Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Näin typerää kertomusta ei usko erkkikään.

Voin kuvitella että moni meillä vieraillut on kokenut hämmennystä. Valitettavasti tuntuu että ne usein näyttäisi menevän minun piikkiin vaikka näin ei oikeasti ihan ole. Sillä meillä minä olen ujompi ja huono small talkissa ja mies leppoisa juttumies. Todellisuudessa mies on aika törppö, eikä häntä kiinnosta käytöstavat, vaan minä olen kuitenkin huomioivien järjestelyiden takana (huolehdin vastavuoroisuudesta, kun ystävänsä ovat kutsuneet monta kertaa, hommaan tarjoilut, teen olon mukavaksi, ja ujoudestani huolimatta kyselen kuulumisia jne.) Mies saattaa istua tietokoneella, puhua vain itsestään, saattaa syödä itse eikä tarjoa mitään, jos hänelle ei vihjaa että se on vähän vaivaannuttavaa. Hänelle pitää sanella mitä kirjoittaa tekstiviestiin, jos haluaa kutsua ystäviään, ja moni meille osoitettu kutsu on jäänyt välistä kun hän ei ole jaksanut vastata. Silti hän on se ketä pidetään sosiaalisesti taitavana kun on äänekkäämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Näin typerää kertomusta ei usko erkkikään.

En itsekään usko tätä enkä tuota toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Taisit satuilla.

Mulle opiskeluaikana kävi niin, että hengasin yhden kaverin kanssa päivää. Käytiin torilla jne, jossa kaveri osti puolukoita ja sanoi tekevänsä puolukkapiirakkaa. Mentiin sitten hänen luokseen, jossa hän teki kaalilaatikkoa ja piirakan, ja kun kaikki oli valmista, alkoi syödä yksin. Moneen kertaan muisti sanoa, miten hyvää laatikko ja piirakka oli. Minulle ei tarjonnut. Lähdin sitten kotiin.

Tuli kyllä tosi outo olo. Hänellä oli varmaan rahasta tiukkaa silloin ja siis tavallaan hyvin ymmärrän, ettei halunnut tarjota ruokaa, mutta en koskaan tajunnut, MITEN hän pystyi syömään ja kehumaan ruokaa nälkäisen kaverin edessä. Itselleni se ei olisi tullut mieleenkään. Olen itse aika avokätinen vähästäkin ja tarjoan aina kaverille kanssa. En KOSKAAN voisi syödä tarjoamatta seuralaiselle. 

 

En yhtään muista, kutsuiko hän minut silloin luokseen vai miten päädyin hänen kotiinsa, mutta minulla ei ole tapana tunkea minnekään, eli ei hän ainakaan missään vaiheessa sanonut mitään tyyliin "minun pitää nyt lähteä kotiin", mistä olisin ymmärtänyt hänen haluavan tapaamisemme loppuvan. Todella outo tapaus oli.

Meidän perheellä on sellanen ystäväpariskunta jolla suht. samanikäiset lapset kuin meillä. Mukava siis grillailla tai muuten viettää aikaa yhdessä. Tai niin alunperin ajattelimme, kun aloimme tutustumaan.

Hiljattain olemme mieheni kanssa kuitenkin huomanneet, että tuon perheen mies kohtelee minua, eli mieheni vaimoa siis aivan kuin ilmaa. Hän tervehtii kyllä, kun menemme heille tai he tulevat meille, mutta siihen jää minun ja hänen kommunikointi. Hän juttelee ainoastaan mieheni kanssa ja pyrkii olemaan vain kahdestaan hänen kanssaan, vaikka olemme sopineet yhteisen tapaamisen. Hän yrittää kaikenlaisia "me miehet menemme nyt tekemään asiaa X" että pääsisi olemaan vain mieheni seurassa näillä tapaamisilla.

Kun yritän jutella hänelle niin keskustelusta ei tule mitään. Vastaa lyhyesti eikä yleensä kysy minulta mitään. Eikä hän muutenkaan ota minuun oma-aloitteisesti mitään kontaktia, hyvä kun uskaltaa silmiin katsoa. Tosi hämmentävää. Hän oikeasti kohtelee minua kuin ilmaa, mikä on mielestäni todella epäkohteliasta, oltiin sitten meillä tai heillä.

