Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 13:35"]

Mua kummastutti se kaalinlehtien tuputtaminen. Kun rinnat olivat kipeät ja pinkeät, olisi pitänyt pitää niitä kylmiä kaalinlehtiä. Kokeilin kerran, mutta en tajunnut sitä ideaa, nehän lämpenivät noin minuutissa ja se apu oli siinä. Onko niistä muka joku muu hyöty kuin se viileys? Enemmän apua sain kotona pakkasessa pidetystä kauratyynystä, se sentään pysyi kylmänä.

[/quote]

On.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 06:06"]

Itse asiassa se vauva just ei pärjää niillä muutamilla tipoilla kovin kauaa. Hengissähän se kyllä kituu siinä, mutta samalla lailla nälkä, kuivuminen ja alhainen verensokeri aiheuttaa lapselle oireita ja kipua.  Vaikka hänen pitäisi juuri sillä hetkellä saada jostain voimia tässä maailmassa elämiseen, hengittämiseen ja synnytyksestä toipumiseen.

Olen nähnyt että keskolaan tuodaan lapsia nenämahaletkuruokintaan, koska lapsi on kuivunut ja verensokerit ovat erittäin alhaalla.  Ja kun kysellään että paljonko on mennyt maitoa, niin ei kukaan osaa vastata, kun äitiä on kannustettu tarjoamaan sitä tyhjää rintaa ja hoettu että kyllä sieltä tulee maitoa, susta vaan tuntuu ettei sitä tule.  Silloin tulee mieleen, että ihanko totta ei järjen käyttö ole sallittua siinä miten lasta syötetään. Ei maito ole mikään pyhä henki, joka mystisesti näkymättömästi siirtyy lapseen, vaan sen täytyy esimerkiksi näkyä syöttöpunnituksessa.

[/quote]

Ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten, mikäli terveelle vastasyntyneelle ei riittäisi oman äidin maito. Kolostrumtipat eivät syöttöpunnituksissa näy, siksi syöttöpunnitukset eivät ole nykyaikaa. On normaalia, että maito nousee vasta 3-4 päivänä synnytyksestä, ja silloin syöttöpunnituksissakin alkaa näkyä jotain.

Kuivumisen takia ei yhtään vastasyntynyttä ole synnytyssairaalassa siirretty synnyttäneiden vuodeosastolta teholle, verensokerien laskun vuoksi ehkä - mutta se onkin nykyaikaisen elintasosairauden, raskausdiabeteksen syy.

Vauvan mahalaukku on marmorikuulan kokoinen kun vauva syntyy, joten se täyttyy maitotipoista eikä vauva voi tuntea nälkää jos saa olla rinnalla.

T. Th ja imetysohjaaja

Up!

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:17"]

Tämän ketjun luettuani täytyy todeta, että minua jää nyt ihmetyttämään, miten hyvä tuuri mulla on ollut, kun sekä synnytysosastolla että lapsivuodeosastolla kaikki meni aivan nappiin henkilökunnan toimesta. :) Synnytys oli pitkä, imukuppia käytettiin ja lapsella sydänäänet ajoittain huonot kun napunuora oli kaulanympärillä, mutta silti koko ajan koin, että minua hoidettiin hyvin. Toivottavasti tokan kanssa yhtä hyvä tuuri, hänenkin on tarkoitus Kättärillä syntyä!

[/quote]

Tämä voisi olla minun näppäimistöltäni. Vietin esikoista tehdessäni kättärillä yli viikon kolmella eri osastolla ja kaikilla kohtelu oli lempeää, tsemppaavaa ja asiantuntevaa koko ajan ja jokaisen hoitajan osalta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 04:17"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 10:50"]

