Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Minut kerran kutsuttiin käymään erään perheen luona, siis todella kutsuttiin käymään tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Minä sitten menin heille ja minulla oli viemisiä heille, esimerkiksi kahvipaketti, keksejä ja suklaata. Perheen lapset, jotka olivat jo vähintään esiteini-ikäisiä söivät keksit ja suklaat heti hyvällä halulla, mutta minulle ei tarjottu mitään, vaikka vanhemmatkin ottivat niitä. Muutenkin he vain viettivät aikaa räpläten puhelimia ja katsoen televisiota, eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Vastasivat lyhyesti kun sanoin jotain, mutta eivät edes katsoneet minuun. Lopulta minä sitten vain lähdin ja he jäivät sinne kuin eivät olisi edes huomanneet mitään, vaikka vielä ovella sanoin, että oli kiva käydä.

Kaveri kutsui pitsalle ja tuijotti ja räpläsi puhumatta vain kännykkäänsä kunnes pitsat tuli pöytään. Olin hyvin vähällä lähteä kävelemään. Polvet ehtivät jo nytkähtää. Sitten kun söi pitsaa niin söi siten että oli naama 20cm päässä pitsasta koko ajan. Pöydässä kiinni. Mitään erikoista ei tietääkseni ollut tapahtunut. Hänellä on aina näitä temppuja ollut.

Jos joku tulee mun luo kylään, niin en varmasti tarjoa muutakuin kahvit. Ikinä en ketään kylään kutsu, enkä halua ketään kotiini. Joskus vaan jotkut änkeää pyytämättäkin. Vihaan ihmisiä.

On käynyt näin ja vielä usein. Anopin ja apen luona näin käy useimmiten ja silti valittavat jopa käydessämme siellä, miksi käymme niin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tulee mun luo kylään, niin en varmasti tarjoa muutakuin kahvit. Ikinä en ketään kylään kutsu, enkä halua ketään kotiini. Joskus vaan jotkut änkeää pyytämättäkin. Vihaan ihmisiä.

Sama tilanne. Minulle oma koti on maailmassa ainut paikka, joka on vain minun. Tämä on vain minua varten tehty, en halua tänne ketään. Jos mennään kahville jonnekin voin tarjota mielihyvin mutta omaan kotiini en vieraita halua, ja jos tulevat silti, en heitä kestitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiedä miksi ystäväni halusi kuitenkin aina välillä nähdä ja kutsui kylään. Olikohan vaan kyse siitä, ettei kehdannut olla näkemättä kun oltiin kummeja lapsille? Tai tuliko minusta jotenkin ”vanha ja ei niin tärkeä kaveri”, joka nyt vain roikkui siinä mukana, mutta josta hän ei niin enää välittänyt?

Tuntematta tapausta sen tarkemmin, itse epäilen, että kyse oli velvollisuudentunteesta kummia kohtaan, eikä tärkeästä kaverista. Ehkä tämäkin on joku suomalainen ajatusmalli: Saattaisi kuullostaa törkeältä, että henkilö ei kutsuisi kummia ikinä kylään, ja nyt on sentään kutsunut kylään, ja on kummin oma moka, jos ei tajua, ettei ole jatkossa tervetullut?

Olisin itsekin saattanut nuorempana syyllistyä samaan. Olisin halunnut veljeni kummisedäksi, mutta hän ei kelvannut, koska ei kuulunut kirkkoon.  Sitten jouduin viime hetkellä kutsumaan veljen vaimon kummiksi jo aiemmin valittujen kummien lisäksi. En ollut hänen kanssaan läheinen, ja asuivat eri puolella Suomea. 

Vasta noin 2 viimeisen vuoden aikana meistä on tullut läheisiä - toki se, että ovat muuttaneet samalle paikkakunnalle on auttanut asiaa.

Muille tiedoksi, olen kummi, vaikka en ole kirkossa. Mutta sylikummiksi en kelvannut, enkä voinut olla ainoa kummi.

Omaa lasta ei kastettu, meillä pidettiin nimiäiset. Ei ollut väliä, onko kummit kirkossa vai ei.

