Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Viiskyt-kymppisenä...
Onko ap:llä pahakin lukkihärö vai muuten vain aivotoiminta kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on ohi, irvoisa aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulun että nelikymppisenä se matka tuolle puolen on alkanut, mutta mikä lie keski-iän kriisi iskenyt kun laitoin itseni kuntoon. Liikuntaa ja ruokavalio terveellisemmäksi (nautintoja unohtamatta)... ja kas, olen viisikymppisenä elämäni kunnossa. Tietenkin pientä krämppää on välillä, mutta askel kulkee kepeästi, työt (myös kotityöt) jaksaa hyvin ja mieli on vireä. Ja ne kaverit jotka ovat jatkaneet matkaansa kohti hautaa myös jatkavat matkaansa, on sinne jokunen jo päätynytkin. Ota vai itseäsi niskasta kiinni niin saat aikalisän. Kannattaa. Halaukset kaikille joilla on vaikeaa.
Ei ole tarkoitus lannistaa, mutta kyllä sinäkin jatkat matkaa kohti hautaa, ihan samalla tavalla päivä kerrallaan.
Nimenomaan ei samalla tavalla eikä samoista syistä.
Joitakin tuntuu korpeavan selvästi se, että kaikki eivät lähde mukaan itkupotkuraivari- yllytykseen vaan ottavat elämästä ilon irti myös viidenkympin jälkeen ja etenkin rakentavasti terveyttä vaalien.
Mikään ei estä treenaamasta nyt korona-aikaan sisällä. Hyväkuntoisuus näkyy oli ikä mikä hyvänsä. Suomesta löytyy roppakaupalla ennenaikojaan homehtuneita velttoja nuoria ja vanhempia, joiden ”elämä on jo ohi”.
Valinta se on tuokin. Antakaa toki muiden iloita elämästään jos niin päättävät, aloittajakin. Ulinakuorot on vaan niiin nähty jo…vaikka provoksihan tämä on tehtykin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Yli 50-vuotias nainen on pelkkä turhake. Vaihdevuodet ovat naiselle se viimeinen niitti. Vaihdevuosista alkaa matka kohti kurjaa vanhuutta. Yli 50-vuotiaasta naisesta on kiinnostunut vain Terveystalon rintasyöpäseulonta. 50-vuotiaana rintasi runnotaan seulontamammografiassa röntgenkuvauslaitteen levyjen väliin ja puristetaan oikein kunnolla. 50-vuotias nainen joutaa jo kierrätykseen ja pois nuorempien tieltä. Ikääntyvä nainen on ongelmajätettä.
Vierailija kirjoitti:
50-vuotispäivä on vedenjakaja. Paljon iloa elämään saan vielä kotona asuvista lapsista, jotka tarvitsevat äitiä. Saan iloa myös aikuisista lapsista, jotka pitävät yhteyttä. Lasten muuttaminen pois kotoa tuntuu surulliselta.
Parisuhde on lähinnä ns. asumissuhde saman katon alla. Parisuhteessa ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Oma vanheneminen ja rupsahtaminen tuntuu ikävältä. Vaihdevuodet ovat kurjuutta. Ymmärrän, että kohti vanhuutta ja raihnaisuutta tässä kuljetaan hitaasti, mutta varmasti. Onko se lopullinen niitti sitten nivelrikko, sydänkohtaus, muistisairaus vai jokin muu, sitä ei voi tietää. Yli 50-vuotiaana tuntuu usein, että on pelkkä turhake. 20-vuotiaana, 30-vuotiaana tai 40-vuotiaana en tuntenut itseäni koskaan turhakkeeksi.
Nämä turhakkeet käyvät kuitenkin töissä ja pitävät yhteiskuntaa pystyssä Suomessa vielä ainakin viisitoista vuotta ennen kuin pääsevät eläkkeelle. Olette muuten väärässä tuosta iästä, palstan mukaan yli 35 -vuotias nainen on ongelmajätettä. Miehet taas ovat kuin hyvä viini...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Yli 50-vuotias nainen on pelkkä turhake. Vaihdevuodet ovat naiselle se viimeinen niitti. Vaihdevuosista alkaa matka kohti kurjaa vanhuutta. Yli 50-vuotiaasta naisesta on kiinnostunut vain Terveystalon rintasyöpäseulonta. 50-vuotiaana rintasi runnotaan seulontamammografiassa röntgenkuvauslaitteen levyjen väliin ja puristetaan oikein kunnolla. 50-vuotias nainen joutaa jo kierrätykseen ja pois nuorempien tieltä. Ikääntyvä nainen on ongelmajätettä.