Mä kirjoitin ensimmäisellä sivulla, miten kivasti Seinäjoella huomioitiin vuodeosastolla synnyttäjä, tai ainakin mulla on kaksi positiivista kokemusta (ensimmäinen tosi huonossa, toinen tosi hyvässä kunnossa). Ekalla kerralla en voinut ottaa vauvaa yöksi hoidettavakseni ensimmäisinä öinä, sitten vasta sain vauvan yöhoitoon, kun saimme perhehuoneen. Kukaan ei syyllistänyt mistään, aina sanottiin, että soita sitten kelloa, kun tarvitset jotain. Ja ihan kaikkiin pikkujuttuihin soitin sitä kelloa, jos mies ei ollut paikalla, ja kaikessa omat hoitajani mua auttoivat. Tokalla kerralla, kun olin ihan hyvässä kunnossa, kätilö kävi yöllä jotain juttua hoitamassa ja kysyi, tuoko hän mulle välipalakaapista jotain. Joten ainakin minulla on sieltä semmoinen kokemus, että synnyttäjää arvostetaan siellä paljon eikä oleteta, että jaksaa tai pystyy tehdä ihan kaiken itse. Tietenkin se riippuu myös siitä, kuka sattuu omaksi hoitajaksi. Mulla oli toisella kerralla yksi niin kultainen omahoitaja, hän vei ja toi ja haki koko ajan [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 04:17"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 10:50"]

Mä kirjoitin ensimmäisellä sivulla, miten kivasti Seinäjoella huomioitiin vuodeosastolla synnyttäjä, tai ainakin mulla on kaksi positiivista kokemusta (ensimmäinen tosi huonossa, toinen tosi hyvässä kunnossa). Ekalla kerralla en voinut ottaa vauvaa yöksi hoidettavakseni ensimmäisinä öinä, sitten vasta sain vauvan yöhoitoon, kun saimme perhehuoneen. Kukaan ei syyllistänyt mistään, aina sanottiin, että soita sitten kelloa, kun tarvitset jotain. Ja ihan kaikkiin pikkujuttuihin soitin sitä kelloa, jos mies ei ollut paikalla, ja kaikessa omat hoitajani mua auttoivat. Tokalla kerralla, kun olin ihan hyvässä kunnossa, kätilö kävi yöllä jotain juttua hoitamassa ja kysyi, tuoko hän mulle välipalakaapista jotain. Joten ainakin minulla on sieltä semmoinen kokemus, että synnyttäjää arvostetaan siellä paljon eikä oleteta, että jaksaa tai pystyy tehdä ihan kaiken itse. Tietenkin se riippuu myös siitä, kuka sattuu omaksi hoitajaksi. Mulla oli toisella kerralla yksi niin kultainen omahoitaja, hän vei ja toi ja haki koko ajan kaikkea, kommentoinkin hänelle, että sä et kyllä varmasti paljon istahtamaan ehdi.

[/quote]Mulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus SEKS:stä. Olin ollut sektiossa, menettänyt paljon verta ja olin kamalan kipeä ja meinasin ensimmäisinä päivänä pyörtyä aina kun nousin ylös. Vauvaa en kuitenkaan saanut yöksi lastenhoitajille edes sektion jälkeisenä yönä, vaikka kovasti koitin anella. Haukkuivat minut pystyyn, ja papereihin sitten kirjattiin, että "Kannustettu äitiä pitämään vauva huoneessa."

Olin kuulemma poikkeuksellisen kipeä. Kätilöt ehdottelivat erilaisia diagnooseja vatsakalvon tulehduksesta lähtien, mutta lääkäriä ei kuitenkaan kutsuttu paikalle. Kipulääkkeissäkin pihdattiin. 

Illat ja yöt olin kovassa nälässä, kun kukaan ei kertonut välipalakaapin olemassa olosta. 

Olisin tarvinnut sektion jälkeen ummetuslääkettä, ja pyysinkin, mutta jostain syystä sitä kieltäydyttiin antamasta. Mies sitten haki sitä minulle apteekista. 
[/quote]

Mulla myös hyvin samanlainen kokemus Seinäjoen sairaalasta! Ikinä tuntenut oloani yhtä paskaksi, kuin tuolla synnyttäneiden osastolla esikoisen jälkeen. Kiireellisen sektion jäljiltä todella huonossa kunnossa mut jätettiin täysin yksin vauvaa hoitamaan, kun olin parin tunnin aikana yrittänyt soittaa apua ja loppujen lopuksi itkin suoraa huutoa nälkäisen lapsen kanssa huoneessa, niin joku v***n pimatsu suvaitsee saapua paikalle asenteella: "Mikä sun ongelma oikein muka on, ota lapsi syliin ja imetä se!" Joo toki, edellisenä iltana sektioituna sänkypotilaana mä nousen tästä katetreineni ja alan imettämään ilman mitään ohjausta helvetillisissä kivuissa! Paskiaiset...

