Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 02:50"]Jaahas. Eli jos raskautumaan erehtyy, niin mukaan omat buranat, lisämaidot ja korvatulpat sekä jotain kättä pidempää jolla saa huidottua yli-innokkaat kätilöt pois kimpusta. Itse kyllä kallistun näiden(kin) tarinoiden jälkeen "pelko"sektion puolelle (sitähän ei saa sanoa että haluaa synnyttää sektiolla koska ei pidä riskejä tai haittoja vauvalle asiaan perehdyttyään olennaisesti suurempina ja on kiintynyt ehjään kehoonsa).
[/quote]
Ai että sektion jälkeen kroppa on paremmassa kunnossa kuin alatiesynnytyksen jälkeen :D eiköhän se ole juuri toisin päin :)

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms.  Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä. Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä! Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :( [/quote] Ai ei ole mitään järkeä tuossa sinivalohoidossa samassa huoneessa?! Mun sydän itki verta kun esikoinen vietiin muualle sinivaloon aikoinaan. Nyt seuraavan kohdalla sain onneksi pienen pitää vieressäni sinivalohoidon aikana, etenkin kun sektion jälkeen se liikkuminen ei niin kauhean yksinkertaista ole ja sinivaloa jouduttiin antamaan kolme vuorokautta.. Vähän sitä perspektiiviä kiitos.

[/quote] Siis VAUVA OLI VIERESSÄSI valohoidon aikana???????????????? TAYS:ssa vauva on kyllä samassa huoneessa kuin äiti mutta ympärille "teipataan " verhot niin ettei äiti voi koskea/nähdä lasta. Eli äidin on kuunneltava tunnista toiseen lapsebn itkua ilman että voi tehdä asialle yhtään mitään!!! Mieti hiukan miten rankka kokemus. Sitä huutoa kuuntelevat sitten kaikki muutkin siinä hioneessa. Pahimmassa tapauksessa h8uoneessa olijat eivät saa nukutuksi lainkaann kun ensin itkee toisen lapsi ja sitten toisen. Eli toistan, EI MITÄÄN JÄRKEÄ! Vähän perspektiiviä kiitos!
[/quote]

Kyllä oli minun vieressäni, nykyisin on olemassa sinivalokapaloita, jotka mahdollistavat varhaisen vuorovaikutuksen ja onnistuneen vierihoidon. Selvästikin sulla on aiheesta huono kokemus/olet kuullut huonoa, mutta tätä systeemiä ainakin vuolaasti kehuttiin äitien toimesta OYS:ssa. Ja jokainen juuri synnyttänyt äiti tietää varmasti, miten kauhealta tuntuisi olla erossa vauvastaan. Mitäpä jos ottaisit asioista selvää ennen meuhkaamista?

Eli näiden perusteella kannattaa synnyttää OYS:ssa, eikä nyt ainakaan missään nimessä TAYS:ssa :D?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 02:19"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:21"]

Vauvan pitää imeä "tyhjää tissiä" jotta maidon tuotanto käynnistyy. Sitä paitsi sieltä tulee kyllä pikku tehotipat sitä ensimaitoa, jonka voimalla pärjää kunnes varsinaista maitoa alkaa tulla.

[/quote] Juu, esim 3 vrk vauva pärjää ihan hyvin muutamalla tipalla, niinkö, varmaan viikonkin jos niikseen on? Ihan kiva kuunnella kun lapsi itkee nälkäänsä tunnista toiseen. 

[/quote]

Maidontuotannon käynnistymisestä ei ole paljonkaan iloa enää siinä vaiheessa, kun nännit ovat niin rikki ja kipeät, että maidon tullessa on imetykset jo imetetty. Minä en koskaan nähnytkään rintakumeja, vaikka oli  ne varmaan keksitty jo 1990-luvulla.

Siihen aikaan vauva oli tapana punnita ennen ja jälkeen syöttämisen. Merkittiin jopa ylös johonkin, paljonko oli syönyt. Sama homma näkyy olevan nykyään kuin silloin: omat lääkkeet ja muut omat aineet mukaan.

