Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Käyttäjä39299 kirjoitti:

Ex-miehen naispuolinen kaveri kutsui Ex-miehen ja meidän yhteiset lapset aina kaikkiin juhliin. Toiveena kutsussa oli että minä jäisin juhlista pois sillä syyllä ettei juhliin mahtuisi tai tulisi liikaa väkeä. Tämä ei siis haitannutkaan koska en kyseisestä ihmisestä juurikaan pitänyt mutta onhan tuo vähän outo kutsu. Sainpahan omaa aikaa.

Muutaman kerran sitten kävinkin kylässä. Enemmän kuin hirveää oli katsella sen suurperheen eloa. Yritin silloista miestäni miellyttääkseni tulla juttuun tän naikkosen kanssa mutta jo asunnon paskaisuus ja lasten fyysinen kurittaminen ja niillä asioilla kehuminen sekä perheenisän raiskausepäily-yritys jonkun kaverinsa naisystävälle Sai pakokauhun valtaan. Mikään ei ollut parempaa kuin päästä kotimatkalle. Onneksi ei enää nykyisin tarvitse vierailla missään sellaisissa paikoissa joihin ei halua oikeasti edes mennä.

Tuota kai teit lasun tuosta lasten kurittamisesta?:o

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä on pari kertaa ollut tuollainen. Meillä pitkä välimatka, ja oletan että kertoisi jos ei haluaisikaan tavata.

Tulee tosi tyhmä fiilis itselle, kun menee luokse ja on toiselle kuin ilmaa.

No tässä tilanteessa mies vaihtoon 😆

Mitäs pyöritte joissain kylissä. Varmasti ovat sisäänpäin lämpiäviä, muukalaisvihamielisiä mestoja. Löytynee Jeesus-friikkejä, punaniskoja, kannibaaleja ym. hämäräperäisiä tyyppejä. Minua ei saisi kirveelläkään mihinkään kylään.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs pyöritte joissain kylissä. Varmasti ovat sisäänpäin lämpiäviä, muukalaisvihamielisiä mestoja. Löytynee Jeesus-friikkejä, punaniskoja, kannibaaleja ym. hämäräperäisiä tyyppejä. Minua ei saisi kirveelläkään mihinkään kylään.

Kannibaaleja...? Missä ihmeen perähikiällä sinä asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin ketjua ja ihmeen monella on outoa käytöstä ja kohtelua kylässä, mutta kylässä käydään yhä sitkeästi, jopa vuosiakymmeniä, miksi ihmeessä??

Masokismia: ihanaa saada piiskaa tavalla tai toisella, aah.

Suomalainen on joko liian kiltti tai liian moukka. Jos on kasvatettu kohteliaaksi, mutta ei vetämään omia terveitä rajoja, päätyy sietämään melkoisesti huonoa käytöstä, oli se sitten kylässä, kaveruussuhteessa tai parisuhteessa.

Energia ei valehtele, kannattaa skippaa ko. ihmiset heti.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on outo emäntä :D Hän ei pysähdy hetkeksikään juttelemaan vaan siivoaa tai nyppii pihaa. Jos istuu niin katsoo ohjelmiaan ja silloin ei saa puhua. Kerran lähdin vaan menemään ja 2h lähdöstäni vasta huomasi sen

Mun äidillä on samaa vikaa. Jos hänellä on siivouspäivä, niin ei kyllä hetkeksikään

keskeytä huhkimistaan. Sama jos töllöstä tulee tärkeä ohjelma niin vahtaa silmä kovana.

Mutta äitini on ihana ihminen ja tämä on minusta vain vähän hassua.

Itse olen sitä tyyppiä, että siivoamisen voi aina keskeyttää siksi aikaa, kun tulee vieraita.

Vierailija kirjoitti:

törppöontörppö kirjoitti:

