ystäväni tuntui vain ärsyyntyvän kaikesta mitä sanoin. Lopulta paineli makuuhuoneeseen ja pamautti oven perästä kiinni! Tulkitsin tämän poistumiskäskyksi, pesin kahvimukini ja lähdin. Ihmettelin hetken juvan kirkonkylää ja aloitin sitten kotimatkan.
Kotona huomasin ystäväni poistaneen minut Facebookissa kavereistaan. Lähetin testiviestin että jos olen tehnyt jotain pahaa saa kertoa suoraan minulle, vastausta ei tekstariini koskaan tullut. En enää koskaan kuullut tästä henkilöstä. Vielä 10 vuotta myöhemminkin mietin että mitähän vi""tua?
Taisi olla onni onnettomuudessa, että pääsit eroon tuollaisesta ihmisestä. Aistin erittäin vaikean persoonan.
Lueskelin ketjua ja ihmeen monella on outoa käytöstä ja kohtelua kylässä, mutta kylässä käydään yhä sitkeästi, jopa vuosiakymmeniä, miksi ihmeessä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja ihmisiä riittää. Olimme mieheni kanssa erään pariskunnan kanssa hyviä ystäviä. Tai niin ainakin luulin.Tavattiin useinja oltiin ihan normaalisti. Kerran siellä kyläillessämme rouva sanoi, että oltiin ennen ystäviä. Niin ilmeisesti ei sitten enää oltu. Eipä sen jälkeen käyty kylässä, kun ei kerran oltu enää ystäviä. Parikunnan mieheltä tuli sitten viesti, että eikö enää pidetäkään yhteyttä. Tarvitsi ilmeisesti miestäni tekemään omakotitaloonsa ilmaiia sähkötöitä. Ei vastattu viestiin millään tavlla. Kun ei enää oltu kerran ystäviäkään. Syynä tähän käytöksen oli ilmeisesti entisten työkaverien juorut , jotk a olivat myrkyttäneet entisten ystävien mielet. Eipä kiinnosta olla yhteydessä ihmisiin, johon uppoaa ilkeämieliset juorut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni pyysi minut päiväkahville kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Ajoin mikkelistä juvalle mukanani kukkia ja kahvipaketti. Ystäväni työnsi kukat lavuaariin edes ottamatta niitä pois muovista ja alkoi vihaisen oloisena keittää kahvia, tukka oli sekaisin ja päällä aamutakki kuin olisi juuri herännyt. Varmistelin että olihan puhe ollut tästä sunnuntaista ja iltapäivästä, oli kuulemma, Tunsin silti oloni erittäin ei-toivotuksi. Koetin kysellä onhan kaikki hyvin, sitten yleistä small talkia mutta ystäväni tuntui vain ärsyyntyvän kaikesta mitä sanoin. Lopulta paineli makuuhuoneeseen ja pamautti oven perästä kiinni! Tulkitsin tämän poistumiskäskyksi, pesin kahvimukini ja lähdin. Ihmettelin hetken juvan kirkonkylää ja aloitin sitten kotimatkan.
Kotona huomasin ystäväni poistaneen minut Facebookissa kavereistaan. Lähetin testiviestin että jos olen tehnyt jotain pahaa saa kertoa suoraan minulle, vastausta ei tekstariini koskaan tullut. En enää koskaan kuullut tästä henkilöstä. Vielä 10 vuotta myöhemminkin mietin että mitähän vi""tua?
Taisi olla onni onnettomuudessa, että pääsit eroon tuollaisesta ihmisestä. Aistin erittäin vaikean persoonan.