Useamman sektion kokeneena paljastan teille salaisuuden: Kroppa ei ole sen jälkeen ensinkään ehjä! Jo raskaus aiheuttaa erinäisiä muutoksia, joista mainittakoon peräpukamat. Sektion jälkeen on paljon kipeämpi, tai ainakin monet muutkin sektioäidit tunnisti jo kävelyasennosta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]

Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. 

Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä.

Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä!

Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :(

[/quote]

Toisen lapsen saadessani valohoito oli vauvalassa ja oli kamalaa olla erossa vauvasta. Kuopuksen sain onneks viereeni valohoiton. Rauhallisesti nukkui siinä äidin pitäessä kädestä kiinni.

Saksassa alohoito annettiin kotona, vauvan kehto ikkunan alle ja aurinko hoiti homman. Kotiin vauvan kanssa tultiin alle vuorokausi synnytyksestä vuonna 2000

Välillä ihmetyttää miksi osa lääkäreistä on hakeutunut tälle alalle. Toka lapsi syntyi imukupilla ja jalat sidottuina makasin rääkätävänä. Värkkien laitto sattui aivan saatanallisesti ja NAISlääkäri ärjäisi mulle, et: ole hiljaa ei tää satu. Olisin potkaissut jos jalkani ei oli olleet sidottuna.

Siis onko mun kommentti poistettu sen jälkeen kun tää ketju laitettiin ilta-sanomiin???

Kirjoitin Kättärillä vuonna 2013 tapahtuneesta häpäisystä. Kätilö käski lypsää maitoa vauvalle kun halusi auttaa imetyksessä. Hänellä oli oppilaita mukana joiden mukana olosta ei minulta kysytty. Imetys oli alusta asti onnistunut hyvin ja tämän kerroin kätilölle. Kerroin myös että vauva on juuri syönyt. Hetken väittelyn jälkeen kätilö riuhtaisi paitani auki, lypsi maitoa nännistäni ja työnsi vauvan päätä tissiäni kohti. Tämä kaikki tapahtui mieheni ja kaikkien oppilaiden edessä. Jos joskus vielä synnytän niin pidän paremmin kiinni oikeuksistani.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 06:06"]

Itse asiassa se vauva just ei pärjää niillä muutamilla tipoilla kovin kauaa. Hengissähän se kyllä kituu siinä, mutta samalla lailla nälkä, kuivuminen ja alhainen verensokeri aiheuttaa lapselle oireita ja kipua.  Vaikka hänen pitäisi juuri sillä hetkellä saada jostain voimia tässä maailmassa elämiseen, hengittämiseen ja synnytyksestä toipumiseen.

Olen nähnyt että keskolaan tuodaan lapsia nenämahaletkuruokintaan, koska lapsi on kuivunut ja verensokerit ovat erittäin alhaalla.  Ja kun kysellään että paljonko on mennyt maitoa, niin ei kukaan osaa vastata, kun äitiä on kannustettu tarjoamaan sitä tyhjää rintaa ja hoettu että kyllä sieltä tulee maitoa, susta vaan tuntuu ettei sitä tule.  Silloin tulee mieleen, että ihanko totta ei järjen käyttö ole sallittua siinä miten lasta syötetään. Ei maito ole mikään pyhä henki, joka mystisesti näkymättömästi siirtyy lapseen, vaan sen täytyy esimerkiksi näkyä syöttöpunnituksessa.

[/quote]

Ihminen olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten, mikäli terveelle vastasyntyneelle ei riittäisi oman äidin maito. Kolostrumtipat eivät syöttöpunnituksissa näy, siksi syöttöpunnitukset eivät ole nykyaikaa. On normaalia, että maito nousee vasta 3-4 päivänä synnytyksestä, ja silloin syöttöpunnituksissakin alkaa näkyä jotain.

