Mikä asia jäi ihmetyttämään synnäriltä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms. 

Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä.

Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä!

Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :(
[/quote]

Olin varmaan samassa kunnissa kuin tyttäresi (istuin ensimmäisen kerran 1kk synnytyksestä) ja minulle ihanat kätilöt toivat ruokaa ja vettä aina kun pyysin. Tosin heti kun sain katettiin pois ja liikkumisluvan hain itsekin koska halusin päästä jalkeille. Vauvan pesu näytettiin kun pyysin vaikka miehelle oli jo näytetty aiemmin minun ollessa pois tolpiltani.

Se jäi hämmentämään, että

A) Miksi perhehuoneen saivat tyypit joilla mies oleskeli siellä vain satunnaisesti ja me, jotka vointini vuoksi (ja muutenkin) mies oli sairaalassa kaiken sallitun ajan ja mies hoiti vauvaa koko ajan, jouduttiin olemaan pikkukopissa muiden kanssa niin että mies ja minun ruokatarjottimeni eivät mahtuneet paikalle yhtä aikaa.

B) miksi imetyksestä annettiin niin huonoja ristiriitaisia ohjeita. Pakotettiin pumppaamaan ja sitten seuraavassa vuorossa kiellettiin pumppaamasta (eri hoitaja) ja syyllistettiin kun maito ei ollut noussut toisena päivänä (en ollut itse lainkaan huolissani koska olin lukenut että se nousee kolmantena, kuten nousikin). Ja pakotettiin antamaan vauvalle luovutettua rintamaitoa jo 7% painonlaskun kohdalla! Tämä itkettää vieläkin kun sitä ajattelen, vaikka määrä oli jotain 5-10ml. Itkettää silti, ei annettu ajan ja luonnon tehdä tehtäväänsä :(
[/quote]

Haitteko perhehuonetta? Ilmaisitteko kiinnostuksenne? Olitteko valmiit maksamaan siitä lystistä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :)
[/quote]

Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:46"]Vauvani syntyi illalla juuri ennen synnytyssalin kätilöiden vuoronvaihtoa. Märkä ja alaston vastasyntynyt oli rinnallani (toki peiton alla) yli tunnin ennen kuin vuoroon tullut uusi kätilö tuli ja kuivasi ja puki hänet. Vauvalla laski ruumiinlämpö 35 asteeseen ja päätyi supervällyihin kuumavesipullon kanssa. Vieläkin muistan sen syyllisyyden kun en ollut saanut häntä pidettyä tarpeeksi lämpimänä :(
[/quote]

Synnytin edellisviikolla ja mulla oli pelkällä vaipalla vauva 6h synnytyksen jälkeen ilman vaatteita rinnallani paidan alla. Ensin siis synnärillä 2h ja vauva paidansisällä siirryttiin osastolle. Tämä on kuulemma nykyään tapana siinä sairaalassa jossa synnytin, jotta vauva on mahdollisimman paljon heti äidin ihoa vasten vierihoidossa.
[/quote] KS? Musta tämä on mahtava tapa. Synnytin viime kesänä ja kummalliseltahan se ensin tuntui, mutta oikeastaan todella luonnollista ja lähentävää.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 08:50"]

Mua jäi ihmetyttämään miksi rintakumia pantattiin, eli sitä ei haluttu mielellään antaa. Pääsin imettämään vasta toisena päivänä synnytyksestä kunnolla ihan yksin kun tajusivat antaa sen, vaikka näkivät että vauva ei saa otetta rinnasta. Olisivat toki antaneet varmasti jos olisin ymmärtänyt kysyä, mutta kaikki oli niin uutta silloin. Ja näin on tapahtunut myös ystävättäreni kohdalla...

[/quote]

Rintakumin antamista vältetään sen takia, että siitä voi olla todella vaikea päästä eroon myöhemmin. Lisäksi vauvan "imuteho" on yleensä huonompi rintakumin kanssa, joten lapsi saa vähemmän maitoa, mikä taas voi johtaa lisämaidon tarpeeseen.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:42"]
Rintakumin antamista vältetään sen takia, että siitä voi olla todella vaikea päästä eroon myöhemmin. Lisäksi vauvan "imuteho" on yleensä huonompi rintakumin kanssa, joten lapsi saa vähemmän maitoa, mikä taas voi johtaa lisämaidon tarpeeseen.
[/quote]

Näin. Useimmiten vauvan kyllä saa rinnalle, kunhan on aikaa opastaa ja auttaa. Rintakumi on henkilökunnalle se nopein ja helpoin tie. Edellämainittuihin syihin välttää rintakumia lisään myös sen, että siitä on useimmiten vaikea päästä eroon ja harva jaksaa kumin kanssa imettää vuodenkin.

