Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Miten työtön 50 v repäsee, jota ei huolita töihin edes. Nyt pitäisi olla se aika, kun lapset isoja että voi tehdä omia juttuja. Mitä rahaton tekee? Mikään ei oikein tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voit valittaa tuota tilannettasi ja olla tekemättä asioille mitään, tai sitten voit tehdä muutoksia mitkä vie sua kohti mielekkäämpää elämää.
Valinta on sun. Onnea valitsemallesi tielle👍
No lähes varmasti elämä on ohi 500-vuotiaana. Ainakin itse toivoisin näillä ennakkotiedoilla olevani silloin jo vainaa ainakin 350 vuotta (35-kymppiä) aiemmin. Useimmat ovat jo 8-kymppisinä melko huonossa kunnossa ja "hapessa".
Vierailija kirjoitti:
Miten työtön 50 v repäsee, jota ei huolita töihin edes. Nyt pitäisi olla se aika, kun lapset isoja että voi tehdä omia juttuja. Mitä rahaton tekee? Mikään ei oikein tunnu miltään.
Se sun ytyy valitettavasti ihan itse keksiä ja se työ nähdä. Kukaan muu ei sun elämää voi muuttaa.
Muuta sellaiseen kaupunkiin jossa saat töitä. Mene siivoomaan, puhelinmyyntiin, ihan sama mihin mutta tartu elämänreunasta kiinni ja lujasti.
Pian voit huomata voivasi itse vaikuttaa omaan elämääsi. Ihan niillä omilla teoilla ja valinnoilla. Tai voit jäädä valittamaan sinne kotisohvalle. Sulla on aivot, mielikuvitus ja kyky ajatella.
valitettavasti en ole kuollut 50 kymppisenä. Vaan sairaistuin kaikenlaista. Ilmeni melkein samanaikaan vaihdevuosioireita, unettomuutta, nivelvaivoja, suolistovaivoja, masennusta ja syöpä. Kaikki on nyt vähän paremmalla mallilla, mutta syövästä en pääse eroon vissin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ottaa a) töihin tai b) parisuhteeseen henkilön, joka on niin vihannes, ettei erota ilmauksia "5-kymppinen" ja "50-kymppinen" toisistaan?
Lyhyt oppimäärä:
5 x 10 = 50 (5-kymppinen)
50 x 10 = 500 (50-kymppinen)
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitosi ei anna sinulle mitään niin suosittelen eroa. Ehdit kokea uuden rakastumisen tai useitakin vielä. Elämä voi alkaa uudelleen vielä!
Voi myös käydä niin, että jääkin yksin yksiöön tai kaksioon ja elämä tuntuu vieläkin ankeammalta. Voi olla myös menossa ikään liittyvä kriisi, eikä liitossa ole mitään vikaa. Näitä tuntemuksia voi tulla ja mennä. Kannattaa laittaa vaikka paperille ylös mitkä asiat ovat elämässä ja avioliitossa hyvin ja mitkä huonosti. Niitä sitten kannattaa puntaroida rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmalta tuo kuulostaa. Keskusteluapua ja siitä ponnistamaan ylöspäin
Vierailija kirjoitti:
Miten työtön 50 v repäsee, jota ei huolita töihin edes. Nyt pitäisi olla se aika, kun lapset isoja että voi tehdä omia juttuja. Mitä rahaton tekee? Mikään ei oikein tunnu miltään.
Jos olisin sinä, niin muuttaisin ulkomaille ja alkaisin tekee puhelinmyyntiä. Ainakin vaikka puoleksi vuodeksi alkuun. Lenkkeilisin rannalla, söisin ihanissa ravintoloissa, notkuisin rantakahviloissa, ehkä ihastuisin tai hankkisin jonkun kuuman "lomaromanssin ".
Pian olisin jo niin elossa, että uusia mahdollisuuksia näyttäytyy ympärillä loputtomasti.
Oma vireystila on niin tärkeä ja hyvinvointi. Mikä sua estää? Mene ja nauti ainoasta elämästäsi 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet ovat himmenneet täälläkin ja ikää n. 40 ... ihan normi kehitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitosi ei anna sinulle mitään niin suosittelen eroa. Ehdit kokea uuden rakastumisen tai useitakin vielä. Elämä voi alkaa uudelleen vielä!
Voi myös käydä niin, että jääkin yksin yksiöön tai kaksioon ja elämä tuntuu vieläkin ankeammalta. Voi olla myös menossa ikään liittyvä kriisi, eikä liitossa ole mitään vikaa. Näitä tuntemuksia voi tulla ja mennä. Kannattaa laittaa vaikka paperille ylös mitkä asiat ovat elämässä ja avioliitossa hyvin ja mitkä huonosti. Niitä sitten kannattaa puntaroida rauhassa.
Eikä jää. Sehän on vaan itsestä kiinni! Yksin pääsee menemään vapaasti, harrastamaan, tutustua uusiin ihmisiin. Ei sitä elämää kannata miehen varaan rakentaa. Yksin tänne tullaan ja yksi täältä lähdetään, jokaisen kannattaa myös elää se elämänsä niinkuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse koen kyllä aivan eri tavalla. Näin yli 50v vasta mukavaa onkin. Nautin siitä, että lapset aikuisia ja hyvät välit heihin, nähdään ja ollaan yhteyksissä. Miehen kanssa oltu yhdessä nuoresta asti. Mukava koti ja ok työpaikka. Ja terveyttäkin on. Voin tehdä asioita, joista tykkään, liikkua ja lukea ym. Niin monta asiaa, joista olen kiitolinen. En kaipaa jännitystä ja ihastumisia tms. Elämä ei todellakaan ole ohi.