Kuivumisen takia ei yhtään vastasyntynyttä ole synnytyssairaalassa siirretty synnyttäneiden vuodeosastolta teholle, verensokerien laskun vuoksi ehkä - mutta se onkin nykyaikaisen elintasosairauden, raskausdiabeteksen syy.

Vauvan mahalaukku on marmorikuulan kokoinen kun vauva syntyy, joten se täyttyy maitotipoista eikä vauva voi tuntea nälkää jos saa olla rinnalla.

T. Th ja imetysohjaaja

[/quote]

Gdm ei välttämättä ole elintasosairaus. Minulla terveet elintavat, bmi 22 ja ikää 24, siltikin gdm. Mulla vaan haima ei ilmeisesti tuottanut meidän molempien tarpeeseen insuliinia. Gdm ei myöskään ole 2010-luvun juttu, mun sisko syntyi 90-l alussa ja äiti kertoi tolloin vauvan sokereiden olleet alhaiset ja hänellä sokerit plussalla neuvolatarkastuksissa. Että jotta oli sitä silloinkin, sitä ei vaan kontrolloitu yhtä tarkasti kuin tänä päivänä. Tarkuutta näihin asiayhteyksiin. Ei kaikki radit ole +20 kg liikkumattomia siiderivalaita! (Tjsp) 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 07:38"]

Olen huomannut oltuani lukuisilla osastoilla hoidossa samassa sairaalassa jossa synnytin, että juuri synnytysosastolla oli kaikkein tylyimmät hoitajat. Muilla osastoilla on aina saanut todella hyvää hoitoa ja palvelua ja hoitajat ovat olleet ihania. Toki synnytysosastollakin oli hyviä hoitajia mutta myös vähemmän hyviä..

[/quote]

Minä itse pidän siitä että kätilö on suorapuheinen ja ei jää paasaamaan joutavia. Kylmähermoista hommaahan kätilön työ on, ei minua haittaa ollenkaan. Ensisynnytyksessäni tuli kätilö silittelemään, olin niin vihainen että käskin kätilön työntyä ** kuuseen ja ottaa sen *** opiskelijan mukaan. Hommaan tuli heti toinen tahti kun paikalle tuli vanhempi kätilö, kemiat pelasi yhteen kun ei juurikaan toisillemme puhuttu mitään.

Sittemmin sanoin aina synnärille tullessani että minulle ei tarvitse leperrellä.

Synnytin Kättärillä vuosi sitten ja ihmetyttää vieläkin, kuinka hienosti kaikki toimi meidän kohdalla. Nojailin oveen supistuksen aikana ja odottelin pysäköimään mennyttä miestä, kun aulan henkilökunta tarjoutui viemään mut paareilla synnytyssaliin. Ehdin saada epiduraalin ja vauva syntyi parin tunnin päästä. Kätilö auttoi vauvan tissille. Miehelle opetettiin kylvettäminen. Synnytyssaliin tuotiin molemmille ruokaa ja saimme rauhassa syödä ja siirtyä sitten perhehuoneeseen.

Kaikki tarvikkeet oli saatavilla varastossa, ei tarvinnut kysellä lupia uusiin vaatteisiin tai lakanoihin. Särkylääkkeitä hain toimistosta, jos ei just sopivaan aikaan osunut kätilön kierrosta. Ruokaa oli tarjolla riittävän usein. Kätilöillä toki vaihtui vuorot, mutta tulivat aina esittäytymään ja pystyttiin kysymään neuvoa tai ihan vaan tarkistamaan, että ollaan jo saatu kaikki ohjeistus vauvanhoitoon. Imetystä treenattiin kätilön kanssa moneen kertaan. Toivat uuden rintakumin kokeiltavaksi, jos olisi paremmin sopiva kuin kotoa tuotu.