Jos lasta ei ole kastettu, niin ethän sinä silloin kummi ole? Joku muu tärkeä aikuinen, kummiin verrattava kylläkin.

Kummin nimellä kyllä menen, ei se nyt mikään suojattu tavaramerkki olen. Ei ne kirkon kummitkaan ole nähdäkseni pyhäkoulua todellisuudessa pitäneet.

Kummihan on ihminen, joka on käynyt rippikoulun. Vaikka nyt kutsut itseäsi kummiksi, niin ethän sinä ihan teknisesti ottaen sellainen ole.

Eräissä ristiäisissä viisas pappi totesi yhdelle kirkkoon kuulumattomalle kummille, että on sitä maailmassa tärkeämpiäkin huolen aiheita, kuin se, että kummi varmasti on kirkon jäsen ja ripillä käynyt. Ja merkkasi hänet kummiksi muiden mukaan. Viisaus asuu joissain ihmisissä ja joissain ei.

Meillä kävi kerran moka kun kutsuttiin yksi lapsen kerhokaveri vääränä päivänä synttäreille, isovanhempien ja kummien joukkoon, ei lastenkutsuille. Lapseni otti kerhokaverin ilolla leikkikaveriksi ja äiti oli otettu kun lapsensa oli ainoa lapsi vieras, lapset onneksi niin pieniä etteivät älynneet mokaani, joka ei toivottavasti paistanut kasvoiltani kun oven avasin.

Joo, just nämä kännykän/telkkarin vahtaajat kun on vieraita.

Miksi se telkkari pitää pitää päällä jos ei erikseen ole sovittu että sieltä yhdessä jotain katsotaan? Miksi?

Yhdessä kyläpaikassa parhaimmillaan laitettiin elokuva pyörimään "tähän taustalle", emäntä kutoo ja vahtaa sitä elokuvaa luomoutuneena. Siis oikeasti niinkuin ei olisi ikinä ennen telkkaria nähnytkään.

Miksi pyydetään kylään jos mielummin katsotaan jotain leffaa? Voin tulla myöhemmin tai toisena päivänä, itse mielelläni vaihdan kuulumiset ja jatkan tarvittaessa matkaani jos se elokuva houkuttaa, mutta ei.. Jos on lähdössä pois niin sit sanotaan että mihis sä nyt, istu nyt vaan.

Toinen samassa kyläpaikassa oli älypuhelimet/tabletit/läppärit kun langaton netti yleistyi ja se läppäri saatiin revittyä ihan siihen kahvipöytään mukaan. Jos joskus sitä kahvia joutiin jossain muualla kuin siinä telkkarin edessä.

Vaikka sanoi että "huomenna pitäisi sataa vettä" niin samantien emäntä käskee miehensä "googlaa tuleeko huomenna vettä". Siis oikeasti joka juttuun haettiin netistä joku vahvistusta tai kommentti että ei tulekkaan vettä, netin mukaan huomenna on vain pilvistä.

Tosi kiva kun joutuu valitsemaan sanansa enemmän kuin huolella, joka väitä/kommentti voidaan googlella selvittää että se ei olekkaan niin vain näin.

Meille tullessaan istuivat ja pelasivat/googlasivat/whatsappasivat koko sen ajan kun olivat kylässä. Eivät tajunneet lähteä kotiin vaikka siihen tyyliin vihjailin että nyt saisivat häipyä, mielummin istun yksin ja katson vaikka telkkaria, mutta eihän nämä tajunneet.

Lopuksi piti katkaista välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Mut kutsuttiin kerran häihin. Perille päästyä ei löytynyt mun nimeä istumapaikkakartasta. Kaasot auttoivat ihmisiä ja kysyin missäköhän mä oon.

Vei mut keittiöön. Siellä meitä oli, muitakin opiskelukavereita.

Pöydällä oli työlista kokoa salaatti jne kerää likaiset astiat, eli koko päivän homma.

Me sitten haettiin omat lahjat pois lahjapöydästä, otettiin jokainen kuohuviinipullo mukaan ja lähdettiin.

