Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä, missä ongelma. Mikset itse voinut nousta sohvalta ja mennä sinne, missä talonväki? Ja jos oli jano, niin mikset sanonut, että hei, voinko ottaa lasin vettä, missä teillä onkaan lasit?

Jos lapsiperheellinen kutsuu lapsiperhettä kylään, niin kyllä ainakin itse odotan, että ollaan ihan rennosti vaan eikä mitenkään muodollisesti teekutsuilla.

Jos tämä oli kommentti aloitukseen, et ilmeisesti ollut lukenut vastaaviin heittoihin tulleita aloittajan vastauksia.

Ei tässä koko perhe ollut kylässä, vaan kyseessä oli nykykielellä sanottuna äiti-lapsi-leikkitreffit. Kun ollaan ensimmäistä kertaa jonkun naapurin kodissa kutsuttuna, on todella epäkohteliasta emännän jättää vieraat yksin, ei puhua heille, ei tarjota mitään, ei kutsua muualle kuin komentaa sohvalle istumaan. Kyseinen emäntä siis vetäytyi itse lapsensa kanssa seurasta pois. Ei noin toimita.

Jos tuo on mielestäsi  rentoa, minusta se on tökeröä. Mistään muodollisista teekutsuista ei ollut puhuttu, eikä sellaisia toivottu.

Yleensä näissä kotiäitien piireissä äidit tykkäävät keskenään jutella, ja lapset leikkivät yhdessä, ainakin osan ajasta.

Kylläpä tökerösti hoidettuja vierailuja riittää.

Minulle käynyt melko samalla lailla kuin ap:lle. Jäi kyllä mieleen pitkäksi aikaa.

Perhekahvilassa tutustuin aiemmin tänä vuonna ikäiseeni nuoreen äitiin. Viime viikolla vierailin ekaa kertaa hänen luonaan. Hänellä on pian 2-vuotta täyttävä lapsi. Malttoi (äiti siis) istua muutaman minuutin kanssani kahvipöydässä ja nosti sitten lapsensa pois syöttötuolista ja lähti sanaakaan sanomatta olohuoneeseen lukemaan tälle kirjaa. Itse en ollut ehtinyt siemaista kuin pari kertaa kahvimukistani, saati sitten syödä tarjottavaa pullaa. Kiihdytin kahvinjuonti- ja pullansyöntitahtiani ja siirryin äidin ja lapsen seuraksi olohuoneeseen.

Jonkin ajan kuluttua äiti siirtyi lapsensa kanssa keittiöön, puuhaili siellä jotakin. Istuin olohuoneessa nojatuolissa ja ajattelin, että tulevat kohta takaisin. Äiti ei sieltä keittiöstä minulle mitään jutellut, puhui vain lapselle. Istuttuani yksin olohuoneessa varrtin verrran, kävin keittiön ovella huikkaamassa, että lähden tästä kotiin päin ja äiti ihmetteli, miksi jo niin pian olen lähdössä pois.

Eilen tämä äiti soitti pitkän puhelun, jutteli niitä näitä ja sanoi miettineensä, että jos joskus saavat miehensä kanssa toisen lapsen, minusta tulisi tälle hyvä sylikummi.

Taitaa olla tätä nykyajan sukupolvea, ei osata enää seurustella oikeiden ihmisten kanssa, onnistuu vain somessa.  Jos kerran kutsutaan , paino sanalla kutsutaan  kylään, kyllä kutsujan nyt jotain pitää panostaa. En tarkoita ökytajoilua, voi olla vain kahvi/tee, keksi linjaa, mutta kyllä vieras/vieraat pitää huomioida, katsoa silmiin ja istua alas seurustelemaan ja kohtaamaan. Jos on taaperoita, siinä on hyvä hetki aloittaa se kanssakäymis koulutus myös näille muksuille. Eihän ne koskaan opi, jos eivät näe vanhempiensa esimerkkiä. Voi hyvät hyssykät sanon vaan.

