Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?

Lapseni syntyi yöllä. Minut vietiin nukkumaan ja lapseni jäi kätilöiden tarkkailuun. Aamuyöllä oli pitänyt siirtää lastenosastolle happikaappiin. Etsin aamulla etsin lastani sieltä minne jätin hänet. Ei ollut, ei ollut myöskään vauvalassa. Hätä tuli, mitä nyt. Kätilöillä kysymään missä lapseni on? He kertoivat ja lähtivät heti kanssani lasten osastolle, jossa hän oli kovin huonovointisena. Olin peloissani, varmaan minulle kerrottiin sitä sun tätä, mistä en muistanut juuri mitään. Sain muutaman yön olla synnytysosastolla, muutoin olin lastenosastolla. Ruoka-ajat kerrottiin ja et jääkaapista voin ottaa iltapalaa jos tulen kovin myöhään nukkumaan. Sitten ilmoitettiin, että Äiti voi lähteä kotiin. Puhkesin itkemään, en lähde haluan jäädä lapsen kanssa. Sanoivat ettei ole tilaa. Ilmoitettuani, että aijon nukkua asuntovaunussa ja olla heti aamusta lapsetani hoitamassa, järjestivät meille yhteisen huoneen jossa pystyin osallistumaan hänen hoitoonsa. Synnytysosastolle pyysivät iltapalalle. Mikä oli huippu juttu, kun muutoin ruuat hankin itse... Mikroruokia ja pikaruokaa kaupungilta. Näin vietimme ensimmäiset yhteiset kaksi viikkoa. Kymmenessä vuodessa tunnekuohut ja pelot ovat unohtuneet. Vastoittain olimme lastenosastolla yön viereisessä huoneessa. Jolloin tuli mielen kaikki mukavat asiat tuosta ajasta. Mistä tuttipulloa haettiin, maitoa, käytävällä käveltiin hisussukseen yöllä :) nyt kaikesta on lämmin muisto, vaikka silloin ahdisti ja pelotti. Silloin oli tärkeää saada jäädä sinne lapsen kanssa ja siitä tuli hyvä muisto ja tiivis alku yhteiselle elämälle. 

Erikoinen juttu tosiaan, ettei lakanoita vaihdeta, vaikka synnyttäjäkin on ikään kuin potilas silloin, kun makuutetaan sängyssä viikkokausia (vaikka virheellisen) raskausmyrkytysepäilyn vuoksi - eikä muisteta kertoa sitäkään, että itse (=omainen) voisi ne vaihtaa. Itsellä  helteisen, hikisen reilun viikon lisäksi kolme vuorokautta turhia käynnistysyrityksiä ennen keisarinleikkausta. Eikä lakanoita vaihdettu siinäkään välissä, kun olin leikkauksessa - samoihin kaksi viikkoa hikoiltuihin likaisiin lakanoihin tuotiin keisarileikattu äiti ja vastasyntynyt lapsi! Eikä niitä lakanoita kyennyt tietenkään itse leikattuna vaihtamaan siinäkään vaiheessa...

Vauvaa ei saanut ruokinta-aikoja lukuunottamatta pitää vieressään/lähellään/huoneessaan - oma lapsi piti ikäänkuin käydä anteeksipyydellen anelemassa "lainaan" vauvalasta. Vasta viimeisenä yönä sai pitää vauvansa koko yön omassa huoneessa. Näin vielä vuonna 2011.  

Minua jäi ihmetyttämään, miksi särkylääkkeitä yritettiin väen vängällä tuputtaa vielä päivä synnytyksen jälkeenkin, vaikka kerroin etten niitä halua tai tarvitse, koska ei satu mihinkään ja niistä tuli vain huono olo.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 11:56"]

Erikoinen juttu tosiaan, ettei lakanoita vaihdeta, vaikka synnyttäjäkin on ikään kuin potilas silloin, kun makuutetaan sängyssä viikkokausia (vaikka virheellisen) raskausmyrkytysepäilyn vuoksi - eikä muisteta kertoa sitäkään, että itse (=omainen) voisi ne vaihtaa. Itsellä  helteisen, hikisen reilun viikon lisäksi kolme vuorokautta turhia käynnistysyrityksiä ennen keisarinleikkausta. Eikä lakanoita vaihdettu siinäkään välissä, kun olin leikkauksessa - samoihin kaksi viikkoa hikoiltuihin likaisiin lakanoihin tuotiin keisarileikattu äiti ja vastasyntynyt lapsi! Eikä niitä lakanoita kyennyt tietenkään itse leikattuna vaihtamaan siinäkään vaiheessa...