Vierailija kirjoitti:
50-vuotispäivä on vedenjakaja. Paljon iloa elämään saan vielä kotona asuvista lapsista, jotka tarvitsevat äitiä. Saan iloa myös aikuisista lapsista, jotka pitävät yhteyttä. Lasten muuttaminen pois kotoa tuntuu surulliselta.
Parisuhde on lähinnä ns. asumissuhde saman katon alla. Parisuhteessa ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Oma vanheneminen ja rupsahtaminen tuntuu ikävältä. Vaihdevuodet ovat kurjuutta. Ymmärrän, että kohti vanhuutta ja raihnaisuutta tässä kuljetaan hitaasti, mutta varmasti. Onko se lopullinen niitti sitten nivelrikko, sydänkohtaus, muistisairaus vai jokin muu, sitä ei voi tietää. Yli 50-vuotiaana tuntuu usein, että on pelkkä turhake. 20-vuotiaana, 30-vuotiaana tai 40-vuotiaana en tuntenut itseäni koskaan turhakkeeksi.
Nämä turhakkeet käyvät kuitenkin töissä ja pitävät yhteiskuntaa pystyssä Suomessa vielä ainakin viisitoista vuotta ennen kuin pääsevät eläkkeelle. Olette muuten väärässä tuosta iästä, palstan mukaan yli 35 -vuotias nainen on ongelmajätettä. Miehet taas ovat kuin hyvä viini...
Montako 50-kymppistä tiedät, joiden perusteella päätelmäsi teit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
wrfwe kirjoitti:
Aatamilla sitä elämää oli 50-kymppisenä vielä melkein toinen mokoma puolentuhatta vuotta edessään
Ukko Nooakin eli 900 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas säälin nykykolmekymppisiä. Tinder on ihan sairas, ei löydy sopivaa kumppania vaikka kuinka etsisi, ja sitoutumiskykyisiä on yhä enemmän... Jaiks, onneksi on oma turvallinen mies <3
Tylsyydensietotaitokin kuuluu aikuisuuteen. Mut ei elämä pelkästään tylsää ole tämänikäisenä, vaan pitkälti ihanaa, ainakin mulla ja ystävilläni.
N52
Joo, mutta ei meillä kaikilla 5-kymppisilläkään ole "omaa turvallista miestä" ja Tinder on meille vielä vaikeampi kuin 3-kymppisille. Joten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä liitto takana on sen saman kaavan jankkaamista johon molemmat osapuolet ovat joutuneet valinnoissaan tekemään kompromissin useammassakin asiassa.Ihmisen mielihän huijaa näkemään asiat hyvässä valossa ja hyvinä valintoina.Parisuhde muovautuu puheisiin lopulta me muotoon,me menemme,me tulemme.
KUKA MINÄ OLEN lopulta omana yksilönä -ajatus herää lopulta vanhemmalla iällä.Miksi en tehnyt ja totuttanut täysin omia unelmia,elämääni.Elämä tuntuu tylsältä ja tässäkö tämä oli lopulta -ajatus vaivaa ja elämä voikin loppua yhtäkkiä.Luulin eläväni omaa elämääni,mutta elinkin toisen
suunnitelmia mukauttaen omaani ja jouduin tekemään valintoja kaikessa yhdessä,elämäni valinnat eivät olleetkaan täysin mitä olisin halunnut vaan olivatkin rajoittuneet sen toisen ajatuksiin ja haluihin,eivätkä olleet täysin miten itse olisin halunnut elää.
Vierailija kirjoitti:
50-kymppisenä elämä todellakin on ohi. 5-kymppisenä ei, ainakaan mulla.
Tämä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveystalossa runnotaan asiakkaan rinnat kuvauslevyjen väliin vaikka väkisin. Mammografia ei todellakaan ole mikään miellyttävä tutkimus, vaan kivulias ja pelottava!