Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti siinä seksissä miehille on niin saatanan tärkeää?? Luulisi aikuisen ihmisen jo harrastaneen niin monta kertaa ettei mistään uutuudenviehätyksestä ole kyse. Kukaan ei kuole siihen ettei harrasta seksi, mutta seksiin saattaakin kuolla.
Ei ole vain miehille. Mulle seksi on tärkeä. Sitä pitää olla suhteessa.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma ap? Nyt sun ei tarvitse harrastaa seksiä senkään vertaa!
Kai sitä voi haluta parisuhteen, olla kumppani, vaikkei haluaisi seksiä. Tämä on ihmeellistä, miten palstalla pyritään typistämään parisuhde seksisuhteeksi,
Voi. Mutta sitä pitää haluta sitten molempien.
N49
Näen ongelman tällä tapaa. Halukkaalle seksittömyys on ongelma ja hän haluaisi ongelman ratkaista. Haluttomalle seksittömyys ei ole ongelma joten hän ei sitä ratkaistakaan halua. Mitään ei ole tehtävissä, tuskin kukaan joka ei hernekeitosta pidä, harmittelee ettei sitä pöydässä ole.
M35
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa kuukaudessa on ihan tavallinen seksitahti, jopa normaalia enemmän ja aika harvat pidemmässä parisuhteessa harrastaa enemmän. Yleensä vähemmän. Jos tuollainen määrä ei miehelle riitä, niin ihmettelen kovasti. Kyllä meilläkin on ollut yli puolen vuoden katkoja, eikä mies ole ollut mihinkään lähdössä.
Kaikki ei sovi kaikille. Ja mistäpä tiedät, onko miettinyt tai onko käynyt muualla. Tilanne voi myös muuttua kestäessään liian pitkään.
Miten voi olla pikkupäissään ennen seitsemää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko jokukuvittelee, että seksielämä vaan jatkuu jatkuu jatkuu, kiihkeänä. Vuodesta toiseen. Vai oletteko valmiita pistämään kumppanin vaihtoon kun suhde etenee kiihkeästä alkukiimasta arkiseksi kumppanuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ihmiset on takana pitkä suhde jossa kaikki asiat kohdillaan, mutta kumppani sairastuu tai loukkaantuu vaikka onnettomuudessa siten ettei seksi enää onnistu, jätättekö siinäkin tilanteessa?
Jos vastaus on kyllä, niin surullista!
On vissi ero, onko kykenemätön vai haluton huolehtimaan kumppaninsa tarpeista. Ottaisin eron, jos vaimo ei haluaisi seksiä. Jos hän vaikkapa sairauden vuoksi olisi kyvytön, jatkaisin suhdetta.
Ei tulisi mieleen selvittää, mistä vaimon haluttomuus johtuu? Ero vaan ja uutta reikää tilalle. Oksettavaa.
Vaimo voi ihan itse avautua asiasta kun hän on se, jolle seksi ei maistu. Miksi miehen pitää asiaa "selvittää". Kuunnella sitä samaa "ei mua mikään vaivaa" horinaa?
Itse erosin miehestäni kun alkoi viihtyä öitä mielummin sohvalla tv'n äärellä kuin mun vieressä. Seksittömyys parisuhteessa on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma ap? Nyt sun ei tarvitse harrastaa seksiä senkään vertaa!
Kai sitä voi haluta parisuhteen, olla kumppani, vaikkei haluaisi seksiä. Tämä on ihmeellistä, miten palstalla pyritään typistämään parisuhde seksisuhteeksi,
No sitten kannattaa hankkia sellainen puoliso, jota seksi ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
En usko, että se on ihan niin yksinkertaista, että seksuaalisten halujen loppuminen tekisi pariskunnasta automaattisesti pelkät kaverukset. Ala-ja yläpää voivat kulkea tässä asiassa ihan eri tahtia. Minä olen hiukan vanhempi ihminen ja olen jo pohtinut mielessäni sitä, että seksikään ei jatku ikuisesti, vaikka kuinka rakastan puolisoani. Jossain vaiheessa jompikumpi tulee eteen, joko loppuvat halut tai kyvyt. Olen kuitenkin jatkossakin puolisoni rakastettu, vaikka alapääni jäisikin eläkkeelle. Joillain halut loppuvat huomattavasti aiemmin kuin kyvyt, mutta se ei tarkoita, että rakkaus loppuisi. Jos se olisikin niin helppoa ja suoraviivaista, että rakkaus loppuisi halujen myötä, ihmiset eivät ehkä kipuilisi asian kanssa niin paljon.