T. Th

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:39"]Miksi hemmetissä piti käydä herättelemässä keskellä yötä syöttämään vauvaa (minulla siis kuopus kyseessä). Ihan täysiaikainen vauva, jolla ei mitään häikkää missään. Kyllä se vauva olisi minut herättänyt jos nälkä olisi ollut.
[/quote]

öö siksi että synnytys on vauvallekin raskas kokemus ja on hyvin väsynyt eikä välttämättä herää nälkäänsä. Siksi
[/quote]
Inhoan tota kun ihmiset alottaa viestinsä kirjoittamalla viisaasti öö

Minä ihmettelin myös joidenkin kätilöiden ja hoitajien tylyyttä. 

Samoin ihmettelin, miksi minut piti herättää keskellä yötä ja kysyä, miten menee. Minä nukuin, vauva nukkui kainalossani ja siinä lapussakin luki koska vauva oli viimeksi ollut rinnalla (noin tunti sitten). En ollut ensisynnyttäjä, eikä raskaudessa tai synnytyksessä ollut ollut mitään erikoista eikä seurattavaa. Että iso kiitos, kun herätit... 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.

[/quote]

Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. 

Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". 

Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :(

Yöllisiä herättelyjä ihmettelin. Normaali synnytys, terve vauva ja olin ok kunnossa. Vauva nukkui vieressäni ja pelästyin aina kun hoitaja tuli herättämään. Sanoin että en vauvaani herätä, pari tuntia sitten imetin. 

Loppujen lopuksi tyrkkäsin tissin vauvan suuhun heti kun kuulin että yöhoitaja tulee pällistelemään ja jatkoin uniani.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :)
[/quote]

Olipa tylsä tyyppi. Itse olin hiljaa siihen ponnistusvaiheeseen ja synnärille mennessäkin kätilö oli vähän epäileväinen että olenko edes kovin kipeä. Saatiin kuitenkin jäädä kun olin 6cm auki. Kolme tuntia myöhemmin syntyi vauva aivan kamalan kirkumisen, huutamisen ja kiroamisen saattelemana (onneksi ponnistusvaihe kesti alle 10min) ja kyllä hävetti. Kätilö vaan naureskeli että nythän se alkoi näyttää jo synnyttämiseltä :D

Mietin sen synnytyksen jälkeen että toivottavasti en onnistunut järkyttämään ketään ensisynnyttäjää. Mies oli ekaa kertaa synnytyksessä silloin (koska myöhästyi edellisen syntymästä vartilla) ja kuiskasi synnytyksen jälkeen vähän järkyttyneenä että "mä käyn leikkaa piuhat poikki...". Siskoni kertoi joskus että oli ollut synnyttämässä ja viereisestä huoneesta oli kuului kamala huuto. Kätilö oli hänelle vaan kommentoinut että "siellä synnytetään ilman lääkkeitä".

Mulle tehtiin kiireellinen sektio ja mä jouduin hoitamaan vauvaa täysin itse, vaikka olin niin kipeä että kyljen kääntäminen sattui (hoitajat vaihtoivat vauvalta vaipan kyllä ekan vrk:n aikana), olin viikon sairaalassa ja oma vauvani oli rauhallinen ja nukkui koko ajan, mutta huonekaverin vauva rääkyi 24/7 ja en vaan saanut nukutuksi. Kotona odotti pieni esikoinen, joten en saanut sitten edes kotona levätä. Mies kun on työnarkomaani, ei hän paljoa sairaalassa ollut.