Sanottiin lähtiessä kiitti juhlista.

Morsian oli vetänyt hirveät kilarit ja kaasot pääsivöt töihin.

Morsian oli nuuka koulussa, mutta tää oli ihan omaa tasoa. Silloin ei kaikilla ollut edes kännyköitä. Morsian oli mm jättänyt ilkeän viestin mun vastaajaan. Asuin Helsibgissä, missä puhelin oli ja häät oli Kangasalla.

Terkkuja tutuille.

Tiinan kanssa ei olla oltu missään tekemisissä sen jälkeen

Ps sulhasen ystävät olivat vieraita. Neidät laitettiin keittiöön

Mulla on ollut jo vuosia tällainen olo, kun vierailen vanhempieni luona. Vaikka kuinka kerron etukäteen, että ollaan tulossa viikonloppuna, niin ikinä ei ole mitään varattu jääkaappiin ja vanhemmat painuvat omiin  hommiinsa meistä mitään piittaamatta. Kiva ajaa lasten kanssa kolmen tunnin automatka ja perille päästyä todeta, että jääkaapissa ei ole oikein mitään ruokaa ja mummo ilmoittaa lähtevänsä tässä kohta jumppaan. Ei käydä kovin usein, kun ei ole millään lailla tervetullut olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Mut kutsuttiin kerran häihin. Perille päästyä ei löytynyt mun nimeä istumapaikkakartasta. Kaasot auttoivat ihmisiä ja kysyin missäköhän mä oon.

Vei mut keittiöön. Siellä meitä oli, muitakin opiskelukavereita.

Pöydällä oli työlista kokoa salaatti jne kerää likaiset astiat, eli koko päivän homma.

Me sitten haettiin omat lahjat pois lahjapöydästä, otettiin jokainen kuohuviinipullo mukaan ja lähdettiin.

Sanottiin lähtiessä kiitti juhlista.

Morsian oli vetänyt hirveät kilarit ja kaasot pääsivöt töihin.

Morsian oli nuuka koulussa, mutta tää oli ihan omaa tasoa. Silloin ei kaikilla ollut edes kännyköitä. Morsian oli mm jättänyt ilkeän viestin mun vastaajaan. Asuin Helsibgissä, missä puhelin oli ja häät oli Kangasalla.

Terkkuja tutuille.

Tiinan kanssa ei olla oltu missään tekemisissä sen jälkeen

Ps sulhasen ystävät olivat vieraita. Neidät laitettiin keittiöön

Tiedän tämän käytöksen, uusia parempia kavereita mielistellään ja sit meidät vanhat (joille aikoinaan soitettiin hätätilanteessa koska luotettiin) niin tiputetaan jossain huumassa pois elämästä tai just vastaavalle tasolle.

Ja syy tähän on? huono itsetunto.

Itse myös tiputellut vastaavat pois elämästä. Välillä toivon että edes jossain kohtaa tajuaisivat mitä menettivät, mutta tuskin..

Kuinka hyvin ap tuntee emännän? Entä jos tuollainen emännöinti on hänelle tyypillistä? Eivät kaikki osaa. 

Toisaalta kyläilyn jälkeisessä puhelussa hänen kysymyksensä "Miten sä nyt noin itteesi otit kun ei heti olleet kahvit pöydässä?" (tms.) kertoo, että hänellä kuitenkin on käsitys normaalistakin emännöinnistä, jossa istutaan yhdessä alas ja pidetään seuraa vieraalle.

Ehkä emännällä oli jokin akuutti ongelma meneillään juuri vierailun aikana eikä hän pystynyt keskittymään seuranpitoon? Ehkä oli juuri ennen ap:n tuloa saanut hirveän puhelun tai oli keskellä jotain ahdistuskohtausta?

Minua on jäänyt hieman vaivaamaan kaksi tapausta (tosin ovat aika kesyjä).

Ensinnäkin kävin serkkuani tapaamassa (hänen kutsustaan) toisessa kaupungissa.

Käyn siellä todella harvakseltaan.