Rakkauttakin voi olla monenlaista, ja se rakkaus josta seksuaalinen halu on täysin sammunut on jonkun haluttoman oman määritelmän mukaan varmasti rakkautta. Mutta se ei ole sitä rakkautta, mitä se halukas tarvitsee elääkseen täyttä ja mielekästä elämää. Hänelle se monessa oleellisessa merkityksessä sama kuin friendzonetus.
Mutta en minäkään toki oikeasti ole noin ymmärtämätön kuin kirjoituksestani saattoi päätellä. Se on minustakin ihan inhimillistä, että vielä seksuaalisen halun sammumisenkin jälkeen tuntee kumppanista mustasukkaisuutta. Joskus jopa enemmän, koska jollain tasolla halutonkin ymmärtää, että kyvyttömyys kumppanin tarpeiden täyttämiseen altistaa suhteen kolmannen osapuolen uhalle aivan toisella tavalla kuin toimiva ja tasapainoinen suhde. Mutta voisiko sitä tarkastella niinkin, että äärimmäisessä tilanteessa pitää molempien tehdä uhrauksia. Ja joskus sen haluttoman kumppanin uhraus voisi olla rinnakkaissuhteiden salliminen vaikka se vaatiikin ehkä kipeää oman mustasukkaisuuden käsittelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko jokukuvittelee, että seksielämä vaan jatkuu jatkuu jatkuu, kiihkeänä. Vuodesta toiseen. Vai oletteko valmiita pistämään kumppanin vaihtoon kun suhde etenee kiihkeästä alkukiimasta arkiseksi kumppanuudeksi.
Kyllä, jos arkinen kumppanuus tarkoittaa tälle henkilölle samaa kuin seksielämän yksipuolinen lopettaminen. Meillä on 11-vuotinen suhde, talolainat ja työt ja kolme lasta joten kovin arkisemmaksi ei ruuhkavuosielämä tästä enää pääse, mutta ei se meidän seksielämää ole lopettanut. Päinvastoin, paranee vaan. Alkuhuuman tasaantuminen on jokaisessa suhteessa väistämättä edessä, mutta vain osalle se on käypä tekosyy lopettaa seksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma ap? Nyt sun ei tarvitse harrastaa seksiä senkään vertaa!
Ongelma on se, että joutuu itse kokonaan kustantamaan elämänsä, ei ole ebää ketään joka maksaa puolet kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
En usko, että se on ihan niin yksinkertaista, että seksuaalisten halujen loppuminen tekisi pariskunnasta automaattisesti pelkät kaverukset. Ala-ja yläpää voivat kulkea tässä asiassa ihan eri tahtia. Minä olen hiukan vanhempi ihminen ja olen jo pohtinut mielessäni sitä, että seksikään ei jatku ikuisesti, vaikka kuinka rakastan puolisoani. Jossain vaiheessa jompikumpi tulee eteen, joko loppuvat halut tai kyvyt. Olen kuitenkin jatkossakin puolisoni rakastettu, vaikka alapääni jäisikin eläkkeelle. Joillain halut loppuvat huomattavasti aiemmin kuin kyvyt, mutta se ei tarkoita, että rakkaus loppuisi. Jos se olisikin niin helppoa ja suoraviivaista, että rakkaus loppuisi halujen myötä, ihmiset eivät ehkä kipuilisi asian kanssa niin paljon.
Rakkauttakin voi olla monenlaista, ja se rakkaus josta seksuaalinen halu on täysin sammunut on jonkun haluttoman oman määritelmän mukaan varmasti rakkautta. Mutta se ei ole sitä rakkautta, mitä se halukas tarvitsee elääkseen täyttä ja mielekästä elämää. Hänelle se monessa oleellisessa merkityksessä sama kuin friendzonetus.