Mun äiti tulee aina liian aikaisin paikalle. Vaikka kuinka olisi sovittu, että tule klo 14, että ruoka on silloin valmis, niin hän on viimeistään klo 13 paikalla. Sehän ei haittaisi, jos hän osallistuisi sitten jotenkin ruoan valmistukseen tai sitten istuisi keittiössä ja juttelisi, mutta hänelle pitää pitää seuraa. Jos ei pidä, niin sitten alkaa huokailu, "mitä mä nyt tässä voin tehdä (mutta auttaa ei tietenkään voi)", "joudunko mä nyt tässä yksin olemaan" , ja iso marttyyrikohtaus. Sivullisen on helppo sanoa, että jätä se istumaan olkkariin, mutta mun äiti on maailmanmestari manipuloinnissa ja marttyroinnissa. Paras tempaus siltä oli se, kun veli meni naimisiin, häät olivat pienet, ja  sopimus oli, että äiti tulee veljen ja avovaimon kotiin, josta sitten jatketaan yhdessä matkaa maistraattiin. Äiti vakuutti, että tämä on hyvä ja hän tulee sitten klo 14.  Veli vielä painotti, että tulethan vasta sitten klo 14, koska avovaimo ja avovaimon äiti (joka tuli kaukaa) pukeutuvat heillä kotona, ja hän toivoi heille rauhaa hääpuku- ja kampausvalmisteluihin. No mitä tekee äiti, tulee lähes kaksi tuntia etukäteen, tuo mukanaan hänelle ylijääneitä puutarhatarvikkeita, joista oli sovittu, että veli hakee ne seuraavalla viikolla. Tietenkin niitä olisi sitten pitänyt alkaa heti purkaa autosta pois ja kantaa pihavajaan, ja kas kun ei koekäyttää - häävaatteet päällä!

Mun anoppi tekee tätä, haluaa olla aina ensimmäinen vieras ja paskantärkeenä purjehtii paikalle kuin arvovaltaisin kutsuvieras.

Siksipä olen alkanut ilmoittaa anopille eri ajan kuin muille.

Jos kutsut alkavat klo 13, anopille ilmoitan klo 16. Viimeksi oli selvästi närkästynyt, kun kaikki olikin valmista ja vieraita paikalla hänen saapuessaan jo klo 14 .

Tee samoin äitis kanssa, toimii!

Toinen toimiva tapa on, että liian aikaisin tulevat nakitetaan auttamaan valmisteluissa. Vastaväitteitä ei tarvitse kuunnella, ja jos vieras kuitenkin lösähtää sohvalle ja odottaa, että hänen kanssaan pitää seurustella, niin draamailkoon yksinään. Normaali ihminen tajuaa olevansa väärään aikaan liikkeellä, mutta nämä draamakuningattaret eivät ole koskaan saaneet kunnon palautetta käytöksestään, ja jatkavat, kunnes joku pudottaa maan pinnalle. Todennäköisesti tuollaisen ihmisen käytös tunnetaan suvussa hyvin, eikä hänen takiaan tarvitse ruveta hyssyttelemään. Itsensähän hän siinä vain nolaa, jos rupeaa järjestämään kohtausta.

Kun ihmiselle tulee riittävästi ikää, rajattomien ihmisten ruotuun laittaminen alkaa tulla jo luonnostaan. Älkää odotelko liian kauan, ja kohteliaisuuden takia nielkö kaikkea.

Only in Finland en tiedä onko muualla päin maailmaa niin moukkia ilkeitä, häijyjä,röyhkeitä kuin Sulmessa,kiusaajien luvattu maa tämä,pätee niin arki kuin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39299 kirjoitti:

Ex-miehen naispuolinen kaveri kutsui Ex-miehen ja meidän yhteiset lapset aina kaikkiin juhliin. Toiveena kutsussa oli että minä jäisin juhlista pois sillä syyllä ettei juhliin mahtuisi tai tulisi liikaa väkeä. Tämä ei siis haitannutkaan koska en kyseisestä ihmisestä juurikaan pitänyt mutta onhan tuo vähän outo kutsu. Sainpahan omaa aikaa.

Muutaman kerran sitten kävinkin kylässä. Enemmän kuin hirveää oli katsella sen suurperheen eloa. Yritin silloista miestäni miellyttääkseni tulla juttuun tän naikkosen kanssa mutta jo asunnon paskaisuus ja lasten fyysinen kurittaminen ja niillä asioilla kehuminen sekä perheenisän raiskausepäily-yritys jonkun kaverinsa naisystävälle Sai pakokauhun valtaan. Mikään ei ollut parempaa kuin päästä kotimatkalle. Onneksi ei enää nykyisin tarvitse vierailla missään sellaisissa paikoissa joihin ei halua oikeasti edes mennä.

Tuota kai teit lasun tuosta lasten kurittamisesta?:o

En tehnyt. Olivat jo lastensuojelun asiakkaina ja ovat edelleen.

Saattaa mennä hieman ohi aiheen, mutta töiden parissa tapasin pari innokasta kirjojen lukijaa kuin minä. Puhuttiin ruokiksilla monta kertaa luetuista kirjoista ja suosituksista. Sain kutsun ihan paperilla vastaavaan kirjatyyppien kokoukseen. En ollut koskaan kuullutkaan enkä netistä löytänyt tietoja. Kovasti vakuutteli tulevansa paikalle. Uskaltauduin menemään sinne ja istuin koko tilaisuuden etäämmällä. Porukkaa ei ollut n. parikymmentä. En nähnyt häntä paikan päällä ja välillä tuntui kuin en oikeasti olisi koko tilassa. Ihan näkymätön. Parasta on että tämä työkaveri hehkutteli tapahtumaan seuraavana päivänä. Sanoin etten mennyt sinne, kun en kehdannut sanoa olleeni mutta en nähnyt häntä. Monta kertaa miettinyt, että missäköhän mahdoin olla vai oliko jompi kumpi meistä sekoillut. Tuskin kahta samanlaista on samoilla tiloilla.