Mä synnyttänyt x2 phks:ssä ja kummallakin kerralla tosi tyytyväinen kätilöihin synnytyksessä sekä osastolla. Opastettiin imetyksessä yms ja sain nukkua ku vauva hoitajilla. Olin valvonu 3vrk suppareiden takia ja nukkunut tooosi pieniä pätkiä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:02"]

Itselläni synnytys kesti 40 h ja tämän jälkeen jouduin vielä leikkaussaliin ja heräämöön. En syönyt mitään tänä aikana eli n. 48 tuntiin. Kun yöllä pääsin osastolle, kätilö sanoi, ettei ruokaa ole vaan jääkaapissa olevat ruuat kuuluvat henkilökunnalle. Odotin aamuun. Tätä asiaa ja muutamaa muuta jäin miettimään, kun jäi tunne, ettei todella kipeä äiti kiinnostanut ketään. Toinen juttu, mikä jäi mietityttämään, on kysymys siitä, mikä ihme oli se piikki, jolla synnytys pysäytettiin. Kun vihdoin n. 38 tunnin jälkeen oli pakko päästä ponnistamaan, kätilö sanoi, että on ruuhkaa ja laittoi piikin. Se supistukset loppuivat ja reilun tunnin päästä ne aloitettiin keinotekoisesti. Tästä ei puhuttu mitään jälkeenpäin eikä synnytyskertomuksessakaan mainita mitään.

[/quote]

Hui!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:19"]Vammalassa synnytin esikoisen ja ihan hirmu positiivinen kuva jäi, mutta miettimään jäin sitä että kolme eri hoitohenkilökunnan ihmistä kävi kanssani läpi synnytyksen ja koinko traumoja tai jäikö mieleeni mitään jne. Tämä oli todella hyvä, enkä ole tällaiseen muualla törmännyt, mutta mietitytti että olinko itse jotenkin hankala tai herkkä tai jotain, että oliko tietoihini merkitty minun tarvitsevan erityistukea tmv.?

Samassa paikassa ilman pyytämistä sain yksityishuoneen vaikkei niitä muille annettu.

Siellä kyllä opetettiin aivan kaikki kädestä pitäen ja koko synnärillä oli yhteiset ohjeet tai ainakin he halusivat antaa sen vaikutelman. Synnytyksen hoitanut kätilö laittoi minut kävelemään suihkuun mutta työvuorot vaihtuivat juuri samoihin aikoihin ja tilalle tuli nuorempi hoitaja, joka kävi nopeasti hakemassa minut suihkusta pois ja laittoi vaatteet ja istutti pyörätuoliin. Mumisi samalla jotain liiasta vuodosta, muttei missään nimessä sanonut toisen kätilön tehneen virhettä kun lähetti minut suihkuun omillani.

TAYS puolestaan li niin järkyttävä kokemus ettei muuta jäänytkään kuin ihmeteltävää. Sen paikan haluan unohtaa ihan kokonaan! Onneksi tuloksena tuli aivan ihana, terve tyttö!!
[/quote]
Minullakin jäi hyvä kokemus vammalan synnäristä. Tosin sain sieltä hirveen mahataudin ja kogiin kun pääsin alkoi lentää kummastakin päästä tavaraa.
Olin silloin alle yks vuotiaan ja juuri syntyneen vauvan kanssa yksin. Onneksi sukulaiset kävivät jelppimässä.

Naistenklinikasta muutama juttu

Kuopus syntyi sektiolla 24 päivää ennen la:ta heikentyneiden sydänäänten vuoksi. Keuhkojen kypsyys oli tutkittu lapsivedestä. Mieheni ei päässyt mukaan, koska hänen piti hoitaa kahta isompaa lasta. Sektion jälkeen minut vietiin osastolle. Parin tunnin päästä soitin hoitajan paikalle, että haluaisin vauvan siinä korissa sängyn viereen, vaikken vielä voikaan hoitaa sitä (sehän nukkuu enimmät ajat). Hoitaja katsoi minua hämmästyneenä: se sun vauvasihan jäi vastasyntyneidän valvontayksikköön yön yli tarkkailtavaksi. Minä olin, että mitä? Hoitaja ehti mennä, mutta naapuripedin rouvan lapsi oli ko. paikassa myös ja häneltä sain numeron. Soitettuani sinne selvisi, ettei kyse ollutkaan yhdestä yöstä vaan vauva oli siellä toistaiseksi, koska keuhkot ei olleetkaan kehittyneet ja vauva tarvitsi lisähappea. Kukaan ei vain ollut muistanut kertoa minulle mitään! Ilmeisesti se johtui siitä, ettei isä ollut mukana. Isä olisi kulkenut vauvan mukana ja tuonut tiedon äidille.

