Mistä tietää, onko jollain testamentti? Eihän jokaista paperilappusta voi käydä läpi

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis testamenttia,perunkirjaa ym kaikki mikä liittyy kuolemaan ei voi tehdä vahvalla tunnistutumisella niinkuin muitakin virallisia asioita, verotus,laskujen maksu,sähköiset panttikirjat jne...?

Myös tulipalo voi tuhota paperisen testamentin tai mitä tahansa tapahtua että testamentti katoaa varastetaan....

Tuo on kyllä hyvä kysymys. Virallisia papereita, joita ei ole sähköisinä, on syytä olla usemapi kappale. 

Mun äidin lapseton setä omisti aikoinaan mökin ja maata. Hän asui itse siellä mökissään. Kun kuoli, perintönsä jaettiin sisarustensa kesken ja ne, jotka sisaruksista oli kuolleet, niiden lapsille. Kuten siis äidilleni pieni osa. Sinne jäi rakennus ja savusauna  lahoamaan. Kävin aikoinaan siskoni kanssa siellä keräämässä viinimarjapensaista marjoja ja mentiin kurkkaamaan lahonneeseen rakennukseen. Oli jo lattialankutkin hajalla, mutta yhden lankun alta pilkotti kellastunut paperiarkki. Nostettiin se sieltä ylös ja se olikin testamentti, jossa äidin setä oli testamentannut koko omaisuutensa mun äidilleni. Mutta näin siinä just käy, jos kukaan ei tiedä, että sulla on testamentti eikä tiedä sitäkään, missä se testamentti on. Silloin perinnöt jaetaan ikäänkuin mitään testamenttia ei olisi. 

Mun mielestä vaikka Suomi.fi -palvelua voisi kehittää siten, että sinne voisi laittaa ihan kaikki tärkeät asiat. Ja sitten se, joka aikanaan perunkirjoitusta alkaa tekemään, saisi oikeudet katsoa sieltä tiedot. 

Vierailija kirjoitti:

Jos testamentti on tallelokerossa, kuka tietää että se on siellä ja kenellä on oikeus avata lokero, jos sellainen epäilys on?

Tallelokerolle ei pääse, ellei sen omistaja ole valtuuttanut henkilöä pankille jo aiemmin. Kun hän kuolee, sinne ei pääse kuilinpesäkään, ennen kuin se virallisesti avataan yhdessä pankkivirkailijan läsnäollessa ja sisältö luetteloidaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

Omakantaan pääsee kuitenkin vain terveydenhuollon ammattilaiset. Heitä tuskin kiinnostaa sun lemmikit. Omaisillesi voivat kertoa, miten haluat toimittavan, mutta jos sulla ei ole omaisia, niin ei ne hoitajat ja lääkärit ala sun lemmikeillesi uutta kotia etsimään eikä myöskään viemään niitä piikille. Ja kun kuolet, ei kenelläkään terveydenhuollon ammattilaisellakaan ole enää mitään asiaa sun tietoihisi. Ei edes siinä tapauksessa, että joku sote-alan ihminen olisi sun perunkirjoituksen tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Viimestään perunkirjoitukseen ilmestyy taianomaisesti testamentti.

Perinteisesti edunsaajalle annetaan testamentti säilytettäväksi

Ainahan ihminen kertoo sinne järjestölle, että on tehnyt testamentin. Ei kukaan normaali jätä kertomatta.

Toisin päin kyllä on, että ei kerro jollekin, joka ei mitään saa. Ei halua pahoittaa mieltä. Itselläni tästä kokemus. Isälleni olisi ollut tulossa perintöä tädiltään. Isäni oli siis yksi kolmesta, joille olisi ollut tulossa perintöä. Hän kuoli elokuussa, ja sitten tätinsä kuoli joulun tienoilla. Minä en tiennyt, että isän täti oli muuttanut testamenttia niin, ettei minulle tullutkaan mitään eikä niille isän sisaruksille. Hän oli kai arvellut, että jos ne kuolee ennen häntä tai muuten vaan ei halunnut. Aikoinaan isälleni hän sanoi, että ota sinä sitten se kesämökki, kun tykkäät kalastaa ja osaat remontoida. Isäni kävi tätiään useinkin katsomassa palvelutalossa. Vei kesällä mansikoita ja käytti ulkoilemassa ja osallistui jonakin vuonna jopa joulujuhlaan.