No sitten aloitimme ruokailun. Olin jotenkin ajatellut, että serkun kanssa keskustelisimme

pitkästä aikaa tavattuamme, mutta serkku puhuikin koko ajan nuoremman poikansa

(7v) kanssa. Ihan kuin olisi esiintynyt minulle. Muutenkin koko vierailun ajan minusta

tuntui, että serkku vain viihdytti lapsiaan. Harmitti kyllä, kun pidän tästä serkusta.

Jotkut vaan ajattelee koko ajan lapsiaan.

Toinen tapaus oli kun kävimme miehen kaverin luona. Perheen äiti kyllä jutteli kanssani,

mutta samalla hääräsi vaikka mitä kotitöitä. Pyyhki pölyjä, imuroi ja kaiken huipuksi

kaivoi ompelukoneen esiin ja alkoi ompelemaan. Tuli vähän rauhaton fiilis, ikäänkuin

olisi ollut jaloissa. Tarjoili sentään kahvia ja croissantteja. Tämä oli ainoa visiitti heidän

luonaan, erosivat pari vuotta myöhemmin.

Faith kirjoitti:

Kuinka hyvin ap tuntee emännän? Entä jos tuollainen emännöinti on hänelle tyypillistä? Eivät kaikki osaa. 

Toisaalta kyläilyn jälkeisessä puhelussa hänen kysymyksensä "Miten sä nyt noin itteesi otit kun ei heti olleet kahvit pöydässä?" (tms.) kertoo, että hänellä kuitenkin on käsitys normaalistakin emännöinnistä, jossa istutaan yhdessä alas ja pidetään seuraa vieraalle.

Ehkä emännällä oli jokin akuutti ongelma meneillään juuri vierailun aikana eikä hän pystynyt keskittymään seuranpitoon? Ehkä oli juuri ennen ap:n tuloa saanut hirveän puhelun tai oli keskellä jotain ahdistuskohtausta?

No sit voi varmasti sanoa että anteeksi, olen vähän muissa maailmoissa nyt, sain äsken kauhean puhelin ja olen nyt keskellä suurta ahdistuskohtausta

Itse pyysin kaverin kylään ja n. tuntia ennen kuin hänen piti tulla niin toinen koirani sai hetkellisen kohtauksen eikä päässyt ylös. Tokeni siitä nopeasti, mutta samantien laitoin tälle kaverille viestin että voi tulla jos ei haittaa että seurailen koiraani, kävi näin. Kaveri sanoi että ei tietenkään haittaa ja tuli kylään. Vieraampien ihmisten kyläilyt meille olisin perunut tapahtuneen johdosta, säikähdin nimittäin sitä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Minua on jäänyt hieman vaivaamaan kaksi tapausta (tosin ovat aika kesyjä).

Ensinnäkin kävin serkkuani tapaamassa (hänen kutsustaan) toisessa kaupungissa.

Käyn siellä todella harvakseltaan.

No sitten aloitimme ruokailun. Olin jotenkin ajatellut, että serkun kanssa keskustelisimme

pitkästä aikaa tavattuamme, mutta serkku puhuikin koko ajan nuoremman poikansa

(7v) kanssa. Ihan kuin olisi esiintynyt minulle. Muutenkin koko vierailun ajan minusta

tuntui, että serkku vain viihdytti lapsiaan. Harmitti kyllä, kun pidän tästä serkusta.

Jotkut vaan ajattelee koko ajan lapsiaan.

Toinen tapaus oli kun kävimme miehen kaverin luona. Perheen äiti kyllä jutteli kanssani,

mutta samalla hääräsi vaikka mitä kotitöitä. Pyyhki pölyjä, imuroi ja kaiken huipuksi

kaivoi ompelukoneen esiin ja alkoi ompelemaan. Tuli vähän rauhaton fiilis, ikäänkuin

olisi ollut jaloissa. Tarjoili sentään kahvia ja croissantteja. Tämä oli ainoa visiitti heidän

luonaan, erosivat pari vuotta myöhemmin.

