Ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että mies ja nainen voivat olla ystäviä, ovat vanhanaikaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kovin usein onnistu. Jompikumpi ihastuu lähes aina. Ennemmin tai myöhemmin.

Miksi se ihastuminen koetaan nykyään niin suurena ongelmana? Ei se aiemmin niin ollut. Ihastuminen tuntuu niin ihanalta. Miksi se pitää kaikin keinoin sulkea pois elämästä? Missä kohtaan päätettiin että saisi olla tunteita vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan? Mikä siinä on niin pelottavaa? Onko se heti itselle uhka?

Kaikki kaverini ovat miehiä jotka ovat niin sovinistisia tai muulla tavoin ilkeitä ettei varmasti mitään seksuaalista tulisi mieleenkään kummallekaan. Olen vähentänyt yhteydenpitoa muutenkin ja olen enemmän itsekseni.

Onko sinkkujen mahdollista olla kavereita? Itse olen sinkkunainen ja kaverini sinkkumiehiä. 

Onpa kummallista ja kapeakatseista ajattelua, etteikö miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Minulla ei biseksuaalina ilmeisesti voi olla ystäviä ollenkaan? 

Näin miehenä suosittelen olemaan hyvin kyseenalaistavana jos joku mies tosissaan haluaa olla vain kavereita. Useamman naisen kanssa olen suostunut "jatkamaan kavereina" vaikka olisin halunnut ainoastaan päästä panemaan tai jopa parisuhteeseen. Ne naiset, joiden kanssa olen ollut aidosti kaveri, ovat olleet niin naismakuni ulkopuolella että heidän kanssaan kaikki romanttinen/seksuaalinen on tuntunut jopa vastenmieliseltä ajatukselta. 

Siitä, onko mies todellisuudessa kiinnostunut, saa selvää aika helposti. Eräällä exällä oli läheinen miespuolinen kaveri, joka tuntui olevan kovin suojelevainen exää kohtaan. Erään pahan riidan jälkeen meni käymään tämän luona, josta tuli takaisin vieläkin vihaisempana, ei tosin minulle. Kuulemma tämä kaverimies oli ehdottanut että laita mies vaihtoon ja ota sellainen tilalle joka kohtelee hyvin, esimerkiksi hän. Exä suuttui tästä niin tälle että katkoi välit :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kovin usein onnistu. Jompikumpi ihastuu lähes aina. Ennemmin tai myöhemmin.

Miksi se ihastuminen koetaan nykyään niin suurena ongelmana? Ei se aiemmin niin ollut. Ihastuminen tuntuu niin ihanalta. Miksi se pitää kaikin keinoin sulkea pois elämästä? Missä kohtaan päätettiin että saisi olla tunteita vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan? Mikä siinä on niin pelottavaa? Onko se heti itselle uhka?

Samaa mietin itsekin. Yleensä se ihastuminen laantuu jonkun ajan päästä ja tilalle tulee syvä välittäminen. Näin ainakin itselle käynyt. Ja nimenomaan miehen ja naisen välinen ystävyyssuhde kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kovin usein onnistu. Jompikumpi ihastuu lähes aina. Ennemmin tai myöhemmin.

Joo voi olla, mutta ihastus on mennyt itsellä myös äkkiä ohi, jos ei tee mitään sen eteen. Minulla ainakin on toiminut ystävyys miehen kanssa. Ja todellakin tiedän ettei hänellä tunteita minua kohtaan, koska olen hyvä ystävä myös hänen tyttöystävän kanssa.

Miksi muka kaikkiin kavereihinsa ihastuisi? Tai kehenkään niistä?

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tunsin nuorena aivan ihanan pojan ja oltiin ystäviä liki 10 vuotta. Kun löysin mieheni ja suhteemme muuttui vakavaksi, tämä ystävä katosi ilman mitään selityksiä.

Joitain vuosia myöhemmin törmäsimme baarissa ja vaihdettiin kuulumisia. Minä sitten kysyi että minne hän silloin katosi, kertoi että ei kestänyt nähdä rakastamaansa naista toisen miehen kanssa.

Eli koko sen 10v hän oli odottanut että rakastuisin häneen ja minä pidin häntä vain ystävänä.

Niiiiiin tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kovin usein onnistu. Jompikumpi ihastuu lähes aina. Ennemmin tai myöhemmin.

Miksi se ihastuminen koetaan nykyään niin suurena ongelmana? Ei se aiemmin niin ollut. Ihastuminen tuntuu niin ihanalta. Miksi se pitää kaikin keinoin sulkea pois elämästä? Missä kohtaan päätettiin että saisi olla tunteita vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan? Mikä siinä on niin pelottavaa? Onko se heti itselle uhka?