Tämä tätinsä oli jättänyt omaisuutensa edesmenneen miehensä siskon tai veljen tytölle. Kukaan ei tiedä, miksi. Toki se tyttö oli ollut lapsena heidän luonaan ja viettäneet yhdessä aikaa, mutta sitten miehen kuoleman jälkeen yhteys kadonnut kokonaan. Mahdollisesti (tämä vain arvelu) ammatti on voinut vaikuttaa, kun molemmat olleet sairaanhoitajia. Tämä isäni täti oli terveyssisar (sen ajan ammattinimikkeellä). Minut tietysti kutsuttiin perunkirjoitukseen, ja siellä luettiin testamentti. Olisi niille rahoille ollut käyttöä, mutta tottahan se oli, että en minäkään hänen elämäänsä osallistunut, en autellut enkä käynyt katsomassa, eli ihan ymmärrettävää, ettei halunnut jättää perintöäkään.

Testamentti pysyy tallessa kun kopiot toimittaa edunsaajille. Ne pitävät ne visusti tallessa paremmin kuin pankki.

Vierailija kirjoitti:

Bv kirjoitti:

Yhdelle tuttavalle kävi niin, että antoivat talon pojalle, kun tämä meni naimisiin. Poika kuitenkin kuoli ennenkuin ehti saada lapsia, ja leski meni uusiin naimisiin sekä sai lapsia. Siksi tuo lasten puolisoiden oikeus periä kuitataan yleensä pois testamentissa.

 

Ei taida normaali lauseke purra tuohon tilanteeseen. Leski perii puolisonsa joka tapauksessa. En nyt ole ihan varma onko olemassa jokin lauseke jolla tämänkin voi estää, mutta kelle sen perinnön sitten pitäisi mennä?

Leski ei kyllä peri yhtään mitään. Kummallaisia väitteitä täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Jep ja mistä löytää kansi esteetöntä todistajaa testamenttiin, jos kavereita ei ole. Pitää varmaan väärentää. Kyllä noi pitäisi rekisteröidä maistraattiin.

Asianajotoimistossa hoidetaan todistaminen. Yksinkertaista.

Minusta testamnettia ei tule rekisteröidä koska testamentti tulee aina olla salaisuus. Jos nämä tiedot vuotavat, joka on mahdollista myös viranomaisten toimesta. Ei kaikki viranomaiset=virkamiehet rehellisiä ole.

Jos jossain tiedetään, mitä testamentissa lukee, voidaan sitä tietoa käyttää hyväksi.

Ainoa asia jonka voisi rekisteröidä, että testamentti on tehty ja minä päivänä, jolloin tiedetään, milloin testamentti on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Testamentti pysyy tallessa kun kopiot toimittaa edunsaajille. Ne pitävät ne visusti tallessa paremmin kuin pankki.

Tämä on takuulla totta. Mulla ei ole testamenttia, koska on ihan ok, että mun omaisuus menee puoliksi kummallekin lapselleni. Muita tärkeitä asiakirjoja kyllä löytyy. Sekä rahallisesti lapsilleni tärkeitä että myös erilaisia mun toiveitani. Olen puhunut lasteni kanssa näistä toiveistani, mutta koskaan ei voi tietää, mikä heidän elämäntilanteensa on sitten, kun niitä toiveitani pitäisi alkaa täyttämään. Toistaiseksi mulla ei ole mitään syytä olettaa, että lapseni eivät haluaisi noudattaa mun viimeisiä toiveitani. Ja aina on olemassa sekin mahdollisuus, että mun lapseni lähtevät tästä elämästä ennen minua, joten toiveideni toteuttaminen jää sitten muille sukulaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos testamentti on tallelokerossa, kuka tietää että se on siellä ja kenellä on oikeus avata lokero, jos sellainen epäilys on?

Perikunnalla se on.  Ja perikunta hoitaa perunkirjoituksen, ja se, kenelle perikunta antaa sen tehtäväksi, on oikeutettu avaamaan tallelokero.  Perunkirjoittajat voi kysellä useistakin pankeista, onko vainajalla mahdollisesti siellä tallelokero.  Pankithan muutenkin saa tietää asiakkaansa kuolemasta viranomaisteitse.  Vainajan pankkitilihän sulkeutuu oikeastaan välittömästi kuoleman jälkeen.

Minä olen varakkaan henkilön läheinen.. sanotaan vaikka ystävä. En siis aviopuoliso enkä verisukulainen. En ole perintökaaressa millään tavalla. Ystäväni kertoi minulle, että on muistanut minua testamentissaan.

