Ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että mies ja nainen voivat olla ystäviä, ovat vanhanaikaisia.

Mun mies ainakin oli "ihan vaan ystävä" naisen kanssa, jonka kanssa nyt uhkaa rikkoa meidän ja naisen perheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

Minun kokemukseni mukaan miehet voivat vuosikausia olla kavereita naisen kanssa ilman näkyvästi mitään kummempaa. Mutta ovat sillä punaisella sekunnilla valmiita seksiin, jos naisella on vaikka paha mieli ja koettavat päästä "lohduttamaan"... Eli pelkkä kaveruus on mahdollista niin kauan kuin nainen huolehtii etäisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

Aseksuaaleilla tämä tietysti on erilaista, kun ei sitä seksuaalista vetoa tunnu yhtään kenenkään kanssa.

No ehkä tässä on se ongelma. Aseksuaalina en yhtään ymmärrä miksi hitossa kaikkia ja kaikkea pitäisi päästä panemaan. Miksi ei riitä seksi yhden kumppanin kanssa kerrallaan, eikö läheinen ihmissuhde onnistu muuten? Tämä panemishalu vaivaa myös naisten välisissä suhteissa kun olisi pitänyt mennä joidenkin kanssa sänkyyn puuhaamaan. Eikö se käy raskaaksi kun sukulaisia lukuunottamatta kaikki suhteet liittyvät pantavuuteen? Miten pärjäätte töissä jos sukupuolielimiä kihelmöi koko ajan?

Seksuaalisuus on niin iso osa ihmistä, että sitä on vaikea tuosta noin vain pistää syrjään hetkeksi. Itse ainakin mietin seksiä päivittäin ja jos tapaan mukavan miehen, mietin, millaista hänen kanssaan olisi olla sängyssä. Flirttailu ja seksuaalinen vire arjessa on yksi elämän parhaista asioista. Toki mietin missä ja kenen kanssa on sopivaa hieman flirttailla, enkä pidä edes mistään räikeästä vaan hyvin hienovaraisesta flirtistä, mutta kyllä se on iso osa omaa naisellisuuttani, että tiedän herättäväni vastakkaisessa sukupuolessa jotakin tunteita. 

Ja sen jälkeen, kun on kuvitellut itsensä jonkun kanssa sängyssä, toista on enää vaikea ihan kokonaan nähdä ilman tätä miellyttävää tai epämiellyttävää mielikuvaa. Tiedän tosin, että olen varmaan keskivertoa hieman seksuaalisempi. Esim useampi naispuolinen ystäväni on sanonut, että eivät he ajattele seksiä läheskään joka päivä tai mieti miesten kohdalla, haluaisivatko he sänkyyn näiden kanssa vai ei. Siksi arvelen, että olen itse outo ja tavallisempaa on nähdä vastakkainen sukupuoli ihan vain kaveripohjalta. 

Minulla oli monta vuotta mieskaveri, siis todellakin vain kaveri. Kahviteltiin satunnaisesti kaupungilla tai käytiin kaljalla, vietettiin joskus iltaa samassa porukassa. Ei koskaan mitään sen kummempaa. Kun sitten ihastuin ja rakastuin nykyiseen puolisooni, sekosi tämä mieskaveri yllättäen täysin. Hän aloitti mustamaalaamiskampanjan ja puhui kaikille, kuinka petin häntä ja kuinka olin ollut hänen naisensa. Lähetti uhkausviestejä puolisollenikin kun sai tämän nimen selville. Katsoo pahasti ja kiertää kaukaa vielä parin vuoden jälkeenkin, kun tulee kadulla vastaan.

Olen nykyisin sitä mieltä, että mies ja nainen eivät todennäköisesti voi olla molemminpuolisesti vain ystäviä.

Itse olen mies, jolla on niin kauan kuin jaksan muistaa on ollut sekä miehiä että naisia kavereina ja ystävinä. Mutta sen sijaan en toistaiseksi ole elänyt ja ollut parisuhteessa. 

