Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä joku repäisevä muutos.
Mieli tekisi mutta korona rajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?
Itse suurpiirtein samanlainen. Rakastan nuorten musiikkia, vaatetusta ym.
Jotenkin vaan nautin nuorten kaikesta paitsi kannabis ym puheista. Ja tyhmyydestä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä joku repäisevä muutos.
Mieli tekisi mutta korona rajoittaa.
Omaa elämänmuutostani ei korona rajoittanut. Synnyin Helsingissä ja nyt yli 3-kymppisenä muutin Kainuuseen. Naapureita ei ole lähimaillakaan ja kasvatan alpakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama olo ja tänä vuonna täytän 37v
Kyllä se elämä loppui jo, kun täytti 30v
Ei enää uutta suhdetta ja intohimoa, elämä kuluu lapsia palvellen. Ainoa lohtu on ruoka.
Bmi37Oi, itse olisin mielelläni 35-40 vuosissa edelleen. Silloin oli elämässä tempoa ja meininkiä vaikka lapset olivatkin pieniä vielä. Nyt vain tyhjää.
Niin ja silloin vikisit, kun oli kiire joka paikkaan eikä omaa aikaa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?
Itse suurpiirtein samanlainen. Rakastan nuorten musiikkia, vaatetusta ym.
Jotenkin vaan nautin nuorten kaikesta paitsi kannabis ym puheista. Ja tyhmyydestä .
Et koskan kasvanut aikuiseksi. No, on tuollaisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?
Itse suurpiirtein samanlainen. Rakastan nuorten musiikkia, vaatetusta ym.
Jotenkin vaan nautin nuorten kaikesta paitsi kannabis ym puheista. Ja tyhmyydestä .
Ainakin nuoret saa hyvät naurut näiden mummeleiden ansiosta. Säälittävää kuvitella 50-vuotiaana olevansa 20-vuotias. Täytyy olla joku mielen sairaus sellaisella ihmisellä.
Masennusta?
Jokainen meistä on vastuussa elämästään. Jos tunteet ovat väljähtyneet, miksette mene terapiaan? Tai reissuun, uudelle honey moonille? Miksi olette antaneet tunteiden väljähtyä, ette ole hoitaneet suhdetta ajoissa? Noin voi käydä ihan jokaiselle jos ei muista arvostaa sitä että on rakas ihminen vieressä.
Mutta outo ajatus sekin, että vahvojen tunteiden olemassaolo määrittelisi elämän mielekkyyden. Pitäisikö esim. aleksitymiasta kärsivien tehdä itsari heti alkuunsa, koska eivät tunne tunteita?
Hyviä tunteita saa myös muusta kuin parisuhteesta. Etkö koe onnea nauraessasi ystäviesi ja lapsiesi kanssa? Entä kun syöt jäätelöä, katselet kaunista Suomen luontoa, liikunnan iloa? Eivät nosta sinulle tunteita?
Tsemppiä, terapista olisi varmaan joka tapauksessa sinulle hyötyä <3 Yksin ja/tai yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppinen on vielä aika nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä joku repäisevä muutos.
Mieli tekisi mutta korona rajoittaa.
Korona on vain tekosyy olla olematta onnellinen. Me ollaan tavattu ystäviä, käyty syömässä, tanssimassakin, ulkomailla... Tämän kaiken voi tehdä järkevästi ja koronaturvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamille kavereille jo tullut äkkilähtö tuosta vaan ja hiukan pistää jo miettimään.
Joo uskon-asiat kannattaa olla mietittynä niin ei kuolema ahdista. Mutta niin kauan kuin ei ole kuollut, kannattaa elää =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 vee. Elämä on ohi. Mietin vieläkö jaksan pari vuotta että ei ole alaikäisiä lapsia enää. Todennäköisesti en. Puitteet on kunnossa. Hyvä työ, talo, kaunis perhe. Mitään odotettavaa ei ole. Tästä ei enää koskaan muutu paremmaksi.
Kun kaikki on kunnossa,miksi pitäisi odottaa jotain muuta.Elä ja iloitse siitä mitä on.
Minä taas säälin nykykolmekymppisiä. Tinder on ihan sairas, ei löydy sopivaa kumppania vaikka kuinka etsisi, ja sitoutumiskykyisiä on yhä enemmän... Jaiks, onneksi on oma turvallinen mies <3
Tylsyydensietotaitokin kuuluu aikuisuuteen. Mut ei elämä pelkästään tylsää ole tämänikäisenä, vaan pitkälti ihanaa, ainakin mulla ja ystävilläni.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvästä miehestä kannata erota. Yksi työkaveri erosi voimansa tunnossa vähän yli 50v:na mukavasta miehestään ja nyt 60v on yksinäinen reilusti ylipainoinen, alkoholisoitunut sairasteleva ihminen. Joitain intohimoisia suhteita oli eron jälkeen mutta hetken huvia ne vain oli. Miehellä sen sijaan on elämä kunnossa kaikin puolin.