Ongelma on nyt se ettei kellään perikunnan jäsenistä ole välttämättä tietoa tästä eikä yhteystietojani ole kellään. Minäkään en tiedä perikunnasta kuin yhden, mutta hän on alaikäinen eikä minulla ole edes hänen yhteystietojaan.

No, katsotaan kuinka käy. Ahne en ole, siitä ei ole kyse. Tiedän vaan, että ystävälleni minun muistamiseni oli tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bv kirjoitti:

Yhdelle tuttavalle kävi niin, että antoivat talon pojalle, kun tämä meni naimisiin. Poika kuitenkin kuoli ennenkuin ehti saada lapsia, ja leski meni uusiin naimisiin sekä sai lapsia. Siksi tuo lasten puolisoiden oikeus periä kuitataan yleensä pois testamentissa.

 

Ei taida normaali lauseke purra tuohon tilanteeseen. Leski perii puolisonsa joka tapauksessa. En nyt ole ihan varma onko olemassa jokin lauseke jolla tämänkin voi estää, mutta kelle sen perinnön sitten pitäisi mennä?

Leski ei kyllä peri yhtään mitään. Kummallaisia väitteitä täällä. 

Totta. Leski saa avio-oikeuden perusteella tasinkoa, jos vainaja on ollut varakkaampi kuin leski eikä ole ollut avioehtoa. Testamentilla voidaan kuitenkin poistaa tuo avio-oikeus. Eli mä voisin tehdä testamentin, jossa muuten perintö menisi ihan normaalisti puoliksi kummallekin lapselleni, mutta sitä perintöä koskisi avioehto, vaikka lapseni eivät olisi avioehtoa tehneetkään. Eli sen paremmin avioerossa kuin kuolemassakaan puoliso ei saisi siitä omaisuudenosasta euroakaan. Tämän saman voi tehdä myös lahjaan. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

Omakantaan pääsee kuitenkin vain terveydenhuollon ammattilaiset. Heitä tuskin kiinnostaa sun lemmikit. Omaisillesi voivat kertoa, miten haluat toimittavan, mutta jos sulla ei ole omaisia, niin ei ne hoitajat ja lääkärit ala sun lemmikeillesi uutta kotia etsimään eikä myöskään viemään niitä piikille. Ja kun kuolet, ei kenelläkään terveydenhuollon ammattilaisellakaan ole enää mitään asiaa sun tietoihisi. Ei edes siinä tapauksessa, että joku sote-alan ihminen olisi sun perunkirjoituksen tekijä. 

Kenelle omaisille? Ei ole enää hengissä ketään. En odotakaan, että jotkut hoitsut lähtee etsimään eläimille kotia, mutta voivat ilmoittaa seuraavalle viranomaiselle. Olen jutellut tästä tarvittavien viranomaisten kanssa ja tämä on mahdollista ja asia on kyllä hallussa ja järjestelty kuntoon. Omakannastahan ne kuolintapauksessakin lähtee tarkistamaan mahdollisia omaisia tai esim. elintenluovutustahtoa tai -kieltoa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

Omakantaan pääsee kuitenkin vain terveydenhuollon ammattilaiset. Heitä tuskin kiinnostaa sun lemmikit. Omaisillesi voivat kertoa, miten haluat toimittavan, mutta jos sulla ei ole omaisia, niin ei ne hoitajat ja lääkärit ala sun lemmikeillesi uutta kotia etsimään eikä myöskään viemään niitä piikille. Ja kun kuolet, ei kenelläkään terveydenhuollon ammattilaisellakaan ole enää mitään asiaa sun tietoihisi. Ei edes siinä tapauksessa, että joku sote-alan ihminen olisi sun perunkirjoituksen tekijä. 

Kenelle omaisille? Ei ole enää hengissä ketään. En odotakaan, että jotkut hoitsut lähtee etsimään eläimille kotia

Jatkan itselleni. Mistä sitä koskaan tietää, että mihin sitä kuolee. Ei yksinäistä ihmistä kukaan etsi, jos kotiinsa kuolee. Työnantaja ehkä yrittää soitella, mutta työsuhdekin katsotaan loppuneeksi, jos ei palaa muistaakseni viikkoon sanomatta mitään. Kun elukoilta loppuu ruoka ja juoma, niin ollaan täällä sitten koko porukka samassa jamassa. Problem solved.