Jos mahd. kumppanini ilmaisisi, että minun olisi päätettävä ystävyyteni ja tai kaveruuteni naisten kanssa, niin tietäisi tämä parisuhteemme loppua.

Mutta varmasti myös syvää itse inhoa; vai miten saatoin kuvitella ja luulla ihastukseni oelvan ns. tolkullinen ja fiksu. - Vai miten, joku voi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei kykene luottamaan siihen, että kumppani osaisi ja kykenisi käyttäytymään ihmisten kanssa asiallisesti ja hyvin.

- Ja heille, jotka nostavat näissä keskusteluissa aina esiin seksin haluamisen, niin oletteko sitä mieltä myös, että bi-seksuaaleilla ei saa olla lainkaan kavereita tai ystäviuä kun seksiä se kuitenkinvain kärttää ja haluaa heiltä kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinkkujen mahdollista olla kavereita? Itse olen sinkkunainen ja kaverini sinkkumiehiä. 

Huokaus. - Olen minä ainakin miehenä ollut kavei ja ystävä niin naisten kuin miesten kanssa. - Mutta uteliaisuudesta, olsitko sinä valmis ja halukas luopumaan mahd. miehistä, jota ovat mahd. nyt kavereiatsi tai ystäviäsi vain yhden miehen johdosta. - Itse näet en olsi luopumaan nais -kavereistani tai ystävistäni vain siksi, että joku nainen kuvittelsi  ja uskoisi olevansa niin ainut laatuinen ja merkittävä, että hän uskoisi voivsan sanella sen kenen kanssa olen kaveri tai ystävä, jolle vääränlaien kaveruuteen tai ystävyyteen riittäsi "väärä sukupuoli".  - Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mikä tekisi jotai yhdestä ihmsiestä näin ainutlaatuisen ja merkittävän sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli monta vuotta mieskaveri, siis todellakin vain kaveri. Kahviteltiin satunnaisesti kaupungilla tai käytiin kaljalla, vietettiin joskus iltaa samassa porukassa. Ei koskaan mitään sen kummempaa. Kun sitten ihastuin ja rakastuin nykyiseen puolisooni, sekosi tämä mieskaveri yllättäen täysin. Hän aloitti mustamaalaamiskampanjan ja puhui kaikille, kuinka petin häntä ja kuinka olin ollut hänen naisensa. Lähetti uhkausviestejä puolisollenikin kun sai tämän nimen selville. Katsoo pahasti ja kiertää kaukaa vielä parin vuoden jälkeenkin, kun tulee kadulla vastaan.

Olen nykyisin sitä mieltä, että mies ja nainen eivät todennäköisesti voi olla molemminpuolisesti vain ystäviä.

Tämä mies oli ihastunut sinuun kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

Aseksuaaleilla tämä tietysti on erilaista, kun ei sitä seksuaalista vetoa tunnu yhtään kenenkään kanssa.

No ehkä tässä on se ongelma. Aseksuaalina en yhtään ymmärrä miksi hitossa kaikkia ja kaikkea pitäisi päästä panemaan. Miksi ei riitä seksi yhden kumppanin kanssa kerrallaan, eikö läheinen ihmissuhde onnistu muuten? Tämä panemishalu vaivaa myös naisten välisissä suhteissa kun olisi pitänyt mennä joidenkin kanssa sänkyyn puuhaamaan. Eikö se käy raskaaksi kun sukulaisia lukuunottamatta kaikki suhteet liittyvät pantavuuteen? Miten pärjäätte töissä jos sukupuolielimiä kihelmöi koko ajan?