Minä sain aivan ihanan hoitajan synnärillä. Tuoksui ihanasti valkosipulilta ja helli minua muutenkin, passaili ja seurusteli huoneessa paljon minun kanssani. Yhdessä ihmeteltiin tuntemuksia, esim. itkuisuutta, kun maitoa alkoi tulla. Jälkeenpäin tajusin, että kyseessä oli traumahoitaja. Oli oikeasti kiva, että joku tuoksui ihmiseltä ja tuli ihan likelle, kaikkien desinfiointiaineiden, veren ym. hajujen jälkeen. Olen miettinyt, että sattuiko tuo hoitaja vain tykkäämään valkosipulista, vai voiko työnkuvaan tuoksua ihmiseltä...

Olen synnyttänyt kolmessa eri sairaalassa. Aikaisempien kokemusteni ja omien kuvitelmien vuoksi ajattelin myös Päijät-Hämeen keskussairaalaan mennessäni, että siellä olisi miellyttävä sisustus ja lempeitä ihmisiä töissä. Odotin rauhallista ja rohkaisevaa tunnelmaa. Ei ollut. Onneksi synnytykseni ovat olleet aika oppikirjatapauksia, ei mitään vaikeuksia. Olen siis yllättynyt siitä, että alalla on ollutkin töissä aika epämiellyttäviä ihmisiä, eikä aina naisia arvosteta. Puhutaan esim. niitä näitä synnyttäjän pään yli ja ikään kuin synnyttäj ei olisi paikallakaan. Typeräähän se on, ja naurattaisi jopa, ellei tilanne olisi itselle tärkeä. Absurdia, että hankkiutuu lääkäriksi tai kätilöksi, eikä arvosta naisia. 

Kätilö torui minua, kun heitin siteen pois. Olisi halunnut haistella jälkivuotoa. Yök! Ei ikinä sen jälkeen ole moista vaadittu.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 06:06"]

Itse asiassa se vauva just ei pärjää niillä muutamilla tipoilla kovin kauaa. Hengissähän se kyllä kituu siinä, mutta samalla lailla nälkä, kuivuminen ja alhainen verensokeri aiheuttaa lapselle oireita ja kipua.  Vaikka hänen pitäisi juuri sillä hetkellä saada jostain voimia tässä maailmassa elämiseen, hengittämiseen ja synnytyksestä toipumiseen.

Olen nähnyt että keskolaan tuodaan lapsia nenämahaletkuruokintaan, koska lapsi on kuivunut ja verensokerit ovat erittäin alhaalla.  Ja kun kysellään että paljonko on mennyt maitoa, niin ei kukaan osaa vastata, kun äitiä on kannustettu tarjoamaan sitä tyhjää rintaa ja hoettu että kyllä sieltä tulee maitoa, susta vaan tuntuu ettei sitä tule.  Silloin tulee mieleen, että ihanko totta ei järjen käyttö ole sallittua siinä miten lasta syötetään. Ei maito ole mikään pyhä henki, joka mystisesti näkymättömästi siirtyy lapseen, vaan sen täytyy esimerkiksi näkyä syöttöpunnituksessa.

[/quote]

Ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten, mikäli terveelle vastasyntyneelle ei riittäisi oman äidin maito. Kolostrumtipat eivät syöttöpunnituksissa näy, siksi syöttöpunnitukset eivät ole nykyaikaa. On normaalia, että maito nousee vasta 3-4 päivänä synnytyksestä, ja silloin syöttöpunnituksissakin alkaa näkyä jotain.

Kuivumisen takia ei yhtään vastasyntynyttä ole synnytyssairaalassa siirretty synnyttäneiden vuodeosastolta teholle, verensokerien laskun vuoksi ehkä - mutta se onkin nykyaikaisen elintasosairauden, raskausdiabeteksen syy.

Vauvan mahalaukku on marmorikuulan kokoinen kun vauva syntyy, joten se täyttyy maitotipoista eikä vauva voi tuntea nälkää jos saa olla rinnalla.

T. Th ja imetysohjaaja
[/quote]

Tää nyt on vähän idealistinen näkemys. Mulla lapsi oli rinnalla kolme viikkoa yötä päivää kaiken aikaa. Pisaraakaan maitoa ei tullut missään vaiheessa. Vauva jaksoi urheasti imeä aina kokonaisen tunnin ja sitten alkoi huutaa hädissään ruokaa.