Minä ja mieheni olemme todenneet ettei taidakaan olla ihan meidän tyylisiä ihmisiä tuo perhe... Haluaisimme viettää aikaa porukalla eikä jakautumalla miehet ja naiset+lapset porukoihin. Meidän perheessä muutenki sekä äiti ja isä hoitavat tasapuolisesti lapsia, heillä taitaa olla enemmän niin että nainen hoitaa lapset ja mies tekee mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin rivitalossa ja olin ystävystynyt seinänaapureina asuvan perheen kanssa. Heille syntyi vauva, ja samana päivänä perheen isä kävi soittamassa ovikelloani ja kutsumassa minut kotiinsa varpajaisiin. Ilahduin kutsusta ja lupasin mennä. Tämä isä sitten vielä loppukaneetiksi huikkasi, että kun tulet niin voisitko ennen sitä käydä ostamassa jäätelöä ja tuoda tullessasi (kauppaan oli 1 - 1,5 km matkaa eikä ko. isällä ollut ajokorttia).

Menin varpajaisiin, ojensin ostamani jäätelön, tervehdin muita vieraita. Istuin vapaana olevaan tuoliin, ja sitten tämä isä sanoikin: "Nyt sinä voit lähteä." Eli minut oli "kutsuttu" pelkästään siksi, että tarvittiin jäätelöntuoja. Läksin pois erittäin kettuuntuneena. 

Itselleni olisi ollut täysin ok, jos minulta olisi pyydetty palvelusta eli olisi pyydetty, että voisinko auttaa hakemalla jäätelöä varpajaisvieraille. Mielelläni olisin auttanut. Mutta "kutsu" ja käsky lähteä pois oli törkeää.

Meillä tapahtui samanlainen juttu, siis itselleni ja miehelleni. Meidät kutsuttiin yhden naapurin synttärijuhliin ja hän sitten paria tuntia ennen juhlien alkua että josko voitaisiin tuoda laatikollinen mansikoita, pullo kallista viskiä ja kuohuviiniä pari pulloa tullessamme. No, hiukan ihmeteltiin sitä kun oltiin jo puhuttu naapurin kanssa että annetaan rahaa hänen "synttäri rahastoon" juhlissa,mutta haettiin se viiden kilon laatikko mansikoita sekä kuoharit ja viski. Kun päästiin hänen luo ja laitettiin ostokset alas ja istuimme, niin tää nainen otti sen rahakuoren/kortin ja silleen tylsistyneenä totesi että "voitte lähteä" ja mulla loksahti oikein suu auki siinä, mutta mies sitten sanoi että "anteeksi mitä? sähän meidät kutsuit ja piti vielä antaa satanen synttärirahaa kun pyysit rahastoon rahaa" ja tää akka kehtasi väittää ei ollut tarkoittanut kutsua meitä, ja siinä kohtaa mun sananvalmis mies nappasi sen setelikuoren hänen näpeistään ja nappasi sen pullokassin myös ja lähti, sanoen että et kyl saa näitäkään sitten. Itse otin mansikat ja lähdin perässä ja kuultiin kun tää naapuri raivosi meille siellä että pilattiin hänen juhlansa. Jos ei ollut tarkoitus kutsua meitä niin miksi sitten pyysi hakea kalliita alkoholeja ym? Jälkeenpäin kuultiin että teki saman tempun neljälle muulle naapurille ja heidän kumppaneilleen.

Hiukan nyt on värikynää tässä tarinassa 😃

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheellä on sellanen ystäväpariskunta jolla suht. samanikäiset lapset kuin meillä. Mukava siis grillailla tai muuten viettää aikaa yhdessä. Tai niin alunperin ajattelimme, kun aloimme tutustumaan.

Hiljattain olemme mieheni kanssa kuitenkin huomanneet, että tuon perheen mies kohtelee minua, eli mieheni vaimoa siis aivan kuin ilmaa. Hän tervehtii kyllä, kun menemme heille tai he tulevat meille, mutta siihen jää minun ja hänen kommunikointi. Hän juttelee ainoastaan mieheni kanssa ja pyrkii olemaan vain kahdestaan hänen kanssaan, vaikka olemme sopineet yhteisen tapaamisen. Hän yrittää kaikenlaisia "me miehet menemme nyt tekemään asiaa X" että pääsisi olemaan vain mieheni seurassa näillä tapaamisilla.

Kun yritän jutella hänelle niin keskustelusta ei tule mitään. Vastaa lyhyesti eikä yleensä kysy minulta mitään. Eikä hän muutenkaan ota minuun oma-aloitteisesti mitään kontaktia, hyvä kun uskaltaa silmiin katsoa. Tosi hämmentävää. Hän oikeasti kohtelee minua kuin ilmaa, mikä on mielestäni todella epäkohteliasta, oltiin sitten meillä tai heillä.