Tämä äiti-poika esiintyivät sulle, anoppi teki saman lapsettoman siskonsa aikana kun oltiin kaikki siellä kylässä. Muuten kysytä mitään, mutta tämän siskon aikana kyseltiin kaikki mahdolliset kuulumiset läpi.

Anoppi elää huonossa avioliitossa ja on jo eläkkeellä. Kavereita ei vissiin ole ja kai luulee että tämä lapseton/miehetön mutta täysin onnellisen oloinen ja täyttä elämää elävä sisko olisi jotenkin kateellinen.

Yks kaveri teki myös samaa juopon miehensä kanssa. Lässytti silleen mitä mun kultsimussukka ja just muille ei puhunut mitään, mutta ei kestänyt jos joku ei sitä heidän näytelmää seurannut.

Se on kyllä ihan totta, että kaikki ei vaan osaa emännöidä. 

Mulla on yksi kaveri, joka järjestää silloin tällöin illanistujaisia kuten me muutkin samaan kaveripiiriin kuuluvat. Hän ei ikinä kata mitään pöytään, vaan jossakin vaiheessa vain ärähtää / tiuskaisee, että liedellä on piirakkapelti, ottakaa sieltä. Lisäksi hän aina kutsuu lisää ja lisää ihmisiä näihin juhliinsa eli jos tarkoitus on ollut viettää iltaa vaikkapa entiseltä työpaikalta tutun porukan Maijan, Kaisan ja Hannan kanssa, niin joka kertaa tämä yksi alkaa säätää, että "jos nyt kutsuisin sitten sen yhden Pirkon vielä kanssa ja Pirkko saattaa ottaa mukaansa myös naapurinsa Liisan..." 

Kiva ihminen, mutta ns. tunnelman luominen eli tarjottavat, kattaukset, illan kulun suunnittelu jne eivät todellakaan ole hänen vahvuuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella että moni meillä vieraillut on kokenut hämmennystä. Valitettavasti tuntuu että ne usein näyttäisi menevän minun piikkiin vaikka näin ei oikeasti ihan ole. Sillä meillä minä olen ujompi ja huono small talkissa ja mies leppoisa juttumies. Todellisuudessa mies on aika törppö, eikä häntä kiinnosta käytöstavat, vaan minä olen kuitenkin huomioivien järjestelyiden takana (huolehdin vastavuoroisuudesta, kun ystävänsä ovat kutsuneet monta kertaa, hommaan tarjoilut, teen olon mukavaksi, ja ujoudestani huolimatta kyselen kuulumisia jne.) Mies saattaa istua tietokoneella, puhua vain itsestään, saattaa syödä itse eikä tarjoa mitään, jos hänelle ei vihjaa että se on vähän vaivaannuttavaa. Hänelle pitää sanella mitä kirjoittaa tekstiviestiin, jos haluaa kutsua ystäviään, ja moni meille osoitettu kutsu on jäänyt välistä kun hän ei ole jaksanut vastata. Silti hän on se ketä pidetään sosiaalisesti taitavana kun on äänekkäämpi.

Meillä sama. Olisi mukava tutustua miehen kavereiden vaimoihinkin, koska ovat olleet meille niin ystävällisiä. Ja olen monta kertaa pyytänyt että kutsutaan heitä pariskuntina kylään. Mies ei saa aikaiseksi, mutta näkee kavereita sitten muuten. En kehtaa ohittaa kutsumalla itse, kun en kuitenkaan tunne niin hyvin. Sitten jää sellainen olo että minä olisin se kuka ei halua nähdä heitä, kun mies näkee kaveriaan (ja samalla välillä heidän vaimoja) kuitenkin. Huvittavaa on se että nämä miehen kaverinkin näkemiset menee niin, että mies valittaa että olisi kiva nähdä  sitä ja sitä, ja lopulta minä olen se joka laittaa hänelle puhelimen kauniiseen käteen ja ehdotan ottamaan yhteyttä. Sitten mies kysyy "mitä mä kirjotan?" :D ja hän on kanssa se sosiaalisena pidetty ja minä rauhallisempi.

