Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Juuri asunto, mökki ja auto maksettu. Vihdoinkin loppu se säästäminen ja tinkiminen, tästähän se elämä vasta alkaa.
Töissäkin pystyin aloittamaan down shiftauksen, eli lyhyempi työpäivä alemman palkkatason hommissa, ei haittaa kun ei ole enää kulujakaan.
Vapaa-aika alkaa olla jo se tärkein asia, jos terveenä pysyisi vielä noin 15 vuotta, niin sitä ei voi haaskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme vinkumista teiltä, joilla on lapsia. Meillä muilla ei ole, vaikka haluttaisiin. Vaihtakaa se ukkonne tai eläkää yksin, jos on tylsä liitto.
salkkareista mallia ja kaksvitosta pesää kiertoon
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkumista teiltä, joilla on lapsia. Meillä muilla ei ole, vaikka haluttaisiin. Vaihtakaa se ukkonne tai eläkää yksin, jos on tylsä liitto.
Onhan se oman elämän katastrofi ja tragedia, jos erehtyy tekemään lapsia ja sitten tulee ryppyjä rakkauteen. Kakaroissa on kiinni 20 vuotta, eikä entisestä puolisosta pääse kokonaan eroon koskaan.
Sääliksi käy noita nuoria, jotka parikymppisinä tekevät loppuelämänsä pilaavi ratkaisuja.
Minä luulun että nelikymppisenä se matka tuolle puolen on alkanut, mutta mikä lie keski-iän kriisi iskenyt kun laitoin itseni kuntoon. Liikuntaa ja ruokavalio terveellisemmäksi (nautintoja unohtamatta)... ja kas, olen viisikymppisenä elämäni kunnossa. Tietenkin pientä krämppää on välillä, mutta askel kulkee kepeästi, työt (myös kotityöt) jaksaa hyvin ja mieli on vireä. Ja ne kaverit jotka ovat jatkaneet matkaansa kohti hautaa myös jatkavat matkaansa, on sinne jokunen jo päätynytkin. Ota vai itseäsi niskasta kiinni niin saat aikalisän. Kannattaa. Halaukset kaikille joilla on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkumista teiltä, joilla on lapsia. Meillä muilla ei ole, vaikka haluttaisiin. Vaihtakaa se ukkonne tai eläkää yksin, jos on tylsä liitto.
Ensin eletään, sitten tehdään lapset, siis noin 70 vuotiaana, Sauli näytti tässä mallia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkumista teiltä, joilla on lapsia. Meillä muilla ei ole, vaikka haluttaisiin. Vaihtakaa se ukkonne tai eläkää yksin, jos on tylsä liitto.
Ensin eletään, sitten tehdään lapset, siis noin 70 vuotiaana, Sauli näytti tässä mallia!
Sauli vanhenee vääjäämättä ja ennen pitkää väsähtää tai sairastuu. Jenni jää siinä vaiheessa omaishoitajaksi tai yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet määritellyt elämän tosi kapeasti, jos sitä on vain uudet ihastukset ja rakkaussuhteet.
Ei ihmekään jos tuntuu tylsältä.
Ainakin itsellä ja ja kaveripiirillä elämä on vaan laventunut ja rikastunut, kun kaikki aika ei kulu kaikenmaailman ihastusten mielenliikkeiden vatvontaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulun että nelikymppisenä se matka tuolle puolen on alkanut, mutta mikä lie keski-iän kriisi iskenyt kun laitoin itseni kuntoon. Liikuntaa ja ruokavalio terveellisemmäksi (nautintoja unohtamatta)... ja kas, olen viisikymppisenä elämäni kunnossa. Tietenkin pientä krämppää on välillä, mutta askel kulkee kepeästi, työt (myös kotityöt) jaksaa hyvin ja mieli on vireä. Ja ne kaverit jotka ovat jatkaneet matkaansa kohti hautaa myös jatkavat matkaansa, on sinne jokunen jo päätynytkin. Ota vai itseäsi niskasta kiinni niin saat aikalisän. Kannattaa. Halaukset kaikille joilla on vaikeaa.
Ei ole tarkoitus lannistaa, mutta kyllä sinäkin jatkat matkaa kohti hautaa, ihan samalla tavalla päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä! Yli 50-vuotias nainen on pelkkä turhake. Vaihdevuodet ovat naiselle se viimeinen niitti. Vaihdevuosista alkaa matka kohti kurjaa vanhuutta. Yli 50-vuotiaasta naisesta on kiinnostunut vain Terveystalon rintasyöpäseulonta. 50-vuotiaana rintasi runnotaan seulontamammografiassa röntgenkuvauslaitteen levyjen väliin ja puristetaan oikein kunnolla. 50-vuotias nainen joutaa jo kierrätykseen ja pois nuorempien tieltä. Ikääntyvä nainen on ongelmajätettä.
