Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.
Ja sitten tulee ihan yllätyksenä kun mies on tyytymätön ja onkin löytäny uuden nuoren rakkaan ja lemppaa kulahtaneen vaimonsa.
"Kun meillä oli kaikki ihan hyvin"
Hohhoijaa.Naiset ovat tiukkapipoja eivätkä osaa ottaa iloa irti elämästä. Viisikymppinen mies haluaa usein elää rajusti, mutta vaimo tahtoo teatterin penkkiin istumaan ja lastenlapsia paijaamaan. Halut, enkä puhu nyt vain seksistä, ovat ihan erilaisia. Mies ei vaan niistä puhu vaan puljaa niitä itsekseen, koska jos puhuisi, vaimo nostaisi kauhean metelin. Siksi miehet alkavat ns. elää salaa, hankkivat toisen elämän toisen, mieluiten itseään reippaasti nuoremman naisen kanssa. Kotona käyvät elämässä sitä vanhaa, rauhallista elämäänsä. Kun asiat etenee tarpeeks pitkälle, käy kuten tuossa yllä kuvattiin. Vaimolle tulee kaikki yllärinä, hän kun on luullut että asiat olivat ihan hyvin, koska mies ei ole valittanut.
Johtuu osaksi hormonotasojen muutoksista! sekä naisilla että miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 54v ja elämä on edelleen hauskaa ja värikästä. Teinit asuu vielä kotona ja oman mieheni kanssa sujuu kivasti. Harrastan edelleen kaikenlaista liikuntaa, ulkoilua ja mökkeilyä. Ulkomaanmatkat tehtiin vielä ennen koronaa koko perheen kanssa. Terveys on ok ja pyrin pitämään itseni normipainossa ja fyysisesti aktiivisena.
Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee. Siis näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä.
Näihin ketjuihin tulee aina pätemään tyypit, joilla on talous- ja perhesuhteet kunnossa ja terveys tallella. Jos mies jättäisi, nuorilla menisi huonosti ja olisi perussairaus päällä niin tuskin silloin tulisi paljoa pullisteltua miten se elämä onkaan niin hauskaa.
Valintoja. Elämä on valintoja.
Bullshit. Esim jätetyksi tuleminen tai sairaudet eivät ole omia valintoja.
Viisikymppisyys näyttäytyy kullakin suhteessa aikaisempiin vuosikymmeniin.
Jos aikaisemmat vuosikymmenet ovat olleet upeita, niin varmasti tuntuu tyhjältä ja kuolleelta.
Jos taas aikaisemmat vuosikymmenet ovat ollet pitkäaikaistyöttömyyttä, yksinäisyyttä, riippuvuuksia ja mielisairauksia, niin on lähinnä kiitollinen tunteiden kuolemasta. Tasaisuus on parempi kuin tuska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 54v ja elämä on edelleen hauskaa ja värikästä. Teinit asuu vielä kotona ja oman mieheni kanssa sujuu kivasti. Harrastan edelleen kaikenlaista liikuntaa, ulkoilua ja mökkeilyä. Ulkomaanmatkat tehtiin vielä ennen koronaa koko perheen kanssa. Terveys on ok ja pyrin pitämään itseni normipainossa ja fyysisesti aktiivisena.
Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee. Siis näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä.
Näihin ketjuihin tulee aina pätemään tyypit, joilla on talous- ja perhesuhteet kunnossa ja terveys tallella. Jos mies jättäisi, nuorilla menisi huonosti ja olisi perussairaus päällä niin tuskin silloin tulisi paljoa pullisteltua miten se elämä onkaan niin hauskaa.
Valintoja. Elämä on valintoja.
Bullshit. Esim jätetyksi tuleminen tai sairaudet eivät ole omia valintoja.
Yllättävän moni sairaus johtuu omista valinnoista elämän aikana. Jossain määrin myös jätetyksi tuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?
Itse suurpiirtein samanlainen. Rakastan nuorten musiikkia, vaatetusta ym.
Jotenkin vaan nautin nuorten kaikesta paitsi kannabis ym puheista. Ja tyhmyydestä .
Ainakin nuoret saa hyvät naurut näiden mummeleiden ansiosta. Säälittävää kuvitella 50-vuotiaana olevansa 20-vuotias. Täytyy olla joku mielen sairaus sellaisella ihmisellä.
Yksi mun tuttava oli ukkeli tai pikemminkin setämies joka oli työvoimatoimistolla töissä psykologina. Se puhui itsestään: "mä olen niin nuorekas että mulle sopisi paljon mua nuorempi tyttöystävä, kumpa sellaisen löytäisin, me sovittais hyvin yhteen". Ja tuon maailman idiooottimaisimman julistuksen se tyyppi useita kertoja sanoi täysin vakavasti, ylpeänä ja iloisena, aidosti uskoi noin, aidosti ajatteli tuon olevan jotenkin hurjan hyvä juttu.