Vierailija kirjoitti:

vieraana kirjoitti:

Voi olla, että olen tämän kirjoittanutkin jossain, ehkä vauvalla. Ystävän (nykyisin entinen mutta muista syistä) oli kutsunut lapsensa rippijuhliin. Lähdettiin toiselta paikkakunnalta aamuvarhaisella, itselläni oli useampi pieni lapsi. Kirkon jälkeen selvisi, että siitä ei suoraan mentykään juhlakahveille, vaan meidän piti odottaa lasten kanssa muutama tunti kunnes kahville "sai" mennä. Onneksi oli paikka mihin mennä, mentiin äitini luo mutta eihän hänkään ollut osannut varautua tuloomme. Ei ollut kovin mukava pitää lapsia suurin piirtein sotkematta juhlavaatteita (tietenkään ei muuta ollut mukana) ja eihän lapsilla ollut juuri enää mielenkiintoa lähteä juhlapaikalle. Kun kahveille sitten päästiin, siellä mulle selvisi että ruokaa oli kyllä syöty mutta ei meille asti vaikka toiselta paikkakunnalta ajettiin ja tuon odottelun vuoksi meni koko päivä. 

Tuo on törkeää, jos muille vieraille on ruoka tarjottu ja te olette joutuneet odottamaan sen aikaa, mutta yleisestikään kotona järjestettäviin rippi- ja ylioppilasjuhliin ei kutsuta suoraan kirkosta/koululta. Ihan vain siksi, että juhlienjärjestäjät ehtivät tehdä kotona rauhassa viimehetken järjestelyt, laittaa tarjoilut esille, mahdollisesti syödä itse jotakin ennen vieraiden tuloa (koska kun vieraat ovat paikalla ei välttämättä ehdi itse syödä) jne.

Senpä tähden vieraille useimmiten tarjotaan vaihtoehdoksi tulla vain kotiin eli ei kirkkoon/koululle kaikkien ole edes tarkoitus mennä. Yleensä niihin eivät kaikki edes mahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo vielä mitään, minua yksi tuttu kutsuu tasaisin väliajoin syömään ja joka kerta sanoo, että hei onko sun sittenkään nälkä, en oo nyt mitään jaksanutkaan laittaa, tilaisinko jotain… Siihen sanon, ei ole nälkä en tartte mitään ja tuttava siihen, että hyvä juttu, hänelläkään ei ole yhtään nälkä.😂😂 Pari kertaa menin retkuun ja maha tyhjänä menin kylään muka odottaen saavani ruokaa. No enää en edes odota ja syön kotona ennen kyläilyä. 😂 Tuttava tataa olla hieman pöpi.

Ystäväpariskunnan luo kutsuttiin saunomaan. Ensin menivät miehet, ja sitten tämä naispuolinen ilmoittaa että en minä nyt halua saunoa, mutta mene sinä vaan. No siellä minä yksin istuin...Tämä on itseasiassa toistunutkin, mutta heillä oli silloin lapset kotona ja sukulaistyttö heillä seurana - minä saunoin sitten heidän kanssaan.

Jatkan vielä edelliseen: Miehillämme oli yhteinen harrastus, joka vei heidät joka syksy yöksi toisaalle harrastuksen alkamisviikonloppuna. Tämä rouva pyysi minua luokseen yöksi tuolloin jo hyvissä ajoin, kun miehetkin menevät muualle... Kun aloin tästä kyselemään yksityiskohtia n vuorokautta ennen, olikin hänellä muita menoja/suunnitelmia. Vaikka meillä meni aina ihan kivasti yhdessä, eikä minkäänlaista eripuraa ollut enkä loukannut heitä, ajattelin että jos he eivät vaan tykkää minusta siten kuin ystävästä pidetään. Olin mieheni kautta tullut heidän tuttavapiiriinsä, minua ei pyydetty tyttärensä kummiksi vaikka mies pyydettiin. Muutettuamme eri paikkakunnalle, kun oltiin kotona käymässä ja lenkitin yksin koiraa, tämä miespuolinen ystävä tuli vastaan ja huikkasi tervehdyksen ja "sanohan Pasille (nimi muutettu) että tulee käymään." Ei siis että käykää kylässä...