Niin ja sitten sitä ihmetellään, että miksiköhän ne jotkut äidit sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Voisikohan osasyynä olla se, että nämä negatiivissävytteiset ensikohtaamiset äitinä ns. ammattilaisten kanssa jättävät ikävänlaisia kokemuksia muistiin ja se nyt ei ainakaan edesauta äitinä olemista,  siinä kasvamista ja kehittymistä, puhumattakaan jaksamisesta.

Mä oon synnyttäny kaksi lastani TYKS:ssä. Toinen käynnistettynä alateitse ja toinen sektoituna. Aina ihania hoitajia, joskin ajoittain aika kiireisiä. Ennen sektiota olin tosi kipeä ja epiduraali ei ollut oikeassa paikassa auttaakseen tarpeeksi, takana 3 vrk supistuksia. Minulla oli hoitaja joka istui vieressäni tosi pitkään hieroen selkääni rauhoittavasti. Käsittämätöntä panostusta äidin hyvinvointiin!

Kun synnytin ensimmäiseni niin kaikkia hassujakin kysymyksiäni kuunneltiin ja niihin vastattiin.

Perhehuoneet jaetaan tietty synnyttämään tuleville terveydenhoitoalan ihmisille, pitäähän sitä kollegoita avittaa, saa sitten kakkukahvit palkaksi. Näin se menee, uskokaa pois.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:16"]

Oysin kätilönä huokaisen helpotuksesta, kun suurin osa tämän ketjun negatiivisista kokemuksista oli ilmeisesti peräisin muista sairaaloista. Varmasti meiltäkin äideillä on negatiivisia kokemuksia ja niistä jokainen on liikaa! Oma vinkkini kaikille äideille on, että aina kun jokin asia mietityttää, niin kysykää; mitä, miksi, milloin. Omasta ja työkavereideni puolesta voin sanoa, että teemme työtämme sydämellä, mutta vaikka haluaisimme, niin meitäkään ei kouluteta ajatusten lukijoiksi. :) Kiire ei saisi näkyä asiakkaille, mutta kun hoidettavana on jopa kuusi äiti-vauva-paria, niin jokainen voi laskea ettei aikaa yksilölliselle hoidolle ja ohjaukselle ole paljon. :( kiireisen vuoron päätteeksi jokainen meistäkin lähtee kotiin pahalla mielellä, koska ei ole voinut kohdata perheitä heidän ainutlaatuisessa hetkessään.

[/quote]

Päksissä sitten tuo vinkki ei toimi, avoin keskustelu ja kysyminen. Joudut todella porukan silmätikuksi ja asiallisetkin keskustelunavauksesi tulkitaan negatiivisimman kautta. Todennäköisesti sinulle vielä yritetään kostaa hoidossa pikku jäynien kautta. Kulttuuri on täällä sellainen.

Päksissä kannattaa olla hiljaa ja näkymätön.

Miksi se kätilönperkele ei tullut itse paikalle kun oli synnytyskeskustelun aika. Kuulin keskustelun hoitaneelta hoitajalta että se mun kätilöni oli töissä mutta ei varattuna muualla.

Se, että kukaan ei ensimmäiseni kohdalla tajunnut, ettei minulta tullut maitoa vielä kotiinlähtiessä. En itsekään tajunnut sitä, koska en tiennyt ensisynnyttäjänä äidin maidon olevan ihan näkyvää maitoa. Kätilöt olivat vain kehuneet kun vauva viihtyy niin rinnalla. Kotiutuessa painon lasku oli n.8%, vauva pissasi punaista, ja "varmistukseksi" tehtiin syöttöpunnitus, joka oli 0g. Sitten minut ja vauva kotiutettiin "hyvinvoivina".