Vähän sama juttu kävi meille: saatiin kutsu tuttavaperheen luokse grillaamaan. Ajettiin lähes tunnin matka heille ja matkalla soittelimme kysyäksemme mitä voisimme tuoda kaupasta. Vastaus oli, että ei tarvitse tuoda mitään, toinen heistä käy kaupassa kun olemme perillä. No pääsimme perille ja rouvan piti käydä kaupassa, niin hän katosikin pihahommiin ja mihin lie metsään useammaksi tunniksi. Emme olleet ostaneet kaupasta banaaneja ja muuta pikkuevästä kummempaa ja vaivaantuneena odottelimme koko pitkän illan, että emäntä lähtisi sinne kauppaan. Lapsille oli onneksi tarjota banaania ja pähkinöitä. Lopulta, hyvin monen tunnin päästä söimme isännän tarjoamia voileipiä ja juuri kun olimme lähdössä, saapui emäntä pihahommista - tuskin lähti enää sinä päivänä kauppaan. Autossa sitten ihmeteltiin, että tultiinkohan me jotenkin huonoon aikaan, että oli tosi outo juttu kun hehän nimenomaan kutsuivat meidät grillaamaan. Itselle jäi olo, että ei oltu tervetulleita lainkaan, ainakaan rouvan puolelta. Ei varmaan tule enää lähdettyä heille, vaikka kutsu kävisi. Käytöksen syy jäi kyllä mysteeriksi...

Vierailija kirjoitti:

Mentiin yhteen tuttavaperheeseen pitkästä aikaa vähän kauemmas kylään. Muuten oli kiva käynti, mutta rouva puhui jostain kamuistaan tyyliin se Satu on mun todella läheinen ystävä ja Hannan kanssa me ollaan todella paljon tekemisissä, ihana ihminen Olisiko vähempi hehkutus riittänyt, kun vanhat ystävät tulee pitkästä aikaa taipaleitten takaa kylään ?

Apua! Tämä voisin olla minä. Yritän puhua kauniisti muista ihmisistä ja se voisi tosiaan kuulostaa tuolta. Yritän viestittää sillä, että puhun kaikista vain hyvää "selän takana". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen tulee lapsensa kanssa kylään. Iistuu sohvalla tuntikausia, oikeasti tuntikausia. Ei keskustele, istuu vain. Tosi kiusallista. Tekisi mieli sanoa että kolme tuntia riittää kiitos.

Ei sano mitään? Outoa.

Mitäpä itse teit?

Yhdet ystävän Tupperware -kutsut on jäänyt mieleeni. Tuollaisissa oli kiva höpötellä ihmisten kanssa, uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa. Näillä kutsuilla kaikki muut olivat ystäväni työkavereita. En jutellut yhdenkään kanssa, en edes ystäväni, koska heillä oli ihan oma kuplansa. En voinut itse heittää mitään väliin, kun puhuivat työjuttujaan. Olikin viimeiset kutsut, missä olen ollut. En mitenkään traumatisoitunut, lähinnä olin huvittunut ystäväni tökeryydestä. Aina oppii ihmisistä uutta. Eipä kyllä oll tekemisissäkään enää. Itse olen emäntänä pitänyt huolen, että kaikki otetaan keskusteluun jollain tapaa mukaan, oli mikä tilaisuus hyvänsä. 

No, ihan ilmoittamatta pyörähdimme läpikulkumatkalla tuttavien luona. Ei kuulemma voitu kahvia keittää kun juuri oli tiskattu, eikä haluttu uutta tiskiä. Naurattaa vieläkin.

Mulle kävi kerran niin, että mä ja puolisoni olimme kutsuttuina viikonlopun viettoon ystäviemme luokse. Soitin ja kysyin edellisenä päivänä rouvalta mitä voisin tuoda tuliaiseksi. Hän kertoikin, että he ovat lähdössä mökille koska miehellä on stressiä ja että jos haluamme voimme kyllä mennä heidän kotiinsa yöpymään. Kertoisi missä on vara-avain. 