Samana päivänä kierrolle tuli kaksi portugalilaista opiskelijaa, jotka kysyivät "Do you speak English?" Ruotsinkieliset muistavat aina valittaa, etteivät saa palvelua omalla äidinkielellään mutta ei saa näköjään suomenkielisetkään. Morfiinihuuruissa piti asioida englanniksi.

Keskimmäisen syntyi niinikään sektiolla. Makasin kahden hengen huoneessa yksin. Huoneeseen tuli hoitaja, jolta pyysin vettä (en vielä voinut nousta sängystä). Hän ilmoitti olevansa lastenhoitaja, joka hoitaa vain vauvoja. Kätilöt hoitavat äitejä. Eli soita kätilö paikalle, jos haluat vettä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]Mua jäi häiritsemään se, kun ponnistusvaiheessa huusin kovaa ja kätilöt tuntui jotenkin ärsyyntyneen. Mutta helvetillinen kipu aiheuttaa helvetillistä huutoa. Eikä kipua vähentänyt se, että oksitosiinia tiputettiin maksimimäärä suoneen tuossa vaiheessa. Mulla oli tauotonta supistelua, ponnistin ihan mututuntumalla, koska koko ajan sattui aivan järjettömästi. Mutta toisaalta, saahan sitä ärsyyntyä toisaalta, oma oli kuitenkin synnytykseni ja minä tein juuri sen, minkä piti, että vauva saatiin maailmaan! :) [/quote] Huutaminen vie voimaa ponnistukselta. Minulle tästä kerrottiin jo synnytysvalmennuksessa. Kerrottiin, että kivusta (ts synnytyksestä) pääsee ponnistaessa nopeammin kun ei huuda, vaan keskittää kaiken voiman itse ponnistukseen.

[/quote]

Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. 

Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". 

Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :(
[/quote]
Ystävällinen neuvo: lueskele synnytykseen liittyviä asiallisia sivutoja/kirjoja, voivat auttaa valmistautumiseen ja vähentää pelkoa. Huutaminen ponnistuksessa vie voimia ja tehoja niin kuin jo todettiin. Olen synnyttänyt kerran ja minusta tuo on ihan perusfaktaa jos vähänkin on etukäteen perehtynyt siihen mitä on tulossa.

Itse synnytin vajaa 8kk sitten kättärillä ja minulta vauva otettiin hetkeksi hoitoon kun pyysin saada mennä kävelylle ulos olin ensisynnyttäjä, olin vain 2yötä kätrillä (vauva syntyin päivällä) ja minulta jopa kysyttiin toisena iltana millon haluan kotiin tottakai halusin mahdollisimman nopeasti ja pääsinkin seuraavana aamupäivänä. Ainoat moitteet oli ruoka sanoin että syön vain punaista lihaa ja sain vain valkoista lihaa... samoten synnytys salissa synnytyksen jälkeen sanoin että minulla on kylmä ei voinut laittaa.ikkunaa kiinni ja peittoa sain odottaa noin tunnin... synnytyksen aikana ihmetytti apu kätilöt toinen oli avuton eikä tiennyt mitä tehdä ja toinen antoi kätensä ja sanoi että voin siitä puristaa mutta kun puristin huusi etten saa murtaa hänen sormiaan sitten kun huusin hän huusi takaisin että hältä menee kuulo kun huudan hänen korvaan, mutta apu kätilöiden ansiosta minulla meni itselläni hermot ja sain lopulta ponnistettua lapseni ulos, minulla ei ollut puudutuksia, joten kyllä sattui ja silloin ihminen myös huutaa...

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:46"]

Olen eri kirjoittaja kuin tuo jota lainasit, ja minulle ei kukaan tästä huutamisesta kertonut mitään. Itsellä se vain pääsi suusta ponnistusvaiheessa, ja sitten kätilö tiuskaisi että "älä huuda". Vasta jälkikäteen opin, että se vie voimia itse asialta. Että ei sitten voinut sitä ensisynnyttäjälle (nätisti) sanoa. 

