Kysy alkoholistilta

Ap, käsi sydämellä: Joitko raskaus- ja imetysaikana? Pystytkö tunnistamaa jos lipsuit vai kustatko itseäsi?

Olitko töissä kännissä useammin, kuin sen yhden kerran?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:55"]Ap, käsi sydämellä: Joitko raskaus- ja imetysaikana? Pystytkö tunnistamaa jos lipsuit vai kustatko itseäsi?

Olitko töissä kännissä useammin, kuin sen yhden kerran?

[/quote]

Musta kanssa vähän tuntuu, ettei ap ole ihan 100% rehellinen edelleenkään...

Join koska olen alkoholisti. Nyt voin tehdä mitä vaan kunhan en juo. Just tota outoa logiikkaa. Se narsistisuus ja itsekkyys ei häviä mihinkään vaikka korkki menisikin kiinni.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:09"]

Muakin vähän ihmetyttää se, että alkoholisteille opetetaan tiettyä häpeämättömyyttä. Siis ilmeisesti ainakin Minnessä. Se on omaisille raskas prosessi.

[/quote]

Kyllä, hävettää aivan vitusti. Se koko taival alkoholin kanssa, ja kaikilla osa-alueilla. Joka ikinen alkoholisti ottaisi kaiken läheisten kärsimän paskan takaisin jos voisi, mutta jos et satu tietämään, niin tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä päihdeongelmasta kärsinyt voi ikuisesti jäädä vellomaan menneisyyteen, koska juuri silloin siitä ei koskaan pääse mitenkään irti. Jokaisen pitää pyytää anteeksi ja yrittää jotenkin sovittaa tekonsa, mutta kuitenkaan omaa uutta elämäänsä ei voi elää muiden ehdoilla ja sen varjossa, että joskus on satuttanut jotakuta.

t: alkoholistin läheinen

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:09"]

Muakin vähän ihmetyttää se, että alkoholisteille opetetaan tiettyä häpeämättömyyttä. Siis ilmeisesti ainakin Minnessä. Se on omaisille raskas prosessi.

[/quote]

Kyllä, hävettää aivan vitusti. Se koko taival alkoholin kanssa, ja kaikilla osa-alueilla. Joka ikinen alkoholisti ottaisi kaiken läheisten kärsimän paskan takaisin jos voisi, mutta jos et satu tietämään, niin tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä päihdeongelmasta kärsinyt voi ikuisesti jäädä vellomaan menneisyyteen, koska juuri silloin siitä ei koskaan pääse mitenkään irti. Jokaisen pitää pyytää anteeksi ja yrittää jotenkin sovittaa tekonsa, mutta kuitenkaan omaa uutta elämäänsä ei voi elää muiden ehdoilla ja sen varjossa, että joskus on satuttanut jotakuta.

t: alkoholistin läheinen

[/quote]

Tästä välistä jäi siis, että itse raitis alkoholisti, ja nyt alkoholistin läheinen.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:05"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:46"]

mutta kuinka paljon alkoa kului per päivä keskimäärin? Yhdelle yksi keskikalja voi olla päihteilyä, toiselle koppa????

[/quote]

Jos normipäivä, niin ehkä puolitoista viinipulloa ja 5-10 panacodia.

Jos kännipäivä, niin puoli pulloo kossua, viinipullo ja mäyräkoira plus lääkkeet.

[/quote]

Kusetat tai trollaat.  10 Panagodia on 5 grammaa Paracetamolia.  Pitkin päivää napattuna, siis ei kerralla, se voi olla tappava annos.  Moni on onnistunut.  Ruotsissakin Paracetamol-lääkkeet otettiin pois elintervikeliikkeistä, myrkytysten takia.

Jaa-a ja sit alkoholin kanssa.  Alkoholin palaminen maksassa kuluttaa pois sen kemikaalin, joka suojaa maksaa Paracetamolin maksaa tuhoavalta vaikutukselta.  Suomeksi siis: jos jo muutenkin joit raskaasti joka päivä, 10 kpl Panacodia päälle olisi tappanut sinut kolmessa päivässä.
[/quote]