Minä ja mieheni olemme todenneet ettei taidakaan olla ihan meidän tyylisiä ihmisiä tuo perhe... Haluaisimme viettää aikaa porukalla eikä jakautumalla miehet ja naiset+lapset porukoihin. Meidän perheessä muutenki sekä äiti ja isä hoitavat tasapuolisesti lapsia, heillä taitaa olla enemmän niin että nainen hoitaa lapset ja mies tekee mitä haluaa.

Ehkä sen vaimo tai sinun mies on niin mustasukkainen, ettei sovi seurustelu näin, että sinä olisit tämän ystävämiehen kanssa.

Mä käyttäydyn noin jos en itse ole pyytänyt vieraita. Meillä mies saattaa kutsua omia vieraita niin silloin hän viihdyttäkööt heitä jne. Minä teen omiani, jos en ole edes vieraita pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sen vaimo tai sinun mies on niin mustasukkainen, ettei sovi seurustelu näin, että sinä olisit tämän ystävämiehen kanssa.

Ei ole tällaisesta kyse, ennemminkin veikkaan että tuo mies ei vain pidä minusta tjsp.. Mutta viihtyy mieheni kanssa ja vaimonsa viihtyy minun kanssani, joten jatkavat tapaamisia. Meidän perheelle tämä kuvio taas ei ole toivottava, kun haluamme rentoa ajanviettämistä koko porukalla ystävien kanssa, eikä eristäytyneinä toisistamme. Että miehet viettää ajan tyyliin alakerrassa ja naiset+lapset yläkerrassa..Voimme nähdä omia kavereitamme muulla ajalla..

Olen ollut tallaisessa kyläpaikassa. Kyläilyt harventuneetkin syystä, ei huvita häiritä ja sekaantua toisten elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin joskus lapsuudessa tätini luo kylään hieman ennen joulua. Koko talo tuoksui ihanilta leipomuksilta ja täti otti juuri joulutortut uunista, kun tulimme peremmälle. Äiti taisi niitä kommentoidakin, että ai että, tuoksuupa herkullisilta!. Siinä sitten vielä sivusta katseltiin, kun täti viimeisteli luomuksiaan. Hän ei malttanut keittiössä hääräämiseltään tulla kanssamme olohuoneeseen istumaan (jonne itse meidät ohjasi) joten kökötimme siinä sitten kolmistaan ja katselimme avokeittiön kokkishowta täydessä hiljaisuudessa. Ylipäätänsä tuntui, kuin olisimme tulleet vahingossa tunnin etuajassa ja kaikki kesken. No, ei siinä mitään, ihan ymmärrettävää PAITSI, että 30 min kökötyksen jälkeen täti tokaisee, että hänellä on itseasiassa tulossa toiset vieraat piakkoin ja jää selkeästi odottamaan meidän poistumista. Kyllä meillä leuat loksahti! Tuntui ihan piilokamerajäynältä. Jotenkin niin uskomaton tuo tapahtumakulku, kun ensin tullaan innoissaan notkuvan herkkupöydän luo ja sitten ähäkutti, luulitteko et nää on teille!. Vasta autossa kotimatkalla alkoi kiukuttamaan, sitä ennen oli lähinnä höynäytetty ja pöllämystynyt olo. Että tuota, jos joskus haluatte ikimuistoisesti loukata kutsumianne vieraita, niin suosittelen tätä kikkaa! En tajua vieläkään, miten voi noin toimia.

Vähän sama kun mentiin kauppiksesta koko koululuokka tutustumaan erääseen firmaan. Istuttiin neukkarissa kuuntelemassa firman esittelyä ja samalla sivupöydälle tuotiin kahvia ja uunituoreita pullia. Sitten kiitos ja hei, tässä on alkamassa toinen tilaisuus.

Tämä. Erilaisten kahvitusten järjestäjät! Jos aiemman ryhmän/sukulaisporukan tarjoilut on olleet kuppi kahvia ja Mariekeksi, ja seuraavien, parempien vieraiden sata kertaa paremmat, pitäkääs nyt jucoliut huoli ettei tää Mariekeksiporukka tule näkemään tätä eroa.

Ei ole ainoastaan suomalainen juttu. 

