Kertokaa mulle miksi hankkia lapsia?

Älä ainakaan hanki lapsia rahantakia sellanen on säälittävää t.kaverini on sellanen ämmä

Ihmettelen millaisia ihmisiä keskimääräiset äidit ovat olleet ennen lasten hankintaa..Jos ja kun siis ennen lasta ei olla rakastettu mitään, ollaan oltu pinnallisia ja itsekeskeisiä, ollaan aina kaikessa asetettu omat tarpeet muiden edelle, ollaan vaan juostu baareissa jne, mitä näitä kliseitä nyt onkaan. Kuulostaa siltä, että kyse on hyvin vastemielisestä porukasta. Ja niinhän suurin osa ihmisistä onkin vastenmielisiä pikkusieluisia oman edun tavoittelijoita, omahyväisiä pikkupaskoja, joista ei ole mitään todellista iloa/hyötyä kenellekään. Ehkä tällaiselle sopulille, jolle oli kakarana tärkeätä fanittaa jotain New kids on the blockia tai Backstreet boysia ja pukeutua merkkivaatteisiin ja nuoleskella koulun diskossa jonkun mopopojan kanssa jne onkin helpointa ja parasta mennä sopulina elämänsä loppuun asti. Kun ei rahkeet riitä enempään.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:18"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:12"] [quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:01"] Äitiys on maailman ihmeellisin asia. Opin mitä tarkoittaa ehdoton pyyteetön ja uhrautuva rakkaus. Ihan oikea rakkaus. Ei sellainen joka tuottaa omaa onnellisuutta, vaan sellainen joka tähtää vain ja ainoastaan toisen onnellisuuteen, niin että sen eteen on vaikka valmis laittamaan henkensä. Se on aika mykistävää ja siihen verrattuna kaikki sitä ennen ja sen jälkeen asettuu maailmassa omalle paikalleen. [/quote] Miksi mies sitten hankkisi lapsen? [/quote] Aivan hyvin tuohon voi vaihtaa sanan isyys. Samasta syystä. Tuolta kaikista lapsia hankkineista toivon mukaan tuntuu, silloin on lapsella hyvä alku elämään. Jotkut tosin katuvat lasten hankintaa, ei toimi psyyke ja tunne-elämä normaalilla tavalla. Kyllä sen vaan sisimmässään tietää, onko lapset se "oma juttu" vai ei. Älkää tehkö lapsia, mikäli epäröitte. On lapselle surullista elää vanhemman kanssa, joka ei aidosti rakasta. [/quote] Huoh. Näin sitä äitimyyttiä pönkitetään. "Vain mielenterveysongelmaiset voivat katua lasten hankintaa." Vaan kun tämä ei pidä paikkaansa. Lasten hankintaa voi katua ihan samalla tavalla kuin mitä tahansa valintaa. [/quote] Huoh vaan itsellesi. Varmasti lähes jokainen vanhempi joskus katuukin, mutta tässä ei ollut kysymys niistä satunnaisista "huonoista hetkistä", joita kaikilla on. Mutta esim. jatkuva päivittäinen katumus, kykenemättömyys rakastaa omaa lastaan sekä normaalin kiintymyssuhteen, tunnesiteen puuttuminen kielivät kyllä vanhemman vakavista mielenterveyden häiriöistä.

[/quote]

Huh, mikä olkiukko. Vanhemmalla voi olla aivan normaalisti kehittynyt kiintymyssuhde lapseensa, ja hän voi silti katua sitä, että tuli hankkineeksi lapsen.
[/quote]

Väännetään sitten rautalangasta. Niin, satunnaisesti, huonoina hetkinä, kuten moni vanhempi. Mutta jos katumus on jokapäiväinen, hallitseva tunne, niin vanhempi tuskin kykenee normaaliin kiintymyssuhteeseen.

Pah, muka kroppa menisi piloille. Mulla ei ole tasan mitään häiritseviä merkkejä, vatsa ehkä hiukan ryppyisempi jossain valossa mutta ei todellakaan normaalisti huomaa. Rinnat on nyt pienemmät, mutta silti hyvät B-kokoiset, eivät roiku yhtään. Alapäätä jumppasin kovasti ja kakkosen jälkitarkastuksessa gynekin hämmästeli että onpa tiukka..:)

Raskausarvista ei ole tietoakaan ja hoikka olen kuten aina. Tiedän että olen onnekas ja molemmat synnytykset meni tosi hyvin. Mutta ei mitään järkeä tuossa pelottelulinjassa että kroppa menee. Tosi pitkälti on itsestä kiinni ja ainakin omista mammatutuista 90% on hämmästyttävän hyvässä kunnossa jopa 3-4 lapsen jälkeen.