Näitä mielisairaita on paljon Suomessa,jotenkin tuli mieleen tuosta tapauksessa että yritti saada turhan riidan aikaiseksi jonka varjolla katkaisisi välit mutta koska ei keksinyt mitään syytä niin päätti sit osoittaa tuolla tavalla mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina eräs ranskalainen silloinen kaverini kutsui minut luokseen syömään. Menin sovittuna aikana todella nälkäisenä paikalle ja kuulin jo rappukäytävään kun jutteli sisällä toisen ranskalaisen kanssa. Kun soitin ovikelloa, molemmat menivät aivan hiljaiseksi eivätkä avanneet ovea. Soitin useamman kerran, mutta eivät tulleet tosiaankaan avaamaan. Satummalta paikalle tuli kutsun lähettäneen tytön kämppis ja pääsin samalla sisälle asunttoon. Siellä tyttö silmät kirkkaina väitti, että eivät olleet kuulleet mitään. Myöskään sovittua ruokaa ei ollut ja tarjosi sitten vain hieman tähteeksi jäänyttä kylmää spagettia ilman kastiketta. Kun hieman ihmettelin asiaa, niin kaivoi ketsuppipullon jääkaapista kastikkeeksi. Kaiken huipuksi oli päivänselvää, että tytöt olivat syöneet kunnon aterian vain hieman ennen saapumistani, siitä oli merkkejä tiskipöydällä. Voin sanoa, että tähän katkesi meidän 'ystävyytemme'.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina eräs ranskalainen silloinen kaverini kutsui minut luokseen syömään. Menin sovittuna aikana todella nälkäisenä paikalle ja kuulin jo rappukäytävään kun jutteli sisällä toisen ranskalaisen kanssa. Kun soitin ovikelloa, molemmat menivät aivan hiljaiseksi eivätkä avanneet ovea. Soitin useamman kerran, mutta eivät tulleet tosiaankaan avaamaan. Satummalta paikalle tuli kutsun lähettäneen tytön kämppis ja pääsin samalla sisälle asunttoon. Siellä tyttö silmät kirkkaina väitti, että eivät olleet kuulleet mitään. Myöskään sovittua ruokaa ei ollut ja tarjosi sitten vain hieman tähteeksi jäänyttä kylmää spagettia ilman kastiketta. Kun hieman ihmettelin asiaa, niin kaivoi ketsuppipullon jääkaapista kastikkeeksi. Kaiken huipuksi oli päivänselvää, että tytöt olivat syöneet kunnon aterian vain hieman ennen saapumistani, siitä oli merkkejä tiskipöydällä. Voin sanoa, että tähän katkesi meidän 'ystävyytemme'.
Tässä varmaan kulttuuritörmäys tapahtunut. Ranskassa joskus kutsut kuivuu kokoon. Sovitaan, että nähdään, ja sitten kun h-hetki lähestyy, kumpikaan osapuoli ei muistuttele asiasta eikä sitten saavukaan paikalle. Arvaan siis kirjoitetun perusteella, että kutsu oli esitetty ainakin viikkoa paria aikaisemmin eikä siitä ollut sen koommin puhuttu. Suomalaisellehan on ihan normaalia, että kun on kutsuttu, on kutsuttu, mutta ranskalaiset varmistavat vielä päivää paria ennen, että tapaaminen on vielä voimassa. Kaverisi oli varmaan yksinkertaisesti unohtanut kutsun. Ei silti vähennä ollenkaan sen moukkamaisuutta, että ei tulla avaamaan ja tarjoillaan pelkkää spagettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuonna lapseni piti tehdä esitelmä luokkakaverinsa kanssa ja heidän oli tarkoitus valmistella sitä kaverin kotona. Sovittuna aikana seisoimme kaverin oven takana, ja silloin lapsi osoitti tielle ja sanoi minulle, että kaveri oli äitinsä kanssa siellä menossa. Näin tosiaan olikin ja kaverin äiti kääntyi juuri silloin ja näki meidät. Hän oli liian kaukana voidakseen huutamalla selittää, mutta eleillä teki selväksi, että heillä oli kiire, ja pyysi meitä odottamaan. Seisoimme oven takana sitten parikymmentä minuuttia, ja takaisin tullessaan tämä äiti selitti jotain epämääräistä, että oli pakko äkkiä käydä hakemassa joku juttu. En ollut kovin avoin ystävystymään sillä hetkellä.
Jos sopii omaan kotiinsa tapaamisen, voisi yrittää olla paikalla. Jos tulee odottamaton meno, voisi ilmoittaa. Jos näkee, että toinen odottaa, voisi selittää asian ja yrittää löytää ratkaisun, ettei toisen tarvitse odottaa suljetun oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on koettu. Yhden kerran, mutta sekin kerta palaa aina vaan mieleen, vaikka siitäkin on jo yli 10 vuotta.
Lähtökohtana oli, että tuttavapariskunta pyytämällä pyysi minua kylään isoon lomahuoneistoonsa, kun sattui olemaan lähellä mieheni vuosittaista messumatkakaupunkia.
Tulisit nyt kun olisitte sitten kumpikin täällä ja voitaisiin sitten vaikka lähteä yhdessä risteilemään Miamista.
Kun tarpeeksi monta vuotta olivat kutsuneet sanoi mieheni, että olisi noloa, jos emme nyt joskus ottaisi ystävällistä kutsua vastaan.
Oli kyllä jo ennen sinne menoa sellainen ilkeä tunne vatsanpohjassa.
Mutta kun kerta mieskin oli sitä mieltä, että sinne vaan, niin melkeinpä pakotin itseni mukaan matkalle.
Ei olisi oikein ollut rahaakaan tuhlattavaksi, mutta se on taas toinen juttu.
Kyselin vielä, olisiko toiveita Suomesta. Ja niitähän oli. Matkalaukku oli täynnä lakua ja suklaata ja pyysivät vielä kolme juuri sinä syksynä ilmestynyttä elämäkertaa tuliaiseksi (ne ovat muuten tosi kalliita vasta ilmestyneinä) - ai joo, ja voisitko tuoda vielä kaikki naistenlehdet mukanasi. Ja Tekniikan maailman ja Suomen Kuvalehtden. Voi niitä olla useammaltakin viikolta. Ja tietenkin viimeiset Iltalehti ja Iltasanomat.