USAn muutettuani miestani (amerikkalainen) ja minua , Suomesta tullutta kutsuttiin pari kertaa kylaan. En tuntenut kutsun antaneita ihmisia, enka ollut heista erityisemmin kiinnostunut. Ne olivat tuollaisia vahan vakinaisia kutsuja, ja myohemmin jatinkin ne vierailut kokonaan. Olin muutenkin kiireinen, pienet lapset ja tyo. Useimmat naiset viela tuolloin (60-70 luku) olivat USAssa kotirouvia ja useimmat kirkkoihinsa tiiviissa yhteydessa.

Ystavat sitten myohemmin kehittyivat vahitellen tyokavereista ja suomalaisista naisista ja pariskunnista.

Minulle silloin , ja viela tana paivanakin jotkut coctail-kutsut ovat yhta tyhjan kanssa. Tiedan kylla, miten siella kayttaydytaan ja small talkia olen oppinut puhumaan, mutta tuskan takana se oppi oli. Nykyaan olen elakkeella ja mies kuollut ja onneksi siihen sirkukseen ei enaa tarvitse osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Mulle opiskeluaikana kävi niin, että hengasin yhden kaverin kanssa päivää. Käytiin torilla jne, jossa kaveri osti puolukoita ja sanoi tekevänsä puolukkapiirakkaa. Mentiin sitten hänen luokseen, jossa hän teki kaalilaatikkoa ja piirakan, ja kun kaikki oli valmista, alkoi syödä yksin. Moneen kertaan muisti sanoa, miten hyvää laatikko ja piirakka oli. Minulle ei tarjonnut. Lähdin sitten kotiin.

Tuli kyllä tosi outo olo. Hänellä oli varmaan rahasta tiukkaa silloin ja siis tavallaan hyvin ymmärrän, ettei halunnut tarjota ruokaa, mutta en koskaan tajunnut, MITEN hän pystyi syömään ja kehumaan ruokaa nälkäisen kaverin edessä. Itselleni se ei olisi tullut mieleenkään. Olen itse aika avokätinen vähästäkin ja tarjoan aina kaverille kanssa. En KOSKAAN voisi syödä tarjoamatta seuralaiselle. 

 

En yhtään muista, kutsuiko hän minut silloin luokseen vai miten päädyin hänen kotiinsa, mutta minulla ei ole tapana tunkea minnekään, eli ei hän ainakaan missään vaiheessa sanonut mitään tyyliin "minun pitää nyt lähteä kotiin", mistä olisin ymmärtänyt hänen haluavan tapaamisemme loppuvan. Todella outo tapaus oli.

Voi olla ,että tuo on ihan persoonassa ja hänen vahvuutensa ei selvästi ole empatia. Joskus voi olla niinkin,että sosiaaliset taidot tai kotoa nähty malli on toisenlainen.

Mieheni sukulainen järjestää melko usein juhlia kotonaan, ja meidät kutsutaan aina mukaan. Tunnelma on ankea.

Isäntä puuhailee omiaan pihalla, emäntä kireänä kattaa pöytää ja tiuskii, kaikilla rönttävaatteet päällä. Paikat sikin sokin, mutta tarjoilut on toisaalta runsaat. Ikinä siellä ei ole mitään tekemistä, isäntäpari ei seurustele ihmisten kanssa. Ihmettelen aina, että miksi niitä juhlia tarvitsee järjestää, jos niistä ei nauti kutsuja eikä kutsutut.

Arvaus, riita puolison kanssa samana päivänä, ovat ehkä eroamassa. Ei varmasti liittynyt sinuun millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi jäitte yksin sohvalle, ettekä seuranneet heitä lastenhuoneeseen leikkimään?

Kuulostaa siltä, että ap on itsekin sosiaalisesti kömpelö ja sitten meni sopimaan leikkitreffit toisen sosiaalisesti kömpelön ihmisen kanssa. Ehkä lapset ovat jossain muussa ympäristössä leikkineet kivasti keskenään, mutta sitten vanhempiensa seurassa lapset luonnollisesti mukautuvat siihen samaan epävarmaan moodiin.