Entinen ystäväni joka rupesi seurustelemaan miehen kanssa jonka kommunikointi minun kanssani oli murahtelua, yritin tutustua häneen ja jutella niitä näitä mutta jos vastassa on ns kiviseinä niin ajan mittaan luovutin, ja aina kun olin ystäväni luona hänenkin huomio keskittyi mieheen, he eivät asuneet silloin vielä yhdessä ja pahoitin mieleni kun meillä piti olla tyttöjen ilta ja yks kaks tokaisee: eikai haittaa jos "miehen nimi" tulee ja sittenkun sanoin välillä että haittaa meillä piti olla tyttöjen ilta niin loukkaantui ja sanoi että nopeasti pyörähtää vaan,se "nopea pyörähdys" oli sit koko loppuilta heidän jutellessa kahdestaan ja minun oltaessa kolmas pyörä,monesti lähdin vaan eivätkä edes huomanneet....ajan mittaan tyttöjen illat väheni vähenemistään ja lopulta niitä ei ollutkaan, "ystävä" ei enää halunnut viettää aikaa kanssani tau sit keksi syitä miksi ei nyt onnistu näkeminen. Ystävyys loppui ja kuivui lopullisesti kun muutin paikkakunnalta.

Jos ongelma on sinussa:

- dissosiaatiohäiriö

-depersonalisaatio-oiretta

-psykoottistyyppinen tila,

alkava, tai jo oleva, psykoosi

...jos et oikein tiennyt...

Väärä talo, väärä rappu, väärä ovinumero ja nimi (jos jo olit hämilläsi mennessäsi tiloissa)

Taitaa olla yleistä suomalaista käytöstä, kun ei oikein ole sosiaalisia taitoja ja sitten ei kehdata sanoa vaikka sanottavaa selvästi olisi JA VAIKKA moneen kertaan maanitellaan, että kerro nyt suoraan että mikä tilanne siinä oli päällä. Huoh. Olkoon, kannattaa jättää se taakse.

Itse tajusin läheisen (huom. lähisukulaisen) lapsen synttäreille saavuttuani että olen ainoa vieras, ja muut vieraat olivat paikalla toisena päivänä. Jäin miettimään, miksi minut oli pyydetty paikalle eri päivänä kuin muut :'D en ole loukkaantuvaa sorttia, varsinkaan kun toinen on selvästi ollut aivan pälli ja tökerö toiminnassaan, ei ole sen arvoista. Hänellä siinä pitäisi paha mieli olla eikä minulla. Mutta vähän se on huvittanut kyllä. Sittemmin en ole kyseisessä talossa käynyt synttäreillä, vaikka kutsuja on kyllä tullut. En viitsi mennä toista kertaa ainoaksi vieraaksi eri päivänä kuin muut vieraat ;) Sitä ihmettelen miksi minua yhä kutsutaan, kun selvästi ei kuitenkaan paikalle haluta.

Vierailija kirjoitti:

Entinen ystäväni joka rupesi seurustelemaan miehen kanssa jonka kommunikointi minun kanssani oli murahtelua, yritin tutustua häneen ja jutella niitä näitä mutta jos vastassa on ns kiviseinä niin ajan mittaan luovutin, ja aina kun olin ystäväni luona hänenkin huomio keskittyi mieheen, he eivät asuneet silloin vielä yhdessä ja pahoitin mieleni kun meillä piti olla tyttöjen ilta ja yks kaks tokaisee: eikai haittaa jos "miehen nimi" tulee ja sittenkun sanoin välillä että haittaa meillä piti olla tyttöjen ilta niin loukkaantui ja sanoi että nopeasti pyörähtää vaan,se "nopea pyörähdys" oli sit koko loppuilta heidän jutellessa kahdestaan ja minun oltaessa kolmas pyörä,monesti lähdin vaan eivätkä edes huomanneet....ajan mittaan tyttöjen illat väheni vähenemistään ja lopulta niitä ei ollutkaan, "ystävä" ei enää halunnut viettää aikaa kanssani tau sit keksi syitä miksi ei nyt onnistu näkeminen. Ystävyys loppui ja kuivui lopullisesti kun muutin paikkakunnalta.