Maito on kaikkien kohdalla noussut n.5:nä vrk:na. Ja kaikille muille paitsi tälle ensimmäiselle (jonka kohdalla emme kohdanneet bilirubiinimittaria) olen joutunut antamaan kellastumisen takia lisämaitoja.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 02:11"]kylläpä oli hurjaa luettavaa, luin kaikki ja olen ihan ymmällä näistä tarinoista, itse olen synnyttänyt 3t kaksoset, minusta ja lapsistani on pidetty huolta, lapseni ovat saaneet olla vieressä/lähellä, imettänyt olen kun ovat heränneet, nukkua olen saanut, ruokaa olen saanut, lasten hoitamisessa olen saanut apua jos olen tarvinnut, en voi moittia ketään, menkää Hämeenlinnaan synnyttämään.......mutta, kyllä se synnytystapahtuman onnistuminen on paljon myös itsestä kiinni, jos olet kirkuva prinsessa joka ei kestä pienintäkään kipua etkä siedä minkäänlaista ojennusta vaan olet minä, minä, minä niin piankos sinua ei sitten huomioida yhtään enempää kuin mitä on pakko, ikäväkyllä näitä tapauksia on joka toinen synnyttävä nainen ja mitä henkilökuntaan tulee, he ovat koulutettuja ammattilaisia jatkuvan paineen alla työskenteleviä naisia useimmiten myös synnyttäneitä äitejä omine perhehuolineen.......lopettakaa valitus ja katsokaa peiliin.....
[/quote]
Naisena ja äitinä on inhottava lukea tuollaista naisia ja synnyttäjiä halventavaa tekstiä, joka on vieläpä naisen kirjoittama! Omat synnytykseni (3kpl) ovat sujuneet hyvin ja olen kahden viimeisen kohdalla kotiutunut vauvojen kanssa jo alle 24h synnytyksestä. Kivunlievitykseksi on riittänyt suihku ja ilokaasu. Omista hyvistä kokemuksista huolimatta en haukkuisi muita kirkuviksi prinsessoiksi, jotka omalla käytöksellään ansaitsevat tulla mitätöidyiksi! Jokainen kokee kivun erilailla, jokainen synnytys on erilainen ja komplikaatioiden riski on todellinen. Etenkin ensisynnyttäjät tarvitsevat tukea. Ei maksa paljon vaivaa hoitoalan ammattilaisena edes kuunnella mitä tuore, mahdollisesti keisarinleikkauksesta, komplikaatiosta tai todellisesta univajeesta kärsivä äiti kysyy tai pyytää. Napakasti voi toki vastata mutta tiuskiminen, potilaan täysi sivuuttaminen ja etenkin potilaan töykeä aliarvioiminen ei kuulu synnytyskokemukseen! Toivottavasti et ole hoitoalalla. En haluaisi noin empatiakyvyttömän ihmisen armoille.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 21:03"]

Kätilö torui minua, kun heitin siteen pois. Olisi halunnut haistella jälkivuotoa. Yök! Ei ikinä sen jälkeen ole moista vaadittu.

[/quote]

Minulta kätilö olisi halunnut siteen, kun ennen synnytystä sanoin lapsivettä tulleen. "Tuolla roskiksessa", mutta ei mennyt kaivelemaan. Olin täysin kypsä vaikka kippaamaan roskiksen hänen päähänsä.

Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:54"]Voisiko joku kätilö vastata! Mä kans aina olen ihmetellyt sitä,että vaikka olisi kuinka puhki ja väsynyt synnytyksestä,yöllä ei ilman kauheeta parkua saa antaa vauvaa hoitoon esim kuudeksi tunniksi. Varhainen vuorovaikutus ei siitä häiriinny,että äiti nukkuu yhden pitkän pätkän rauhassa ja toipuu rankasta synnytyksestä. Mulla on neljä lasta,ja jokaisen kohdalla olen toisena yönä itkien pyytänyt voisiko hoitajat yhden pätkän hoitaa vauvaa kun mä olen niin totaalisen poikki. Musta on käsittämätöntä,miten tylysti synnyttäneilld äideille saa puhua,vaikka ne on niin avuttomassa tilassa silloin. Onneksi lapset on tässä eikä tartte enää synnärihelvettiä kokea.
[/quote]
Riippuu kyllä ihan sairaalasta. Itse synnytin lapseni vas:ssa ja aina otettiin tosi hyvin huomioon. 10+ palvelusta!

Missä periferiassa pitää vielä imettää tunti? Sehän on suositus maksimissaan vartti per rinta. Tunnissa nälkinen vauva väsähtää, se ei stimuloi maidontuotantoa yhtään enempää ja lisäksi äidillä on kohta tuota tahtia nännit auki.