Sitten soittivat vielä edellisenä päivänä että sopisiko kuitenkin että tilaat itsellesi kuljetuksen lentokentältä kun lentokin tulee vasta yhdeksältä illalla. Emme viitsisi lähteä ajamaan pimeällä.
No sitten olinkin perillä.
Illalla vielä kysyttiin mitä olin ajatellut tekeväni seuraavana päivänä, he kun ovat tottuneet lähtemään kahdestaan koko aamupäivän kestävälle kävelylle.
Toivotin hyvää aamupäivää ja sanoin että ehkä nukun tai sitten menen kävelemään rannalle.
No parempi että menet rannalle kun emme me jätä vieraita yksin kotiin.
Jättivät sitten yksin rannalle.
Olin siellä kaksi yötä ja sanoin, että siirryn nyt hotelliin, kun on muita treffejä (joita ei ollut, mutta alkoi tuntua inhottavalta).
Halusivat sitten kuitenkin vielä viedä minut paikkakunnan kalliiseen ravintolaan. Kutsuivat mukaan poikansa (joka ei asunut heidän kanssaan) ja ruokailun aikana selvisi, että minun tulee maksaa lasku.
Kiitokseksi siitä, että olin saanut yöpyä heillä.
Vaikken itseäni ollut sinne kutsunutkaan.
Tämä oli elämäni kalleimpia matkoja ja epämiellyttävyydessään huippua.
Kesti hetken, ennenkuin sain kerrottua kaikki yksityiskohdat miehelleni, joka ihmetteli, miksen ollut enää näiden kivojen tuttujen luona.
Tässä on jo omaakin tyhmyyttä mukana.
Kerrotko pliis, mitä tyhmää tein. Taidan olla niin tyhmä, etten oikein saanut koppia.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
törppöontörppö kirjoitti:
Mun äiti tulee aina liian aikaisin paikalle. Vaikka kuinka olisi sovittu, että tule klo 14, että ruoka on silloin valmis, niin hän on viimeistään klo 13 paikalla. Sehän ei haittaisi, jos hän osallistuisi sitten jotenkin ruoan valmistukseen tai sitten istuisi keittiössä ja juttelisi, mutta hänelle pitää pitää seuraa. Jos ei pidä, niin sitten alkaa huokailu, "mitä mä nyt tässä voin tehdä (mutta auttaa ei tietenkään voi)", "joudunko mä nyt tässä yksin olemaan" , ja iso marttyyrikohtaus. Sivullisen on helppo sanoa, että jätä se istumaan olkkariin, mutta mun äiti on maailmanmestari manipuloinnissa ja marttyroinnissa. Paras tempaus siltä oli se, kun veli meni naimisiin, häät olivat pienet, ja sopimus oli, että äiti tulee veljen ja avovaimon kotiin, josta sitten jatketaan yhdessä matkaa maistraattiin. Äiti vakuutti, että tämä on hyvä ja hän tulee sitten klo 14. Veli vielä painotti, että tulethan vasta sitten klo 14, koska avovaimo ja avovaimon äiti (joka tuli kaukaa) pukeutuvat heillä kotona, ja hän toivoi heille rauhaa hääpuku- ja kampausvalmisteluihin. No mitä tekee äiti, tulee lähes kaksi tuntia etukäteen, tuo mukanaan hänelle ylijääneitä puutarhatarvikkeita, joista oli sovittu, että veli hakee ne seuraavalla viikolla. Tietenkin niitä olisi sitten pitänyt alkaa heti purkaa autosta pois ja kantaa pihavajaan, ja kas kun ei koekäyttää - häävaatteet päällä!
Mun anoppi tekee tätä, haluaa olla aina ensimmäinen vieras ja paskantärkeenä purjehtii paikalle kuin arvovaltaisin kutsuvieras.
Siksipä olen alkanut ilmoittaa anopille eri ajan kuin muille.
Jos kutsut alkavat klo 13, anopille ilmoitan klo 16. Viimeksi oli selvästi närkästynyt, kun kaikki olikin valmista ja vieraita paikalla hänen saapuessaan jo klo 14 .
Tee samoin äitis kanssa, toimii!