Tutulta kuulostaa. Miks naiset tekee näin? Ja sitten vuoden päästä ne ihmettelee kun ei ole yhtään kaveria jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kasvatukseen ei kuulu vuorovaikutustaitojen opettaminen, minkä seurauksena ne, joilta kohtelias käytös ja muiden huomioiminen ei tule luonnostaan, eivät pärjää joutuessaan vetäjän rooliin sosiaalisissa tilanteissa, kuten koulussa ryhmätöitä tehdessä ja vapaa-ajalla emännöidessä tai isännöidessä. Saatetaan toivoa, että tuttavat kävisivät kylässä, mutta ei sitten osatakaan luontevasti seurustella näiden kanssa, muisteta tarjota vieraille mitään jne. Pahimmillaan paetaan tilannetta niin kuin ap:n kuvauksessa. Sosiaalinen taitamattomuus harmittaa varmaan ap:n tuttavaakin. Olisihan ap:kin voinut olla aloitteellinen, mennä kaverin perässä lastenhuoneeseen ja aloittaa juttelun sen sijaan, että istuu vain sohvalla.

Kyllähän se on niin, että kun kyläilemään kutsutaan, otetaan vieraat vastaan ja seurustellaan heidän kanssaan. Ei kai vieras ala isäntäväkeä neuvomaan heidän kodissa. Ap teki oikein.Jos ei vieraita haluta, ei sitten kutsuta. Meilläpäin kutsutaan ja silloin mennään. Hyvin on toiminut. Kusutut ovat haluttuja vieraita ja kutsujat ovat ottaneet vastaan hienosti. Jos tuntuu, ettei onnistu, ei kutsu. Se on täysin ok. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkevat ajallaan.

Mentiin yhteen tuttavaperheeseen pitkästä aikaa vähän kauemmas kylään. Muuten oli kiva käynti, mutta rouva puhui jostain kamuistaan tyyliin se Satu on mun todella läheinen ystävä ja Hannan kanssa me ollaan todella paljon tekemisissä, ihana ihminen Olisiko vähempi hehkutus riittänyt, kun vanhat ystävät tulee pitkästä aikaa taipaleitten takaa kylään ?

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelma on sinussa:

- dissosiaatiohäiriö

-depersonalisaatio-oiretta

-psykoottistyyppinen tila,

alkava, tai jo oleva, psykoosi

...jos et oikein tiennyt...

Ajattelen aina lämmöllä Teitä psykiatrit ja psykologit, jotka tänne teette pyytämättä analyysin kenestä tahansa ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina eräs ranskalainen silloinen kaverini kutsui minut luokseen syömään. Menin sovittuna aikana todella nälkäisenä paikalle ja kuulin jo rappukäytävään kun jutteli sisällä toisen ranskalaisen kanssa. Kun soitin ovikelloa, molemmat menivät aivan hiljaiseksi eivätkä avanneet ovea. Soitin useamman kerran, mutta eivät tulleet tosiaankaan avaamaan. Satummalta paikalle tuli kutsun lähettäneen tytön kämppis ja pääsin samalla sisälle asunttoon. Siellä tyttö silmät kirkkaina väitti, että eivät olleet kuulleet mitään. Myöskään sovittua ruokaa ei ollut ja tarjosi sitten vain hieman tähteeksi jäänyttä kylmää spagettia ilman kastiketta. Kun hieman ihmettelin asiaa, niin kaivoi ketsuppipullon jääkaapista kastikkeeksi. Kaiken huipuksi oli päivänselvää, että tytöt olivat syöneet kunnon aterian vain hieman ennen saapumistani, siitä oli merkkejä tiskipöydällä. Voin sanoa, että tähän katkesi meidän 'ystävyytemme'.

Tässä varmaan kulttuuritörmäys tapahtunut. Ranskassa joskus kutsut kuivuu kokoon. Sovitaan, että nähdään, ja sitten kun h-hetki lähestyy, kumpikaan osapuoli ei muistuttele asiasta eikä sitten saavukaan paikalle. Arvaan siis kirjoitetun perusteella, että kutsu oli esitetty ainakin viikkoa paria aikaisemmin eikä siitä ollut sen koommin puhuttu. Suomalaisellehan on ihan normaalia, että kun on kutsuttu, on kutsuttu, mutta ranskalaiset varmistavat vielä päivää paria ennen, että tapaaminen on vielä voimassa. Kaverisi oli varmaan yksinkertaisesti unohtanut kutsun. Ei silti vähennä ollenkaan sen moukkamaisuutta, että ei tulla avaamaan ja tarjoillaan pelkkää spagettia.

Oikein hyvä kulttuuritietoisku! :)