Vauvaa ei saanut ruokinta-aikoja lukuunottamatta pitää vieressään/lähellään/huoneessaan - oma lapsi piti ikäänkuin käydä anteeksipyydellen anelemassa "lainaan" vauvalasta. Vasta viimeisenä yönä sai pitää vauvansa koko yön omassa huoneessa. Näin vielä vuonna 2011.  

[/quote]

Missä sairaalassa tuollaista touhua on? Jotta me muut osataan varoa.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:48"]

Ennen synnytystä raskausmyrkytyksen vuoksi 'lepäämässä'. Aamulla tultiin herättämään ennen kuutta verenpaineen mittauksen vuoksi. Siitä valitin, kun muutenkin oli vaikea nukkua, ja muistutin että henkilökunta on potilaita varten eikä potilaat sitä varten, että henkilökunnalla on helpompaa. Verenpaineet nimittäin kuuluivat yövuorolaisen työhön.

Toinen kummallisuus oli lääkkeet. Pyysin kerran päänsärkylääkettä, mutta ei tuotu, piti kysyä lääkäriltä ensin lupa. Siten tuli hoitaja ilman lääkettä ja kun kysyin sitä, vastaus oli "tuodaan sitten samalla kun unilääke". Siitä minä riemastuin, että kuka saamari mulle unilääkettä on määrännyt, kun en ole eläessäni unettomuutta valittanut enkä unilääkettä pyytänyt! " No kun meillä täällä on tapana tuoda kaikille unilääke että ei sitten yöllä tarvitse juoksuttaa hoitajaa ..."

[/quote]

Itse ottaisin yhteyttä potilasasiamieheen. Kuulostaa todella hämärältä, että potilaille pakotetaan unilääkkeet vai siksi, että yöhoitajalla on helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:34"]Munkin olisi pitänyt Kättärillä alkaa imettämään vaikka sain kipupumpusta morffiininjohdannaista. Onneksi sentään lastenlääkäri kielsi sen.
[/quote]

Saa imettää kipupumpun kanssa.

T. Kolme sektiota läpikäynyt

kun toinen lapseni syntyi, kävin kokemuksesta viisastuneena itse hakemassa vauvalle lisämaitoa . kiellettyähän se oli, mutta kukaan ei huomannut kun hipsin keskellä yötä vaippapöksyisen ninjan lailla huoneeseen jossa korviketta & pulloja pidettiin . en tajua tuota maidon kanssa kitsastelua, varsinkin kun esikoisen synnyttyä todettiin että maitoa ei tule tarpeeksi !:O

samoin minulla oli omat särkylääkkeet mukana, siltä varalta että jouduttaisiin taas sektioon ja pitäisi  yhden buranan voimin kävellä kymmenen kertaa osasto päästä päähän "ettei vain tule veritulppa"

positiivista sentään oli jääkaappi, josta sai hakea leipää ja jugurttia milloin vain nälätti

Mä kirjoitin ensimmäisellä sivulla, miten kivasti Seinäjoella huomioitiin vuodeosastolla synnyttäjä, tai ainakin mulla on kaksi positiivista kokemusta (ensimmäinen tosi huonossa, toinen tosi hyvässä kunnossa). Ekalla kerralla en voinut ottaa vauvaa yöksi hoidettavakseni ensimmäisinä öinä, sitten vasta sain vauvan yöhoitoon, kun saimme perhehuoneen. Kukaan ei syyllistänyt mistään, aina sanottiin, että soita sitten kelloa, kun tarvitset jotain. Ja ihan kaikkiin pikkujuttuihin soitin sitä kelloa, jos mies ei ollut paikalla, ja kaikessa omat hoitajani mua auttoivat. Tokalla kerralla, kun olin ihan hyvässä kunnossa, kätilö kävi yöllä jotain juttua hoitamassa ja kysyi, tuoko hän mulle välipalakaapista jotain. Joten ainakin minulla on sieltä semmoinen kokemus, että synnyttäjää arvostetaan siellä paljon eikä oleteta, että jaksaa tai pystyy tehdä ihan kaiken itse. Tietenkin se riippuu myös siitä, kuka sattuu omaksi hoitajaksi. Mulla oli toisella kerralla yksi niin kultainen omahoitaja, hän vei ja toi ja haki koko ajan kaikkea, kommentoinkin hänelle, että sä et kyllä varmasti paljon istahtamaan ehdi.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 09:43"]

kun toinen lapseni syntyi, kävin kokemuksesta viisastuneena itse hakemassa vauvalle lisämaitoa . kiellettyähän se oli, mutta kukaan ei huomannut kun hipsin keskellä yötä vaippapöksyisen ninjan lailla huoneeseen jossa korviketta & pulloja pidettiin . en tajua tuota maidon kanssa kitsastelua, varsinkin kun esikoisen synnyttyä todettiin että maitoa ei tule tarpeeksi !:O

samoin minulla oli omat särkylääkkeet mukana, siltä varalta että jouduttaisiin taas sektioon ja pitäisi  yhden buranan voimin kävellä kymmenen kertaa osasto päästä päähän "ettei vain tule veritulppa"

positiivista sentään oli jääkaappi, josta sai hakea leipää ja jugurttia milloin vain nälätti