luulet olevansa asiantutuja. Olet idiootti. Minulla on 85v mummo ja se syö päivässä 8-12 panacodia ja juo pullon valkkaria. Tehnyt sitä muutaman vuoden jo ja pysynyt elossa. Mitäs nyt?! Toki ei kiva nähdä tällaista, mutta mitäs teet. 85v saa kyllä mielestäni ite päättää miten viimeiset vuodet viettää.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 03:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 18:05"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:51"] [quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 17:46"] mutta kuinka paljon alkoa kului per päivä keskimäärin? Yhdelle yksi keskikalja voi olla päihteilyä, toiselle koppa???? [/quote]   Jos normipäivä, niin ehkä puolitoista viinipulloa ja 5-10 panacodia. Jos kännipäivä, niin puoli pulloo kossua, viinipullo ja mäyräkoira plus lääkkeet. [/quote] Kusetat tai trollaat.  10 Panagodia on 5 grammaa Paracetamolia.  Pitkin päivää napattuna, siis ei kerralla, se voi olla tappava annos.  Moni on onnistunut.  Ruotsissakin Paracetamol-lääkkeet otettiin pois elintervikeliikkeistä, myrkytysten takia. Jaa-a ja sit alkoholin kanssa.  Alkoholin palaminen maksassa kuluttaa pois sen kemikaalin, joka suojaa maksaa Paracetamolin maksaa tuhoavalta vaikutukselta.  Suomeksi siis: jos jo muutenkin joit raskaasti joka päivä, 10 kpl Panacodia päälle olisi tappanut sinut kolmessa päivässä. [/quote] luulet olevansa asiantutuja. Olet idiootti. Minulla on 85v mummo ja se syö päivässä 8-12 panacodia ja juo pullon valkkaria. Tehnyt sitä muutaman vuoden jo ja pysynyt elossa. Mitäs nyt?! Toki ei kiva nähdä tällaista, mutta mitäs teet. 85v saa kyllä mielestäni ite päättää miten viimeiset vuodet viettää.

[/quote]

Aivan. Puhuu ihan täyttä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:09"]

Muakin vähän ihmetyttää se, että alkoholisteille opetetaan tiettyä häpeämättömyyttä. Siis ilmeisesti ainakin Minnessä. Se on omaisille raskas prosessi.

[/quote]

Kyllä, hävettää aivan vitusti. Se koko taival alkoholin kanssa, ja kaikilla osa-alueilla. Joka ikinen alkoholisti ottaisi kaiken läheisten kärsimän paskan takaisin jos voisi, mutta jos et satu tietämään, niin tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä päihdeongelmasta kärsinyt voi ikuisesti jäädä vellomaan menneisyyteen, koska juuri silloin siitä ei koskaan pääse mitenkään irti. Jokaisen pitää pyytää anteeksi ja yrittää jotenkin sovittaa tekonsa, mutta kuitenkaan omaa uutta elämäänsä ei voi elää muiden ehdoilla ja sen varjossa, että joskus on satuttanut jotakuta.

t: alkoholistin läheinen

[/quote]

Niin. Uutta elämää ei voi rakentaa, jos häpeä ei poistu.

Alkoholistin on raitistuttuaan annettava itselleen anteeksi ihan kaikki, vaikkei kukaan uhreista antaisi anteeksi.

Vaihtoehdot:

1. Alkkis antaa itselleen anteeksi, aloittaa uuden, puhtaan elämän ja opettelee elämään ihmisiksi.

2. Alkkis häpeää menneisyyttään, elää joka päivä muistellen, mitä on tehnyt ja hellii häpeäänsä. Ja lähtee lopulta juomaan, koska mitä väliä, kun peli on jo menetetty.

Voi kuulostaa karmealta, mut pakko alkoholistin on unohtaa häpeä ja antaa anteeksi itselleen. Ihan kaikki. Menneet käydään läpi tarkasti, ne käsitellään (yleensä AA-kummin kans). Läheisille hyvitetään. Sit elämä jatkuu, putsina ja tyynenä.

Alkoholistien ja addiktien läheisille on olemassa al-anon. Läheiset ovat yleensä itsekin sairastuneet matkan varrella. He ovat itse vastuussa omasta toipumisestaan.

Oletko muusikko tai näyttelijä?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:55"]

Ap, käsi sydämellä: Joitko raskaus- ja imetysaikana? Pystytkö tunnistamaa jos lipsuit vai kustatko itseäsi? Olitko töissä kännissä useammin, kuin sen yhden kerran?

[/quote]

Aiheellisia kysymyksiä. 

En ollut vielä alkoholisoitunut lapsia odottaessani ja imettäessäni. Jos olisin ollut jo tuolloin koukussa, olisin varmasti käyttänyt myös raskaana ollessani ja vauvavuosina.

Kuten sanoinkin, olin varmasti töissä promilleissa useammin kuin kerran. Mut kerran siis olin täysin seilissä töissä.

Alkoholisti valehtelee paljon. Kuten joku totesi, hommasta ei toivuta puolessatoista vuodessa. Siksi käyn ryhmissä. Se, että lapseni tulevat vihaamaan minua, on hyvin mahdollista.

Ymmärrän hyvin kaiken vihastumisen. Alkoholisti on itsekäs ja narsistinen ihminen.

Ihminen ylipäänsä on melko kykenemätön todelliseen rehellisyyteen. Alkoholisti keskimääräistä kykenemättömämpi. Raitistua voi vain, jos suostuu olemaan tinkimättömän rehellinen. Valehtelun, näyttelemisen ja jeesustelun aika on minun kohdaltani ohi. 

