Lue keskustelun säännöt.
Elämä ohi 50-kymppisenä
21.01.2022 |
Kai se näin on. Tuttu ja turvallinen pitkä avioliitto vailla suurempaa draamaa. Mutta en ole onnellinen koska en koe enää mitään tunteita. Olen täysin tunteeton vaikka en halua. Katson nuoria ja olen todella kateellinen, että heillä on elämä edessä ja ihania ihastumisia ja rakastumisia. Itse en tunne enää muuta kuin kaipausta nuoruuden vuosiin kun elämä oli jännittävää. Nyt se on yhtä ja samaa harmautta kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aika menee koko ajan vaan nopeammin. Mitä mieltä on elämisessä vailla mitään tunnetta mistään.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaan, ota syöpäni. Tai ehkä olen mieluummin elävä kuoleva kuin kuollut elävä.
Mulla olis vaihtokauppana levinnyt melanooma.
Miten te sairaat löydätte iloa elämäänne? Jos sairastuisin, niin se olisi viimeinen niitti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on viiskymppisenä juuri niin ankeaa ja harmaata kuin sen itse tekee. Aivan älytöntä on juuttua niihin vanhoihin nuoruusmuistoihin.
Eroa siitä miehestäsi. Lähde ulkomaille opiskelemaan etänä/tekee etätöitä. Hanki kaupunkiasunto. Etsi uusi työpaikka. Tee muodonmuutos.
Tee jotain hyvä ihminen! Elämä on sellaista millaista siitä itse teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama olo ja tänä vuonna täytän 37v
Kyllä se elämä loppui jo, kun täytti 30v
Ei enää uutta suhdetta ja intohimoa, elämä kuluu lapsia palvellen. Ainoa lohtu on ruoka.
Bmi37Oi, itse olisin mielelläni 35-40 vuosissa edelleen. Silloin oli elämässä tempoa ja meininkiä vaikka lapset olivatkin pieniä vielä. Nyt vain tyhjää.
Oishan tämä vielä hetken ok, jos olisi edes laiha. Mutta sitäkin yrittänyt tavoittaa 7 vuotta, mutta ei onnistu
Sama
Vierailija kirjoitti:
Elämä on viiskymppisenä juuri niin ankeaa ja harmaata kuin sen itse tekee. Aivan älytöntä on juuttua niihin vanhoihin nuoruusmuistoihin.
Jos palstaa katsoo, niin vaikeampaa se näillä nykynuorilla on ja ihan tutkitusti. Masennus ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet näillä ihan räjähdysmäisesti.
Kuntoilu kannattaa.
mies53v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä tyhjentynyt pesä hiljainen. Kun ei ole lapsenlapsia tulossa, haaveilen koirasta, jotta saataisiin taas vipinää taloon. Korona-aikana kun ei pääse minnekään ja kaikki tekeminen rajoitettua. Oisko tämä mikä ap:llekin tuo alakuloa? Aloitetaan taas paritanssi, kun koronasta päästään ja voisin matkustella ja jumpata. Nyt ei voi muuta kun hiihtää ja retkeillä. Eniten minua harmittaa kun virtaa ei ole enää samalla tavalla kuin nuorempana. En tiedä jaksaisinko hoitaa sitä koiraa... N.53v.
Nythän niitä mahdollisuuksia on tehdä vaikka mitä, kun ei ole lapsia kotona ! Voi hyvät hyssykät sentään. Kyllä se ankeus on usein ihan omista valinnoista ja asenteesta johtuvaa.
Itsestään kannattaa myös pitää huolta niin jaksaa .
Vierailija kirjoitti:
Elämä on viiskymppisenä juuri niin ankeaa ja harmaata kuin sen itse tekee. Aivan älytöntä on juuttua niihin vanhoihin nuoruusmuistoihin.
Työ on ainut asia mikä pitää minut pinnalla. Lapset ovat teinejä ja irtautumassa vanhemmista. Ehkä se on tämä korona kun koko elämä on tässä kotona vaan. Nytkin olen viimeiseen kuukauteen käynyt kerran ruokakaupassa. En tapaa enää ketään uusia ihmisiä kenen kanssa keskustella maailman menosta. Töissä pelkkää teamsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama olo ja tänä vuonna täytän 37v
Kyllä se elämä loppui jo, kun täytti 30v
Ei enää uutta suhdetta ja intohimoa, elämä kuluu lapsia palvellen. Ainoa lohtu on ruoka.
Bmi37Oi, itse olisin mielelläni 35-40 vuosissa edelleen. Silloin oli elämässä tempoa ja meininkiä vaikka lapset olivatkin pieniä vielä. Nyt vain tyhjää.