Niin... On minunkin miehellä pari kaveria, joiden naisten kanssa en ole yhtään samalla aaltopituudella enkä halua viettää aikaa heidän kanssa. En tietenkään lupaile mitään yökyläilyjä tms. Parempi hoitaa niin, että mies tapaa noita kavereitaan ilman minua. Jos ollaan jossain oltu kaikki yhdessä, niin tottakai on kohteliaat ja asialliset välit, mutta en halua istua näiden parin naisen kanssa kiusallisessa hiljaisuudessa kahdestaan yötä myöden, kun miehet vaikka saunoo ja keskustelee omiaan.

Inhoan sitä kun mennään illanistujaisiin ja odotetaan että naisena vietän illan paikalla olevan ainoan toisen naisen kanssa miesten puhuessaan keskenään omia juttujaan.

Tulen kyllä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ihan normaalisti, mutta en halua jumittua illaksi viihdyttämään täysin outoa naista jonka kanssa minulla ei ehkä ole mitään yhteistä ja jättää väliin kiinnostavimmat keskustelut miesten kanssa. Enkä ole mikään "not like other girls" -tapaus, minulla on paljon naispuolisia ystäviä myös joiden kanssa kiinnostuksenkohteet kohtaavat.

Miksi naisilta usein odotetaan tätä? Eihän kukaan odota miespuolisen rekkakuski-salimaken viihdyttävän illan vegaani-hippi-taiteilijamiestä vaan siksi että molemmat ovat miehiä?

Tietenkin odotetaan, onko noissa tilanteissa oikein muutakaan keinoa, ellei sitten mennä kaikki yhtäaikaa sinne saunaan tai mitä nyt sitten tehdäänkin.

No mä oon ollut joskus kylässä niin, et saunottiin vuorotellen pariskunnittain.

Tässä ihanasti korostuu taas naisen statistin rooli miehen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi noin ajokyydin suhteen. Tutustuin uuteen opiskelutoveriin, joka tarjosi minulle kyytiä toiselle paikkakunnalle eksänsä kyydissä. Exänsä oli myös ryhmäläiseni. Itse halusin myös maksaa kyydistä.

Pe koitti aika kyydille. Minä ja tuttava olimme iloisia. Tämä ex oli täysin myrtsinä vastassa. Autokyydin aikana minä olin takapenkillä, entinen pariskunta edessä. Juttelin lähinnä vain tuttavan kanssa. Ex näytti vihaiselle / vittuuntuneelle koko matkan.

Su tuttu kysyi milloin voisivat hakea mut ja kyyditä takaisin. Kiitin mutta sanoin meneväni junalla.

Kamalaa olla epätoivottu vieras, se kun tulee vielä ihan puskista! Päinvastainen tilanne kuin mitä odotti.

Äitini sopi kerran yhden kaverinsa kanssa, että tämä kaveri kuskaa maksua vastaan meidät tapahtumaan parinkymmenen kilometrin päähän, koska meillä ei ollut autoa. Kaveri oli ihan tyytyväinen sovittuun maksuun, ja oli itsekin tulossa tuohon tapahtumaan.

Tapahtuman päivänä portille ei sitten tullutkaan kyseinen kaveri, vaan hänen aikuinen poikansa, joka oli selkeästi pakotettu hoitamaan kyyti, kun äidille tuli jokin este. Poika - tai siis mies - oli kuin myrskyn merkki eikä puhunut koko aikana meille sanaakaan, vaikka oli molemmille tuttu. Ei vastannut mitään, kun hänelle puhuttiin. Minulle on painunut lisäksi mieleen koko piinaavasta kiusallisuudesta, että mies naputti koko hemmetin matkan ajan hermostuneena rattia sormillaan ja nytkytti jalkaansa ärsyttävästi.

Ja paluumatka samaa... mutta kun oli matka etukäteen jo maksettu tyypin äidille matkoista, niin ei haluttu sitten lisäksi maksaa vielä taksiakin.