Vierailija kirjoitti:
50-vuotispäivä on vedenjakaja. Paljon iloa elämään saan vielä kotona asuvista lapsista, jotka tarvitsevat äitiä. Saan iloa myös aikuisista lapsista, jotka pitävät yhteyttä. Lasten muuttaminen pois kotoa tuntuu surulliselta.
Parisuhde on lähinnä ns. asumissuhde saman katon alla. Parisuhteessa ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Oma vanheneminen ja rupsahtaminen tuntuu ikävältä. Vaihdevuodet ovat kurjuutta. Ymmärrän, että kohti vanhuutta ja raihnaisuutta tässä kuljetaan hitaasti, mutta varmasti. Onko se lopullinen niitti sitten nivelrikko, sydänkohtaus, muistisairaus vai jokin muu, sitä ei voi tietää. Yli 50-vuotiaana tuntuu usein, että on pelkkä turhake. 20-vuotiaana, 30-vuotiaana tai 40-vuotiaana en tuntenut itseäni koskaan turhakkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämä sietääkin olla ohi 500-vuotiaana jo.
Miksi sitä tuttua ja turvallista puolisoaan ei voi haluta?
Ihastumusta ja suhteen alun jännitystä ei kuitenkaan kestä kuin hetken.
Kuka sellaista jaksaisi ikuisesti?
Puhumattakaan uuden kumppanin jatkuvasta metsästyksestä?
Vaimo lähti töihin, teen itsekin jonkun tunnin töitä. Iltapäivällä otetaan päiväpanot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on elänyt kohta jo 2 * 50 vuotta eli elänyt lähes puolet elämästään "elämä on ohi" -aikaa. Siinä iässä on nähnyt jo melkein kaikkien ikätovereiden elämän olevan kirjaimellisesti ohi ja monen nuoremmankin.
Impulsiivinensonni kirjoitti:
Miksi sitä tuttua ja turvallista puolisoaan ei voi haluta?
Ihastumusta ja suhteen alun jännitystä ei kuitenkaan kestä kuin hetken.
Kuka sellaista jaksaisi ikuisesti?
Puhumattakaan uuden kumppanin jatkuvasta metsästyksestä?Vaimo lähti töihin, teen itsekin jonkun tunnin töitä. Iltapäivällä otetaan päiväpanot...
P.S. 5-kymppisiä ollaan
"Man kan inte sitta den ena dagen efter den andra och vänta på att dö och inte göra det. Då måste man ta itu med tillvaron."
Sanoi ruotsalainen Dagny Carlsson, joka perusti blogin 100-vuotiaana.
Minua ei ole koskaan aiemmin tultu iskemään kaupassa tai kioskilla niin usein päiväsaikaan kuin yli viisikymppisenä. Liekö miehet rohkeampia tai käyneet iskukurssin, jossa kehotetaan lähestymään naisia arkipäivän tilanteissa. Ikävä vaan, että viihdyn sinkkuna enkä kaipaa seuraa. Mukavia miehiä varmaan olisivat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkumista teiltä, joilla on lapsia. Meillä muilla ei ole, vaikka haluttaisiin. Vaihtakaa se ukkonne tai eläkää yksin, jos on tylsä liitto.
Onhan se oman elämän katastrofi ja tragedia, jos erehtyy tekemään lapsia ja sitten tulee ryppyjä rakkauteen. Kakaroissa on kiinni 20 vuotta, eikä entisestä puolisosta pääse kokonaan eroon koskaan.
Sääliksi käy noita nuoria, jotka parikymppisinä tekevät loppuelämänsä pilaavi ratkaisuja.
Miten niin ei pääse? Mä en ole ollut exän kanssa missään tekemisissä 12:een vuoteen eli sen jälkeen, kun kuopus täytti 18.
Aatamilla sitä elämää oli 50-kymppisenä vielä melkein toinen mokoma puolentuhatta vuotta edessään
Nyt eroon siitä äijän käppyrästä kun vielä pystyt. Muuten voi olla jo 10 vuoden kuluttua, tai jopa aiemminkin, omaishoidokki niskoillasi. Siitä ei sitten noin vaan häivytäkään kun toinen on jo sairas ja avustasi riippuvainen.