Juuri näin. Anoppi (täysi k-pää sivumenne sanottuna) erosi (joka on aivan ihana) viitisen vuotta sitten. Riiteli ja räyhäsi ja pilasi apen elämää kaikin tavoin. Sitten appi kyllästyi ja heitti anopin talosta. Kauhea huuto ja riita. Muistan miten halveksivasti anoppi sanoi apesta "möhömaha kuvittelee löytävänsä jonkun nuoren naisen, hahhah!".
Mitenkäs kävikään? No, appiukko todella löysi itseään 20 vuotta nuoremman aivan ihanan, todella kauniin naisen, ja asuvat nyt onnellisina isossa maalaistalossa. Heillä on koiria ja hevosia ja elämä tasapainossa ja raha-asiat kohdallaan ja vauvakin tulossa. Appi on nuortunut ihan silmissä vaikka täyttää tänä vuonna 60. Häntä ei uskoisi yli 40-vuotiaaksi.
Anoppi elää yksin katkerana. On rupsahtanut vielä entisestään, näyttää lähinnä haudasta nousseelta ja karkottaa läheltään kaikki omalla käytöksellään. Raha-asioitaan ei ole vissiin koskaan osannut hoitaa ja nyt kitisee kun ei ole rahaa. Itse en enää lapsia hänen luokseen vie. Mun puolesta mädätköön itsekseen hautaan asti. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas säälin nykykolmekymppisiä. Tinder on ihan sairas, ei löydy sopivaa kumppania vaikka kuinka etsisi, ja sitoutumiskykyisiä on yhä enemmän... Jaiks, onneksi on oma turvallinen mies <3
Tylsyydensietotaitokin kuuluu aikuisuuteen. Mut ei elämä pelkästään tylsää ole tämänikäisenä, vaan pitkälti ihanaa, ainakin mulla ja ystävilläni.
N52
Siis sitoutumiskykyisiä on yhä vähemmän.
Ei se elämä missään tapauksessa ohi ole, mutta elämä tuntuu tasapaksummalta. Asiat, mitkä aiemmin tuottivat suurtakin iloa, ovat muuttuneet ”tavallisiksi”. Kertooko tämä siitä, että on tullut tehtyä asioita riittävästi, esim. matkustettua, ettei ne asiat tunnu enää oikein miltään. Seesteistä aikaa ainakin tällä hetkellä ja lapset tuovat elämään paljon sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.
Ja sitten tulee ihan yllätyksenä kun mies on tyytymätön ja onkin löytäny uuden nuoren rakkaan ja lemppaa kulahtaneen vaimonsa.
"Kun meillä oli kaikki ihan hyvin"
Hohhoijaa.
Naiset ovat tiukkapipoja eivätkä osaa ottaa iloa irti elämästä. Viisikymppinen mies haluaa usein elää rajusti, mutta vaimo tahtoo teatterin penkkiin istumaan ja lastenlapsia paijaamaan. Halut, enkä puhu nyt vain seksistä, ovat ihan erilaisia. Mies ei vaan niistä puhu vaan puljaa niitä itsekseen, koska jos puhuisi, vaimo nostaisi kauhean metelin. Siksi miehet alkavat ns. elää salaa, hankkivat toisen elämän toisen, mieluiten itseään reippaasti nuoremman naisen kanssa. Kotona käyvät elämässä sitä vanhaa, rauhallista elämäänsä. Kun asiat etenee tarpeeks pitkälle, käy kuten tuossa yllä kuvattiin. Vaimolle tulee kaikki yllärinä, hän kun on luullut että asiat olivat ihan hyvin, koska mies ei ole valittanut.
Kun on mennyt ,bilettänyt, matkustellut,ollut ura ja perheputkessa nuoruutensa , todellakin 50 vuotiaana tuntee tyhjyyttä. Toisilla se iskee viidenkympin villityksenä.
Itselleni tämä on ollut elämän parasta aikaa. Nyt on jo vähän vaurautta, elämän kokemusta ja pilkettä silmäkulmassa yhä vaan. Toki saranat alkaa pikkuhiljaa vinkumaan, mutta eipä tuo ole tahtia ja menoa haitannut, ainakaan vielä. Lapset ovat aikuisia ja toinen muuttanut jo omilleen. Ovat molemmat täysipäisiä ja löytämässä paikkansa. Siitä olen iloinen. Puolison kanssa on syttynyt uusi kipinä ja seksiä harrastetaan kuin teininä missä vaan.
Tässä iässä sallii itselleen myös hemmottelua. Aiemmin oli aina lapset ensin mentaliteetti.
Jos vaan pysyy terveenä, niin omasaa elämässä ja iässä ei ole mitään valittamista. Aikamme suuren filosofin, Matti Nykäsen sanoin: elämä on ihmisen parasta aikaa!
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?