Seksuaalisuus on niin iso osa ihmistä, että sitä on vaikea tuosta noin vain pistää syrjään hetkeksi. Itse ainakin mietin seksiä päivittäin ja jos tapaan mukavan miehen, mietin, millaista hänen kanssaan olisi olla sängyssä. Flirttailu ja seksuaalinen vire arjessa on yksi elämän parhaista asioista. Toki mietin missä ja kenen kanssa on sopivaa hieman flirttailla, enkä pidä edes mistään räikeästä vaan hyvin hienovaraisesta flirtistä, mutta kyllä se on iso osa omaa naisellisuuttani, että tiedän herättäväni vastakkaisessa sukupuolessa jotakin tunteita. 

Ja sen jälkeen, kun on kuvitellut itsensä jonkun kanssa sängyssä, toista on enää vaikea ihan kokonaan nähdä ilman tätä miellyttävää tai epämiellyttävää mielikuvaa. Tiedän tosin, että olen varmaan keskivertoa hieman seksuaalisempi. Esim useampi naispuolinen ystäväni on sanonut, että eivät he ajattele seksiä läheskään joka päivä tai mieti miesten kohdalla, haluaisivatko he sänkyyn näiden kanssa vai ei. Siksi arvelen, että olen itse outo ja tavallisempaa on nähdä vastakkainen sukupuoli ihan vain kaveripohjalta. 

Ei se että on seksuaalisia pakkoajatuksia kaikista miehistä keitä koskaan tapaa tarkoita että on jotenkin enemmän seksuaalinen kuin muut :D Tuo on vain päälle jäänyt pakkoajatus, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies, jolla on niin kauan kuin jaksan muistaa on ollut sekä miehiä että naisia kavereina ja ystävinä. Mutta sen sijaan en toistaiseksi ole elänyt ja ollut parisuhteessa. 

Jos mahd. kumppanini ilmaisisi, että minun olisi päätettävä ystävyyteni ja tai kaveruuteni naisten kanssa, niin tietäisi tämä parisuhteemme loppua.

Mutta varmasti myös syvää itse inhoa; vai miten saatoin kuvitella ja luulla ihastukseni oelvan ns. tolkullinen ja fiksu. - Vai miten, joku voi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei kykene luottamaan siihen, että kumppani osaisi ja kykenisi käyttäytymään ihmisten kanssa asiallisesti ja hyvin.

- Ja heille, jotka nostavat näissä keskusteluissa aina esiin seksin haluamisen, niin oletteko sitä mieltä myös, että bi-seksuaaleilla ei saa olla lainkaan kavereita tai ystäviuä kun seksiä se kuitenkinvain kärttää ja haluaa heiltä kaikilta.

Olet varmaan aika nuori vielä. Katsotaan sitten kun löydät sen oman seurustelukumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinkkujen mahdollista olla kavereita? Itse olen sinkkunainen ja kaverini sinkkumiehiä. 

Huokaus. - Olen minä ainakin miehenä ollut kavei ja ystävä niin naisten kuin miesten kanssa. - Mutta uteliaisuudesta, olsitko sinä valmis ja halukas luopumaan mahd. miehistä, jota ovat mahd. nyt kavereiatsi tai ystäviäsi vain yhden miehen johdosta. - Itse näet en olsi luopumaan nais -kavereistani tai ystävistäni vain siksi, että joku nainen kuvittelsi  ja uskoisi olevansa niin ainut laatuinen ja merkittävä, että hän uskoisi voivsan sanella sen kenen kanssa olen kaveri tai ystävä, jolle vääränlaien kaveruuteen tai ystävyyteen riittäsi "väärä sukupuoli".  - Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mikä tekisi jotai yhdestä ihmsiestä näin ainutlaatuisen ja merkittävän sinulle?

Itse olen valinnut kumppanini niin ettei hänellä ole, eikä myöskään suhteen alkaessa ollut naispuolisia kavereita. En olisi muunlaiseen suhteeseen lähtenytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinkkujen mahdollista olla kavereita? Itse olen sinkkunainen ja kaverini sinkkumiehiä. 