Samaisen rouvan kanssa olimme kerran sopineet menevämme yhdessä syömään. Olin odottanut ruokailua ja nälkäinen kuin susi. Hän sanoi tullessansa, että ei nyt lähdekään syömään koska miehen ruokaseura on perunut. 

Näitähän riittää tosiaan. Itse soitin kaverille edellisenä päivänä kysyen, sopiiko tulla tervehtimään. Asuttiin eri paikkakunnilla ja hän oli vieraillut usein myös minun luonani kysyen, että sopiiko tulla käymään.

Hänelle sopi ja menin tuliaisten kanssa. Häntä ei kiinnostanut jutella, keitellä kahvia eikä mitään, joten vaistottuani olevani ei-tervetullut, lähdin pois. Jos ei aikuinen ihminen osaa sanoa, että ei sovi tai kertoa, että haluaa peruuttaa tapaamisen, on se epäluotettavan ihmisen merkki.

Tilanteesi kuulostaa todella epämiellyttävältä ja kiusalliselta. On ymmärrettävää, että tunnet olleesi hämmentynyt ja vaivautunut. Vaikka kutsu olisi ollut ajoissa ja sinut olisi kutsuttu heidän kotiinsa, kohtelusi ei ollut toivotunlaista.

On mahdollista, että isäntäväellä oli jotain henkilökohtaista tai muuta syytä, joka vaikutti heidän käytökseensä. Joskus ihmiset voivat olla stressaantuneita tai häiriintyneitä, ja se voi heijastua heidän käyttäytymiseensä vieraiden kanssa.

Vaikka tilanteen selvittäminen voi olla hankalaa, oli rohkeaa, että otit asian puheeksi emännän kanssa. On sääli, että et saanut selitystä tai ymmärrystä tilanteelle. Joskus on parasta vain hyväksyä, että tilanne ei ollut toivottu ja jättää se taakse.

Vaikka tapahtuma oli epämiellyttävä, älä anna sen vaikuttaa omaan itsetuntoosi tai arvoosi. Kaikilla on joskus kiusallisia tai epämukavia tilanteita, mutta ne eivät määrittele sinua ihmisenä. On tärkeää keskittyä niihin ihmissuhteisiin, jotka ovat positiivisia ja tukevia sinulle.

Mulla oli, huom! Oli tällainen ystävä siis melkein 10v ajan. Ja siis tää ei ollut pelkästään kyläillessä vaan siis esim heidän lasten synttäreillä tai vaikka rippijuhlissa isäntäväki pelaili puhelimilla tai käsikonsoleilla tai jutteli jotain omiaan. Tarjottavaa siis yleensä kyllä sai ei siinä, mutta jotenkin se seurustelu ei ollut heidän juttu ja se oli jotenkin tosi vaivaannuttavaa. Lopulta laitoin välit poikki ja selitin kyllä miksi. Vielä usean vuoden päästä tämä ystävä on kysellyt perään ja selitellyt, että hän ei vaan osaa oikein seurustella. No, eipä ole mun ongelma

Ihan hirveitä tapauksia tosi paljon. Jotain on muuttunut meiningissä ja tunteehan sen ilmapiirissä.

Ylös siitä!

Lissää

up

Kaveri kutsui kylään ja lähti kesken vierailun yläkertaan puhumaan etukäteen sovittua työpuhelua yläkertaan. Eli siis tavallaan heitti mut ulos sillä tavalla. Olin ehtinyt olla siellä ehkä alle tunnin eikä ollut kertonut työpuhelusta mulle ennen vierailua.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli heti mieleen, että isäntäparilla oli riita käynnissä.

Mun vanhemmat aikanaan aina kutsui vieraat kylään todistamaan tappeluitaan. Sitten vielä vieraita kumpikin pyysi omalle puolelleen riitaa puolustamaan.