Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:00"]Kättärin ja naistenklinikan toimintatapojen suuri ero. Ensimmäisen ja toisen synnytin naisten klinikalla, kaikki neuvottiin (ekan lapsen kohdalla), palvelu pelas, aina oli hoitajilla aikaa ja ilmapiiri oli kiireettömän oloinen. Olo oli kun hotellissa :)
Kolmannen synnytin kättärillä. Siellä sai hoitajilta hyvin ristiriitaisia neuvoja esim. imetyksestä ja lisämaidosta, miten annetaan (hörpyttämällä vai pullosta), paljonko ja kuinka usein yms. Kaikki laskettiin tosi tarkkaan, esim kysyin uutta sairaala asua niin mietittiin että eikös eilen jo annettu? Ööö joo mut on pikkasen maidossa jne.
Tuoremehut, hedelmät yms. 1kpl per. nenä kun taas naistenklinikalla oli jääkaapissa ja sai ite hakea niin paljon kun halus.
[/quote]

Oletko tullut ajatelleeksi, että asiat ovat voineet huonontua vähän kaikkialla kakkosen ja kolmosen synnytyksen välissä? Olin itse Kättärillä kirurgisessa toimenpiteessä muutamaa vuotta ennen synnytystä. Synnyttäessäni olin oikeasti aika järkyttynyt siitä, kuinka paljon ruuan taso oli laskenut. No, tämähän hoitui sitten sillä, että mies toi sairaalaan ruokaa, jota en ollut voinut raskausaikana syödä.

Olen huomannut oltuani lukuisilla osastoilla hoidossa samassa sairaalassa jossa synnytin, että juuri synnytysosastolla oli kaikkein tylyimmät hoitajat. Muilla osastoilla on aina saanut todella hyvää hoitoa ja palvelua ja hoitajat ovat olleet ihania. Toki synnytysosastollakin oli hyviä hoitajia mutta myös vähemmän hyviä..

Että siellä ei saanut oikeastaan nukkua kunnolla. Koko ajan kehotettiin lepäämään ja nukkumaan kunnolla mutta ei siinä pystynyt. Mulla oli vakava raskausmyrkytys (tai siis eklampsia eli alkoi vasta kun synnytystä käynnisteltiin). Parhaiten nukuin hätäsektion jälkeisenä yönä kun heräilin nukutuksesta. Tokana yönä tuli komplikaatioita ja hoitaja häiritsi käytlöksellään (näpytteli vieressä tietokonetta ja mässytti purkkaa. synnytyssalissa muuten kaikuu..). Muina öinä tuli lääkettä tai muuta tsekkauksia parin tunnin välein ja vauvaakin piti ruokkia. Eräänä iltana olin käymässä nukkumaan klo 22, jotta ehtisin nukkumaan vähän pidemmän pätkän ennen kuin vauva herää ja tulee lääkettä, niin hoitaja päättikin pitää reilu 1,5h imetyskoulutuksen. Olen vielä herkkäuninen ja muutenkin kävin kierroksilla niin heräsin hälytyksiin joita oli varsinkin öisin. 

Muutenkin se imetyshössötys ärsytti synnärillä. Lähes päivittäin tuli uusi hoitsu uusine ohjeineen opastamaan imetystä ja sorkkimaan nännejä tms. Sairaalassaoloaikanani sain imetyskoulutusta varmaan täyden työpäivän verran.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:00"]

Kättärin ja naistenklinikan toimintatapojen suuri ero. Ensimmäisen ja toisen synnytin naisten klinikalla, kaikki neuvottiin (ekan lapsen kohdalla), palvelu pelas, aina oli hoitajilla aikaa ja ilmapiiri oli kiireettömän oloinen. Olo oli kun hotellissa :) Kolmannen synnytin kättärillä. Siellä sai hoitajilta hyvin ristiriitaisia neuvoja esim. imetyksestä ja lisämaidosta, miten annetaan (hörpyttämällä vai pullosta), paljonko ja kuinka usein yms. Kaikki laskettiin tosi tarkkaan, esim kysyin uutta sairaala asua niin mietittiin että eikös eilen jo annettu? Ööö joo mut on pikkasen maidossa jne. Tuoremehut, hedelmät yms. 1kpl per. nenä kun taas naistenklinikalla oli jääkaapissa ja sai ite hakea niin paljon kun halus.

