Elämä ohi 50-kymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.

Ja sitten tulee ihan yllätyksenä kun mies on tyytymätön ja onkin löytäny uuden nuoren rakkaan ja lemppaa kulahtaneen vaimonsa.

"Kun meillä oli kaikki ihan hyvin"

Hohhoijaa.

Omasta kokemuksestasiko puhut? Elä yritä siirtää katkeruuttasi muihin. Kaikille ei käy samalla tavalla kuin sinulle. Hyvästä miehestä kannattaa pitää kiinni ja avioliittoa arvostaa ja hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ottaa a) töihin tai b) parisuhteeseen henkilön, joka on niin vihannes, ettei erota ilmauksia "5-kymppinen" ja "50-kymppinen" toisistaan?

Lyhyt oppimäärä:

5 x 10 = 50 (5-kymppinen)

50 x 10 = 500 (50-kymppinen)

Liian nopea kirjoittaman vihannes on täässä. Pitää vielä jaksa, 13 vuotta eläkkeelle.  Elinikäodote on 10. Ja on töissä ja naimisissä. Virheitä sattuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.

Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.

Kunpa vaan uskaltaisin. Mies on hyvä ja kunnollinen, mutta kuten sanoin, en tunne enää mitään. Tai olemme enemmänkin kavereita.

Ei se ole huono sekään.

Itselläni ei ole kumppania, vaikka kaipaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.

Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.

Sairaita nämä ihmiset, jotka kannustavat eroon. Jumala vihaa eroa.

”Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!” (Mal 2:13-16)

Sairasta on tulla saarnaamaan keskustelupalstalle. Tervetuloa 2022 luvulle , enää ei eletä keskiajalla.

Kuinka vanha olet? 19? Kun ikää karttuu niin huomaat, että se kulloinenkin aika ei ole mitään niin uutta ja ihmeellistä ihmiskunnan historiassa. Ikuisuuskysymykset ja filosofia eivät ole kysymyksiä, jotka olisivat riippuvaisia jostakin vuosiluvusta. 

Ei hyvästä miehestä kannata erota. Yksi työkaveri erosi voimansa tunnossa vähän yli 50v:na mukavasta miehestään ja nyt 60v on yksinäinen reilusti ylipainoinen, alkoholisoitunut sairasteleva ihminen. Joitain intohimoisia suhteita oli eron jälkeen mutta hetken huvia ne vain oli. Miehellä sen sijaan on elämä kunnossa kaikin puolin.

Mä olen 54v ja elämä on edelleen hauskaa ja värikästä. Teinit asuu vielä kotona ja oman mieheni kanssa sujuu kivasti. Harrastan edelleen kaikenlaista liikuntaa, ulkoilua ja mökkeilyä. Ulkomaanmatkat tehtiin vielä ennen koronaa koko perheen kanssa. Terveys on ok ja pyrin pitämään itseni normipainossa ja fyysisesti aktiivisena. 

Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee. Siis näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvästä miehestä kannata erota. Yksi työkaveri erosi voimansa tunnossa vähän yli 50v:na mukavasta miehestään ja nyt 60v on yksinäinen reilusti ylipainoinen, alkoholisoitunut sairasteleva ihminen. Joitain intohimoisia suhteita oli eron jälkeen mutta hetken huvia ne vain oli. Miehellä sen sijaan on elämä kunnossa kaikin puolin.

Katkerat eroratkaisun tehneet huutelijat täällä vain yrittävät yllyttää muita samaan paskaan missä itse rypevät. Kun itsellä huonosti, niin muillakin täytyy olla.

Olen 40 vee. Elämä on ohi. Mietin vieläkö jaksan pari vuotta että ei ole alaikäisiä lapsia enää. Todennäköisesti en. Puitteet on kunnossa. Hyvä työ, talo, kaunis perhe. Mitään odotettavaa ei ole. Tästä ei enää koskaan muutu paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti itsekin olen kuollut jo 500-vuotiaana.