[/quote]

Minäkään en ymmärrä ollenkaan tuota maidossa pihistelyä. Mulla oli lapselle omat tuttelit mukana.Mun lapsi, ja jos sillä on nälkä, ruokin hänet. Ei lapsi ole sairaalaan omaisuutta, jolle pitää kerjätä ruokaa, vaan ihan oma lapsi jonka tarpeiden täyttäminen on äidin vastuulla. Eihän siihenkään kysytä henkilökunnalta lupaa, että saako vaihtaa vaipan tai laittaa lapselle lisää lämpöistä vaatetta ylle. Niin tuntuu hullulta kysyä, että saisko tää mun lapsi syödä, pliis.

Minä en kyllä pysty sanomaan mitään negatiivisia juttuja! Kolme kertaa olen synnyttänyt Salossa. No, ainut asia mikä "huonosti", oli ruoan vähäisyys. Klo 16-08 välinen aika olisi pitänyt pärjätä jollain kasvissosekeitolla, parilla leivällä ja jogurtilla! Mies onneksi toi minulle ruokaa ettei tarvinnut olla öitä nälissään.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:25"]

Mä ihmettelin kanssa, että juuri mitään ei alettu neuvomaan jos ei erikseen kysynyt ja pyytänyt. Eikä siinä tokkurassa mitään ymmärrä edes kysyä. Onneksi perhehuone ja mies pänttäsi siellä ollutta mappia, jossa kaikki "oleellinen". Kotona oma th tuli kotikäynnille ja yhdessä opeteltiin siinä putsaamaan vauvan napaa, kun ei se mappi ollut meille kertonut et miten "reippain ottein" sillä pumpulipuikolla voikaan napatynkää putsailla...

[/quote]

Sama, olisi voinut vähän keskustella pääasiasta eli vauvasta ja kysyä että miten syö ja nukkuuko jne.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:11"]Kaksi olen käynyt vain ponnistamassa sairaalassa ja lähtenyt synnytyssalista muutaman tunnin päästä kotiin, ihan ymmärtäväisiä kätilöitä silloin sattunut kohdalle. Toiset kaksi sitten tehnyt kotiin rauhassa kotilon seurassa. Synnärillä en ole viettänyt kovinkaan pitkiä aikoja mutta sen minkä olen siellä nähnyt on kauhea kiire ja kipeitä naisia se on jotenkin surullista vois kuvitella että olisi ihanaa, rauhallista, kiireetöntä, onnellisia äitejä.. Mutta ei itkuisia kasvoja, väsymystä ja vauvojen itkua.
[/quote]

Kotilon seurassa. Sori repesin mielikuvalle tsemppaavasta etanasta :D

Ei jaksanut kirjoittaa kotikätilöä :D vaikka kätilö onkin sairaalassa töissä auttaa monet kotonakin mikä on tosi hienoa.

Mulla on Taysissa ihan samoja kokemuksia kuin muillakin vastanneilla. Tieto ei tunnu kulkevan talon sisällä eikä kirjautuvan järjestelmiin. Mä olen molemmilla kerroilla joutunut ruoka-aine allergioitani kertaamaan moneen kertaan. Missään kohdassa kätilöt eivät olleet mitään ystävällisimpiä ihmisiä.

Osastolla ohjeet ja neuvot olivat hyvinristiriitaisia. Mäkin olen imettänyt nännit verillä yöllä lasta monta tuntia ennen kuin on saanut vähän lisämaitoa kun on itkien pyytänyt.  Särkylääke on myös ollut kiven takana.

Molemmilla kerroilla olen myös viettänyt ensimmäiset tunnit/ puoli vrk käytävällä koska osasto oli liian täynnä.

Up

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 02:19"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:21"]

Vauvan pitää imeä "tyhjää tissiä" jotta maidon tuotanto käynnistyy. Sitä paitsi sieltä tulee kyllä pikku tehotipat sitä ensimaitoa, jonka voimalla pärjää kunnes varsinaista maitoa alkaa tulla.