Siitä syystä että moni meistä arvostaa ystävyyttä, ei vain leikkiystävyyttä, jonka toinen hylkää kun itse alankin seurustelemaan. En missään nimessä kaipaa sellaisia miehiä pyörimään "kavereina" nurkkiini, jotka hylkäävät minut vain siksi että parisuhdestatukseni muuttuu. Ei se ole mitään oikeaa ystävyyttä, s on hännystelyä ja nilkkojen näpsimistä.

Ei se biologia ja hormonit aikakaudesta ole kiinni. Kaverisuhde ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaverini ovat miehiä jotka ovat niin sovinistisia tai muulla tavoin ilkeitä ettei varmasti mitään seksuaalista tulisi mieleenkään kummallekaan. Olen vähentänyt yhteydenpitoa muutenkin ja olen enemmän itsekseni.

Täh?? Luuletko että sovinistimies haluaa naisia kaverisuhteeseen? Vai tapaatteko kerran vuodessa?

Miten tämä muka muuttuisi aikakauden mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

No on todellakin harmi. Olen 45-vuotias nainen ja aina kaivannut veljeä ja miespuoleisia ystäviä. Muutamia muuten ihania tyyppejä on elämääni eksynyt vuosien varrella mutta ystävyys päättyy aina siihen kun mies odottaa lopulta muutakin. Eikä tilanteissa ole ikinä ollut puoleltani mitään ihastusta tai odotusta muustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mulla on eri sukupulta olevia ystäviä, jotka ei yhtään miellytä ulkonäöltään mua seksuaalisesti. Mistä ihmeestä se jännitys ja seksi tulis?

Onko ne "kaverit" samaa mieltä? Veikkaan että ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mulla on eri sukupulta olevia ystäviä, jotka ei yhtään miellytä ulkonäöltään mua seksuaalisesti. Mistä ihmeestä se jännitys ja seksi tulis?

Tätä mietin myös, jos ystävä ei yhtään miellytä minua seksuaalisesti miten on edes mahdollista ihastua häneen?

Hienoa, kerroitte juuri että miespuoliset ystävänne ovat luontaantyöntyviä ja rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

No on todellakin harmi. Olen 45-vuotias nainen ja aina kaivannut veljeä ja miespuoleisia ystäviä. Muutamia muuten ihania tyyppejä on elämääni eksynyt vuosien varrella mutta ystävyys päättyy aina siihen kun mies odottaa lopulta muutakin. Eikä tilanteissa ole ikinä ollut puoleltani mitään ihastusta tai odotusta muustakaan.

Mitä hyötyä miehelle tuosta ajanhukasta olisi?

Kun mietin ketä mulla on wa:ssa niin siellä on miespuolisia vaan sukulaiset tai sukuun liittyvät ihmiset ja muutama työkaveri, joiden kanssa viestitellään työasioita joskus harvoin . Ja muutama ihan suoraan harrastukseeni liittyvä mies, joiden kanssa ollaan tuttavia, en sanoisi ystävyydeksi. Ja sitten yksi homomies, jonka kanssa myös yhteinen harrastus. Ystäviä ollaan oltu jokunen vuosi, muttei erityisen läheisiä

Ap saattaa olla oikeassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voivat olla ystäviä, mutta jos kumpikin on heteroita niin mukaan astuu jossakin välissä myös seksuaalinen jännite. Ja todennäköisesti myös itse seksikin jonakin heikkona hetkenä. Ei se silti sitä ystävyyttä poista välttämättä.

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia kommentteja. Olen ollut erilaisten ja eri ikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien ystävä jo parin vuosikymmenen ajan. Mitään "heikkoa hetkeä" ei ole koskaan tullut. Ja on nukuttu vierekkäin, samassa huoneessa, käyty matkoilla, istuttu iltaa, katseltu leffoja, jopa asuttu yhdessä.

Elättekö te muut maailmassa jossa koko ajan saattaa housut lipsahtaa pois jalasta? En ole koskaan ollut tilanteessa jossa oltaisiin jotenkin "ajauduttu" seksiin. Vaikka sitä jännitettäkin olisi. Seksi on silti aina tietoinen päätös ja henkilökohtaisesti harrastan sitä vain seurustelukumppanin kanssa.

Vastakkaisen sukupuolen ystävät ovat olleet todellinen rikkaus elämässäni ja harmi on jos joku ei pysty sitä kokemaan.

Aseksuaaleilla tämä tietysti on erilaista, kun ei sitä seksuaalista vetoa tunnu yhtään kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja minulla on useita miespuolisia ystäviä. Olen myös suhteessa joten tietenkin kyseessä on pelkkä kaveruus eikä se siitä mihinkään muutu.

Ajatteleeko jotkut oikeasti niin ettei nainen ja mies voi olla vain ystäviä? Ehkä jos ihastuu tosi helposti, minä en. Minuun on joku kaveri joskus ihastunut mutta ei se ystävyyttä haittaa jos ei anna sen olla ongelma

Sallitko myös miesystävällesi useita, hyviä naispuoleisia ystäviä?