Voin toipua - ja lapseni voivat toipua - jos suostun rehellisesti kohtaamaan sen, mitä olen tehnyt. Olen syyllistynyt todella karmeisiin asioihin. Häpeä on turhaa, mutta tosiasiat pitää myöntää ja kantaa vastuu asioista, jotka on tehnyt kännivuosinaan.

Taviksilla ei ymmärtämystä löydy, minkä vuoksi toipuminen onnistuu usein vain vertaisten joukossa. Toipuminen on elintärkeää ennen kaikkea lasten kannalta. 

Itselleni on se ja sama, mitä muut ajattelevat minusta. Olen rypenyt paskassa monia vuosia. Silloin häpeään oli aihetta. Raitistuminen ei mua hävetä eikä se, millaista elämää nyt elän. 

Ap

Häpeä on suojamekanismi eikä todellakaan tarpeetonta.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:31"]

Join koska olen alkoholisti. Nyt voin tehdä mitä vaan kunhan en juo. Just tota outoa logiikkaa. Se narsistisuus ja itsekkyys ei häviä mihinkään vaikka korkki menisikin kiinni.

[/quote]

En voi tehdä mitä vain. Päinvastoin. Raittius ei merkitse sitä, että lopetetaan päihteily. Raittius on aikuiseksi kasvamista ja aikuisen vastuun ottamista.

Narsismia ja itsekkyyttä minussa on paljon. Hienoa on, jos joku on vapaa itsekkyydestä ja narsismista. Nostan hattua.

ap

Kuinka nopeasti raitistumisen jälkeen huomasit mielialan normalisoituneen?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:31"]

Join koska olen alkoholisti. Nyt voin tehdä mitä vaan kunhan en juo. Just tota outoa logiikkaa. Se narsistisuus ja itsekkyys ei häviä mihinkään vaikka korkki menisikin kiinni.

[/quote]

En voi tehdä mitä vain. Päinvastoin. Raittius ei merkitse sitä, että lopetetaan päihteily. Raittius on aikuiseksi kasvamista ja aikuisen vastuun ottamista.

Narsismia ja itsekkyyttä minussa on paljon. Hienoa on, jos joku on vapaa itsekkyydestä ja narsismista. Nostan hattua.

ap
[/quote]

Niinpä. Ja se merkitsee menneisyyden peilaamista. Ei voi olla hyvä iti ellei todella mieti, millainen äiti oli viinan huuruisina vuosia. Siihen tutkiskeluun ei riitä 1.5 vuotta. Tiedät sen itsekin. Vasta, kun olet harjoittanut tuota peilaamista ja tutkiskelua 10-20 vuotta voit sanoa, että häpeä on turhaa.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:10"]

Kuinka nopeasti raitistumisen jälkeen huomasit mielialan normalisoituneen?

[/quote]

Vuosi meni perustoipumisessa. Puolen vuoden jälkeen oli jo hieman helpompaa. Ensimmäiset kuukaudet olivat juurikin häpeän aktiivista läpikäymistä ja sen kohtaamista, mitä olin kännissä tehnyt. Noiden juttujen käsittely ja taaksejättäminen olivat suurin työ. 

Pidin hyvänä sitä, että perhe otettiin mukaan hoitoon ja he saivat apua ja saavat yhä.

Olen alkoholisteille tyypilliseen tapaan todella tunneherkkä (suomeksi yliherkkä ja tasapainoton) ihminen, joten mielialan normalisoituminen on vuosien juttu. 

Minun kohdallani kyse on sukupolvien mittaisesta "kirouksesta". Oikeastaan saan vasta nyt mallia normaaleista ihmissuhteista, vertairyhmissä.

ap

Häpeä estää normaaleja ihmisiä sortumasta holtittomuuteen. Sulla on selvästi siinä puutteellinen kyky. Kannattasiko pureutua siihen miksi et häpeä? Vai onko joku iskostanut sun päähän ajatuksen häpeän tarpeettomuudesta??

Ja kyllä alkoholismi on häpeäsairaus, tosin ei suuren häpeän vaan h ä p e ä m ä t t ö m y y d e n vuoksi.

Luultavasti kyse on semantiikasta.

Itse miellän häpeän kokolailla näin: 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

Ap

No ryhmät on varmaan tarpeen mutta keskity nyt hyvä nainen myös perheeseesi, lapsiisi ja lopeta toi omaan napan tuijottelu. Kyllä se todellisuus tulee vastaan silläkin tavalla ihan takuuvarmasti... Ja jopa tehokkaammin, mitä noissa ryhmissä. Kohtaa läheisesi äläkä mene niiden ryhmien taa piilottelemaan. Juu... muut ei voi ymmärtää ja liipalaapa. Jos olisin sun pöksyissä en tuhlaisi sekuntiakaan olla lasten kanssa. Vai etkö osaa!? Niinpä.

Googlaa Häpeä psyykkisenä lamaannuttajana