Nro 133: "Kenelle omaisille? Ei ole enää hengissä ketään. En odotakaan, että jotkut hoitsut lähtee etsimään eläimille kotia, mutta voivat ilmoittaa seuraavalle viranomaiselle. Olen jutellut tästä tarvittavien viranomaisten kanssa ja tämä on mahdollista ja asia on kyllä hallussa ja järjestelty kuntoon. Omakannastahan ne kuolintapauksessakin lähtee tarkistamaan mahdollisia omaisia tai esim. elintenluovutustahtoa tai -kieltoa."

Okei, ymmärsin vähän väärin. Toisaalta en nyt löisi kovin suuresta summasta vetoa, että sieltä Omakannan tiedoista joku hoitsu tai lääkäri ilmoittaisi millekään viranomaiselle, mikä sun toiveesi klemmikkiesi suhteen on. Siks toiseksi sen seuraavan viranomaisen ei tarvitse ottaa sun toivettasi huomioon vaan ne voi tehdä sun lemmikillesi ihan mikä vaan on niille helpointa. Nillä ei siis ole mitään juridisia velvollisuuksia toteuttaa sun toivettasi, kun kyse on eläimistä. Toki, jos se seuraava viranomainen on empaattinen ihminen eikä mikään työhönsä kyrsiintynyt byrokraatti, toiveesi voi toteutuakin. 

Sen verran kuitenkin tuohon, että Omakannasta ei klyllä tarkisteta omaisia. Itseasiassa Omakannasta katsotaan vain sellaisia tietoja, mitä ei potilastietojärjestelmissä ole. Jos sdatut kuolemaan paikassa, jossa et ole ikinä sairaalassa asioinut, niin silloin ei tietenkään sen sairaalan tietojärjestelmissä ole sun omaisista mitään tietoa. Kansallinen terveysarkisto eli KanTa on nimenomaan arkisto. Sinne menee tiedot eri potilastietojärjestelmistä. Omakanta taas on potilaan oma portaali, josta voi käydä katsomassa omia tietojaan. Jos esim jolet sairautesi vuoksi HUS:issa potilaana ja sitten kuolet siellä, niin ei ne ala Kansallisesta terveysarkistosta katsomaan, kuka on sun omainen. Jos taas tilanne on se, että olisit potentiaalinen elintenluovuttaja, niin sitten saattavat katsoa, oletko kieltänyt elintenluovutuksen. Nykyisinhän lain mukaan kaikki ovat elintenluovuttajia elleivät ole erikseen kieltäneet sitä. Joskus aiemmin piti itse ilmaista, jos halusi olla elintenluovuttaja, mutta nykyisin pitää ilmaista, jos ei halua olla elintenluovuttaja. Lähtökohtaisesti jokainen meistä on siis elintenluovuttaja, jos emme ole erikseen sitä kieltäneet. Sen vuoksi enää ei tarvitse lompakossaan kantaa elintenluovutuskorttia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

Minne sinne voi itse kirjoittaa mitään? OmaKantaa itsekin pidän järkevimpänä paikkana kaikelle henkilökohtaiselle tiedolle - siis myös testamentille. Oman testamenttini olen toistaiseksi antanut lähisukulaisille ja lapsille paperisena, mutta sehän voi helposti kadota, vaikka noin viitenä kappaleena onkin.

Nro 134: "Jatkan itselleni. Mistä sitä koskaan tietää, että mihin sitä kuolee. Ei yksinäistä ihmistä kukaan etsi, jos kotiinsa kuolee. Työnantaja ehkä yrittää soitella, mutta työsuhdekin katsotaan loppuneeksi, jos ei palaa muistaakseni viikkoon sanomatta mitään. Kun elukoilta loppuu ruoka ja juoma, niin ollaan täällä sitten koko porukka samassa jamassa. Problem solved."

Näinhän se valitettavasti on. Mulla on läheisiä, mutta  nyt iän myötä on pakko miettiä, voinko ottaa enää lemmikkejä. Pentukoiraa en tule enää ottamaan, se on selvä. Kissoja...ehkä. Mulla on kuitenkin niitä omaisia ( = lapseni), jotka joko ottaisivat kissani itselleen tai sitten hankkisivat niille uuden kodin. Tai jos olisivat jo siinä vaiheessa iäkkäitä kissoja, niin eutanasia niille. 