Mutta en minäkään toki oikeasti ole noin ymmärtämätön kuin kirjoituksestani saattoi päätellä. Se on minustakin ihan inhimillistä, että vielä seksuaalisen halun sammumisenkin jälkeen tuntee kumppanista mustasukkaisuutta. Joskus jopa enemmän, koska jollain tasolla halutonkin ymmärtää, että kyvyttömyys kumppanin tarpeiden täyttämiseen altistaa suhteen kolmannen osapuolen uhalle aivan toisella tavalla kuin toimiva ja tasapainoinen suhde. Mutta voisiko sitä tarkastella niinkin, että äärimmäisessä tilanteessa pitää molempien tehdä uhrauksia. Ja joskus sen haluttoman kumppanin uhraus voisi olla rinnakkaissuhteiden salliminen vaikka se vaatiikin ehkä kipeää oman mustasukkaisuuden käsittelemistä.
Tai eron salliminen.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
En usko, että se on ihan niin yksinkertaista, että seksuaalisten halujen loppuminen tekisi pariskunnasta automaattisesti pelkät kaverukset. Ala-ja yläpää voivat kulkea tässä asiassa ihan eri tahtia. Minä olen hiukan vanhempi ihminen ja olen jo pohtinut mielessäni sitä, että seksikään ei jatku ikuisesti, vaikka kuinka rakastan puolisoani. Jossain vaiheessa jompikumpi tulee eteen, joko loppuvat halut tai kyvyt. Olen kuitenkin jatkossakin puolisoni rakastettu, vaikka alapääni jäisikin eläkkeelle. Joillain halut loppuvat huomattavasti aiemmin kuin kyvyt, mutta se ei tarkoita, että rakkaus loppuisi. Jos se olisikin niin helppoa ja suoraviivaista, että rakkaus loppuisi halujen myötä, ihmiset eivät ehkä kipuilisi asian kanssa niin paljon.
Rakkauttakin voi olla monenlaista, ja se rakkaus josta seksuaalinen halu on täysin sammunut on jonkun haluttoman oman määritelmän mukaan varmasti rakkautta. Mutta se ei ole sitä rakkautta, mitä se halukas tarvitsee elääkseen täyttä ja mielekästä elämää. Hänelle se monessa oleellisessa merkityksessä sama kuin friendzonetus.
Mutta en minäkään toki oikeasti ole noin ymmärtämätön kuin kirjoituksestani saattoi päätellä. Se on minustakin ihan inhimillistä, että vielä seksuaalisen halun sammumisenkin jälkeen tuntee kumppanista mustasukkaisuutta. Joskus jopa enemmän, koska jollain tasolla halutonkin ymmärtää, että kyvyttömyys kumppanin tarpeiden täyttämiseen altistaa suhteen kolmannen osapuolen uhalle aivan toisella tavalla kuin toimiva ja tasapainoinen suhde. Mutta voisiko sitä tarkastella niinkin, että äärimmäisessä tilanteessa pitää molempien tehdä uhrauksia. Ja joskus sen haluttoman kumppanin uhraus voisi olla rinnakkaissuhteiden salliminen vaikka se vaatiikin ehkä kipeää oman mustasukkaisuuden käsittelemistä.
Lisään vielä, että jos joku on perehtynyt rakkauden eri muotoihin, niin esim. latinassa on rakkaudelle monta sanaa. Miehen ja naisen välinen eroottinen rakkaus on "eros" ja kiintymystyyppinen ystävänrakkaus on "philia". Ei nämä rakkauden muodot ole välttämättä toisiaan parempia, mutta jos kaipaa ja tarvitsee parisuhteeltaan eros-rakkautta, niin se philia-rakkaus voi tuntua laihalta lohdutuspalkinto. Kyllä varmaan molemmat omalla tavalla rakastavat, mutta se millaista rakkautta haetaan ja tarvitaan ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mviiskyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat sitä mieltä, että seksi ei ole suhteessa tärkeää. Miksi se on sitten niin kamalaa jos mies hakee seksin muualta?
Vai onko niin, että naiselle on tärkeää pystyä hallitsemaan miestä seksin avulla?Olen kyllä antanut itseni ymmärtää, ettei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Molemmin päin saattaapi olla!
Tämäpä juuri. Mitä olen muiden naisten kanssa aiheesta puhunut, niin ei ole lainkaan harvinaista että pitkässä parisuhteessa mies onkin se joka menettää halunsa kumppaniaan kohtaan. Itsekin olen ollut toistuvasti suhteessa se enemmän haluava osapuoli.
N41
Tutkimusten mukaan haluttomuudesta kärsii alle 2% miehistä missään elämänvaiheessa eli sinulle on sattunut tällainen eunikki/piilohomo.