[/quote]

Synnytin Kättärillä viime vuoden lopussa ja ihan sai itse hakea mieleisensä asun puhtaiden pyykkien kärrystä. Valkkailin sitten itse parhaimman näköiset kuteet :)

Ruokahomma on Kättärillä kyllä tarkka ja hassuinta oli, että Äitiyspolilla oli paremmat ruuat (ihan iltapäiväkahvikin pullan kera) Vaikka ollaan samassa talossa. Synnyttäneiden osastolla ei ollut kahvia eikä välipalaa kuin aamulla, joten muutamakin äiti oli ihmeissään kun olisi halunnut kahvia eikä ollut.

Henkilökunta oli pääsääntöisesti hyvää tai ihan mahtavaa. Toisaalta, olen käyttänyt raskauteen asti lähes pelkästään yksityisiä terveydenhoitopalveluita ja odotukseni eivät ole olleet korkealla. Terveyskeskuksessa ja sairaalassa on tullut ihan loistavaa palvelua. Ei jossain Mehiläisessä lääkäri keskustele sisätautien erikoislääkärin kanssa mun lääkityksestä ja soittele mulle kotiin. 

Vauvani ei saanut tarpeeksi ruokaa ja sen päälle vielä oksenteli lapsivettä ekana yönä. Olin ihan hermona, en tiennyt miksi pieni ihminen oksentaa vaahtoa. Hain hädissäni hoitajaa, joka tokaisten totesi tilanteen ja jatkoi matkaansa. Ok, mitä mun pitää tehdä...?

Pääsin salista myös "parhaalle käytäväpaikalle", koska osasto oli niin täynnä. Kolmen tunnin päästä tuli eka hoitaja kysymään, että miten menee. Tätä ennen kävi laitoshuoltaja, joka huusi työkaverilleen, että "tänne on tullut joku" ja kysyi haluanko mäkin syödä lounasta. Halusin, ja tää laitoshuoltaja huusi työkaverilleen, että "se haluaa syödä, mistäs me nyt saadaan ylimääräinen ruoka". Ei sillä, että toi kallis hotelli ois, mutta mulle ois ollut ihan tarpeeksi siinä vauvassa jo ihmettelyä ja taistelua.

Mua taas ihmetytti juuri se, että kaikkia tarpeita varten piti soittaa kelloa. Neuvolassa oli jankutettu sitä, että nopeasti liikkeelle, synnytys ei ole sairaus, ei käytetä kelloa vaan mennään kysymään. Synnärille taas hoitajat katsoivat kuin idioottia, jos hain särkylääkettä toimiston ovelta, ohjeistivat, että "paina vaan sitä nappia, jos haluat jotain".

Olin Taysissa heinäkuun helteillä kolmen henhen huoneessa. Ilma ei vaihtunut mihinkään ja huoneessa oli KUUMA. Minä hikoilin niin, että lakanoita piti vaihtaa muutaman tunnin välein, ja kun pyysin että voisiko ne vaihtaa, minulle, sektiopotilaalle, näytettiin liinavaatevarasto. Siinä sitten vaihtelin lakanoita.

Tippakin lähti ekana yönä kun olin niin hiessä, että teipit eivät pysyneet. Yökkönä oli joku venäläissyntyinen hoitaja, joka räppäsi aina valot päälle ja puhui kovaan ääneen. Sanoin tiukasti, että tippaa EI laiteta enää takaisin keskellä yötä, minä haluan vihdoinkin nukkua.

Ja lopulta sain hartiapistoksenkin, joka on muuten kipeä. Ilmeisesti se johtui vatsaonteloon joutuneesta ilmasta sektiossa, mutta ainakaan huoneen hapettomat olosuhteet eivät auttaneet toipumisessa. Onneksi siellä on nyt remontoitu.

Jäi myös ihmetyttämään se miksi sairaalassa ei saanut ollenkaan nukkua eikä toipua synnytyksestä, heti oli jaksettava yksin hoitaa vauvaa ilman lepoa vaikka vertakin oli mennyt 1,5 l. Tai kyllä siitä vauvan hoitamisesta vielä selviäisi, mutta miksi ruokaa ei voida tuoda synnyttäneiden luo niin kuin muillakin osastoilla, en koskaan päässyt hakemaan ruokaa ja en sen parin päivän aikana synnytyksen jälkeen saanut syötyä kertaakaan. Kyllä heikotti kun kotiin pääsi, sairaala sai minut elämäni huonoimpaan kuntoon.

