Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?
22.05.2015 |
Tokan hakureissulta se, kun vauvaa kätilö kävi tarkastelemassa yölläkin kahteen kertaan. Ensin kävi pikavisiitillä puolen yön maissa ja perusteellisemman tarkastuksen teki aamuyöllä. Ainakin mittasi vauvalta lämmön.
Itsellä oli odotusaikana raskausdiabetes ja vastasyntyneeltä otettiin tietyin väliajoin verensokerit, arvot olivat normaalit, mutta silti tuo yötarkkailu vain jatkui. En ymmärrä miksi ja mikä oli tuon takana?
Kommentit (226)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä. Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä! Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :( [/quote] Todella surkeassa jamassa, kun vauvoja ei eroteta äideistään? Hoitajilla on usein liian kiire, se on totta, mutta synnyttäjiä ei tarvitse makuuttaa sängyssä ja liikkeelle lähtö edistää toipumista. Äitejä täytyy kannustaa hoitamaan vauvojaan (varhainen vuorovaikutus!) ja vauvat kaipaavat äitejään! Sinivalossa vauvat yleensä köllöttelevät tyytyväisinä, muuten hoitajalta saa kyllä apua.
[/quote] No ei kyllä köllötellyt tyytyväisenä vaan itki koko ajan, ensin toisen lapsi yhden yön (jolloin kaiki huoneessa valvoi) ja sitten kohta toisen lapsi sama juttu ja taas kaikki valvoi. Mitään apua ei saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain pelkosektion tyksissä. Vähän jäi vituttaan ja kummaksuttaan kätilön päänaukominen pelkosektiostani. Osastolla oli kyllä niin ihanat kätilöt, että kiittelin heitä vielä jälkikäteenkin :)
TAYS on kyllä järkky paikka synnyttäjälle. Kun lapsi on tullut ulos ja on päässyt osastolle, jää aivan yksin. Ihan sama ootko puolikuollut ja pääsetkö liikkumaan vai et, niin kaikki pitää kuitenkin tehdä itse. Ensisynnyttäjän on imetettävä TUNTI vaikka maitoa ei vielä tulisikaan, sitten voi armosta saada pienen lirun maitoa vauvalle. Vauva on siis kokoajan nälissään siihen asti kun maitoa alkaa tulla itseltä tai kunnes pääsee kotiin ostamaan "tuttelia".
Äidin haavoista, peräpukamista yms voinnista kukaan ei välitä pätkääkään. Jos teillä on mahdollisuudet synnyttää muualla niin tehkää niin. Harmi, kun niin hyvä ja inhimillinen paikka kuin Vammalan synnytyspuoli oli , lopetettiin.
Tuota itsekin ihmettelin, että miten vauvaa pitää tyhjästä rinnasta imettää tosiaankin TUNTI!!!!!!!!!!!! Aivan älytöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:24"]
Minä koitin osastolla kysellä vauvanhoito-ohjeita, mutta esimerkiksi kysyessäni miten vauvan pylly pestään, kätilö tiuskaisi "ihan normaalisti" ja juoksi pois. Muihinkin kysymyksiin tuli samanlaisia vastauksia. Nyt toivon mitä hartaimmin, että seuraavalla kerralla parin viikon päästä kaikki menisi niin hyvin ettei tarvitsisi jäädä sinne osastolle juuri lainkaan. Jos pikku unet saisi nukkua ja syödä valmiin aterian (LKS:ssä oli tosi hyvät ruuat) ennen kotiinlähtöä, olisin maailman onnellisin.
[/quote]
LKS. En suostunut antamaan päivän vanhalle vauvalle tuttia, niin punatukkainen hoitaja tiuskaisi, että hankalat asiakkaat muuten muistetaan sitten täällä Lapin keskussairaalassa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"] [quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen. [/quote] Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :( [/quote] Ystävällinen neuvo: lueskele synnytykseen liittyviä asiallisia sivutoja/kirjoja, voivat auttaa valmistautumiseen ja vähentää pelkoa. Huutaminen ponnistuksessa vie voimia ja tehoja niin kuin jo todettiin. Olen synnyttänyt kerran ja minusta tuo on ihan perusfaktaa jos vähänkin on etukäteen perehtynyt siihen mitä on tulossa.