En kyllä empiiristen havaintojeni perusteella ihan usko tuota lukua. Epäilen, että tutkimuksia vääristää kulttuuri jossa sekä miesten haluttomuus että naisten halukkuus ovat tabuja. Tästä johtuen miehet varmaankin liioittelevat halujaan ja naiset vähättelevät niitä.
Nykyisissä lapsettomissa parisuhteissa on melkein sääntö kuin poikkeus haluton mies ja halukas nainen.
Tasan tarkkaan ei ole. Miesten haluttomuus on lähes 100%:sti seurausta sairaudesta tai testosteronivajeesta. Lopuilla mielenterveysongelmia.
Mielipiteesi vahvistaa sen, että miesten haluttomuudesta ei olla vieläkään valmiita puhumaan. Ehkä asia kannattaisi vain hyväksyä.
Syitä haluttomuudelle on useita, en kiellä sitä. Mutta haluttomien miesten ja halukkaiden naisten osalta lapsettomissa parisuhteissa voidaan nähdä myös syy seuraus - suhde siinä kokonaisuutta, missä vaikuttaa naisten vastuulla usein ole lastenkasvatus sekä kotitöiden hoitaminen mahdollisesti jopa oman työuran rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
En usko, että se on ihan niin yksinkertaista, että seksuaalisten halujen loppuminen tekisi pariskunnasta automaattisesti pelkät kaverukset. Ala-ja yläpää voivat kulkea tässä asiassa ihan eri tahtia. Minä olen hiukan vanhempi ihminen ja olen jo pohtinut mielessäni sitä, että seksikään ei jatku ikuisesti, vaikka kuinka rakastan puolisoani. Jossain vaiheessa jompikumpi tulee eteen, joko loppuvat halut tai kyvyt. Olen kuitenkin jatkossakin puolisoni rakastettu, vaikka alapääni jäisikin eläkkeelle. Joillain halut loppuvat huomattavasti aiemmin kuin kyvyt, mutta se ei tarkoita, että rakkaus loppuisi. Jos se olisikin niin helppoa ja suoraviivaista, että rakkaus loppuisi halujen myötä, ihmiset eivät ehkä kipuilisi asian kanssa niin paljon.
Rakkauttakin voi olla monenlaista, ja se rakkaus josta seksuaalinen halu on täysin sammunut on jonkun haluttoman oman määritelmän mukaan varmasti rakkautta. Mutta se ei ole sitä rakkautta, mitä se halukas tarvitsee elääkseen täyttä ja mielekästä elämää. Hänelle se monessa oleellisessa merkityksessä sama kuin friendzonetus.
Mutta en minäkään toki oikeasti ole noin ymmärtämätön kuin kirjoituksestani saattoi päätellä. Se on minustakin ihan inhimillistä, että vielä seksuaalisen halun sammumisenkin jälkeen tuntee kumppanista mustasukkaisuutta. Joskus jopa enemmän, koska jollain tasolla halutonkin ymmärtää, että kyvyttömyys kumppanin tarpeiden täyttämiseen altistaa suhteen kolmannen osapuolen uhalle aivan toisella tavalla kuin toimiva ja tasapainoinen suhde. Mutta voisiko sitä tarkastella niinkin, että äärimmäisessä tilanteessa pitää molempien tehdä uhrauksia. Ja joskus sen haluttoman kumppanin uhraus voisi olla rinnakkaissuhteiden salliminen vaikka se vaatiikin ehkä kipeää oman mustasukkaisuuden käsittelemistä.
Tai eron salliminen.
eri
Ei kai kukaan voi eroa kieltääkään? Mutta jos nimenomaan itse haluaa pitää kiinni suhteesta jossa ei pysty tai halua täyttää toisen tarpeita, niin kannattaa tarkastella niitä omia motiiveja näiden tarpeiden kieltämiseen ja vähättelemiseen. Onko siellä taustalla sellaista vallanhalua ja kontrollintarvetta, josta olisi ehkä viisaampi päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mviiskyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat sitä mieltä, että seksi ei ole suhteessa tärkeää. Miksi se on sitten niin kamalaa jos mies hakee seksin muualta?
Vai onko niin, että naiselle on tärkeää pystyä hallitsemaan miestä seksin avulla?Olen kyllä antanut itseni ymmärtää, ettei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Molemmin päin saattaapi olla!