Oishan tämä vielä hetken ok, jos olisi edes laiha. Mutta sitäkin yrittänyt tavoittaa 7 vuotta, mutta ei onnistu
Sama
Ei tuo laihuuskaan onnea. Tsemppiä sinulle!
“Get busy living or get busy dying!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista että elämä haaskataan tuolleen. Kangistutaan kaavoihin ja masennutaan.
Tee jotain repäisevää. Muuta uuteen kaupunkiin, vaihda maisemia. Mahdollisuuksia on lukemattomia jos niitä vain näkee ympärillään. Sinulla on vielä paljon elämää edessä, toivottavasti teet siitä mielekästä.
Niin moni elää toinen jalka haudassa jo kolmekymppisestä eteenpäin.
Joko joku ennätti viisastelemaan että 50-kymppinen on 500-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta just viisikymppisenä on hyvä aika. Ei tarvitse enää huolehtia enää kenestäkään muusta kuin itsestä. Saa tehdä justiin mitä lystää.
Ei kukaan tiedä,kenellä on minkäkin verran elämää edessä.Vanhana voi iloita siitä,että on saanut elää jo kauan ja on mitä muistella.Ja voihan elämä olla mukavaa vielä vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hankkinut kunnollisen koulutuksen ja johtavan asiantuntija-aseman, niin siinä iässähän elämä oikein todenteolla alkaa kun on rahaa tehdä mitä ikinä haluaa, mistään ei tarvitse pihistellä ja voi alkaa jäämään töistä tai yritystoiminnasta jo pois ja viettämään vapaata elämää ilman puutetta rahasta.
50-vuotispäivä on vedenjakaja. Paljon iloa elämään saan vielä kotona asuvista lapsista, jotka tarvitsevat äitiä. Saan iloa myös aikuisista lapsista, jotka pitävät yhteyttä. Lasten muuttaminen pois kotoa tuntuu surulliselta.
Parisuhde on lähinnä ns. asumissuhde saman katon alla. Parisuhteessa ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Oma vanheneminen ja rupsahtaminen tuntuu ikävältä. Vaihdevuodet ovat kurjuutta. Ymmärrän, että kohti vanhuutta ja raihnaisuutta tässä kuljetaan hitaasti, mutta varmasti. Onko se lopullinen niitti sitten nivelrikko, sydänkohtaus, muistisairaus vai jokin muu, sitä ei voi tietää. Yli 50-vuotiaana tuntuu usein, että on pelkkä turhake. 20-vuotiaana, 30-vuotiaana tai 40-vuotiaana en tuntenut itseäni koskaan turhakkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta just viisikymppisenä on hyvä aika. Ei tarvitse enää huolehtia enää kenestäkään muusta kuin itsestä. Saa tehdä justiin mitä lystää.
Joo jos olet sinkku.
Eli nyt mulla on kiire alkaa touhottaa ja heilua niinkuin moni 4 kymppinen teiniytyy. Aikaa 6 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaan, ota syöpäni. Tai ehkä olen mieluummin elävä kuoleva kuin kuollut elävä.
Mulla olis vaihtokauppana levinnyt melanooma.
Miten te sairaat löydätte iloa elämäänne? Jos sairastuisin, niin se olisi viimeinen niitti.
Ap
Teen kaikkea, mistä olen ennenkin nauttinut. Osaan iloita pienistä asioista, mm. luonnossa ulkoilusta ja lukemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaan, ota syöpäni. Tai ehkä olen mieluummin elävä kuoleva kuin kuollut elävä.
Mulla olis vaihtokauppana levinnyt melanooma.
Miten te sairaat löydätte iloa elämäänne? Jos sairastuisin, niin se olisi viimeinen niitti.
Ap
No iloitse sitten ihmeessä terveydestä ja elämästäsi.Terveys mahdollistaa niin paljon.
Onhan tämä tyhjentynyt pesä hiljainen. Kun ei ole lapsenlapsia tulossa, haaveilen koirasta, jotta saataisiin taas vipinää taloon. Korona-aikana kun ei pääse minnekään ja kaikki tekeminen rajoitettua. Oisko tämä mikä ap:llekin tuo alakuloa? Aloitetaan taas paritanssi, kun koronasta päästään ja voisin matkustella ja jumpata. Nyt ei voi muuta kun hiihtää ja retkeillä. Eniten minua harmittaa kun virtaa ei ole enää samalla tavalla kuin nuorempana. En tiedä jaksaisinko hoitaa sitä koiraa... N.53v.