[/quote]
Työnnä se ystävällinen neuvo sinne synnyttäneeseen pimppiisi vaan. Kaikkea ei voi muistaa jokaisella elämän herkellä, ja kätilöiden tylyyttä ei tuo sinun neuvosi oikeuta.
t. Synnyttänyt kolme kertaa
[/quote]
Hemmettiäkö kiukuttelet? Ei voi ei muistaa jokaista asiaa ja on luonnollista että kipu aiheuttaa huutamista. Kätilöt ei saisi olla tylyä tietenkään, näytäpä muuten missä puolustelin tylyyttä. Kerroin vain miksi huutamista ei suositella (toki jos osaa käyttää ääntää oikein niin kuin jotkut täällä kertoivat niin asia on eri), mikä on ihan perussettiä jos lueskelee synnytystä käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja. MUTTA eihän sille mitään voi jos kivut ovat ylivoimaiset, ei täällä ole kukaan sanonut että pitää kiltisti suu supussa synnyttää, vaikka toki muutamat marttyyrit heti niin vinkuvat.
Jos kirjoittaja kerran pelkää edelleen synnyttämistä niin en tiedä olenko ainoa jonka mielestä olisi järkevää perehtyä ja valmistautua asiaan eikä mennä tuolla asenteella etten muista enkä osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti nyt miettikääpä itsekin, miksiköhän ne miehet ajetaan kotiin jos äiti ja vauva laitetaan yöllä useamman hengen huoneeseen.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"] [quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen. [/quote] Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :( [/quote] Ystävällinen neuvo: lueskele synnytykseen liittyviä asiallisia sivutoja/kirjoja, voivat auttaa valmistautumiseen ja vähentää pelkoa. Huutaminen ponnistuksessa vie voimia ja tehoja niin kuin jo todettiin. Olen synnyttänyt kerran ja minusta tuo on ihan perusfaktaa jos vähänkin on etukäteen perehtynyt siihen mitä on tulossa.
[/quote]
Työnnä se ystävällinen neuvo sinne synnyttäneeseen pimppiisi vaan. Kaikkea ei voi muistaa jokaisella elämän herkellä, ja kätilöiden tylyyttä ei tuo sinun neuvosi oikeuta.
t. Synnyttänyt kolme kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:00"]Se ihmetytti että imetysohjausta antavat opiskelijat. Mut sitä ei erikseen kerrota, vaan opiskelija tulee siihen ohjaustilanteeseen kuin tosiaan tietäisikin jotain. Olisi reilua, jos synnyttänyt tietäisi, että tää tyyppi itse ei ole koskaan imettänyt, ei ole ehkä edes nähnyt ennen tätä harjoittelua että kukaan imettää, ja että kaikki tää tieto on luettu suoraan sieltä imetysoppaasta ja toistetaan nyt ulkomuistista kuin oikeinkin asiantuntija. Ja että siksi monet kysymykset jää vaille vastausta, tai ohjaus on riittämätöntä, koska ei se ohjauksen antaja vaan voi tietää enempää mut ei halua sitä myöntää koska hänelle on painotettu että omaa epävarmuuttaan ei saa näyttää potilaalle. Ei hän edes välttämättä tunnista tilannetta, jossa vauva ei osaa tai halua imeä, tai ei tee sitä oikein, jos äidillä on rakennevikoja rinnoissa, jos rauhaskudos on ihan rinnan päässä tai taaempana, jos näyttää siltä että äiti on liian väsynyt tai kipeä että maito voisi nousta, jos näyttää että maitoa ei vaan tule jne. Silloin just saadaan näitä vastauksia, että kaikilla se sattuu ja ainahan se on alku hankalaa, ja kyllähän sieltä sitä maitoa tulee vaikka et sitä nää, ja kaikilta tulee just riittävä määrä maitoa ja älä huolehdi vaan imetä vaan.
[/quote]
Moi!