Ehkä moni kutsuisi tuollaista setämiesukkelia nimellä Harmaakettu.
Surullista väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Kaipaat tuollaisia "teini-iän riemuja"? No, et kai ole ainoa. Ehkä tuollainen kaipuu on se joka saa aikaan kuuluisan "viidenkympin villityksen". Siis 50v on uusi 15v. Ikiteinit!
Mutta normaaleilla ihmisillä teini-iän riemun kuuluukin laantua. Ei sen tilalla kuulu 50 vuotiaana olla harmaus, vaan seesteisyys. Että silleen.
Miksi et ole vanhentunut seesteiseksi? Miksi olet pysähtynyt iki-wannabe-teiniksi?
Itse suurpiirtein samanlainen. Rakastan nuorten musiikkia, vaatetusta ym.
Jotenkin vaan nautin nuorten kaikesta paitsi kannabis ym puheista. Ja tyhmyydestä .
Ainakin nuoret saa hyvät naurut näiden mummeleiden ansiosta. Säälittävää kuvitella 50-vuotiaana olevansa 20-vuotias. Täytyy olla joku mielen sairaus sellaisella ihmisellä.
Yksi mun tuttava oli ukkeli tai pikemminkin setämies joka oli työvoimatoimistolla töissä psykologina. Se puhui itsestään: "mä olen niin nuorekas että mulle sopisi paljon mua nuorempi tyttöystävä, kumpa sellaisen löytäisin, me sovittais hyvin yhteen". Ja tuon maailman idiooottimaisimman julistuksen se tyyppi useita kertoja sanoi täysin vakavasti, ylpeänä ja iloisena, aidosti uskoi noin, aidosti ajatteli tuon olevan jotenkin hurjan hyvä juttu.
Ehkä moni kutsuisi tuollaista setämiesukkelia nimellä Harmaakettu.
Surullista väkeä.
PS. Tuollaisia setämieskettuja käy melkein sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.
Ja sitten tulee ihan yllätyksenä kun mies on tyytymätön ja onkin löytäny uuden nuoren rakkaan ja lemppaa kulahtaneen vaimonsa.
"Kun meillä oli kaikki ihan hyvin"
Hohhoijaa.Naiset ovat tiukkapipoja eivätkä osaa ottaa iloa irti elämästä. Viisikymppinen mies haluaa usein elää rajusti, mutta vaimo tahtoo teatterin penkkiin istumaan ja lastenlapsia paijaamaan. Halut, enkä puhu nyt vain seksistä, ovat ihan erilaisia. Mies ei vaan niistä puhu vaan puljaa niitä itsekseen, koska jos puhuisi, vaimo nostaisi kauhean metelin. Siksi miehet alkavat ns. elää salaa, hankkivat toisen elämän toisen, mieluiten itseään reippaasti nuoremman naisen kanssa. Kotona käyvät elämässä sitä vanhaa, rauhallista elämäänsä. Kun asiat etenee tarpeeks pitkälle, käy kuten tuossa yllä kuvattiin. Vaimolle tulee kaikki yllärinä, hän kun on luullut että asiat olivat ihan hyvin, koska mies ei ole valittanut.
Määrittele "rajusti"? Mitä on miehen haluama raju elämä? Erikoinen sanavalinta...
Vierailija kirjoitti:
Kun on mennyt ,bilettänyt, matkustellut,ollut ura ja perheputkessa nuoruutensa , todellakin 50 vuotiaana tuntee tyhjyyttä. Toisilla se iskee viidenkympin villityksenä.
Biletyksen, matkustelun, uran luomisen ja perheen perustamisen lisäksi olisit voinut käydä koulua. Kirjoitustaitosi on kehnoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa vaihdevuodet. Kun mikään ei kiinnosta ja huvita ja aloitekyky on 0.
Tämä. Hieman vanhempana olen nyt tokenemassa vaihdevuosista. Pahimmillaan oli väsyttävää kehnon unen vuoksi. Monesti epämääräinen paha olo, jolla ei ollut mitään tekemistä miehen tai muiden ihmisten kanssa, tuli ihan hormonimuutoksesta. Nyt kun on menossa ohi löytyy taas energiaa ja intoa. Parikymmentä hyvää vuotta edessä ennen vanhuuden vaivoja, näin itse koen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.
Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.
Kunpa vaan uskaltaisin. Mies on hyvä ja kunnollinen, mutta kuten sanoin, en tunne enää mitään. Tai olemme enemmänkin kavereita.