Vauvan lopputarkastuksen lisäksi tarkistettiin äitikin ja käytiin synnytys läpi. Hyvillä mielin pysty lähteä kotiin kun tunsi olevansa valmis. Käytiin lähtiessä toimistossa huikkaamassa heipat, olivat sitä toivoneetkin. Vaikka oli ruuhkaa, sulku päällä joskus meidän tulon jälkeen, ei se koskaan tuntunut siltä.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 00:07"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:19"] [quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:00"]Se ihmetytti että imetysohjausta antavat opiskelijat. Mut sitä ei erikseen kerrota, vaan opiskelija tulee siihen ohjaustilanteeseen kuin tosiaan tietäisikin jotain. Olisi reilua, jos synnyttänyt tietäisi, että tää tyyppi itse ei ole koskaan imettänyt, ei ole ehkä edes nähnyt ennen tätä harjoittelua että kukaan imettää, ja että kaikki tää tieto on luettu suoraan sieltä imetysoppaasta ja toistetaan nyt ulkomuistista kuin oikeinkin asiantuntija. Ja että siksi monet kysymykset jää vaille vastausta, tai ohjaus on riittämätöntä, koska ei se ohjauksen antaja vaan voi tietää enempää mut ei halua sitä myöntää koska hänelle on painotettu että omaa epävarmuuttaan ei saa näyttää potilaalle. Ei hän edes välttämättä tunnista tilannetta, jossa vauva ei osaa tai halua imeä, tai ei tee sitä oikein, jos äidillä on rakennevikoja rinnoissa, jos rauhaskudos on ihan rinnan päässä tai taaempana, jos näyttää siltä että äiti on liian väsynyt tai kipeä että maito voisi nousta, jos näyttää että maitoa ei vaan tule jne. Silloin just saadaan näitä vastauksia, että kaikilla se sattuu ja ainahan se on alku hankalaa, ja kyllähän sieltä sitä maitoa tulee vaikka et sitä nää, ja kaikilta tulee just riittävä määrä maitoa ja älä huolehdi vaan imetä vaan.   [/quote] Täytyy kätilöopiskelijana sanoa, että olen huomannut opiskelijoilla yleensä olevan ajanmukaisinta ja parasta tietoa hoitoalalla. Lisäksi harjoitteluissa aina ensin opiskelija seuraa ohjaajan työskentelyä ennen kuin itsenäisesti alkaa ohjata. Jonkin asian asiantuntijuus ei vaadi omakohtaisia kokemuksia, mutta aika iso osa kätilöopiskelijoista on synnyttänyt ja imettänyt ts. äitejä itse. Ja osaat varmaan pyytää lisää ohjausta, jos jokin jää epäselväksi. Lisäksi ohjaaja on vastuussa opiskelijan työskentelystä eli hänen täytyy myöhemmin varmistaa laatu. [/quote] Niinhän luulet tai haluat opiskelijana uskoa, mutta käytännön työssä tulet huomaamaan, että ns. hiljainen tieto on kullan arvoista. [/quote] Ohiksena pakko huomauttaa, että opiskelijat saa koulussa ja itseopiskelun tuloksena ajantasaista tietoa. Hiljainen tieto ja kokemus on toki kullan arvoista. Mutta useilla hoitajilla, jotka on työskennelleet 10-20 vuotta, on tiedot jo vanhentuneet. Ainakin omalla työpaikalla saa monesti ihmetellä, että kollegat ei kovin halukkaasti päivitä tietovarastojaan vaan työskentelevät 20 vuotta vanhoilla tiedoilla... Että kyllä opiskelijatkin voivat osata. Ainakin itselle sattunut kohdalle pari erinomaista ohjattavaa. Oppia saatu molemmin puolin. T. Sh

[/quote]

Kyllä ehkä näin mutta minusta se ei ole oikein että opiskelija alkaa hyppiä ohjaajan varpaille uusine ja "hyvine" tietoineen. Minä ainakin laitan sellaisesta herkästi arviointilomakkeelle että opiskelija ei kuuntele.

No yleensä on kyllä sitä varavintoa kertynyt raskauden aikana sen verran, ettei se nälkäkuolema ihan akuutisti uhkaa. Jäävät ne kilot monille ikuisiksi ajoiksi riesaksi.