T: kätilöopiskelija, kahden lapsen äiti (taustalla onnistunut ja melkein onnistunut imetys)
Reilu 2v sitten TAYS, ei jäänyt mitään hampaankoloon. Kesällä uusi koitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ihmetytti että imetysohjausta antavat opiskelijat. Mut sitä ei erikseen kerrota, vaan opiskelija tulee siihen ohjaustilanteeseen kuin tosiaan tietäisikin jotain. Olisi reilua, jos synnyttänyt tietäisi, että tää tyyppi itse ei ole koskaan imettänyt, ei ole ehkä edes nähnyt ennen tätä harjoittelua että kukaan imettää, ja että kaikki tää tieto on luettu suoraan sieltä imetysoppaasta ja toistetaan nyt ulkomuistista kuin oikeinkin asiantuntija. Ja että siksi monet kysymykset jää vaille vastausta, tai ohjaus on riittämätöntä, koska ei se ohjauksen antaja vaan voi tietää enempää mut ei halua sitä myöntää koska hänelle on painotettu että omaa epävarmuuttaan ei saa näyttää potilaalle. Ei hän edes välttämättä tunnista tilannetta, jossa vauva ei osaa tai halua imeä, tai ei tee sitä oikein, jos äidillä on rakennevikoja rinnoissa, jos rauhaskudos on ihan rinnan päässä tai taaempana, jos näyttää siltä että äiti on liian väsynyt tai kipeä että maito voisi nousta, jos näyttää että maitoa ei vaan tule jne. Silloin just saadaan näitä vastauksia, että kaikilla se sattuu ja ainahan se on alku hankalaa, ja kyllähän sieltä sitä maitoa tulee vaikka et sitä nää, ja kaikilta tulee just riittävä määrä maitoa ja älä huolehdi vaan imetä vaan.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]
Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.
[/quote]
Itse asiassa ei vie. Samalla tavalla, kun urheilijat karjaisevat sen räjähtävää voimaa tarvinneen suorituksen jälkeen, niin synnyttäjäkin voi sillä omalla äänellään säädellä voimaansa. Karjaisu ponnistuksen jälkeen auttaa kummasti, ja taas kerätään voimia uuteen ponnistukseen. Synnytys on täyttä työtä, ei siinä tarvitse hissutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyksissa olen synnyttänyt ja mielummin kuolen kun uudestaan menisin sinne. Ensin meinasi lapsi kuolla kun väkisin synnytetään alakautta vaikka ei meinaa mahtua. Imukupilla vaan revitään niin kauan 40min ja maataan päällä että saadaan tulemaan.
Itse pitää mennä ruoka hakemaan vaikka et edes kykene wc-hen menemään kun pyörryttää verihukan takia. Syömättä jäi.
Kun vihdoin saa vauvan viereen tehohoidon jälkeen kukaan ei neuvo mitään. Jos kysyt jotain kukaan ei vastaa, kaikki hengaa kansilassa tuntikaupalla ja kukaan ei edes käy potilashuoneissa. Kun menet pyytämään särkylääkettä kyseenalaistetaan oletko kipeä. No enhän minä voi olla kipeä tikkeine, repeämieni kanssa. Kuvittelin varmaan
Itse olin vissiin äännellyt kovaan ääneen, kun toisen synnyttäjän kätilö tuli ravistelemaan minua olkapäästä ja kielsi huutamasta, kun naapurihuoneen ensisynnyttäjä pelkää. No, ensisynnyttäjä olin minäkin enkä siellä tajunnan rajamailla tiennyt huutavani.
Jostain kumman syystä osastolla oli vaatteita hirveän vähän. Jos niitä ei ehtinyt käydä nappaamassa heti, kun puhtaiden vaatteiden kärry tuli, sai olla likaisissa. Siitäkin minulle hoitaja huomautti, että pitäisi osata vaihtaa puhtaat vaatteet, mutta miten vaihdat, kun niitä ei ole.