Minusta kuulostaa onnelliselta, että sinulla on vierelläsi hyvä ja kunnollinen kaveri <3 Tehkää kaikkea kivaa mitä kaverit nyt tekevät, ja vielä sen lisäksi toki voi sekstaillakin jos oikein innostuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota myös huomioon se, että noin kymmenen vuoden päästä olisit iloinen jos vierelläsi olisi tuttu ja turvallinen kumppani kohtaamassa vanhuuden vaivoja, tukena ja turvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamille kavereille jo tullut äkkilähtö tuosta vaan ja hiukan pistää jo miettimään.
Joo uskon-asiat kannattaa olla mietittynä niin ei kuolema ahdista. Mutta niin kauan kuin ei ole kuollut, kannattaa elää =)
Näin toivoisin oman lähtöni tulevan. Äärimmäisen ahdistavaa ajatella itseä vanhana ja mahdollisesti raihnaisena toisten armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama olo ja tänä vuonna täytän 37v
Kyllä se elämä loppui jo, kun täytti 30v
Ei enää uutta suhdetta ja intohimoa, elämä kuluu lapsia palvellen. Ainoa lohtu on ruoka.
Bmi37Oi, itse olisin mielelläni 35-40 vuosissa edelleen. Silloin oli elämässä tempoa ja meininkiä vaikka lapset olivatkin pieniä vielä. Nyt vain tyhjää.
Oishan tämä vielä hetken ok, jos olisi edes laiha. Mutta sitäkin yrittänyt tavoittaa 7 vuotta, mutta ei onnistu
SamaEi tuo laihuuskaan onnea. Tsemppiä sinulle!
Kyllä se laihuus toisi onnen! Mutta miten sen saa, sen laihan kropan, se on se ongelma.
Kun olin normaalipainonen, 2013,niin elämä oli täydellistä.
Nyt ei edes ulos kehtaa mennä. Ja sekös harmittaa ja sitten syö vaan lisää.
Kaiken lisäksi naamakin pilaantuu koko ajan.
N36 ja BMI 37
Ap on joku parikymppinen, joka jostain syystä haluaa nähdä vanhemman ihmisen elämän tuollaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas säälin nykykolmekymppisiä. Tinder on ihan sairas, ei löydy sopivaa kumppania vaikka kuinka etsisi, ja sitoutumiskykyisiä on yhä enemmän... Jaiks, onneksi on oma turvallinen mies <3
Tylsyydensietotaitokin kuuluu aikuisuuteen. Mut ei elämä pelkästään tylsää ole tämänikäisenä, vaan pitkälti ihanaa, ainakin mulla ja ystävilläni.
N52
Siis sitoutumiskykyisiä on yhä vähemmän.
Nirppanokka akkoja on ollut aina. Ennen tinderiä myös. Ja tälle jatkuvasti terapiaa tyrkyttävälle muotisielulle sanon, että painu v.......n
Vierailija kirjoitti:
Auts. Mä en huomannut tuota. Täytin 50 jo aikoja sitten. Mokasinko pahasti?
Terveisin Salme 70 v.
Multakin meni ohi eli liityn seuraan! Sitäpaitsi mulla on veli, 63, jolta on myös jäänyt huomaamatta tämä elämän kattoraja!
Maija 66v
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.
Hienoa, mutta aloittaja koki eri tavalla.
Joku kirjoitti aloittajan tilanteesta, että ihanaa kun ei ole sitä nuoruuden draamaa siinä parisuhtessa.
Nämä on eroja näkemyksissä, suosittelen aloittajalle vaikka jotakin uutta harrastusta tai vanhan harrastuksen "herättämistä", tämä tuonut monille juuri sellaista iloa ja jännitettä elämään.
Näin on jos muuta elämänsisältöä ei ole. Siksi sarjarakastujat rakastuvat, koska siitä tulee draivia elämään, hormonit virtaavat.
Eikö ole mahdolista löytää uutta virtaa elämään löytämällä jotain uutta elämänsisältöä elämään? Jokin uusi taito, jonka voi opetella, uusi harrastus. Muiden auttaminen vapaaehtoistyössä? Tai uudistaa omaa parisuhdetta jollain tavalla: avaa tuntemuksiasi miehellesi: miten voisitte muuttaa suhdettanne elävämmäksi, Ehkä hän on tahollaan yhtä pitkästynyt kuin sinä?
Todennäköisesti alakulollasi on yhteys hormonitasojen muutokseen vaihdevuosien lähestyessä.
Olen usein ajatellut, että ihmiset ajautuvat avioeroihin vanhemmalla iällä,koska elämässä ei ole mitään muuta pointtia. Elämäänsä ei voi ripustaa toisen ihmisen varaan, täytyy itse löytää se substanssi, sisältö, tarkoitus.
Avainkysymys: rakastatko miestäsi?