Itse olen menossa kolmatta kertaa synnyttämään syksyllä ja silloin edellisestä kerrasta on neljä ja puoli vuotta. Taidan laittaa lapun kaulaan jossa lukee "en muista edellisestä kerrasta mitään, ja saatan olla paniikissa koska pelkään kipua". 

Synnytys on taas Päksissä, mikä on varmaan Suomen surkein sairaala synnyttäjän kannalta: ei perhehuoneita, vain yksi amme koko synnärillä ja siihen ei saa synnyttää ja eppari tehdään rutiinilla. Hemmetin hienoa :(
[/quote]

Oken samaa mieltä, että asiat voi ilmaista mukavasti. Ikävä, jos valmennus on ollut vajavaista. Asiasta on saatavilla paljon lisätietoakin, jos sitä kaipaa. Ja tajuan, että huuto saattaa tulla refleksinomaisesti. Mutta halusin avata miksi mahdollisesti olivat ärsyyntyneen oloisia tai miksi kommentoidaan huutoa. Veikkaan, että synnytyksen aikana kätilö keskittyy enemmän syntymään kuin asiakaspalveluun. Minua onneksi kätilö varoitti ennen ponnistusvaihetta, että kohta saattaa ryhtyä käskyttämään ja tarkoitus on vain saattaa lapsi ripeästi ulos. Tästä mainittiin myös valmennuksessa. Harmillista, että laatu vaihtelee niin paljon riippuen siitä missä synnyttää.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:17"]Omilta ajoilta eim mikään, mutta tytär synnytti tuossa lähiaikoina ja jäin ihmettelemään miten hoito onkaan huonontunut. Vaikka millaiset repeämär ja pukamat olisi niin ruuat pitää hakea itse, mitään lääkettä mm pukamiin ei saanut vaikka pyysi jne. Sitten tää ettei siellä nykyisin opeteta mitään, itsellä aikoinaan näytettiin kaikki, mm kylvetys, syöttäminen yms.  Vaikka äiti olisi ihan puhki niin vauvaa pitää hoitaa ympäri vuorokauden itse...siitä huolimatta että perä on siinä kunnossa että istumaan ja kävelemään ei pysty. Eipä aikoinaan vauvaa ollut pakko pitää huoneessa jos itse oli kipeä. Sitten tään sinivalohoito, mitä ihmeen järkeä se on tehdä siinä huoneessa missä äidit ovat??? Henkisesti tosi vaikeaa äidille kun ei saa lohduttaa vauvaansa vaikka toinen huutaa kurkku suorana...ja kuka siinä valossa muka pystyy nyukkumaan? Kun jonkun vauvalla valohoito niin koko huone valvoo. Ei mitään järkeä! Todella surkeassa jamassa ollaan nykyisin :( [/quote] Missä sairaalassa näin on? Itse olen kaksi lastani TYKSissä synnyttänyt ja kyllä ne auttaa kun vain pyytää. Minä sain toisen lapsen kohdalla yhden potilaan huoneen, kun sanoin, että lähden kun ei pää kestä sitä ettei tuolla saa nukuttua kun. Yksi vauva hiljenee toinen alkaa huutaa ja sitten taas oma vauvakin herää. Plus kolme ihmistä oli tungetty niin pieneen huoneeseen, että joka kerta kun halusin poistua (mulla ikkuna paikka) vauva muvoikipossaan. Jouduin siirtämään sänkyäni, tuolin ja roskiksen, että mahduin ulos.

[/quote] Kyseessä TAYS eli Tampereella...aivan onnetonta touhua! 

Se, että kipeää, supistelevaa potilasta pomputellaan kerroksesta toiseen kun aamupalat on unohdettu tilata ja passitettiin kuudennesta kerroksesta kellariin syömään. Myös potilashotelliin ja takaisin- pomputus pitkänmatkalaiselle jota oltiin neuvottu tulemaan synnärille kun supistusket alkaa.

En edes tiedä tahdonko synnyttää uudelleen edeltävän kokemuksen takia. Niin epätoivottu olo siellä, suorastaan vitutti olla kätilöiden ja hoitajien riesana. Ei synnytyksen pitäisi vaivata sairaalan osalta enää 2kk synnytyksen jälkeen ??