Vierailija kirjoitti:
Äitini on outo emäntä :D Hän ei pysähdy hetkeksikään juttelemaan vaan siivoaa tai nyppii pihaa. Jos istuu niin katsoo ohjelmiaan ja silloin ei saa puhua. Kerran lähdin vaan menemään ja 2h lähdöstäni vasta huomasi sen
Jotkut tekevät tuota myös loukatakseen aivan tarkoituksella, niin kieroutunutta ja sairasta kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käynyt useasti erikoisia erään tuttavaperheen kanssa. Meidät on esim kutsuttu kylään kunnes pihalla meille on selvinnyt ettemme voikaan mennä kylään. Lapset ovat olleet ihmeissään ja pettyneitä. Samoin isäntäväki tai toinen heistä saattaa tehdä kyläillessämme omiaan, esim olla koko päivän poissa naapurissa. Paljon muitakin tällaisia, joita olemme katsoneet läpi sormien koska kuitenkin pidämme heistä ja olemme tunteneet hyvin pitkään. Toisaalta ovat selvästi herkkiä kritiikille, joten pidämme vain vähemmän yhteyksiä, mutta emme halua katkaista välejä.
Taidatte olla ylikilttejä tai vielä omituisempia kuin nuo sekoystävänne.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin ketjua ja ihmeen monella on outoa käytöstä ja kohtelua kylässä, mutta kylässä käydään yhä sitkeästi, jopa vuosiakymmeniä, miksi ihmeessä??
Masokismia: ihanaa saada piiskaa tavalla tai toisella, aah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina eräs ranskalainen silloinen kaverini kutsui minut luokseen syömään. Menin sovittuna aikana todella nälkäisenä paikalle ja kuulin jo rappukäytävään kun jutteli sisällä toisen ranskalaisen kanssa. Kun soitin ovikelloa, molemmat menivät aivan hiljaiseksi eivätkä avanneet ovea. Soitin useamman kerran, mutta eivät tulleet tosiaankaan avaamaan. Satummalta paikalle tuli kutsun lähettäneen tytön kämppis ja pääsin samalla sisälle asunttoon. Siellä tyttö silmät kirkkaina väitti, että eivät olleet kuulleet mitään. Myöskään sovittua ruokaa ei ollut ja tarjosi sitten vain hieman tähteeksi jäänyttä kylmää spagettia ilman kastiketta. Kun hieman ihmettelin asiaa, niin kaivoi ketsuppipullon jääkaapista kastikkeeksi. Kaiken huipuksi oli päivänselvää, että tytöt olivat syöneet kunnon aterian vain hieman ennen saapumistani, siitä oli merkkejä tiskipöydällä. Voin sanoa, että tähän katkesi meidän 'ystävyytemme'.
Tässä varmaan kulttuuritörmäys tapahtunut. Ranskassa joskus kutsut kuivuu kokoon. Sovitaan, että nähdään, ja sitten kun h-hetki lähestyy, kumpikaan osapuoli ei muistuttele asiasta eikä sitten saavukaan paikalle. Arvaan siis kirjoitetun perusteella, että kutsu oli esitetty ainakin viikkoa paria aikaisemmin eikä siitä ollut sen koommin puhuttu. Suomalaisellehan on ihan normaalia, että kun on kutsuttu, on kutsuttu, mutta ranskalaiset varmistavat vielä päivää paria ennen, että tapaaminen on vielä voimassa. Kaverisi oli varmaan yksinkertaisesti unohtanut kutsun. Ei silti vähennä ollenkaan sen moukkamaisuutta, että ei tulla avaamaan ja tarjoillaan pelkkää spagettia.
Oli vain paria päivää aiemmin erikseen soittanut ja kutsunut. Tyttö oli kyllä muutenkin hyvin 'ranskalainen' kertoi mm. käyvänsä vain miesgynekologilla, koska miehen mielestä nainen (lue hän) on aina kaunis, mutta naisgyne taas vertaisi itseään muihin naisiin (lue häneen). Sori meni aika OF.
Ex-miehen naispuolinen kaveri kutsui Ex-miehen ja meidän yhteiset lapset aina kaikkiin juhliin. Toiveena kutsussa oli että minä jäisin juhlista pois sillä syyllä ettei juhliin mahtuisi tai tulisi liikaa väkeä. Tämä ei siis haitannutkaan koska en kyseisestä ihmisestä juurikaan pitänyt mutta onhan tuo vähän outo kutsu. Sainpahan omaa aikaa.
Muutaman kerran sitten kävinkin kylässä. Enemmän kuin hirveää oli katsella sen suurperheen eloa. Yritin silloista miestäni miellyttääkseni tulla juttuun tän naikkosen kanssa mutta jo asunnon paskaisuus ja lasten fyysinen kurittaminen ja niillä asioilla kehuminen sekä perheenisän raiskausepäily-yritys jonkun kaverinsa naisystävälle Sai pakokauhun valtaan. Mikään ei ollut parempaa kuin päästä kotimatkalle. Onneksi ei enää nykyisin tarvitse vierailla missään sellaisissa paikoissa joihin ei halua oikeasti edes mennä.
Alue: Aihe vapaa
Yhden yön pano selvästi. Sattuuhan näitä.