Tulin aika surulliseksi sun kirjoituksestasi. Yksin elävälle ihmiselle lemmikki voi olla äärettömän rakas ja syy siihen, miksi ylipäätään jaksaa aamulla herätä. Kuten edellä kirjoitin, en tule tuon koiravanhuksen jälkeen enää ottamaan pentukoiraa, mutta jonkun mummo/pappakoiran, jonka omistaja on kuollut tai joutunut hoivakotiin, voisin ottaakin. Tiedän kyllä, että jos mulle jotain yllättävää sattuisi, niin joko mun tyttäreni tai poikani hoitaisi sen koiravanhuksen loppuun asti. Ihan kuten ne kissatkin. 

Kun ihmisten yksinäisyys lisääntyy, tähänkin asiaan voisi ruveta miettimään jotain toimivia ratkaisuja. Tarkoitan, että olisi jokin kohtuullisen yksinkertainen  kanava, jolla lemmikki saisi uuden kodin. Viranomaiset ovat luonnollisesti kiinnostuneita vain ihmisistä ja niin pitää ollakin, koska verorahoja ei nyt vaan voi käyttää muihin kuin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis testamenttia,perunkirjaa ym kaikki mikä liittyy kuolemaan ei voi tehdä vahvalla tunnistutumisella niinkuin muitakin virallisia asioita, verotus,laskujen maksu,sähköiset panttikirjat jne...?

Myös tulipalo voi tuhota paperisen testamentin tai mitä tahansa tapahtua että testamentti katoaa varastetaan....

Testamenttia ei voi tehdä sähköisesti, eikä sellaista lakimuutosta pidä tehdäkään, siitä syystä, että testamentintekijän on ymmärrettävä testamentin sisältö ja olla henkisesti "tolpillaan". Todistajien tehtävä on nimenomaan varmistaa tekijän ymmärrys. 

Se, että joku osaa maksaa laskuja sähköisesti, jne. ei ole tae mistään. Jos sähköinen testamentti olisi mahdollista tehdä, niin olisi mahdollista esim. tekijä kännissä, mielenterveysongelmainen, ei ymmärrä, painostava/pakottava hlö istuu vieressä ja käskee tehdä näin, jne. jne. jne.

Kyllä minä olen monta kertaa ennen testamentin allekirjoitusta hankituttanut lääkärinlausunnon; sanonut, että eipä nyt tehdäkään ja tule selvinpäin; käskenyt saattajan pois toimistosta, jne.

Mitä tulee varastamiseen ja tulipaloon, teen aina vähintään kaksi testamenttia, jotka käsken säilyttämään eri osoitteessa. Ei kumpaakin kotona, juurikin esim. tulipalon vuoksi.

Mutta. Olen samaa mieltä siinä, että jonkinlainen rekisteröinti olisi tarpeen. Meillä asianajajilla ei ole järjestelmää, josta kuolemasta tieto saataisiin.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

 

Minne sinne voi itse kirjoittaa mitään? OmaKantaa itsekin pidän järkevimpänä paikkana kaikelle henkilökohtaiselle tiedolle - siis myös testamentille. Oman testamenttini olen toistaiseksi antanut lähisukulaisille ja lapsille paperisena, mutta sehän voi helposti kadota, vaikka noin viitenä kappaleena onkin.

Omakanta on käyttöliittymä potilaalle. Taustalla on Kansallinen terveysarkisto, johon tiedot menee eri sairaaloiden, terveyskeskusten, yksityisten lääkäriasemien yms tiedoista. Ennenvanhaan potilasasiakirjat olivat paperilla kansiossa ja niitä arkistoitiin sairaaloiden kellareihin. Nyt ne arkistoidaan digimuodossa KanTaan. Omakanta kuten KanTakaan ei ole mikään kaikkein asioiden arkisto vaan ainoastaan sote-puolen tietojen arkisto. Sinne ei ole pääsyä omaisilla, ei perinnönjakoa tekevillä juristeilla eikä kenelläkään muullakaan, joka ei ole sote-alan henkilö ja osallistumassa potilaan hoitoon. 

Koska KanTa on rajattu vain sote-alan ammattilaisten käyttöön, mun mielestä järkevämpää olisi, jos esinm Suomi.fi:ssä olisi tällainen kaikkien tahtojen ja muiden asiakirjojen säilytyspaikka. Ja sitten, jos tarve vaatii, niin edunvalvojalla/perunkirjoittajalla/pesänjakajalla pääsy näihin tietoihin. 

Voit pyytää vaikka ventovieraan ohikulkijan kadulta. Siinä todistetaan vain se että itse olet testamentin allekirjoittanut, todistamisella ei ole mitään testamentin sisällön kanssa. Varsinaisen tekstin voi peittää,  sitä ei tarvitse ulkopuolisten nähdä.