Jos ap itse olisi sosiaalisesti yhtään taitavampi, niin hän olisi iloisesti johdatellut ap:n vaikka keittämään kahvit sen sijaan, että jäivät sohvalle odottelemaan toimintaohjeita. Noi on aina noloja tilanteita molemmille, jolloin on helppo syyttää sitä toista osapuolta siitä, ettei homma lähtenyt käyntiin toivottavalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo vielä mitään, minua yksi tuttu kutsuu tasaisin väliajoin syömään ja joka kerta sanoo, että hei onko sun sittenkään nälkä, en oo nyt mitään jaksanutkaan laittaa, tilaisinko jotain… Siihen sanon, ei ole nälkä en tartte mitään ja tuttava siihen, että hyvä juttu, hänelläkään ei ole yhtään nälkä.😂😂 Pari kertaa menin retkuun ja maha tyhjänä menin kylään muka odottaen saavani ruokaa. No enää en edes odota ja syön kotona ennen kyläilyä. 😂 Tuttava tataa olla hieman pöpi.

Ystäväpariskunnan luo kutsuttiin saunomaan. Ensin menivät miehet, ja sitten tämä naispuolinen ilmoittaa että en minä nyt halua saunoa, mutta mene sinä vaan. No siellä minä yksin istuin...Tämä on itseasiassa toistunutkin, mutta heillä oli silloin lapset kotona ja sukulaistyttö heillä seurana - minä saunoin sitten heidän kanssaan.

Jatkan vielä edelliseen: Miehillämme oli yhteinen harrastus, joka vei heidät joka syksy yöksi toisaalle harrastuksen alkamisviikonloppuna. Tämä rouva pyysi minua luokseen yöksi tuolloin jo hyvissä ajoin, kun miehetkin menevät muualle... Kun aloin tästä kyselemään yksityiskohtia n vuorokautta ennen, olikin hänellä muita menoja/suunnitelmia. Vaikka meillä meni aina ihan kivasti yhdessä, eikä minkäänlaista eripuraa ollut enkä loukannut heitä, ajattelin että jos he eivät vaan tykkää minusta siten kuin ystävästä pidetään. Olin mieheni kautta tullut heidän tuttavapiiriinsä, minua ei pyydetty tyttärensä kummiksi vaikka mies pyydettiin. Muutettuamme eri paikkakunnalle, kun oltiin kotona käymässä ja lenkitin yksin koiraa, tämä miespuolinen ystävä tuli vastaan ja huikkasi tervehdyksen ja "sanohan Pasille (nimi muutettu) että tulee käymään." Ei siis että käykää kylässä...

Niin... On minunkin miehellä pari kaveria, joiden naisten kanssa en ole yhtään samalla aaltopituudella enkä halua viettää aikaa heidän kanssa. En tietenkään lupaile mitään yökyläilyjä tms. Parempi hoitaa niin, että mies tapaa noita kavereitaan ilman minua. Jos ollaan jossain oltu kaikki yhdessä, niin tottakai on kohteliaat ja asialliset välit, mutta en halua istua näiden parin naisen kanssa kiusallisessa hiljaisuudessa kahdestaan yötä myöden, kun miehet vaikka saunoo ja keskustelee omiaan.

Inhoan sitä kun mennään illanistujaisiin ja odotetaan että naisena vietän illan paikalla olevan ainoan toisen naisen kanssa miesten puhuessaan keskenään omia juttujaan.

Tulen kyllä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ihan normaalisti, mutta en halua jumittua illaksi viihdyttämään täysin outoa naista jonka kanssa minulla ei ehkä ole mitään yhteistä ja jättää väliin kiinnostavimmat keskustelut miesten kanssa. Enkä ole mikään "not like other girls" -tapaus, minulla on paljon naispuolisia ystäviä myös joiden kanssa kiinnostuksenkohteet kohtaavat.

Miksi naisilta usein odotetaan tätä? Eihän kukaan odota miespuolisen rekkakuski-salimaken viihdyttävän illan vegaani-hippi-taiteilijamiestä vaan siksi että molemmat ovat miehiä?

Tietenkin odotetaan, onko noissa tilanteissa oikein muutakaan keinoa, ellei sitten mennä kaikki yhtäaikaa sinne saunaan tai mitä nyt sitten tehdäänkin.

No mä oon ollut joskus kylässä niin, et saunottiin vuorotellen pariskunnittain.

No mulle tuli tällainen mieleen et yks kaveri kutsui kylään toiseen kaupunkiin ja kun meen, voivottelee et hällä ei kyllä ole tarjottavaa, ei oo ehtinyt tehdä mitään. Hän on työtön🙉

-vara oli kyllä 10min välein ravata tupakalla.

Olen itse saanut hyvän kotikasvatuksen ja aina tarjotaan vieraille jotain! Samaten siistiin kotiin kutsutaan vieraat.

Tällainen käytös hämmentää.