Huokaus. - Olen minä ainakin miehenä ollut kavei ja ystävä niin naisten kuin miesten kanssa. - Mutta uteliaisuudesta, olsitko sinä valmis ja halukas luopumaan mahd. miehistä, jota ovat mahd. nyt kavereiatsi tai ystäviäsi vain yhden miehen johdosta. - Itse näet en olsi luopumaan nais -kavereistani tai ystävistäni vain siksi, että joku nainen kuvittelsi  ja uskoisi olevansa niin ainut laatuinen ja merkittävä, että hän uskoisi voivsan sanella sen kenen kanssa olen kaveri tai ystävä, jolle vääränlaien kaveruuteen tai ystävyyteen riittäsi "väärä sukupuoli".  - Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mikä tekisi jotai yhdestä ihmsiestä näin ainutlaatuisen ja merkittävän sinulle?

Itse olen valinnut kumppanini niin ettei hänellä ole, eikä myöskään suhteen alkaessa ollut naispuolisia kavereita. En olisi muunlaiseen suhteeseen lähtenytkään.

Järkevää. Ei tarvitse riidellä asiasta!

Sanoisin että toisten kanssa voi olla ystävä, toisten ei. Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on sekä nais- että miespuolisia ystäviä. Viime vuosina suurin osa on tosin alkanut olla ystäväpariskuntia, jotka valitettavasti jakautuu useimmiten niin että kahdestaan tapaavat mies miestä ja nainen naista. Itse voisin viettää mielelläni aikaa kenen kanssa heistä vain. Tämä kuvio tuntuu joltain kohteliaisuussäännöltä. Joka tapauksessa voin kutsua kaikkia heitä ystävikseni.

Mutta on olemassa tuttavapariskunta, jotka haluaisivat ystäviksemme. Valitettavasti vain kemiat pariskunnan vastakkaisen sukupuolen edustajaa kohtaan ovat järjettömän vahvat, selkeästi molemminpuolista. Aluksi ajattelin että kivaa, pientä viatonta flirttiä, mutta pian huomasin olevani niin tunteiden vallassa, että alkoi pelottaa. En voi muuta kuin keksiä tekosyitä miksi tätä pariskuntaa en voi tavata. Harmi, ovat mukavia ihmisiä, toinen vain liiankin mukava. Näin ei ole käynyt ikinä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että toisten kanssa voi olla ystävä, toisten ei. Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on sekä nais- että miespuolisia ystäviä. Viime vuosina suurin osa on tosin alkanut olla ystäväpariskuntia, jotka valitettavasti jakautuu useimmiten niin että kahdestaan tapaavat mies miestä ja nainen naista. Itse voisin viettää mielelläni aikaa kenen kanssa heistä vain. Tämä kuvio tuntuu joltain kohteliaisuussäännöltä. Joka tapauksessa voin kutsua kaikkia heitä ystävikseni.

Mutta on olemassa tuttavapariskunta, jotka haluaisivat ystäviksemme. Valitettavasti vain kemiat pariskunnan vastakkaisen sukupuolen edustajaa kohtaan ovat järjettömän vahvat, selkeästi molemminpuolista. Aluksi ajattelin että kivaa, pientä viatonta flirttiä, mutta pian huomasin olevani niin tunteiden vallassa, että alkoi pelottaa. En voi muuta kuin keksiä tekosyitä miksi tätä pariskuntaa en voi tavata. Harmi, ovat mukavia ihmisiä, toinen vain liiankin mukava. Näin ei ole käynyt ikinä ennen.

Mieheni ystävä, ja hänen pitkäaikainen vaimonsa. Meillä ei tuon ystävämiehen kanssa ole mitään kemiaa keskenämme, mutta kun hän saa alkoholia, niin hän käy liian tuttavalliseksi. Olisi kiva nähdä heitä, mutta tilanne on todella epämukava minulle. Vahtia nyt koko ajan ettei jää miehen kanssa kaksistaan mihinkään.