Ja sitten tulee ihan yllätyksenä kun mies on tyytymätön ja onkin löytäny uuden nuoren rakkaan ja lemppaa kulahtaneen vaimonsa.
"Kun meillä oli kaikki ihan hyvin"
Hohhoijaa.
Kannattaa myös muistaa vaihdevuodet. Kun mikään ei kiinnosta ja huvita ja aloitekyky on 0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.
Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.
Sairaita nämä ihmiset, jotka kannustavat eroon. Jumala vihaa eroa.
”Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!” (Mal 2:13-16)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta just viisikymppisenä on hyvä aika. Ei tarvitse enää huolehtia enää kenestäkään muusta kuin itsestä. Saa tehdä justiin mitä lystää.
Joo jos olet sinkku.
On mulla mieskin. Ei siitä tarvitse huolehtia, huolehtii itsensä. Ja teen mitä lystää, itsekseni tai miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.
Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.
Kunpa vaan uskaltaisin. Mies on hyvä ja kunnollinen, mutta kuten sanoin, en tunne enää mitään. Tai olemme enemmänkin kavereita.
Tuosta noin vaan hylkäisit hyvän miehen ja tuhoaisit yhteisen historian jonkun haihattelun takia? Tinderiinkö menisit ja sen kuvittelisit elämääsi parantavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä tyhjentynyt pesä hiljainen. Kun ei ole lapsenlapsia tulossa, haaveilen koirasta, jotta saataisiin taas vipinää taloon. Korona-aikana kun ei pääse minnekään ja kaikki tekeminen rajoitettua. Oisko tämä mikä ap:llekin tuo alakuloa? Aloitetaan taas paritanssi, kun koronasta päästään ja voisin matkustella ja jumpata. Nyt ei voi muuta kun hiihtää ja retkeillä. Eniten minua harmittaa kun virtaa ei ole enää samalla tavalla kuin nuorempana. En tiedä jaksaisinko hoitaa sitä koiraa... N.53v.
Nythän niitä mahdollisuuksia on tehdä vaikka mitä, kun ei ole lapsia kotona ! Voi hyvät hyssykät sentään. Kyllä se ankeus on usein ihan omista valinnoista ja asenteesta johtuvaa.
Itsestään kannattaa myös pitää huolta niin jaksaa .
Pidän itsestäni huolta, harrastan liikuntaa joka päivä ja syön terveellisesti ja nukun kyllikdi. Vaihdevuodet selvästi kuitenkin vaikutti jaksamiseen. Ja työ vaativaa. Ennen tosiaan tanssittiin ja kävin kulttuuririennoissa. Nyt hiihdetään ja retkeillään. Olen ekstrovertti ja kaipaan ihmisten tapaamista. Siitä saa voimaa. Ja olen positiivinen ja iloinen ihminen. Korona estää tätä.
Jaksaminen voi heikentyä, vaikka kuinka hoitaisi itseään. N53v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.
Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.
Sairaita nämä ihmiset, jotka kannustavat eroon. Jumala vihaa eroa.
”Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!” (Mal 2:13-16)
Sairasta on tulla saarnaamaan keskustelupalstalle. Tervetuloa 2022 luvulle , enää ei eletä keskiajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitosi ei anna sinulle mitään niin suosittelen eroa. Ehdit kokea uuden rakastumisen tai useitakin vielä. Elämä voi alkaa uudelleen vielä!
Voi myös käydä niin, että jääkin yksin yksiöön tai kaksioon ja elämä tuntuu vieläkin ankeammalta. Voi olla myös menossa ikään liittyvä kriisi, eikä liitossa ole mitään vikaa. Näitä tuntemuksia voi tulla ja mennä. Kannattaa laittaa vaikka paperille ylös mitkä asiat ovat elämässä ja avioliitossa hyvin ja mitkä huonosti. Niitä sitten kannattaa puntaroida rauhassa.
Eikä jää. Sehän on vaan itsestä kiinni! Yksin pääsee menemään vapaasti, harrastamaan, tutustua uusiin ihmisiin. Ei sitä elämää kannata miehen varaan rakentaa. Yksin tänne tullaan ja yksi täältä lähdetään, jokaisen kannattaa myös elää se elämänsä niinkuin itse haluaa.
Juu, niin voi mennä ja tulla ja harrastaa myös parisuhteessa. Mikään ei takaa, että löytää uuden parisuhteen tai paremman kuin edellinen. Kuitenkin ap kertoo, että mies on kunnollinen. Kyllä vaihdevuodet vaikuttavat tunnetiloihin ja seksuaaliseen halukkuuteen. Neuvoisin nyt ap:ta rauhassa miettimään mitä voittaisi tai häviäisi.
Kunpa vaan uskaltaisin. Mies on hyvä ja kunnollinen, mutta kuten sanoin, en tunne enää mitään. Tai olemme enemmänkin kavereita.