"Mooseksen kirjan patriarkat olivat pitkäikäisiä: Aadam 930, Set 912, Enos 905, Kenan 910, Mahalalel 895, Jered 962 ja koko Raamatun ikäpresidentti Metuselah (Metusalem) 969 vuotta."

mies53v 😉

Sehän tarkoittaa, että he elivät jo 700-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 vee. Elämä on ohi. Mietin vieläkö jaksan pari vuotta että ei ole alaikäisiä lapsia enää. Todennäköisesti en. Puitteet on kunnossa. Hyvä työ, talo, kaunis perhe. Mitään odotettavaa ei ole. Tästä ei enää koskaan muutu paremmaksi.

Ryhdistäydy. Et ole nähnyt kaikkea mitä maailmassa on. Totta on, että saadaksesi elämällesi tarkoituksen, ei enää riitä pinnalliset asiat, vaan ainoa mikä oikeasti korjaa tuon tyhjyyden on ikuisuusnäkökulman löytäminen. Tiedät mistä lähteä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 vee. Elämä on ohi. Mietin vieläkö jaksan pari vuotta että ei ole alaikäisiä lapsia enää. Todennäköisesti en. Puitteet on kunnossa. Hyvä työ, talo, kaunis perhe. Mitään odotettavaa ei ole. Tästä ei enää koskaan muutu paremmaksi.

Ryhdistäydy. Et ole nähnyt kaikkea mitä maailmassa on. Totta on, että saadaksesi elämällesi tarkoituksen, ei enää riitä pinnalliset asiat, vaan ainoa mikä oikeasti korjaa tuon tyhjyyden on ikuisuusnäkökulman löytäminen. Tiedät mistä lähteä etsimään.

Jeesus on Herra. Sieltä se etsiminen kannattaa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 vee. Elämä on ohi. Mietin vieläkö jaksan pari vuotta että ei ole alaikäisiä lapsia enää. Todennäköisesti en. Puitteet on kunnossa. Hyvä työ, talo, kaunis perhe. Mitään odotettavaa ei ole. Tästä ei enää koskaan muutu paremmaksi.

Ryhdistäydy. Et ole nähnyt kaikkea mitä maailmassa on. Totta on, että saadaksesi elämällesi tarkoituksen, ei enää riitä pinnalliset asiat, vaan ainoa mikä oikeasti korjaa tuon tyhjyyden on ikuisuusnäkökulman löytäminen. Tiedät mistä lähteä etsimään.

Jeesus on Herra. Sieltä se etsiminen kannattaa aloittaa.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti itsekin olen kuollut jo 500-vuotiaana.

Joo, ei haittaa vaikka kuolisin huomenna. Kaikki on nähty ja koettu. Elämä on muistoissa.

Kummasti se elämänhalu kasvaa kun saa syövän. Itselläni kova halu elää vaikka olen kuusikymppinen ja syöpään sairastunut. Mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä: Ihanaa olla lasten perheiden kanssa, tulee kesä, voisi kokeilla erilaisia ruokareseptejä, aloittaa aktiivisemman liikunnan, sisustaa pienesti jne. Toivottavasti aika ei lopu kesken. Ei todellakaan tule mieleen mennäkö kauneuskirurgin veitsen alle ryppyjä siloittamaan tai ostella kalliita muotivaatteita. Ilo löytyy oman pään sisältä ja siitä että voi tehdä toisten hyväksi asioita eikä tuijottaa omaan napaansa. Ei ole vielä kaikki nähty ja koettu, maailma on täynnä ihania asioita. Ja tavallinen arki niistä parasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 54v ja elämä on edelleen hauskaa ja värikästä. Teinit asuu vielä kotona ja oman mieheni kanssa sujuu kivasti. Harrastan edelleen kaikenlaista liikuntaa, ulkoilua ja mökkeilyä. Ulkomaanmatkat tehtiin vielä ennen koronaa koko perheen kanssa. Terveys on ok ja pyrin pitämään itseni normipainossa ja fyysisesti aktiivisena. 

Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee. Siis näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä.

Näihin ketjuihin tulee aina pätemään tyypit, joilla on talous- ja perhesuhteet kunnossa ja terveys tallella. Jos mies jättäisi, nuorilla menisi huonosti ja olisi perussairaus päällä niin tuskin silloin tulisi paljoa pullisteltua miten se elämä onkaan niin hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on omissa käsissä, itse kullakin.

mies53v

Kohtalo voi riepottaa

Siis kullähän se riepottaa jokaista. Toisia kovemmin ja toisia hellemmin.

Jos nyt kuitenkin puhutaan Suomessa syntyneistä? Heillä kaikilla aika hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Toki. Jos ei koskaan ole saanut mistään minkäänlaista henkistä tukea tai turvaa, niin silloin on haaste.

Jos tänne kirjoittelee turhautumistaan, niin sellainen henkilö oletettavasti pystyy myös vaikuttamaan omaan elämäänsä. Jos haluaa.

Mitä aapee haluat?

Perusjutut on ravinto ja ruokailurytmi, uni ja liikunta ja ota kirja käteen. Rupea opiskelemaan.

Mä olen nyt 55. Mulla on joka päivä haasteita. Kyllä mä uunin ja väsyn ja kyllä mä innostun ja nautin. Mä olen..

Minulla vaikutti positiivisesti, kun aloin kiinnittää huomiota ruokailuun… uni parani, ja liikuntaan… uni parani.

Mene lääkäriin. Pyydä veriarvot. Se myös motivoi. Minua ainakin.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

50-kymppinen on 500-vuotias, kyllä siinä iässä jo varmaan tympii kaikki.

500 vuotiaana on ihmisen parasta aikaa. 🤭

Näin yli 6-kymppisenä elämä on parasta. Lapset elää omaa elämäänsä ja itse saan olla kotonani ihan itsekseni ja rauhassa.

Pian 50 ja elämä mielekkäämpää kuin koskaan. Lapset aikuistuu ja pärjää. Nelikymppisenä erosin huonosta liitosta ja nyt uusi hyvä parisuhde. Aloin yrittäjäksi, paljon uutta ja mielenkiintoista työssä, rakennamme uutta kotia. Taloustilanne eka kertaa tulevasti plussilla. Toivottavasti terveyttä riittää vielä 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 54v ja elämä on edelleen hauskaa ja värikästä. Teinit asuu vielä kotona ja oman mieheni kanssa sujuu kivasti. Harrastan edelleen kaikenlaista liikuntaa, ulkoilua ja mökkeilyä. Ulkomaanmatkat tehtiin vielä ennen koronaa koko perheen kanssa. Terveys on ok ja pyrin pitämään itseni normipainossa ja fyysisesti aktiivisena. 

Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee. Siis näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä.

Näihin ketjuihin tulee aina pätemään tyypit, joilla on talous- ja perhesuhteet kunnossa ja terveys tallella. Jos mies jättäisi, nuorilla menisi huonosti ja olisi perussairaus päällä niin tuskin silloin tulisi paljoa pullisteltua miten se elämä onkaan niin hauskaa.

Valintoja. Elämä on valintoja.

Ihme vinkumista koko ketju täynnä! Olen yrittänyt saada toimijoita mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta ei, ei kelpaa saada uutta sisältöä elämään.

Mieluummin voivotellaan ja uhriudutaan.

Tämäkin harrastus on sellainen, että kunhan pääsee sisälle toimintaan, niin sutinaa löytyy aikuisten kesken . Tätähän ei tietenkään voi uutta jäsentä hankkiessa kehua, että jos olla ukko kyllästyttää niin laita kiertoon ja valkkaa täältä uusi!