Synnytyksen jälkeen en saanut nousta sängystä, nostaa vauvaa tms. heikon kuntoni vuoksi. Kuitenkaan kukaan ei kertonut saatika tuonut mitään syötävää / iltapalaa osastolla. Makasin vain vauva vieressä kauheassa nälässä kunnes yöllä pyysin että olisiko mitään mahdollisuutta saada edes jotain syötävää - yökkö toi jugurtin ja mehukeittoa. Tämä Jorvissa osastolla, synnytyssalissa kyllä kaikki sujui ja ruokaakin sai heti synnytyksen jälkeen, en vain pystynyt silloin vielä paljoa syömään..

42 jatkaa... Lisäksi kun yritin kysyä osastolla kätilöltä imetysasennosta niin vastaus oli: " otat sen vauvan nyt vaan siihen" Että sellasta opastusta ensisynnyttäjälle...

Hoitohenkilökunta ei tiedä miten vauvaa ruokitaan. Ihan käsittämätöntä! Synnärillä ollaan töissä, ja silti kaikki kohtaamani hoitajat ovat ihan pihalla vauvan syöttämisestä. Tyrkytetään tuttia, järkyttäviä määriä lisämaitoa, ei tiedetä paljonko vauva tarvitsee ruokaa ja kuvitellaan että syöttöpunnitus on hyödyllinen ensimmäisestä päivästä alkaen, ei anneta äidin pitää rauhassa vauvaa rinnalla kun pitää saada antaa lisämaitoa...

Miksi on vauvojen yhteishuone? Eihän se helpota äitiä ollenkaan. Tuodaanhan se vauva aina äidille, kun on nälkäinen ja muuten se nukkuu. Mitä hyötyä siitä yhteishuoneesta on. Ei aen avulla ainakaan lepoa saa.

Ärsyttävä kätilö jäi mieleen :( (Myös miehelleni).

Synnytys pitkittyi selittämättömästä syyatä ja keisarileikkaus. Sanottiin, että leikatessa syy selviää. Miksei niillä ole.ultraa synnytysosastolla, jotta.syy olisi heti selvinnyt jo ennen leikkausta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:46"]Vauvani syntyi illalla juuri ennen synnytyssalin kätilöiden vuoronvaihtoa. Märkä ja alaston vastasyntynyt oli rinnallani (toki peiton alla) yli tunnin ennen kuin vuoroon tullut uusi kätilö tuli ja kuivasi ja puki hänet. Vauvalla laski ruumiinlämpö 35 asteeseen ja päätyi supervällyihin kuumavesipullon kanssa. Vieläkin muistan sen syyllisyyden kun en ollut saanut häntä pidettyä tarpeeksi lämpimänä :(
[/quote]

Synnytin edellisviikolla ja mulla oli pelkällä vaipalla vauva 6h synnytyksen jälkeen ilman vaatteita rinnallani paidan alla. Ensin siis synnärillä 2h ja vauva paidansisällä siirryttiin osastolle. Tämä on kuulemma nykyään tapana siinä sairaalassa jossa synnytin, jotta vauva on mahdollisimman paljon heti äidin ihoa vasten vierihoidossa.

Mua jäi ihmetyttämään miksi rintakumia pantattiin, eli sitä ei haluttu mielellään antaa. Pääsin imettämään vasta toisena päivänä synnytyksestä kunnolla ihan yksin kun tajusivat antaa sen, vaikka näkivät että vauva ei saa otetta rinnasta. Olisivat toki antaneet varmasti jos olisin ymmärtänyt kysyä, mutta kaikki oli niin uutta silloin.
Ja näin on tapahtunut myös ystävättäreni kohdalla...

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. 

Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä.

Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä!

Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :(
[/quote]

Missä sairaalassa näin on? Itse olen kaksi lastani TYKSissä synnyttänyt ja kyllä ne auttaa kun vain pyytää. Minä sain toisen lapsen kohdalla yhden potilaan huoneen, kun sanoin, että lähden kun ei pää kestä sitä ettei tuolla saa nukuttua kun. Yksi vauva hiljenee toinen alkaa huutaa ja sitten taas oma vauvakin herää. Plus kolme ihmistä oli tungetty niin pieneen huoneeseen, että joka kerta kun halusin poistua (mulla ikkuna paikka) vauva muvoikipossaan. Jouduin siirtämään sänkyäni, tuolin ja roskiksen, että mahduin ulos.
[/quote]

Mulla taas on TYKSistä ihan hirveä kokemus. Häntäluuni murtui synnytyksessä, enkä seuraavana päivänä päässyt edes ylös sängystä. Pyysin kätiöä/hoitajaa tuomaan aamupalaa, sillä liikkuminen oli _todella_tuskaista_. Kätilö totesi vain, että "et sä sinne sänkyyn voi kuitenkaan jäädä makaamaan, joskus sun on sieltä noustava" eikä suostunut tuomaan aamupalaa. Pyysin sitten apua, että ylipäätään pääsin hakemaan sitä aamupalaa. Sitä sentään sain, mutta halveksuvien tuhahtelujen saattelemana. Paska maku jäi koko paikasta. Onneksi ei olla tekemässä toista lasta.

Itselläni synnytys kesti 40 h ja tämän jälkeen jouduin vielä leikkaussaliin ja heräämöön. En syönyt mitään tänä aikana eli n. 48 tuntiin. Kun yöllä pääsin osastolle, kätilö sanoi, ettei ruokaa ole vaan jääkaapissa olevat ruuat kuuluvat henkilökunnalle. Odotin aamuun. Tätä asiaa ja muutamaa muuta jäin miettimään, kun jäi tunne, ettei todella kipeä äiti kiinnostanut ketään.

Toinen juttu, mikä jäi mietityttämään, on kysymys siitä, mikä ihme oli se piikki, jolla synnytys pysäytettiin. Kun vihdoin n. 38 tunnin jälkeen oli pakko päästä ponnistamaan, kätilö sanoi, että on ruuhkaa ja laittoi piikin. Se supistukset loppuivat ja reilun tunnin päästä ne aloitettiin keinotekoisesti. Tästä ei puhuttu mitään jälkeenpäin eikä synnytyskertomuksessakaan mainita mitään.

Ristiriitaiset neuvot. Esim .Imetyksestä yksi sanoi yhtä ja toinen toista. .
En myöskään tajunnut siivoojaa, joka sytytti kaikki valot (olin nukkumassa; toivuin sektiosta ja raskausmykytykse) ja jätti lähtiessään ne päälle sekä oven auki !

Mulla oli korvatulpat juuri sen takia etten herää kaikkeen yölliseen trafiikkiin. Vauvan itkuun kyllä herää (vauva nukkuikin kyllä vieressä). Pääsimme onneksi kyllä perhehuoneeseen ja siellä (TAYSissa) ei ainakaan räppästy kaikkia valoja vaan vain eteiseen jos jotain huoneessa tehtiin. Ainoa valitus mitä löytyy on se että imetysohjausts ei juurikaan saanut. Onneksi vauva löysi oikean imuotteen itsestään.

Vammalassa synnytin esikoisen ja ihan hirmu positiivinen kuva jäi, mutta miettimään jäin sitä että kolme eri hoitohenkilökunnan ihmistä kävi kanssani läpi synnytyksen ja koinko traumoja tai jäikö mieleeni mitään jne. Tämä oli todella hyvä, enkä ole tällaiseen muualla törmännyt, mutta mietitytti että olinko itse jotenkin hankala tai herkkä tai jotain, että oliko tietoihini merkitty minun tarvitsevan erityistukea tmv.?

Samassa paikassa ilman pyytämistä sain yksityishuoneen vaikkei niitä muille annettu.

Siellä kyllä opetettiin aivan kaikki kädestä pitäen ja koko synnärillä oli yhteiset ohjeet tai ainakin he halusivat antaa sen vaikutelman. Synnytyksen hoitanut kätilö laittoi minut kävelemään suihkuun mutta työvuorot vaihtuivat juuri samoihin aikoihin ja tilalle tuli nuorempi hoitaja, joka kävi nopeasti hakemassa minut suihkusta pois ja laittoi vaatteet ja istutti pyörätuoliin. Mumisi samalla jotain liiasta vuodosta, muttei missään nimessä sanonut toisen kätilön tehneen virhettä kun lähetti minut suihkuun omillani.

TAYS puolestaan li niin järkyttävä kokemus ettei muuta jäänytkään kuin ihmeteltävää. Sen paikan haluan unohtaa ihan kokonaan! Onneksi tuloksena tuli aivan ihana, terve tyttö!!