Tämäpä juuri. Mitä olen muiden naisten kanssa aiheesta puhunut, niin ei ole lainkaan harvinaista että pitkässä parisuhteessa mies onkin se joka menettää halunsa kumppaniaan kohtaan. Itsekin olen ollut toistuvasti suhteessa se enemmän haluava osapuoli.
N41
Tutkimusten mukaan haluttomuudesta kärsii alle 2% miehistä missään elämänvaiheessa eli sinulle on sattunut tällainen eunikki/piilohomo.
En kyllä empiiristen havaintojeni perusteella ihan usko tuota lukua. Epäilen, että tutkimuksia vääristää kulttuuri jossa sekä miesten haluttomuus että naisten halukkuus ovat tabuja. Tästä johtuen miehet varmaankin liioittelevat halujaan ja naiset vähättelevät niitä.
Nykyisissä lapsettomissa parisuhteissa on melkein sääntö kuin poikkeus haluton mies ja halukas nainen.
Tasan tarkkaan ei ole. Miesten haluttomuus on lähes 100%:sti seurausta sairaudesta tai testosteronivajeesta. Lopuilla mielenterveysongelmia.
Mielipiteesi vahvistaa sen, että miesten haluttomuudesta ei olla vieläkään valmiita puhumaan. Ehkä asia kannattaisi vain hyväksyä.
Syitä haluttomuudelle on useita, en kiellä sitä. Mutta haluttomien miesten ja halukkaiden naisten osalta lapsettomissa parisuhteissa voidaan nähdä myös syy seuraus - suhde siinä kokonaisuutta, missä vaikuttaa naisten vastuulla usein ole lastenkasvatus sekä kotitöiden hoitaminen mahdollisesti jopa oman työuran rinnalla.
Tämä. Aina kun joku mainitsee miesten haluttomuuden, niin joku tulee meuhkaamaan ettei sitä ole edes olemassa kuin homoilla ja hulluilla. Mistä kumpuaa tämä tarve muiden kokemusten kieltämiseen? Onko se jonkun miehisyydestä pois, jos naapurin Make pihtaa vaimoltaan? Miksi?
Tätä on muuten tutkittu mm. hiirillä, ja uroksilla on taipumus menettää kiinnostus saman naaraan kanssa paritteluun. Halut palaa kun esitellään uusi naaras. Ei tietysti ole suoraan ihmisiin sovellettavissa, mutta kyllä tämän suuntaisia havaintoja näkyy käytännössä ihmisilläkin. Toki myös naisilla.
Olen nainen ja erosin kolmekymppisenä nuoruudenrakkaudestani. Yksi suurimmista syistä oli seksin vähyys, parhaimmillaankin sitä oli muutaman kerran vuodessa, vaikka olin ulkoisesti todella monen miehen mieleen. Nykyisen miehen kanssa seksiä on ollut aina paljon ja 10 vuoden jälkeenkin kaikki vain paranee. Olen todella onnellinen siitä kun uskalsin erota. En halunnut viettää loppuelämääni kuin sisko ja sen veli.
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa kuukaudessa on ihan tavallinen seksitahti, jopa normaalia enemmän ja aika harvat pidemmässä parisuhteessa harrastaa enemmän. Yleensä vähemmän. Jos tuollainen määrä ei miehelle riitä, niin ihmettelen kovasti. Kyllä meilläkin on ollut yli puolen vuoden katkoja, eikä mies ole ollut mihinkään lähdössä.
Tämä on sinun näkökantasi. Miehellä voi olla han toinen. Oletteko keskustellet, eli tiedätkö oikeasti onko mies samoilla linjoilla.
Mistä tiedät ettei mies ole ollut lähdössä? Hän on voinut miettiä kyllä, mutta esimerkiksi lapset vaikuttavat päätökseen.
Toinen mahdollisuus on, ettei mies ole ollut mihinkään lähdössä, hänellä on toinen nainen.
Kyllä puolen vuoden katkos jo vaikuttaa jos haluaisi enemmän.
Varsinkin naiset pitävät itsestäänselvyytenä, että se mikä riittää itselle riittää myös toiselle.
Ei voi toisen puolesta määritellä mikä on tarpeeksi.
Kai sitä voi haluta parisuhteen, olla kumppani, vaikkei haluaisi seksiä. Tämä on ihmeellistä, miten palstalla pyritään typistämään parisuhde seksisuhteeksi,