Synnytin esikoista 78 tuntia nukkumatta siinä välissä.kaduttaa vieläkin etten vaatinut itselle topakammin lepoa synnytyksen jälkeen vaan kätilön ehdotuksesta hoidin suoraan vauvan itse.olin monta päivää siitä univajeesta sekaisin kuin seinäkello..kyllä muutama tunti unta olis tehny ihmeitä!

Just näin. Isoissa sairaaloissa valitettavan usein mennään liukuhihnalla ja annetaan heti lisämaitoa eikä anneta kunnon ohjausta ja tukea imetykseen. Pienet hyvät yksiköt lopetetaan  :( Tammisaaressa synnyttänyt 3 kertaa ja siellä oli aikaa imetysohjaukseen. Ei annettu lisämaitoja automaattisesti vaan vain tarpeen mukaan. Mutenkin pelkkiä hyviä kokemuksia kyseisestä sairaalasta. 

kylläpä oli hurjaa luettavaa, luin kaikki ja olen ihan ymmällä näistä tarinoista, itse olen synnyttänyt 3t kaksoset, minusta ja lapsistani on pidetty huolta, lapseni ovat saaneet olla vieressä/lähellä, imettänyt olen kun ovat heränneet, nukkua olen saanut, ruokaa olen saanut, lasten hoitamisessa olen saanut apua jos olen tarvinnut, en voi moittia ketään, menkää Hämeenlinnaan synnyttämään.......mutta, kyllä se synnytystapahtuman onnistuminen on paljon myös itsestä kiinni, jos olet kirkuva prinsessa joka ei kestä pienintäkään kipua etkä siedä minkäänlaista ojennusta vaan olet minä, minä, minä niin piankos sinua ei sitten huomioida yhtään enempää kuin mitä on pakko, ikäväkyllä näitä tapauksia on joka toinen synnyttävä nainen ja mitä henkilökuntaan tulee, he ovat koulutettuja ammattilaisia jatkuvan paineen alla työskenteleviä naisia useimmiten myös synnyttäneitä äitejä omine perhehuolineen.......lopettakaa valitus ja katsokaa peiliin.....

Joo ei tarvitse meikäläisen omia lapsia hankkia, kun näitä kertomuksia täältä lukee. Minulla on krooninen vaikea perussairaus, lukuisia lääkeallergioita jne, voin vaan kuvitella miten pieleen asiat menisivät kun ei kerta yhtään synnyttäjää kuunnella. Tällä tuurilla saisin varmaan väärät lääkkeet ja kuolisin heti synnytyksen jälkeen tms.  

nosto

Siitä mystisestä kinkkuverkosta piti rakentaa imetysliivit kun omat loppui kesken ja rinnat paisui.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.

[/quote]

Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. 

Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". 

Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :(

[/quote]

Päksissä ei ole pakko synnyttää, voit mennä nykyään myös Hyvinkäälle, Helsinkiin jne... En minäkään menisi enää Päksiin - en synnyttämään enkä millekään muillekaan asioille. Karmea, tyly, takapajuinen paikka.

Oysin kätilönä huokaisen helpotuksesta, kun suurin osa tämän ketjun negatiivisista kokemuksista oli ilmeisesti peräisin muista sairaaloista. Varmasti meiltäkin äideillä on negatiivisia kokemuksia ja niistä jokainen on liikaa!

Oma vinkkini kaikille äideille on, että aina kun jokin asia mietityttää, niin kysykää; mitä, miksi, milloin. Omasta ja työkavereideni puolesta voin sanoa, että teemme työtämme sydämellä, mutta vaikka haluaisimme, niin meitäkään ei kouluteta ajatusten lukijoiksi. :)

Kiire ei saisi näkyä asiakkaille, mutta kun hoidettavana on jopa kuusi äiti-vauva-paria, niin jokainen voi laskea ettei aikaa yksilölliselle hoidolle ja ohjaukselle ole paljon. :( kiireisen vuoron päätteeksi jokainen meistäkin lähtee kotiin pahalla mielellä, koska ei ole voinut kohdata perheitä heidän ainutlaatuisessa hetkessään.