Meillekin korostettiin, että synnyttänyt ei ole sairas, joten lakanoiden vaihto pitää tehdä itse. Itse synnytin esikoisen yöllä enkä sitä seuraavan aamuna vielä pysynyt kunnolla pystyssä, niin silloin hoitajat poikkeuksellisesti vaihtoivat minulle lakanat. Vessaan en saanut mennä yksin vaan minut piti taluttaa, mutta lakanakaapille olisi pitänyt reippaasti mennä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:05"]TAYS on kyllä järkky paikka synnyttäjälle. Kun lapsi on tullut ulos ja on päässyt osastolle, jää aivan yksin. Ihan sama ootko puolikuollut ja pääsetkö liikkumaan vai et, niin kaikki pitää kuitenkin tehdä itse. Ensisynnyttäjän on imetettävä TUNTI vaikka maitoa ei vielä tulisikaan, sitten voi armosta saada pienen lirun maitoa vauvalle. Vauva on siis kokoajan nälissään siihen asti kun maitoa alkaa tulla itseltä tai kunnes pääsee kotiin ostamaan "tuttelia".
Äidin haavoista, peräpukamista yms voinnista kukaan ei välitä pätkääkään. Jos teillä on mahdollisuudet synnyttää muualla niin tehkää niin. Harmi, kun niin hyvä ja inhimillinen paikka kuin Vammalan synnytyspuoli oli , lopetettiin.
[/quote]
Tunti kuulostaa ihan hyvältä. Kättärillä vauva imi ja huusi yöllä neljä tuntia ennen kuin suostuttiin antamaan pikku tippa sille maitoa. Onneksi olin valvonut jo sitä ennen kolme vuorokautta ja sitten vielä parin tunnin Uniklubi pari päivää lisää. Onneksi pääsin kotiin lepäämään ja maitoakin alkoi tulla. Toisaalta uskon että ensimmäisinä päivinä vauva luo maksimikapasiteetin maidontuotannolle mutta kohtuus kaikessa varsinkin yöaikaan.
Minä koitin osastolla kysellä vauvanhoito-ohjeita, mutta esimerkiksi kysyessäni miten vauvan pylly pestään, kätilö tiuskaisi "ihan normaalisti" ja juoksi pois. Muihinkin kysymyksiin tuli samanlaisia vastauksia.
Nyt toivon mitä hartaimmin, että seuraavalla kerralla parin viikon päästä kaikki menisi niin hyvin ettei tarvitsisi jäädä sinne osastolle juuri lainkaan. Jos pikku unet saisi nukkua ja syödä valmiin aterian (LKS:ssä oli tosi hyvät ruuat) ennen kotiinlähtöä, olisin maailman onnellisin.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.
[/quote]
Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa.
Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua".
Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :(
[/quote]
Ystävällinen neuvo: lueskele synnytykseen liittyviä asiallisia sivutoja/kirjoja, voivat auttaa valmistautumiseen ja vähentää pelkoa. Huutaminen ponnistuksessa vie voimia ja tehoja niin kuin jo todettiin. Olen synnyttänyt kerran ja minusta tuo on ihan perusfaktaa jos vähänkin on etukäteen perehtynyt siihen mitä on tulossa.
[/quote]
Voihan besserwisser.
Ennen synnytystä raskausmyrkytyksen vuoksi 'lepäämässä'. Aamulla tultiin herättämään ennen kuutta verenpaineen mittauksen vuoksi. Siitä valitin, kun muutenkin oli vaikea nukkua, ja muistutin että henkilökunta on potilaita varten eikä potilaat sitä varten, että henkilökunnalla on helpompaa. Verenpaineet nimittäin kuuluivat yövuorolaisen työhön.
Toinen kummallisuus oli lääkkeet. Pyysin kerran päänsärkylääkettä, mutta ei tuotu, piti kysyä lääkäriltä ensin lupa. Siten tuli hoitaja ilman lääkettä ja kun kysyin sitä, vastaus oli "tuodaan sitten samalla kun unilääke". Siitä minä riemastuin, että kuka saamari mulle unilääkettä on määrännyt, kun en ole eläessäni unettomuutta valittanut enkä unilääkettä pyytänyt! " No kun meillä täällä on tapana tuoda kaikille unilääke että ei sitten yöllä tarvitse juoksuttaa hoitajaa ..."
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.
[/quote]
Niin, kunnon tyttö ei huuda, kun lapsi jää jumiin olkapäästään ja tuntuu, että koko alavartalo repeää. Ei saa huutaa kivusta, vaan sievästi huohottaa ja hymyillä, ettei vain voimat mene.