[/quote] Juu, esim 3 vrk vauva pärjää ihan hyvin muutamalla tipalla, niinkö, varmaan viikonkin jos niikseen on? Ihan kiva kuunnella kun lapsi itkee nälkäänsä tunnista toiseen. 

[/quote]

Itse asiassa se vauva just ei pärjää niillä muutamilla tipoilla kovin kauaa. Hengissähän se kyllä kituu siinä, mutta samalla lailla nälkä, kuivuminen ja alhainen verensokeri aiheuttaa lapselle oireita ja kipua.  Vaikka hänen pitäisi juuri sillä hetkellä saada jostain voimia tässä maailmassa elämiseen, hengittämiseen ja synnytyksestä toipumiseen.

Olen nähnyt että keskolaan tuodaan lapsia nenämahaletkuruokintaan, koska lapsi on kuivunut ja verensokerit ovat erittäin alhaalla.  Ja kun kysellään että paljonko on mennyt maitoa, niin ei kukaan osaa vastata, kun äitiä on kannustettu tarjoamaan sitä tyhjää rintaa ja hoettu että kyllä sieltä tulee maitoa, susta vaan tuntuu ettei sitä tule.  Silloin tulee mieleen, että ihanko totta ei järjen käyttö ole sallittua siinä miten lasta syötetään. Ei maito ole mikään pyhä henki, joka mystisesti näkymättömästi siirtyy lapseen, vaan sen täytyy esimerkiksi näkyä syöttöpunnituksessa.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mua ihmetytti:

- miksei sairaalasta löydy lääkäriä? Astmaatikkona ja alkavassa keuhkoputkentulehduksessa synnytettyäni vointi osastolla huononi muutaman päivän koko ajan, mutta ketään ei kiinnostanut, eikä talossa (Nkl/Meilahti) kuulemma ollut lääkäriä saatavilla.  Vasta kuin ilmoitin raahautuvani kaupungille yksityislääkärille ja jättäväni vauvan siksi aikaa kansliaan hoitivat pitkin hampain puhelimitse eli lääkärin minua näkemättä / tutkimatta joltain lääkäriltä tarvittavat kortisonitabletit ym.

- Rintakumien tuputtaminen ehtiin ja ok muotoisiin rintoihin. Seuraavana päivänä taas toinen hoitaja kielsi ne, kun hidastavat maidon nousua. 

Se, että kun mitään ongelmia ei ollut, niin niitä piti yrittää keksiä väkisin. Joku nyrpeä kätilö oli sitä mieltä, että kun maitoni ei ollut noussut ekan vuorokauden aikana, olisi minun pitänyt käydä yöllä ilmoittautumassa hänelle sen jälkeen, kun olen herättänyt vauvan syöttääkseni hänet. Kerroin hänelle, että vauvani heräsi edellisenäkin yönä muutaman kerran itse syömään, ettei minun tarvitse häntä erikseen herättää. Hän suhtautui tähän kovin epäileväisesti, tyyliin "no onpa muka virkeä vauva vastasyntyneeksi". Ei siinä mitään, että muistutti syöttämään myös yöllä, mutta jäi vituttamaan se asenne, että minä muka en viitsisi itse herätä yöllä syöttämään. Että aikuisen ihmisen olisi muka pitänyt lähteä kätilölle vielä ilmoittautumaan yöllä, jotta kätilö uskoo :) Naurettavaa. Ja vauvani oli täysiaikainen ja oikein virkeä tapaus heti alusta lähtien. Ei tämä todellakaan iso asia ole monen muun kertomuksen rinnalla, mutta jäi mieleen kyseisen akan tympeys. 

Mua kummastutti se kaalinlehtien tuputtaminen. Kun rinnat olivat kipeät ja pinkeät, olisi pitänyt pitää niitä kylmiä kaalinlehtiä. Kokeilin kerran, mutta en tajunnut sitä ideaa, nehän lämpenivät noin minuutissa ja se apu oli siinä. Onko niistä muka joku muu hyöty kuin se viileys? Enemmän apua sain kotona pakkasessa pidetystä kauratyynystä, se sentään pysyi kylmänä.

Tämän ketjun luettuani täytyy todeta, että minua jää nyt ihmetyttämään, miten hyvä tuuri mulla on ollut, kun sekä synnytysosastolla että lapsivuodeosastolla kaikki meni aivan nappiin henkilökunnan toimesta. :) Synnytys oli pitkä, imukuppia käytettiin ja lapsella sydänäänet ajoittain huonot kun napunuora oli kaulanympärillä, mutta silti koko ajan koin, että minua hoidettiin hyvin. Toivottavasti tokan kanssa yhtä hyvä tuuri, hänenkin on tarkoitus Kättärillä syntyä!